0,49 %
Kaikkihan me olemme kuulleet, että työttömät huijaavat ja tekevät töitä samalla kun nauttivat työttömyysetuutta. Jokainen on kuullut tarinan ammattilaisesta, joka viralliseti on työtön, mutta painaa töitä koko ajan.
Kyseessä on enimmäkseen urbaanitarina. Kela nimittäin tarkastaa säännöllisesti työttömyysturvan saajien muut tulot. Vain häviävän pieni osa työttömyysetuuksien saajista jättää muut tulonsa ilmoittamatta.
Työttömyysturvan tulonvalvonnalla selvitettiin vuoden 2010 verotiedoissa ilmoitetut etuuden saajien muut tulot. Heistä 749 henkilöä oli jättänyt kertomatta tuloista, jotka olisivat vähentäneet työttömyysetuutta tai estäneet sen saamisen kokonaan. Samana vuona Kela maksoi työttömyysetuuksia 151 407 henkilölle.
Huijareita oli siis alle puoli prosenttia työttömyysetuuden saajista ja he jäivät kiinni.
Yhteensä työttömyysetuuksia oli maksettu liikaa noin 117 500 euroa vuoden 2010 aikana. Iso summa yksittäisen ihmisen näkövinkkelistä, mutta pieni pisara Kelan kautta kulkevissa rahoissa.
Koneisto toimii tehokkaasti ja huijarit jäävät kiinni. Kela perii liikaa maksetut etuudet takaisin. Jos on syytä epäillä, että etuuden liikamaksuun liittyi etuuden hakijan väärinkäytös, Kela käynnistää lisäksi väärinkäytösasian selvittämisen. Se tietää sitten petossyytettä, joka menee tuomioistuimessa yleensä aina läpi.
Ajatelkaapa tätä, kun seuraavan kerran kuulette tarinan huijaavasta työttömästä.
Luokka: työttömyysturva | 4 Kommenttia »
Asennetta ja ongelmia
Henkilön toimeentulotukea alennettiin 20 % työvoimapoliittisesta koulutuksesta kieltäytymisen takia. Tuen alentamisen yhteydessä ei laadittu toimeentulotukilain 10 § 2 momentin edellyttämää suunnitelmaa itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Tämä suunnitelma on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa silloin, kun tukea alennetaan työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen perusteella. Sanat mikäli mahdollista eivät anna oikeutta jättää itse suunnitelmaa laatimatta, vaan tarkoittavat yhteistyön mahdollisuutta. Jos yhteistyö asiakkaan kanssa on mahdotonta, niin suunnitelma on laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan.
Sosiaalityöntekijän päätöksestä tehtiin oikaisuvaatimus kunnan sosiaalilautakunnalle. Lautakunnalle antamassaan vastineessa sosiaalityöntekijä ei maininnut sanallakaan valitusperustetta eli tätä suunnitelman puuttumista.
Sen sijaan hän kirjoitti, että hakijan käytös oli ylimielistä ja muutenkin epämiellyttävää. Lautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen sosiaalityöntekijän lausunnon perusteella, siis ottamatta mitään kantaa valitusperusteeseen. Hallinto-oikeus kumosi lautakunnan päätöksen.
Tämä muutaman vuoden takainen tositapaus tuli mieleeni luettuani jostain, että sosiaalietuuksia eivät hae niitä eniten tarvitsevat. Syynä on hakemisen monimutkainen byrokratia, leimautumisen pelko ja ihan yleinen tietämättömyys. Yhtenä syynä on varmasti myös kuvatun kaltainen asenneongelma. Joskus sosiaalityöntekijät kokevat asiakkaan vastapuoleksi, jota vastaan on taisteltava kaikin keinoin.
Yksi käytetyimmistä keinoista lienee tietojen suoranainen pimittäminen. Hakijan on itse tiedettävä mitä hän on hakemassa ja mihin hän on oikeutettu. Jos hakija sitten sattuu olemaan tietoinen oikeuksistaan, niin hänet leimataan röyhkeäksi ja ylimieliseksi. Sellaiselle pitää vähän opettaa nöyryyttä.
Viranomaisella on yleinen neuvontavelvollisuus, mutta se tuntuu usein unohtuvan. Apua pitäisi saada yleisen viranomaisneuvonnan lisäksi myös sosiaaliasiamiehiltä, mutta he ovat ylityöllistettyjä muutenkin. Lisäksi heitä on liian vähän eikä heidän olemassaolostaan edes tiedetä. Siitäkään kun ei asiakkaille aina kerrota.
Harvat sosiaalityöntekijät ovat lähtökohtaisesti asiakasta vastaan. Yleensä ottaen he ovat ammattitaitoisia, mutta valitettavan ylityöllistettyjä. Yhdelle asiakkaalle ei ole riittävästi aikaa, vaan varsinkin toimeentulotukipäätöksiä joudutaan tekemään liukuhihnalla. Työn stressaavuutta ei saisi kuitenkaan purkaa asiakkaisiin.
Tässä esimerkkitapauksessani asenneongelmaa oli pöydän molemmilla puolilla. Viranomaisen pitäisi kuitenkin säilyttää aina ammattimainen asenne eikä sekoittaa mukaan henkilökohtaisia tuntemuksiaan. Varsinkin sosiaalitoimen asiakkaalta on siedettävä myös vähän huonompaa käytöstä, kunhan vain kukaan ei tunne turvallisuuttaan uhatuksi. Tietoisuus omista etuuksista ei kuitenkaan ole röyhkeyttä.
Luokka: laki, sosiaalitoimi | 3 Kommenttia »
Uudelleenkasvatusta
Hallitus on tuomassa eduskunnalle esityksen, jonka avulla vakituisia työntekijöitään lomauttanut yritys voi tarjota nuorisotakuun mukaista paikkaa nuorelle, kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Arto Satonen kertoo.
Esityksen mukaan yritys voisi myös samalla hakea nuoren Sanssi-palkkatukea, jota saa enimmillään 700 euroa kuukaudessa yhdeksän kuukauden ajan. Aiemmin tämä ei ole ollut mahdollista ja lainsäädäntö on rajannut suuren joukon yrityksiä nuorisotakuujärjestelmän ulkopuolelle.
Näin kertoo verkkolehti Nykypäivä. Samassa jutussa kerrotaan muistakin hyvistä suunnitelmista työllistää nuoria. Esillä ovat ainakin koeajan pidentäminen ja alennettu palkka. Tietenkään matala palkka ei ole tavoite, vaan tärkeintä on työllistäminen.
Ja paskan marjat. Meneillään on aivan uskomaton kansan uudelleenkasvatus nuorisotakuun nimellä. Uusi sukupolvi opetetaan heti koulun jälkeen tekemään palkatonta työtä nuorten työpajoissa. Sieltä heidät ohjataan yrityksiin tekemään joko palkatonta työtä työkokeiluna tai työtä matalammalla palkalla. Senkin palkan maksaa valtio työnantajalle palkkatukena. Tärkeää on vain työn tekeminen, mutta siitä maksettavalla palkalla ja palkasta saatavilla verotuloilla ei näytä olevan mitään merkitystä.
Tähän asti ehdoton sääntö on ollut, että palkkatukea ei myönnetä sellaisille yrityksille, jotka ovat lomauttaneet tai irtisanoneet vakituisia työntekijöitään. Nyt siis sekin mahdollistetaan. Ei tarvita kovin kummoista ennustajaa kertomaan seurauksista.
Yritykset potkivat tietenkin pihalle vakituiset pitkäaikaiset työntekijänsä ja korvaavat heidät palkkatuella palkatuilla nuorilla. Vain hölmö jättää tällaisen tilaisuuden käyttämättä.
Ihmettelen kovasti, jos entinen ay-johtaja ja nykyinen työministeri Lauri Ihalainen esittelee tällaisen lakimuutoksen. Vielä enemmän ihmettelen sitä, jos ay-liikekin nielee tämän. Silloin uskon, että ihmiset ovat täysin tietämättömiä ja piittaamattomia siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu.
Kun tämäkin asia osuu omalle kohdalle, niin parku on oleva suuri. Lomautetut seuraavat sivusta, kun heidät korvataan uusilla ja halvemmilla työntekijöillä. Myöhäistä se sitten on.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 5 Kommenttia »
Kunnanhallitus ja huoltoaseman parlamentti
Huoltoaseman parlamentti on taas muutaman päivän tiennyt, että kunnanhallitus ei älyä yhtään mitään. Saamani palautteen mukaan olemme näkökulmasta riippuen joko paikallisen yrittäjän talutusnuorassa tai käsittämättömän yritysvastaisia. Vauhtia puheille ovat antaneet sekä maakuntalehti että paikallislehti uutisoimalla kunnanhallituksen päätöksen väärin.
Lehdet kirjoittavat, että Juuan kunnanhallitus päätti palauttaa uudelleen valmisteltavaksi yritykselle määrättyä viemärin liittymismaksua koskevan oikaisuvaatimuksen. Nyt siis näkökulmasta riippuen olemme joko suunnittelemassa yritykselle perusteetonta alennusta tai sortamassa tätä yritystä.
Emme me tee kumpaakaan. Yrityksen kunnanhallitukselle lähettämä kirje oli otsikoitu oikaisupyynnöksi, mutta se ei ollut lain tarkoittama oikaisuvaatimus. Mitään päätöstä liittymismaksusta ei ole koskaan tehty. Valtuusto on vuonna 2003 vahvistanut vesihuoltolaitoksen toimitusehdot eli taksan. Siellä kerrotaan liittymismaksun määräytymisen perusteet. Kunnan hallintosäännön mukaan valtuuston vahvistamamien perusteiden mukaisista liittymismaksuista päättää tekninen johtaja.
Tekninen johtaja on ihan taksan mukaisesti laatinut yrityksen uudelle kyllästämölle määräytyvän liittymissopimuksen. Yritys ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan sopimusta, vaan vetosi suoraan kunnahallitukseen saadakseen maksuun alennusta. Perusteluina yritys käyttää taksan sanamuotoa, jonka mukaan tarvittaessa yleisistä toimitusehdoista voidaan poiketa.
Myös tämä poikkeamismahdollisuus on osa taksaa ja kuuluu hallintosäännön mukaisesti teknisen johtajan toimivaltaan. Siksi kunnanhallitus ei ottanut ollenkaan kantaa itse liittymismaksuun, vaan palautti asian päätettäväksi sinne, missä se hallintosäännön mukaan pitääkin päättää.
Oikaisuvaatimusta ei voi tehdä ennen kuin olemassa päätös, josta oikaisuvaatimus tehdään. Siksi yrityksen kirjeellä ei ollut hallintojuridiikan kannalta mitään merkitystä. Koko asiaa ei olisi tässä vaiheessa edes tarvinnut tuoda kunnahallituksen käsiteltäväksi, koska kunnahallituksella ei ole oikeutta päättää asioista hallintosäännön mukaisten viranomaisten ohi. Se oikeus tulee vasta otto-oikeuden tai oikaisuvaatimuksen kautta. Mutta kuten sanottu, niin ihan ensimmäiseksi tarvitaan se hallintosäännön mukaisen viranomaisen päätös.
Jonkin verran hallintojuridiikkaa tuntevana ymmärrän tämän väärinkäsityksen hyvin. Yleensähän ihminen rupeaa tällaisissa asioissa heti miettimään asian substanssia. Pitäisikö yritykselle antaa alennusta vai ei? Hallintojuristi tutkii ensin asian käsittelyn lailliset edellytykset ja säästää usein itsensä ja muut turhalta pähkäilyltä.
Huoltoaseman parlamentti puolestaan on olemassa juuri sitä pähkäilyä varten.
Luokka: EU, historia, kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 1 Kommentti »
Lakia, oikeutta ja sananvapautta
Joidenkin ns. maahanmuuttokriittisten käsitys laista, oikeudenkäytöstä ja sananvapaudesta on lievästi sanoen mielenkiintoinen. He yrittävät vääntää lain ihan väkisin tukemaan omia näkemyksiään. Kuvaavaa on, että heidän mielensä muuttuu sen mukaan, kuka kulloinkin on syytteessä sanomisistaan.
Otetaanpa kaksi esimerkkiä päivän sanomalehti Karjalaisen uutisista.
Kontiolahtelainen kunnanvaltuutettu tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoihin. Hän oli Facebookissa kirjoittanut, että tietty maahanmuuttajaryhmä on raiskaajia ja muita rikoksentekijöitä, elää oikeudettomasti sosiaaliturvajäjestelmän varoilla ja on muuttanut maahan paremman elintason perässä olematta tosiasiallisesti vaarassa lähtömaassaan.
Sakko näistä sanomisista on joidenkin mukaan verinen vääryys, oikeusmurha, poliittista ajojahtia ja demlalaisen tuomioistuimen harjoittamaa sananvapauden tukahduttamista.
Toisessa uutisessa kerrottiin, että kahden yksityishenkilön ajama kunnianloukkausssyyte Lieksan sosiaalijohtajaa vastaan hylättiin oikeudessa. Taustalla oli ns. Lieksa-ryhmän jäsenten saama tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sen oikeudenkäynnin aikoihin sosiaalijohtaja oli lehtihaastattelussa sanonut saaneensa tappouhkauksia ja joku oli sylkenyt hänen päälleen.
Tästä lehtihaastattelusta kaksi Lieksa-ryhmän jäsentä teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Syyttäjä ei nostanut syytettä, mutta asianomaiset ajoivat sitä itse. He katsoivat sosiaalijohtajan tarkoittaneen heitä ja loukanneen heidän kunniaansa. Rikostoimittaja kuoli kohta jutun julkaisemisen jälkeen, joten häntä ei voitu kuulla todistajana.
Syyte siis hylättiin. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, koska juttu oli todella huteralla pohjalla. Tiettävästi sosiaalijohtaja ei ollut maininnut uhkailijoiden ja sylkijöiden nimiä, mutta silti kaksi henkilöä huomasi kunniaansa loukatun. Ehkä he tunnistivat itsensä näistä tappouhkauksista ja sylkemisistä, joten oikeastaan syytettyjen ja asianomistajien paikkoja olisi kai pitänyt vaihtaa.
Tämän syytteen hylkääminen oli täsmälleen samojen keskustelijoiden mukaan verinen vääryys, oikeusmurha, poliittista ajojahtia ja osoitus demlalaisen tuomioistuimen mädännäisyydestä. Heidän mielestään sosiaalijohtaja olisi pitänyt tuomita siitä, että hän sanoi saaneensa uhkauksia ja hänen päälleen oli syljetty.
Jostain kumman syystä nämä keskustelijat eivät puolusta sosiaalijohtajan sananvapautta, vaikka sananvapaus tuntuu muuten olevan heille tavattoman pyhä asia. Tämä asenne kertookin kaiken heidän sananvapauskäsityksestään. Sananvapaus koskee vain heidän mielestään sopivia asioita, oikeita mielipiteitä ja niiden oikeaa esittäjää. Muut pitäkööt turpansa kiinni.
Luokka: laki, media, oikeus | Ei kommentteja »
Vastuunkantoa
Korkein hallinto-oikeus päätti tänään, että helmikuussa 2012 allekirjoitettu Kreikan vakuussopimus oli määrätty salaiseksi väärin perustein. Sen on lain mukaan oltava julkinen. Illan uutislähetyksessä saimme sitten nähdä luultavasti vastuunpakoilun maailmanennätyksen.
Kun pääministeri Kataiselta kysyttiin salaiseksi määräämisen perusteita, niin hän salamannopeasti sysäsi syyn valtiovarainministeriön niskoille. Sieltä kuulemma niin sanottiin ja hän luotti siihen sanaan. Helmikuussa 2012 hän vielä kertoi ihan omana näkemyksenään julkisuuslainsäädännön mahdollistavan salassapidon.
Valtiovarainministeri Urpilainen vastasi samaan kysymykseen, että se oli ministeriön virkamiesten ja juristien tulkinta, joten hän tietenkin luotti siihen. Nyt vastuuta varmaan kierrätetään ministeriön sisällä ja ehkä lopulta löytyy vaikkapa joku määräaikainen toimistotyöntekijä tai työharjoittelija, joka kantaa lopullisen vastuun.
Ei tämmöinen peli vetele. Mikä ihme siinä on, että ministerit eivät ihan reilusti voi myöntä erehtyneensä? Kariseeko kruunu päästä, jos tunnustaa tulkinneensa lakia väärin? Miksi pitää luimistella ja yrittää kiemurrella ulos vastuusta, joka ei ole mikään mahdoton kantaa? Laki vaatii useimmiten tulkintaa ja jokainen omasta mielestä perusteltu tulkinta voi osoittautua ylemmässä oikeusasteessa vääräksi. Tämän tietää jokainen juristi, mutta ministerit eivät näköjään tiedä.
Toisaalta en ihmettele sopimuksen määräämistä salaiseksi. Näyttää suorastaan siltä, että ensin päätettiin salassapidosta ja vasta sitten ruvettiin etsimään päätökselle juridisia perusteita. Nythän on käynyt ilmi, että vakuussopimuksessa ei häveliäisyyssyistä mainittu sanallakaan vakuuksia. Itse asiassa Urpilainen allekirjoitti vain Kreikan valtiovarainministerin lähettämän kirjeen, jolla maa lupautui hoitamaan osuutensa sopimuksesta.
Olipa sopimuksen sisältö mitä tahansa, niin ilmeisesti se kuitenkin jollain tavalla toimii. Hyvä niin, mutta tuo kiemurtelu sai taas kerran vanhan äitini toteamaan, että ihan kakaroitahan nuo ministerit taitavat olla. Jäädään kiinni käsi piparipurkissa ja sanotaan, että en se minä ollut ja jos olinkin, niin tuo yllytti.
Luokka: politiikka | 2 Kommenttia »
Ympäri käydään
Viime päivien parikin pikku-uutista kertovat asenteiden työttömiä ja muita huono-osaisia kohtaan koventuneen. Miss Suomen perintöprinsessa jakaisi narkomaaneille sossusta mieluummin hirttoköyttä kuin rahaa ja sosiologi Arto Selkälä on väitöskirjatutkimuksessaan todennut sosiaalityöntekijöiden syyllistävän asiakkaitaan. Pitkäaikaistyöttömiä syytetään omasta tilanteestaan.
Tässähän ei ole mitään uutta, vaan nyt palataan muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen menneisyyteen.
Vuosina 1663-1883 maassamme oli palveluspakko. Jokaisen oli oltava jonkun palveluksessa, jos hän ei ollut itsenäinen yrittäjä tai maanviljelijä. Työtön katsottiin irtolaiseksi ja hänet passitettiin pakkotyölaitokseen tai kehruuhuoneeseen tuomittujen rikollisten joukkoon. Tämä tapahtui ilman oikeudenkäyntiä pelkällä hallinnollisella päätöksellä.
“Ohjesäännön mukaan irtolaisista oli pantava kehruuhuoneeseen vain yli 14-vuotiaat työkykyiset naiset. Työ kehruuhuoneessa käsitti kutomateollisuuden eri alat lankojen kehräämisestä erilaisten vaatetusaineiden valmistamiseen saakka.Tavallismpia töitä olivat häkilöiminen, villojen karstaaminen, kehrääminen, höyhenien riipiminen ja sukan kutominen. Kehruuhuoneet tyydyttivät suuren osan vankiloiden ja sairaaloiden pito- ja makuuvaatetarpeesta. Myös yksityisille myytiin kankaita ja kudontatuotteita. Vuonna 1823 annettu ohjesääntö sääteli tarkkaan vankien päivärutiineja. Paitsi vankila, kehruuhuone oli huomattava käsiteollisuuslaitos. Määräävänä tarkoitusperänä oli siveellisen kasvatuksen rinnalla pyrkimys saada hoidokkien työstä valtiolle ansiotuloja sekä aatteellinen ajatus levittää käsityötaitoa rahvaan keskuuteen.” (Lappeenrannan kehruuhuone 1800-luvulla)
Pakkotyö siis paransi sairaudesta nimeltä työttömyys ja siinä sivussa saatiin tuloja valtiolle. Palveluspakosta luovuttiin, mutta yhä edelleen irtolaiseksi leimattin helposti. Siihen riittivät pelkkä työttömyys ja sen seurauksena vietettävä pahantapainen elämä. Parannuskeino oli vanha tuttu:
“Työlaitoksessa hoidettakoon irtolaista siksi, kunnes on saatu perusteltua syytä olettaa, että hän tulee viettämään säännöllistä ja kunniallista elämää, kuitenkin enintään yksi vuosi taikka, jos häntä lähinnä edellisten viiden vuoden aikana jo on työlaitoksessa irtolaisuuden vuoksi hoidettu tai samana aikana pidetty pakkotyössä, enintään kolme vuotta.
Jos on todennäköistä, että hoidettava työlaitoksesta päästettynä viettää säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää työlaitoksesta, ei kuitenkaan ennenkuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun hänet siihen otettiin.
Kun hoidettava on ehdollisesti päästetty työlaitoksesta, on hän yhden vuoden irtolaisvalvonnan alainen; ja voidaan hänet sinä aikana palauttaa takaisin työlaitokseen, ellei hän noudata annettuja määräyksiä ja ohjeita.” (Vuoden 1936 Irtolaislain 10 §)
Välillä elettiin hyvinvointivaltiossa, jossa työttömilläkin oli ihmisarvo. Sitten tuli 1990-luvun lama ja työttömyys lisääntyi. Se oli tietenkin laiskuutta, joten vanhat keinot otettiin käyttöön nykyaikaan päivitettynä. Kuntouttavaan työtoimintaan passitetaan hallinnollisella päätöksellä 500 päivää työmarkkinatukea saanut työtön. Nyt hallitus on päättänyt, että aika lyhennetään 300 päivään.
“Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.” (Vuoden 2001 laki kuntouttavasta työtoiminnasta 13 §).
Nyt moni sanoo, että nämähän ovat aivan eri asioita. Kuntouttavalla työtoiminnalla edistetään elämänhallintaa ja autetaan löytämään urapolun pää. Ihan sama se tarkoitus oli ennenkin, mutta sitä ei osattu tai oikeastaan viitsitty sanoa niin hienosti.
Luokka: historia, työvoimapolitiikka, yhteiskunta | 2 Kommenttia »
Takaisin sääty-yhteiskuntaan
Kontrollia ja ihmisten kaikinpuolista vartiointia pidetään vasemmistolaisten touhuna. Ei se niin ole. Se on yhteiskunnan oikeistolaistumisen ja eriarvoistumisen merkki. Kun taloudellinen ja poliittinen valta keskittyvät yhä harvempien käsiin, niin nämä harvat rakentavat turvakseen yhteiskunnan tehokkaan valvontakoneiston. Historiakin sen osoittaa.
1590-luvun lopulla käytiin Nuijasotana tunnettu talonpoikaiskapina. Sen jälkeen sääty-yhteiskunta kehittyi hämmästyttävän nopeasti. Poliittinen ja taloudellinen valta keskittyivät harvalukuisen aatelin käsiin ja alamaisten ainoa tehtävä oli toimia järjestelmän maksajana ja ylläpitäjänä.
Tällainen yhteiskunta vaatii toimiakseen ankarat lait ja tiukan kontrollin. Kun maallinen laki ei riittänyt, niin Kaarle IX määräsi vuonna 1609 Mooseksen lain toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Jos laki ei tuntenut jotain rikosta ja siitä määrättävää rangaistusta, niin tuomioistuin luki Vanhaa Testamenttia. Sieltä löytyi ja löytyy yhä valtava määrä rikoksia, joista kuolema on ainoa rangaistus. Tätä noudatettiin kirjaimellisesti.
Koska pienen joukon täytyi johtaa ja hallita massoja, niin kontrollin oli oltava tehokas. Sitä se olikin ja se ulottui aivan kaikkiin elämänaloihin. Nykyihmisestä tuntuu huvittavalta se into, jolla kirkko ja maallinen esivalta etsivät ja rankaisivat vaikkapa salavuoteuteen syyllistyneitä tai jumalanpalveluksesta pinnaajia. Aikalaisista se ei ollut erityisen huvittavaa.
Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kiristyy, rangaistukset ankaroituvat ja sääty-yhteiskunta palaa takaisin muodossa tai toisessa. Näin sanoi oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Heikki Ylikangas jo opiskeluaikoinani.
Yhä useammat vaativat ankarampia rangaistuksia, jopa kuolemantuomiolla on omat kannattajansa. On helppoa aloittaa yleisesti erityisen paheksuttavista rikoksista, mutta siitähän se aina alkaa. Kun ns. kansalaismielipide saadaan hyväksymään suunnilleen lynkkausmeininki, niin silloin alkaa suunta olla selvä. Rangaistusten ankaroittamista on odotettavissa kautta linjan.
Nykyajan alinta kastia ovat kerjäläiset, toimeentuloluukun väki, pitkäaikaissairaat, vanhukset, alkoholistit ja yleensä syrjäytyneet. Näille ryhmille on yhteistä se, että he ovat yhteiskunnan alimmalla portaalla ja niinpä heihin saa kohdistaa melkeinpä mitä tahansa kontrollikeinoja. Palkatta tehtävä työ nähdään kuntouttavaksi ihmelääkkeeksi kuten silloin, kun irtolaisia tuomittiin pakkotyölaitoksiin ja kehruuhuoneisiin.
Lainsäädäntö suosii hyväosaisia ja polkee syrjäytyneitä. Hyvätuloisilla on jo kauan ollut terveydenhuollossa yhteiskunnan tukema maksullinen ohituskaistansa ja köyhä kuolee leikkausjonoon. Varakkaalla vanhuksella ei ole hätää, mutta kansaneläkkeen varassa elävä laskee joka sentin tarkasti. Toimeentulotuki ei enää ole perusoikeus, vaan yhteiskunnan kustannuksella loisimista. Elinkeinoelämän johtajat vaativat eläkeiän nostamista ja jäävät itse eläkkeelle alle kuusikymppisinä.
Nyt huomasin itsekin olleeni väärässä. Ei sääty-yhteiskunta ole tulossa takaisin. Me elämme siinä jo.
Luokka: historia, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Kolmen kerroksen väkeä
Petteri Orpon johtama laajapohjainen työryhmä paiskoi töitä hihat käärittyinä ja nyrkit savessa, kuten moneen kertaan on vakuuteltu. Tuloksena saatiin ylimalkaisia linjanvetoja, joiden seurauksista ei kukaan vielä tiedä mitään. Ainoa varma asia on, että nyt se likainen työ vasta alkaa.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kirjoitti facebookissa, että nyt kunnat jaettiin kolmen kerroksen väkeen. Yhdet eivät saa järjestää mitään sote-palveluja. Toiset saavat järjestää perustason palveluja ja kolmannet myös erikoissairaanhoidon palveluja. Niiden, jotka eivät saa järjestää on tukeuduttava niihin, jotka saavat järjestää.
Käytännössä se tarkoittaa alle 20 000 asukkaan kuntien itsenäisyyden menettämistä. Sosiaali- ja terveyspuolen osuus oman kotikuntani talousarviosta on noin 65 %. Päätösvalta siltä osin tulee siirtymään sinne, missä palveluja saa järjestää eli käytännössä luultavasti Joensuuhun. Sitten otetaan nöyrästi vastaan ne palvelut, joita Joensuu katsoo hyväksi meille antaa ja maksetaan kiltisti laskut.
Professori Kaarlo Tuorin mukaan tämä sotii perustuslaissa säädettyä kunnallista itsehallintoa vastaan. Myös palveluja itse tuottamattomille kunnille on järjestettävä vaikutusmahdollisuus, jotta perustuslain kirjain ja henki täytettäisiin edes rimaa hipoen. Hallinto on siis järjestettävä samalla tavalla kuin kuntayhtymien hallinto on nyt järjestetty. Se sitten siitä hallintohimmeleiden purkamisesta.
Orpon työryhmältä jäi selvittämättä monta muutakin pikkujuttua. Sellainen on esimerkiksi nykyisten kuntayhtymien omaisuuden jako, josta tuleekin melkoinen pesänselvitys. Kuntayhtymät ovat oikeushenkilöitä ja kun koko pakka pannaan uusiksi, ne on purettava. Kaikki rakennukset ja laitteet on hinnoiteltava ja rahat on jaettava osakaskuntien kesken. Tämäkin jätetiin tulevaisuuden varaan.
Kaikkien tärkeimpien asioiden lykkääminen tulevaisuuteen tuo mieleen Kalle Päätalon sedän Kummun Kallen tuumailut: Näkkyypähän, ei ne asiat niin mene, etteikö ne jotenkin mene…
Vakavaa kritiikkiä tuli myös emeritusprofessoti Martti Kekomäeltä. Hän sanoi suoraan, että kansa jaetaan kahtia hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Jo nyt Suomi on OECD-maiden jumbosijalla tavassa, jolla se tarjoaa perusterveydenhuollon palveluja kansalaisilleen. Orpon työryhmän jäsenet kuuluvat siihen parempaan kastiin, joka käyttää työterveyshuollon palveluja.
Minä menen tässä kastijaossa vielä pitemmälle. Kastejahan on tässäkin kolme. Ylin kasti käyttää yksityisiä palveluja ja keskikastilla on työterveyshuolto. Se viimeinen eli rupusakki saa sitten tyytyä siihen, mitä jää jäljelle. Näyttää pahasti siltä, että jäljelle jää taas vain niitä murusia, joita rikkaiden pydältä sattuu tipahtamaan lattialle.
Luokka: politiikka, sosiaalitoimi, terveydenhoito, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Näillä mennään
Nuorisojärjestöjen avustukset näyttävät puhuttavan kovasti varsinkin mielestään liian vähälle jääneitä. Perussuomalaiset nuoret hakivat 55 000 euron avustusta, mutta saivat vain 20 000 euroa. Bloggaava kansanedustaja Reijo Tossavainen on nähnyt avustusten jaossa jopa 30-luvun sananvapauden tukahduttamisen henkeä. Syynä on eräs opetusministeriön virkamies, joka epäili perussuomalaisten nuorisojärjestön toimivan vastoin lain henkeä.
Mikä se semmoinen lain henki sitten on?
Kun puhutaan lain hengestä, niin silloin tarkoitetaan lainsäätäjän perimmäistä tarkoitusta. Se taas selviää sekä lakitekstistä että lain esitöistä. Nuorisolain tapauksessa se selviää heti ensimmäisestä pykälästä:
Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja.
Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.
Joillekin tuntuvat tulleen yllätyksenä toisessa momentissa olevat sanat monikulttuurisuus ja kansainvälisyys. Sen ministerön virkamiehen ajatuksia en lähde sen kummemmin arvailemaan, mutta epäilen hänen viitanneen juuri näihin sanoihin. Perussuomalaiset ei puolueena ole erityisen hyvin kunnostautunut monikulttuurisuuden edistäjänä, joten tuskin puolueen nuorisojärjestökään on. Lain muiden tavoitteiden toteutumisesta myös perussuomalaisten nuorisojärjestössä ei kenelläkään liene epäilyksiä.
Jos laki ei miellytä, niin sitä pitää muuttaa eikä huutaa suureen ääneen verisen vääryyden tapahtuneen. Virkamiehen sanat saattoivat hyvinkin olla harkitsemattomia, mutta ei niillä ole ollut mitään merkitystä itse avustusten jaossa. Jakoperusteet on kerrottu ihan selvästi samaisen Nuorisolain 10 §:n 3 momentissa:
Valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja niiden piirijärjestöjen avustukset myönnetään tulosperusteisesti. Tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve.
Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Simon Elo ei ilmeisesti ole lukenut tätä lainkohtaa. Hän tuntuu kuvittelevan, että nuorisojärjestöjen avustukset jaetaan kuten puoluetuki vaalimenestyksen perusteella. Tosiasia lienee, että puolueen nuorisojärjestöllä ei ole vielä kovin paljoa näyttöä oman toimintansa tuloksista. Puolue on suhteellisen uusi ja nuorisojärjestötoimintaa vasta käynnistellään.
Sinänsä Elo toimii ihan oikein viedessään asian valitusteitse ratkaistavaksi. Siinäkään ei kova ääni auta, vaan valitusviranomainen tulkitsee suoraan lakia. Taas tullaan siihen samaan asiaan: Jos laki ei miellytä, niin sitä pitää muuttaa. Muutokseen asti mennään entisillä eväillä.
Luokka: laki | 3 Kommenttia »
Kansanedustaja keksii pyörän
Kansanedustaja Jaana Pelkonen on keksinyt oivallisen tavan saada julkisuutta. Hän odottelee jonkin lain säätämistä ja täytäntöönpanoa ja alkaa vasta sitten vaatia pontevasti laissa jo olevan asian ottamista lakiin tai vähintäänkin lain noudattamista. Saattaa kyseessä tieysti olla sinnikäs tietämättömyyskin lain sisällöstä, mutta touhu vaikuttaa pyörän keksimiseltä uudelleen ja uudelleen.
Erityisen mieltynyt Pelkonen on työttömien nuorten kyykytykseen. Kaksi vuotta sitten hän vaati, että työttömät nuoret pitää velvoittaa ehdottomasti ottamaan vastaan tarjottu työpaikka tukien menettämisen uhalla. Vilkaisu toimeentulotukilakiin ja työttömyysturvalakiin olisi opettanut, että tämä vaatimus on toteutettu jo kauan sitten.
Nyt Pelkonen on keksinyt sanomalehti Tamperelaisen haastattelua varten, että nuoret on velvoitettava osallistumaan nuorisotakuuseen:
- Työkykyiset nuoret on velvoitettava tarttumaan nuorisotakuun nyt heille tarjoamiin vaihtoehtoihin. Toimeentulotuen valitseminen siksi, ettei ’jokin homma kiinnosta’, ei saa olla edes vaihtoehto.
Jos lainsäätäjä Pelkonen olisi lukenut viime joulukuussa tehdyt muutokset työttömyysturvalakiin, niin hän tietäisi vaatimustensa löytyvän toteutettuna lain 2 luvun pykälistä 13 - 16. Siellä sanotaan selvästi, että erilaisten tukien varaan heittäytyminen ei totisesti ole nuorille mikään vaihtoehto. Ruoskaa siellä ei tarjota ihan konkreettisesti, mutta muuten osallistuminen on pakollista tukien menettämisen uhalla.
Tuloerojen kasvamistakaan Pelkonen ei kavahda:
– Mutta yhden hyvä ei ole automaattisesti toiselta pois. Tätä kuvaa hyvin kakkuvertaus – sen sijaan, että siivutamme niukkenevaa kakkua entistä tasaisemmin, on keskityttävä kakun kasvattamiseen, jolloin kaikki hyötyvät.
Pelkonen on siis mieltynyt suosittuun kakun kasvattamisteoriaan tai peräti valumisteoriaan, joka on tunnettu jo Raamatun ajoista lähtien. Ajatus on, että kun kakku kasvaa tai rikkaiden pöydille kertyy enemmän hyvää, niin siitä valuu väkisinkin myös köyhille.
Käytännössä ajatus ei ole toiminut koskaan. Kun kakku kasvaa, niin vain hyväosaisten siivut kasvavat. Köyhät saavat edelleen vain sen oman yhtä ohuen tai entistä ohuemman siivunsa. Valumisteoria todettiin vääräksi jo Raamatussa. Rikkaan miehen portilla norkoili köyhä ja sairas Lasarus odotellen pöydältä tippuvia muruja. Ei sieltä mitään tippunut, kuten hyvin tiedetään.
Läksyt voi näköjään jättää lukematta eikä kansanedustajan tarvitse tietää itse säätämiensä lakien sisältöä. Ehkä Pelkonen luottaa siihen, että eivät hänen äänestäjänsä ole yhtään sen viisaampia. Kuten ilmeisesti eivät olekaan.
Luokka: sosiaalietuudet, toimeentulotuki, työvoimapolitiikka | 11 Kommenttia »
Kuntouttava työtoiminta ja kuntatalous
Kun puhutaan työllistämisestä, kuntouttavasta työtoiminnasta ja työkokeilusta, niin ainakin osa meidän kuntamme päättäjissä losauttaa korvansa lukkoon. He ymmärtävät kyllä työttömyysongelman ja työllistämisen tärkeyden, mutta heille kaikki edellä mainitut toimenpiteet ovat sitä työllistämistä. Tämä on osaksi välinpitämättömyyttä ottaa asioista selvää ja osaksi valtiovallan tahallisen käsitteiden sekoittamisen tulosta.
Minä tarkoitan työllistämisellä sitä, että ihminen palkataan töihin joko palkkatuella tai ilman. Oleellista on, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Kuntouttavasta työtoiminnasta on annettu ihan oma lakinsa ja työkokeilu on työvoimapoliittinen toimenpide. Näitäkin kutsutaan virheellisesti työllistämiseksi.
Jos keskustelukumppani alkaa näistä asioista puhuttaessa kertoilla näkemyksiään peruskoululaisten työelämään tutustumisesta tai minkä tahansa alan opiskeluun kuuluvasta harjoittelusta, niin hän on ikävä kyllä auttamattomasti pihalla.
Kenenkään kujalla oleminen ei kuitenkaan ole tällä kertaa aiheeni, vaan kerron valtiovallan suunnitelmista painostaa kuntia lisäämään kuntouttavaa työtoimintaa.
Ainakin päättäjien pitäisi olla selvillä siitä, että kunnilla on velvollisuus järjestää kuntouttavaa työtomintaa pitkäaikaistyöttömille. Kun työttömyys on jatkunut 500 päivää, niin terve ja työkykyinen henkilö ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Järjestämisvastuu on kunnilla, mutta kunta voi ohjata työttömiä myös yhdistysten, säätiöiden ja uskonnollisten yhdyskuntien palvelukseen.
Jos kunta ei täytä tätä velvoitettaan, niin se joutuu maksamaan valtiolle puolet työttömän saamasta työmarkkinatuesta. Tämä on se paljon puhuttu kuntien sakkomaksu ja siihen on vuoden 2015 alusta tulossa kaksikin suurta muutosta.
Velvollisuus alistua kuntouttavaan työtoimintaan tulee alkamaan 500 työttömyyspäivän sijaan jo 300 päivän työttömyyden jälkeen ja kuntouttamisvelvoitteen laiminlyövät kunnat joutuvat maksamaan valtiolle koko työmarkkinatuen. Jo nyt lisäporkkanana kunnille on 10,09 euron korvaus jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta jokaiselta kuntoutuspäivältä. Tämä kannustin säilyy ennallaan.
Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin kuntouttavan työtoiminnan lisääntyminen. Täysin terveet ihmiset tekevät kuntouttavan työtoiminnan nimellä ihan tavallista työtä kunnissa, yhdistyksissä, säätiöissä ja uskonnollisissa yhteisöissä. Kunnan ei tarvitse maksaa osuuttaan työmarkkinatuesta ja lisäksi kunta ansaitsee 10,09 euroa jokaiselta päivältä. Kuntoutettava työtön saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen päivässä.
Puhtaasti kuntatalouden kannalta tämä on niin järkevää, että en yhtään ihmettele kunnanjohtajamme harmittelua kuntouttavana työtoimintana purettavien rakennusten loppumisesta. Ne kuntoutettavat kyllä suoraan sanottuna paskat nakkaavat kuntataloudelle ja marssivát sosiaalitoimistoon hakemaan täydennystä välttämättömiin elinkustannuksiin toimeentulotukena. Sitä he myös saavat, koska laskennallista vajausta näillä “tuloilla” syntyy ilman muuta.
Juuan sote-lautakunta päätti 18.4. esittää kunnahallitukselle, että valtion maksama korvaus 10,09 euroa päivässä/kuntoutettava maksetaan jatkossa niille yhdistyksille, säätiöille ja uskonnollisille yhteisöille, joille kunta on näitä kuntoutettavia ohjannut töihin. En minä tätä aio vastustaa, vaikka kuntatalouden kannalta olisi viisasta pitää nekin rahat itse.
Vielä viisaampaa olisi antaa rahat työtä tekeville, mutta se ei ole kunnahallituksen päätösvallassa. Kuten ei ikävä kyllä koko kuntouttavan työtoiminnan kieltäminenkään ihmisarvoa alentavana.
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 13 Kommenttia »
Sananvapaus ja huono käytös
Kun parin päivän tauon jälkeen avasin Facebookin, niin silmille lävähti ensimmäiseksi keskustelua vihapuheesta. Ulla Appelsin oli kritisoinut Ylen vihapuhekoostetta ja hänen sanomisiaan oli sitten vuorostaan kritisoitu. Kätkäläistä siteeraten sitä on tuota sanojata, mutta minä tarkastelen asiaa juridisesti ja suosittelen samaa toisillekin.
Vihapuhetta ei määrittele laki eikä sitä osaa tyhjentävästi määritellä kukaan muukaan. Se on yleiskielinen ja toimittajien suosima sana, jolla ei ole käyttöä juridiikassa. Kaikki ns. vihapuhe ei ole laitonta, mutta raja on usein yhtä vaikea vetää kuin erotiikan ja pornografian välinen raja. En minä osaa sanoa missä sekään tarkalleen kulkee, mutta luulisin tunnistavani pornografian sitä nähdessäni. Samoin luulen tunnistavani vaikkapa kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen ja huonon käytöksen välisen eron.
Usein näkee siteerattavan EIT:n määritelmää sananvapaudesta:
Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Siteeraus on ihan käyttökelpoinen, mutta juridiseksi argumentiksi se ei yksinään riitä. Päättelyn pitää jatkua Suomen Perustuslakiin ja siitä edelleen Rikoslakiin.
Perustuslain 12 § sanoo asiasta näin: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Rikoslaista sitten löytyy niitä kriminalisoituja puheita joita kukaan ei ennakolta estä, mutta joista voi jälkikäteen joutua vastuuseen. Sellaisia ovat mm. kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus.
Se huono käytös on jokaisen itsensä määriteltävissä oleva asia eikä siihen tarvitse lakipykäliä sotkea. Paitsi tietenkin siinä vaiheessa, kun se näkymätön raja ylittyy.
Luokka: laki, sananvapaus | 1 Kommentti »
Talvivaaran hutvelliä
Jossain sadussa hölmöläinen keitti puuroa. Ensin siitä tuli liian sakeaa, joten piti lisätä vettä. Puurosta tuli velliä, joten piti lisätä jauhoja. Taas tuli liian sakeaa ja piti lisätä vettä. Näin jatkui jatkumistaan ja puuro tietysti lisääntyi koko ajan. Lopulta sitä oli valtavat määrät.
Talvivaaran kaivos on keittänyt tätä hölmöläisen puuroa jo kauan sillä erolla, että sen puuro on myrkyllistä. Ensin puuro oli myrkyllisen hapanta. Kalkitusten jälkeen se on nyt niin emäksistä, että alueen ihmisiä on kehotettu olemaan käyttämättä vettä edes peseytymiseen.
Kaivoksen lähivesiin levitettiin viime marraskuussa kalkkia kipsisakka-allasvuodon takia. Kalkin tarkoituksena oli estää vesistöjen happamoitumista ja metallien kulkeutumista kauemmaksi vesistössä. Nyt kalkki muutti veden emäksiseksi. Lumijoen alaosassa veden pH-arvo oli perjantaina 11, kun se tavallisesti on 7–8. Kivijoessa pH kohosi viikonloppuna tasolle 10, kun joen pH-taso on tavallisesti noin 7.
Hölmöläinen syytti pataa, mutta Talvivaara pani vielä paremmaksi. Kaikki onkin majavien syytä. Ne mokomat aiheuttivat veden nousun kalkituille ranta-alueille rakentamalla padon.
Tätä nyt ei usko kukaan muu kuin korkeintaan Kainuun ely-keskus. Tämän ajattelun mukaan kalkki olisi pysynyt rannoilla kevään sulamisvesistä huolimatta, mutta majavapato liuotti sen veteen.
Ja uutiset jatkuvat. Talvivaaran kaivoksen alueelle ei varastoida tulevaisuudessa sellaisia määriä vesiä, että ne aiheuttaisivat hallitsemattomasti purkautuessaan ympäristöriskin. Kaivos saisi johtaa jatkossa ylimääräisiä, mutta puhdistettuja jätevesiä luontoon rajoittamattoman määrän, mikäli Pohjois-Suomen aluehallintovirasto muuttaa kaivoksen lupamääräyksiä.
Selvähän tämä. Jos koko ajan saa johtaa jätevettä luontoon ilman rajoituksia, niin mitään yllättäviä vuotoja ei tapahdu. Yhtiöllä ei ole ilmeisesti pienintäkään aikomusta rajoittaa päästöjään. Kaivoksen kielenkäytössä puhdistus tarkoittaa veden happamuuden säätelyä, ei mitään muuta. Kaikki raskametallit ovat mukana siinä liemessä.
Muistutanpa vielä, että Talvivaaran kaivoksessa piti olla täysin suljettu vesikierto. Sieltä ei pitänyt tulla yhtään litraa vettä luontoon, vaan kaikki vesi piti kierrätettämän uudelleen ja uudelleen. Näin meille vuosikausia mainostettiin ja ainakin vielä vuosi sitten kaivoksen verkkosivulla näin kerrottiin. En tiedä kerrotaanko vieläkin.
Meillä sanotaan, että jos puurosta ei tule oikein huttua eikä velliä, niin siitä tulee hutvelliä. Talvivaaran hutvellin nimi on ympäristörikos.
Luokka: viranomaistoiminta, ympäristönsuojelu | 3 Kommenttia »
Kahdet työmarkkinat
Kun VATT:n Juhana Vartiainen ja Ilmarisen Jaakko Kiander esittelivät teesinsä, niin jopa ministerimme älähtivät. Vartiaianenhan sanoi, että työpaikkoja syntyy silloin, kun työvoimaa on tarjolla runsaasti. Lisää työvoimaa saadaan tekemällä työnteko kannattavammaksi kuin joutenolo eli Vartiaisen kielenkäytössä alentamalla työttömyysetuuksia. Silloin huonostikin palkattu työ kelpaa.
Lisää työvoimaa saadaan myös lisäämällä maahanmuuttoa. Kiander kiirehti täsmentämään, että maahan tarvitaan 100 000 maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajat yleensä hakeutuvat matalapalkkaisiin töihin, joten kun halpatyövoimaa on tarjolla runsaasti, niin silloin syntyy lisää matalapalkkaisia töitä. Kumpikaan herroista ei maininnut mitään työllä saatavalla palkalla elämisestä.
Nyt siis ministerimme älähtivät. Pääministeri Jyrki Katainen sanoi, että työelämässä on vain yhdet pelisäännöt kaikille. Samasta työstä on maksettava sama palkka. Työministeri Lauri Ihalainen puolestaan sanoi, että tähän maahan ei tehdä toisen luokan työmarkkinoita ja että tällaiset ajatukset kertovat moraalikadosta.
Tämä on ministereiltä oikein selkärankaista puhetta. Heiltä kuitenkin unohtui se tosiasia, että meillä jo nyt on työelämässä kahdet pelisäännöt. Ne ovat vielä rumemmat kuin Vartiaisen ja Kianderin esittämät. He sentään esittivät matalapalkkaisen työn lisäämistä, mutta meillä käytetään jo nyt runsaasti täysin palkatonta työvoimaa ja sen käyttäminen lisääntyy koko ajan.
Tarkoitan tietenkin työttömien kohtelua. Heidät voidaan velvoittaa tekemään työtä pelkällä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Terve pitkäaikaistyötön määrätään kuntouttavaan työtoimintaan eli tekemään joskus hyvinkin raskasta työtä pelkän työttömyyden keston perusteella. Toinen työtön määrätään työkokeiluun johonkin yritykseen samalla yhdeksän euron korvauksella. Siellä hän tekee samaa työtä rinta rinnan sellaisen kanssa, jolle maksetaan TES:n mukaista palkkaa.
Tätä minä luonnehtisin moraalikadoksi, mutta väärässähän minä kuulemma olen. Minulle on monella suulla todisteltu, että kuntouttavassa työtoiminnassa olevat nauttivat suunnattomasti saadessaan tehdä palkatonta työtä. Samoin nauttivat työkokeilussa olevat ja lisäksi heillä on mahdollisuus näyttää kykynsä ja siten saada vakituinen työpaikka. Kun sanon, että ei kai kukaan hullu palkkaa maksa jos saa palkattomia työntekijöitä, niin minulle hymähdellään.
Se on kuulemma ihan eri asia. Niin se ilmeisesti on ministereidenkin mielestä. Ei tänne halpatyövoimaa tarvita niin kauan kuin meillä on omasta takaa täysin ilmaisia työntekijöitä. Sen lisäksi palkattoman työvoiman käyttö ei ole palkattoman työvoiman käyttöä, vaan se on työvoimapolitikkaa. Se on ihan eri asia.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka | 6 Kommenttia »
Jälkiviisautta
Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saadaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä laijissa on ihminen viisaimmillaan…Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…
Tämä Veikko Huovisen ikimuistonen ajatus tuli väkisin mieleeni lukiessani aamun paikallislehteä. Siinä edellisen kunnanvaltuuston puheenjohtaja sinänsä erinomaisessa ja asiantuntevassa kirjoituksessaan sortuu mielestäni tähän jälkiviisauteen.
Hän vertailee Juuan kunnan tilinpäätöksiä vuosilta 2008 ja 2012 - siis omalta valtuustokaudeltaan - näin:
Asukkaita on 438 vähemmän, verotulot ovat laskeneet 500 000 euroa, vuosikate on laskenut 3 733 000 euroa, tulos on laskenut 3 928 000 euroa ja vuoden 2008 kertynyt ylijäämä 1 483 000 euroa on vaihunut 1 412 000 alijäämään vuonna 2012 muutoksen ollessa siis peräti 2 895 000 euroa. Veroprosenttia on nostettu kokonaisella prosenttiyksiköllä ja kiinteistöveroa lähes kolmanneksella mutta siitä huolimatta verotulot laskevat.
Tämä on korutonta kertomaa ja valitettavasti ihan totta. Kirjoituksesta saa kuitenkin jotenkin sellaisen kuvan, että kaikki tämä on uusien päättäjien vika. Erityisen tuomittavaa tuntuu olevan, että valtuusto järjestää toukokuun alussa kahden päivän kuntastrategiaseminaarin Varkaudessa ja että kunnanhallitus on perustanut työryhmän tasapainottamaan taloutta.
Uusi valtuusto kokoontui ensimmäisen kerran tammikuun lopussa ja uusi kunnahallitus helmikuun alussa. Kunnahallitus on siis toiminut vajaat kolme kuukautta ja siinä ajassa olisi pitänyt korjata vuosien ajan alamäkeä luisunut talous.
Laitetaan lopuksi Aleksis Kiven Jukolan Aapon suuhun laittama pohdinta viisaudesta:
Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies.
# # #
Vielä pari sanaa lukijoilleni: Minä en mahda mitään noille mainoksille enkä sille, että blogin palvelin reistailee. Näistä asioista on siis ihan turha motkottaa minulle. Olen pelkkä sisällöntuottaja ja siksi täysin blogipohjan tarjoajan armoilla. Mainoksista olen itse päässyt eron Adblock-ohjelmalla. Kiitos etu- ja jälkikäteen kaikille niille, jotka tarjoavat apuaan blogin siirrossa toiseen paikkaan. Olen kuitenkin liian laiska siirtämään yli tuhatta juttua muuanne. Muutenkin olen hiljentänyt kirjoitustahtia ja aion hiljentää lisääkin.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, kunnallistalous | 3 Kommenttia »
Karenssin kahdet kasvot
Osaan sovelletaan vanhaa lakia ja osaan uutta. Lakia muutettiin heinäkuun 2012 alusta lähtien lisäämällä siihen uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Kumotun, vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.
Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen. Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.
Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta ei kaikkien osalta.
Lain siirtymäsäännökset antavat kylmää kyytiä niille, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se karenssi säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.
Jos henkilön katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.
Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa 2012, mutta keskeyttänyt sen uuden lain ollessa voimassa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa 2012 alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttänyt selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.
Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos potkaistut eivät ryömi sinne takaisin. Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017. Vasta sitten heistä tulee yhdenvertaisia lain edessä.
Luokka: laki, työttömyysturva | 1 Kommentti »
Yhtiöitetään ja yksityistetään
1990-luvulle tultaessa uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Valtion laitoksista tehtiin liikelaitoksia ja eri osastot rupesivat leikkimään markkinaosaajia. Itse satuin olemaan paikan päällä silloin, kun TVH muuttui Tiehallitukseksi ja Tieliikelaitokseksi. Se tapahtui helposti: ennen yhteinäinen virasto halkaistiin kahtia ja toinen puoli rupesi tilaajaksi ja toinen tuottajaksi.
Tämä oli tietenkin vain harjoittelua seuraavaa askelta varten, joka oli yhtiöittäminen. Ensin laitoksesta tehtiin valtionyhtiö, sitten valtioenemmistöinen yhtiö ja nykyisin sen omistajia ei tiedä kukaan. Koko Destiasta ei olisi oikeastaan kuultu mitään, ellei sen toimitusjohtaja olisi pari vuotta sitten päätynyt otsikoihin ja oikeuteen omituisten sopimusjärjestelyjen takia. Vähän myöhemmin pikku-uutisena kerrottiin, että Destia oli myynyt koko asfalttitoimintansa ulkomaille. Markkinavoimat tekevät kauppojaan eikä siihen ole mitään sanomista.
Sama kehitys käytiin läpi kaikissa valtion laitoksissa. Nyt markkinavoimat ovat haistaneet kunnissa liikkuvan rahan. Monella isolla kaupungilla on ollut perinteisesti oma satamalaitos ja energialaitos. Ne olivat aikoinaan ihan oikeasti osa kunnan organisaatiota, mutta 90-luvulla tapahtui sama kuin valtionkin laitoksissa. Ne muutettiin liikelaitoksiksi.
Nyt hallitus on antanut kuntalakiin muutosesityksen, joka toteutuessaan pakottaa yhtiöittämään kunnalliset liikelaitokset. Määräys on peräisin EU-komissiolta ja perustuu markkinavoimien kateuteen. Kuntien liikelaitoksilla on muutama sellainen etu, joita muilla ei ole. Ne eivät taustaorganisaationsa luonteen takia voi mennä konkurssiin ja ne maksavat vähemmän valtion veroja. Sen sijaan ne tuottavat kunnalle rahaa, joka taas pienentää kuntalaisten verorasitusta.
Nyt ei tarvita hääppöistä ennustajaa kertomaan mikä on seuraava askel. Kuntien omistus näissä yhtiöissä tulee vähenemään ja ennen kuin huomataankaan, ovat ne kokonaan ulkomaalaisten pääomasijoittajien käsissä. Helsingin alueen sähkönsaannin turvaaminen on aika iso asia jätettäväksi kasvottomien markkinavoimien vastuulle.
Jos tämä ei vielä saa mietteliääksi, niin jatketaan ajatusleikkiä. Miten olisi, jos yhtiöitettäisiin ja yksityistettäisiin armeija? Ei tämä niin kaukaa haettu ajatus ole, koskapa ruoka- ja varustehuolto on yhtiöitetty ja kilpailutettu jo kauan sitten.
Luokka: laki, yksityistäminen | 6 Kommenttia »
Maailmaa muutetaan väkisin
Euroopan kriisimaiden tukipaketit eivät ole ilmaislahja, vaan hintana on julkisen omaisuuden armoton yksityistäminen. Homma toteutetaan samalla tavalla kuin 1930-luvulla vasaran alle joutuneilla maatiloilla Suomessa. Vouti tulee taloon, laskee ja ulosmittaa omaisuuden ja myy kaiken pakkohuutokaupalla. Jokainen tietää, että pakkohuutokaupassa pääsee tekemään huippuhankintoja edullisesti. Saadut rahat käytetään velkojen korkoihin ja lyhennyksiin, mutta eiväthän ne roposet pitkälle riitä. Isäntä laitetaan maantielle velkataakka niskassaan.
Uusliberalistit ovat ihan avoimesti päättäneet toteuttaa valtioiden omaisuuden uusjaon. Mallia otetaan Itä-Saksan omaisuuden yksityistäneestä omaisuudenhoitovirasto Treuhandista. Siinäpä totisesti on mallia yksityistämiselle: valtava omaisuus myytiin niin pilkkahinnalla, että kaikille asukkaille jaettavien muhkeiden voittojen sijaan päädyttiin 120 miljardin tappioihin. Omaisuus siirtyi yksityiselle suurpääomalle.
Yhtä hyvin voitaisiin ottaa mallia vaikka Neuvostoliiton omaisuuden yksityistämisestä, koska se tapahtui ilman alkupääomaa valtion rahoilla. Tulevat oligarkit perustivat pankkeja, joihin valtio sijoitti alkupääoman. Samalla valtio antoi pankeille tehtäväksi etsiä valtionomaisuuksien ostajia. Pankkiirit ostivat kaiken itselleen niillä valtion sijoittamilla rahoilla ja jättivät vielä maksamatta valtiolle alkupääoman takaisin. Kaikki meni ihan ilmaiseksi.
No, tätä ei nyt tarvitse tehdä. Ei sitä halutakaan tehdä, koska nyt on tarkoitus myydä kaikki niille, joilla jo on rahaa. Ainakin Kreikasta ja Kyproksesta tulee yksityisten omistamia valtioita, joissa itse valtio tulee olemaan pelkkä kulissi. Kaikesta määrää suurpääoma. Kansalaiset päässevät maksamaan veronsakin yksityisille.
Kuten on nähty, eivät kansalaiset oikein hyväksy tätä ryöväystä. Nyt ovat kuitenkin asialla sellaiset roistot, että pullikointi ei auta. Vastustajista tehdään työttömien massaa, joilta viedään vähätkin etuudet. Kun he vastustavat tätäkin, niin he saavat kyynelkaasua silmilleen. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoakseen, että kohta ammutaan kumiluodeilla ja siiten kovilla. Maailmaa muutetaan nyt väkisin.
Luokka: talous, yksityistäminen | 3 Kommenttia »
Survo hullua huhmaressa…
Eräs fb-kaverini epäili tänään, että suhteessa saatavilla olevaan tietoon nykyihminen on paljon typerämpi kuin ihmiset ennen. Saattaa niinkin olla, mutta itse epäilen ihmisen aina olleen yhtä tyhmä. Nykyisin kaikenlaista informaatiota on niin paljon liikkeellä, että ihmisen on liian helppo paljastaa oma tyhmyytensä ja narrattavuutensa.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka Bostonin pommi-isku. Jo eilen aamupäivällä salaliittoteoreetikot tiesivät ilman mitään todisteita, että kyseessä on USA:n hallituksen järjestämä terrotiteko. Sitten rupesi tulemaan todisteiksi valokuvia, joissa aiemmin jalkansa menettänyt sotilas oli menettänyt jalkansa uudelleen tässä iskussa. Samoin näin kuvan, jossa jalka silpoutuneena maassa makaava mies katsoi tyynen keskittyneesti kännykkänsä näyttöä. Tämä oli todiste siitä, että miehellä ei ollut jalkaa ollutkaan, vaan hänet oli maskeerattu loukkaantuneeksi. Oli myös aiemmin kouluampumisessa kuollut rehtori, joka oli kuollut myös Bostonissa.
Näille salaliitttoreoreeetikoille ei näytä koskaan tulevan mieleen, että ehkäpä kyseessä onkin salaliitto juuri heitä vastaan. USA:n hallitus saattaa julkaista tahallaan manipuloituja kuvia ihan vain sitä varten, että salaliittouskovaiset tarttuisivat täkyyn ja paljastuisivat nenästä vedettäviksi hölmöiksi.
Vaarallisempia ovat ne salaliiton etsijät ja löytäjät, jotka ovat ruvenneet julkaisemaan mitä kuvottavimpia kirjoituksia Alppilan koulun tapahtumien taustoista. Esille on kaivettu alaikäisen koululaisen perhetaustan kaikki yksityiskohdat ja niitä levitellään sillä oikeudella, että tuomioistuimen asiakirjat ovat julkisia. Tunkion tonkijat voisivat kyllä katsoa mitä Rikoslain 24 luvun 8 § sanoo yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.
Nämä kirjoittelijat ovat tietenkin ns. “maahanmuuttokriittisiä”. He ovat löytäneet tapahtumien taustalta mittavan salaliiton, johon kuuluvat rehtorin lisäksi myös ainakin Kokoomus, Lions Club, apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen sekä tietysti presidentti Tarja Halonen. Sanomattakin on selvää, että salaliiton tarkoituksena on monikultturia edistämällä tuhota perinteinen suomalainen elämänmuoto.
Eilisen susi-illan katsomisen lopetin siinä vaiheessa, kun kuvaan tuli salakaadoillaan leveilevä Kari Tikkunen. Ohjelmassa olisi pitänyt kertoa, että Tikkunen on paljastunut ihan selkärangattomaksi ukoksi. Hän on ollut oikeudessa epäiltynä salametsästyksestä, mutta muuta näyttöä ei ollut kuin hänen omat puheensa. Nekin hän tietysti miehekkäästi kiisti.
Katsomisen keskeyttämisen takia en tiedä oliko ohjelmassa myös niitä, jotka näkevät ihmisten ilmoille tahallaan vapautettuja pantasusia koko ajan kaikkialla ympärillään. Olen muuten ihmetellyt sitä, että koskaan ei näe missään valokuvia pihamailla kiertelevistä ja ikkunoista irvistelevistä susista. Luulisi, että semmoisen kuvan saa nykyisin helposti.
Raamatun sananlaskuissa sanotaan näin:
Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa. (San. 27:22)
Uskon tuon ja siksi olen jo tänään poistanut facebook-kavereista muutaman pahimmista salaliittoteoreetikoista. Lisää lähtee sitä mukaan kuin heitä ilmestyy. Heillä on oma viihdearvonsa, mutta liika on liikaa.
Luokka: media, mielipide | 3 Kommenttia »
Sontalaatikon satoa
Netissä riehuvat vailla alkeellisiakaan käytöstapoja olevat ns. maahanmuuttokriittiset tai oikeastaan ihmisarvokriittiset vaikuttavat usein vähämielisiltä. Saattavat he sitä ihan oikeastikin olla, mistäpä minä sen tietäisin. Heille ei kelpaa se, että ilmoitin eilisessä jutussani pysytteleväni poissa koulukeskustelusta. Sehän tarkoittaa heidän mielestään sitä, että olen mokuttaja ja kukkahattuinen punikkihyysäri. Sellaisesta ja sellaiselle saa sanoa ihan mitä tahansa.
Näin vanha ystäväni Leon Degrelle eli Klaus Elovaara eilen:
Sankariainesta tämä vanha natsihöppänä. Hän uskalsi sanoa selän takana sanoneensa noin pahasti. Tosiasiassa hän sanoi paljon kesymmin, mutta ajatus lienee ollut suunnilleen tuo. Se vain kavereille kerrottaessa jalostui. En muuten sanonut tekeväni tutkintapyyntöä. Kysäisin vain Klasun mahdollista halua käräjille. Ei poliisikaan viitsi tutkia tuollaisen höynän puheita ja resurssien tuhlausta se olisikin.
Ja sitten hurrataan kalja pärskyen:
Tälle Koloveden kansallispuiston matkailualan yrittäjälle voin kertoa, että en ole homoseksuaali. Hän siis saa suunnata mahdollisen seksuaalisen mielenkiintonsa jonnekin muuanne. Tuo hakkaamisestani haaveileminen on tähänkin asti jäänyt haaveiluksi ja sellaisena se pysyykin. Ehkä se kuitenkin nostattaa haaveilijan itsetuntoa ja saa hänet näkemään itsensä sankarina.
Viimeinen kommentoija on oikeastaan tässä kuvassa turhaan, koska hän sanoo muille keskustelijoille ovelasti vastaan. Nämä tosin ovat liian tolloja tajutakseen sitä.
Nämä ovat aikuisia, joten kuka vielä ihmettelee lasten ja nuorten huonoja käytöstapoja? Näiden tyyppien ansiosta sain taas yhden jutun harvinaiseen luokkaan huumori.
Luokka: huumori, media | 2 Kommenttia »
Enpä ottaudu
- Eläpä sinä nyt ottauvu tähän asiaan.
Näin tapasi isävainajani sanoa aina, kun joku täysin asioista tietämätön ulkopuolinen pyrki antamaan neuvojaan missä tahansa asiassa.
Minuakin on yritetty suostutella ottamaan kantaa Alppilan yläasteen tapahtumiin ja sitä kautta koulukuriin. Pitäisi olla opettajan ja koulukurin puolella erottamista vastustaen. Pitäisi olla oppilaiden ehdottoman fyysisen koskemattomuuden puolella ja kannattaa opettajan erottamista. Pitäisi jopa vastustaa taas kerran maanhanmuuttoa ja kukkahattuisia hyysäreitä, koska siihenkin tämä tapaus on valjastettu.
Ei tule tapahtumaan. Kieltäydyn ehdottomasti ottamasta mitään kantaa koko asiaan ja nyt olen täysin lopettanut jo asiasta lukemisenkin. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Olen jo 55-vuotias, joten omista kouluajoistani on vierähtänyt aikaa ja muistot haalistuneet. Vaikka muistot olisivat kuinka eläviä, niin ei niitä kuitenkaan voisi millään tavalla verrata nykyisyyteen. Omia lapsia minulla ei ole, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä tämän hetken arjesta kouluissa. Jos ja kun teillä on, niin älkää nyt missään tapauksessa innostuko kertomaan tietojanne minulle.
Oikeastaan kai juuri täydellinen tietämättömyyteni olisi melkoinen meriitti päätellen yleisestä keskustelun tasosta. Kaikkein eniten tuntuvat olevan äänessä juuri kaltaiseni mistään mitään tietämättömät. Tunteeseen perustuva mielipide on voimakas ja sille haetaan vahvistusta samanhenkisiltä. Vastapuolta ei kuunnelle yhtään. Maltillisesti kurin puolesta puhuvat opettajat vaiennetaan huorittelemalla ja toisaalla oppilaiden koskemattomuuden puolustajat saavat ihan saman kohtelun. Näitä juttuja lukiessa ei enää ihmetytä oppiladen mahdollisten ja paljon parjattujen käytöstapojen puutteen alkulähdettä.
Niin että alkääpä linkittäkö Facebookissa minulle enää yhtään tätä asiaa koskevaa uutista tai addressia. Noudatan isäni neuvoa enkä ottaudu.
Luokka: media, mielipide | 2 Kommenttia »
Oikaisuvaatimus ja ansiotulo
Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että kunnallinen lautakunta ensimmäisenä muutoksenhakuasteena viranhaltijan päätöksiin on väärä paikka käsitellä päätösten lainmukaisuutta. Koko oikaisuvaatimusvaiheen ainoa tarkoitus tuntuu olevan lannistaa muutoksenhakija luopumaan vaatimuksistaan. Päätös nimittäin muuttuu lautakunnassa vain aniharvoin.
Lautakuntien jäsenet eivät ymmärrä olevansa muutoksenhakuasioissa hallintotuomioistuin, jonka on nojattava päätöksensä vain lakiin ja syihin. Mikään näppituntuma ei kerta kaikkiaan riitä. Tätäkin suurempi ongelma on se, että lautakuntien jäsenet ovat täysin asian valmistelijoiden armoilla. Harvalla on juridista asiantuntemusta, joten joudutaan luottamaan virkamiesten esityslistateksteihin. Ne taas saattavat joskus olla hyvinkin puolueellisia ja jopa suorastaan virheellisiä.
Otetaanpa esimerkki, joka saattaa olla kuvitteellinen tai sitten ei ole. Henkilö on hakenut toimeentulotukea vaikkapa maaliskuulle. Hakemuksen yhteydessä hän on toimittanut jo aiemmin pyydetyt kahden kuukauden tiliotteet sosiaalityöntekijälle.
Hakijalla onkin ollut poikkeuksellista tuuria ja hyviä kavereita alkuvuodesta. Tammi-helmikuun aikana hän on saanut aiemmin antamiaan pikkuvippejä takaisin useilta henkilöiltä yhteensä peräti parin sadan euron edestä. Nämä pikkusummat on nyt vähennetty maaliskuun toimeentulotuesta viranhaltijan päätöksellä.
Asian valmistelija kirjoittaa esityslistalle, että hakijalla on ollut käytössään aikaisimpina kuukausina tuloja, jotka olisivat vaikuttaneet hänen toimeentulotukeensa. Siksi toimeentulotuesta annetun lain 15 §:n 3 momentin nojalla nämä tulot otetaan taannehtivasti huomioon maaliskuun toimeentulotukea vähentävinä sosiaalityöntekijän päätöksen mukaisesti.
Eikös kuulostakin vakuuttavalta? Kyseinen lainkohta sanoo kuitenkin näin:
Sellainen ansiotulo, joka ei ole ollut tiedossa toimeentulotuesta päätettäessä, voidaan ottaa jälkikäteen tulona huomioon, jos toimeentulotukea haetaan päätöstä seuraavien kahden ensimmäisen kalenterikuukauden aikana, jollei sitä voida pitää kohtuuttomana. Tukea myönnettäessä on tuen hakijalle ilmoitettava mahdollisuudesta ottaa kyseessä oleva tulo huomioon taannehtivasti.
Nyt pitäisi ruveta hälytyskellojen soimaan jo ihan arkijärjelläkin ajatellen. Jokainen tietää, että takaisin saatu pikkuvippi ei ole ansiotuloa, vaan se on takaisin saatu pikkuvippi. Lisäksi sitä arkijärkeä pitäisi käyttää senkin miettimiseen, onko kahden kuukauden aikana pikkusummina takaisin saatujen omien rahojen huomioon ottaminen kohtuullista. Vielä pitäisi huomata kysyä sekin, onko hakijalle ilmoitettu etukäteen mahdollisuudesta ottaa nämä summat huomioon.
Puutteellisen ja suoraan sanoen tarkoitushakuisen valmistelun avulla lautakuntaa vedetään nenästä ja saadaan se tekemään haluttu päätös. Hallinto-oikeudesta sitten tuleekin näpeille kunnolla. Tietysti vain siinä tapauksessa, että asiakkaalla on halua ja osaamista valittaa sekä ennen kaikkea uskoa oikeudenmukaisuuteen. Ne yleensä tapetaan jo tässä ensimmäisessä käsittelyvaiheessa.
Luokka: laki, toimeentulotuki | 4 Kommenttia »
Sasi ja nuoret laiskurit
Tämä kysymys osoittaa, että Sasi ei elä tässä todellisuudessa tai ei ainakaan osaa laskea. Lisäksi hän ei tunne perustuslakia, koska olisi noinkin kevyesti valmis asettamaan ihmiset iän ja sosiaalisen statuksen perusteella eriarvoisiksi lain edessä.
Sasi tuntuu sekoittavan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen. Ei niitä molempia täysimääräisenä yhtä aikaa saa. Jos henkilö saa työmarkkinatukea, niin hän ei yleensä saa ollenkaan toimeentulotukea tai saa sitä tarkan laskelman perusteella hyvin vähän. Jos hän on menettänyt työmarkkinatuen, niin vasta sitten saa täysimääräistä toimeentulotukea.
Jos Sasin vaatimuksen mukaisesti työmarkkinatuki annettaisiin työnantajille työllistämistä varten, niin paljonko saataisiin ostettua työehtosopimusten mukaista työaikaa? Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä, joten eipä sillä minkään alan työtä kovin monta tuntia saataisi.
Yksin asuvan toimeentulotuki on 477 euroa kuukaudessa. Paljonkohan Sasi arvelee sillä summalla saatavan työehtosopimusten mukaisesti palkattua työtä?
Miksi minä puhun työehtosopimusten palkan mukaisesta työstä? No ihan siksi, että alle työehtosopimusten ei työtä saa teettää. Siinä nimittäin tulee hyvin äkkiä vastaan rikoslain 47 luvun 3 a §, joka sanoo näin:
Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Sasi on heppoisin eväin liikkeellä vakavassa asiassa. Tarkoituksena lienee pakottaa työttömät tekemään työtä ihan millä tahansa työnantajan määräämällä palkalla ankarien sanktioiden uhalla. Kun toimeentulotuki poistetaan, niin kurjakin palkka kelpaa. Kätevintä on tietysti laittaa kaikki työttömät palkattomiin töihin pelkällä työmarkkinatuella. Kokonaan toinen asia on sitten se, millä Sasi mahtaa kuvitella näiden ihmisten sitten elävän.
Ehkä pelkällä työn ilolla. Sehän se tuntuu nykyisin olevan tärkeintä eikä palkasta enää sovi edes puhua.
Luokka: sosiaalietuudet, työllistämistoimenpiteet | 14 Kommenttia »
Talvivaara ja Lokapojat
Eri rikoksia ei koskaan saisi vertailla keskenään. Jo vanhoissa tuomarinohjeissa sanotaan, että paha tapa älköön ketään auttako eli kukaan ei voi puolustella tekoaan sillä, että moni muukin tekee samoin. Joskus kuitenkin on vaikea vastustaa kiusausta ja tulee sorruttua pieneen vertailuun.
Lokapoikien jutun käsittely alkaa tänään hovioikeudessa ja käsittelyyn on varattu peräti 17 päivää. Vuosien 1999-2008 aikana yritys dumppasi yhdyskuntajätettä luontoon noin 3 000 autokuormallista ja käräjäoikeus tuomitsi vastuulliset rangaistukseen rikoslain 48 luvun 2 §:n mukaisesta törkeästä ympäristön turmelemisesta. Nyt syyttäjä vaatii rangaistuksen koventamista viiteen vuoteen vankeutta ja neljän miljoonan vahingonkorvauksen määräämistä. Eipä minulla ole tähän mitään huomauttamista.
Talvivaarassa on kipsisakka-altaasta valunut parissa päivässä koostumukseltaan tuntematonta jätevettä suunnilleen 15 000 tankkiautollisen verran 7 000 kuutiometrin tuntivauhdilla. Se on jätevettä, jota ei lupaehtojen mukaan pitäisi “täysin suljetun vesikierron” laitoksessa olla edes olemassa eikä sitä missään tapauksessa saisi olla näissä kipsisakka-altaissa. Altaat on rakennettu vain kipsisakan säilömistä varten.
Kuitenkin niihin altaisiin on täysin tietoisesti ja ely-keskuksen suopean katseen alla pumpattu tuhansia tonneja jätevettä. Nyt vuotavan altaan pohja on louheen päällä olevaa 1,5 millimetrin muovia ja toimitusjohtaja Perä on myöntänyt, että pohjan pettäminen oli odotettavissa.
Kaikki tiedotusvälineet toistavat kaivosyhtiön kertomaa, että tästäkään vuodosta ei ole mitään haittaa ympäristölle. Jätevesi kuulemma pysyy kaivoksen alueelle marraskuun vuodon aikana rakennetuissa varoaltaissa. Niissä onkin tällä hetkellä tilaa, koska niissä aiemmin ollut vesi on juoksutettu luontoon ihan luvan kanssa.
Näinhän tämä sujuu. Varoaltaat täyttyvät ja ely-keskus myöntää luvan niiden tyhjentämiseen. Kipsisakka-altaasta valuu lisää jätevettä varoaltaisiin ja kohta ne on taas tyhjennettävä sulamisvesien tieltä. Kipsisakka-altaisiin pumpataan lisää jätevettä. Ely-keskuksen johtaja ilmestyy uutisiin kertomaan, että nyt tarvitaan lisäselvityksiä ja tutkimuksia.
Lienee niin, että Lokapojat teki rikoksen puhtaasti hyötymistarkoituksessa. Talvivaara puolestaan on uusi Nokia ja valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Se työllistää ja tuottaa hunajaa Kainuun ja koko maan taloudelle. Lisäksi saastutus on mittakaavaltaan niin valtava ja pitkäkestoinen, että kukaan ei uskalla ruveta tutkimaan sitä rikoksena. Rikoslain rangaistusasteikko ei taitaisi riittää, joten on viisaampaa väittää toimintaa ihan lailliseksi ja lupien mukaiseksi.
Luokka: laki, ympäristönsuojelu | 2 Kommenttia »
Neljäs kerta
Viime marraskuun 12. päivänä Talvivaaran silloinen toimitusjohtaja vakuutti, että kaivoksen kipsisakka-altaat eivät tule vuotamaan enää neljättä kertaa. Nyt ne kuitenkin vuotavat. Jätevettä on vuotavassa altaassa niin paljon, että sillä täyttäisi kuusi öljytankkeria tai 60 vesitornia tai 15 000 säiliöautoa. Jätevesi valuu 7 000 kuutiometrin tuntivauhdilla ja allas luultavasti tyhjenee ennen kuin vuoto ennätetään tukkia. Toimitusjohtaja Pekka Perän mukaan tilanne on kuitenkin hallinnassa ja se oli jopa ennakoitavissa.
Talvivaara tuntuu pitävän pilkkanaan sekä lakia että sitä valvovia viranomaisia. Mistähän mahtaisi löytyä sellainen viranomainen, joka heittäisi pois hyssyttelyn ja ottaisi käteen lakikirjan?
Rikoslain 48 luvun 1 § sanoo näin:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti…
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Saman luvun 2 §:ssä säädetään näin:
Jos ympäristön turmelemisessa
l) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat taikka
2) rikos tehdään 1 §:ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Luokka: laki, ympäristönsuojelu | 2 Kommenttia »
Kaikkiko voittivat?
Jo pari viikkoa ovat pääministeri ja valtiovarainministeri tilskuttaneet kuin itsepäiset linnut kehysriihen tulosta. “Työllistäminen, työllistäminen, työpaikkoja, työpaikkoja!” Eilen tehtyjen muutosten jälkeen kuoroon yhtyivät kaikki muutkin ministerit ja hallituspuolueet.
En väitäkään ymmärtäväni tehtyjen ratkaisujen seurauksia tai edes täydellistä sisältöä. Onneksi jotkut ymmärtävät minua enemmän ja osaavat erottaa toisistaan yhteisöveron hurjan alennuksen ja osinkoverotuksen muutokset. Eilen A-talkissa keskusteltiin hallituksen päätöksistä ja tultiin siihen käsitykseen, että yhteisöveron alennuksella saattaa olla työllisyysvaikutuksia tai sitten ei. Asia selviää vasta sitten, jos tuloksia alkaa näkyä. Tässä vaiheessa ei kukaan osaa laatia mitään todellisia laskelmia verojen vaikutuksista, vaikka hallitus niin väittääkin.
Hallitus siis päätti luopua suunnilleen miljardin verotuloista ihan tuosta vaan nojautuen pelkästään hurskaaseen toiveeseen päätöksen positiivisista vaikutuksista työpaikkoihin. Ei ole sellainen hallitus köyhä eikä kipeä. Sehän on vähän sama kuin jos pankki ilmoittaisi velallisilleen, että eipä tässä nyt ole pikkurahan tarvista, joten käyttäkää ne velanmaksuun tarkoitetut rahat miten haluatte, mutta olisi suotavaa, että käytätte ne hyödyllisesti.
Osinkoverotuksesta pidettiin suurinta meteliä ja eilisten päätösten jälkeen se ymmärtääkseni menee nyt näin:
Listaamattomien yritysten osingosta on 150 000 euron jälkeen 85 % veronalaista pääomatuloa. Kaksi viikoa sitten raja oli 60 000 euroa. Pörssinoteeratuissa yhtiöissä osingot ovat 85 %:n osuudelta veronalaisia, eivät 100-prosenttisesti, kuten alkuperäisen päätöksen mukaan. Taidan olla oikeasti tyhmä, koskapa minusta osakkeenomistajat näyttävät hyötyvän lisää.
Ilmeisesti tämänkin rahan toivotaan menevän työpaikkoja luoviin investointeihin eikä veroparatiisien pankkitileille. Varmaan osa meneekin, en minä pysty vastaan väittämään. Oleellista kuitenkin on, että hallituksella ei ole minkäänlaisia keinoja ohjata niitä osakkeenomistajien ja yritysten rahoja mihinkään. Ei tietysti pidä ollakaan, mutta hallituksen yltiöpäinen optimismi vähän ihmetyttää. Onhan tässä maailmassa jo moneen kertaan nähty, että äitimuorin sanan mukaan ahneen suu ei täyty kuin mullalla.
Lopuksi minä ennustan vähän. Kun joskus vuoden kuluttua tutkitaan nyt tehtyjen päätösten vaikutuksia työllisyyteen, niin huomataan työpaikkojen vähentyneen entisestään. Selitys kuuluu, että ilman näitä veroratkaisuja työpaikat olisivat vähentyneet vielä enemmän. Että olipa onnistuneita päätöksiä ja kaikki voittivat taas.
Luokka: politiikka, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Erittäin salainen
Perustuslakivaliokunnan jäsenille annettiin hyvin vähän aikaa tutustua pääministeri Jyrki Kataisen selvitykseen hänen toiminnastaan Pekka Himasen tutkimushankkeen rahoituksessa. Valiokunnan jäsenet saivat selvityksen luettavaksi valiokunnan kokoushuoneessa, jossa se heille annettiin ja kerättiin takaisin lukemisen jälkeen. Asiasta päättävät poliitikot eivät saaneet tehdä muistiinpanoja tai taltioida muuten selvitystä itselleen.
Näin uutisoitiin erittäin merkillinen episodi nykyisen pääministerin toiminnasta. Ei riitä, että koko hankkeen junailu kaverille on vaikuttanut kummalliselta. Nyt pääministeri esikuntineen luottaa maan ylimpään perustuslain tulkitsijaan niin vähän, että suunnilleen vain vilauttaa heille selitystään. Ilmeisesti selitys tulee vielä muuttumaan, joten todisteita tästä ensimmäisestä versiosta ei saa jäädä.
Kyllä minä ymmärrän sen, että selitystä ei anneta julkisuuteen. Keskeneräiset asiat eivät ole julkisia, joten salassapidolle tässä vaiheessa löytyy lailliset perusteet. Kun asia on joskus käsitelty loppuun, niin silloin myös tämän ensimmäisen selityksen pitää tulla julkiseksi. Tosin olen aika varma, että sitä ei enää siinä vaiheessa löydy mistään. Julkisuuteen annetaan lopullinen ja käsittelyn kuluessa muuttunut versio, jossa pääministerin toiminta näyttääkin moitteettomalta. Se ei enää ole pelkkää liirumlaarumia, kuten joku paperin nähnyt jo ennätti sitä luonnehtia.
En kuitenkaan ymmärrä sitä, että selitystä ei anneta asiaa käsittelevän perustuslakivaliokunnan jäsenille tarkemmin tutkittavaksi. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että valiokunta suostuu lampaiden lailla tällaiseen nöyryytykseen. Heihin ei selvästikään luoteta. Jossain näyttää olevan kova pelko siitä, että selitys olisi lipsahtanut julkisuuteen jopa kansalaisten ihmeteltäväksi.
Tässä vaiheessa totean vain taas kerran, että jos jokin asia on pidettävä salassa, niin ei se yleensä päivänvaloa kestäkään. Jos asia on pidettävä niin salassa, että päättäjillekin paperia vain vilautetaan, niin se ei taatusti kestä päivänvaloa.
Seuraava versio pääministerin selityksestä kirjoitettaneen paperille, joka tuhoutuu itsestään heti lukemisen jälkeen.
Luokka: politiikka, yhteiskunta | 2 Kommenttia »
Vieläkö laki venyy?
Viime torstaina Stop Talvivaara -liikkeen aktivisti Hannu Hyvönen ja neljä muuta henkilöä olivat katsomassa Talvivaaran jätevesien juoksutusta. Sinänsä on tietysti aika ihmeellistä, että kaivoksen mainostamasta täysin suljetusta vesikierrosta tulee valtavia määriä valtamerta suolaisempaa jätevettä, mutta sehän tunnetusti johtuu viime kesän yllättävistä sateista. Kaivos ei tullut ajatelleeksi, että kesällä voi sataa vettä.
Kaivosyhtiö ei erityisemmin tykkää Hyvösestä. Aiemmin häntä syytettiin julkisrauhan rikkomisesta kaivosalueella liikkumisen takia. Viime keväänä juuri hän löysi altaista suuren määrän kuolleita lintuja. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että kaivosalue ei ole julkisrauhan suojaama.
Tälläkin kertaa yhtiö hälytti paikalle poliisin, jolla ainakaan Kainuussa ei tunnu olevan resurssipulaa. Poliisi epäili taas kerran julkisrauhaa rikotun, mutta huomasi lainkohdan soveltamisen vaikeaksi. Sen sijaan etsittiin rikoslaista pakottamista koskeva pykälä. Tämä rikoslain 25 luvun 8 § kuuluu näin:
Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tämänkin pykälän soveltamisen luulisi olevan vaikeaa. Lain selvän sanamuodon mukaan pakottamiseen tarvitaan väkivaltaa tai uhkaus, joita on vaikea löytää kaivinkoneen toiminnan sivusta seuraamisesta. Avuksi saattaa kuitenkin tulla KKO:n jo vuonna 1983 Koijärven aktivisteille antama venyvään laintulkintaan perustuva rangaistus:
Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan koneen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiinvamman ja siten syyllistyä rikokseen. Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sanottu kansalaistottelemattomuus ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden.
Tämän tulkinnan mukaan aktivisteja siis suojeltiin itseensä mahdollisesti kohdistuvalta rikokselta toteamalla heidän itsensä syyllistyneen rikokseen. Tämän ennakkopäätöksen mukaisesti on pakottamista koskevaa lainkohtaa sovellettu samalla tavalla milloin minnekin ketjuilla itsensä kytkeneisiin luonnonsuojelijoihin. Jokainen voi testata omaa oikeustajuaan tutustumalla tähän KKO:n päätökseen.
Tässä uusimmassa Hyvösen tapauksessa rangaistuksen antaminen edellyttäisi lainkohdan tulkinnan venyttämistä entisestään, koska kukaan ei ollut kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolella. Saa nähdä, vieläkö pykälä venyy koskemaan myös tätä tapausta. Minun mielestäni ei veny. Sen ei olisi pitänyt venyä edes vuonna 1983, mutta silloin haluttiin antaa julkisuutta saaneille luonnonsuojelijoille opetus. Nyt pitäisi saada tuo yksi kiusallinen Hyvönen hiljennettyä.
Luokka: laki, ympäristönsuojelu | 2 Kommenttia »
Sanojia ja tarkoittajia
- Mielestäni toimeentulotukea ei tulisi maksaa lapsettomille alle 25-vuotiaille kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain lyhyen aikaa.
Näin sanoi Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo uusimman Kuntalehden kolumnissaan. Eilen hän kuitenkin väitti, että ei ole näin sanonut tai ei ainakaan tarkoittanut sanoa. Hän tarkoitti, että nuorten työmarkinatuki pitäisi antaa kunnille tai muille työnantajille, jotta ne käyttäisivät sen työllistämiseen.
Olkoon sitten niin. Jos Kelalla on töissä sellainen tutkimusprofessori, joka ei osaa sanoa mitä tarkoittaa tai ei tarkoita mitä sanoo, niin minkäpä minä sille mahdan.
Hiilamon puheista innostui kuitenkin ainakin kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen. Pelkosen mukaan nuorisotakuun hengessä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ei saisi antaa olla jouten, sillä joutilaisuus kriittisessä elämänvaiheessa voi lisätä syrjäytymisriskiä. Pelkonen kannattaakin, että terveet ja työkykyiset nuoret tulisi velvoittaa johonkin nuorisotakuun vaihtoehdoista, esimerkiksi kouluun, työharjoitteluun tai työpajalle.
Minun tietääkseni juuri tämä on nuorisotakuun tarkoitus, joten Pelkonen ei sano mitään uutta. Pelkonen ei myöskään näytä tuntevan toimeentulotukilainsäädäntöä, koska hän sanoo tiedotteessaan myös näin:
- Toimeentulotuen valitseminen siksi, ettei “jokin homma kiinnosta”, ei saa olla edes vaihtoehto nuorille. Nyt se on.
Ei se ole, koska laki on jo kauan velvoittanut toimeentulotukea saavan etsimään aktiivisesti töitä tai koulutuspaikkaa tuen alentamisen uhalla. Toimeentulotuki ei ole mikään valinta, vaan sille joudutaan.
Pelkonen puhuu myös työharjoittelusta, vaikka se on jo historiaa. Tämän vuoden alusta se on ollut nimeltään työkokeilua, mutta lienee turha vaatia kansanedustajalta lainsäädännön ajantasaista seuraamista. Kaksi vuotta sitten kävi ilmi, että hän ei ollut lukenut toimeentulotukilaista edes paria ensimmäistä pykälää. Tästä kirjoitin jutussani Mediapersoonan vaaliteema.
Pelkonen on jo vuosia vaatinut työttömien työpanosta työmarkkinatukea tai toimeentulotukea vastaan. Koskaan hän ei ole täsmentänyt vaatimuksiaan. Kuinka paljon sitä työtä pitäisi tehdä? Riittäisikö työmarkkinatuen tai toimeentulotuen muuttaminen TES:n mukaisiksi palkallisiksi työtunneiksi? Vai pitäisikö tehdä täyttä päivää koko kuukausi?
Ei Hiilamokaan ole ehdotustaan täsmentänyt, vaikka syytä olisi. Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla 477 euroa kuukaudessa. Kun nämä summat muutetaan TES:n mukaisiksi työtunneiksi, niin silläkö sitten nuorisomme ja koko maa pelastuvat? Vai onko oikeasti tarkoitus opettaa nuoriso palkattomaan pakkotyöhön?
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka | 6 Kommenttia »
Mielien muokkausta
Työttömät ja erityisesti työttömät nuoret ovat laiskoja vötkäleitä, jotka eivät viitsi osallistua yhteiskunnallisiin velvoitteisiinsa. Toimeentulotuki tarjoaa niin hyvän elintason, että he mieluummin laiskottelevat ja antavat muiden elättää itsensä. Siksi nuorilta on otettava toimeentulotuki pois ja heidän työmarkkinatukensakin on annettava kunnille tai suoraan muille työnantajille. Näin saadaan kaikki kynnelle kykenevät töihin.
Tässä olikin kiteytettynä Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamon kolumni Kuntalehdessä.
Tämä tarinointi osoittaa, että Hiilamo ei elä tässä todellisuudessa tai ei ainakaan osaa laskea. Lisäksi hän ei tunne perustuslakia, koska olisi noinkin kevyesti valmis asettamaan ihmiset iän ja sosiaalisen statuksen perusteella eriarvoisiksi lain edessä.
Hiilamo puhuu samaan aikaan sekä toimeentulotuesta että työmarkkinatuesta. Ei niitä molempia täysimääräisenä yhtä aikaa saa. Jos henkilö saa työmarkkinatukea, niin hän ei yleensä saa ollenkaan toimeentulotukea tai saa sitä tarkan laskelman perusteella hyvin vähän. Jos hän on menettänyt työmarkkinatuen, niin vasta sitten saa täysimääräistä toimeentulotukea.
Jos Hiilamon ehdotuksen mukaisesti työmarkkinatuki annettaisiin työnantajille työllistämistä varten, niin paljonko saataisiin ostettua työehtosopimusten mukaista työaikaa? Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä, joten eipä sillä minkään alan työtä kovin monta tuntia saataisi.
Yksin asuvan toimeentulotuki on 477 euroa kuukaudessa. Paljonkohan Hiilamo luulee sillä summalla saatavan työehtosopimusten mukaisesti palkattua työtä?
Miksi minä puhun työehtosopimusten palkan mukaisesta työstä? No ihan siksi, että alle työehtosopimusten ei työtä saa teettää. Siinä nimittäin tulee hyvin äkkiä vastaan rikoslain 47 luvun 3 a §, joka sanoo näin:
Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Pidän Hiilamon ulostuloa osoituksena yhä lisääntyvästä mielien muokauksesta. Tarkoituksena lienee pakottaa työttömät tekemään työtä ihan millä tahansa työnantajan määräämällä palkalla ankarien sanktioiden uhalla. Kätevintä on tietysti laittaa kaikki työttömät kuntouttavaan työtoimintaan, jolloin palkkaa ei makseta ollenkaan.
Lueskelin illalla useampaakin tähän Kuntalehden juttuun littyvää keskusteluketjua facebookissa. Erityisen silmiinpistävää oli monen turvatussa työssä olevan suorastaan vahingoniloinen riemuitseminen. Nyt on oikea meininki, kun ne laiskurit saadaan pakotettua työhön. Nämä ilahtujat eivät tienneet perusasioista yhtään enempää kuin Hiilamokaan.
Erityisesti juuri työssä olevien pitäisi olla huolissaan näistä ajatuksista. Eräänä päivänä heidät korvataan halvalla tai peräti ilmaisella työvoimalla ja sinä päivänä on parku oleva suuri.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka, yhteiskunta | 14 Kommenttia »
Kuulemma näin
- Ulkomaalaiskansalaiset ku käyttävät väärin tarkoitettu vain suomen kansalaisille se kotimaan ruoka-apu kulemma näin.
Näin kommentoi eräs henkilö uutista, jossa kerrottiin Heikki Hurstin säätiön aikeista ruveta vaatimaan ruoka-avun saajilta Kela-korttia. Säätiö on reagoinut herkästi liikkeellä olevaan huhuun, jonka mukaan ulkomaalaiset käyvät jonottamassa ilmaista ruokaa ja myyvät sitä sitten kotimaassaan.
Huhuun liittyy tietenkin valkoinen Mersu, johon nauravien ulkomaalaisten on nähty nousevan täysine ruokakasseineen. Se valkoinen Mersu kummittelee muutenkin ulkomaalaisiin liittyvissä huhupuheissa, jotka uskomaan halukkaat herkästi uskovat. Lieksassa tiedetään, että maahanmuuttajille kustantaa kaupunki asuntojen ja muotivaatteiden lisäksi kultaisen rannekellon, ajokortin ja valkoisen Mersun. Käyttörahaa annetaan sosiaalityöntekijän pöydän alla olevasta säkistä ilman kuittia ja ivallinen nauru kuuluu olennaisena osana tarinaan.
Se Mersu on vähän samalainen juttu kuin musta helikopteri, jolla Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos kuljettaa pantasusia sinne sun tänne luontoon vapautettaviksi. Kukaan ei ole siitäkään saanut koskaan valokuvaa, mutta sen olemassaolo ja liikkeet tiedetään. Nämä pantasudet vieläpä näyttävät erehdyttävästi koirilta, joten meneillään on hirmuinen operaaatio lasten syöttämiseksi susille.
Mikä ihme tätä kansaa vaivaa, kun mikä tahansa huhu tuntuu menevät täydestä? Ainahan tietysti on ollut herkkäuskoisia, mutta nykyisin näistä uskomuksista tehdään isoja uutisia. Oikea media seuraa vähän liian herkästi sosiaalisen median mielenliikkeitä.
Tuon leipäjonoepäilyn minä ymmärrän jo ihan Pentti Haanpään ajatusten valossa. Hänen mukaansa on harhaluulo, että köyhyys jalostaa. Se ei jalosta, vaan päinvastoin tekee ihmisestä ilkeän ja pahansuovan olennon, joka on valmis kaivamaan sormimutkalla leipäpalan toisen köyhän suusta. Jo pelkkä ruokajonojen olemassaolo on ollut hyvinvointiyhteiskunnan häpeä jo kaksikymmentä vuotta. Kokonainen sulkupolvi on kasvanut aikuiseksi siinä jonossa, joten ei pidä ihmetellä ihmisluonnon pimeimpien puolien nousemista esille jonottajien joukossa.
Onko siellä sitten avun väärinkäyttäjiä? Saattaa hyvinkin olla. Vielä tähän päivään mennessä ei kukaan ole onnistunut luomaan yhtään sellaista järjestelmää, jota ei joku käyttäisi väärin. Kansalaisuuden todistamisen vaatiminen jonottajilta vie ajatukset kuitenkin ikävästi Kreikkaan, josta televisio näytti viime viikolla dokumentin. Nousussa oleva natsipuolue jakaa ruoka-apua vain oman maan kansalaisille ja siinä sivussa ostaa leivällä sieluja.
Jos ja ilmeisesti kun ruokajonot ovat tulleet jäädäkseen, niin myös kaikenlaiset huhupuheet saavat kasvualustaa. Ne taas synnyttävät epäluuloja ja vihaa ja siitä seuraa väkivaltaa.
Luokka: media, syrjäytyminen, yhteiskunta | 18 Kommenttia »
Konsultti etsii konsulttia
- Tietääkö kukaan, miksi tänne palkattiin konsultti ajattelemaan puolestanne? No? Tietääkö?
Näin kyseli ilkeäksi konsultiksi ruvennut Ratbert sarjakuvassa Dilbert. Hänen tehtävänään oli vähentää firman henkilöstöä. Ensi töikseen Ratbert pani työntekijät haalimaan kasaan kaikenlaista turhaa tietoa pitääkseen heidät kiireisenä sen aikaa, kun itse hoitaa ajattelutyön. Kaikki kerätyt tiedot hän lupasi laittaa mappiin, jota säilytetään samassa talossa, jossa pääjohtaja työskentelee.
Näin siis kävi jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistussa sarjakuvassa. Nykyisin todellisuus on ohittanut sarjakuvan reippaasti. Kouvolan kaupunki aikoo vähentää henkilöstöään ja on aloittanut työn huolellisesti palkkaamalla konsultin, joka etsii kaupungille sopivan konsultin tekemään työn. Tätä on kyllä melko vaikea uskoa, mutta totta se lienee, koskapa näin on Kouvolan Sanomiin kirjoitettu.
Kuulostaa älyttömältä ja sen lisäksi vielä vastuun pakoilulta. Jos kaupunki on palkannut palvelukseensa ajattelukyvyttömiä johtajia, niin ihan ensimmäiseksi heille pitäisi antaa potkut. Kukaan ei nykyisin tunnu osaavan ajatella itse mitään, vaan kaikki ulkoistetaan konsulteille aina konsultin etsintää myöten.
Ensin konsultti siis etsii sopivan konsultin tekemään ehdotukset henkilöstön vähentämiseksi. Molemmat tietysti laskuttavat joka käänteessä. Sitten tarvittaneen konsultti toteuttamaan henkilöstön vähennys, mutta senkin konsultin etsintä vaatinee konsultin.
Minä voin auttaa hyppäämään asioissa eteenpäin. Samassa sarjakuvassa muutamaa strippiä myöhemmin konsultti Ratbert antaa loppuraporttinsa. Hän on listannut siihen kaikki ne, joille pitäisi antaa potkut. Johtaja toteaa paperin olevan firman henkilöhakemisto. Konsultti sanoo, että sen löytyminen helpotti kummasti työtä.
Luokka: huumori, kunnallishallinto | 3 Kommenttia »
Laki ja käytäntö
Juuan kunta purkaa 60-luvulla rakennettua lautarakenteista parakkikoulua uuden päiväkodin tieltä. Kenellekään juttujani lukeneelle ei liene yllätys, että työn tekevät taas kerran kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ylläpitokorvauksella.
Viime viikolla juttelin yhden mukana olevan kuntoutettavan kanssa ja sain taas kerran sellaista tietoa, jota muut kunnan päättäjät eivät tunnu koskaan saavan. Kaikilla muilla kun on poikkeuksetta sellainen käsitys, että kuntoutettavat nauttivat suunnattomasti työstään ja heidän ainoa huolensa on, että työ saattaa loppua.
Kuntouttavasta työtominnasta annettua lakia rikotaan aika suruttomasti alkaen aktivointisuunnitelman laatimisesta. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta ovat velvolliset laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä 3 §:ssä tarkoitetun henkilön kanssa.
Tämä 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on tietenkin se 500 päivää työmarkkinatuella tai 12 kuukautta toimeentulotuella ollut työtön. Lainkohtaa tulkitaan käytännössä niin, että kunnan edustajan puheille kutsutulle lyödään eteen vain hänen omaa allekirjoitustaan vailla oleva paperi. Sen allekirjoittaminen on hänen osuutensa tästä “yhteistyöstä”.
Joillain näistä kuntoutettavista on ongelmia alkoholin kanssa aina terveyden reistaamiseen asti. Tällainen henkilö pitäisi lain mukaan ohjata lääkäriin. Lain 8 § 4 momentti sanoo näin:
Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan. Terveydenhuollon palvelujen tarvetta arvioitaessa asiantuntijana toimii kunnan terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri.
Lääkäriin toki ohjataankin, mutta ei ihan lain kirjaimen eikä edes hengen mukaisesti. Parin viikon putken jälkitärinöissä oleva käsketään lääkäriin hakemaan antabusresepti. Kunnan edustaja siis arvioi itse terveydenhuollon palvelujen tarpeen, tekee diagnoosin ja määrää lääkkeenkin. Lääkäri tarvitaan vain sen reseptin kirjoittamiseen.
Mistähän muuten mahtaa johtua, että minä saan virallisesta tiedosta poikkeavaa informaatiota ihan sieltä purkuraudan päästä? Johtuisiko se siitä, että muita asia ei kiinnosta ja se vähäinenkin kiinnostus lopahtaa heti, kun kuullaan virallinen totuus?
Ei tekisi pahaa muillekaan käydä vaikka ihan paikan päällä juttelemassa näiden miesten kanssa. Kunnan luottamushenkilöille on ihan terveellistä jalkautua kuulemaan kuntalaisten mielipiteitä. Myös niiden, joiden ääni ei yleensä kuulu.
Luokka: laki, työllistämistoimenpiteet | 5 Kommenttia »
Kysyjiä ja eksyttäjiä
Jos joku ei osaa selittää jotain asiaa ymmärrettävästi, niin todennäköisesti hän ei ole ymmärtänyt sitä itsekään. Vielä pahempaa on, jos selittäjä on itse ymmärtänyt, mutta ei halua toisten ymmärtävän. Kaikkein pahinta on, jos ymmärtämätön kuulija teeskentelee ymmärtävänsä, koska ei halua näyttää tyhmältä.
Viime tiistaina sain sähköpostiini sote-palvelurakennetta selvittäneen työryhmän uunituoreen raportin. Se oli sikäli lohdullista luettavaa, että Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen esitettiin joko vastuukuntamallia tai vaihtoehtoisesti kuntayhtymään perustuvaa sote-mallia.
Kun jokin asia näyttää liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei olekaan totta. Muutaman tunnin kuluttua ministeriön omilla sivuilla oleva esitys näytti jo ihan toiselta. Sieltä oli kadonnut kokonaan kuntayhtymiin perustuva malli ja jäljellä oli vain vastuukuntamalli.
Että mitäkö väliä sillä sitten on? Sillä on paljonkin väliä. Vastuukuntamalli tarkoittaisi Pohjois-Karjalassa sitä, että Joensuu tuottaisi palvelut ja muut maksaisivat oman osuutensa. Juuassa 60 % kunnan päätösvallasta eli sosiaali-ja terveyspuolen budjetti siirtyisi asiallisesti Joensuun valtuuston päätettäväksi.
Vasta tämän aamun Karjalaisesta selvisi lopullinen syy kahteen eri versioon. Joku tunari oli vahingossa laittanut ensin ministeriön sivulle keskeneräisen raporttiluonnoksen ja lopullinen tuli sinne vasta myöhemmin. Kukaan ei ole erityisemmin tiedottanut virheestä, vaikka syytä olisi. Mieleen tuli väkisinkin sellainen ajatus, että ihan viime tipassa käytettiin poliittista ohjausta ja raportti muuttui parissa tunnissa merkittävästi.
On muuten melkoinen homma yrittää pysytellä ajan tasalla tässä mullistuksessa. Alan epäillä, että ajan tasalla eivät ole edes hankkeen vetäjät. Eilisen hallituksen kehysriihen jälkeen sain asiaan liittyvän SDP:n jäsenviestin. Siinä sanottiin, että sairaanhoitopiirit voivat jatkaa kuntayhtyminä nykyiseen tapaan vuoden 2017 loppuun asti. Tähän uutiseen en ainakaan vielä ole saanut mistään muualta vahvistusta.
Kehysriihen tulosten tiedottaminen lienee muutenkin jonkinlainen omakehun ja ylistyssanojen ennätys. Tiedotteessa sanotaan pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta, että kuntien rooli ja vastuu pitkäaikaistyöttömyyden aktiivisessa hoidossa korostuu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hallitus aikoo rysäyttää kaikki työmarkkinatuen kustannukset kuntien kannettavaksi.
Nykyisin kunta joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuen kustannuksista, jos se ei järjestä aktivointitoimia eli käytännössä kuntouttavaa työtoimintaa. Tulevaisuudessa kunta maksaa työmarkkinatuen kokonaan. Tällä tavalla saadaan varmasti lisää niitä aktivointitoimia, mutta ei mitään järkevää työllistämistä. Ei kunnilla ole rahaa eikä liian usein halujakaan maksaa palkkaa. Työvoiman kun saa palkatta kuntouttavan työtoiminnan nimellä.
Kehysriihestä, sote-uudistuksesta ja kuntauudistuksesta tulee jatkuvasti uutta tietoa. Kysyvä ei tieltä eksy, vaikka eksyttäjiä tuntuu joskus olevan enemmän kuin tien neuvojia.
Luokka: politiikka, talous | 4 Kommenttia »
Rinnakkaistodellisuus
Sosiaalisessa mediassa aika monet näyttävät elävän jossain rinnakkaistodellisuudessa. Edelliseen juttuuni on tullut useita kommentteja eräältä mieheltä, joka tietää tasan tarkkaan syyn kaikkiin maamme ongelmiin. Se on ruotsinkielinen yläluokka, joka hallitsee rahojen lisäksi tietysti myös mediaa, lainsäädäntöä, tuomioistuinlaitosta ja virkamiehistöä. Tämä pahansuopa porukka tekee ihan vain ilkeyttään ja orjuuttamisen halusta suomenkielisten elämän tässä maassa hankalaksi.
Hommafoorumin Punaniska ei millään suostu uskomaan, että huomattava määrä kansalaisia olisi spontaanisti yhdessä vuorokaudessa allekirjoittanut tasa-arvoista avioliitolakia ajavan kansalaisaloitteen. Ei sellainen ole mitenkään mahdollista ilman homojen ja “heitä lähellä olevien tahojen” salaliiton pitkäaikaista ja ennakoivaa myyräntyötä.
Niinpä niin, onhan niitä syyllisiä. Joidenkin mielestä syyllisiä ovat illuminaatit, vihervasemmistolainen eliitti, Demla, muslimit, seksuaaliset vähemmistöt tai avaruusoliot. Kaikkein makeinta tietysti on, jos syyllisiä ovat kaikki nämä pitkäaikaisen ja pirullisen salaliiton punoneet juonittelijat yhdessä. He ovat ottaneet elämäntehtäväkseen laatia uuden maailmajärjestyksen, jonka tarkoitus on tehdä tavallisesta ihmisestä jos ei nyt ihan jauhelihaa, niin tahdottomia orjia kuitenkin.
Kaikki salaliittoteoreetikot ovat uskossaan horjumattomia. Jos heille yrittää puhua järkeä, niin yritys on taas vain uusi todiste salaliiton olemassaolosta. Järjen puhuja on joko itse täysillä mukana salaliitossa tai hän on harhaanjohdettu hölmö, jonka silmät eivät ole avautuneet. Salaliittoteoreetikko kertoo mielellään asioiden todellisen laidan. Hän käyttää siihen aivan uskomattoman määrän aikaa ja energiaa vahvistaen samalla omaa uskoaan. Muille hän ikävä kyllä onnistuu vahvistamaan vain vaikutelman omasta tärähtäneisyydestään.
Nämä teoreetikot ja uskonsa vahvistajat viettävät ilmeisesti liiaksi aikaa sosiaalisessa mediassa. Siitä on tullut heille elämän korvike eikä mikään siellä kerrottu ole heille liian mielikuvituksellista. Paitsi tietysti terveen järjen käyttö. Ihan tavallisen ihmisen ihan tavallisen järkevät ajatukset maailman menosta ovat heille punainen vaate. Näille taviksille on julistettava oikeaa sanomaa kaikissa mahdollisissa ja ennen kaikkea mahdottomissa paikoissa.
Nyt on kevätpäiväntasaus. Kaikki talven koneen ääressä teoretisoimassa viettäneet käykööt kunnon lenkillä tuulettamassa päänsä ennen kuin kommentoivat minnekään mitään. Minä voin kieltää vain tähän omaan blogiini kommentoimisen, joten tätä kieltoa kannattaa uskoa. En jaksa enää edes nauraa Demlan ja viherpunikkien yhdessä homojen kanssa suunnittelemalle islamisaatiolle, jota suomenruotsalainen yläluokka rahoittaa.
Luokka: huumori, sosiaalinen media | 7 Kommenttia »
Keppiä ja keppiä
Töissä käynti on erityisen tärkeää nuorille. Työ tuo arkeen rutiinia ja tarkoituksen nousta aamulla sängystä. Toisin kuin Etelä-Euroopassa Suomessa ei ole suurta pulaa työstä. Sen sijaan meidän haasteemme on saada nuoret työmarkkinoille. Tähän haasteeseen on vastattava sekä kepillä että porkkanalla. Toimeentulotukea on pienennettävä ja vastaavasti työn vastaanottamisen houkuttelevuutta parannettava.
Näin sanoo Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Ville Sipiläinen julistuksessaan Työ on parasta sosiaaliturvaa.
Kokoomusnuoret näkevät työttömyyden syyksi laiskuuden. Työttömät eivät halua tehdä töitä, koska he mieluummin makaavat kotona liian hyvien sosiaalietuuksien turvin. Siksi työnteko on tehtävä houkuttelevaksi alentamalla roimasti sosiaalietuuksia. Vastavuoroisesti myös palkkoja on alennettava ja irtiosanomissuojaa heikennettävä. Sipiläinen puhuu kyllä kepistä ja porkkanasta, mutta en minä tässä julistuksessa näe mitään muuta kuin keppiä.
Työttömyystilastoilla ei KNL:ssä juuri päätä vaivata, koskapa Suomessa ei kuulemma varsinaisesti ole pulaa töistä. Minunkin mielestäni tekemätöntä työtä tässä maassa riittää, mutta meiltä puuttuu palkan maksajia.
KNL:n mukaan ratkaisu on sosiaalietuuksien alentamisen lisäksi myös nuorten aloituspalkkojen laskeminen ja irtisanomissuojan heikentäminen. Ihan ääneen ei sentään vielä sanota, että tässä ihanneyhteiskunnassa työt tehtäisiin taatusti elämiseen riittämättömällä palkalla ilman mitään irtisanomissuojaa. Jos ei kelpaa, niin saa lähteä kävelemään. Toimeentulotukea ei tietenkään laiskureille ja lintsareille tipu.
Pieniä palkkoja kompensoitaisiin veroeduin. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät palkattaisiin veronmaksajien varoilla yksityisiin yrityksiin. Yrittäjä saisi työntekijät ja maksaisi heille niin mitätöntä palkkaa, että sitä ei verotettaisi. Muut veronmaksajat siis kustantaisivat koko touhun.
Näitä kokoomusnuorten ulostuloja lukiessa tulee aina ihmetelleeksi mistä nämä oikein ammentavat kannatuksensa. Lieneekö jotenkin hienoa olla kokoomusnuori ja halveksia laiskoja työttömiä? Onkohan kaikilla kannattajilla itsellään niin turvattu tulevaisuus, että kannattaa edistää palkkojen alentamista ja työsuhdeturvan heikentämistä?
Vai onko niin, että kun on kokoomusnuori, niin voi vetää skumppaa eikä tarvitse sitoa itseään kiinni johonkin suojeltavaan puuhun? Muistelen joskus jonkun nuoren neidin näin julkisesti todenneen.
Luokka: politiikka, sosiaalietuudet, työelämä | 19 Kommenttia »
Kansan tahto
Viime torstain A-talkissa Suomen Sisu puhui kahden kansanedustajan suulla. Sisun uusi puheenjohtaja Olli Immonen ja pitkäaikainen jäsen Jussi Halla-aho todistelivat, että Sisun menneisyys on historiaa ja historiasta ei pidä välittää. Immonen ei edes tuntenut sitä yhdistyksensä historiaa. Hän ihan väittämällä väitti, että luonnottoman rotujen sekoittamisen kieltoa ei koskaan ole ollut periaateohjelmassa. Kyllä se siellä muutaman vuoden oli, mutta muuttui sittemmin kansojen sekoittamiskielloksi.
Unohdetaan nyt kuitenkin vääntö siitä Sisun rasismista. Minua nimittäin kiinnostaa netistä kadonneen ja peruskorjattavaksi viedyn periaateohjelman eräs toinen kohta. Se on Suomen Sisun selvä parlamentarismin ja edustuksellisen demokratian vastaisuus. Ohjelman kohdassa Kansanvaltaisuus sanotaan näin:
Suomen Sisun ihanneyhteiskunnassa toteutetaan aitoa kansanvaltaa, jossa kansan tahto on ylin auktoriteetti. Valtion ainoana tehtävänä on kansan edun toteuttaminen.
Tällaisessa yhteiskunnassa eivät kansan tahtoa sido muutaman henkilön solmimat vapautta rajoittavat sopimukset, pienen eliitin säätämät lait tai hallitsevan propagandakoneiston tahto. Ainoastaan edustuksellisuuteen perustuva demokratia on kansanvaltaisuuden irvikuva.
Kansan tahto on siis ylin auktoriteetti, joka ohittaa edustuksellisen demokratian säätämät lait. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Mikä on se salaperäinen kansan tahto ja kuka sen määrittelee? Perustuslakimme mukaan maan ylin päättävä elin on kansan demokraattisissa vaaleissa valitsema eduskunta, joka siis edustaa koko Suomen kansaa. Eikö tämä kelpaa Suomen Sisulle? Haluaako se itse olla se pieni eliitti, joka määrittelee kansan tahdon?
Nähtävästi ei kelpaa ja nähtävästi haluaa. Sisu haluaa itse määritellä ne lait ja sopimukset, joita se noudattaa. Kaikki muut sotivat Sisun itsensä määrittelemää kansan tahtoa vastaan, joten niistä ei tarvitse välittää. Ilmassa leijuva epämääräinen kansan tahto on peräisin suoraan 1930-luvun suomalaiselta äärioikeistolta. Siihen voi kätevästi vedota aina, kun jokin demokraattisen enemmistön päättämä asia ei satu miellyttämään.
Jos itse määriteltyä kansan tahtoa vastaan sotivasta lainsäädännöstä ei tarvitse piitata, niin sitten ollaankin jo Väinö Linnan Pohjantähden tunnelmissa. Siinähän joukko isänmaallisia rähisee oikeussalin eteisessä, että istuvatko täällä punaryssät oikeutta. Ei valkoinen mies voi olla syytteessä punaisen ilmiannon perusteella.
Suomen Sisu saa varmasti julkisuuden ansiosta paljon uusia jäseniä. Toivottavasti myös periaateohjelma uudistetaan vastaamaan kansan enemmistön tahtoa. Se enemmistö ei taida ihan purematta niellä demokratian ja sananvapauden kaventamissuunnitelmia.
Taidan ihan uteliaisuuttani laittaa jäsenhakemuksen vetämään. Näyttöä isänmaallisuudesta minulla lienee riittävästi. Jäsenhakemuksen kohtalosta selviäisi sekin, onko Sisussa jäseniä kaikista eduskuntapuoluista Vasemmistoliittoa ja RKP:tä lukuunottamatta.
Luokka: äärioikeisto | 8 Kommenttia »
Lakkautettava maakunta
Ette varmaan ole huomanneetkaan, että maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on jo päättänyt uuden Luonnonvarakeskuksen sijoittamisesta Helsingin Viikkiin. Ohi se olisi mennyt minultakin, mutta onneksi sanomalehti Karjalaisen toimituksessa joku sattui lukemaan ministerin blogia.
Tämä on ihan uutta hallintokulttuuria. Ministeri siis ilmoittaa omassa blogissaan, että päätinpä tuossa sijoittaa yhdistetyn Metsäntutkimuslaitoksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pääkaupunkiin nimellä Luonnonvarakeskus. Vähät siitä, että luonnonvarat sijaitsevat ihan muualla Suomessa, kunhan johto saaadaan Helsinkiin. Perusteluina ovat hyvät liikenneyhteydet ulkomailta ja muualta Suomesta, yhteistyökumppaneiden läheisyys ja tietysti asiakkaiden sijainti.
Helsingistä käsin on varmasti helpompi myydä vaikkapa Pohjois-Karjalan luonnonvarat ulkomaalaisille pääomasijoittajille kuin paikan päältä. Joensuu oli myös tarjolla sijoituspaikaksi, mutta eihän Pohjois-Karjalaa nykyisin enää ole olemassa kuin luonnonvararesurssina.
Jos oikeusministeriön neuvottelukunnan ehdotukset toteutetaan, niin ei Pohjois-Karjalassa kohta ole edes omaa käräjäoikeutta. Uuteen Itä-Suomen käräjäoikeuteen ehdotetaan liitettäväksi nykyiset Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon käräjäoikeudet. Sijoituspaikaksi tulee tietenkin Kuopio.
Mitäpä me voilla, jos ei ole leipääkään. Mitäpä me käräjäoikeudella, jos ei ole poliisiakaan. Pari viikkoa sitten näin poliisipartion ihan Juuan keskustassa ja pääsinpä puhaltamaankin. Sitä ei tapahdu ihan joka vuosi, joten oli ilahduttavaa nähdä reipas pipopäinen naispoliisi työssään. Saattoi olla viimeinen näköyhteys pitkiin aikoihin tässä lakkautettavassa maakunnassa.
Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että koko Pohjois-Karjala aiotaan hävittää Suomen kartalta. Kun valtio yhdistää ja keskittää toimintojaan, niin ihan johdonmukaisesti kaikki viedään Pohjois-Karjalan alueelta lännemäksi Kuopioon. Alamme olla samassa tilanteessa kuin 1960-luvun alussa, jolloin Pohjois-Karjalan alue kuului Kuopion lääniin.
Mitähän tälle alueelle aiotaan oikein tehdä? Myydäänkö tämä kaivosyhtiöille vai venäläisille isorikkkaille huvila-alueiksi? Vai tehdäänkö molemmat? Mihin meidät asukkaat aioitaan sijoittaa vai jätetänkö meidät pärjäämään miten parhaaksi katsomme? Oma vikamme, kun olemme sattuneet tänne syntymään emmekä älyä lähteä edes pois. Hulluimmat ovat minun laillani peräti paluumuuttajia.
Nyt joku eteläsuomalainen sanoo, että tehkää asian eteen jotain. Se on kuulkaa aika vaikeaa, kun huomaa olevansa näkymätön ja kuulumaton. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että meitä pohjoiskarjalaisia ihmisiä ei enää virallisesti ole olemassakaan. Eiväthän olemattomat ihmiset mitään tarvitse.
Luokka: aluepolitiikka | 5 Kommenttia »
Ilman palkkaa
Eilen Yle Teemalla esitettiin kaksi jaksoa vuodelta 1988 peräisin olevasta Lapinlahden Lintujen sketsisarjasta Seitsemän kuolemansyntiä. Yhdessä sketsissä illan ohikiitävänä teemana oli ahneus; mistä se saa alkunsa ja mihin se johtaa.
Iso-Veera asui maalla työteliään isänsä kanssa ja kaipasi ihmisten ilmoille. Isä oli kuitenkin tiukkana ja julisti, että ihmisen pitää tehdä työtä. Rempseästi paikalle saapunut tukkilaisjoukko pyysi Veeran kahvinkeittäjäkseen ja neito tietenkin suostui. Tukkilaiset olivat kovia työmiehiä. Kelloa ja kalenteria katsomatta he paiskoivat töitä ja sillä työllä rahoitettiin Suomen hyvinvointi. Saatiin autot, televisiot ja osakkeenomistajien kassakaapit täyteen.
Sitten paikalle ilmestyi voimayhtiön mies kertomaan, että nyt työ loppuu. Yhtiön osakkeenomistajat haluavat enemmän rahaa ja uittojokeen rakennetaan voimalaitos. Tukkilaiset nousivat kapinaan, koska he halusivat tehdä työtä. He sanoivat tekevänsä sitä vaikka ilman palkkaa. Voimayhtiön mies kävi naureskellen soittamassa yhden puhelun ja palasi kertomaan hyvät uutiset. Tukkilaiset saavat jatkaa työtään, mutta tietenkin ilman palkkaa. Oikeus oli voittanut ja tukkilaisjoukko riemuitsi.
Lopuksi kertoja teki yhteenvedon: Niin tukkilaiset saivat jatkaa osakkeenomistajia vaurastuttavaa työtään ilman palkkaa koko loppuikänsä. Ja kun oikein tarkkaan ajatellaan, niin se oli niille kusipäisille tukkilaismulkuille ihan oikein.
Aikaansa edellä olivat Lapinlahden Linnut. Vuonna 1988 ei vielä tunnettu näitä nykyisin niin tavallisia palkattomia töitä kuten kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu. Nyt ne ovat arkipäivää ja niihin osallistuvat kuulemma käyttäytyvät kuten sketsin tukkilaiset. Minulle on monella suulla kerrottu, että käsipelillä tiilitaloja kuntouttavana työtoimintana purkaneet miehet olivat huolissaan vain siitä, että työ aikanaan loppuu. Palkattomuus ei heitä ollenkaan häirinnyt, koska itse työ oli heille henki ja elämä.
Yksikään kuntouttavaan työtoimintaan osallistunut ei ole tätä asiaa minulle näin kertonut, vaan kertojat ovat olleet enemmänkin niitä voimayhtiön miehiä. Sinä päivänä kun joku kuntoutettava tulee sanomaan minulle saman, niin lausun tuon sketsin kertojan loppuyhteenvedon.
Luokka: huumori, työllistämistoimenpiteet | 19 Kommenttia »
Kansan tahto ja sananvapaus
Suomen Sisussa lienee noin 700 jäsentä ja yhdistyksen kokoukseen eli suurkäräjille kokoontui viime sunnuntaina tietääkseni 12 henkilöä. Tätä kokousta turvaamassa oli kuusi poliisipartiota ja alue oli eristetty mellakka-aidoin. Lehtitietojen mukaan kokouspaikan ulkopuolella järjestetty vastamielenositus sujui rauhallisesti. Silti ainakin kansanedustaja Jussi Halla-ahoa tuntui pelottaneen viisikymmenpäisen orgastis-fanaattisen työväenluokan mielenosoittajajoukon kohtaaminen.
Mitenkäs se nyt näin menee? Verkosta kadonneen periaateohjelman mukaan Suomen Sisun ihanneyhteiskunnassa toteutetaan aitoa kansanvaltaa, jossa kansan tahto on ylin auktoriteetti. Viisikymmentä mielenosoittajaa on enemmän kuin kaksitoista kokoontujaa, joten kansan tahto oli ainakin Sisun omien periaatteiden mukaan selvästi nähtävillä. Jos vastakkain asetettaisiin Sisun jäsenet ja eri mieltä olevat, niin se kansan tahto olisi vielä selvempi.
Ei se näin menekään. Suomen Sisu määrittelee itse kansan tahdon ja kansan tahto on tietenkin se, mitä Sisu sanoo sen kulloinkin olevan:
Tällaisessa yhteiskunnassa eivät kansan tahtoa sido muutaman henkilön solmimat vapautta rajoittavat sopimukset, pienen eliitin säätämät lait tai hallitsevan propagandakoneiston tahto. Ainoastaan edustuksellisuuteen perustuva demokratia on kansanvaltaisuuden irvikuva.
Myöskään sanan- ja kokoontumisvapaus eivät ole itsestään selviä ja kaikille kuuluvia asioita. Olen aina silloin tällöin yrittänyt turhaan avata Suomen Sisun ohjelman mukaista sananvapauskäsitettä. Siinä nimittäin toinen kappale lyö armotta korville ihan järkevältä vaikuttavaa ensimmäistä kappaletta:
Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaudet ovat jo sinällään arvokkaita, mutta erityinen painoarvo niille tulee yhteiskunnallisen kehityksen valvomisessa. Sananvapauden rajoittaminen ja riistäminen radikalisoivat turhan vuoksi, joten ei saa olla yhtäkään asiaa, josta ei saisi puhua tai jota ei saisi arvostella. Totuutta ei saa uhrata poliittisen korrektiuden alttarille.
Rajoittamattoman sananvapauden vastapainona pitää jokaisella olla vastuu sanomisistaan. Mielipidevaikuttajat eivät saa jäädä rangaistuksetta, mikäli he ovat vilpillisesti sanavapautta hyväksi käyttäen vahingoittaneet yhteiskuntaa tai sen jäseniä.
Tästä voi vetää oikeastaan yhden ainoan johtopäätöksen. Suomen Sisu määrittelee itse sen, kuka sananvapautta käyttää oikein ja kuka väärin. Ei ole vaikea arvata kumpaan joukkoon mielenosoittajat tässä tapauksessa kuuluivat.
Mitähän vaikkapa Halla-ahon mielestä näille työväestön kiilusilmäisille fanaatikoille olisi pitänyt tehdä?
Luokka: yhteiskunta, äärioikeisto | 3 Kommenttia »
Kaunis kiitos ja pieni toive
- Minua niin VITUTTAA Tän Saku Timosen jutut !!! Tulis Saatana itte kattomaan missä mennään ! Terveisiä Sipoosta!!!
Tämmöisen kommentin sain eiliseen kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan juttuuni eräältä kuvasta päätellen hyvin nuorelta mieheltä. Sama henkilö jakoi juttuni myös omalla facebookin aikajanallaan tällaisella saatteella:
- Tää Vitun Timonen ei tiedä mistään mitään. Tää on pelkkää Paskaa koko juttu!! Mä olen itse Risteyksen kautta työllistynyt.
Toivottavasti hän tosiaan on työllistynyt palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön. Jos hän on kuntouttavassa työtoiminnassa, niin elämänhallinnan lisäksi hänelle pitäisi opettaa myös tunteiden hallintaa ja käytöstapoja. Sivistyneessä maailmassa ei ole tapana puhutella suunnilleen oman isoisän ikäisiä tuntemattomia kuten omaa kaveripiiriä.
Tällainen palaute tuntuu erityisen ikävältä, koska mielestäni pyrin teksteilläni auttamaan ja neuvomaan juuri kirjoittajan kaltaisia työllistämistoimien kohteita. Yritän kertoa lain sisällöstä ja heidän omista vähäisistä oikeuksistaan. Tämäkään herra ei edes yrittänyt kumota yhtään laintullkintaani mitenkään muuten kuin kiroilemalla.
Joskus tulee sellainen olo, että tekisi mieli ripustaa rukkaset naulaan ja todeta, että paskaakos tässä sitten. Olkaa onnellisia kuntouttavassa työtoiminnassanne ilman palkkaa hyvässä jengissä kavereiden kanssa hengailemassa. Jos ette havahdu tunnistamaan omia oikeuksianne, niin te olette siellä loppuikänne. Miksi ihmeessä minä pitäisin teidän puolianne vain saadakseni siitä teiltä haukut?
En minä erityisen herkkä kielteisellekään palautteelle ole. Olen saanut jutuistani suunnilleen kaiken kuviteltavissa olevan palautteen tappouhkauksia myöten yöuniani menettämättä. Valtaosin palaute on kuitenkin positiivista. Jotkut ovat kuulemma ihan oikeasti saaneet apua blogini neuvoista työvoima- ja sosiaaliviranomaisissa asioidessaan. Siinä on riittävästi kannustinta jatkamaan.
Kuitenkin toivon taas kerran, että ette yllättäen sysäisi minulle omaa tarinaanne ja pyytäisi tässä ja nyt ilmaisia neuvoja. Ette te netissä näkemällenne muuten tuntemattomalle lääkärillekään kirjoita vaivoistanne ja pyydä sekä diagnoosia että reseptiä sähköpostissa tai facebookin yksityisviestissä. Ihan sama se on minun kohdallani. En ole internetissä töissä eikä minulla ole aikaa ruveta tutkimaan jokaista tapausta. En myöskään ole ilmaisia lakineuvoja ulkomuistista jakeleva automaatti, vaan vastauksen antamiseksi minun olisi perehdyttävä sekä tapaukseen että lakitekstiin.
Tämä blogini täyttää huomenna kolme vuotta, joten esitän vilpittömät kiitokset kaikille lukijoilleni. Myös teille, joiden palaute on vähemmän imartelevaa. Mielipiteitä pitää olla ja niitä maailmaan mahtuu jatkossakin.
Luokka: sosiaalinen media | 18 Kommenttia »
Vapaaehtoinen pakko
Eräästä lehdestä luin Sipoon työttömien toimintakeskus Risteyksen hankekoordinaattori Lasse Puontin haastattelun otsikolla “Orjatyötä vai tulevaisuuden työllistämistä?”. Koordinaattori haluaa omien sanojensa mukaan oikoa hankkeeseen liittyviä väärinkäsityksiä. Hän itse on verstaan, käsityöpajan ja kasvimaan käsittävän toimintakeskuksen ainoa palkattu työntekijä ja hänen tiimiinsä kuuluu 36 täysin vapaaehtoista kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa. Puontin mukaan työpaja on ainutlaatuisen hieno juttu.
Epäilemättä se kohtuullista palkkaa saavan johtajan mielestä on hieno juttu. Yhdeltäkään kuntoutettavalta ei taaskaan oltu kysytty mitään.
Mitenkäs tämän täydellisen vapaaehtoisuuden kanssa oikein on? Katsotaanpa lakikirjasta.
Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaan kuntouttava työtoiminta koskee työtöntä, joka on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansioidonnaisen kauden jälkeen 180 päivää tai jonka pääasiallinen elatus on muodostunut toimeentulotuesta viimeiset 12 kuukautta. Tämä koskee 25 vuotta täyttäneitä, nuoremmilla määräajat ovat lyhemmät.
Lain 5 §:n mukaan näiden määräaikojen täyttyessä on työttömälle laadittava aktivointisuunnitelma. Kuntoutuksen tarvetta siis ei tarvitse olla, vaan pelkkä työttömyys riittää.
Saman 5 §:n mukaan aktivointisuunnitelman laatimisen edellytys on, että työttömälle on laadittu julkisesta työvoima- ja elinkeinopalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukainen työllistymissuunnitelma. Se on laadittu jokaiselle työnhakijalle jo ensimmäisen ilmoittautumisen yhteydessä ja se päivitetään joka käynnillä TE-toimistossa. Jos työnhakija ei ole tarkkana, niin sinne ilmestyy jossain vaiheessa ihan varmasti kuntouttava työtoiminta yhtenä vaihtoehtona.
Palataanpa aktivointisuunitelmaan, josta kuntouttava työtoiminta siis aina alkaa. Lain 8 §:n mukaan TE-toimisto yksin arvioi aktivointisuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuudet tarjota työnhakijalle työtä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Jos työtä ei todennäköisesti pystytä tarjoamaan, niin suunnitelmaan on pakko ottaa kuntouttava työtoiminta.
Työllistymissuunnitelmaan on siis suunnilleen kysymättä merkitty kuntouttava työtoiminta. Kun työttömyys on jatkunut riittävän kauan, laaditaan aktivointisuunnitelma. Jos ja kun työtä ei voida lähiaikoina tarjota, niin kuntouttava työtoiminta on pakko ottaa aktivointisuunnitelmaan. Missä kohtaa tässä tulee kuvaan se mainostettu täydellinen vapaaehtoisuus?
Vastaus on, että ei missään. Jos työnhakija haluaa kokeilla sitä omaa vapaata tahtoaan, niin yrittäköönpä kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta. Se tietää työmarkkinatuen menetystä ja joutumista toimeentulotuelle. Sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen takia ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.
Puheet täydellisestä vapaaehtoisuudesta ovat hölynpölyä ja kertovat siitä, että puhuja ei tunne lakia. Tai sitten siitä, että halutaan maalata todellisuutta ruusuisempi kuva.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka | 13 Kommenttia »
Lain mukaan
Olen jo kauan tiennyt, että kunnissa päätöksiä tehdään usein ihan fiilispohjalta. Jossain lyödään lukkoon kanta, jota sitten ajetaan johdonmukaisesti loppuun asti. Kun joltain päättäjältä tiedustelee mielipiteen tarkempia perusteluja, niin niitä ei löydy tai vastaukseksi saa vain yleistasolla pyörivää yleisen hyvän hymistelyä.
Yksi näitä asioita on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen. Tästä kirjoitin viimeksi jutussani Iloista tietamattomyytta, joten ei siitä tällä kertaa kovin paljoa enempää. Sanonpahan vain vielä kerran, että jos ja kun krooninen alkoholisti sijoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan ilman terveydentilan tarkempaa tutkimista, niin lakia on rikottu. Sosiaali- tai terveyspalveluja tarvitseva on ihan selvän lain kirjaimen mukaan ohjattava niiden piiriin jo aktivointisuunnitelman laatimisvaiheessa. Aktivointisuunnitelman laatijat eivät ole terveysalan ammattilaisia eikä työkyvyn toteamiseksi riitä amatöörin silmämääräinen arvio.
Aiheenani tänään on lautakunnan toimiminen hallinnollisena tuomioistuimena. Kun vaikkapa sote-lautakunnan käsiteltäväksi tuodaan oikaisuvaatimus sosiaalityöntekijän päätökseen, niin silloin ei enää pelkkä näppituntuma riitä päätöksenteon pohjaksi. Päätöksen on perustuttava lakiin ja päätös on pystyttävä perustelemaan juridisesti pätevästi.
Otetaanpa pari esimerkkiä, jotka joko ovat kuvitteellisia tai sitten eivät ole.
Sosiaaltyöntekijä on alentanut toimeentulotukea 20 % työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisen takia ja päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus sillä perusteella, että samalla ei ole laadittu toimeentulotukilain 10 §:n 2 momentin edellyttämää suunnitelmaa itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Lautakunnalla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä oikaisuvaatimus, koska päätös on selkeästi vastoin lakia. Tällainen suunnitelma on laadittava yhdessä asiakkaan ja TE-toimiston kanssa aina silloin, kun toimeentulotukea alennetaan kieltäytymisen perusteella.
Vaikkaanpa, että tätä lainkohtaa rikotaan erittäin yleisesti kaikkialla ja lautakunnat siunaavat lainvastaisen menettelyn ihan silkkaa tietämättömyyttään.
Toinen esimerkkitapaus. Sosiaalityöntekijä on toimeentulotukilaskelmassa ottanut huomioon tukikuukauden ja kahden sitä edeltävän kuukauden tulot. Tuloiksi hän on laskenut kaikki kaksikymppiset, jotka tuen hakija on kavereiltaan saanut pikkuvippien takaisinmaksuna. Lautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen, mutta ei osaa perustella päätöstään juridisesti.
Ei varmasti osaa, koska sitä ei voi perustella laillisesti mitenkään. Sosiaalityöntekijän päätös on kahdellakin eri tavalla vastoin lakia. Toimeentulotukilain 15 §:n mukaan tuki määrätään kuukaudelta ja KHO:n ennakkopäätös 5.7.2007 (3668/3/06 taltio 1800) on harvinaisen selkeä. Sen mukaan toimeentulotuen perusteena olevia tuloja laskettaessa tulot otetaan huomioon vain siltä ajanjaksolta, jota myönnettävä toimeentulotukikin koskee. Aiempien kuukausien tuloja ei saa ottaa laskelmaan mukaan.
Toinen lainvastaisuus on pienten satunnaisten rahamäärien laskeminen tuloksi. Toimeentulotukilain 11 §:n 2 momentin mukaan tuloina ei oteta huomioon vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia. Saman pykälän 3 momentin mukaan vähäinen ansiotulo on 150 euroa. Vähäisen avustuksen euromäärää ei laki kerro, mutta 3 momentin nojalla myös se summa on 150 euroa.
Minä olen luvannut myös ja erityisesti luottamushenkilönä seurata päätösten lainmukaisuutta. Siksi kerron tämänkin asian jo ennen kuin uusi sote-lautakunta on käsitellyt ensimmäistäkään oikaisuvaatimusta.
Luokka: kunnallishallinto, laki, toimeentulotuki, työllistämistoimenpiteet | 7 Kommenttia »
Haasteellinen tilanne
Kun viranomainen sanoo tilanteen olevan haasteellinen, niin silloin suomeksi sanottuna kaikki on päin persettä. Näin on nyt käynyt Pohjois-Karjalan TE-toimiston ja sen puhelinvaihteen uudistamisessa ja asiaa selitti sanomalehti Karjalaisen yleisönosastossa TE-toimisto itse.
Tämän vuoden alusta Joensuun, Keski-Karjalan ja Pielisen-Karjalan TE-toimistot yhdistyivät Pohjois-Karjalan TE-toimistoksi, jolla on kuusi toimipaikkaa. Mm. Juuka menetti oman toimipaikkansa, joten lähin TE-toimisto on nyt kirkokylältä 50 kilometrin päässä oleva Nurmes.
Samaan aikaan tämä P-K:n TE-toimisto uudisti puhelinvaihteensa. Sillä on nyt vain kaksi sarjanumeroa, toinen työnhakijoille ja toinen työnantajille. Kun asiakas soittaa näihin numeroihin, niin puhelu menee sattumanvaraisesti johonkin ympäri maakuntaa olevista toimipaikoista. Yleiseen vaihteeseen soitettu puhelu puolestaan menee valtakunnalliseen puhelinvaihteeseen, jonka sijaintipaikkaa en tiedä. Kukaan ei osaa sanoa minne se sieltä ohjautuu.
Tilanne on TE-toimiston mukaan “haasteellinen”. Puhelinpalvelussa on ruuhkia ja tavoitettavuusongelmia, eivätkä puhelut käänny virkailijalta toiselle tai edes toimipisteestä toiseen. Asiakkaan on pakko yrittää hoitaa asioitaan sen henkilön kanssa, joka jossain päin Suomea sattuu puhelimeen vastaamaan.
TE-toimiston mukaan ajan tasalla olevat numerot saa nettisvuilta. Nykyisin ei kuitenkaan pidä yrittää mennä mol-sivuille, koska ne ovat historiaa. Uusi osoite on TE-palvelut.
Koko sotku on taas kerran uuden järjestelmän käyttöönoton hankaluuksia ja saattaa korjautua ajan myötä. Suurin ongelma tässä on kuitenkin se, että TE-toimiston kanssa asioiva on yleensä väärässä. Kun joku yrittää hoitaa vaikkapa työnhakunsa uusimisen puhelimitse, niin tavoitettavuusongelmaa tuskin hyväksytään uusimisen myöhästymisen anteeksiannettavaksi syyksi. Asiakkaan olisi pitänyt tietää ongelmista ja aloittaa soittelukierroksensa hyvissä ajoin ennen määräpäivää.
Minä olen jo sen ikäinen, että voin marista ennen kaiken olleen paremmin. Jokaisen toimiston jokaisella virkailijalla oli oma puhelinnumeronsa, joka löytyi puhelinluettelosta. Tämä ei koske vain TE-toimistoja, vaan ihan kaikkia virastoja. Nykyisin jokainen puhelinpalvelu-uudistus tuntuu päätyvän haasteelliseen tilanteeseen. Kun samaan aikaan tehdään vielä organisaatiouudistus, niin silloin tuloksena on katastrofi.
Alan uskoa, että näiden uudistusten toteuttajiksi valitaan täydellisimmät tunarit.
Luokka: viranomaistoiminta | 9 Kommenttia »
Iloista tietämättömyyttä
Ikäväkseni olen huomannut kirjoittaneeni jo kolme vuotta asioista, joista kuntapäättäjät ovat iloisen tietämättömiä. Kokouksissa puhutaan vakavalla naamalla yhtä aikaa kuntouttavasta työtoiminnasta, työkokeilusta ja palkkatuetusta työstä ymmärtämättä näiden välisiä eroja. Kaikki nämä peruskäsitteet menevät reippaasti sekaisin ja kaikkia pidetään tasavertaisena työllistämisenä. Sitten ihmetellään, että miksi minä vastustan työttömien työllistämistä.
Selvennetäänpä taas kerran näitä termejä. Minä en vastusta työttömien palkkaamista töihin, vaan taputan käsiäni aina kuullessani jonkun ottaneen työttömän palkkatuettuun työhön. Viimeksi näin tapahtui eilen, kun yrittäjänä toimiva valtuustokaveri mainitsi ottaneensa meille molemmille tutun miehen ainakin vuodeksi töihin palkkatuella. Minä vastustan työttömillä teetettävää palkatonta työtä.
Kuntouttavasta työtoiminnasta olen jauhanut kyllästymiseen asti. Se on palkatonta työtä, jota virheellisesti pidetään sekä sosiaalityönä että työllistämisenä. Se ei ole kumpaakaan, vaan se on kaikkein heikommassa asemassa olevien työttömien sijoittamista työpajoihin tai kunnan ulkotöihin ilman palkkaa. Työsuhdetta ei ole, palkkaa ei makseta eikä eläkettä kerry. Työ aloitetaan suurin lupauksin kuntoutusjakson jälkeen aukeavasta työurasta, mutta vain noin 1 % työllistyy jakson jälkeen vapaille markkinoille.
Työkokeilu on myös palkatonta työtä. Työtön sijoitetaan johonkin työpaikkaan tekemään palkatonta työtä tietyksi ajaksi. Hän tekee samaa työtä yhdessä sellaisten kanssa, jotka saavat omasta työstään TES:n mukaista palkkaa. Työtön saa vain työmarkkinatuen ja 9 euron ylläpitokorvauksen. Työsuhdetta ei tässäkään ole eikä eläkettä tietenkään kerry.
Palkkatuettu työ on oikeaa työllistämistä. Siinä syntyy työsuhde, palkka on alan TES:n mukainen ja eläkekertymä normaali. Palkkatuen myöntää TE-toimisto, jos työnantaja sitoutuu maksamaan TES:n mukaista palkkaa. Perustuki on työttömän peruspäivärahan suuruinen, joten työnantaja joutuu maksamaan peruspäivärahan ja TES:n mukaisen palkan erotuksen itse.
Työnantaja saa kuitenkin perustuen lisäksi perustuen lisäosaa, jos työaika on 85 % alan säännöllisestä työajasta. Lisäosa on 60 % perustuen määrästä. Nyt aletaan olla jo melko lähellä monen alan TES-palkkoja.
Vielä tämän lisäksi työnantaja saa korotettua lisäosaa, jos hän palkkaa 500 päivää työttömyysetuutta saaneen pitkäaikaistyöttömän. Korotettu lisäosa on 90 % perustuen määrästä. Näillä tuilla päästään jo ainakin matalapalkka-alojen TES:n mukaiseen palkkaan, josta kertyy eläkettä.
Myös kunta voi saada palkkatukea, lisäosaa ja korotettua lisäosaa. Siksi minä en hyväksy sitä, että kunta laittaa juuri pitkäaikaistyöttömät palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. On järjetöntä perustaa työpajoja palkatonta työtä varten, kun samalla vaivalla saataisiin työttömät tekemään oikeaa työtä TE-toimiston maksamalla palkalla.
Suosittelen erityisesti Juuan kunnan päättäjille tutustumista julkisesta työvoima- ja elinkeinopalvelusta annetun lain 7 lukuun. Siellä puhutaan palkkatuetusta työstä. Kun tämä kotiläksy on luettu, niin puhumme samoista asioista.
Tämän jutun luettuaan joku niistä lukuisista työpajan kannattajista kertokoon minulle, miksi palkattoman työn teettäminen on parempi idea kuin palkkatuettu työ.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka | 6 Kommenttia »
Tulpat korvissa, laput silmillä
Viime torstaina Juuan sosiaali- ja terveyslautakunta päätti esittää kunnanhallitukselle työpajan perustamista nuorisotakuun toteuttamista ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä varten. Olin paikalla kunnanhallituksen edustajana, mutta en voi kertoa yksityiskohtia lautakunnan ei-julkisesta keskustelusta. Omasta puheenvuorostani voin kertoa. Sen kaikki kuulivat, mutta monikaan ei tainnut ymmärtää. Tämä tulppakorvaisuus tuntuu olevan nykyisin vallitseva olotila ihan kaikkialla.
Jostain syystä kuntouttavaa työtoimintaa eli palkatonta työtä pidetään hienona asiana. Se työllistää, ehkäisee syrjäytymistä, edistää elämänhallintaa, saa heräämään aamulla ihmisten aikaan, tuo ilon ja naurun syrjäytyneen sohvallamakaajan elämään ja ennen kaikkea auttaa saamaan vakituisen työpaikan.
Ja paskan marjat! Tulppakorvat eivät ymmärrä edes sitä perusasiaa, että työ tosiaan tehdään ilman palkkaa. Jos he sen ymmärtävätkin, niin he olettavat kuntouttavan työtoiminnan koskevan jotain epämääräistä joukkoa “nuo Keskuspuistossa Alkon avautumista aamulla odottavat.” Ei se heitä koske, jos lakia noudatetaan. Kroonista alkoholistia tai muuta sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeessa olevaa ei ohjata kuntouttavaan työtoimintaan, vaan tarvitsemiensa muiden palvelujen piiriin. Kuntouttavaan työtoimintaan hän kelpaa vasta työkykyisenä.
Tähän palkattomaan työhön ei määrätä kuntouksen tarpeen, vaan pelkän työttömyyden perusteella. Kun työtön on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen 180 päivää, niin hänet voidaan määrätä kuntouttavaan työtoimintaan. Samoin silloin, kun pääasiallinen toimeentulo on 12 kuukauden ajan muodostutunut toimeentulotuesta. Tässä kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:ssä ei puhuta mitään kuntoutuksen tarpeesta eikä siitä puhuta muuallakaan laissa. Ainoa tarpeen määrittelevä seikka on siis työttömyys.
Kuntouttava työtominta eli palkaton työ voi lain 4 luvun 13 §:n mukaan kestää jopa 24 kuukautta. Viikossa ilmaista työtä voi teettää viitenä päivänä kahdeksan tuntia kerrallaan. Haluaisiko joku päättäjä tehdä vaikkapa nykyistä työtään seuraavat kaksi vuotta viidensadan euron kuukausikorvauksella? Jos haluaa, niin silloin minulla on hyvä ehdotus kunnan talouden korjaamiseksi. Irtisanotaan välittömästi vaikkapa neljäsosa kunnan palveluksessa olevista ja odotellaan, että he ovat olleet riittävän kauan työmarkkinatuella. Sitten heidät otetaan takaisin tekemään nykyistä työtään kuntouttavana työtoimintana ja sanotaan irti seuraava neljäsosa. Näin jatketaan, kunnes kaikki työntekijät ovat ilmaisia.
Ei taitaisi löytyä vapaaehtoisa tähän kokeiluun.
Minä näen tässä ilmaisen työn teettämisessä oireen yhteiskunnan vakavasta sairastumisesta kuurouteen ja sokeuteen. Tällä menolla meillä oikeasti ihan lähiaikoina on alempi työntekijöiden laaja kasti, joka tekee normaalia työtä ilman mitään työntekijän oikeuksia. Tästä meillä on jo selviä merkkejä. Sipoon matkahuoltoa ja sen kahviota pyöritetään kuntouttavana työtomintana. Kotkan kaupunki on korvannut uimahallien kassahenkilöstön ilmaisella työvoimalla ja seuraavaksi palkatut siivoojat vaihdetaan ilmaisiin. Etelä-Suomessa on jo vuosia toiminut työvoimapoliittista koulutusta tarjoava yritys, joka ohjaa koulutettavansa saman omistajan toiseen yritykseen työkokeiluun tekemään pakkausalan alihankintatöitä.
Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttö on jo nyt mennyt liian pitkälle. Sen olisitte huomanneet, jos olisitte viitsineet katsoa.
Luokka: työvoimapolitiikka, yhteiskunta | 12 Kommenttia »
Sössitään sitä muuallakin
Yleensä kunta-asioista kirjoittaessani katson oman kotikuntani päätöksiä, mutta nyt kurkistin Kiteen suuntaan. Oma lukunsa on se uutinen, että Kitee ei tule saamaan tilinpäätöstään valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, kuten laki vaatii. Kirjanpitopalvelut on tietenkin useimpien kuntien tapaan ulkoistettu ja nyt yritys ilmoittaa, että heillä on pulaa kirjanpitäjistä.
Muistan minä sellaisenkin ajan, jolloin jokaisessa kunnassa oli oma kirjanpitäjä, mutta se ei ole varsinaisesti aiheeni. Se on, että valtuusto oli valinnut keskusvaalilautakunnan vastoin lakia tai ainakin vastoin Kuntaliiton antamaa lain tulkintaohjetta. Vaalilain 13 §:n mukaan keskusvaalilautakunnan jäsenten ja varajäsenten tulee mahdollisuuksien mukaan edustaa kunnassa edellisissä kunnallisvaaleissa esiintyneitä äänestäjäryhmiä. Edellinen vaali tarkoittaa viime syksyn kunnallisvaalia.
Keskusvaalilautakuntaan valittiin viisi jäsentä ja viisi varajäsentä sisääntulojärjestyksessä näin:
Puheenjohtaja SDP, varapuheenjohtaja KESK, jäsen KOK, jäsen PS, jäsen KOK.
1. varajäsen KESK, 2. varajäsen SDP, 3. varajäsen PS, 4. varajäsen KOK, 5. varajäsen KD.
Vasemmistoliiton edustaja näyttää puuttuvan kokonaan. Kuntaliiton yleiskirje sanoo asiasta näin: “…jotta keskusvaalilautakunnan jäsenet ja varajäsenet edustaisivat edellisissä kunnallisvaaleissa esiintyneitä äänestäjäryhmiä, se yleensä edellyttää, että kukin jäsen ja varajäsen edustaa eri äänestäjäryhmää. Niin kauan kuin yksikin huomioon otettava äänestäjäryhmä on vailla edustusta, keskusvaalilautakuntaan ei saa valita muusta ryhmästä kahta edustajaa”
Kiteeläinen tuttuni Auvo Rouvinen kommentoi asiaa näin:
“En ole pahoillani, vaikka vaalilautakunta muodostettiin laittomasti jo toisen kerran. Pidän syynä enemmänkin taitamattomuutta kuin ilkeyttä. Paljon ikävämpää on miettiä sitä, kuinka paljon suurissa asioissa mahdetaan töpeksiä, kun ei osata tehdä edes sellaista päätöstä, jonka teko-ohjeet sisältyvät esityslistatekstiin.”
Minulle ei kuulu Kiteen asiat, mutta saattaisi olla viisasta korjata päätös. Jotkut tulevaisuuden vaalit voidaan joutua uusimaan, jos joku saa päähänsä valittaa niistä keskusvaalilautakunnan kokoonpanon perusteella.
Luokka: kunnallispolitiikka, laki | 1 Kommentti »
Keisari munasillaan
Käydyn keskustelun summaten hyvinvointivaltion paradoksi johtaa ulkopuoliset herkästi arvostelemaan tuottavuuskasvun potentiaalia. Tämä kysymyskokonaisuus kytkeytyy työhyvinvointiin, joten hyvinvoinnin aiheettomien kultturisten tekijöiden korostaminen pakottaa meidät tarkasti analysoimaan mahdollisuudet hyväksyä nykyisiä osin jähmettyneitä asenteita.
Niin mitäkö hölynpölyä tuo sitten oli? Se oli juuri sitä itseään. Se oli Matti Grönroosin filosofi Pekka Himasen 700 000 euron arvoisesta Sinisestä kirjasta laatiman Himasen puppugeneraattorin avulla aivan summamutikassa arvottu syvällinen miete. Pääministerille myytynä se olisi muutaman tuhannen euron arvoista tekstiä.
En ole pätevä arvostelemaan filosofista tekstiä, mutta ei tässä olekaan kyse filosofiasta. Tässä on kyse pahimman laatuisesta konsulttipupusta, jota on onnistuttu myymään sekavaan positiiviseen ilmaisuun mieltyneelle pääministerillemme.
Moni on jo ennättänyt sanoa ja sanoo jatkossakin, että nyt ei keisarilla ole vaatteita. Tämän näkee jokainen, joka uskaltaa katsoa asioita suoraan eikä teeskentele näkevänsä näkymätöntä.
Löytyy toki sellaisiakin, jotka pitävät pääministerin ja Himasen arvostelua koulukiusaamisena. Tässsä Kaasuputken fb-sivulta otetussa kuvassa näkyy, ketkä kaikki hölynpölyn ammattilaiset ovat kilvan rientäneet puolustamaan sorrettua kaveriaan:
:
Lopuksi Lapinlahden Lintujen Kivennapalaisen vitutuslaululun kertosäe:
Vot, vot ja niin, niin, taas mua höynäytettiin / Niin, niin, jaa, jaa, kylläpä vituttaa.
Hyvää päivänjatkoa teillekin.
Luokka: huumori | 2 Kommenttia »
Laittomassa henkilörekisterissä
Keski-Suomen poliisilaitos on lähettänyt postia useille asianomistajille Jyväskylän kirjaston tapahtumien selvittelyssä paljastuneen laittoman henkilörekisteriepäilyn takia. Yhden epäillyn tietokoneelta löytyi noin kolmensadan ihmisen henkilötietoja. Minä olen yksi heistä. Ainakin helsinkiläinen kokoomuspoliitikko Ossi Mäntylahti on myös tässä laittomassa rekisterissä ja hänkin kirjoitti omat mietteensä blogiinsa.
Jokainen suhtautuu asiaan omalla tavallaan ja Mäntylahti ottaa asian aika rennosti huumorilla. Minä olen tunnetusti huumorintajuton tyyppi, joten suhtautumiseni on toisenlainen. Tekijäksi epäilty on Suomen Vastarintaliikkeen jäsen ja tämä liike pyrkii avoimesti natsiaatteiden mukaiseen sotilaallisesti järjestäytyneeseen johtajayhteiskuntaan. Liike oli sekä taannoisen Gay Pride-kaasuiskun että Dan Koivulaakson kyynelkaasuttamisen takana. Viimeksi liike siis hyökkäsi puukoin varustettuna kirjastoon.
En millään tavalla moiti enkä pyri muuttamaan Mäntylahden asennetta, mutta huomatkaa kaikki, että Vastarintaliikkeen vihollisia eivät ole vain vasemmistopuolueiden edustajat. Kokoomuspoliitikon päätyminen laittomaan rekisteriin kertoo selvää kieltään siitä, että liike kokee viholliseksi jokaisen kanssaan eri mieltä olevan. Puoluekannalla ei ole asiaan mitään vaikutusta. Jos et ole heidän kanssaan samaa mieltä tai edes hiljaa, niin olet vihollinen.
Olisikohan viimeinkin päättäjien, poliisin ja oikeuslaitoksen aika havahtua? Suomen Vastarintaliikkeeseen pitää viimeinkin soveltaa järjestäyneen yhteiskunnan kovempia keinoja.
Löysin nopeasti montakin eri lainkohtaa, joita voitaisiin soveltaa välittömästi. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 3 momentti sanoo näin:
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Rangaistus on vähintää neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.
Jos tämä tuntuu liian järeältä aseelta, niin otetaan seuraava pykälä. Järjestö on korostetun sotilaallisesti organisoitunut, joten RL 13 luvun 4 § olisi käyttökelpoinen:
Joka laittomasti perustaa, organisoi tai varustaa sotilaallisesti järjestäytyneen yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin, toimii sellaisessa yhteenliittymässä johtavassa asemassa, taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla tukee sitä tai siinä toimeenpanee tai antaa sotilaallista koulutusta, on tuomittava laittomasta sotilaallisesta toiminnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Nämä sankarit haluavat tietenkin tulla kohdelluiksi poliittisesti vainottuina, joten ehkä sittenkin olisi viisainta kohdella heitä tavallisen rikollisryhmän jäseninä RL 17 luvun 1a §:n mukaisesti:
Se, joka:
1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,
[...]
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Sanotaan, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Sitä miekkaa pitäisi ruveta käyttämään ennen kuin tulee ruumiita.
Luokka: laki, äärioikeisto | 2 Kommenttia »
Kuntoutusta vai kukkaron paikkausta?
Syksyn vaalituloksen selvittyä lupasin, että en enää arvostele Juuan kunnan päätöksiä jälkikäteen, vaan kerron mielipiteeni etukäteen. Tässä lupauksessani aion pysyä, joten kerron nyt mielipiteeni tällä viikolla sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja myöhemmin kunnanhallituksessa esille tulevaan asiaan. Olen kunnanhallituksen edustaja sote-lautakunnassa, joten aion sanoa tämän saman ääneen sielläkin.
Kuntaan esitetään perustettavaksi työpajatoimintaa kuntouttavaa työtoimintaa ja nuorisotakuun toteuttamista varten. Asian esittely alkaa siteerauksella STM:n kirjeeseen, jossa kerrotaan täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan merkitsevän myös osallisuutta työelämään. Koko listatekstin voitte halutessanne lukea täältä kohdasta sos. ja terv. ltk 28.2.2013 asia 24. Työpajatoiminnan käynnistämisen periaattet.
Nyt kerron asiaan toisenlaisen näkökulman, joka ei liene lukijoilleni mitenkään uusi. Joillekin päättäjille se saattaa sitä olla, varsinkin jos he eivät ole erityisen perehtyneitä tähän asiaan.
Kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on työvoimapolitiikkaa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska siinä ei ole mitään muuta kuntouttavaa kuin lain nimi. Lain pitäisi olla nimeltään Laki ilmaistyövelvollisuudesta, koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat tekevät työtä ilman palkkaa. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä työpanoksestaan. Jos joku on menettänyt työmarkkinatuen, niin hän joutuu tekemään työtä toimeentulotuella.
Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko osallistua ja siihen määrätään pelkästään työttömyyden perusteella. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Sitä alennetaan automaattisesti 20 % kieltäytymisen takia. Vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi, vaan aktivointisuunnitelman yhteydessä hänet on ohjattava sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin. Vasta kuntouduttuaan työkykyiseksi hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.
Väitetään, että lainsäädäntö vaatii kuntaa järjestämään kuntouttavaa työtomintaa. Tämä on totta, mutta sanktiona on ainoastaan osallistuminen Kelan maksamaan työmarkkinatukeen. Mitään muuta rangaistusta laiminlyönnistä ei ole. Ei ole olemassa mitään erillistä sakkomaksua, vaikka siitäkin kuulee joskus puhuttavan.
Esityslistalla on ihan oikein kerrottu toiminnan kuntataloutta hyödyttävästä vaikutuksesta. Vuodesta 2010 lähtien kuntouttavassa työtominnassa on ollut kuukausittain 40-45 henkilöä ja kunta on säästänyt heidän Kelan maksuosuudestaan 163 000-168 000 euroa/vuosi. Kuntahan joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuesta Kelalle, jos kuntouttavaa työtoimintaa ei järjestetä. Juuri tämä on se “sakkomaksu”. Kun toimintaa järjestetään, niin kuntaosuutta ei tarvitse maksaa. Lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa kuntoutettavaa kohti päivässä.
Kunnan siis kannattaa puhtaasti kuntatalouden kannalta järjestää toimintaa. Minä en kuitenkaan halua paikata kunnan kukkaroa työttömien selkänahalla. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin se voidaan järjestää vaikka palkkatuettuna työnä. Sille työtä tekevälle on ihan sama kuka hänen palkkansa maksaa, kunhan vain oikea palkka oikeasta työstä tulee ajallaan. Itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että linnunpönttöjen rakentelu työpajassa on yhteiskunnan kannalta niin välttämätöntä, että sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi.
Kuntouttavaan työtoimintaan on siis osallistunut 40-45 henkilöä kuukaudessa. Minä haluaisin tietää sen, kuinka moni heistä on sen jälkeen saanut pysyvän työpaikan. Kuinka moni vaikkapa tiilitaloja moukarilla purkamassa ollut kuntoutettava on päässyt palkkatöhin? Jos tämä toiminta olisi niin hyödyllistä kuin annetaan ymmärtää, niin tällaiset tiedot pitäisi ilman muuta kertoa. Vai onko käynyt niin, että kukaan ei ole työllistynyt? En ihmettelisi sitäkään, koska vastottain ilmestyneen Tarja Filatovin valityömarkkinaraportin mukaan vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille markkinoille kuntoutusjakson jälkeen.
Esityslistan mukaan työpajatoimintaa on hahmoteltu siten, että työpaja olisi eräänlainen kotipesä. Sieltä työttömyydestä kuntotujat pyrittäisiin aktiivisesti sijoittamaan työkokeiluihin yrityksiin. He siis siirtyisivät työpajassa tehdysta ilmaisesta työstä tekemään ilmaista työtä yrityksissä. Yrittäjät tuskin innostuvat ajatuksesta, koska ilmainen työ ei tunnetusti motivoi ketään antamaan parasta panostaan.
Voisin tietysti kertoa vielä vaikkapa YK:n ihmisoikeusien julistuksesta, EU:n ihmisoikeussopimuksesta, Suomen perustuslaista ja Suomen rikoslaista, mutta sen olen jo muutama päivä sittten tehnyt. Annan kuitenkin lautakunnan ja kunnahallituksen jäsenille mietittäväksi ihan käytännön juridisen asian:
Yrittäkääpä palkata joku itsellenne töihin viidensadan euron kuukausipalkalla. Se on suunnilleen se summa, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa työstään kuukaudessa. Olette oikeudessa ennen kuin ehditte sanoa “täysivaltainen osallistuminen yhteiskuntaan merkitsee osallisuutta työelämään” ja saatte tuntuvan rangaistuksen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.
Luokka: kunnallispolitiikka, kunnallistalous, työllistämistoimenpiteet | 8 Kommenttia »
Ankaramman lain mukaan
Eilen kirjoitin työttömän tekemästä ulkomaanmatkasta, josta seurasi työttömyysetuuden menetys ja roimat sakot petoksesta. Kummallista tässä tapauksessa näyttää olevan se, että 1.7.2012 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen lyhyt ulkomaanmatka ei enää vaikuta työttömyysetuuteen. Silti työtön sai rangaistuksen.
Rikosoikeudessa tunnetaan lievemmän lain periaate. Jos laki on muuttunut rikoksen tekohetken ja oikeudessa annettavan tuomion välillä, niin tekijä tuomitaan sen lain mukaan, josta seuraa lievempi rangaistus. Tämän periaatteen mukaan syyte olisi pitänyt hylätä, koska rikosta ei uuden lain mukaan ole tapahtunut.
Työttömyysturvalaki heittää kuitenkin tämän yleisen oikeusperiaatteen romukoppaan. Lain siirtymäsäännöksissä on erikseen säädetty, että vanhan lain aikana tehtyyn ulkomaanmatkaan sovelletaan matkan aikana voimassa ollutta lakia. Tässä tapauksessa vanha ja ankarampi laki toi petostuomion. Tämä räikeästi yleistä oikeusperiaatetta vastaan sotiva linja koskee muitakin viime kesänä Työttömyysturvalakiin tehtyjä lievennyksiä. Vanhoista synneistä tuomitaan edelleen vanhojen lakien mukaan.
Lakiin tehtiin kesällä uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Vanhan lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.
Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen. Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.
Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta entäpä ne vanhat synnit?
Ne löytyvät lain siirtymäsäännöksistä ja siellä räimitäänkin märällä rätillä korville niitä, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se nimittäin säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.
Vielä epäoikeudenmukaisemmalta tuntuu niiden kohtalo, joille on määrätty työssäolovelvoite juuri ennen uuden lain voimaantuloa. Jos henkilön katsottiin kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan edelleen vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.
Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttänyt sen heinäkuussa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.
Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos heitetyt eivät ryömi sinne takaisin. Vähät siitä, että samalla on luotu ihan uusi ja koko oikeusjärjestelmän vastainen ankaramman lain periaate. Tätä voisi luonnehtia jo maassa makaavan potkimiseksi.
Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017, jos ovat vielä hengissä.
Työttömyysturvalain siirtymäsäännökset ovat muuten lievemmän lain periaatteen vastaisuuden lisäksi niin sekavaa ja kapulakielistä luettavaa, että niiden kirjoittajalle pitäisi antaa piiskaa paljaalle perseelle julkisella paikalla. Niin pitäisi tehdä myös ne hyväksyneille kansanedustajille. Siirtymäsäännöksillä käsketään sittipörriäistä pysymään siellä sontakikkareen alla eikä pyrkimään ihmisten joukkoon.
Luokka: laki, työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva, työvoimapolitiikka | 2 Kommenttia »
Lain koura
Kuhmolainen 62-vuotias rikollinen on saanut ansaitsemansa rangaistuksen. Hän lähti ulkomaille loppuvuodesta 2011 ja tuli takaisin alkuvuodesta 2012 muistamatta ilmoittaa matkastaan työvoimaviranomaisille. Se ei ollut varsinainen rikos, mutta se oli, että hän ilmoitti olleensa kyseisen ajan työttömänä työnhakijana ja nosti perusteetonta ansiopäivärahaa 1 664 euroa. Hänet tuomittiin petoksesta 3 000 euron sakkoihin ja perusteettomasti maksettu summa on jo aiemmin peritty takaisin hallinnollista tietä. Asiasta kertoi melkoisen näyttävästi Kainuun Sanomat.
Eipä siinä mitään. Rikos on tapahtunut ja syyllinen on saanut rangaistuksensa. Tietenkin voisi kysyä, että mahtaako työmarkkinoilla olla hyvinkin runsaasti kysyntää 62-vuotiaille vuodenvaihteen välipäivinä, mutta olkoon. Kun mies ei ollut työmarkkinoiden käytettävissä odottelemassa puhelimen mahdollista soimista, niin ei ollut.
Olen tässä kuitenkin jo useamman vuoden odotellut, että jokin lehti kiinnostuisi jatkuvasti silmiemme alla tapahtuvasta samaan aihepiiriin liittyvästä rikollisuudesta.
Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.
Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.
Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.
Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä. Ketään ei häiritse sekään, että tominta loukkaa Suomen rikoslain lisäksi YK:n ihmisoikeussopimusta, EU:n perusoikeuskirjaa ja Suomen perustuslakia.
Mutta nukkukaamme yömme rauhassa. Lain koura tavoittaa ainakin nämä petolliset työnhakijat.
Luokka: laki, työttömyysturva, työvoimapolitiikka | 5 Kommenttia »
Selviä sanoja
Sipoossa on tänään vuoden tauon jälkeen avannut ovensa linja-autoaseman kahvila, kertoo Sipoon Sanomat.
Minua ei enää yllätä näiden uutisten positiivisuuttaa uhkuva henki, mutta eipä toimittajaakaan näytä häiritsevän yhtään se tosiasia, että koko henkilökunta tekee ilmaista työtä. Ei se varmaan häiritse asiakkaitakaan, koska onhan taas saatu joukko innokkaita “työelämään” pois kotisohvalta syrjäytymästä.
Kahvilavastaava siis on oppisopimuskoulutuksessa ja loput työntekijät tulevat Toimintakeskus Risteyksestä. He ovat luultavasti kuntouttavassa työtoiminnassa eli saavat työstään työmarkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen.
Facebookissa sattui silmiini Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry:n hallituksen puheenjohtaja Kari Laurilan kommentti eräälle, joka ihasteli tätä hienoa työllistämistä. Näin Laurila:
Tarja Filatovin tuoreessa välityömarkkinaselvityksessä todetaan, ettei juuri kukaan näistä työllisyyspolittisiin toimiin osallistuneista työllisty tukijakson jälkeen. Työllistyneitä on yleensä vain muutama prosentti.
Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on eräässä raportissaan todennut, että huonosti toteutetut työllistämistoimet saattavat jopa lisätä syrjäytymistä.
Eräässä tutkimuksessa puolestaan todetaan, että kun työtön tukijakson jälkeen joutuu kuitenkin palaamaan takaisin kortistoon, niin se lisää masennusta.
Johannes Kananen toteaa opinnäytetyössään, että näillä sosiaaliturvan kiristämisillä pyritään saamaan ihmiset hyväksymään sellaisia työehtoja, joita he eivät missään nimessä muuten hyväksyisi. Näin pyritään luomaan uusi matalien palkkojen ja huonojen työolosuhteiden palvelusektori.
Mitä ihmeen positiivista tässä näette?
Positiivisia vaikutuksia henkisen hyvinvoinnin suhteen en ole nähnyt todetun missään tutkimuksessa. Se on propagandaa tai mutu -tietoa.
Jos osoitatte minulle tätä väitettä tukevan tutkimuksen, niin luen sen mielelläni ja kerron siitä kaikille kiinnostuneille.
Tarja Filatovin tuorein selvitys välityömarkkinoista löytyy täältä.
Minä allekirjoitan Laurilan jokaisen sanan ja ilmoittaudun myös halukkaaksi lukemaan näitä positiivisia väitteitä tukevia tutkimuksia. Vielä ei ole silmiini sattunut yhtään, mutta sitäkin enemmän saa lukea hihasta ravisteltua ylistystä sellaisilta, jotka eivät edes tunnista työllistämisen ja työvoimapoliittisen toimenpiteen eroa.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka | 8 Kommenttia »
Jotta totuus ei unohtuisi
Ihan päättäjiä myöten ihmiset sekoittavat usein työllistämisen ja työvoimapolitiikan keskenään. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että työllistäminen on sitä, että työtön palkataan tekemään työtä työehtosopimuksen mukaisella palkalla. Työvoimakoulutus, työkokeilu ja erityisesti kuntouttava työtoiminta ovat työvoimapolitiikkaa, jota myös tempputyöllistämiseksi sanotaan.
Jos joku ei vielä tiedä, niin kunnan säästöt ja ilmaistyövoiman saanti ovat kuntouttavan työtoiminnan ainoat tavoitteet. Laissa kuntouttavasta työtoiminnasta ei ole mitään muuta kuntouttamiseen viittaavaa kuin lain nimi.
Nykyisin kunta joutuu korvaamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen aiheuttamista kustannuksista, ellei se järjestä kuntouttavaa työtoimintaa. Kun toimintaa järjestetään, poistuu tämä maksuvelvollisuus ja kunta saa lisäksi 10,09 euroa päivässä lisää rahaa jokaisesta kuntoutettavasta. Toiminta siis on kunnan kannalta ehdottoman kannattavaa.
Kuntoutettava itse saa pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ruokarahan korvaukseksi työpanoksestaan.
Kuntoutettavaksi joutumiseen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan tai työttömyyspäivärahan jälkeen työmarkkinatukea 180 päivän ajan, hänet luokitellaan kuntoutettavaksi. Samoin kuntoutettava on sellainen henkilö, jonka pääasiallinen toimeentulo on muodostunut toimeentulotuesta 12 kuukauden ajan. Työkyvyllä ja työhaluilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Tai on sentään. Jos työkyky on alentunut, niin henkilö ei kelpaa kuntoutettavaksi. Vain priimatavara kelpaa.
Ettekö usko? Näin se kuitenkin lain mukaan sujuu:
Kun edellä mainitut määräajat täyttyvät, laaditaan työttömälle TE-toimistossa aktivointisuunnitelma. Jos TE-toimisto arvioi, että henkilölle ei voida tarjota oikeaa työtä kolmen kuukauden sisällä, on aktivointisuunnitelmaan pakko sisällyttää kuntouttava työtoiminta. Jos tässä vaiheessa arvioidaan, että henkilö ei työ- tai toimintakyvyn rajoitusten vuoksi voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, niin hänet ohjataan saamaan sosiaali- tai terveyspalveluja. Laki siis kertoo ihan selvin sanoin, että vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi.
Voi kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyä, mutta silloin menettää työttömyysetuutensa ja joutuu turvautumaan kunnan toimeentulotukeen. Sitä alennetaan kieltäytymisen takia 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Orjatyövoiman rekrytointi on siis järjestetty tehokkaasti.
Nyt joku taas närkästyy ja sanoo, että onhan kaikki työ parempaa kuin kotona makaaminen. On tietenkin, ainakin yhteiskunnan kannalta. Se ilmaiseksi töitä tekevä ei välttämättä riemuitse saadessaan tehdä rinnakkain samaa työtä sellaisen kanssa, jolle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työvoimapolitiikka | 6 Kommenttia »
Sossupummiasennetta
Syksyllä poliittisen tulevaisuutensa sössinyt kokoomusnuori Saul Schubak ei näytä yhtään viisastuneen. Viimeksi hän halusi poistaa lapsilisät heikommalta kansanosalta sen lisääntymisen estämiseksi ja nyt hän haastaa Uuden Suomen blogissaan jokaisen miettimään, mistä sosiaalietuudesta itse kukin olisi valmis luopumaan.
Itse hän tunnustautuu sosiaalipummiksi, koska nostaa ihan turhaan opintotukea, asumistukea ja halpakorkoista opintolainaa. Opintotuki on haitallista, koska opiskelu on satsaus tulevaisuuteen. Asumistuki nostaa asumisen hintaa ja opintolainan hän kavereineen sijoittaa osakkeisiin. Schubak kysyykin populistisesti, että onko oikein tukea köyhien veroilla hyväosaisten kauppatieteen opiskelijoiden sijoitusharrastusta.
Eihän se oikein ole, mutta eipä ole Schubakistakaan köyhien kansanjoukkojen villitsijäksi. Ne kansanjoukot nimittäin tietävät, että Schubakin kaltaiset tuen väärinkäyttäjät kuuluvat järjestelmään. Se on pieni hinta siitä, että myös huonommalta taloudelliselta pohjalta ponnistajat saavat mahdollisuuden opiskella. Schubakille se on sosialidemokraateille tyypillistä sossupummiasennetta, mutta minulle se on tasa-arvoa. Sitä samaa tasa-arvoa edustavat myös vaikkapa lapsilisät ja yhteiskunnan ylläpitämä infrastruktuuri, josta Schubak olisi myös valmis maksamaan erikseen.
Tämä mies edustaa uusliberalismia pahimmillaan. Hän lähtee siitä, että jokainen on aina ja kaikkialla oman onnensa seppä eikä yhteiskunta saa millään tavalla puuttua yksilön elämään eikä varsinkaan tukea sitä. Jos ei jollain ole rikkaita vanhempia, niin jättäköön opiskelematta ja menköön töihin. Jos ei jollain ole varaa tehdä lapsia, niin jättäköön harrastamatta suojaamatonta seksiä. Jos ei jollain ole rahaa ruokaan, niin kuolkoon nälkään.
Schubakin ajattelulla ei tuhota vain hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan ihan koko järjestäytynyt yhteiskunta yleensä. Raadollisessa kaikkien taistelussa kaikkia vastaan hän itse tuskin pärjäisi kovin kauan, mutta sitä hän ei oman elämänsä taloudellisten suojamuurien takaa ymmärrä.
Schubakin mailmassa rikas pitää ja syö itse saaliinsa jakaen sen korkeintaan omien penikoidensa kanssa. Minun “sosialidemokraateille tyypillisessä sossupummimaailmassani” myös heikompisaattoiset pidetään mukana yhteisessä yhteiskunnassa. Meillä sossupummimaailman kannattajilla on sentään yhteiskunta ja isänmaa, mutta Schubakilla on vain minä ja markkivoimat.
Luokka: sosiaalietuudet, talous, yhteiskunta | 9 Kommenttia »
Sketsistä tuli totta
Hallitus korotti viime vuoden alussa ansiotuloverotuksen työtulovähennystä, kunnallisverotuksen perusvähennystä ja työttömän peruspäivärahaa. Työttömyysturva parani noin 120 eurolla kuukaudessa.
VATT:n mukaan hallituksen toimet ovat vähentäneet työnteon houkuttelevuutta, vaikka tavoite on ollut päinvastainen. Vaikka työtulovähennyksen kasvattaminen lisäsi työllistymisestä koituvaa taloudellista hyötyä, käänsivät peruspäivärahan ja toimeentulotuen nosto työllistymisveroasteen pakkasen puolelle.
VATT siis väittää ihan vakavalla ylijohtajansa naamalla, että parhaimmillaan 120 eurolla parantunut työttömyysturva houkuttelee jäämään pois töistä tai ainakin vähentää halukkuutta etsiä työtä. Tällaisia puhuva ei elä tässä maailmassa, vaan Lapinlahden Lintujen vuodelta 1993 peräisin olevassa sketsissä. Lisäksi hän ei edes tajua olevansa sketsihahmo.
Lapinlahden Linnut Show esitettiin televisiossa jo lähes 20 vuotta sitten. Siinä on yksi sketsijatkumo, joka on oikeastaan jatkuvasti ollut ajankohtainen, mutta nyt se muuttunut ihan täydeksi todeksi. Joukko hyvin toimeentulevan näköisiä miehiä puttaa minigolfkentällä ja rähisee samanmielisen joukon antamalla varmuudella maailman asioista. Työttömyyden he panevat kerralla kohdalleen seuraavalla tavalla:
- Saatana, kyllä työttömillä on sitten jumalauta helppoa! Ei tarvi perkele muuta kuin kotona makoilla!
- Ja rahaa, rahaa, rahaa, rahaa, saatana rahaa vaan joka lävestä perkele! Ja jos se saatanan raha loppuu, niin ei kun sosiaalihuollosta lisää vaan, saatana!
-Mitä helvettiä ne valittaa, ettei oo töitä? Menisivät töihin, niin ei tarttis perkele valittaa!
- Kaikki töihin vaan, kaikki töihin vaan, ja avustukset pois! Perhana, avustukset pois. Ja vienti alkais silloin vetää. Ja tuonti kanssa!
- Perkele, kyllä korpee tämmöinen meininki, kun kohta puolet kansasta makoilee päivät kotona, jumalauta! On se niin väärin!
Joskus tulee ihan käsittämättömän hullu tunne, että maamme silmäätekevät ovat sketsihahmoja.
Luokka: sosiaalietuudet, työttömyysturva | 1 Kommentti »
Minne katosi TE-toimisto?
Työvoimahallinto uudistaa aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti TE-toimistojen organisaatiota. Sen seurauksena ainakin Pohjois-Karjalan TE-toimiston Juuan toimipisteen ovi sulkeutui tämän vuoden alusta. Toimisto sijaitsi kunnanviraston yhteydessä, joten nyt turhaan TE-toimistoon ilmoittautumaan pyrkijät purkavat suuttumustaan syyttömiin kunnan työntekijöihin.
Viime kesästä alkaen Juuan TE-toimistoon pääsi sisälle vain varaamalla etukäteen ajan Nurmeksen toimistosta, mutta nyt ei enää onnistu sekään. Kunnassa asuvat virkailijat ajavat joka aamu 50 kilometriä töihin Nurmekseen ja työttömät tulevat perässä asioimaan. Jos tulevat, koska moni ei sinne pääse. Juuka on pinta-alaltaan iso kunta ja etelärajalta Nurmekseen matkaa kertyy helposti sata kilometriä. Joukkoliikennettä ei käytännössä ole, joten autoton on sattumakyytien varassa.
No onhan sitten netti, sanoo TE-toimisto. Sen palvelustrategian mukaisesti kaikki palvelut alkavat olla verkossa ja jokaisen pitäisi osata hoitaa asiansa siellä. Nykyajatteluun ei tunnu sopivan se ikävä tosiasia, että kaikilla ei ole tietokonetta ja nettiyhteyttä eikä edes taitoa käyttää kumpaakaan. TE-toimistossa asiointi vaatii lisäksi pankkitunnukset, joita kaikki pankit eivät myönnä maksuhäiriömerkinnän saaneille.
Organisaatiouudistuksen henkeen kuuluu yhteispalvelupisteiden perustaminen pienemmille paikkakunnille. Tässä pisteessä on visioiden mukaan mahdollisuus saada kuvallinen etäyhteys virkailijaan ja henkilökohtaista opastusta verkkopalveluun. Käytännössä ELY-keskus on tarjonnut kunnille sellaista yhteispalvelusopimusta, jonka hyväksyminen siirtäisi TE-tomiston työt kunnan vastuulle nimellistä korvausta vastaan.
Juuan kunnalle ELY-keskus tarjosi tällaista sopimusta syksyllä. Kunnan olisi pitänyt sijoittaa yksi kokopäivätoiminen toimistotyöntekijä yhteispalvelupisteeseen ja ELY-keskus olisi maksanut tästä kunnalle 200 euroa kuukaudessa. Toimistotyöntekijän bruttopalkka on sellaiset 1880 euroa kuukaudessa ja sen lisäksi on laskettava kaikki palkan sivukulut.
Kunta olisi siis käytännössä sitoutunut hoitamaan TE-toimiston työt ja saanut siitä korvauksena vain 200 euroa kuukaudessa. Eipä ihme, että Juuan kunnanhallitus joulukuussa päätti ottaa aikalisän ja pitää asian pöydällä toistaiseksi.
Miksi ELY-keskus sitten tarjosi kunnalle tällaista sopimusta? Minun nokkaani tämä haiskahtaa kiristykseltä. Ääneen ei lausuta sitä uhkaa, että olosuhteiden pakosta ilmoittautumisensa uusimatta jättävät menettävät työttömyysetuutensa ja joutuvat hakemaan kunnan toimeentulotukea. Että allekirjoittakaa sopimus ja maksakaa, tai kohta teillä on pitkä jono toimeentulotukiluukulla.
Siinä samalla kaunistuvat työttömyystilastot, kun työnhakunsa uusimatta jättävät putoavat niistä pois.
Yhteispalvelupisteen perustaminen tulee uudelleen esille kevään aikana ja toivottavasti siihen mennessä saadaan valtakunnallisesti järkevämpi sopimusmalli. Siihen asti neuvoni työttömille on, että käyttäkää puhelinta. Soittakaa Nurmeksen TE-toimistoon sille tutulle virkailijalle ja kertokaa asianne. Pelkän ilmoittautumisen pitäisi hoitua ihan tällä tavalla.
Luokka: aluepolitiikka, työvoimapolitiikka | 8 Kommenttia »
Marttyyrit
Sananvapauden marttyyrit tuntevat oikein hyvin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Suomen perustuslain määritelmät sananvapaudesta. Siihen heidän osaamisensa sitten loppuukin. He eivät ymmärrä Suomen rikoslainsäädäntöä.
Kerrataan taas nämä perusasiat. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19. artikla kuuluu näin:
Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artkla sanoo asiasta näin:
Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Oikeutta voidaan rajoittaa kansallisella lainsäädännöllä.
EIT:n tulkinta tästä artiklasta tunnetaan myös hyvin:
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.
Suomen perustuslain 12 §:ssä säädetään näin:
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Tähän asti nämä säädökset tunnetaan melko hyvin, mutta tuo perustuslain pykälä luetaan aina huonosti. Siinä nimittäin sanotaan ihan selvästi, että sananvapautta ei kukaan estä ennakolta. Mitä tahansa saa siis sanoa ihan vapaasti ilman ennakkosensuuria, mutta ne seuraukset voivat tulla jälkikäteen. Niistä on säädetty ihan perustuslain kertomalla tavalla rikoslaissa.
Sieltä sitten löytyykin kaikenlaista seuraamusta. Kriminalisoitua on vaikkapa rikokseen yllyttäminen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus ja laiton uhkaus. On siellä paljon muutakin sellaista, johon kannattaisi tutustua ennen kuin kirjoittaa sananvapauden nimissä niitä kaikkein sairaimpia mielipiteitään.
Yhteistä näille kaikille kriminalisoinneille on, että ne on tehty perustuslain oikeutuksella. Ne ovat juuri niitä seuraamuksia, joista kenenkään ennakolta estämättä ihan tolkkuttomia kirjoittava saattaa päästä osalliseksi. Jostain ihmeen syystä ei haluta ymmärtää, että ajatteleminen ennen kirjoittamista ei ole sensuuria.
Luokka: laki, sananvapaus | Ei kommentteja »
Kaikki ja enemmänkin
Vanha kansa tiesi neuvoa, että talosta pitää lähettää viisain mies markkinoille ja vahvin myllyyn. Pääministerimme kävi taas Euroopan markkinoilla ja palattuaan julistaa olevansa mielettömän iloinen saavutetusta tuloksesta. Samaa tuntuvat julistavan kaikki Euroopan johtajat. Jokainen on saanut kaiken haluamansa ja vieläpä vähän ylikin. Kaikkialta lienee siis lähetetty se viisain markkinoille.
Mitenkähän oikeasti lienee? Yleensäkin nämä neuvottelut tuntuvat olevan sellaisia, että moneen päivään ei oikein kukaan tiedä päätösten sisältöä. Yksityiskohdat alkavat selvitä vasta vähitellen enkä ainakaan minä usko koskaan ymmärtäväni läheskään kaikkea. Jotain olen kuitenkin jo lukenut.
Katainen iloitsi ainakin siitä, että Suomen nettomaksuosuuden kasvu saatiin taitettua. Maksuosuutemme vuosina 2014 -2020 on 0,31 % bruttokansantuotteesta. Tähän asti se on ollut 0,22 %. Ensi vuonna maksamme 657 miljoonaa euroa eli 121 euroa jokaista suomalaista kohti. Jos maksuosuusprosentti olisi pysynyt ennallaan, niin maksuosuus olisi ollut 466 miljoonaa eli 86 euroa asukasta kohti. Mten ihmeessä tämä voidaan selittää kasvun taittamiseksi, kun sekä prosentti että euromäärät kasvavat?
Taittuuhan se kasvu jos BKT laskee, mutta sen nyt ei luulisi olevan erityisen hyvä uutinen.
Nämä maksuosuudet kummastuttavat vähän muutenkin. Ainakin Hollanti, Tanska, Ruotsi, Itävalta, Saksa ja Britannia saivat jäsenmaksujansa alennettua. Tanska jopa uhkasi kaataa koko sopimuksen, jos sen vaatimukseen ei suostuta. Suomi ei vaatinut eikä edes pyytänyt alennuksia. Meillähän on millä mällätä.
Suomen saamat maataloustuet tulevat pienenemään ja tämäkin on kuulemma voitto. Vastavuoroisesti saimme ehkä luvan maksaa itse lisää omaa maataloustukea. Maksamme siis EU:lle enemmän, saamme sieltä vähemmän ja maksamme lisäksi EU:lta saamatta jäävän tuen itse.
Nyt en enää ole ollenkaan varma siitä, että meiltä lähetettiin markkinoille viisain mies.
Entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen sanoikin blogissaan, että neuvottelijamme taitavat istua päättäjien pöydän alla keräilemässä putoavia muruja.
¤ ¤ ¤
Olen kirjoittanut tätä blogia maaliskuusta 2010 lähtien ja tämä on juttu numero 1 000. Kiitos seurasta tähän asti, palaan asioihin sitten kun siltä taas tuntuu.
Luokka: EU | 4 Kommenttia »
On se laillista
Huoltoaseman parlamentissa on kuulemma jonkin verran pohdittu Juuan kunnanvaltuuston valitseman uuden kunnanhallituksen asemaa. Onko kunnassa nyt uusi kunnanhallitus vai vanha? Onko kunnanhallitusta ollenkaan? Jos on uusi, niin ovatko sen kaikki tulevat päätökset automaattisesti lainvastaisia, koska toimielimen kokoonpano ei kaikilta osin ole laillinen? Tämä keskustelu juontaa tietenkin juurensa siitä, että kunnanhallituksen varajäsenten osalta tasa-arvolain vaatimukset eivät täyty.
Kunnassa on aina toimiva kunnanhallitus. Nyt vanhan hallituksen toimikausi on päättynyt ja uusi on valittu. Vaikka kokoonpano on osittain vastoin lakia, niin varsinaisten jäsenten osalta lain vaatimukset täyttyvät. Joka tapauksessa uusi kunnanhallitus toimii laillisesti siihen asti, kunnes valtuusto on tehnyt valinnan uudelleen.
Kuntalain 39 §:n 2 momentti sanoo asiasta näin:
Toimeen valitun luottamushenkilön on myös hoidettava tointaan siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu:
1) jos luottamushenkilövaalista tehdään valitus;
2) jos kieltäytymistä ei ole hyväksytty tai eroa ei ole myönnetty; tai
3) jos kunnanhallitus on 56 §:n nojalla jättänyt valtuuston vaalipäätöksen täytäntöön panematta.
Mainittu 56 § koskee valtuuston päätöksen lainvastaisuutta, jonka perusteella kunnahallitus ei saa panna päätöstä täytäntöön.
Nyt siis tapahtuu seuraavaa:
Ensi viikolla kokoontuva uusi kunnanhallitus jättää KuntaL 56 §:n nojalla panematta täytäntöön valtuuston päätöksen kunnanhallituksen valinnan osalta ja esittelee asian uudelleen valtuuston päätettäväksi. Siitä huolimatta uusi kunnanhallitus jatkaa 39 §:n nojalla toimintaansa siihen saakka, kunnes kunnanhallitus on valittu uudelleen.
On mukava huomata, että kunnan asiat oikeasti kiinnostavat ihmisiä. Toivottavasti kiinnostus jatkuu myös sen jälkeen, kun tämä asia on korjattu. Jo ensi viikon esityslistalla on monta mielenkiintoista asiaa, joihin voi tutustua kunnan verkkosivulla.
Luokka: kunnallishallinto, laki | Ei kommentteja »
Avunannosta rikokseen
Edellinen juttuni äärioikeiston fb-ryhmästä Irti äärivasemmiston väkivallasta! sai kommentteja vähän siellä sun täällä. Itse blogiin kommentoi nimimerkki Antti, jonka nimi sähköpostiosoitteen mukaan on Mika Virta. Hän paheksui jyrkästi sitä, että en antanut ryhmän perustamisesta kunniaa sille, jolle se kuuluu. Ryhmän tosiaan perusti joku facebookiin vastottain liittynyt Sami Virta. Ensi töikseen hän ylensi Leon Degrellen ryhmän ylläpitäjäksi ja ryhmän kuvaus on tämän Leonin laatima.
En minä viitsi leikkiä näitä nimileikkejä, mutta ikävämmän tempun teki eräs savonrantalainen matkailualan yrittäjä. Hän katsoi aiheelliseksi julkaista osoitteeni ja puhelinnumeroni tuossa ryhmässä. Eivät ne salaisia olekaan ja jokainen löytää ne Juuan kunnan verkkosivulta. Kuntalaisilla on mielestäni oikeus saada tietää luottamushenkilöiden yhteystiedot, mutta mitä varten ne piti julkaista äärioikeiston ryhmässä, jonka yksi ylläpitäjä on tuomittu väkivaltarikollinen?
Ehkä julkaisija halusi kertoa myös hakukoneen käyttöä osaamattomille, minne kannattaa lähettää ikävää postia tai mihin osoitteeseen kannattaa tulla kyläilemään. Ei muuten kannata lähettää sitä postia ja vielä vähemmän tervetulleita ovat natsit kylään. Jokainen laiton uhkauskin tulee päätymään poliisin tutkittavaksi ja pyydän poliisia tutkimaan myös osoitetietojen levittäjän osuuden rikosnimikkellä avunanto rikokseen.
Siitä sanotaan Rikoslain 5 luvun 6 §:ssä näin:
Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.
Tämä mies on astunut todella heikoille jäille. Miettiköön hän itse mielessään sitäkin, miten mahtavat luontomatkailijat suhtautua retkeilyalan yrittäjään, joka profiloituu äärioikeistolaiseksi ja mahdollisesti tulevaisuudessa joutuu tutkittavaksi avunannosta rikokseen.
¤ ¤ ¤
Pyysin saada liittyä tuohon ryhmään ja pyyntöni hyväksyttiin. Laitoin sinne kommentiksi ylläolevan tekstin, koska blogini oli juuri silloin suljettu palvelimen vaihdon takia. Tämän Sami Virran kanssa saimme aikaan asiallisen keskustelun, mutta tulipa toisenlaistakin palautetta.
Leon Degrelleltä en muuta osannut odottakaan, mutta Siivonen on erehtynyt pahasti. Minulta on ihan turha odottaa mitään “pelonsekaista reaktiota” ja minä en uhkaile. Kerroin vain, miten tulen suhtaumaan itseeni mahdollisesti kohdistuviin rikoksiin. Ja jos Siivonen on jo kaksi vuotta sitten saanut samantapaista palautetta, niin ehkä hän on aiemminkin julkaissut jonkun juristin yhteystietoja epämääräisssä viharyhmissään. Minä en kuulu mihinkään verkostoon, vaikka Siivonen kumppaneineen taitaa kuulua.
Tämä mutapaini saa tällä erää riittää.
Luokka: laki, äärioikeisto | Ei kommentteja »
Elämäntehtävänä vihaaminen
Vanha nettituttuni Leon Degrelle on perustanut jälleen facebookiin ties kuinka monennen viharyhmän. Tällä kertaa hän on kätevästi niputtanut yhteen äärivasemistoksi suunnilleen kaikki, joista ei pidä. Ja heitä on paljon. Ryhmään Irti äärivasemmiston väkivallasta! on ilmeisen tietämättään liitetty muutama sata ihmistä, joten saatatte itsekin olla siellä mukana.
Ryhmän kuvaus kuuluu (pahimmat kielioppivirheet korjaten) näin:
“Nyt on kysymys ääri-ilmiöiden ylivallasta yhteiskunnassa ja sen leviämisen torjunnasta! Ulkomailta tuettu kansainvälinen terrorijärjestö ANTIFA halutaan normittaa katukuvaamme väkivaltaisine mielenosoituksineen ja riehumisineeen eri tilanteissa. Äärivasemmisto edustaa tällä hetkellä esim. Saksan poliisin mukaan suurinta sisästä turvallisuusuhkaa islamistien jälkeen Liittotasavallassa. Emme taatusti halua tätä samaa tännekin missään muodossa, mutta niin vaan näyttää olevan käymässä; esim. Ruotsissa tästä on saatu paljon kouriintuntuvia surullisia esimerkkejä.
Entä mitä nämä ns. ANTIFAT sitten ovat ja mitä he haluavat? Kyseessä on ryhmä ihmisiä, jotka haluavat marxilais-stalinistisen vallankumouksen ja NL:n hajottua he tarvitsevat jonkun totalitäärisen järjestelmän tilalle. Siksi he kannattavat islamia ja uskovat siihen tukeutumalla saavuttavansa tavotteitansa. Jäsenistö koostuu punavihreistä anarkisteista. Heissä on paljon myös saatananpalvojia ja ns. “piripäitä “.
He haluavat vapauttaa huumeet ja kannattavat niiden vapaata kauppaa. Saadun tiedon mukaan joukossa on myös ns. “Pride-ryhmä” joka koostuu väkivaltaisista homoseksuaaleista joka hoitaa homomarssien turvajärjestelyt.
Tämä perverssien joukko ajaa myös moniavioisuutta, lajivapaata eläinseksiä ,sukurutsauksen normittamista ja tietysti aitoon islam tyyliin pedofiliaa eli lasten avioitumista alaikäisinä. Salainen järjestö saa tukea ulkomailta esim. Ruotsin EXPO -järjestöltä, joka on antifan “likaisten temppujen” osasto! Tämän organisaation Suomen johtajaksi epäillään todistetusti helsinkiläistä vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettua, joka useissa yhteyksissä poseeraa antifan edustajien parissa.
Tehkää valintanne: halutteko hyväksyä tälläisen ja ajelehtia mukana vai TEHDÄ jotain ilmiön pysäyttämiseksi isänmaassamme.”
Yo-lehdessä 9/2011 tutkimusprofessori Hannu Lauerma Psykiatrisesta vankisairaalasta kertoo ääriajattelijoista näin:
“Outoihin ääriajattelun muotoihin päätyvillä on usein lapsenomainen, mustavalkoinen tapa ajatella. Tunne-elämän kehitys on jäänyt lapsen tasolle - älykkyyteen se ei liity mitenkään. Muita ääriajattelevaan persoonallisuuteen liittyviä piirteitä ovat paranoidisuus ja tarve nähdä vihollisia ja syyllisiä joka puolella.
Kun mennään aivan äärimmäisyyksiin, päädytään psykopatologiaan. Psykopaateille tavallinen elämä on tuskastuttavan ikävystyttävää. Jos he eivät itse järjestä joukkosurmaa tai kioskitappelua, heidän pitää viihdyttää itseään vihaamalla.
Jos elämän sisällöksi jää pelkkä vihaaminen, joka korvaa normaaleja ihmissuhteita, työtä ja harrastuksia, se alkaa olla jo patologista. Nettikirjoittelijoissa on paljon tällaisia henkilöitä. Netissä mille tahansa näkökannalle saa vahvistusta.
On helppo nähdä vihollisia, olivatpa he sitten natseja, kommunisteja tai ulkomaalaisia. Henkilökohtaisen kontaktin puute jättää tilaa fantasioille.” (Tämä teksti löytyi erään äärioikeistoa kritisoivan ryhmän kommenteista.)
Ei minulla muuta tällä kertaa. Elämän täytyy olla hirveää silloin, kun jokainen päivä on aloitettava vihaamalla.
Luokka: huumori, äärioikeisto | 13 Kommenttia »
Kaikuja menneisyydestä
-Minä kuulin, että Kivivuori on tapellut humalassa, saanut selkäänsä ja sitten keksinyt koko kyydityksen.
Jotenkin näin kuittasi ruustinna muilutuksen eilen nähdyssä jaksossa Täällä pohjantähden alla- elokuvasta tehdyssä sarjassa. Se oli sitä aikaa ja historiaa, mutta viikonloppuna kampesivat jotkut innokkaasti ajan ratasta taaksepäin. Äänenpainot ovat olleet ihan suoraa paluuta 1930 -luvulle.
Väännön aloitti kansanedustaja Juho Eerola perjantaina. Hän epäili julkisesti, että Jyväskylän kirjaston tapaus oli provokaatio ja mainostemppu kirjan myynnin edistämiseksi. Hänen avustajansa Ulla Pyysalo jatkoi samasta aiheesta näin:
Mikä oli Pyysalon mielestä tämä asiallinen ja asiaa sisältävä kirjoitus? Se oli Finnish Defence Leaguen Dan Koivulaaksoon kohdistama sanallinen hyökkäys. Siinä sanottiin mm. näin:
Vielä mystisemmän tästä jutusta tekee se, että Dan ei ollut itse paikalla ja osa naamioituneista hyökkääjistä on kadonnut tavoittamattomiin. Joukossa henkilöitä joiden tuntomerkit saattaisivat sopia Daniin itseensä.
Koko kirjoitus täyttää lähinnä kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Perätön väite jonkun syyllistymisestä rikokseen on oikein koulukirjaesimerkki kunnianloukkauksesta. Sellainen on siis kansanedustajan avustajan mielestä “asillista ja asiaa.” En ihmettele, koska pitihän Pyysalon erota avustajan tehtävistä jo kauan sitten, kun hänen jäsenhakemuksensa Suomen Vastarintaliikkeeseen tuli julkisuuteen. Pyysalo ei eronnut ja nyt Jyväskylän hyökkäyksestä epäiltyjen oletetaan kuuluvan juuri tähän järjestöön.
Finnish Defence League ja Suomen Vastarintaliike ovat tietenkin kaksi ihan eri asiaa. Oudosti ne kuitenkin joskus liittyvät toisiinsa. Vastarintaliike tekee ja FDL:n rääväsuinen “James Gonzo” puolustelee tekoja ja solvaa uhreja. Koko FDL:n vuodatuksen voitte lukea täältä, mutta en sitä hirveästi suosittele. Joka tapauksessa Dan Koivulaakso voisi ihan hyvin asianomistajana tehdä kirjoituksesta tutkintapyynnön.
Ei 1930 -luvun ääni vielä tähän loppunut. Kansallinen Kivääriyhdistys NRA otti myös kantaa asiaan suorastaan kylähullun puheisiin verrattavalla höpinällä. NRA:n mielestä “äärivasemmiston” toiminta pitäisi kieltää lailla, koska se provosoi väkivaltaan. Näin NRA:
On vaarana, että seuraavassa vastaavassa tilaisuudessa on odotettavissa kiväärien ja pistimien käyttöä provokaatioiden toimimiseksi halutulla tavalla. Äärivasemmiston esittäessä vihapuheitaan ja väkivaltaan lietsovia vastakkainasetteluitaan median korostuksella, olisi syytä kieltää äärivasemmistolainen toiminta Suomessa. Kysymyksessä on mitä ilmeisimmin tahallinen vaaran aiheuttaminen, mikä on onneksi Suomen lainsäädännössä kriminalisoitu.
Näiden huru-ukkojen horina löytyy täältä.
Lapuan liikkeen toiminta tukehtui aikoinaan omaan älyttömyyteensä. Näiden nykyisten höpisijöiden toiminta tukehtuu omaan älyttömyyteensä jo ennen kuin se pääsee kunnolla alkamaankaan. Tämä edellyttää tietysti, että puheet ja teot eivät saa kansalta kaikupohjaa.
Luokka: äärioikeisto | Ei kommentteja »
Talvivaaran puhdistustyömaa
- Talvivaaran kaivosyhtiötä vastustavat aktivistit tunkeutuivat tiistaina kaivoksen eteläpuolella olevalle puhdistustyömaalle. Ympäristöpäällikkö Veli-Matti Hillan mukaan puhdistustyöt häiriintyivät vain vähän, koska töitä oltiin jo lopettelemassa. Näin kertoo Yle uutiset nettisivullaan 31.1.2013.
Se alueelle tunkeutunut aktivisti Hannu Hyvönen puolestaan kertoo tämän videon saatesanoina 1.2.2013 samasta tapauksesta mm. näin:
- Yhtiö harkitsee tekevänsä rikosilmoituksen puhdistustyömaan keskeyttämisestä. Kävimme tiistaina 29.1.2013 tutkimassa Ylä-Lumijärven tilannetta ja ottamassa sedimenttinäytteitä. Silminnähtävä havainto viittaa siihen mitä olemme epäilleetkin. Koko Ylä-Lumijärvi on raskaasti saastunut jäteallas. Kävin myös katsomassa tilannetta sillä kahden hehtaarin kentällä, jonka puhdistamistöiden tuli lehtitietojen mukaan olla käynnissä. Havainto oli se, ettei varsinaista mönjän siivousta ollut vielä edes aloitettu. Yhtiö reagoi voimakkaasti käyntiimme. Lehtitietojen mukaan se harkitsee rikosilmoitusta työmaa-alueella käynnin johdosta.
Yhtiö siis aikoo tehdä rikosilmoituksen sellaisen työn keskeyttämisestä, jota toisen osapuolen mukaan ei ole edes aloitettu. Minä en tiedä mikä on totuus ja siksi en väitäkään mitään. Kaivosyhtiö tuntuu kuitenkin saaneen tarpeekseen Hyvösen toiminnasta ja aikoo taluttaa hänet oikeuteen jo toisen kerran lyhyellä aikaa. Vasta viime viikolla Hyvöselle luettiin syytteet julkisrauhan rikkomisesta keväällä altaaseen kuolleiden lintujen kuvaamisen takia.
Tomittajien pitäisi oikeastaan kiinnostua asiasta nykyistä enemmän. Jo Ylen uutisen sanavalinnat kertovat kuitenkin, että siellä puoli on jo valittu. Luontoaktivistit “tunkeutuivat” alueelle ja “häiritsivät” puhdistustyötä. Joku toimittaja voisi käydä ihan luvan kanssa katsomassa niitä puhdistustöitä. Olisi hyvä saada muutakin kuin kaivosyhtiön sanelemaa informaatiota. Hyvösen ääni ei ainakaan mediassa juuri kuulu.
Metsässä tietysti menee näin talvella nappaskenkään lunta, joten helpompaa on kuunnella yksipuolista selitystä.
Luonnonsuojelijoiden tyly kohtelu pistää epäilemään Hyvösen puheita todeksi. Hän on sanonut jotenkin niin, että suuren maailman tapaan Talvivaara aikoo oikeudenkäynneillä estää kaiken tarkkailun. Helppohan se onkin tehdä, koska laillista keinoa päästä kaivosalueelle ei näytä olevan muilla kuin viranomaisilla. Jos heilläkään.
Talvivaarassa toimii ainakin yksi puhdistustyömaa ja se on alueen puhdistaminen luonnonsuojelijoista.
Luokka: ympäristönsuojelu | 2 Kommenttia »
Kollektiivinen torkahdus
Juuan kunnanhallituksen vaali näyttäisi menevän uusiksi. Valtuuston viime tiistaina suorittaman suhteellisen vaalin tuloksena varsinaisten jäsenten sukupuolijakauma on tasa-arvolain mukainen, mutta henkilökohtaisten varajäsenten ei ole. Varajäseniksi valittiin kaksi naista ja viisi miestä. Naisia pitäisi olla ainakin kolme.
Syynä tähän on kaikkien kokemattomuus, ihan konkareita myöten. Kukaan paikallaolija ei muistanut, että valtuustossa olisi koskaan tarvinnut järjestää suhteellista vaalia. Siksipä puheenjohtaja ja vaalilautakunta keskittyivät vaalin tekniseen sujumiseen valtuuston työjärjestyksen mukaisesti. Työjärjestystä noudatettiinkin tunnontarkasti. Siellä sanotaan, että vaalilautakunta tarkastaa ehdokaslistojen asianmukaisuuden ja antaa virheellisen listan asiamiehen korjattavaksi. Jos sama henkilö korjauksen jälkeenkin on ehdokkaana kahdella tai useammalla listalla, on ehdokkaalta mahdollisuuksien mukaan tiedusteltava, millä listalla hän haluaa olla.
Ehdokaslistoja jätettiin kolme ja kahdessa niissä oli samoja nimiä. Nämä vaalilautakunta pyysi korjaamaan ja näin tehtiin. Korjauksen jälkeenkin yksi sama nimi oli kahdella listalla ja toisen listan asiamies korjasi nimen pyynnöstä. Yhdeltä ehdokkaalta itseltään ei voitu asiaa tiedustella, koska hän ei ollut paikalla. Nyt listat olivat tässä mielessä kunnossa.
Sitten laaadittiin listojen yhdistelmä ja se asetettiin valtuustosalin seinälle. Ennen vaalitoimituksen alkamista puheenjohtaja luki yhdistelmän valtuustolle ääneen, kuten työjärjestys määrää. Vaali toimitettiin suljetuin lipuin, vaalilautakunta laski äänet ja puheenjohtaja julisti vaalin tuloksen. Missään vaiheessa kukaan ei huomannut, että tulos ei ollut tasa-arvolain mukainen.
Harmittaahan tämä. Minua se harmittaa erityisesti siksi, että olen valtuuston vaalilautakunnan jäsen. Olisi ollut viisasta arvioida kaikki mahdolliset vaalitulokset etukäteen, vaikka työjärjestys ei sitä edellytä. Ei sitä edellytä lakikaan. Kuntalain 60 §:n selityksessä (Hannus - Hallberg) todetaan näin: “…jos vaalin tulos ei vastaa kokoonpanoa, joka valittavalla toimielimellä tulee olla, vaali toimitetaan uudelleen…” Vaalin tulosta arvioidaan siis vasta jälkikäteen. Olisi sen silti voinut tietysti etukäteenkin tehdä.
Olen siis yksi niistä, jonka olisi pitänyt asia huomata. Niin olisi pitänyt huomata myös vaalilautakunnan puheenjohtajan, toisen jäsenen, valtuuston puheenjohtajan, jokaisen valtuutetun, kunnanjohtajan ja hallintojohtajan. Yhdistelmä oli nähtävillä, se luettiin ja vaalin tulos ilmoitettiin valtuustolle. Kukaan ei huomannut mitään. Koko saliin iski jonkinlainen kollektiivinen torkahdus.
Nyt meillä näyttäisi olevan se entisen alokkaan asento, jota ei voi korjata. Se pitää tehdä uusiksi. Kuntalain 60 §:n mukaan varajäsenet valitaan samassa vaalissa kuin varsinaiset jäsenet. Tämän takia asiaa ei taida voida korjata vain varajäsenten osalta, vaan koko vaali on uusittava.
Otamme varmasti kaikki tästä opiksi.
Luokka: kunnallishallinto, laki | 9 Kommenttia »
Esivallan miekka
Eilen Jyväskylässä tapahtuneen äärioikeiston hyökkäyksen jälkeen sosiaalisessa mediassa on ollut melkoinen mylläkkä. On sanottu sitä ja tätä, mutta tässä on yksi omituisimmista kommenteista. Kirjoittaja on kansanedustaja Juho Eerola, jonka avustaja Ulla Pyysalo aikoinaan lupasi erota hänen jäsenhakemuksensa natsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeeseen tultua julkisuuteen. Pyysalo ei eronnut.
Joku ilkeämielinen voisi tulkita Eerolan tekstiä lain valossa. Rikoslain 5 luvun 6 § sanoo näin: Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.
Menköön pöljyyden piikkiin, vaikka kansanedustajan olettaisi kyllä ilman muuta tuomitsevan väkivaltaisen hyökkäyksen. Sisäministeri Päivi Räsänen sen tuomitsi, mutta hänen mukaansa on kysymys ääripäiden vastakkainasettelusta. Kuulostaa siltä, että rauhalliset kirjailijat kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjastossa ovat Räsäsen mielestä täysin samalla viivalla luotiliivein ja puukoin varustautuneiden hyökkääjien kanssa.
Olisikohan viimeinkin päättäjien, poliisin ja oikeuslaitoksen aika havahtua? Jos tekijät ovat tälläkin kertaa tunnetun väkivaltaiseen vallankumoukseen pyrkivän äärijärjestön jäseniä, niin heihin pitää viimeinkin soveltaa järjestäyneen yhteiskunnan kovempia keinoja.
Löysin nopeasti montakin eri lainkohtaa, joita voitaisiin soveltaa välittömästi. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 3 momentti sanoo näin:
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Rangaistus on vähintää neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.
Jos tämä tuntuu liian järeältä aseelta, niin otetaan seuraava pykälä. Järjestö on korostetun sotilaallisesti organisoitunut, joten RL 13 luvun 4 § olisi käyttökelpoinen:
Joka laittomasti perustaa, organisoi tai varustaa sotilaallisesti järjestäytyneen yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin, toimii sellaisessa yhteenliittymässä johtavassa asemassa, taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla tukee sitä tai siinä toimeenpanee tai antaa sotilaallista koulutusta, on tuomittava laittomasta sotilaallisesta toiminnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Nämä sankarit haluavat tietenkin tulla kohdelluiksi poliittisesti vainottuina, joten ehkä sittenkin olisi viisainta kohdella heitä tavallisen rikollisryhmän jäseninä RL 17 luvun 1a §:n mukaisesti:
Se, joka:
1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,
[...]
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Sanotaan, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Sitä miekkaa pitäisi ruveta käyttämään ennen kuin tulee ruumiita.
Luokka: laki, äärioikeisto | 3 Kommenttia »
Kurkistus lakiviidakkoon
Useimmilla ihmisillä on vain kalpea aavistus siitä lakipykälien rämeestä, jossa työtön työnhakija joutuu jatkuvasti tarpomaan. Otetaanpa ihan tavallinen esimerkki elävästä elämästä:
Työkykyinen henkilö osallistuu kunnan järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan työpajalla neljä tuntia päivässä. Hän asuu viidentoista kilometrin päässä työpajasta eikä hänellä ole omaa autoa. Hänellä ei voi autoa ollakaan, koska hän ei fyysisen rajoitteensa takia voi koskaan saada ajokorttia. Joukkoliikenne tuo hänet aamulla paikalle, mutta kotiin hän pääsee vasta kolme tuntia työtoiminnan päättymisen jälkeen lähtevällä joukkoliikenteen taksilla. Niinpä kunnan työvalmentajan ja TE-keskuksen kanssa on sovittu, että työtoiminnassa olevalla on oikeus yksin taksilla normaalihintaan tehtävään kotimatkaan.
Sitten ilmoitetaan, että ei kotimatka onnistukaan näin, vaan hänen on odoteltava iltapäivän joukkoliikennettä. Odotusaika pitäisi mieluiten käyttää tekemällä työpajalla sitä kuntouttavaa työtä, vaikka selvästi on sovittu vain neljästä päivittäisestä työtunnista.
Asiaa pitää tietenkin selvitellä lakipykälien avulla. Lähdetäänpä liikkeelle kuntouttavasta työtoiminnasta annetusta laista. Sen 18 § sanoo näin:
Henkilöllä on oikeus saada korvaus kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta aiheutuvista matkakustannuksista siten kuin toimeentulotuesta annetun lain 10 a §:ssä säädetään.
Selvä juttu, katsotaanpa sitten toimeentulotukilain 10 a §. Se sanoo asiasta näin:
Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaiseen kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle toimeentulotuen saajalle maksetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun kulukorvauksen suuruinen toimintaraha osallistumispäivää kohti. Toimintarahaa ei kuitenkaan suoriteta niiltä päiviltä, joilta henkilö saa työttömyysturvalain 10 luvun 6 §:ssä tarkoitettua kulukorvausta.
Lisäksi kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksetaan osallistumisesta aiheutuvista matkakuluista toimeentulotukena matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti.
No voi pentele. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 2 §:n 1 momentti kertoo, että toimintaraha on sama kuin kulukorvaus. Tämä tarkoittaa sitä yhdeksän euron päivittäistä korvausta, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa. Tämä lakiviittaus ei siis edistä asiaa yhtään. Entäpä sitten työttömyysturvalain 10 luvun 6 §, mitä se sanoo?
Matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamisesta työllistymistä edistävään palveluun osallistuvalle työnhakijalle säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa.
Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle työttömyysetuutta saavalle maksetaan kulukorvausta yhdeksän euroa kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun aktivointisuunnitelman mukaiselta osallistumispäivältä.
Ja taas päädyttiin siihen samaiseen yhdeksän euron kulukorvaukseen. Tässä vaiheessa ei kenellekään jää epäselväksi, että se korvaus tosiaan on yhdeksän euroa. Ei siihen tarvitsisi jokaista annettua lakiviittausta seuraamalla päätyä.
Mennäänpä takaisin tuohon toimeentulotukilain 10 a §:än ja sen toiseen momenttiin. Siellä sanotaan, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksetaan osallistumisesta aiheutuvista matkakuluista toimeentulotukena matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti.
Halvin matkustustapa on joukkoliikenne. Kun sitä ei ole, niin työtoiminnassa olevan, TE-toimiston ja kuntouttavan työtoiminnan ohjaajan kanssa on sovittu poikkeusmenettelystä. Sopimusoikeuden lähtökohta on, että sopimus on pidettävä. Niinpä kuntoutettavalla on oltava oikeus toimeentulotukena maksettavaan taksimatkaan.
Jos kuntoutettava velvoitetaan odottelemaan kolme tuntia joukkoliikennettä, niin sopimusta on rikottu. Jos hänet velvoitetaan osallistumaan odotteluaikana työhön, niin silloin sitä sopimusta vasta onkin rikottu ja henkilöllä on oikeus kieltäytyä kuntoutettavasta työtoiminnasta.
Joskus epäilen, että työttömiä koskeva lainsäädäntö on tahallaan tehty tavattoman monimutkaiseksi monine eri lakeineen ja toistuvine viittauksineen eri säädöksiin. Yllättävään tilanteeseen joutuneen pitäisi selvitellä tiensä tämän lakiryteikön läpi voidakseen pitää puoliaan.
¤ ¤ ¤
Muutama sananen noista blogiini ilmestyneistä mainoksista, joista minulle on ihan aiheesta huomautettu. Valitettavasti en voi niitä estää enkä poistaa, koska blogipohjan ilmaiseksi tarjoava kertoi mainosten lisäämisestä yksipuolisella ilmoituksella. Se on niitä ilmaispalvelun haittoja, mutta jollainhan palvelun tarjoajan on toimintansa rahoitettava.
Luokka: kriminaalipolitiikka, laki, työllistämistoimenpiteet | 2 Kommenttia »
Julkisrauha ja ympäristörikos
Hannu Hyvönen ja kaksi Helsingin Sanomien freelance-toimittajaa olivat torstaina 26.4.2012 kuvaamassa Talvivaaran prosessivesien keräilyaltaalla olevia kuolleita vesilintuja. Tästä kuvauksesta syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, sillä hänen mukaansa aluetta ei voitu pitää siten aidattuna ja merkittynä, ettei sinne olisi voinut vahingossa tulla.
Hyvönen palasi kuitenkin seuraavalla viikolla 2.5.2012 kuvaamaan altaan ympärillä olevaa aitarakennelmaa. Syyttäjä tulkitsi tämän vierailun täyttävän tahallisen julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkit, sillä vastaaja oli viimeistään 26.4.2012 tullut tietoiseksi alueella liikkumisen luvanvaraisuudesta. Oikeudenkäynti on ylihuomenna.
Rikoslain 24 luvun 3 § sanoo julkisrauhan rikkomisesta näin:
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka
2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan,
on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
Kaivos on tuotantolaitos, joten oikeus joutunee miettimään lähinnä sitä, onko alueelle tunkeutumisesta aiheutunut vähäistä suurempaa haittaa. Saa nähdä, pidetäänkö totuuden kertomista kaikelle kansalle sellaisena.
Kahta eri rikostyyppiä ja niiden rangaistuksia ei saisi koskaan verrata tosiinsa, mutta asiayhteyden takia sorrun nyt tällaiseen syntiin. Odottelen mielenkiinnolla Talvivaaraan kohdistuvan esitutkinnan valmistumista. Siinä rikosnimikkeenä on törkeä ympäristön turmeleminen. Siitä on saadetty Rikoslain 48 luvun 2 §:ssä näin:
Jos ympäristön turmelemisessa
l) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat taikka
2) rikos tehdään 1 §:ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Näistä teoista säädetyistä rangaistuksita näkee helposti, kumpaa rikosta laki pitää vakavampana. Toinen juttu on tietenkin sitten se, onko mitään ympäristörikosta koskaan tapahtunutkaan. Siinä tapauksessa todennäköisesti tuomitaan vain totuuden paljastaja.
Luokka: laki, oikeus, ympäristönsuojelu | Ei kommentteja »
Liian ruma totuus
Tilastokeskus tekee oman tutkimuksensa tavallisena kyselytutkimuksena. Ministeriö ottaa omiin tilastoihinsa sentään ne, joille maksetaan työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Heitä on 282 000. Ministeriökään ei uskalla katsoa koko totuutta, vaan on härskisti pudottanut tilastoistaan pois valtavan määrän ihmisiä.
Ministeriön luvuista puuttuvat seuraavat tosiasiallisesti työttömien ryhmät:
1. Palkattomassa työkokelussa ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevat noin 111 000 henkilöä.
2. Osa-aikatyössä olevat, jotka haluaisivat tehdä kokopäivätyötä. Jos työtön on kuukauden aikana työskennellyt yhdenkin työtunnin, niin häntä ei siltä kuukaudelta lasketa työttömäksi. Heidän määräänsä ei tiedä kukaan eikä sitä halutakaan tietää.
3. Työttömyyseläkeputkessa olevat ja työttömyyden takia sairauseläkkeelle hakeutuneet periaatteessa työkykyiset työttömät. Työttömyyseläkeläisiä on 23 000.
4. Tosiasiassa työttömät lomautetut.
5. Kaikki ne, jotka suorittavat toista tutkintoa vain sen takia, että aiemmalla koulutuksella ei työllisty.
6. Kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle potkaistut. He ovat niitä, joille on ennen viime kesän lakimuutosta annettu ikuinen karenssi eli viiden kuukauden työssäolovelvoite. Sitä he eivät tule koskaan täyttämään, koska heille ei tarjota TE-toimistoista mitään palvelua. He saavat elantonsa kunnan myöntämästä toimeentulotuesta.
7. Määräaikaisessa karenssissa olevat. Vuosittain määrätään 80 000 kolmen kuukauden mittaista karenssia. Koko ajan siis 20 000 työtöntä odottaa karenssin umpeenkulumista. He näkyvät virallisissa työttömyysluvuissa vasta sitten, kun heille aletaan maksaa työttömyysetuutta.
Kahdeksanneksi kohdaksi voisi vielä lisätä tilastojen laatimisen välissä kuolleet, mutta heillä ei ole enää mitään osuuttaa mihinkään, mikä tapahtuu tämän auringon alla. He vain kaunistavat tilastoa, koska eivät ole enää työttömiä.
Kun seuraava työttömyysilasto julkaistaan, niin muistakaa sen olevan huijausta. Kun joku poliitikko viittaa tähän samaan tilastoon, niin hänet voitte buuata alas puhujanpöntöstä. Hän ei joko tiedä totuutta tai tietää, mutta luulee muiden olevan tietämättömiä. Ja onhan hänellä virallinen tilasto selkänojanaan.
(Tämä juttu perustuu kokonaan Suomi24:ssä kaytyyn keskusteluun, jonka aloitti nimimerkki Totuus julki. Kiitos hänelle, kuka sitten lieneekään. Koko keskustelu on täällä)
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva, yhteiskunta | 9 Kommenttia »
Varmaa tuloa
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi kilpailutti vuonna 2010 kuljettajatutkintojen vastaanoton vuosille 2011–2014. Se sai tarjouskilpailussa yhden tarjouksen, jonka antoi A-Katsastuksen tytäryhtiö Ajovarma. A-Katsastuksen omistaa brittiläinen pääomasijoitusyhtiö Bridgepoint.
Tarjouskilpailussa tutkintojen vastaanoton hinnat nousivat 40 prosenttia. Esimerkiksi henkilöauton ajokortin eli B-tutkinnon teoria- ja ajokokeiden yhteishinta nousi vuoden 2011 alusta 58 eurosta 81 euroon. Tänä vuonna hinta on jo 87 euroa. Rahat päätyvät tässä tapauksessa yhtiön omistajien pankkitilille Luxenburgiin. Asiasta kertoi Taloussanomat.
Palautetaanpa mieliin vielä se, miten autokatsastus takavuosina yksityistettiin. Vuonna 1994 katsastusmarkkinat avattiin kilpailulle rajoitetusti, koska haluttiin tehostaa toimintaa, parantaa palvelua ja laskea hintoja. Valtio säilytti vielä tässä vaiheessa osuutensa toiminnassa. Palvelu kyllä parani ja toiminta saattoi tehostua, mutta ala keskittyi ja hinnat nousivat selvästi elinkustannusindeksiä nopeammin.
Koska yksityistämisen ja vapaan kilpailun tielle oli lähdetty, niin sillä päätettiin jatkaa sinnikkäästi vastoinkäymisistä huolimatta. Vuonna 2003 otettiin mallia Neuvostoliiton kansallisomaisuuden yksityistämisestä. Valtio myi oman osuutensa katsastustoiminnasta yhdelle pääomasijoittajalle ja viidelle katsastusta johtaneelle virkamiehelleen. Kolme vuotta myöhemmin nämä virkamiehet myivät oman osuutensa pääomasijoittajille kolminkertaiseen hintaan ja viettävät nyt mukavia eläkepäiviä.
Nykyisin noin 80 % katsastustoiminnasta on jakaantunut kahdelle suurelle ketjulle, A-Katsastukselle ja K1-Katsastajille. Edellisen omistaa brittiläinen Bridgepoint ja jälkimmäisen espanjalainen Applus-yhtiö. Loput 20 % jakaantuvat usealle eri toimijalle. Alan johtaja on A-Katsastus 50 %:n markkinaosuudellaan.
Jos autolla aikoo ajaa, niin on oltava ajokortti ja auton on oltava katsastettu. Markkinat ovat siis takuuvarmat ja voittoa saa, kun monopoliasemassa voi nostaa hintaa halujensa mukaan. Mitenkäs se menikään? Ai niin, yksityistäminen tehostaa toimintaa, parantaa palvelua ja ennen kaikkea laskee hintaa.
Luokka: yksityistäminen | 5 Kommenttia »
Innovatiivista ihmiskauppaa
Suurin osa maamme pitkäaikaistyöttömistä lienee jo saanut työnhakukursseilla opastusta siihen, miten haastatteluun mentäessä kammataan tukka ja miten haastattelijalle sanotaan käsipäivää. TE-toimistot ovat vuosien varrella syytäneet näennäiskoulutusta järjestäville firmoille reppukaupalla rahaa ja siivonneet samalla työttömyystilastoja.
Työttöminä on yhä enemmän korkeammin koulutettuja, joten kekseliäät koulutusfirmat ovat löytäneet uuden markkinaraon. Ne myyvät työttömistä koostuvaa ihmismateriaalia yrityksille ja lisäksi rahastavat TE-viranomaisia koulutuksesta, jota eivät enää järjestä.
Tämän koulutuksen nmimi on FEC-koulutus (Further Educated with Companies) ja sitä markkinoidaan loistavana väylänä saattaa työttömät työnhakijat ja työnantajat yhteen. Jos haluatte lukea imelää ylisanaista vuodatusta, niin googlettakaa sanalla FEC-koulutus.
Bisnes pyörii näin: Ensin koulutusfirma myy räätälöimäänsä FEC-koulutusta TE-viranomaisille noin 2 500 euron hintaan/työtön koulutettava. Sen jälkeen firma kauppaa koulutettaviaan työnantajille alansa ammattilaisina puolen vuoden ajaksi. Hinta on edullinen, noin 6 000 euroa koko ajalta, joten yritysten kannattaa tarttua tarjoukseen. Tämä raha maksetaan koulutusyrittäjälle. Työnantaja ei sitoudu palkkaamaan tätä harjoittelijaa koulutuksen päätyttyä ja harjoittelijalla voi teettää käytännössä mitä tahansa. Koulutuksen päätyttyä koulutusfirma tarjoaa uuttaa ammattilaista jatkamaan työtä.
Koulutusfirma siis ansaitsee sellaiset 8 500 euroa/ koulutettava työtön ja sen ainoa panos on parin viikon teoriakoulutus ennen harjoittelun alkamista. Työnantaja saa koulutetun ammattilaisen tuhannen euron kuukausikustannuksella pompoteltavakseen. Se työtön joutuu tekemään työnantajan määrämät työt ja saa työmarkkinatuen sekä yhdeksän euron kulukorvuksen työpäivää kohti.
Kaikki tämä tapahtuu TE-toimistojen innokkaalla avulla ja viime kädessä pakkoon perustuen. Jos koulutus ei kelpaa, niin työnhakija menettää työmarkkinatuen. Ja kelpaahan se koulutus, koska työttömät höynäytetään ihan oikeasti luulemaan, että työnantaja olisi kiinnostunut palkkaamaan heidät koulutuksen jälkeen töihin. Ei ole, koska oikealle työntekijälle pitäisi maksaa oikeaa palkkaa. Lisäksi se koulutusyrittäjä on työntajan yhteistyökumppani ja kenties muutenkin kaveri. Hän järjestää kyllä lisää halpatyövoimaa.
Koulutusyrittäjä pitäisi tuomita rangaistukseen ihmiskaupasta ja työnantaja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-viranomaiset pitäisi tuomita avunannosta molempin rikoksiin. Valitettavasti tämä ihmiskauppa on kuitenkin työvoimapoliittisen lainsäädännön suojelemaa.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 4 Kommenttia »
Kotiläksyt tekemättä
Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sampo Terho esitteli eilen talousteesejään. Tänään puoluejohto, eduskuntaryhmä ja varsinkin kenttäväki ovat sanoutuneet niistä joukolla irti, joten ne jäänevät Terhon ja muutamien muiden yksityisajatteluksi. Muuten en rupea neuvomaan vieraan pöydän väkeä, mutta eräs lukemani Terhon haastattelu pisti ikävästi silmiini. Hän sanoi näin:
- Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen tulee ottaa vastaan mikä tahansa tarjottu työ. Nykyinen järjestelmä ei kannusta muuhun kuin nauttimaan 2,5 euron tuoppeja tuolla edullisemmassa kuppilassa.
Nämä kaksi lausetta osoittavat, että Terho ei ole tehnyt kotiläksyjään ja että hän on omaksunut suunnilleen kokoomusnuorten näkemyksen työttömyydestä. Työttömät ovat työttömiä tahallaan eikä mikään tarjottu työ kelpaa. Mukavampi on lojua kotisohvalla tai särpiä halvassa kuppilassa olutta.
Työttömysturvalain 2a luvun 8 § sanoo ammattitaitosuojasta näin:
Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Kolmen kuukauden aika alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.
Ei Terho ainoa tästä asiasta tietämätön ole. Itse asiassa suunnilleen kaikki työttömien “laiskottelusta” paasaavat osoittautuvat yleensä täysin tietämättömiksi sekä ammattitaitosuojan kestosta että yleensäkin työttömyydestä. Erityisesti työvoimapolitiikan, työllistämistoimenpiteiden ja palkkatyöhön työllistymisen väliset erot ovat heille hepreaa. Kun he lukevat jonkin työn teettämisestä kuntouttavana työtoimintana, niin he kehuvat tehokasta työllistämistä. Kun he näkevät työttömän lumitöissä, niin he kiittelevät kunnan työllistämispolitiikkaa.
He eivät tajua, että nämä työllistetyt tekevät töitä ilman palkkaa. Kaikille kotitehtävänsä laiminlyöneille keskustelijoille saattaisi tehdä hyvää joutua työvoimaviranomaisten pyöriteltäväksi. Silloin heille selviäisi työllistämistoimenpiteiden ja palkkatyön välinen ero.
Poliitikoille riittäisi perehtyminen voimassaolevaan lainsäädäntöön ennen lakimuutosten vaatimista. Muuten tulee vahingossa vaadittua sellaista, mikä jo on laissa. Tai tulee vaadittua lakiin lievennystä, vaikka oli tarkoitus vaatia tiukempaa lakia.
Luokka: politiikka, työllistämistoimenpiteet | 1 Kommentti »
Käsi kättä pesee
Eri viranomaisten saumaton yhteistyö on tavoiteltava asia, mutta pahimmillaan se voi johtaa yksittäisen kansalaisen kannalta ikävään lopputulokseen. Näin tapahtuu silloin, kun yhteistyön ilmeinen tarkoitus on peitellä molempien viranomaisten tekemiä virheitä. Siitä esimerkkinä on tämä tositarina.
Erään päämiehen etuja valvoo yleinen edunvalvoja. Päämiehen omistamalla ja asumalla maatilalla sattui öljyvahinko ja sen maksamiseksi edunvalvoja halusi myydä päämiehen omistaman toisen metsäkiinteistön. Edunvalvoja haki asianmukaisesti myyntilupaa maistraatilta ja maistraatti sen myönsi edunvalvojan ilmoittamilla perusteilla.
Lupaa myöntäessään maistraatti ei maininnut oman päätöksensä täytäntöönpanokelpoisuudesta mitään. Hallintolainkäyttölain 31 §:n mukaan päätös voidaan panna täytäntöön vasta sitten, kun se on saanut lainvoiman. Erityisistä syistä päätös voidaan panna täytäntöön heti, mutta silloin ne syyt on mainittava itse päätöksessä.
Maistraatin päätöksessä ei täytäntöönpanokelpoisuudesta siis sanottu yhtään mitään, joten päätös oli tältä osin lainvastainen. Lailliseksi se olisi tullut valitusajan kuluttua umpeen. Yleisellä edunvalvojalla oli kuitenkin kiire ja hän myi kiinteistön heti päätöksestä tiedon saatuaan. Maistraatti ja edunvalvoja siis käytännössä mitätöivät asianosaisen valitusoikeuden.
Myyntiluvan myöntämisen ainoa perustekin on osoittautunut virheelliseksi. Öljyvahinko oli jo lupaa myönnettäessä kokonaan maksettu myrskyn kaataman metsän myyntituloilla. Kun tämä tosiasia kerrottiin sekä edunvalvojalle että maistraatille, niin silloin löytyi lisäperusteluja. Päämiehen asuminen maatilalla rupesi laskelmien mukaan näyttämään sietämättömän kalliilta ja sekä auton että traktorin ylläpitokustannukset romauttavat hänen taloutensa. Mainittakoon, että päämies lievästä kehitysvammastaan huolimatta on vakituisessa työssä.
Nyt näyttää ikävästi siltä, että maistraatti ja edunvalvoja peittelevät toistensa virheitä. Edunvalvoja haki myyntilupaa tarpeettomasti. Maistraatti myönsi tarpeettoman luvan ja teki täytäntöönpanokelpoisuuden osalta lainvastaisen päätöksen. Edunvalvoja toimi tämän lainvastaisen päätöksen mukaisesti odottamatta päätöksen lainvoimaiseksi tuloa.
Molemmilla viranomaisilla on oma lehmä syvällä ojassa. Ei siis mikään ihme, että päämiehen taloudellinen tilanne on viranomaisyhteistyön tuloksena ruvennut näyttämään todella toivottomalta ja vaatii omaisuuden myyntiä.
Tässä ei ole kyseessä mikään juhlava salaliitto, vaan pelkkä virheiden paljastumisen pelko. Virheitähän sattuu, mutta tässä tapauksessa virheen myöntäminen ja korjaaminen aiheuttaisi valtavasti lisätyötä. Jo tehty kiinteistökauppa pitäisi purkaa, rahat palauttaa ja tehdä muut tarpeelliset varallisuusjärjestelyt. Virheellisten päätösten aiheuttama vahinko on kätevämpää laittaa sen kaikkein heikoimman osapuolen kannettavaksi.
(Minulla on asianomaiselta saatu lupa kirjoittaa tästä asiasta. Yleiseltä edunvalvojalta ja maistraatilta en lupaa tarvitse.)
Luokka: laki, viranomaistoiminta | 3 Kommenttia »
Tunkkainen tuulahdus
Menneinä aikoina kunnanisät katsoivat tarkasti, keitä kuntaan päästettiin asumaan. Vieraan kunnan sosiaalitapaukset kyydittiin kunnanrajalle ja sopimattomaksi katsottuja perheitä ajettiin miesjoukolla ulos kunnasta.
Aikojen luulisi muuttuneen, mutta eipä siltä näytä. Sanomalehti Karjalainen kertoi tänään, kuinka pohjoiskarjalainen Polvijärven kunta esti erään henkilön paluumuuton kuntaan iäkkään isoäitinsä omaishoitajaksi eväämällä häneltä vuokra-asunnon. Kunnalla on vapaita asuntoja, mutta paluumuuttaja taisi olla väärä. Hän on romani.
Kunnan vuokra-asunto siis evättiin virallisesti sillä perusteella, että vuodelta 2001 peräisin olevan linjauksen mukaan asunnot on tarkoitettu ensisijaisesti paikkakuntalaisille sekä töihin tai opiskelemaan tuleville. Tätä ohjetta väittävät soveltaneensa sekä asunnonjaosta päättävät virkamiehet että oikaisuvaatimuksen hylännyt kunnanhallitus.
Jos näin tosiaan on, niin mikäpä siinä. Jos kuitenkin vuonna 2001 tehdyn linjauksen jälkeen asuntoja on myönnetty muille kuin nämä kriteerit täyttäville, niin kunta on heikoilla. Jos paluumuuttoa aikonut tekee poliisille esitutkintapyynnön, niin kunnassa tulee monelle peräti hiki. Rikoslain 11 luvun 11 § ei suhtaudu kovin suopeasti syrjintään. Pitkä lainkohta sanoo tapaukseen soveltuvasti lyhennettynä näin:
Joka virkatoiminnassa asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Kunnilla on oikeus jakaa vuokra-asuntojaan omien linjaustensa mukaan, mutta päätösten on oltava johdonmukaisia. Tässä päätöksessä haiskahtaa menneisyyden tunkkainen henki.
Luokka: kunnallishallinto, laki | 4 Kommenttia »
Yleishyödyllistä ilmaistyötä
Jokaisen työttömyyskorvausta saavan tulisi kuulua johonkin tätä varten perustettavaan yleishyödyllisen työn keskusjärjestöön ja tehdä 10-15 tuntia viikossa yleishyödyllistä työtä erikseen sovitussa kohteessa. Järjestöt huolehtisivat ihmisten perehdytyksestä ja soveltuvuuden arvioimisesta. Jos henkilö ei halua tehdä töitä ihmisten parissa, yhteiskunnastamme löytyy varmasti tekemistä muualtakin.Lähtökohta voisi olla myös se, että julkisen puolen kohteissa vain omaiset tai yleishyödylliset järjestöt voisivat toimia vanhusten avustajina.
Näin kirjoittaa kokoomuslainen Sanna Vauranoja Uuden Suomen blogissaan. Hän on ilmeisesti nähnyt vanhustenhuollon epäkohtia käsittelevän ohjelman 45 minuuttia ja ymmärrettävällä tavalla huolestunut asiasta. Vauranojan ratkaisu ongelmaan on kuitenkin se ikävällä tavalla yleistyvä ajattelu, jonka mukaan työttömät pitäisi velvoittaa tekemään työtä työttömyysetuuden vastineeksi.
Kun tällaiset yhteiskunnalliset ajattelijat näkevät tekemätöntä työtä, niin he muistavat heti maamme työttömät. Ihan ensimmäisenä heille tulee mieleen, että työttömät pitää saada tekemään nuokin työt. Jostain kumman syystä heille ei juolahda mieleen esittää, että työttömät palkattaisiin tekemään niitä töitä. Aina ne pitää tehdä ilmaiseksi.
Mitenkähän nämä ihmiset saisi ymmärtämään sen yksinkertaisen perusasian, että työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan alan TES:n mukainen vähimmäispalkka? Työttömyysetuus puolestaan on se mitättömän suuruinen summa, jolla työtön pidetään juuri ja juuri hengissä hänen etsiessään palkkatyötä.
On Vauranojan ajattelussa pari muutakin kummallisuutta. Hän olettaa, että vanhusten hoityöhön voidaan ihan pystymetsästä määrätä melkein kuka tahansa. Jos joku ei siihen sovellu tai ei halua tällaista työtä tehdä, niin hänelle löytyy sitten jotain muuta ilmaistyötä. Melkein arvaan, että Vauranoja ajattelee lumitöitä. Niitähän yleensä tyrkytetään työttömien palkatta tehtäväksi.
Omituinen on myös ehdotus jokaisen työttömän pakollisesta kuulumisesta perustettavaan yleishyödyllisen työn keskusjärjestöön. Se ei ole pelkästään omituinen ehdotus, vaan se on myös vastoin perustuslakia. Perustuslain 13 §:n mukaan Suomessa on yhdistymisvapaus. Se tarkoittaa oikeutta kuulua johonkin yhdistykseen tai järjestöön. Yhtä lailla se tarkoittaa myös oikeutta olla kuulumatta yhtään mihinkään. Ketään ei voida velvoittaa kuulumaan mihinkään Organisation Todtin kaltaiseen työjärjestöön.
Yhdistymisvapauden mitätöinti tuskin kuitenkaan on mikään ongelma sellaiselle, joka jo valmiiksi kannattaa palkatonta pakkotyötä sekä vanhustenhoidon että työttömyyden ratkaisuna.
Luokka: työelämä, vanhustenhoito, yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Väestön pakkosiirtäjä
Kun tamperelainen lääkäri ja kaupunginvaltuutettu ehdotti syksyllä ilmeisen vakavissaan ihmisroskien siirtämistä kaduilta Näsijärven saareen, niin ajattelin raakuuden ja piittaamattomuuden olevan huipussaan. Väärässäpä olin. Kuopiolainen kokoomusvaikuttaja Ilkka Partanen panee Uuden Suomen blogissaan paremmaksi ja ehdottaa sosiaalitukien varassa elävien pakkosiirtoa pois kunnollisten ihmisten jaloista.
Hänen ajatuksensa voitte lukea täältä, mutta pieni varoituksen sana on paikallaan. Teksti saattaa ruveta kuvottamaan ja joka tapauksessa se herättää kummallisia mielleyhtymiä erään naapurimaan historiaan.
Tässä tiivistettynä muutamia pääkohtia Partasen näkemyksistä:
Sosiaalituilla elävä voi elää sosiaalituilla enintään puoli vuotta. Mikäli hän ei tuossa ajassa löydä työpaikkaa tai koulutusta kyseiseltä paikkakunnalta, hänen hakualueekseen nimetään koko maa, jonka jälkeen hänet sijoitetaan sinne mistä soveltuva työpaikka tai koulutus löytyy.
Jos perheen molemmat vanhemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä, voidaan siirto toteuttaa täysin sen perusteella missä on eniten asuntoja saatavilla sekä lasten iän mukainen peruskoulutus tai keskiasteen oppilaitos sellaisen matkan päässä jota määräyksissä voidaan pitää kohtuullisena opiskelun suorittamisen kannalta.
Partasen mukaan syrjäytyminen vähenisi, koska pieniin kyläyhteisöihin siirretyt syrjäytyjät olisivat paremman valvonnan sekä suorempien toimenpiteiden kohteena. Lisäksi asuntopula kalleimmissa kaupungeissa helpottuisi, kun laaja sosiaaliasujien määrä hajautettaisiin muihin kaupunkeihin ja tilalle pääsisi ihmisiä, jotka tekevät jotain hyödyllistä.
Siinähän se perimmäinen ajatus tuli julki. Syrjäytyjät pitää siirtää pois hyödyllisten ihmisten tieltä jonnekin pieniin kyläyhteisöihin, jossa heitä voidaan valvoa tehokkaammin. Tekisi mieli kysyä, että pitäisiköhän mahdollisesti harkita myös piikkilanka-aitauksia ja aseistettuja vartijoita näille pakkosiirretyille sosiaalitapauksille.
Suomen perustuslaki onneksi tyrmää tällaisen hyötyajatteluun perustuvan ihmisjätteen siivoamisen. Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Oikeastaan voisin lopettaa tähän. On kuitenkin ihan pakko ihmetellä tällaisten ajatusten yleistymistä. Itseään muita parempina yhteiskunnan tukipylväinä pitävät käyvät jatkuvasti yhä röyhkeämmiksi. He eivät anna joillekin ihmisrymille minkäänlaista ihmisarvoa, vaan pitävät heitä rasitteena. Heitä voi kohdella ihan miten tahansa, koska sosiaalietuuksia saava on hyödytön kuluerä. Millainen ihminen voi ihan vakavissaan ehdottaa jonkin väestöryhmän pakkosiirtoja?
Luokka: yhteiskunta | 13 Kommenttia »
Työttömyysetuus ja osa-aikatyö
Keskustan kansanedustaja Kimmo Tiilikainen ehdotti, että työttömät voisivat ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman että sillä olisi vaikutusta työttömyysetuuteen. Tämä on niin järkevä ehdotus, että sitä ei luultavasti tulla koskaan toteuttamaan.
Nykyinen tilanne on osa-aikatyön vastaanottamisen suhteen järjetön. Jokaisesta ansaitusta eurosta on tehtävä tarkka tili ja kaikki ansiot vaikuttavat työttömyysetuuteen. Byrokratiasta aiheutuu lisäksi sellainen viive, että pahimmassa tapauksessa pöydästä pääsee loppumaan leipä. Työttömysetuuden käsittely viivästyy eikä osa-aikaisesta työstä saatu palkka riitä elämiseen. Lisäksi vaatii melkoista laskutaitoa selvittää etukäteen ansion vaikutus työttömyysetuuteen.
Tiilikaisen ehdotus herätti myös kaikki työttömiä laiskoina lurjuksina pitävät. Oikein lehtiuutisiin on etsitty sellaisia työttömiä, jotka ylimieleisen oloisesti ilmoittavat kieltäytyvänsä osa-aikatyöstä joka tapauksessa. Saman rahan kun saa ihan vaan kotona lekottelemalla.
Nämä haastatellut työttömät ovat erehtyneet pahan kerran tai sitten toimittajat ovat keksineet jutut omasta päästään. Osa-aikaisestakaan työstä ei niin vain kieltäydytä ilman seuraamuksia. Oikeus kieltäytymiseen on säädelty tarkasti laissa. Työttömysturvalain 2a luvun 5 §:n 1 momentti sanoo asiasta näin:
Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänelle tarjottua osa-aikatyötä silloin, kun työstä maksettava palkka ja hänelle mahdollisesti maksettava soviteltu työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten vähentämisen jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus.
Työstä voi siis kieltäytyä vain siinä tapauksessa, että työstä saatu palkka on pienempi kuin työttömyysetuus. Kun ajatellaan vaikkapa työmarkkinatuen pienuutta, niin sen alle menevä palkka on jo suoranaista pilkantekoa. Kukaan järjissään oleva ei ota sellaista työtä vastaan. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että sekin vähäinen raha olisi suoraa leivänjatketta.
Luokka: työelämä | 5 Kommenttia »
Kokoomusnuoren yhteiskuntatalkoot
Viime syksynä Saul Schubak joutui eroamaan kokoomusnuorten varapuheenjohtajan paikalta möläytettyään julkisesti, että heikomman aineksen lisääntymistä pitäisi estää poistamalla lapsilisät. Nyt Schubak näkyy pyrkivän takaisin omiensa suosioon Uuden Suomen blogikirjoituksellaan, jossa hän ei halua estää köyhien lisääntymistä. Hän haluaa tehdä lisää köyhiä rankalla julkisen sektorin matokuurilla.
Schubak siis esittää julkisen sektorin palkkojen leikkaamista 20 prosentilla. Aitoa populismiakin kirjoituksessa on sen verran, että leikkaus pitäisi kohdetaa ensimmäiseksi “turhaan byrokratiaan” kuten hevosopistoon ja kilpailuvirastoon. Tarkoitus olisi kuitenkin leikata se samainen 20 % ihan kaikilta julkisen sektorin työntekijöiltä opettajat, sairaanhoitajat ja siivoojat mukaan lukien.
Mallimaaksi Schubak ottaa Viron, jossa palkkoja alennettiin 10 %. Sen seurauksena saatiin maa, joka nousi lamasta ja jonka talous on nousussa ja köyhät kyykyssä. Tämä köyhien kyykyssä olemista ei Schubak mainitse, mutta talouden matokuuri aiheutti siellä valtavan työttömyyden ja sosiaalisia ongelmia. Niistä Schubak ei piittaa, koska kuten hän omana kommenttinaan toteaa, niin kirjoitus ei käsittele sosiaalipolitiikkaa.
Schubakilta löytyy keino myös yksityissektorin osallistumiseen näihin taloustalkoisiin. Johdon suuriin palkkoihin ei kosketa ja myös muut hyvätuloiset jätetään rauhaan. Heidän palkkansa eivät kuulu valtiovallalle. Sen sijaan talkoisiin pistetään yksityissektorillakin kaikkein pienituloisimmat pienentämällä heidän tulojaan entisestään. Alakohtaisten työehtosopimusten minimipalkkoja tulisi alentaa, jotta tuottamattomat työttömät saataisiin tuottavaan työhön.
Schubak siis haluaisi lisää köyhiä tekemään työtä sellaisella palkalla, jolla ei elä. Sitä hän ei taaskaan kerro millä nämä alipalkatut sitten eläisivät, mutta eihän se häntä tunnetusti kiinnostakaan.
Schubak lopettaa juttunsa julistamalla komeasti, että nyt tarvitaan uhrauksia jokaiselta suomalaiselta. Minun laskujeni mukaan Schubak jätti kokonaan pois suurituloisten uhraukset eikä puhunut mitään omasta panoksestaankaan. Vain julkisen sektorin työntekijät ja TES:n alarajalla kitkuttelevat osallistuvat työttömien lisäksi näihin taloustalkoisiin.
Ehkä Schubak katsoo tehneensä oman osansa visioimalla näin hienot talkoot. Hänen ja muiden kaltaistensa tavoitteena on selkeästi tuhota koko julkinen sektori, koska se sopii heidän uusliberalistiseen ajatteluunsa. Vähän kuitenkin ihmetyttää se into, jolla nämä uusliberalistit pyrkivät politiikkaan mukaan. Poliitikothan ovat tunnetusti osa sitä tuottamatonta julkista sektoria.
Luokka: politiikka, talous, yhteiskunta | 5 Kommenttia »
Savuttomuutta
Sanomalehti Karjalaisen mukaan Juuan kunta valmistelee henkilöstönsä tupakointikieltoa työaikana. Tupakkatauoista tulee historiaa ja täyskielto koskee työpaikkoja, joissa henkilöstö aterioi työpaikalla. Muuten ruokatuntien tupakointia ei kielletä. Kunnanhallitus päättää ohjeistuksen hyväksymisestä ensi tiistaina.
Asiasta päättävät siis vielä vanhat jäsenet, koska uutta kunnanhallitusta ei vielä ole valittu. Se on kiellon hyväksymisen kannalta hyvä asia. Sanonpa oman sanottavani nyt ja tässä, niin saanpahan sanoa sanoneeni.
Sanoudun irti moisesta päätöksestä, koska pidän sitä typeränä aikuisten ihmisten holhoamisena. En koskaan ole tajunnut joidenkin intoa puuttua isojen ihmisten tupakointiin, vaikka tapa onkin epäterveellinen. Pidän tällaista toisten käyttäytymisen kontrollointia osoituksena väärin ymmärretystä vallasta, vaikka perustelut on tietenkin saatu kuulostamaan yleviltä.
Kunnahallituksen tehtävänä ei ole toimiminen terveyspoliisina. Ei siinäkään tapauksessa, että kunnanhallitus on työnantaja ja sillä on periaatteessa oikeus valvoa alaistensa työntekijöiden ajankäyttöä. Jokin tolkku pitää kuitenkin olla ja myös järjen käytön pitää olla sallittua.
Pidän tällaisen asian valmisteluun käytettyä aikaa hukkaan heitettynä. Kunnalla on edessään valtavia haasteita, mutta kunnahallituksen valmistelijat ja päättäjät näpertelevät mokoman pikkuasian kanssa kuukausikaupalla. Ohjeistuksen laatiminen on jo tähän mennessä haukannut varmasti satoja työtunteja ja useita kokouksia. Senkin ajan olisi voinut käyttää vaikkapa kuntastrategian pohtimiseen.
Asiaan liittyy myös kunnan esityslistojen puutteellinen julkaiseminen verkossa. Ensi tiistain esityslistaa ei kunnan verkkosivulla näy, vaan esitys pitää lukea Karjalaisen pikku-uutisesta. Tästä olen maininnut ennenkin ja aion tulevaisuudessa edellyttää, että esityslistat löytyvät myös verkkosivulta samaan aikaan kun ne lähetetään päättäjille.
En minä aio tästä tupakointikiellosta tämän enempää meteliä pitää. Kunnalla on laillinen oikeus tehdä myös typeriä päätöksiä ja onneksi tämän päätöksen tekee vanha kunnanhallitus. Sen sanon kuitenkin, että minulle on turha tulla kantelemaan jonkun kunnan työntekijän tupakoinnista nurkan takana. Käsken ilmiantajan painumaan töihinsä ja pahalle tuulelle sattuessani kysäisen vielä, että onko niitä muuten tarpeeksi.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 14 Kommenttia »
Historiaa ja historiankirjoitusta
Joulun alla on julkaistu Pohjois-Karjalan suojeluskunnista kertova historiateos Isänmaa ja raja - suojeluskunnat Pohjois-Karjalassa 1917-1944. Kirjaa en vielä ole lukenut, mutta Juuan paikallislehti Vaarojen Sanomat kertoi tänään julkistamistilaisuudesta ja kirjan sisällöstä. Lehti pistää historian uusiksi.
Vaarojen Sanomat kirjoittaa näin:
Vaikka järjestö oli leimallisesti oikeistolainen, liittyi siihen suhteellisen paljon myös sosialidemokraatteja. Vuonna 1934 viidennes sen jäsenistä kuului työväenluokkaan.
Mitenkähän tämä asia oikein oli? Tässähän vedetään yhtäläisyysmerkki työväenluokkaan kuulumisen ja sosialidemokraattisen puolueen jäsenyyden välille. Suojeluskuntien jäsenistä moni kuului työväenluokkaan ja oli ammatiltaan työmies, mutta sosialidemokraattisen puolueen jäsenkirjaa ei kenelläkään ollut ennen vuotta 1940. Siitä pitivät Suojeluskunta-asetus ja sen käytännön soveltaminen huolen.
2.8.1918 anntetun Suojeluskunta-asetuksen 2 §:ssä säädettiin jäsenten kelpoisuusehdoista seuraavasti: Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet 17 vuotta. Asetuksen 8 §:n mukaan paikallisesikunta, joka koostui aluepäälliköstä ja neljästä vuodeksi kerrallan valitusta jäsenestä, otti jäseniksi sellaisia henkilöitä, joilla oli 2 §:ssä säädetyt ominaisuudet. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että paikallisesikunnilla oli vapaa harkintavalta jäsenyyden suhteen. Niinpä koko maassa ei tiettävästi ennen vuotta 1940 ollut yhtään suojeluskunnan jäsentä, jolla olisi ollut ainoan laillisen vasemmistopuolueen sosialidemokraattien jäsenkirja.
Seuraava suora lainaus on HS-kulttuuriarkiston nettisivulta 15.2.2001 päivätty arviointi Kari Selénin kirjaan Sarkatakkien maa, Suojeluskunta ja yhteiskunta 1918-44:
Suojeluskunnan jäsenyys oli vapaaehtoinen, mutta ovet suljettiin koko vasemmistolta. Järjestö vaali kansakuntaa jakavaa, diskriminoivaa luonnettaan talvisotaan asti, kunnes helmikuussa 1940 syntyi laiha sopu SDP:n kanssa. Suojeluskuntiin liittyi tuhatkunta sosialidemokraattia.
Vaarojen Sanomat jatkaa vielä näin:
Suojeluskunta edusti monella tapaa normaalia yhdistystoimintaa ja oli monilla paikkakunnilla normaali kansalaisjärjestö.
Kuitenkin lehti kertoo samaan juttuun liittyvässä erillisartikkelissa, että Juuan kunnan rahastonhoitaja Kerttu Heinonen kyyditettiin vuonna 1930. Oikeutta käytiin puolitoista vuotta mm. suojeluskunnan aluepäällikköä ja kahta esikunnan jäsentä vastaan, mutta syytteet raukesivat todisteiden puutteessa. Lieneekö tämä sitä “normaalia yhdistystoimintaa”?
En oikein ymmärrä nykyistä intoa todistella suojeluskunnat pelkäksi neutraaliksi yhdistystoiminnaksi. Järjestö oli oman aikansa tuote ja sellaisena selkeästi poliittinen. Ajan henki tuntuu taas olevan se, että poliittista on vain vasemmistolainen toiminta. Kaikki muu on neutraalia.
Historia on historiaa ja suojeluskunnilla oli tärkeä rooli maanpuolustuskoulutuksessa. Ihan omana lisäyksenäni kerron vielä, että toinen kyydityksestä epäilty paikallisesikunnan jäsen osoitti sodan aikana kykenevänsä muuhunkin kuin naisten säikyttelyyn. Talvisodassa hän toimi joukkueenjohtajana ja haavoittui vaikeasti. Loppuelämänsä hän eli arvostettuna sotainvalidina ja se arvostus oli ehdottomasti ansaittua.
Luokka: historia, media | 1 Kommentti »
Palveluspakko
Kun suurvalta Ruotsi aikoinaan kävi sotia, niin miehiä tarvittiin paljon lippujen ja sitä tietä mullan alle. Aikana 1620-1720 kolmasosa aikuisista Ruotsin ja siis myös Suomen miehistä kuoli sotapalveluksessa. Tällaisesta mieshukasta seurasi tietenkin valtava työvoimapula, jota katovuodet vielä pahensivat. Valtiovalta korjasi tilannetta säätämällä irtolaisuuden kielletyksi ja irtolaismehet armeijaan. Myös sisäinen passi otettiin käyttöön estämään kuljeskelua paremman työpaikan perässä.
Kun nämä toimet eivät riittäneet, niin vuonna 1663 määrättiin palveluspakko. Jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai mieluummin toisen palveluksessa. Tämä koski myös sairaita ja vajaakuntoisia. Vuoden 1739 palkollissäännössä kriminalisoitiin joutenolo ja jopa työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen ihminen alistui tämän isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa palkollistaan ruumiillisesti ja palvelijan oman kirstun avaimen täytyi olla isännän hallussa.
Palkkojen nousu estettiin tehokkaasti palkkasääntelyllä ja rajoittamalla työpaikan vaihto-oikeus vain römppäviikkoon kerran vuodessa. Luvatta työstä poistunut etsintäkuulutettiin. Kun työtä pakoileva lurjus saatiin kiinni, hänelle tuomittiin sakkoja, jotka usein muunnettiin raipparangaistukseksi. Sitten palattiinkin entistä nöyrempinä töihin. Palveluspakko kumottiin vasta 1883.
Arvaatte jo, mitä ajan takaa. Työvoimapulasta on pidetty kovaa meteliä jo vuosikausia. Aina laman iskiessä parku vähän vaimenee, mutta silloinkin varoitetaan, että työvoimapula iskee heti kun lama hellittää. Ei mene enää kauan, kun tässä maassa säädetään taas palveluspakko. Myös palkkasääntely ja työpaikan vaihto-oikeuden rajoittaminen tulevat sen mukana, koska työvoiman myyjän markkinoita ei tulla sallimaan. Kurinpito-oikeutta ei tule ihan entisen mallin mukaan, mutta jollain keinolla suut tukitaan varmasti.
Tämä ei ole höpinää vaan ennustus. Viinme aikojen kovenevat puheet ovat siitä selvä merkki. Kaikki työ on otettava vastaan millä tahansa palkalla. Työttömien kolmen kuukauden ammattitaitosuoja on poistettava. Työttömien on mentävä lumitöihin työttömyysetuutensa vastineeksi. Tämä ei ole oleskeluyhteiskunta, jossa istutaan toisten kattamiin pöytiin. Seuraavaksi joku sanoo suoraan, että joka ei tee työtä, niin se ei sitten syökään.
Kohta huomaamme noudatettavan vuoden 1795 ohjetta työntekijän ajankäytöstä: “Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.
Luokka: historia, työelämä | 2 Kommenttia »
Ammattitaitosuoja ja nälkäpalkka
VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa aloittamallaan linjalla. Nyt hän on vaatinut, että työttömän työnhakijan olisi otettava vastaan kaikki tarjottu työ työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Hän siis puhuu ammattitaitosuojan poistamisesta tuntematta sitä koskevia nykyisiä säädöksiä. Ammattitaitosuoja kestää vain kolme kuukautta.
Työttömysturvalain 2a luvun 8 § sanoo asiasta näin:
Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Kolmen kuukauden aika alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.
Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työsuhteen alkamisesta pätevä syy erota työstä, josta hän olisi 1 momentin perusteella voinut kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen.
Kolmen kuukauden ammattitaitosuoja on siis Vartiaisen mielestä liikaa ja kaikkien pitäisi ottaa kaikki työ vastaan. Tosin sen verran Vartiainen lieventää kantaansa, että tapauskohtaista harkintaa pitää olla. Professorista ei välttämättä tule bussikuskia.
Kyllä tulee, jos professorilla on bussin kuljettamiseen oikeuttava ajokortti ja hänelle sellaista työtä tarjotaan kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi rekisteröitymisestä. Jos professori kieltäytyy, niin hän menettää työttömyysetuutensa. Näin sanoo laki jo nyt.
Vartiainen ei näköjään tunne asioita, joita haluaa laittaa uusiksi. Sen lisäksi hänen ymmärryksensä toimii muutenkin oudosti. Hänen viestinsä pääsisältöhän oli, että Suomeen on saatava lisää matalapalkkaisia töitä. Hän haluaa käyttöön Saksan mallin, jossa työttömät määrätään ottamaan vastaan sellaisia töitä, joilla ei elä.
Tästä luultavasti innostuvat vain työnantajat. Nälkäpalkka alentaa kyllä virallista työttömyyttä, mutta samalla yhteiskunta subventoi työnantajia. Koska työllä ei elä, niin on haettava sosiaalietuuksia. Näin kätevästi saadaan joutavat töihin ja yhteiskunta maksaa heidän elämisensä. Työnantaja saa työstä koituvan hyödyn.
Jostain syystä tätä menettelyä tuntuvat suosivan juuri ne, jotka eniten puhuvat julkisen talouden kriisistä ja sosiaalisten tulonsiirtojen kasvusta. Tukien maksaminen ei kuitenkaan häiritse heitä silloin, kun niitä joudutaan maksamaan töissä oleville.
Luokka: työelämä, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Oikeinkin voi työllistää
Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Jos kunta ei tätä velvollisuuttaan täytä, niin se joutuu maksamaan Kelalle puolet pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta. Tästä ns. sakkomaksusta kunta vapautuu heti, kun se järjestää jonkinlaista työllistämistoimintaa.
Useimmat kunnat järjestävät nimenomaan sitä jonkinlaista toimintaa. Tavallisinta on perustaa työpaja, jonne pitkäaikaistyöttömät sijoitetaan työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Siellä he askartelevat työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä ruokarahalla linnunpönttöjä ja kuusenkoristeita. Kunta vapautuu sakkomaksusta ja saa lisäksi itselleen 10,09 euroa päivässä jokaista niin sanottua työllistettyä askarteiljaa kohti. Kuntatalouden kannalta tämä on tuottavaa, mutta kukaan ei tee järkevää työtä eikä varmasti löydä urapolkuaan takaisin työelämään. Työpajassa vietetyn ajan työnantajat rinnastavat suunnilleen vankilassa istumiseen.
Oma kotikuntani Juuka käytti kuntouttavaa työtoimintaa työllistämiskeinona ainakin lain hengen ja mahdollisesti sen kirjaimenkin vastaisesti. Kunta käytti kuntoutettavia useiden tiilirakennusten ilmaisena purkutyövoimana. Tästä kirjoitin viime keväänä ja pidän edelleenkin tätä toimintaa hävyttömyyden huippuna.
Työllistää voi myös järkevällä tavalla. Sanomalehti Karjalainen kertoi tänään Joensuun kaupungin työllistämisohjelmasta, jossa asiaan on paneuduttu kunnolla. Tietenkin ohjelmassa on kuntouttava työtoiminta ja työkokeilu työpajassa, mutta lisäksi on paljon muutakin.
Kaupunki tarjoaa 140 - 150 pitkäaikaistyöttömälle kuukaudessa palkkatuettua työtä. Tämä on oikeaa työtä, josta maksetaan oikeaa palkkaa. Työttömän kannalta on ihan sama kuka sen palkan maksaa. Tämän lisäksi kaupunki valmistautuu tarjoamaan koululaisille ja opiskelijoille kesätöitä.
Kaupunki kannustaa yhdistyksia työllistämään myöntämällä niille ns. puskurilainaa enimmillään 1 300 euroa kuukaudessa yhdistyksen työllistämää työtöntä kohti. Sama yhdistys voi saada lainaa useamman kuin yhden henkilön työllistämiseen.
Tämän lisäksi yhdistys voi saada kaupungilta korotonta työllistämislainaa jopa kolmeksi vuodeksi. Tämä laina on tarkoitettu sellaisille yhdistyksille, joiden omat kassavarat eivät riitä työllistetyn palkanmaksuun.
Yhdistykset voivat saada myös työllistämislisää silloin, kun sen avulla voidaan turvata henkilön työssäoloehdon täyttyminen ja siten estää kaupungin työmarkkinatukimenojen kasvua. Vielä tämänkin lisäksi yhdistykset voivat saada ilmaista lisätukea työllistävään toimintaan.
Kunta joutuu joka tapauksessa käyttämään rahojaan työttömyyden hoitoon. Se saa itse valita maksaako se Kelalle passiivisesti sakkomaksua vai yrittääkö se luoda yhdistyksiä tukemalla uusia työpaikkoja. Joensuun kaupunki on ottanut niin sanotusti järjen näppiin ja päättänyt käyttää näitä rahoja hyödyllisesti.
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 2 Kommenttia »
Keneltä otetaan?
Presidentti Niinistön pyyntö saada pienempää palkkiota poiki melkoisen mylläkän ja niin kai oli tarkoituskin. Nyt on jo siirrytty keskustelemaan siitä, keiden kaikkien palkkoja pitäisi alentaa. Odotetusti ei kenenkään, jos sitä heiltä itseltään kysytään.
Poikkeuksia toki on. Jyri Häkämies ilmoitti jo alentaneensa palkkaansa 5 %, mutta siihen taitaakin olla varaa. Hänen palkkansahan kaksinkertaistui EK:n pestin myötä. EK:n Ilpo Kokkila sen sijaan ei ole ihastunut ajatukseen alentaa omaa palkkaansa tai yritysjohtajien palkkoja. Omaa palkkaansa hän suostuu alentamaan jos kaikkien muidenkin palkkaa alennetaan, mutta teennäistä se hänen mielestään on. Muille palkansaajille hän kyllä tarjoaa palkanalennuksia.
Yritysjohtajat ovat tyrmänneet omien palkkojensa alennukset suoralta kädeltä. He ovat palkkansa ansainneet kovalla työllä, joten niihin ei kosketa eikä edes verotusta saa kiristää. Muuten he lopettavat kokonaan työnteon ja lähtevät muille maille. Näinhän he ovat toistuvasti uhanneet, mutta yllättävän vähäistä tämä aivovuoto on ollut.
Kansanedustajat ovat periaatteessa myötämielisiä omien palkkojensa alentamiselle, mutta pitävät ajatusta vähän populistisena. Kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat pitävät kaikkien yleistä palkanalennusta mahdottomana ja tietenkin ay-liike on samaa mieltä.
Keneltä sitten otetaan, kun keneltäkään ei voi ottaa, mutta jostain pitää säästää? Vastaus on ilmiselvä ja odottaa vain ensimmäistä lausujaansa. Otetaan näiltä yhteiskunnan oleskelijoilta, näiltä vapaamatkustajilta, jotka istuvat toisten kattamiin pöytiin. Liikuttavan yksimieliseti tullaan kohta leikkaamaan kaikkia sosiaalietuuksia, pieneläkkeitä ja työttömyyskorvauksia. Muutama viran puolesta kerrottu pahoittelu kyllä kuuluu, mutta se kuuluu protokollaan.
Tämä vetelehtijöiden sakki se syö pöydissämme ja jo Ilmari Kianto aikoinaan tiesi varmaksi, että kunnan huoltoapua saavat nauttivat salaa sellaisia herkkuja, joista köyhä korpikirjailija voi vain haaveilla. Eläkeläiset, työttömät, sairaat ja muuten vain köyhät ovat se yhteiskunnan syöpäläislauma, jota ei haluta elättää. Menkööt lumitöihin etuuksiensa vastineeksi.
Itse suhtaudun presidentin palkanalennuspyyntöön vähän ristiriitaisesti. On sinänsä ihan kunnioitettavaa, että hän haluaa tyytyä samaan palkkaan kuin edeltäjänsä. Toisaalta enemmän olisin antanut arvoa pyynnölle saada maksaa veroa kuten muutkin palkansaajat.
Luokka: yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Ikiliikkuja
Kunnan talousarvion numero-osaa voitaisiin suunnistustermein luonnehtia vaikka maastoksi ja tekstiosaa kartaksi, jonka avulla numeroiden maastossa suunnistetaan. Kun kartta ja maasto eivät vastaa toisiaan, niin suunnistajan on valittava kumpaa uskoo. Järkevä uskoo tietenkin maastoa.
Juuan kunnavaltuusto päätyi pitkässä ja ilmeisen puuduttavassa talousarviokokouksessaan tekemään Kajoon kyläkoulusta tällaisen suunnistusongelman. Itse en ollut kokousta seuraamassa, mutta pöytäkirja kertoo selvästi tämän ongelman synnyn.
Kunnanhallituksen esityksen mukaan koulu oli tarkoitus lakkauttaa syksyllä 2013 ja tämä oli selvästi kirjattu sekä määrärahoihin että niiden perusteluihin. Kunnanhallituksen esityksestä poiketen valtuusto päätti muuttaa perusteluja siten, että sieltä poistettiin lakkauttamista koskevat lauseet. Ne kuuluivat näin:
Sivistyslautkunnan tavoitteena on toteuttaa tarvittavat kouluverkon muutokset vastaamaan pienetyvää oppilasmäärää perusopetuksessa ja saada siten myös kustannusten nousua hillittyä oppilasmäärän pienentyessä. Talousarvion lähtökohtana on se, että Kajoon koulun toiminta lakkaa keväällä 2013, koska koulun oppilasmäärä tänä syksynä (siis 2012, kirjoittajan huom.) on vähentynyt 14 oppilaaseen.
Lisäksi valtuusto päätti palauttaa kunnanhallituksen poistaman 20.9.2012 laaditun oppilasennustetaulukon Kajoon koulun kohdalle talousarvion perusteluihin. Taulukon mukaan koululla tulee ensi syksynä olemaan 16 oppilasta ja aiemman valtuuston linjauksen mukaan oppilasraja koulun jatkamiselle on 15 oppilasta.
Tämä Kajoon koulu näyttää olevan ikiliikkuja. Kunnahallitus on monta kertaa esittänyt sen lakkauttamista, mutta valtuusto on aina selvin numeroin äänestänyt koulun jatkon puolesta. Niin siis tehtiin periaatteessa nytkin, mutta tärkein eli raha jäi antamatta. Koulun toiminnalle välttämättömät määrärahat loppuvat kevätlukukauden päättyessä.
Syytä tähän en tiedä. Kyseessä saattoi olla ihan ymmärrettävä väsyminen tuntikausia kestäneeseen kokoukseen ja halu saada asiaan jonkinlainen tilapäisratkaisu. Koulun kohtalosta päättäminen siirrettiin uuden valtuuston murheeksi. Kun rahat loppuvat, niin valtuuston on joko myönnettävä lisämäärärahaa tämän päätöksen linjauksen mukaisesti tai lakkautettava koulu.
Suoraan sanottuna en ole erityisen ilahtunut asian jatkuvasta pulpahtelusta esille, mutta tämän kanssa on nyt vain elettävä. Uusi sivistyslautakunta joutuu jo keväällä tuleen miettiessään lisämäärärahan tarvetta ja esitystä valtuustolle. Jos esitystä ei tule, niin sitten suunnistettiin pelkkää karttaa uskoen eksyksiin.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, kunnallistalous | 2 Kommenttia »
Oleskeluyhteiskunta
Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe voidaan tulkita monella tavalla, joten siinä mielessä se oli erinomainen puhe. Viisaammat ruotikoot sitä tarkemmin, mutta pari asiaa siinä särähti korviini.
Presidentti sanoi kaiken työnteon ja työn hakemisen olevan arvokasta, mutta hän ei hyväksy istumista muiden kattamaan pöytään. Tämä kun ei ole mikään oleskeluyhteiskunta, jossa omat mahdollisuudet jätetään käyttämättä. Tästä innokkaimmat kokoomuksen kannattajat jo riemastuivat ja pitivät sanaa suorastaan nerokkaana.
Nerokkuudesta en osaa sanoa, mutta ihan varmasti kaikki maamme työttömät tulevat saamaan tuon sanan silmilleen tulevaisuudessa. Heitä tullaan syyllistämään valmiiseen pöytään istumisesta ja heitä tullaan ajamaan ilmaistöihin, koska tämä ei ole mikään oleskeluyhteiskunta. Joka ei tee työtä, niin se ei syökään. Palkkaahan ilmaistyöstä ei saa, mutta lautasellisen hernesoppaa kulukorvauksella saa.
Niinistö ei taida enää uskoa valumisteoriaan. Sen mukaan varakkaiden pöydille kertyvästä hyvästä valuu muruja huono-osaisille ja mitä enemmän hyvää pöydälle kertyy, niin sitä enemmän sieltä myös valuu yli. Nyt presidentti sanoo, että hyväosaisten itselleen kattamiin pöytiin teillä ei ole mitään asiaa. Tehkää itse omat pöytänne ja täyttäkää ne.
Niinistö sanoi, että kolmas sektori joutuu toimimaan yhä enemmän siellä, missä yhteiskunnan pitäisi olla. Vastaavasti myös yhteiskunta joutuu menemään sinne, missä oman vastuun, perheen tai lähimmäisten tuen pitäisi olla.
Väärässä paikassa olevaa kolmatta sektoria kuvaavat hyvin leipäjonot. Päivittäisen toimeentulon turvaaminen niille, jotka eivät sitä itse saa hankittua kuuluisi yhteiskunnalle. Se ei kuitenkaan enää pariinkymmeneneen vuoteen ole hoitanut velvollisuuttaan, vaan on jatkuvasti jättänyt asian kolmannen sektorin huoleksi.
Mitä sitten mahtanee tarkoittaa yhteiskunnan joutuminen sinne, missä oman vastuun, perheen tai lähimmäisten tuen pitäisi olla? Pahoin pelkään, että se tarkoittaa samaa asiaa. Oikeistolaiseen ajatusmaailmaan kuuluu köyhien syyllistäminen ja potkiminen auttamaan itse itseään. Kun joku ei siihen kykene, niin hänen pitää turvautua perheeseen, sukuun, läheisiin tai hyväntekeväisyyteen. Yhteiskunnan ei pidä sekaantua tähän asiaan.
Presidentti sanoi käsillä olevan ratkaisujen ajan ja toivotti hallitukselle ja eduskunnalle rohkeutta. Kun tämän yhdistää edellä sanottuun, niin viesti on aika selvä:
Rahat ovat loppu, huolehtikaa itsestänne ja Jumalan siunausta. Meitä ei enää kiinnosta.
(Minä luin puheen ihan tahallani näin, vaikka olisin voinut lukea sen toisinkin. Lukekaapa itse tämä puhe ja tehkää ihan vapaasti omat tulkintanne)
Luokka: yhteiskunta | 14 Kommenttia »
Kurjempaa uutta vuotta
Harvoinpa saa kuulla maan pääministerin toivottavan kansalaisille kurjaa uutta vuotta. Näin kuitenkin pääministeri Jyrki Katainen teki perinteisessä tiedotteessaan. Hän julisti, että maallamme ei ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Siihen raha ei kerta kaikkiaan riitä, koska väestön ikääntyminen kasvattaa menoja ja supistaa tuloja. Niinpä edessä on rakenteellisia muutoksia ja jo ensi kevään ratkaisujen Katainen kertoi olevan kipeitä.
Katainen jatkaa omaksumallaan linjalla, jonka mukaan ideologia esitetään faktana ja tätä näennäistä faktaa julistetaan joka käänteessä ehdottomana totuutena ja välttämättömyytenä. Hyvinvointiyhteiskunta on se hirveä syöpäläinen, joka tuhoaa talouden ja syöksee lapsemme velkaorjuuteen. Köyhät, sairaat, vanhukset ja työttömät näyttäytyvät kammottavana petona, joka ahmii pohjattomaan kitaansa verovarat.
Sen sijaan yksityisen voiton tavoittelulle toisten kustannuksella ei aseteta mitään rajoa. Yksityistäminen etenee ja näyttäytyy hyvinvoinnin lisääjänä, vaikka suuret pääomasijoittavat vievät verovaroista saamansa tulot veroparatiiseihin. Suurituloisimpien verotusta ei missään tapauksessa voida kiristää, koska meillä ei ole suurituloisia ja jos onkin, niin heillä ei ole rahaa. Tämä julistus on monta kertaa kuultu eduskunnassa.
Pääministeri puhuu tiedotteessaan kuitenkin yhä edelleen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä, mutta hänen hyvinvointiyhteiskuntansa on erilainen. Siinä vastuu heikompien hyvinvoinnista on siirretty kokonaan läheisten huoleksi. Kataisen hyvinvointiyhteiskunnan käyttövoima ei ole veroeuro vaan läheisistä välittäminen. Yksikään virkamies, julkinen palvelu tai tulonsiirto ei Kataisen mukaan voi korvata perheen ja läheisten huolenpitoa.
Tämmöinen puhe on tekopyhää hurskastelua ja suoranaista hölynpölyä. Ei kukaan yritäkään hakea läheisyyttä ja välittämistä viranomaisilta, veroeuroilta ja tulonsiirroilta. Niiltä haetaan elämän perusedellytyksiä kaikille, mutta nyt tämä välttämättömyys korvatan imelällä lässytyksellä läheisten välittämisestä. Kyllä köyhänkin läheiset välittävät, mutta taloudellisesti he eivät voi auttaa.
Katainen siis sanoi suunnilleen niin, että välittäkää toisistanne, koska hallitus ei ole kiinnostunut teistä tippaakaan. Yhtä hyvin hän olisi voinut käskeä vailla läheisiä olevia köyhiä menemään kerjuulle ja vaikka kuolemaan tienposkeen. Sillähän siitäkin sakista päästäisiin.
Yksi asia minua tässä oikeasti ihmetyttää. Jos hyvinvointiyhteiskuntaa ei nyt voida rahoittaa verovaroilla, niin miten ihmeessä se onnistui vielä 1980-luvulla pienemmällä kansantulolla? Jos kaikkien kansalaisten elintaso ei ole yhdistettävissä kansakunnan taloudelliseen menestykseen, niin silloin meidän elämämme ei taida kestää teidän talouttanne.
Luokka: yhteiskunta | 13 Kommenttia »
Parannuksia ja naamanpesua
Ylihuomisesta alkaen työttömille tarkoitetut työharjoittelu ja työelämävalmennus muuttuvat työkokeiluksi. Samalla työkokeilun soveltamisala muuttuu. Tähän asti harjoittelemaan tai valmennukseen on voitu määrätä ihan kuka tahansa ammattitaitoinen työtön tekemään ilmaista työtä vaikkapa johonkin yritykseen. Jatkossa työkokeilu on tarkoitettu pääasiassa niille, joilla ei ole ammatillista koulutusta. Koulutetuille on pyrittävä ensisijaisesti järjestämään palkkatyötä.
Tämä vaikuttaa erinomaiselta parannukselta. Harjoittelun varjolla on hankittu ammattitaitoista ilmaistyövoimaa ihan minne tahansa. Tulevasta eivät kuitenkaan työvoimaviranomaisetkaan vielä tiedä mitään. Se nyt ainakin on selvää, että ei TE-toimistoilla vuoden alusta ole palkkatöitä tarjolla yhtään sen enempää kuin nytkään.
Saahan sitä ensisijaisesti pyrkiä järjestämään palkkatyötä, mutta sananhelinältä se vähän kuulostaa.
Tämä siis saattaa olla joko ihan oikea parannus tai sitten se on naamanpesua. Ainakin osittaista naamanpesua oli viime kesänä tehty Työttömyysturvalain muutos. Lakimuutoksella lyhennettiin työttömyysetuuden menetyksiä eli karensseja kautta linjan. Samalla lyhennettiin kieltäytymistä seuraavaan karenssiin liittyvää työssäolovelvoitetta viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Tämä aika etuuden menettäneen on siis oltava töissä, työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa tai muussa työvoimapoliitttisessa toimenpiteessä saadakseen työttömyysetuutensa takaisin. Tarkemmat karenssiajat löytyvät Työttömyysturvalain 2 a luvusta, jos joku on kiinnostunut niitä tutkimaan.
Tämäkin on melkoinen parannus, mutta sen ulkopuolelle jätettiin valtava määrä pitkäaikaistyöttömiä. Työssäolovelvoite ei lyhentynyt yhtään niiltä, ovat saaneet karenssin työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia ennen 1.7.2012. Sama on tilanne, jos moitittava menettely tapahtui ennen 1.7.2012, mutta sanktio määrättiin lakimuutoksen jälkeen. Kaikkien näiden ikuisten karenssilaisten työssäolovelvoite on edelleen viisi kuukautta, kun taas 1.7.2012 jälkeen moitittavaksi katsottuun menettelyyn syyllistynyt selviää paljon lyhyemmällä rangaistuksella.
Ikuiseen karenssiin tuomitut siis pysyvät ikuisessa karensissa ja armahdus on heille tulossa vasta vuonna 2017. Silloin hekin saavat takaisin työttömyysetuutensa, jos onnistuvat pysyttelemään hengissä. Töitähän heille ei edes tarjota, koska heidät on ikuisen karenssin myötä siirretty siihen ryhmään, jolle ei edes tarjota mitään muita työvoimapoliittisia toimenpiteitä kuin korkeintaan kuntouttavaa työtoimintaa.
Kuntouttavaan työtoimintaan he joutuvat osallistumaan toimeentulotuella. He siis eivät saa työmarkkinatukea takaisin kuntouttavan työtoiminnan ajaksi vaan vasta sitten, kun tätä ns. kuntoutusta on kestänyt viisi kuukautta.
Jos pitäaikaistyöttömiä olisi oikeasti tarkoitus saada takaisin työelämään, niin tällaisia munauksia ei lakiin olisi saanut jättää. Ehkä tarkoitus onkin vain nöyryyttää tätä yhteiskunnan alinta kastia.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva | Ei kommentteja »
Yhtiöittäen yksityiseksi
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen aikoo sanomalehti Karjalaisen haastattelun mukaan näyttää esimerkkiä ja tehdä töitä ainakin 70-vuotiaaksi. Kesällä 40 vuotta täyttänyt ministeri aikoo jossain vaiheessa siirtyä töihin julkiselle tai yksityiselle sektorille.
Yksityissektorille hän siirtyy ilman muuta. Samassa haastattelussa hän nimittäin kertoo ensi kevään lakiuudistuksista, joilla aloitetaan julkisen sektorin lopullinen hävittäminen. Suunnitelmat ovat jo pitkälle valmisteltuja. Otetaan suoria lainauksia päivän lehdestä:
EU vaatii, että kuntien täytyy yhtiöittää sellaiset toiminnot, jotka toimivat markkinoilla. Yksi kysymys on ollut muun muassa, pitäisikö kuntien vesihuolto yhtiöittää. Suomessa vesihuolto ei ole markkinaehtoista toimintaa, mutta eurooppalainen näkökulma on erilainen. Veden lisäksi yhtiöittämistä tultaneen esittämään ainakin energiatoiminnoissa, työvoimapoliittisesa aikuiskoulutuksessa, satamissa ja kuntien ruokapalveluissa.
Taustalla on ajatus, että kunnat eivät voi harjoittaa kilpailua vääristävää toimintaa. Tarkoitukseni on antaa kuntalain muutos tältä osin eduskunnalle kevään aikana.
Sillä tavalla. Ministeri aikoo siis ihan tuosta vain lopettaa kunnalliset vesilaitokset ja ruokapalvelut kokonaan. Kaava on tuttu jo valtionyhtiöiden tuhoamisesta. Ensin toiminnot yhtiöitetään kunnallisiksi osakeyhtiöiksi. Sitten osakkeita ruvetaan myymään vapailla markkinoilla ja ennen kuin huomaammekaan, niin vaikkapa vesilaitoksemme ovat kansainvälisten pääomasijoittajien hallussa. Voitot viedään tietenkin turvaan veroparatiiseihin.
Tämä on puhtaasti ideologinen valinta vaikka kuinka muuta väitettäisiin. Julkinen sektori ajetaan kokonaan alas ja kaikki jätetään markkinavoimien armoille. Kunnat eivät saa sotkea markkinoiden toimintaa eli estää yksityisen voiton tavoittelua millään alalla. Kaupan on jo ihmisten terveys ja kohta ovat myynnissä sellaisetkin perustarpeet kuin lämpö ja puhdas vesi. Raitis ilma ei taida ihan vielä olla myyntisuunnitelmissa, mutta kai sekin kohta alistetaan markkinavoimille.
Nyt koku huomauttaa, että ei Virkkunen puhu mitään yksityistämisestä, vaan pelkästään yhtiöittämisestä. Jos joku haluaa uskoa muutoksen jäävän siihen, niin onnittelen hyväuskoisuudesta. Heti yhtiöittämisen jälkeen aletaan kuitenkin puhua pääomien tarpeesta ja pääomaa saadaan myymällä yhtiön osakkeita. Kyllä ulkomaisilla pääomasijoittajilla rahaa on ja ennen kaikkea he haistavat sen, mistä sitä saadaan lisää.
Ministerillä lienee edessään loistava tulevaisuus markkinavoimien palveluksessa. Siellä hänen olisi pitänyt olla alusta asti eikä kauppaamassa julkisia palveluja markkinavoimille poliitikkona.
Luokka: elinkeinoelämä, kunnallishallinto, yksityistäminen | 5 Kommenttia »
Otolliseen maaperään
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti vapaaehtoisia kodinturvajoukkoja varsinkin syrjäseuduille toimimaan poliisin apuna. Nämä joukot toimisivat ikään kuin poliisin silminä ja korvina yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen hengessä. Heillä voisi olla tunnistettava puku, mutta ei aseita eikä voimankäyttöoikeutta.
Paateron ehdotus lankesi otolliseen maaperään. Varsinkin netissä päivystävät löyhäpäät innostuivat ajatuksesta suunnattomasti, mutta eivät missään yhteisöllisyyden ja välittämisen hengessä. He haluavat päästä jonkun kimppuun. Jo eilisen päivän aikana oltiin käymässä järjestäytyneenä joukkona ainakin antifaa ja yleensä punikkeja vastaan jatkamaan vuonna 1918 kesken jäänyttä työtä. Lisäksi haluttiin tietenkin rynnätä suvakkeja vastaan sekä aloittaa joukolla keskustelu Karjalan väkivaltaisesta palauttamisesta kodinturvajoukkojen avulla.
Eniten haluttiin käydä maahanmuuttajia vastaan. Muuan kunnanvaltuutettu Länsi-Suomesta oli sitä mieltä, että maahanmuuttajilla on jo järjestäytyneitä kaarteja, joten vastapainoksi tarvitaan oma järjestyskaarti. Tämä jonkun Vili Vilperin innostus oli sieltä tavallisimmasta päästä:
Jotenkin minusta tuntuu, että Paatero ei tunne yhteiskunnallista todellisuutta. Kodinturvajoukkoihin hakeutuisivat ensimmäisenä juuri nämä tärähtäneet. Heidän sydämensä halajaa jonkinlaista laillista oikeutusta päästä käyttäytymään väkivaltaisesti. On ihan varmaa, että jossain päin syntyisi ruumiita ja hyvä tarkoitus kääntyisi nopeasti päälaelleen.
Ihan yleisesti haluttiin palauttaa Suojeluskunnan nimi ja toimintatavat. Yllättävän monet tuntuvat edelleen luulevan, että Suojeluskunta oli pelkkä maanpuolustus- ja urheiluseura. He eivät tunne historiaa eivätkä tiedä 2.8.1918 annetun Suojeluskunta-asetuksen sisältöä.
Asetuksen 2 §:ssä säädettiin, että jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet 17 vuotta. Asetuksen 8 §:n mukaan paikallisesikunta, joka koostui aluepäälliköstä ja neljästä vuodeksi kerrallan valitusta jäsenestä, otti jäseniksi sellaisia henkilöitä, joilla oli 2 §:ssä säädetyt ominaisuudet.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että paikallisesikunnilla oli vapaa harkintavalta jäsenyyden suhteen. Niinpä koko maassa ei ennen vuotta 1940 ollut yhtään suojeluskunnan jäsentä, jolla olisi ollut ainoan laillisen vasemmistopuolueen sosialidemokraattien jäsenkirja.
Tekisi mieleni kaivella lisää historiaa ja muistuttaa vajaan sadan vuoden takaisista kaarteista, mutta antaa olla. Vähemmälläkin tulee selväksi, että Paateron hyväuskoinen ajatus ei tule toteutumaan järkevällä tavalla. Hänen kannattaisi yrittää hankkia poliisille lisää resursseja sen sijaan, että ehdottelee kansalaisten turvakaarteja. Tai ehkä hän on niin ovela, että tekee sen juuri tällä tavalla.
Luokka: historia, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Maailma ei muutu
- Minä olen yhden asian huomannut niissä kumminkin. Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita: Meidän maanviljelyksemme ei kestä sitä. Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla. Kansamme toimeentulo ei salli työajan lyhentämistä. Teki niitten mieli mitä hyvänsä, niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No, kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.
Näin mietti Pohjantähden Akseli Koskela ennen sisällissotaa. Hänelle “ne” edustivat lähinnä pappilan herrasväkeä, mutta yleisemmin myös muita säätyläisiä ja niitä, joilla oli valta päättää asioista. Nämä päättäjät hän rinnasti ruokittaviin, pestäviin ja puettaviin ruotivaivaisiin, jotka irvistelevät ja sylkevät elättäjänsä silmille.
Eipä ole maailma paljon muuttunut niistä ajoista. Yhä vieläkin joittenkin omat asiat näyttäytyvät koko kansakunnan asioina. Suomen talous vaatii työurien pitentämistä alusta, keskeltä ja lopusta. Kansamme toimeentulo ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edellyttävät palkkojen alentamista ja työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista. Isommat osingot ja pääomatulojen kevyt verottaminen ovat maan etu, kansamme etu ja yhteiskuntamme etu. Kun eniten ansaitsevien tulot kasvavat, niin valumisteorian mukaan siltä pöydältä valuu hyvinvointia myös huonompiosaisille.
Akselin aikoihin verrattuna maailma on sen verran muuttunut, että synnynnäisiä säätyeroja ei ole. Taloudelliset erot sen sijaan kasvavat jatkuvasti ja siitä seuraa myös jonkinlaisen sääty-yhteiskunnan paluu. Kun Akselin lapuudessa taksvärkkipäiviä lisättiin pappilan lasten säädynmukaisen koulutuksen turvaamiseksi, niin Jussi Koskela käski poikansa navettaan sontaa luomaan. Heidänkin piti oppia säätynsä mukaiseen työhön. Samaa työnjakoa ajatellevat ne, jotka ovat ruvenneet puhumaan yliopisto-opintojen saamisesta maksullisiksi.
Mika Waltari sanoi jotenkin niin, että ei ihminen muutu. Upota hänet veteen, niin vaatteidensa kuivuttua hän on täsmälleen samanlainen kuin ennenkin.
Luokka: historia, yhteiskunta | 2 Kommenttia »
Palvelijain kohtelusta
VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa päivän Helsingin Sanomissa oman työllisyyspolitiikkansa saarnaamista. Hänen mukaansa työvoiman määrän kasvu kasvattaa myös työllisyyttä lisäämällä avoimia työpaikkoja. Mitä enemmän työvoimaa on tarjolla, niin sen paremmat mahdollisuudet sillä on työllistyä.
Häveliäästi Vartianen jättää kertomatta, että tämän teorian toteutuminen edellyttää suuria määriä työttömiä ja palkkojen roimaa alentamista. Vielä parempi tietysti on, jos työvoima on täysin ilmaista. Tekemätöntä työtä löytyy tunnetusti aina ja ilmainen työvoima työllistyy varmasti. Sitä minä en sitten tiedä millä tämän työvoiman on tarkoitus elää vai onko sellaista tarkoitusta ollenkaan.
Kun nostetaan eläkeikää, vaikeutetaan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä ja tuodaan maahan lisää työvoimaa, niin saadaan paljon joutilaita käsiä vailla työtä. Heitä voi sitten ottaa palvelijoiksi hyväosaisille. Ohjeet palvelijoiden kohteluun voidaan kopioida suoraan vaikkapa Jeesus Siirakin kirjan 33 luvusta:
Rehu ja vitsa ja kuorma aasille, leipä ja kuri ja työ palvelijalle.
Pidä palvelija työssä, niin saat itse levätä; jätä hänen kätensä joutilaiksi, niin hän vaatii vapautta.
Ies ja ohjakset notkistavat niskan. Häijylle orjalle piinapenkki ja kidutus.
Aja hänet työntekoon, ettei hän olisi joutilas, sillä joutilaisuus opettaa paljon pahaa.
Pane hänet työhön, niin kuin se hänelle sopii; ja ellei tottele, pane hänet raskaisiin jalkarautoihin.
Jos tämä tuntuu vähän liian vanhanaikaiselta kohtelulta, niin otetaan avuksi vuoden 1795 ohje työntekijän ajankäytöstä:
Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin.
Älkää ottako tätä juttua ihan tosissanne. En joulukiireiden keskellä keksinyt parempaa sanottavaa, mutta halusin toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää joulua. Tasan vuoden toimineen kävijälaskurin mukaan teitä on ilahduttavan paljon.
Luokka: historia, huumori, työelämä | 7 Kommenttia »
Johan on markkinat
Alan vähitellen ymmärtää, että en ymmärrä markkinavoimien toiminnasta yhtään mitään. Eilisen uutinen oli, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti myöntää korealaisomistuksessa olevalle STX Turun telakalle innovaatiotukea eli täysin vastikkeetonta rahaa yhteensä 44 miljoonaa euroa.
Tämä oli pahasti tehty ainakin telakan itsensä mielestä. Se kun olisi halunnut saada pääomalainaa 50 miljoonaa varmistaakseen loistoristeilijätilauksen saamisen Suomeen. Telakka oli jo aiemmissa laskelmissaan pitänyt itsestään selvänä, että tämä innovaatiotuki myönnetään ilman muuta ja laskelmiin jäi halutun lainan suuruinen eli 50 miljoonan aukko. Nyt on suuri vaara, että tilaus menee STX:n Ranskan telakalle.
Markkinavoimat eivät siis toimi ilman valtion väliintuloa. Kuitenkin juuri samat markkinavoimat pitävät valtioiden sekaantumista toimintaansa kaiken pahan alkuna. Tai oikeammin koko valtio ja yleensä julkinen sektori ovat se paha. Julkinen sektori tuhlaa rahaa ja romahduttaa hyvinvoinnin. Mikä pahinta, niin julkinen sektori myös verottaa voittoja. Hävytöntähän sellainen peli on, koska juuri voitto on markkinavoimien tarkoitus ja ainoa pyhä asia.
Valtion pitää siis tukea markkinavoimien toimintaa, mutta se ei saisi verottaa. Kun isot yritykset menestyvät, niin ne vievät rahat veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin. Tappiot sen sijaan sosialisoidaan valtion ja veronmaksajien kannettaviksi.
En minä sano, että yritystoimintaa ei saisi tukea. Sekä valtion että kuntien tehtävä on luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Kiittämättömyys ja itsekkyys tässä vähän häiritsevät. Ilmainen raha otetaan vastaan mutisten liian pienestä tuesta, mutta voitto halutaan pitää itse. Tulee mieleen se vanha vitsi köyhästä miehestä, jota pappi yritti turhaan saada sanomaan kiitoksen sanaa. Rahaa ja lehmän saatuaan mies totesi, että on se hyvä, että minä saan. Hevosen saatuaan hän totesi, että on se helvetin hyvä, että minä saan.
Tästä päästänkin sitten niihin köyhiin, jotka joidenkin mukaan syövät valtion puille paljaille nautiskelemalla hulppeita sosiaalietuuksia viitsimättä mennä töihin. Vielä keväällä 2008 silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti, että tämä hallitus ei suosi laiskottelua. Jokaiselle suomalaiselle on periaatteessa tarjolla työpaikka ja jos joku ei sitä ota vastaan, niin kärsiköön oman valintansa seuraukset.
Nyt näitä vapaa-ajan työnteon sijaan valinneita on eilisen tiedon mukaan 275 000. Tosiasiassa heitä on paljon enemmän, koska tilastoista puuttuu paljon ihmisiä. Nyt Katainenkin myöntää työttömyyden ongelmaksi, mutta ainoana ratkaisuna hän edelleen pitää töihin menoa. Tietenkin mieluummin urapolun etsintää ilman palkkaa.
Antaa olla, ruvetaan valmistautumaan hyvän tahdon juhlaan.
Luokka: elinkeinoelämä, yhteiskunta | 6 Kommenttia »
Kansallinen häpeä
Eilen A-studiossa näytettiin leipäjonoa. Erityisen pahalta tuntui katsella kyynelehtivää isoäitiä, joka kertoi 17-vuotiaan lapsenlapsensa joutuneen keskeyttämään koulun oppikirjojen kalleuden takia. Työttömät vanhemmat eivät pystyneet niitä ostamaan ja itse isoäiti oli jonon asiakkaana. Yksi mies kertoi, että ilman ruokajakelua hän olisi kuollut nälkään.
Studiossa pääministeri Jyrki Kataiselta ei saatu vastausta siihen, mitä pitäisi tehdä maamme pitkäaikaistyöttömille. Heitä on ainakin 150 000. Katainen väisti sen kysymyksen toteamalla näiden ihmisten olevan vaikeasti työllistettäviä ja kertoi hallituksen satsaavan työttömäksi jäävien uudelleen työllistämiseen. Vaikeasti työllistettäville hän tarjosi urapolun etsintää kuntoutuksen kautta eli työtä ilman palkkaa. Asianmukaisen hurskaan näköisenä pääministeri nyökytteli arkkipiispan puheille siitä, että he kaksi ovat hyväosiaisia ja heidän maailmansa on eriytynyt köyhien maailmasta.
Leipäjonot ovat tulleet jäädäkseen. Vielä 1990-luvulla niitä yleensä pidettiin kansallisena häpeänä ja oletettiin niiden poistuvat aikojen parantuessa. Ajat paranivat, mutta jonot eivät kadonneet. Nyt ajat ovat taas huonontuneet ja jonot ovat kasvaneet lisää. Kansallisesta häpeästä ei kukaan enää puhu mitään. Asia on hyväksytty ja yhä useammin puhutaan jonottajien olevan itse syyllisiä tilanteeseensa. Menisivät töihin, niin ei tarvitsisi jonottaa. Juovat rahansa ja sitten jonottavat leipää. Menisivät lumitöihin sosiaalietuuksien vastineeksi. Tukkivat kulkuväylät ja alentavat kiinteistön arvoa. Haisevatkin vielä.
Kataiselle pitäisi antaa joululukemiseksi Jeesus Siirakin kirja ja alleviivata siitä neljännen luvun jakeet 1-6:
1 Poikani, alä pidätä köyhältä hänen elatustansa, äläkä anna anovien silmien kauan odottaa.
2 Älä murehduta isoavaa sielua, äläkä ärsytä vihaan miestä, joka on ahdingossa.
3 Vihaan ärtynyttä sydäntä älä kiihoita, äläkä anna tarvitsevaisten kauan odottaa lahjaa.
4 Hätääntynyttä anelijaa älä aja pois, äläkä käännä kasvojasi pois köyhästä.
5 Älä käännä silmääsi pois pyytäjästä, äläkä anna kenellekään aihetta kirota sinua
6 Sillä jos joku katkeralla mielellä sinut kiroaa, niin hänen Luojansa kuulee hänen rukouksensa.
Luokka: yhteiskunta | 7 Kommenttia »
Syntymäpäiväpuhe
Nämä 275 irtisanottavaa menisivät varmasti töihin, jos vaan eläkeikää nostettaisiin, iäkkäimpien palkkoja alennettaisiin, sairauslomat poistettaisiin ja kotihoidontuki lopetettaisiin. Niin mihin töihin? No, tekemään sitä tekemätöntä työtä, jota kyllä terveelle ja työtä vieroksumattomalle aina löytyy.
Näin sarkastisesti luonnehti Facebookissa Veli-Matti Hurskainen Accenturen ilmoitusta lopettaa toimintansa Oulussa ja supistaa sitä muualla.
Tulen tänään eläneeksi päivälleen 55 vuotta ja minun oli tarkoitus kirjoittaa aiheeseen liittyvä mukava kirjoitus. Ei nyt kuitenkaan tule mitään mukavaa mieleen, joten jatkan entisellä linjalla. Kuten Esa Niemitalo onnittelussaan totesi, niin ikä tuo järkähtämättömän mielipiteen. Saa sanoa vaikka varhaiseksi vanhuudenhöperyydeksi, mutta en tunne enää tarvetta notkistella mihinkään suuntaan.
Vanhan äijän oikeudella siis rutisen nykyisestä haistapaskan meiningistä. Vallalla olevan ideologian mukaan myös työmarkkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Työttömyys ei ole työttömyyttä, vaan oma valinta työn ja vapaa-ajan välillä. Työttömyydestä on siis tehtävä ja on jo tehty niin sietämätöntä, että vapaana lekottelija valitsee työn mieluummin kuin työttömyyden. Palkkatyötä ei kuitenkaan löydy, mutta ei ole tarkoituskaan. Ilmaiseksi tehtävä työ on monien arkipäivää ja yhä useamman tulevaisuutta.
Myös palkkatyöstä on tehtävä sietämätöntä. Pääministeri tarjosi juuri äsken uutisissa työmarkkinajärjestöille valintaa kepin ja ruoskan välillä. Jos järjestöt eivät saa aikaan esitystä työurien pidentämiseksi, niin valtiovalta antaa sekä keppiä että ruoskaa veronkorotusten ja budjettileikkausten muodossa. Tämä kaikki tehdään kuulemma hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.
Olen ennättänyt nähdä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen. Se kesti suunnilleen ensimmäiset 40 elinvuottani. Nyt joudun näkemään sen täydellisen purkamisen ja paluun sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisen arvo määräytyy vain varallisuuden mukaan. Köyhällä työttömällä ei enää nykyisin ole mitään arvoa, vaan hänet pakotetaan tekemään töitä ilmaiseksi. Töissä olevalla on arvoa tasan niin kauan, kun hän pystyy tuottamaan osakkeenomistajille voittoa. Kun työteho heikkenee, niin hän on pelkkää ongelmajätettä.
Luultavasti tulen näkemään myös demokratian tuhon, koska demokratia ei sovi vallalla olevaan markkina-ajatteluun. Demokratiassa päätöksentekoon osallistuvat nekin, jotka eivät maksa päätöksistä aiheutuvia kuluja. Ei mene kauan, kun joku sanoo tämän ääneen ja tästä tulee virallinen totuus. Markkinavoimat tulevat korvaamaan demokratian kansan tahdon ilmaisijana ja siihen kansaan eivät enää kuulu kaikki.
Ehkä kansan pitäisi noudattaa pääministerin neuvoa ja oikeasti herätä. Tosin en taida tarkoittaa ihan samanlaista heräämistä kuin pääministeri.
Luokka: politiikka, työelämä, yhteiskunta | 10 Kommenttia »
Valtakunnanärsyttäjä
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen näyttää vakavissaan pyrkivän maan vihatuimmaksi mieheksi. Tuoreessa muistissa on vielä hänen vaatimuksensa kotihoidontuella lekottelevien äitien patistamisesta takaisin työelämään. Nyt hän vaatii ikääntyville työntekijöille palkanalennusta, koska nämä muuttuvat epäkiinnostaviksi ja ovat rasite työnantajalle. Vaihtoehtoisesti hän esittää ikääntyville pienempiä yleiskorotuksia.
Samassa lausunossaan Vartiainen esittää myös eläkeiän nostamista ikäsyrjinnän estämiskeinona. Korkeampi eläkeikä kannustaisi työntekijöitä huolehtimaan paremmin työkunnostaan. Tämä logiikka ei minulle oikein aukea. Jos ikääntyvät työntekijät ovat tehottomia ja siksi epäkiinnostavia, niin miten eläkeiän nostaminen lisäisi heidän motivaatiotaan työskennellä pienemmällä palkalla kauemmin?
Vartiainen esittää siis ihan kirkkain silmin laissa selvästi kielletyn ikäsyrjinnän ottamista käyttöön. Näillä puheillaan hän ohittaa jopa EK:n vimeaikaisen kilpalaulannan työehtojen huonontamisesta. EK:n Lasse Laatunen ennätti jo todeta Vartiaisen ehdottaman keinon lainvastaiseksi.
Jos Vartiainen pyrkii vain ärsyttämään, niin siinä hän on jo onnistunut. Sosiaalisessa mediassa oli eilen kaivettu esille suunnilleen kaikki hänen viimeaikaiset puheensa. Osansa saivat niin äitien moittiminen laiskottelijoiksi kuin johtajan itsensä kehuskelut päivätorkuista työpaikan antiikkisohvalla ja rentoutumisesta alkoholin avulla.
Kenen suulla Vartiainen sitten puhuu? Valtion laitoksen johtajana hänen tulkitaan ilman muuta puhuvan valtion suulla. Pääministeri Kataisen eiliset puheet työmarkkinaratkaisujen välttämättömyydestä vaihtoehtona rajuille leikkauksille sopivat hyvin yhteen Vartiaisen puheiden kanssa. Toisaalta ylijohtaja puhuu kuin EK:n toimeksiannosta, mutta ei siinäkään mitään uutta olisi. Niin tuntuvat puhuvan ministeritkin.
Jos Vartiainen juttelee ihan omia ajatuksiaan, niin hän on vieraantunut elämästä jo aikoja sitten. Hänellä ei ole minkäänlaista kunnioitusta pitkän työuran tehneitä ja eläkeikää lahestyviä kohtaan. Ei hän kunnioita nuoriakaan, joiden hänen aiempien lausuntojensa mukaan pitäisi myös tehdä työtä pienemmällä palkalla. Luultavasti hänen mielestään ihan kaikkien palkkaa pitäisi alentaa. Itseään hän tuskin kuitenkaan tarkoittaa.
Ihan sattumalta osui silmiini tutkimus, joka ei sovi yhteen Vartiaisen ajatusten kanssa. Tiede-lehdessä 12/2012 kerrotaan Roope Uusitalon ja Tuomas Pekkarisen tutkimuksesta. Sen mukaan ihmisen tuottavuus kasvaa tasaisesti noin 43-vuotiaaksi asti ja pysyy sen jälkeen ennallaan. Tuottavuus ei siis laske iän myötä, joten Vartiaisen käsitys ei perustu oikein mihinkään.
Näin käy, kun ihmiseltä puuttuu se ihmisjärjen osa, jota ymmärrykseksi sanotaan. Vartiaiselle pitäisi oikeastaan päästää ihan kansallinen röhönauru. Hän näyttää jotenkin siltä, että nauru koskee hänen kovemmin kuin suuttuminen tai järkiperäinen kritiikki.
Luokka: työelämä, yhteiskunta | 8 Kommenttia »
Vasikat laitumella
Hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan poistamalla hyvinvointi. Työuria on jatkettava alusta, keskeltä ja lopusta. Eläkeikää on nostettava, päivittäistä työaikaa on lisättävä, opintotukea on alennettava, työttömyysetuudet on otettava pois, pienten lasten äidit on saatava töihin, sosiaalietuuksia on leikattava, palkalliset sairauslomat on poistettava. Kansan on uhrauduttava, jotta Suomi saadaan nousuun. Talvisodan hengestä ei ihan vielä ole puhuttu, mutta varmasti kohta puhutaan.
Tällaistahan meille on viime aikoina tuputettu varsinkin Ylen suosiollisella avustuksella. Joka ilta uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin ilmestyy joku Elinkeinoelämän Keskusliiton uudistetun johtotroikan edustaja julistamaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista. Vahingossakaan he eivät sano, että yritysten olisi tingittävä voitoista ja osingoista. Ne ovat pyhiä asioita, joihin ei saa kajota.
EK:n Jyri Häkämies, Ilpo Kokkila ja uusimpana Lasse Laatunen kirmaavat kuin vasikat keväisellä laitumella. Jos ette tiedä miten vasikat siellä kirmaavat, niin kerrotaan. Se kirmaaminen on älytöntä mölähtelyä ja hullulta näyttävää juoksua takapäätä viskoen. Ei voi mitään, mutta juuri sellaisen mielikuvan nämä arvokkaan näköiset herrat puheillaan antavat.
Huono taloustilanne on ennen kaikkea kansan vika. Niinhän se on aina ollut ja parempi väki on sen aina tiennyt. Aikoinaan katovuodet, nälänhädät ja sodat johtuivat kansan synneistä. 1990-luvun lama johtui kansan kulutusjuhlasta. Nykyinen lama johtuu kansan laiskuudesta. Siihen ei auta kuin selkäsauna. EK:n johto on mitä ilmeisimmin katsonut tämän Lapinlahden Lintujen parikymmentä vuotta vanhan videopätkän ja ottanut sen tosissaan: watch?v=bHuBE3Zw-c4
Luokka: työelämä, yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Koneisto yskii
Juuan kunnanhallitus sai keskiviikkona valmiiksi ensi vuoden talousarvioehdotuksen. Pöytäkirjoja lukemalla sen sisällöstä ei kuitenkaan saa mitään tietoja. Pöytäkirjaan on merkitty kahden kokouksen osalta, että kunnanhallitus käsitteli asiaa. Kolmannella kerralla kerrotaan, että asia tuli valmiiksi. Missään ei kuitenkaan näy lopullista asiakirjaa numeroineen ja perusteluineen.
Asiaan kiinnitti huomiota sanomalehti Karjalaisen kuntatoimittaja tänään. Hän olisi halunnut saada valmiin talousarvioehdotuksen nähdäkseen keskiviikon kokouksen jälkeen, mutta sitä ei ollut mistä antaa. Valmista siis tuli, mutta asiakirjaa ei ole. Kuitenkin valtuutettujen pitää ensi viikolla hyväksyä koko paksu asiakirja. Epäilemättä he sen saavat tai ovat jo saaneet tutkittavakseen, mutta kovin lyhyeksi aika jää. Taitaa vanhan valtuuston viimeisestä kokouksesta tulla melko pitkä ja värikäs.
Ihan oikeasti: ei tällainen valmistelu oikein hyvältä näytä. Kyllä minä ymmärrän, että talousarvion laadinta on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Kunnan taloustilanne on huolestuttava eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Oikeastaan juuri siksi tiedotusvälineille ja kuntalaisille pitäisi antaa ajoissa selkeää tietoa. Kun aikansa varoo, että ei roisku sontavettä, niin lopulta on hypättävä sontaveteen. Ei siksi, että siellä olisi hyvä olla, vaan siksi, että sitten ei enää tarvitse varoa roiskumista.
Viime maanantaina sekä nykyisille että tuleville valtuutetuille järjestettiin myös yleisölle avoin talousseminaari. Tästä tilaisuudesta kiitos kuuluu kaikille johtaville virkamiehille ja erityisesti valtuuston puheenjohtajalle. Ymmärtääkseni hänen ansiotaan oli, että myös meidät tulevat valtuutetut kutsuttiin mukaan. On hyvä tietää mitä on odotettavissa.
* * *
Viime lokakuussa kirjoitin siitä, kuinka kunnanhallitus päätti maksaa kunnan työntekijän saaman sakon. Uusimmassa Kuntalehdessä (16/2012) on asian periaatteellista puolta kysytty kolmelta juridiikan asiantuntijalta. Professorit Matti Tolvanen ja Olli Mäenpää sekä Kuntaliiton johtava lakimies Heikki Prättälä ovat kaikki samaa mieltä kuin minä. Kunta ei saa maksaa kenenkään sakkoja, vaan rangaistus on aina henkilökohtainen. Jos kunta maksaa sakon, niin se katsotaan palkaksi ja siitä on maksettava verot ja sotu-maksut.
Tähän asiaan en enää palaa, mutta pidetään asia mielessä vastaisen varalle. Joskus totisesti inhottaa olla oikeassa. Varsinkin silloin, kun ei uskota.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 8 Kommenttia »
Rikollinen ilman rikosta
Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Tämä Suomen perustuslakiin kirjattu laillisuus- eli legaliteettiperiaate on ehdoton. Nullum crimen, nulla poena sine lege eli ei ole rikosta eikä rangaistusta ilman lakia.
Tämä tosiasia ei hetkauta Työ- ja elinkeinomisteriötä. TEM-analyysissaan 31/2011 toukokuulta 2011 ministeriö rinnastaa silmää rapäyttämättä työttömät rikollisiin. Kaikki työttömät ovat potentiaalisia rikollisia ja työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyjiksi katsottavat ovat rikollisia oikeasti.
Näin siis Työ- ja elinkeinomisisteriö:
Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää voidaan jossain määrin verrata korvauksettomien määräaikojen osalta rikoksista tuomittaviin sakkorangaistuksiin, sillä molemmissa järjestelmissä on kysymys henkilön menettelystä johtuvan seuraamuksen asettamisesta. Järjestelmissä on lisäksi se yhteinen piirre, että seuraamuksen euromääräinen ankaruus riippuu henkilön aiemmista tuloista. Molemmissa järjestelmissä pyritään seuraamusten uhalla ohjaamaan yksilön käyttäytymistä.
Sitten seuraa taulukko, jossa näitä eri rikostyyppejä vertaillaan keskenään:
Tämän mukaan työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäävä (TyöttömyysturvaL 2a luku 9 §) on verrattavissa poliisia vastaan niskoittelijaan, liikenneturvallisuuden vaarantajaan ja lievään pahoinpitelyyn, näpistykseen ja lievään vahingontekoon syyllistyneeseen.
Suora kieltäytyminen työllistämissuunnitelman laatimisesta (TyöttömyysturvaL 2a luku 10 §) rinnastuu veropetokseen, pahoinpitelyn yritykseen, vapaudenriistoon, yksityielämää loukkaavan tiedon levittämiseen ja vahingontekoon.
Työstä tai työvoimapoliittisesta koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyjä (TyöttömyysturvaL 2a luku 4 §) on yhtä paha rikollinen kuin törkeään rattijuopumukseen, kuolemantuottamukseen tai törkeään kunnianloukkaukseen syyllistynyt. Ryöstäjän ja parittajan vertaisia ovat ne, jotka eroavat työstä ilman pätevää syytä tai aiheuttavat omalla menettelyllään työsuhteen päättymisen (TyöttömyysturvaL 2a luku 1 §).
Tästä taulukosta puuttuvat vielä 12 viikon karenssin saavat toistuvasti moitittavaan menettelyyn syyllistyvät. Heidän rangaistustaan voitaisiinkin verrata jo vankeusrangaistukseen.
Nyt joku huomaa, että onhan nämä seuraamukset kirjattu Työttömyysturvalakiin, joten legaliteettiperiaatetta ei rikota. Kyllä sitä rikotaan. Rikokset meillä on keskitetysti koottu Rikoslakiin eikä työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä sen pykälistä löydy. On rangaistuksista toki säädetty muuallakin lainsäädännössä, mutta se ei nyt ole tärkeintä.
Tärkeintä on se, että rangaistukset rikoksista määrää tuomioistuin. Työttömyysturvalain rikkojan asiaa ei käsitellä yleisessä alioikeudessa, vaan seuraamukset määrävät TE-toimisto ja Kela hallinnollisena menettelynä. Ne itse tutkivat asian, syyttävät, päättävät ja panevat päätöksen täytäntöön. Tutkija, syyttäjä, tuomari ja pyöveli ovat siis yksi ja sama. Puolustusta ei tässä prosessissa ole ollenkaan.
(THT ry:n Kari Laurilalle kiitos linkistä tähän TEM:n asiakirjaan: http://www.tem.fi/files/29779/Tyottomyysturvan_menettaminen_tyovoimapoliittisesti_moitittavan_menettelyn_takia.pdf)
Luokka: elinkeinoelämä, kunnallispolitiikka, laki, työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva | 8 Kommenttia »
Rikkaat, köyhät ja rikoslaki
Valumisteoria on hyvin suosittu. Sen mukaan mitä enemmän hyvää kertyy rikkaimpien pöydälle, sen enemmän pöydältä valuu yli myös köyhemmille. Tätä typeryyttä kutsutaan jatkuvan kasvun ja keskittämisen ideologiaksi. Kaikki tietävät hyvin, ettei siltä pöydältä mitään valu, vaan pöytää suurennetaan tarpeen mukaan ja sen reunoja korotetaan valumisen estämiseksi.
Kuilu hyväosaisten ja köyhien välillä on kasvanut jo niin suureksi, että useimmat rikkaat eivät tunne yhtään köyhää. Tunne kuulumisesta ihan eri ihmislajiin aiheuttaa sen, että hyväosaisten myötätunto huono-osaisia kohtaan rapautuu. Ihan yleisesti puhutaan, että laiskana loisivien sosiaalietuudet ovat liian suuria ja työttömät lekottelevat kotonaan toisten rahoilla. Hyvinvoivat eivät enää halua rahoittaa sosiaaliturvaa.
Tässä piilee vakavan yhteiskunnallisen kriisin siemen. Jos hyväosaiset katsovat voivansa sanoutua irti yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan, niin eivät ne velvollisuudet silloin sido enää huono-osaisiakaan. Välinpitämättömät rikkaat tulevat saamaan kimppuunsa toisen laidan piittaamattomat.
Tähän yhteiskunnalla on perinteisesti vain yksi ratkaisu: kontrollin kiristäminen ja rangaistusten ankaroittaminen. 1600-luvun alussa Ruotsista tehtiin hyvin nopeasti ohuen yläluokan taloudellisesti ja poliittisesti johtama maa. Mahdolliset kapinat tukahdutettiin Nuijasodan kokemusten viisastuttamina etukäteen. Kaarle IX määräsi jo vuonna 1609 Mooseksen lain otettavaksi tuomioistuimissa toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Kun rikoslaista ei löytynyt sopivaa pykälää, tuomittiin suoraan Vanhan Testamentin mukaan.
Tämä ei tietenkään onnistu enää nykyaikana, mutta oppia voidaan ihan hyvin ottaa 1920-luvun Suomesta. Sisällissodan jälkeinen vuosikymmen oli rikoslain ja rangaistuskäytäntöjen kannalta synkkää aikaa. Rangaistuksia ankaroitettiin kautta linjan, suojeluskunnat toimivat ihan virallisena kontrolliorganisaationa, kieltolaki teki tavallisista kansalaisista rikollisia, työnantajien mustat listat olivat julkisia, reaalipalkat olivat säänneltyjä ja lakonmurtajat toimivat valtiovallan siunauksella. Kontrolli oli siis ennennäkemättömän tiukkaa.
Miten tämä hyppäys historiaan liittyy nykyaikaan? Siten, että rangaistusten ankaroittaminen on käynnissä koko ajan. Tämä suuntaus on jo alkanut, mutta ette te sitä huomaa. Te päinvastoin kannatatte sitä. Ankaroittaminen näet aloitetaan aina sellaisista rikostyypeistä, joista annettavat kovemmat rangaistukset yleinen oikeustaju hyväksyy. Seksuaalirikoksista on aina turvallista aloittaa, koska silloin kukaan ei vastusta. En edes minä.
Seuraavana ovat vuorossa väkivalta- ja omaisuusrikokset. Juuri omaisuusrikoksista annettavien rangaistusten ankaroittamiseen tällä kaikelle pyritäänkin, koska köyhien joukot pelottavat rikkaita ihan syystä.
Vallanpitäjät haluavat turvata valtansa ja rikkaat omaisuutensa. Se onnistuu lainsäädännön avulla, koska poliittinen valta on siellä missä taloudellinenkin valta. Muistakaapa tämä, kun seuraavan kerran kuulette oikeusmninisteriön asettaman työryhmän ehdottamasta rangaistusten koventamisesta.
Luokka: historia, laki, yhteiskunta | 5 Kommenttia »
Kikkailua ja vedätystä
Kun yhteisöveroa alennettiin, niin luvattiin veron tuoton kasvavan merkittävästi ja alennuksella piti olla positiivinen vaikutus työllisyyteen. Toisin kuitenkin kävi. Laskelmien mukaan yhteisöveron tuotto laskee tänä vuonna miljardilla eurolla ja työttömiä on tullut 50 000 lisää.
Verotulojen lasku johtuu pääosin verosuunnittelusta. Suuret yhtiöt kierrättävä toimintaansa kevyemmän verotuksen maissa sijaitsevien yhtiön osien kautta. Tämä on täysin laillista verosuunnittelua ja tiedotusvälineet puhuvat asiasta näppäränä kikkailuna. Puhuvat siis sen vähän mitä puhuvat. Eilisillan Ylen uutisten jälkeen ei asiasta ole juuri puhuttu.
Onneksi sentään tänään löytyi mässäiltäväksi törkeä vedätys. Aamulehti oli selvittänyt, että Kelalta huijataan etuja ja asialla ovat pääosin työttömät. Erään toisen lehden mukaan Kela-huijausten määrä on suorastaan räjähtänyt käsiin.
Kela tekee erilaisista tuista 1 500 - 1 700 selvitystä vuodessa ja työttömyysturvaan niistä kohdistuu noin 900. Jos on aihetta epäillä petosta, niin Kela tekee tutkintapyynnön poliisille. Viime vuonna tutkintapyyntöjä tehtiin 1 100 ja tänä vuonna 1 400. Huijausten rahallinen arvo on noin neljä miljoonaa euroa. Tämä on siis se hirmuinen vedätys ja rikollisuuden käsiin räjähtäminen.
Tyypillisimmillään huijaus on sellainen, että pätkätöitä tekevä ei ilmoita ansiotulojaan, vaan nostaa täyttä työttömyysetuutta. Sen on tietenkin laitonta ja sen lisäksi se on erittäin typerää. Siitä jää kiinni Kelan omien tutkimusten perusteella tai viimeistään naapureiden ilmiannon ansiosta. Seuraamukset ovat todella ikäviä. Liikaa maksettu etuus peritään hallinnollisella päätöksellä takaisin ja lisäksi tekijä tuomitaan petoksesta sakkoon tai vankeuteen.
Näiden kahden uutisen vertailu kertoo aika paljon siitä, miten meidän asenteitamme muokataan. Yhteisöveroa miljardin euron arvosta laillisesti kiertävät yritykset ovat näppäriä kikkailijoita. Neljän miljoonan euron edesta Kelaa huiijaavat ja siitä kiinni jäävät työttömät ovat vedättäviä huijareita. Summissa on melkoinen ero, mutta se tarinan roisto on ilman muuta selvillä.
Luokka: media, työttömyysturva, verotus | 3 Kommenttia »
Työttömät lumitöihin
Keravan kaupunki on ruvennut ojentamaan auttavan kätensä kotona asuville vanhuksille ja poistamaan pihateiltä lumiauran jättämät vallit. Näin positiivisesti asiasta kertoo Yle.
Äkkiä luettuna tämä vaikuttaa erinomaiselta ajatukselta. Moni vanhus tarvitsee tällaista palvelua eikä hintakaan päätä huimaa. Tämä juttu pitää kuitenkin ymmärtää yhteiskuntaan pesiytyneen sairaan ajattelun arkipäiväistämisenä. Sen ajattelun mukaan työttömät joutavat tekemään töitä ilmaiseksi. He jopa voittavat tässä kaupassa, koska näin he välttyvät syrjäytymiseltä.
Jutun mukaan kaupungin työllistämisyksikössä on töissä 40 henkilöä. Tämä on silkkaa hölynpölyä. Eivät nämä 40 henkilöä ole missään oikeissa töissä, vaan he ovat TE-toimiston kaupungille määräämiä orjia. He saavat työstään vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron ruokarahan päivässä. Palvelun saajan lumityöstä maksama kertahinta on kuin pilkkaa tehden yhden työntekijän päivittäisen ruokarahan suuruinen.
Neljäkymmentä rivakkaa lumenkolaajaa ennättää moneen paikkaan yhden päivän aikana. Jokaiselta asiakkaalta laskutetaan yhdeksän euroa ja rahat menevät kaupungin kassaan. Niillä voikin sitten maksaa vaikka työllistämisyksikön päällikölle kuukausipalkkaa. Kaupunki teettää työt ilmaisella työvoimalla, ansaitsee toiminnalla ja saa lisäksi jokaisesta “työllistetystä” 10,09 euroa palkkiota Kelalta. Kaiken huippuna kaupunki vielä ottaa tehdystä työstä kunniankin itselleen ja rehvastelee palvelun tarjoamisella.
Se työntekijä saa vain hikisen paidan, työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Ai niin, tietenkin hän saa “mahdollisuuden tehdä tätä työtä”, kuten jutussakin niin positiivisesti ilmaistaan.
En minä vastusta sitä, että kaupunki järjestää ikäihmisille tällaista palvelua. En missään tapauksessa vastusta sitäkään, että työttömät oma-aloitteisesti ja täysin vapaaehtoisesti käyvät ilmaiseksi tai pullakahvia vastaan auttamassa vanhuksia. Minä vastustan ehdottomasti sitä, että kaupunki teettää raskasta työtä ilmaisella työvoimalla.
Jos nyt oikein markkinatalouden kannalta ajetellaan, niin tämä toimintahan suorastaan vääristää kilpailua. Monet pienyritykset ja yksityiset tekevät tällaista työkseen, mutta eihän heillä ole mitään mahdollisutta kilpailla ilmaista työvoimaa käyttävien kanssa.
Miettikääpä, haluaisitteko itse tehdä lumitöitä vähintään neljä tuntia päivässä yhdeksän euron päiväpalkalla ja lahjoittaa varsinaisen työpalkan ja kunnian tekemästänne työstä kaupungille.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 9 Kommenttia »
Rikostuomioista kauppatavaraa
Amerikkalaisista lakisarjoista olemme oppineet, että oikeus on kauppatavaraa ja rangaistus sopimusasia. Syytetyn asianajaja ja syyttäjä tekevät sopimuksen, jossa syytetty tunnustaa jonkin rikoksen ja siitä luvataan tietynlainen rangaistus. Oikeus vahvistaa tämän sopimuksen ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vain yleinen oikeustaju joutuu joskus koetukselle, kun suurrikollinen kävelee nauraen ulos salista.
Meillä tätä kaupankäyntiä ei toistaiseksi ole tunnettu, mutta ilmeisesti kohta tunnetaan. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson aikoo tuoda ensi keväänä eduskunnan käsiteltäväksi tämän mahdollistavan lakiesityksen. Sen mukaan tunnustus keskeyttäisi esitutkinnan ja toisi etukäteen sovitun lievemmän rangaistuksen.
Uutta menettelyä ei sovellettaisi seksuaalirikoksiin eikä henkeen, terveyteen ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Sitä sovellettaisiin ennen kaikkea omaisuus-, huume- ja talousrikoksiin. Varsinkin talousrikolliset tulevat kiittämään Henrikssonia.
Tunnustus siis keskeyttäisi esitutkinnan. Talousrikollisen kannattaisi ilman muuta tunnustaa jokin pieni kirjanpitorikos ja kärsiä siitä saatu tunnustuksen kolmannekseen kutistama rangaistus. Silloin mahdollisesti hyvinkin monimutkaisen ja rahallisesti arvokkaan rikosvyyhdin esitutkinta keskeytettäisiin. Rangaistuksen jälkeen rikollinen pääsisi nauttimaan kätkemistään rikoksen hedelmistä.
Tunnustamisessa on oikeusjärjestelmän kannalta periaatteellisesti iso ongelma. Tunnustus ei koskaan voi olla ainoa näyttö, vaan syyllisyydestä ei saa jäädä minkäänlaista epäilystä. Jos tunnustus riittäisi näytöksi, niin minä voisin tunnustaa vaikkapa Tulilahden kaksoismurhan ja saada siitä rangaistuksen. Asiaan ei vaikuttaisi se, että olin tapahtumahetkellä puolitoistavuotias.
Erityisen oudolta tuntuu ajatus etukäteen sovitusta rangaistuksesta. Oikeusjärjestelmämme lähtee siitä, että rikoksesta epäilty ei ole sopimuskumppani. Hän on oikeudenkäytön kohde, jonka tekemiset tutkitaan ja niistä rangaistaan. Uusi käytäntö romuttaisi tämän periaatteen ja tuomioistuimelle jäisi vain sopimuksen vahvistajan rooli. Olen aika varma, että tuomarit eivät ole erityisen ihastuneita roolinsa muuttumiseen. Itse asiassa tuomaria ei enää tarvittaisi, vaan yhtä hyvin julkinen kaupanvahvistaja voisi sinetöidä sopimuksen.
Esitystä perustellaan poliisin resurssien riittämättömyydellä ja tuomioistuinten pitkillä käsittelyajoilla. Minun tekisi kuitenkin mieleni epäillä, että suunnitteilla on talousrikollisten yleinen armahdus. Kun poliisilla ja tuomioistuimilla ei ole riittävästi resursseja, niin niitä pitää lisätä. Tuomioistuinten ratkaisut eivät saa olla mitään kauppatavaraa eivätkä käräjäsalit markkinapaikkoja.
Luokka: laki, yhteiskunta | 6 Kommenttia »
Turha demokratia?
Vähän yli kuukausi sitten Saul Schubak möläytti itsensä ulos kokoomusnuorten varapuheenjohtajan paikalta vaatimalla heikomman aineksen lisääntymisen estämistä lapsilisät poistamalla. Nyt hän panee paremmaksi vaatimalla koko demokraattisen kansanedustuslaitoksen ja julkisen sektorin alasajoa. Hänen mukaansa 95 % kansanedustajista tuottaa pelkkää haittaa.
Schubak on huolissaan siitä, että kansanedustajat eivät ymmärrä leikata julkisen sektorin menoja. Sen sijaan he säätävät lakeja, jotka Schubakin mielestä ovat aivan turhia ja tulevat kalliiksi. Hoitajakiintiötkin ovat vain verovähennyksiin verrattavia etuja yhdelle työntekijäryhmälle ja siten vastoin eduskunnan ainoaa tarkoitusta. Se tarkoitus on lakkauttaa koko eduskunta ja edustuksellinen demokratia.
Schubakin perustelut osoittavat, että ei mies turhaan Hankenia ole käynyt. Hän on oppinut siellä jakolaskua. Viime hallituskaudella budjettimenot kasvoivat 12 miljardia euroa eli 60 miljoonaa euroa kansanedustajaa kohti. Tämän summan edestä jokainen kansanedustaja siis törsäsi rahaa julkisen sektorin hyväksi ja samalla kavensi yksilönvapautta säätämällä sitä rajoittavia lakeja.
Tämä on käsittämätön laskuesimerkki, mutta ehkä Hankenissa oppii ajattelemaan vain numeroita ja niitäkin pelkkinä numeroina. Jos tavoitteena on pelkästään todistella eduskunnan kalleus, niin voihan näin laskea. Mitään tekemistä todellisuuden kanssa laskelmalla ei kuitenkaan ole. Eivät sitä rahaa kansanedustajat törsänneet, vaan sillä pyöritettiin koko maan hallintokoneistoa ja julkista sektoria.
Siitähän se kenkä puristaakin. Schubak ei halua mitään julkista sektoria eikä hallintokoneistoa rajoittamaan omaa vapauttaan. Hän katsoo olevansa niin vahva ja valtaan oikeutettu, että voi huoletta heittää yli laidan väärin ajattelevat 95 % kansanedustajista. Hän jättää kertomattaa keitä mahtaisivat olla ne kymmenen jäljelle jäävää edustajaa. Joka tapauksessa hän tekee selväksi, että mitään kompromisseja ei sallita. Julkinen sektori ja demokratia on kaadettaava rajoittamasta etuoikeutettujen vapautta.
Schubak jättää pohdiskelunsa ikävästi kesken. Oikeastaan kiinnostaisi tietää, mikä on hänen vaihtoehtonsa demokratialle. Olisiko se täydellinen markkinoiden vapaus, joka korvaisi koko valtion? Ilmeisesti ei, koska hän kuitenkin haluaisi säilyttää kymmenen kansanedustajaa. Olisiko näiden kansanedustajien oltava ehdottoman yksimielisiä ja kuka heitä johtaisi? Olisko se Johtaja vai Markkinavoimien Jumala, jonka tahtoa Johtaja tulkitsisi? Ja kuka olisi se Johtaja?
Schubakin taitaisi kannattaa katsella itselleen viiteryhmää jostain äärioikealta. Ehkä Suomen Vastarintaliike huolisi hänet mukaansa, onhan heilläkin tavoitteena vallankumous ja yhden johtajan malli.
Luokka: yhteiskunta, äärioikeisto | 2 Kommenttia »
Isänmaan äidinkasvot
Itsenäisyyspäivän juhlapuheet saattavat joskus ruveta tahattomasti huvittamaan. Erityisesti tämä pätee pienten paikkakuntien kerman itselleen järjestämiin “koko kansan” juhliin. Vilpittömin mielin puhettaan sorvanneet juhlapuhujat sortuvat joskus iänikuisiin ja niin puhkikuluneisiin fraaseihin, että puheet lipsahtavat huumorin puolelle.
Nämä paatoksen viljelijät yleensä samaistavat itsensä ja isänmaan. Isänmaan etu on heidän asiansa ja heidän etunsa on isänmaan asia. Pohjantähden Preeti Leppänen sanoi tyttärenpoikansa sankarihautajaisissa jotenkin niin, että se on toi isänmaan asia yleensä vähän niin kuin paremman väen asia. Näin sota-aikana passaa sitten köyhänkin koettaa.
Perinteiseen itsenäisyyspäivän puheeseen tarvitaan muutamia perusasioita. Niitä ovat tietenkin talvisota tulimyrskyineen ja isänmaan äidinkasvot. Lisäksi tarvitaan menneiden sukupolvien tekemän työn arvon korostamista ja vaaditaan jatkamaan samalla pyyteettömällä linjalla. Sitten puhuja voikin omista sanoistaan liikuttuneena katsoa tehneensä oman osansa. Nyt on sitten toisten vuoro koettaa.
Ne toiset saattavat olla kotonaan nauramassa. On vaikea pitää pärstää peruslukemilla, jos puhuja jylisee isänmaan ystävällisistä äidinkasvoista, joihin talvisodan tulimyrskyt on kaiverrettu verikirjaimin. Näitä kasvoja ei totisesti paineta villaisella, kun menneiden sukupolvien työ katsoo meitä isänmaan äidinhelmasta miespolvien takaa. Tämmöisenkin puheen olen joskus kuullut.
Minä en missään tapauksessa ole epäisänmaallinen ihminen, minä vain vierastan kaikenlaista juhlavaa pönötystä. Jos joku saa sellaisella elähdytettyä sydäntään, niin kyllä se minun puolestani sopii. Oma itsenäisyyspäivän juhlintani supistuu yleensä siihen, että vien kynttilän isoisäni ja isoenoni haudalle. He olivat niitä sotiemme hiljaisia sankareita; tavallisia miehiä, jotka joutuivat taistelemaan etulinjassa. Heitä ei olisi saanut mihinkään itsenäisyyspäivän juhliin kirveelläkään.
Nämä juhlapuheet ovat tahattomasta koomisuudestaan huolimatta vilpittömiä. Kokonaan eri asia ovat sitten vaikkapa jotkut netissä uhoavat isänmaallisuuden täysin väärin käsittäneet äärioikeistolaiset hurmahenget. Isoisäni reaktion heihin osaan hyvin arvata. Hän saattaisi vedellä ympäri korvia jokaista, joka kuvittelee isänmaallisuuden olevan ulkomaalaisten ja toisenuskoisten vihaamista. Natsihenkisen julistuksen kuuleminen saisi hänet painumaan puhisten liiteriin hakkaamaan halkoja. Ja eniten sotaa ihannoivien hän tiesi olevan tositilanteessa kaikkein kelvottomimpia sotilaita.
(Tämä on pääosin sama juttu kuin kahdesti ennenkin. Viimeinen kappale on uusi. Se on omistettu nille, jotka tunnistavat siitä itsenä.)
Luokka: mielipide, yhteiskunta | 2 Kommenttia »
Ihmiskauppaa ja työsyrjintää
Vähäkyröläisen puualan yrityksen työnjohtaja värväsi kirgisialaisia maanmiehiään Suomeen orjatyöhön. Hän kuittasi työntekijöden palkat itselleen ja antoi ne ansainneille vain pieniä summia käteen. Tehtaan johto ei tiennyt asiasta mitään, vaikka osa työntekijöistä majoitettiin yrityksen sosiaalisiin tiloihin. Nyt työnjohtajaa syytetään ihmiskaupasta ja yrityksen johtoa kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.
Syyte on paikallaan ja oikeus tutkikoon asian. Samaan aikaan meillä on kuitenkin reilusti yli 100 000 ihmistä koko ajan tilanteessa, joka täyttää ihmiskaupan tai ainakin kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön.
Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.
Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.
Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.
Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä.
Sama toiminta on joissain tapauksissa hirmuinen rikos ja joissin taas yhteiskunnalle otollinen teko.
Luokka: laki, työelämä, työllistämistoimenpiteet | 7 Kommenttia »
Valtuuston tahto
Jokainen tuntee vanhan vitsin entisen alokkaan asennosta. Kun vääpeli käskee korjaamaan asennon, niin alokas sanoo, että ei vanhaa kannata korjata, vaan samalla vaivalla hän tekee kokonaan uuden. Juuan kunnassa näkyy olevan samanlainen tilanne erään kyläkoulun jatkamisen tai lopettamisen kanssa. Valtuuston keväällä tekemä päätös ei kaikille kelpaa, joten sitä vaaditaan korjattavaksi.
Kunnanvaltuusto ilmaisi tahtonsa harvinaisen selkeästi 10.4.2012 näin:
Kunnanvaltuuston entinen päätös Kajoon koulun jatkamisesta pitää paikkansa, koska perusteet eivät ole muuttuneet ja lisäksi jatkossa oppilaiden vanhemmille tiedotetaan aktiivisesti, että oppilaiden vanhemmilla on vapaus valita lastensa lähikoulu.
Äänestyspäätös tehtiin vastoin kunnanhallituksen esitystä. Kunnanhallitus olisi halunnut lakkauttaa Kajoon koulun. Valtuuston päätös on aikanaan todettu lailliseksi ja pantu täytäntöön.
Nyt sitä vaaditaan korjattavaksi. Kunnanvirastossa on huomattu, että vanhemmat ovat ottaneet päätöksen tosissaan ja valinneet Kajoon koulun lastensa lähikouluksi. Tätä intoa on ruvettu jarruttelemaan määräämällä “väärän” koulun valinneet vanhemmat maksamaan koulukuljetukset itse.
Kunnanhallitus käsittelee asiaa tänään. Päätösehdotuksen mukaan valtuuston kahdeksan kuukauden takainen päätös on vastoin lakia ja siksi valtuuston pitäisi poistaa siitä loppuosa “ja lisäksi jatkossa oppilaiden vanhemmille tiedotetaan aktiivisesti, että oppilaiden vanhemmilla on vapaus valita lastensa lähikoulu.”
Perustelut on löydetty Perusopetuslaista, jota siis on ruvettu tutkimaan vasta kahdeksan kuukauden kuluttua päätöksestä. Lain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun, joten vanhemmilla ei voi olla oikeutta valintaan valtuuston päätöksen edellyttämällä tavalla.
Jos koulumatka on yli viisi kilometriä, niin kunnan on järjestettävä ilmainen kuljetus. Juuri tästä kuljetuksesta kenkä puristaakin. Kunta on tietojeni mukaan jo ilmoittanut joillekin Kajoon koulun valinneille vanhemmille, että 6 §:n lähikoulun osoittamisoikeuden nojalla kunta ei järjestä kuljetusta muuanne.
Laki sinänsä on ihan selvä, mutta niin on valtuuston päätöskin. Valtuuston tahdon mukaan valintaoikeus on ja siitä seuraisi myös velvollisuus järjestää kuljetus.
Kumpaa siis noudatetaan, lakia vai valtuuston tahtoa? Laki ajaa tietenkin valtuuston päätöksen ohi, mutta asiassa on myös kompromissin mahdollisuus. Vanhemmilla voi olla valtuuston tahdon mukaisesti oikeus valita koulu ja kunta voi sitten osoittaa sen saman koulun lähikouluksi ja järjestää koulukuljetuksen. Näin ei rikota lakia eikä valtuuston päätöstä tarvitse ruveta muuttamaan.
Nyt on kuitenkin valittu se kaikkein hankalin tie. Valtuusto joutuu käymään viime keväänä käydyn keskustelun uudelleen ja repimään auki lainvoimaisen päätöksensä. Tämä on sellaista tilkkutäkin paikkausta, johon ei pitäisi koskaan sortua. Jos esittämääni kompromissia ei haluta kustannussyistä tehdä, niin koko Kajoon koulun asia pitää tuoda uudelleen päätettäväksi ihan alusta lähtien.
Hirveä keskustelu siitä taas kerran tulee, mutta ainakaan jälkikäteen ei tarvitse pohtia mikä päätös mahtaa tällä kerralla olla voimassa. Ja sitä lakikirjaa olisi voinut tutkia jo viime keväänä.
Luokka: koulutus, kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, laki | 4 Kommenttia »
Sanavapauden puolustaja
Mahtavatkohan Risto Kuisma ja 300 muuta henkilöä tietää, että he ovat kovasti huolissaan nettipoliisi Marko “Fobba” Forssin sananvapaudesta ja kuuluvat sitä puolustavaan ryhmään Facebookissa? Mahtaakohan Forss itse olla ihastunut tällaisen ryhmän olemassaolosta?
Viime viikolla erässä toisessa ryhmässä käytiin keskustelua Forssin Twitterissä julkaisemasta parista vitsistä. Ryhmässä pidettiin arveluttavana, että tunnettu ja arvostettu poliisimies kertoo julkisesti sellaisia vitsejä, joiden voidaan katsoa loukkaavan erästä maamme vähemmistöä. Forss osallistui keskusteluun itsekin eikä kukaan rajoittanut hänen sananvapauttaan.
Pari päivää myöhemmin Facebookiin oli ilmestynyt ryhmä nimeltään “Pelastetaan Marko “Fobba” Forssin sananvapaus !” Sen perustajana oli joku Maria Mikkolan nimeä käyttävä henkilö. Kenelläkään maamme oikeista Maria Mikkoloista ei ole mitään tekemistä tämän henkilön kanssa, vaan sama ryhmien tehtailija on käyttänyt monia eri tekaistuja profiileja. Tyylistä päätellen hän saattaisi olla myös kirjailija Jussi K. Niemelää herjannut “Justiina C. Nielenmää” ja minua ivannut “Satu Himonen”.
Tähän ryhmään hän ensi töikseen lisäsi ylläpitäjiksi Leon Degrellen ja Rauta Nyrkin. Molempien profiilien takana on tamperelainen kirjailija Klaus Elovaara. Ryhmän kuvaus on Rauta Nyrkin käsialaa, koska ryhmän perustajalla on vaikeuksia kirjoittaa kahta ymmärrettävää ja toisiinsa liittyvää lausetta peräkkäin. Yhdenkin lauseen muotoileminen tuottaa hänelle huomattavia vaikeuksia.
Kuvauksen mukaan Nyt on kysymys ääri-ilmiöiden ylivallasta viherpuna mädättäjät ovat ottaneet sananvapauden puolustajan ja oikeudenmukaisen nettipoliisin hampaisiinsa. Emme halua, että tällainen rehti mies ajelehtii sananvapauden ajopuuna jota “suvaitsevaisten” ylilyönnit heittelevät. Kaikki sananvapauden puolustajat ja isänmaan ystävät ovat tervetulleita ryhmään.
Mitä tämä asia taas minulle kuuluu? Kuuluu sikäli, että olen päässyt kuvakaappauksena ryhmän seinälle kommenttien kera. “Maria Mikkola” leimaa minut anarkistiksi ja antaa ymmärtää minun olevan valejuristi. Lisäksi hän pahoittelee juukalaisten äänestyskäyttäytymistä eli ilmaisee epäluottamuksensa demokratiaa kohtaan.
Sanavapauden puolustajana ja itseäni melko isänmaallisena pitävänä pyysin saada liittyä tuohon ryhmään. Olisin mielelläni keskustellut “Maria Mikkolan” ja muiden ryhmäläisten kanssa, mutta sananvapaus ei näköjään kuulu kaikille:
Toinenkin ryhmän ylläpitäjä kiiruhti estämään osallistumiseni keskusteluun:
Että tämmöinen tapaus tällä kertaa eikä tästä sen enempää. Jos “Maria” haluaa saada näytteen ammattitaidostani, niin lisätköön vähän kierroksia syyllistyäkseen oiken ravakkaan kunnianloukkaukseen. Suunta on jo ihan oikea.
Luokka: huumori, media, sananvapaus | 11 Kommenttia »
Oikeus ja kohtuus
Yksi suurrikollinen on saatu tuomittua, joten maailma on taas piirun verran oikeammalla tolalla. Joensuun käräjäoikeus on tuominnut kontiolahtelainen miehen petoksesta, koska hän teki työmarkkinatuella ollessaan satunnaisesti palkkatöitä. Näin tärkeä rikosuutinen pitää ilman muuta kertoa kaikelle kansalle varoitukseksi.
Varoitukseksi sen kertoi sanomalehti Karjalainen. Mies oli hakenut ja saanut työmarkkinatukea. Hän oli kuitenkin jättänyt kertomatta useissa työttömyysjaksoja koskevissa ilmoituksissa Kelalle, että hän oli ollut myös palkkatöissä. Hän oli hankkinut jopa 300 - 500 euroa kuukaudessa, joten työmarkkinatuen hakeminen samaan aikaa katsottiin petokseksi.
Vastaaja kiisti syytteet väittämällä saaaneensa Kelan virkailijalta tiedon, jonka mukaan vähäiset ansiot eivät vaikuttaisi tukeen. Tämä ei vaikuttanut asiaan, vaan miehen olisi pitänyt ilmoittaa etuuteen vaikuttavat tulonsa. Liikaa maksetuista tuista oli Kela tehnyt jo aiemmin hallinnollisen takaisinperintäpäätöksen ja nyt maksettavaksi tuli vielä 40 päiväsakkoa.
Juridisesti asia meni ihan oikein. Kaikki tukeen vaikuttavat tulot on kerrottava Kelalle annettavissa työttömyysjaksoilmoituksissa. Jos Kelan virkailija on sanonut, että vähäiset ansiot eivät vaikuta tukeen, niin neuvo on ollut väärä. Valtioneuvosto on antanut asetuksen työttömysetuutta määrättäessä huomioon otettavista tuloista. Sen 12 §:n lyhyt luettelo etuuteen vaikuttamattomista tuloista on tyhjentävä. Vähäisiä ansioita ei tässä luettelossa mainita, joten kaikki ansiotulot vaikuttavat etuuteen.
Tämä tapaus muiden vastaavien ohella pistää taas kerran ajattelemaan järjestelmän mielekkyyttä. Jatkuvasti kuulee kauniita puheita työvoimapolitiikan kannustavuudesta ja kaiken työn tekemisen tärkeydestä. Kun ihminen sitten todella tekee jotain, niin hänet tuomitaan petoksesta. Se siitä kannustavuudesta. Epäilenpä, että tätä miestä on jatkossa vaikea saada vakuuttuneeksi työnteon kannattavuudesta ja järjestelmän kannustavuudesta.
Nykyinen lainsäädäntö rankaisee työtöntä kaikissa tapauksissa. Työttömän on oltava kotonaan odottamassa määräystä työharjoitteluun, työelämävalmennukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan. Nämä työt tehdään ilmaiseksi ja kieltäytyminen merkitsee työttömyysetuuden menettämistä. Jos työtön aktivoituu ja yrittää hankkia leivän päälle voita, niin hän syyllistyy petokseen. Tuen hakeminen huikeiden 300 euron tulojen päälle oli rikos. Voidaan ajatella niinkin päin, että se työn tekeminen etuuksien lisäksi oli rikos. Niin tai näin, aina työtön kärsii.
Jos lainsäädäntöä ei muuteta, niin kannustavuudesta on ihan turha puhua. Lainsäädännön muuttamista puoltaa myös vanha Olaus Petrin tuomarinohjeiden kohta 9:
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.
Luokka: laki, työttömyysturva | 11 Kommenttia »
Olemassaolon taistelu
Sosiaalidarvinismin piti olla kuollut ja kuopattu jo kauan sitten, mutta se näyttää nostavan rumaa päätään yhä useammin. Lyhyesti sanottuna sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten rakenteiden oikeuttamista luonnonlakina. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Ihmisyhteisö on taistelukenttä, jossa vahvin alistaa heikomman.
Näitä sosiaalidarvinisteja putkahtelee esille kiihtyvällä tahdilla. Heidän mukaansa työehtosopimukset ja sosiaaliset tuet ovat yhteiskunnan mädättävää humpuukia. Omistamattoman luokan on tehtävä ankarasti työtä ansaitakseen oikeuden olemassaoloon. Markkinatalous on evoluutio, jossa heikomman aineksen tehtävä on kuolla pois. Tämän ajattelun yksi kirkkaimista viime aikoina näkemistäni helmistä löytyy täältä.
Ajankohtaisen kakkosen syrjäytymisilta oli vauhdittanut tämän kirjoittajan päästämään vihansa estoitta irti tai sitten kyseessä on etevä trolli. Peitellymmin tätä samaa ajattelua edustavat kaikki ne, joiden mielestä sosiaalietuudet pitäisi lakkauttaa ja työehtosopimukset purkaa. Täystyöllisyys saataisiin aikaan, kun työnantaja ja yksittäinen työntekijä neuvottelisivat työsuhteen ehdoista “tasavertaisina” neuvottelukumppaneina. Kukaan ei saisi yhtään mitään tekemättä työtä.
Tätä ajattelua näyttää edustavan myös VTTK:n johtaja Juhana Vartiainen. Hänen mukaansa työehtosopimusten yleissitovuus pitäisi purkaa, koska joidenkin ihmisten työpanos alittaa taulukkopalkan. Näitä vähemmän tuottavia ihmisiä ovat esimerkiksi huonosti kieltä osaavat maahanmuuttajat ja vajaakuntoiset. Heidän on kuitenkin saatava töihin, mutta palkkaa heille pitäisi maksaa vähemmän kuin muille samaa työtä tekeville. Vartiaisen ajatuksista kirjoitti Taloussanomat
Tuossa teemaillassa kokoomusnuori Henri Heikkinen edusti omaa menestynyttä itseään. Hän on vaatinut julkisuudessa jo kauan kaikkien yhteiskunnan tukimuotojen poistamista, verotuksen keventämistä ja koko valtion ajamista mahdollisimman alas. Markkinavoimat osaavat hoitaa kaiken paremmin.
Heikkinen on unohtanut kertoa, että hän on itse saanut vihaamaltaan valtiolta Tekesin kautta 300 000 euroa omalle yritykselleen. Tämän firman menestystarinan voitte lukea täältä.
Maailmaan mahtuu kaikenlaisia puhujia, mutta nyt näyttää olevan tarkoituksena tahallinen yhteiskuntarauhan horjuttaminen. Jos nämä höpöttäjät tutustuisivat edes vähän työehtosopimusten historiaan, niin he tajuaisivat niiden tarkoituksena olevan työ- ja yhteiskuntarauhan turvaamisen. Jos joku haluaa anarkiaa, niin hänen pitää valmistautua pärjäämään myös ihan oikeassa olemassaolon taistelussa. Sitä ei varmasti kukaan meistä halua.
Luokka: elinkeinoelämä, työelämä, yhteiskunta | 8 Kommenttia »
Rankkaa siivousta
Jos minä sanon, että joku on juoppo, joku toinen hullu ja kolmas juoppohullu, niin se paljastaa vain minun ikävän asenteeni eikä sillä ole mitään juridista merkitystä. Kun näin sanoo TE-toimiston virkailija, niin seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Aamulehden mukaan Tampereen TE-toimisto on viime kesäkuusta lähtien ohjannut päihde- tai mielenterveysongelmaisiksi epäiltyjä sosiaalitoimen piiriin. Amatööridiagnoosin tekee TE-toimiston virkailija, jonka koulutus voi olla ihan mitä tahansa. Lääketieteellistä koulutusta tuskin on kenelläkään tavallisella työvoimaneuvojalla.
Nyt joku sanoo, että näin pitää toimiakin ja TE-toimisto ohjaa henkilöitä ihan oikeaan paikkaan. Se on totta, mutta arvion tekee väärä henkilö, keinot ovat väärät ja ne johtavat ikävään tilanteeseen.
TE-toimiston päätökset pannaan täytäntöön välittömästi, joten tämän ties mihin perustuvan arvion seurauksena työtön työnhakija menettää työttömyysetuutensa heti. Hän joutuu hakemaan kunnan myöntämää toimeentulotukea, mutta siitä huolimatta hänen on oltava TE-toimistossa työttömänä työnhakijana. Jos hän ei ole, niin toimeentulotukilain mukaan hänen tukeaan alennetaan 20 %. Vasta oikean lääkärin työkyvyttömyyslausunto vapauttaa hänet työnhakuvelvollisuudesta. Sen saaminen taas saattaa kestää vaikka kuinka kauan ja sen ajan tämä alkoholistin tai mielenterveysongelmaisen leiman saanut riippuu löysässä hirressä. Työkyvyttömyyden toteamisestakin on vielä pitkä matka eläkkeelle.
Tampereen TE-toimiston menettely on rankalla kädellä tapahtuvaa siivoamista, jolla työttömyystilastoja kaunistetaan. Sosiaalitoimen asiakkaaksi ohjattu katoaa työttömyystilastoista, vaikka hänellä onkin ilmoittautumisvelvollisuus. Hänet siirretään ryhmään, jolle ei koskaan tarjota työtä tai työllistämistoimenpiteitä ja Kelalle kuuluvat työttömyysetuuskustannukset muuttuvat kunnan maksamaksi toimeentulotueksi. Valtio säästää kuntien kustannuksella.
Lisäksi tämä siivous tapahtuu sellaisella menetelmällä, että taitaisi pitää puhua virkavallan anastamisesta tai valelääkäreistä.
Luokka: sosiaalitoimi, toimeentulotuki, työttömyysturva | 9 Kommenttia »
Asian vierestä
Ajankohtaisen kakkosen syrjäytymistä käsittelevä teemailta oli paha pettymys. Studioon oli koottu joukko keskustelijoita, joista osa edusti omahyväistä itseään ja osa ei muuten vain näyttänyt ymmärtävän illan teemasta yhtään mitään. Juttu rönsyili odotetusti sivuraiteille alkaen paskaduunien olemassaolosta ja koko syrjäytymisen käsitteestä.
Sarasvuosta en viitsi sanoa paljon mitään, mutta kokoomusnuori Henri Heikkinen piti työttömyyden syynä hyvinvointiyhteiskuntaa. Kun yhteiskunnan sosiaalipalvelut ja työehtosopimusten yleissitovuus ajetaan alas, niin kaikki on hyvin ja markkinavoimat hoitavat asiat.
Onneksi Emilia Kukkala pysyi asiassa. Hänen johdonmukainen viestinsä oli, että työstä on maksettava palkkaa ja sillä palkalla on tultava toimeen. Tätä ei osa keskustelijoita tuntunut ymmärtävän ollenkaan, vaan he puhuivat sitä iänikuista höpinää ilmaisen työn jalostavasta vaikutuksesta. Sillä kuulemma pääsee työn syrjään kiinni ja se auttaa urapolun etsinnässä. Kuuroille korville tuntuivat kaikuvan työttömien työnhakijoiden ihmettelyt siitä, milloin ne urapolut aukeavat, jos palkatonta harjoittelua seuraa vain lisää palkatonta harjoittelua.
Onko sitten paskaduuneja olemassa? On tietenkin. Paskaduunia on jokainen työ sen laadusta riippumatta, jos siitä ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Paskaduunia on joka ikinen opiskeluun liittymätön palkaton työharjoittelu, työelämävalmennus ja kuntouttava työtoiminta. Sitä eivät ole hampurilaisten paistaminen tai siivoaminen, jos työstä maksetaan palkkaa. Työmarkkinatuki ja toimeentulotuki eivät ole palkkaa. Ei tämän pitäisi niin vaikea olla ymmärtää.
Jonkun maininta työttömille järjestettävistä huuhaa-kursseista sai Sarasvuon melkein pillastumaan. Kurssien moittiminen on kuulemma ammattilaisten työn täydellistä aliarvioimista. Sarasvuon reaktiota en ihmettele, koska hän on menestynyt myymällä juuri sitä samaa höpinää liiasta rahasta kärsiville yrityksille kovaan hintaan.
Ne kurssit ovat täyttää huuhaata. Niillä aikuiset ihmiset opettelevat sanomaan käsipäivää ja kuulevat, että työhaastatteluun mentäessä on hyvä laittaa siistit vaatteet päälle ja kammata tukka. Lisäksi näihin kursseihin liittyy poikkeuksetta useamman viikon kestävä palkaton työharjoittelu, josta ei koskaan seuraa varsinaista työsuhdetta.
Ajankohtaiselle kakkoselle annan sellaisen vihjeen, että kutsukaa keskustelemaan sellaisia ihmisiä, jotka tietävät jotain illan aiheesta. Tai järjestäkää vaikka katsojaäänestys, jossa äänestetään kaikkein tolloimmat ulos. Eilisestä porukasta olisivat joutuneet alkumetreillä pihalle Sarasvuo, Heikkinen ja ne kaksi nuorta yrittäjänaista, joiden nimet eivät jääneet mieleeni. He lakaiskoot omaa urapolkuaan toisten tekemällä ilmaisella työllä ja kuvitelkoot olevansa hyväntekijöitä.
Luokka: media, syrjäytyminen, yhteiskunta | 13 Kommenttia »
Suljettu vesikierto
Talvivaara ei näytä enää kiinnostavan tiedotusvälineitä. Juttu on vanha ja tilanteen sanotaan olevan hallinnassa. Tähtitieteen professori on haukkunut asiasta huolestuneet suunnilleen hölmöiksi hysteerikoiksi, koska haitta on paikallinen ja vähäinen. Maailmankaikkeuden kannalta näin epäilemättä onkin, mutta nyt puhutaan ihmisten asuinalueista ja korvaamattomista luontoarvoista.
Fb-kaverini Arto Utsu Virtanen pohdiskeli Talvivaaran tilannetta ansiokkaasti näin:
Talvivaaran käyttämä menetelmä, biokasaliuotus, on koeluonteinen. Missään muualla maailmassa ei tätä menetelmää ole teollisessa mittakaavassa käytetty eikä käytössä, vain joitakin pienimuotoisia kokeita on tehty muutamassa paikassa. Nämä kokeet ovat päättyneet epäonnistumisiin.
Talvivaaran kaivos sai Kainuun ELY-keskukselta 21.11.2012 luvan metallitehtaan käynnistämiselle. Ote luvasta: ”Tällöin metallitehtaan toiminnassa on saavutettavissa lähes suljettu vesikierto. Kokonaisuutena kaivosalueen prosessivesikierrossa saavutetaan suljettu vesikierto.”
Suljettu vesikierto tarkoittaa — siis tarkoittaisi, jos se joskus jossain voitaisiin toteuttaa — sitä, että vettä ei edes tihkuisi mihinkään laitoksen ulkopuolelle.
Talvivaarassa ei edes pyritä suljettuun vesikiertoon. Siellä on tarkoituksena viedä kaivosalueelle varastoitua vettä metallitehtaan läpi ja sen jälkeen varastoida tämä vesi uudelleen toiseen paikkaan kaivosalueelle. Eli vesi siirretään paikasta toiseen. Osa vedestä ei heti päädy toiseen altaaseen, vaan se kiertää prosessissa toisen, ehkä kolmannenkin kerrran. Joka tapauksessa kaikki metallitehtaassa tai muussa prosessissa käytetty vesi varastoidaan kaivosalueelle samantyyppiseen altaaseen, joka marraskuussa tyhjeni pohjan pettämisen vuoksi.
Mitä tälle vedelle tapahtuu sen jälkeen, kun se on käytetty prosessissa ja varastoitu? Se päästetään ulos kaivosalueelta jokiin ja järviin, ellei satu uutta vahinkoa jo tätä ennen.
Siinä Talvivaaran lupaama ja ELY-keskuksen kaivokselle antaman luvan mukainen tilanne, jossa ”prosessivesikierrossa saavutetaan suljettu vesikierto”.
Prosessivesikierto on kiero ilmaisu. Se ei kerro halaistua sanaa siitä, mitä tapahtuu prosessin ulkopuolella. Siellä jätevesi lasketaan luontoon. Fysiikan lakien mukaan vallitsee aineen häviämättömyyden laki. Näin myös Talvivaaran käyttämän veden osalta, joka muuttuu prosessissa jätevedeksi. Se ei katoa avaruuteen.
Jos Virtanen on väärässä, niin kertokaa se minullekin. Itse en ymmärrä tuota teknologiaa, mutta aineen häviämättömyyden lain tunnen.
Vaikka vesi saataisiinkin kierrätettyä, niin jäljelle jää jotain kauhuelokuvien ektoplasmaa muistuttavaa mönjää. Tässä Stop Talvivaara -liikkeen Hannu Hyvösen eilen julkaisema kuva:
Luokka: ympäristönsuojelu | 4 Kommenttia »
Onttoa puhetta
Viime viikolla pääministeri Jyrki Katainen ehdotti, että pienten lasten äidit on saatava osa-aikatöihin. Viikonloppuna valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen pani paremmaksi ja vaati kaikkia käsipareja töihin Suomen nostamiseksi lamasta. Vähän väliä kuuluu elinkeinoelämän suunnalta vaatimuksia, joiden mukaan työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta.
Kukaan ei sano mistä näitä töitä löytyy. Onko Kataisella tiedossaan osa-aikainen työ jokaiselle nykyisin lapsiaan kotona hoitavalle äidille? Onko Urpilaisen taskussa työpaikka jokaiselle käsiparille ja ilmeisesti myös yksikätisille? Ymmärtävätkö työurien jatkamisen vaatijat itsekään vaatimustensa sisältöä? Ei ole, ei ole ja tuskin ymmärtävät.
Ei ongelmana ole työntekijöiden puute, vaan työpaikkojen vähyys. Karkeasti sanoen maassa on tälläkin hetkellä 150 000 työtöntä työnhakijaa ja jos kaikki työllistämistoimenpiteissä palkatta olevat lasketaan mukaan, niin heitä on 300 000. Avoimia työpaikkoja on jatkuvasti suunnilleen 15 000 ja niistäkin yhä suurempi osa alkaa olla työharjoittelijoiden paikkoja. Työharjoittelua tehdään pelkällä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.
Tekemätöntä työtä löytyy ihan varmasti, sen tietää jokainen. Palkan maksajista tässä pulaa on. Alkaa väkisinkin näyttää siltä, että nämä töihin patistelijat eivät aiokaan maksaa mitään palkkaa. Yhä useampi työ on tehtävä ilmaiseksi ja työstä tulee kansalaisvelvollisuus. Nämä puheet ovat pelkkää mielien muokkausta, jolla saadaan työttömät näyttämään laiskoilta ja työhaluttomilta lurjuksilta. Heidät pitää pakottaa työhön, mutta palkasta ei edelleenkään puhuta.
Tähän mielien muokkaamiseen osallistui viime viikolla myös Ajankohtainen kakkonen. Siinä toimittaja kiersi miljoonasalkun kanssa kyselemässä kuntapäättäjiltä, miksi kunnat maksavat näin paljon sakkoja työllistämisen laiminlyönnistä. Koko juttu perustui yksipuolisesti ja osittain väärin ymmärrettyyn kuntien työllistämisvelvoitteeseen. Täältä voitte lukea Kari Laurilan erinomaisen analyysin ohjelmasta
Ministerit puolestaan tekevät itsestään narrin näillä hengennostatuspuheillaan.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 6 Kommenttia »
Alennettu toimeentulotuki
Kuntien sosiaaliviranomaiset rikkovat Toimeentulotukilakia joskus joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Usein kyse on tilanteesta, jossa työtön on menettänyt oikeutensa työmarkkinatukeen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia. Moitittava menettely tarkoittaa Työttömyysturvalain mukaan työvoimapoliittisesta toimenpiteestä eroamista tai kieltäytymistä ilman pätevää syytä.
Kun työmarkkinatuki menee, niin silloin on turvauduttava kunnan myöntämään toimeentulotukeen. Sitä kunnan on pakko myöntää, mutta Toimeentulotukilain 10 §:ssä säädetään alennetusta perusosasta. Perusosaa voidaan alentaa enintään 20 %, mikäli henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Toistuva menettely aiheuttaa jopa 40 %:n alennuksen. Kyse on kahdesta eri laista ja kahdesta eri sanasta. Henkilöllä voi olla Toimeentulotukilaissa tarkoitettu perusteltu syy, vaikka hänellä ei olisikaan Työttömyysturvalain mukaista pätevää syytä. Perusteltu syy on paljon väljempi ilmaisu ja mahdollistaa laajemman tulkinnan.
Sosiaaliviranomaiset väittävät usein, että sanamuodot ovat yksi yhteen ja että kyseessä on jonkinlainen automaatti, jonka mukaan Kelan päätös alentaa myös toimeentulotukea. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän varmaksi kaksi tapausta, joissa sosiaalilautakunnan päätös on kumottu hallinto-oikeudessa juuri sillä perusteella, että henkilöllä on ollut kieltäytymiseen Toimeentulolain tarkoittama perusteltu syy.
Lisäksi alennusprosenttina käytetään jatkuvasti ylärajaa 20 % tai 40 %. Lain sanamuodon mukaan alennusprosentti voi olla mitä tahansa välillä 1 - 20 tai 1 -40.
Toimeentulotukilain 10 §:n 2 momentin mukaan alennusta käytettäessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.
Edellä olevassa lauseessa pilkun paikka on ratkaiseva. Lause tarkoittaa sitä, että suunnitelma on aina laadittava. Yhteistyössä eri tahojen kanssa se on laadittava, mikäli yhteistyö on mahdollista. On vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että työvoima- ja sosiaaliviranomaiset eivät voisi tehdä yhteistyötä. Siksi suunnitelma voidaan jättää laatimatta vetoamalla vaikkapa asiakkaan mahdottomuuteen. Jos asiakas on mahdoton, on suunnitelma laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan. Ellei suunnitelmaa ole laadittu, niin toimeentulotuen alentaminen on vastoin lakia ja valitusviranomainen tulee päätöksen varmasti kumoamaan.
Sanamuodot ja pilkun paikat saattavat joskus merkitä paljon.
Luokka: laki, sosiaalitoimi, viranomaistoiminta | 7 Kommenttia »
Suunnitelma ja todellisuus
Ensi vuoden alussa aloittavana valtuutettuna tutustuin Juuan kunnanvaltuuston edellisen valtuustokauden alussa hyväksymään kuntastrategiaan ja tutkin se toteutumista. Samaa muuten suosittelen kaikille uusille valtuutetuille ja kertaukseksi entisille. On hyvä tietää ikävätkin tosiasiat.
Kuntastrategian 2009 mukaan kuntaan piti saada 200 uutta työpaikkaa vuodessa, mutta saatiinkin saman verran vähennystä. Väkiluvun piti kasvaa 20 asukkaalla vuodessa, mutta neljässä vuodessa väen vähennys on ollut 300.
Kunnan talous piti tasapainottaa valtuustokauden aikana. Vuoden 2008 vuosikate 3,4 miljoonaa euroa on romahtanut ja positiivisen tuloksen sijaan kuluva vuosi on jo kolmas perättäinen alijäämäinen vuosi. Vuonna 2008 vuosikate oli 590 euroa/asukas, vuonna 2011 enää 50 euroa/asukas ja tämä vuosi taitaa mennä miinusmerkkiseksi.
Vuosikate on lyhyesti sanottuna tulot miinus käyttömenot. Vuosikate osoittaa sen tulorahoituksen, joka käyttömenojen jälkeen jää käytettäväksi investointeihin. Kunnan kukkaro siis näyttää olevan tyhjä ja tulot riittävät vain jokapäiväisen toiminnan pyörittämiseen.
Strategiasuunnitelman mukaan sosiaali- je terveysmenoja piti leikata 1,5 miljoonaa. Vuosina 2010-12 ne ovat kasvaneet 3 miljoonaa euroa ja viime kokouksessaan valtuusto hyväksyi määrärahojen 1,9 miljoonan euron ylitysoikeuden.
Verotulot olivat vuonna 2008 yhteensä 13,5 miljoonaa, mutta vuonna 2011 enää 12,5 miljoonaa.
Isävainajani sanoin: Mitä nyt tehdään, kun voi on paljaaltaan repussa ja pylly paljaana pakkasessa? Jos minulla olisi keinot tiedossani, niin kertoisin ne heti. Näitä ongelmia ei pysty kukaan yksin ratkaisemaan, vaan kaikkien päättäjien ja viranhaltijoiden on se toimittava yhdessä. Ihan ensimmäiseksi jokaisen on tiedettävä tilanne ja ymmärrettävä se. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku.
Ainakin se pitää oppia, että kuntastrategia ei saa olla liian optimistinen. Vuonna 2009 hyväksytty paperi ihan selvästi sellainen oli ja saattoi olla omiaan herättämään luottamusta kaiken kääntymiseen hyväksi. Uskoa pitä tietysti olla, mutta ei pelkkä paperilla hyvältä näyttävä suunnitelma mitään auta. Suunnitelman on oltava realistinen ja toteuttamiskelpoinen ja lisäksi sitä on aktiivisesti toteutettava.
Kaikki me haluamme säilyttää itsenäisen kunnan, joten nyt ei sitten enää ole varaa joutavaan riitelyyn. Sen takia minäkään en ole kiinnostunut kenenkään pään saamistesta pölkylle. Tutkin näitä asioita ihan vain ymmärtääkseni tämänhetkisen tilanteen.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, kunnallistalous | 10 Kommenttia »
Karkotus tai elinkautinen
Eduskunta on eilen keskustellut Jussi Halla-ahon lakialoitteesta ulkomaalaislain muuttamiseksi. Olen turhaan etsiskellyt sellaista uutista, jossa olisi otettu kantaa itse asiaan. Lehdet ovat olleet kiinnostuneita vain siitä, mitä Kari Rajamäki sanoi (Suomen Sisun lakialoite) ja miten perussuomalaiset siihen reagoivat (närkästyivät, raivostuivat). Toimittajien laiskuudesta kertoo myös se, että jatkuvasti kerrotaan aloitteen koskevan rikoslain muuttamista, vaikka kyse on ulkomaalaislaista.
Aloite siis koskee lain muuttamista siten, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti. Nykyisen lain 149 §:n mukaan voidaan karkottaa sellainen ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Aloitteen mukaan tätä lainkohtaa muutettaisiin niin, että tällainen henkilö karkotettaisiin automaattisesti.
Joskus mikään maa ei suostu ottamaan karkotettua henkilöä vastaan, ei edes alkuperäinen kotimaa. Sellaisille henkilöille on vähän pakko myöntää oleskelulupa rangaistuksen kärsimisen jälkeen. Halla-ahon lakialoitteessa esitetään, että oleskelulupaa ei myönnettäisi, vaan henkilö pidettäisiin säilössä siihen asti, kunnes hänet voidaan karkottaa jonnekin.
Tässä kohtaa tulee vastaan juridisia ongelmia. Perustuslain 6 § 1 momentti sanoo, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Vankeusrangaistuksen jälkeinen epämääräisen mittainen tai jopa elinkautinen säilöönotto eli käytännössä vankeus olisi vastoin tätä säädöstä. Samasta rikoksesta on annettava kaikille samanlainen rangaistus eikä ulkomaalaisia voida tuomita eri lakien mukaan lisävankeuteen. Perustuslaki puhuu nimenomaan ihmisistä, ei Suomen kansalaisista.
Teko, josta suomalainen selviäisi vuoden rangaistuksella, toisi joillekin ulkomaalaisille elinikäisen vankeuden. Tämä on perustuslain lisäksi vastoin suunnilleen kaikkia oikeusperiaatteita ja kansainvälisiä sopimuksia. Jos tällainen lakimuutos hyväksyttäisiin, niin ainakin EIT:lle tulisi töitä.
Karkotuksen muuttaminen automaattiseksi ei olisi yhtä selvä perustuslaillinen ongelma, koska laissa on jo nykyisin karkottamisen mahdollisuus. Omat vaikeutensa tosin siinäkin olisi esimerkiksi palautuskiellon takia sellaisiin maihin, joissa henkilöä voisi uhata kuolemanrangaistus. Ennalta määräämättömän mittainen säilöönotto lisärangaistuksena sen sijaan ei tule kuuloonkaan. Sen tapaista menettelyä käytettiin Stalinin Neuvostoliitossa, jossa leirituomion kärsinyt määrättiin hallinnollisella päätöksellä karkotettavaksi saman leirin läheisyyteen. Tämän lakimuutoksen myötä Suomi panisi paremmaksi ja pitäisi tuomionsa jo kärsineitä vankina ilman vapautumismahdollisuutta.
Tälle tielle jos lähdetään, niin loppua ei näy.
Toimittajille tiedoksi, että ei tämän aloitteen asiallinen käsitteleminen tämän vaikeampaa ole. Ja lukijoille tiedoksi, että en taaskaan kaipaa niitä saunan taakse -kommentteja.
Luokka: kriminaalipolitiikka, laki, media | 8 Kommenttia »
Totta vain toinen puoli
Ajankohtainen kakkonen kertoi eilen illalla, että kunnat maksavat ihan turhaan sakkomaksua Kelalle, koska eivät täytä työllistämisvelvoitettaan. Ensin toimittaja nosti rehvakkaasti pankista 700 euroa eli työttömän saaman työmarkkinatuen verran ja jakoi rahat kahteen osaan. Se toinen osa kuvasi määrää, jonka kunta joutuu maksamaan osuutenaan pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta.
Juttuhan lähti pieleen jo alkumetreillä. Työtön ei saa työmarkkinatukea 700 euroa puhtaana käteen, vaan siitä maksetaan 20 % veroa. Käteen jäävä summa on suunnilleen 540 euroa.
Sitten seurasi kuntapäättäjien haastatteluja ja asiantuntijoina toimivat veteraanipoliitikko Marjatta Stenius-Kaukonen ja työministeri Lauri Ihalainen. Stenius-Kaukonen todisteli, että jopa tunnin kestävä työllistäminen viikossa vapauttaa kunnan sakkomaksusta ja Ihalainen patisteli kuntia työllistämään enemmän.
Koko jutussa oli totta toinen puoli eli kuntien maksuosuus. Laki määrää, että jos kunta ei järjestä kuntouttavaa työtoimintaa, niin se joutuu maksamaan puolet pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta. Jos työtoimintaa järjestetään, niin kunta vapautuu tästä maksusta. Sitä ei toimittaja tiennyt, että säästämisen lisäksi kunta ansaitsee tällä kuntouttavalla työtoiminnalla 10.09 euroa jokaisena päivänä jokaisesta kuntoutettavasta pitkäaikaistyöttömästä.
Kuntatalouden kannalta juttu oli siis totta, mutta muuten kaikki käsitteet menivät jopa asiantuntijoilla iloisesti sekaisin. Stenius-Kaukonen ja Ihalainen puhuivat koko ajan työllistämisestä, vaikka kuntouttava työtoiminta on ilmaistyötä. Kuntoutettava ei saa palkkaa, vaan pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä ruokarahaa. Jos henkilö on saanut karenssin eli menettänyt työmarkkinatukensa, niin hän joutuu kuntouttavaan työtoimintaan toimeentulotukea vastaan.
Mitä tämä kuntouttava työtoiminta on? Se voi olla ihan mitä tahansa mitä kuntien palkkaamat työvalmentajat keksivät sen olevan. Se voi olla joulukoristeiden askartelua kahvipusseista tai vaikkapa Sipoon ja Iin malliin Matkahuollon toiminnan pyörittämistä. Pahimmillaan se voi olla Juuan malli, jossa kuntoutettavat purkivat useita tiilirakennuksia käsipelillä.
Työllistämistä tämä touhu on vain tilastojen siivoamisen kannalta. Kuntouttavassa työtoiminnassa oleva ei ole viralliseti työtön, joten tilastot kaunistuvat ja kunta saa selvää rahaa. Ei siis ole mikään ihme, että näitä työvalmentajia alkaa olla vähän jokaisessa kunnassa keksimässä jotain tekemisen tynkää työttömille. Kuntoutuksen kanssa tällä kuntouttavalla työtoiminnalla ei ole mitään tekemistä, koska lain mukaan siihen kelpaa vain täysin työkykyinen. Sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevat ohjataan niiden pariin jo alkuvaiheessa ja kuntoutettaviksi he kelpaavat vasta työkykyisinä.
Kuntouttavaan työtoimintaan voidaan määrätä kuka tahansa pitkäaikaistyötön jopa 24 kuukauden ajaksi työmarkkinatuen menettämisen uhalla. Kun tuki on mennyt, niin kuntouttavaan työtoimintaan määrätään 12 kuukautta toimeentulotuesta elatuksensa saanut. Hän joutuu sitten olemaan kuntouttavassa koirakoulussa karenssinsa ajan toimeentulotuella.
Tämä on sitä Stenius-Kaukosen ja Ihalaisen peräänkuuluttamaa työllistämistä. Työtä kyllä tehdään, mutta palkkaa ei makseta. Toimittajat saisivat virallisen totuuden kuuntelemisen sijaan perehtyä aiheeseensa vähän paremmin.
Luokka: media, työllistämistoimenpiteet | 8 Kommenttia »
Viimeisiä viedään
Jossain on ilmeisesti päätetty, että valtiolla ei saa olla mitään tuottavaa liiketoimintaa. Valtion on aiheutettava vain kuluja, jotta julkista sektoria voidaan syyttää tehottomuudesta ja rahojen kylvämisestä turhuuteen. Nyt hallitus aikoo myydä tie- ja maanrakennusyritys Destian eniten tarjoavalle eli todennäköisesti kansainvälisille pääomasijoittajille. Jossain välissä eduskunta on jo antanut myyntiin luvan.
Kerrataanpa vähän tätä vanhaa ja tuttua kuviota. Satuin itse olemaan Tiehallituksessa töissä silloin, kun alkutahdit lyötiin. Jo siinä vaiheessa minua viisaammat osasivat ennustaa lopputuloksen.
Kauan sitten 1980-luvulla oli vielä Tie- ja vesirakennushallitus TVH, jota vanhat ihmiset myös tievaltioksi sanoivat. 80-luvun lopussa sisään ajettiin tilaaja-tuottaja -järjestelmä ja TVH jaettiin kahtia. Tiehallitus toimi tilaajana ja Tielaitos tuottajana. Tämä oli pelkkä välivaihe ja kohta Tielaitos yhtiöitettiin Destiaksi.
Tässä vaiheessa monet jo arvasivat, että ennen pitkää Destia myydään. Tämä sama kuviohan on toistunut jo monta kertaa ja oikeastaan on ihme, että Destiaa ei ole myyty jo aikaisemmin. Suunnilleen kaikki muut valtionyhtiöt ovat jo kulkeneet tämän yksityistämisen tien paljon aikaisemmin.
Yksityistämiseen liittyy erityisesti Destian tapauksessa kiinteästi elinkaarimalliajattelu, jota nykyisin suositaan teiden ja siltojen rakentamisessa. Siinä yritys rakentaa tien tai sillan ja valtio maksaa tuotteesta sekä vuokraa että lyhennyksiä. Lopputuloksena valtiosta tulee viimein elinkaarensa päähän tulleen ja peruskorjausta vailla olevan tienpätkän omistaja. Sitten tehdään uusi elinkaarimalliin perustuva sopimus peruskorjauksesta. Ikiliikkuja toimii ja voiteluaineena toimii valtion veronmaksajilta keräämä raha.
Hyvä puoli elinkaarimallissa on se, että rakentamiskustannukset tulevat valtion maksettaviksi vähitellen. Huono puoli on se, että valtio ei kunnolla ole koskaan oman infrastrutuurinsa omistaja vaan on aina pääomasijoittajien armoilla.
Luokka: elinkeinoelämä, yhteiskunta, yksityistäminen | 3 Kommenttia »
Työtön yrittäjänä
Työttömiä patistetaan kovasti ryhtymään yrittäjiksi. Siinä piilee kuitenkin monia vaaroja, joista ei tarvinne erikseen varoitella. Jos oman alan isot firmat joutuvat irtisanomaan väkeään, niin pienten menestyminen ei liene mitenkään varmalla pohjalla.
Jos uudeksi yrittäjäksi houkuteltu joutuu vuosien kuluttua lopettamaan yritystoiminnan, niin TE-toimistossa voi olle muhimassa melkoinen pommi. Sain tänään vanhaan juttuuni sellaisen kommentin, joka ansaitsee tulla nostetuksi esille:
Ikuinen karenssi on olemassa. Minulla se on jatkunut jo vuodesta 2002 ja ilmeisesti se loppuu viime kesän lakimuutoksen tuoman armahduksen myötä vuonna 2017. Viisitoista vuotta karenssia lienee Suomen ennätys tai ainakin aika lähellä sitä. Asia juontaa juurensa siitä, että vuonna 2002 sain kolmen kuukauden työssäolovelvoitteen, mutta aloinkin sitten yrittäjäksi. Sitä kesti hyvällä pohjalla 10 vuotta, jonka aikana maksoin veroja Suomen valtiolle valehtelematta miljoonan.
Yrityksellä meni vähän huonommin viimeiset kaksi vuotta, joten niitä yrittäjän YEL-maksujakin tuli maksettua minimi. Nyt kun yritys on kokonaan ajettu alas ei minulla ole oikeutta työttömyysturvaan, koska YEL-tulojen tarkastelujakson aikana ei ole riittävästi maksettua omaa turvaa. Kaiken huippu on, että päättivät vielä työssäoloehdon olevan voimassa yhä edelleen.
En ole siis ollut missään työssä ollenkaan. En kyllä menekään, koska velkaa on tästä yrityksestä nyt sen verran, että työhön ei kannatakaan mennä. On käsittämätöntä että voi olla karenssia 2002 lukien, jonka jälkeen on ollut omasta mielestään kymmenen vuotta 24/7 töissä, muttei sitten ollutkaan. Tällainen toiminta ei ainakaan minun kohdalla suurta hurraa-huutoa nostata tällaiselle ns. edistysvaltiolle. Sanotaan nyt näin kauniisti, että lähinnä katkeruutta herättää.
Kymmenen vuoden työ yrittäjänä siis nollattiin täysin ja vanhat synnit kaivettiin esille. Saadakseen työmarkkinatukea tämä entinen yrittäjä joutuu olemaan töissä, työelämävalmennuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa, työharjoittelussa tai koulutuksessa kolme kuukautta. Vain työstä maksetaan palkkaa, kaikki nuo muut on tehtävä ilmaiseksi.
Tämän tarinan opetus lienee, että jos rupeaa yrittäjäksi, niin kannattaa ruveta menestyväksi yrittäjäksi. Sitä varman menestymisen reseptiä ei tosin taida TE-toimistosta saada, mutta sieltä saa varmasti rangaistuksen huonosta menestymisestä.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet, viranomaistoiminta | 12 Kommenttia »
Jonkinlainen ajatus
Tiettyjen piirien tavoitteena näyttää olevan ilman palkkaa tai minimaalisella korvauksella tehtävän työn lisääminen. Ilmeisesti he eivät aio hellittää ennen kuin kaikki työvoima on ilmaista.
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna patistaa valtiota ja työmarkkinajärjestöjä järjestämään nuorille koulutuspaikkoja suoraan yrityksissä.
Simonlinna haluaa maahan koulutussopimusjärjestelyn, jonka avulla nuoret voisivat saada yrityksissä opetusta työntekoon.
- Nuoret eivät olisi työsuhteessa eivätkä näin ollen normaalien työehtojen piirissä. Sen sijaan nuoret saisivat opetusta työnteossa, oppisivat tekemistä käytännössä ja saisivat kenties jonkinlaista harjoittelijakorvausta, kuvaa Simonlinna yrittäjäyhdistyksen tavoitetta.
Näin kertoi Ylen nettisivujen uutinen. Mitähän tämä Simolinnan visio oikein mahtaa tarkoittaa? Nuoret pitäisi siis lähettää työpaikoille opettelemaan työntekoa jonkinlaisella harjoittelukorvauksella. Miksi yrittäjäjärjestölle eivät riitä nykyiset mahdollisuudet kuten vaikkapa oppisopimuskoulutus? Tai mitä vikaa on palkkaamisessa koeajalle, jolloin työntekijän saa irtisanoa milloin tahansa?
Sehän siinä on tietenkin vikana, että sekä oppisopimuskoulutuksessa että koeajalla pitää maksaa palkkaa. Nyt haluttaisiin uudenlainen järjestelmä, jossa maksettaisiin “jonkinlaista harjoittelukorvausta”. Korvauksen suuruudesta ei tietenkään puhuta mitään, mutta kaikesta päätellen se olisi todella “jonkinlaista”.
Erityisen ikävältä tässä ajatuksessa kuulostaa se, että nuoret eivät olisi työsuhteessa. Siinä tapauksessa heihin ei tarvitsisi soveltaa minkäänlaista työsuhdelainsäädäntöä palkan tai vaikkapa työajan suhteen. Jos ensimmäiset kokemukset työelämästä ovat tällaisia, niin mistä ihmeestä kuvitellaan tulevaisuudessa löydettävän motivoituneita työntekijöitä?
Vastaus on, että ei mistään, mutta ei se ole tarpeenkaan. Tulevaisuudessa työntekijöille ei yleensäkään makseta palkkaa, vaan työnteko on jonkinlainen kansalaisvelvollisuus, josta korvaukseksi saa mahdollisesti aterian päivässä.
Tällaiset ehdotukset halveksivat nuoria. Takana näyttää olevan sellainen näkemys, että nuoret eivät osaa mitään eivätkä oikeastaan halua mitään oppiakaan. Siksi heille pitää opettaa työn tekemistä kädestä pitäen.
Ehtymättömältä tuntuu ilmaisen työn keksijöiden mielikuvitus. Jos he käyttäisivät yhtä paljon päätään palkkatöiden lisäämisen keksimiseen, niin tulokset olisivat varmasti kaikille parempia. Vapaaehtoisesta työstä maksettava palkka on edelleen ilmaista pakkotyötä parempi motivoija.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, yhteiskunta | 10 Kommenttia »
Mitä tapahtuu Pampalossa?
Meille pohjoiskarjalaisille on kerrottu, että Suomessa on ainakin yksi täysin turvallinen ja ympäristöystävällinen kaivos. Se on Pampalon kultakaivos Ilomantsin Hattuvaarassa.
Ympäristöystävällisyys perustuu tuotantoprosessin tehokkuuteen. Jätevettä ei ole vielä tarvinnut laskea purkuojaan, koska sama vesi kierrätetään rikastusprosessista rikastushiekka-altaaseen, sieltä jälkiselkeytysaltaaseen ja sitten takaisin rikastusprosessiin. Vasta joskus ensi vuoden puolella vettä kertyy niin paljon, että sitä on laskettava luontoon 60 000 kuutiota vuodessa.
Sekin vesi on kuulemma niin puhdasta, että se sellaisenaan kelpaa talousvedeksi. Näin siitä huolimatta, että Pampalon pohjavesistä mitattiin jo viime vuonna nikkeliä moninkertaisia määriä verrattuna vuoteen 2007. Se ei kuulemma johdu kaivoksesta, vaan mittauspaikan vaihtumisesta ja siitä, että maaperässä saattaa olla nikkeliä.
Näin siis teoriassa. Viime helmikuussa jälkiselkeytysaltaasta mitattiin fosforia kaksinkertainen määrä verrattuna kaivosveden alkuperäisiin pitoisuuksiin. Jostain sitä on siis prosessin aikana tullut lisää, mutta sillekin löytyy luonnollinen selitys. Altaaseen lasketaan myös laitoksen käsitellyt sosiaaliset jätevedet eli vessavedet.
Tämä on kaivoksen omaa informaatiota. Paikallislehti Pogostan Sanomat rupesi kuitenkin ihmettelemään pääkirjoituksessaan 15.11.2012 kaivoksen hakemaa muutosta ympäristölupaan. Kaivoksen johdon mukaan siellä ei käytetä ollenkaan syanidia, mutta kuitenkin sitä on toimitettu ongelmajäteyhtiölle tonneittain. En oikein usko, että kaivoksella työskentelevät sontivat syanidia.
Näin siis Pogostan Sanomat 15.11.2012:
Pampalon kaivos Ilomantsissa on hakenut muutoslupaa voimassaolevaan ympäristölupaan. Yhtiö aikoo nostaa kaivoksen toiminnan nykyisestä lähes kaksinkertaiseksi. Lisäksi rikastushiekka-altaan patoja on määrä nostaa kuudella metrillä ja johtaa kaivosvesiä selkeytysaltailta Lietojanlampeen. Lisäksi yhtiö hakee lupaa laboratoriossa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen neutraloimiseen ja johtamisen kaivoksen rikastushiekka-altaaseen.
Kaivoksen johto on vakuuttanut, että Pampalossa ei käytetä syanidia, mutta viime vuonna sitä on toimitettu ongelmajäteyhtiölle 25,9 tonnia.
Nyt säästösyistä ongelmajätelaitoksen sijasta jäte laimennettaisiin ja johdettaisiin kaivosaltaan jälkeen luonnonvesiin. Allaskäsitellyssa vedessä olisi myös kuparia, sulfaattia ja arseenia.
Joskus olen kuullut vanhojen ihmisten viittaavan Hattuvaaran syrjäiseen sijaintiin sanoilla “Hatussa helevetissä.” Ruotsalainen Endomines saattaa kuvitella, että ketään ei kiinnosta mikään siellä tapahtuva.
Luokka: ympäristönsuojelu | 7 Kommenttia »
Tyhjää lätinää
Kaikki puheet tulevien kuntaliitosten vapaaehtoisuudesta osoittautuivat eilen pötypuheiksi. Heikki Turusen sanoin ne ovat yhtä tyhjää lätinää kuin Rontsan maitohevosen veteen paskantaminen. Sen todisti hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän hyväksymä luonnos uudeksi kuntarakennelaiksi.
Käytännössä lakiesitys toteutuessaan pakottaisi lähes jokaisen kunnan osallistumaan kuntaliitosselvityksiin. Selvitysperusteet koskevat kunnan asukaslukua (vähintään 20 000), työpaikkaomavaraisuutta, työssäkäyntiä, yhdyskuntarakennetta ja kunnan taloudellista asemaa. Jos yksikin edellytys täyttyy, niin liitosselvitys on tehtävä. Käytännössä jokin edellytys täyttyy joka ikisellä pienellä kunnalla.
Aikataulukin on kiireinen. Kuntien on annettava lausuntonsa lakiluonnoksesta viimeistään ensi maaliskuun 7. päivänä. Uusille kuntapäättäjille tulee melkoinen kiire perehtyä asiaan ja sanoa siitä mielipiteensä.
Sanoipa kunta lakiesitykseen mitä tahansa, niin liitosselvitykset on aloitettava heti ja jätettävä viimeistään huhtikuun 1. päivänä 2014. Siihen mennessä on siis vastahakoisimmankin kunnan etsittävä kumppani tai useampia riippumatta omista laskelmista ja haluista.
Jos kunta pullikoi vastaan eikä tee esitystä liitoskumppaneista, niin paikalle saapuu pakkonaittaja eli valtion lähettämä kuntajakoselvittäjä.
Vieläkö joku ministeri kehta tämän jälkeen puhua vapaaehtoisuudesta?
Huomatkaa, että en nyt puhu mitään kuntaliitosten tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Alan vain saada tarpeekseni kauniista puheista, joilla ei koskaan ole aiottukaan tarkoittaa mitään.
Luokka: kunnallishallinto | 8 Kommenttia »
Pääsy kielletty
Sodankylän Kevitsan kaivoksella on ilmeisesti muhimassa seuraava ympäristökatastrofi. Siellä kaivoksen jäteallas on rakennettu ilman erillistä pohjaa, pelkälle moreenipinnalle. Keväällä aloittanut kaivos pumppaa altaaseen jätevettä, vaikka valitusprosessi luvan myöntämisestä on kesken KHO:ssa.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Sodankylän kunta ja Vaasan hallinto-oikeus vaativat kestävää pohjaratkaisua, mutta kaivos ei halua investoida kymmentä miljoonaa euroa omalta kannaltaan tuottamattomaan rakentamiseen.
Kaivoksen johdolla on julkisuuden suhteen melkoinen asenneongelma. Jäteallasta ei saa kuvata eikä yhtiön johto anna aiheesta haastatteluja. Näyttää siltä, että monikansallinen FQM on australialaisen johtajansa mukana tuonut Suomeen kansainväliset tavat. Niiden mukaan yhtiö elää miten haluaa eikä asia kuulu tippaakaan alkuasukkaille.
Sodankylän kunnanjohtaja puhuu kohteliaasti kulttuurieroista. Kaivoksen johto kuulemma harjoittaa sujuvaa small talkia yhdentekevistä asioista, mutta kaivoksen toiminnasta ei puhuta. Vartijat huolehtivat tehokkaasti siitä, että tietoja ei tihku julkisuuteen.
Meininki on kuin suoraan jostain kehitysmaasta, jossa ylikansalliset yhtiöt porsastelevat mielensä mukaan. Nämä suuryritykset toimivat kuin valtio valtiossa. Niillä on oma elämänsä ja omat poliisivoimansa pitämässä alkuasukkaat loitolla.
Samat tavat näyttävät olevan käytössä myös pääosin kotimaisessa omistuksessa olevassa Talvivaarassa. Viime viikolla näytettiin televisiossa, kuinka vartijat juoksentelivat liian uteliaiden toimittajien perässä häkillä uhkaillen. Eilen ohjelmassa 45 minuuttia näytettiin Greenpeacen aktivistien toimintaa. Kun järjestön edustaja otti vesinäytettä kaivosalueen ulkopuolella, niin vieressä seisoi siniset vilkkuvalot leiskuen kaivoksen vartijoiden auto. Gorillat olivat valppaina.
Ei Suomessa näin toimita. Alueella liikkuvien turvallisuus on tietysti varmistettava, mutta uhkaileva käytös on liioittelua. Väkisin herää epäilys, että näillä yhtiöillä on paljon salattavaa ja jäljet alkavat näyttää siltä, että sitä salattavaa oikeasti on.
Vanha kriisitiedottamisen ohje on, että pitää kertoa enemmän kuin osataan kysyä. Kaivosyhtiöiden strategia näyttää olevan täydellinen hiljaisuus aina viimeiseen pakkoon asti. Seuraavaksi nämä kaivosten gorillat varmaan rupeavat ampumaan liian uteliaita, kuten suuressa maailmassa tehdään.
Luokka: yhteiskunta, ympäristönsuojelu | 4 Kommenttia »
Sutta ja sekundaa
Talvivaaran vuotavan kipsisakka-altaan rakensivat kiire ja ahneus. Sain eilen Facebookissa yksityisviestin, jossa paikan päällä ollut kertoo työn laadusta näin:
“Sanonpa tässä sinulle yksityisviestinä, kun on tuo pomokin FB-kaverina ja näistä ei välttämättä saisi puhua. Kipsisakka-allashan on rakenteeltaan sellainen, että aluksi pohjalle on ajettu isoja kiviä, sellaisia 60-100 cm lohkareita tukemaan allasta ja varmistamaan sen kestävyys. Tämä kerros on peitetty karkealla sepelillä ja sen päälle on ajettu - tai olisi pitänyt ajaa - 20 cm kivituhkakerros, jolla altaan pohja on tasoitettu. Tämän päälle on levitetty 1,5 millimetrin vahvuinen muovi. Periaatteessa siis aika hyvä.
Louhos on kuitenkin peitetty huolimattomasti ja louhosten väleihin on jäänyt isoja onkaloita, joihin tämä osittain liian ohueksi kerrokseksi levitetty kivituhka on valunut. Nyt varmaan onkin selvää, että kun 1,5 mm muovikalvo painuu tuhansien tonnien vesimassojen painosta teräviä lohkareita vasten ja kantavaksi pohjaksi tarkoitettu kivituhka häviää alta, niin tilanne on valmis. Samalla huonosti täytetty lohkarepeti toimii erinomaisena salaojana (vrt kukkaruukun pohjalle laitettavat isot kivet), joten altaassa olevat vesimassat pääsevät entistä esteettömimmin karkuun.
Silloinen toimitusjohtaja ja pääomistaja Pekka Perä sanoi mm. näin:
- Ei tehdä tästä mitään Mersua - Mitshubishi riittää… (Asennusvalvojien palaveri 2008)
- Haluaako joku viimeisenä työpäivänä sanoa, ettei kaivos valmistu ajallaan? (Talvivaaran järjestämä saunailta alihankkijoille 2008)
Toivon, että jollain näistä 60 asennusvalvojasta olisi pokkaa mennä esitutkinnassa poliisille kertomaan, millainen ohjeistus kaivoksen rakentamiseen on annettu.”
Sanotaan nyt heti, että tämä on toisen käden tietoa. Sain viestin kaveriltani, jolle tämä minulle tuntematon henkilö oli sen ensin lähettänyt. Tämä kaverini tuntee kuitenkin kyseisen henkilön ja luottaa hänen sanaansa.
Minäkin toivon, että Oulun poliisin talousrikosyksikkö kuulee altaan rakentajia. Näistä uusista ja luotettavan kuuloisista varoaltaistahan ei tarvitse edes kysellä. Ihan yleisessä tiedossa on, että ne ovat käytännössä vain maavallilla padottua kosteikkoa tai pikemminkin suota.
Luokka: ympäristönsuojelu | 5 Kommenttia »
Ahneuden ylistys
Aapelin teksteihin perustuvassa Rauni Mollbergin elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi vanha ja sairas mies makasi sängyssä. Hän oli niin ilkeä ja saita, että hautoi lompakkoaan tyynynsä alla eikä antanut vaimolleen yhtään rahaa, vaikka itse oli jatkuvasti vaatimassa syötävää. Lopulta vaimo suuttui eikä enää antanut ruokaa: “Kun et kerran anna rahaa, niin etpä syökään”.
Tästä piruuntuneena ukko rupesi polttamaan rahojaan ja kun vaimo otti tulitikut pois, niin äijä alkoi repiä seteleitä suikaleiksi ja mättää niitä suuhunsa vettä päälle hörppien. Tyytyväisenä hän kähisi, että ai perkele kun on lystiä, kohta on kaikki rahat mahassa.
Tämä kohtaus tuli mieleen katsellessani eilen ajankohtaisohjelmaa MOT. Siinä kerrottiin amerikkalaisen Ayn Randin niin sanotusta filosofiasta ja sen kannattajista Björn Wahlroosista alkaen. Lyhyesti sanottuna Randin ajattelu kulkee niin, että jokaisella on oikeus olla avoimesti ahne ja itsekäs paskiainen ja vieläpä ylpeillä asialla. Jokainen voi halutessaan tutkia tätä yksinkertaista filosofiaa lisää, minä sain tarpeekseni jo muutamasta nettiartikkelista.
Randin työtä jatkamaan on perustettu instituutti ja ohjelmassa haastateltiin myös erästä sen suomalaista työntekijää. Tämä nainen kertoi Suomessa asuessaan poteneensa huonoa omaatuntoa menestyksestään ja erityisesti siitä, että hän koki moraaliseksi velvollisuudekseen heikompien auttamisen verojen muodossa. Uuden uskontonsa myötä hän oli vapautunut syyllisyydestä ja nautti nyt täysin siemauksin käyttäessään rahat vain itseensä.
Erityisen helpottunut tämä nainen tuntui olevan siitä, että hänen ei tarvitse auttaa ketään, jos häntä ei satu huvittamaan. Hän on valmis auttamaan hädänalaisia vain siinä tapauksessa, että nämä ovat sen arvoisia. Hän ei kuitenkaan kertonut sitä, miten hän laskee auttamiskelpoisten ansainneen hänen armeliaan apunsa.
En ihmettele yhtään, että jotkut rikkaat suosivat Randin ajattelua. Sehän sopii heidän minäkeskeiseen maailmankuvaansa täydellisesti. Koska minä olen niin etevä että olen ansinnut itse rahani, niin minä pidän ihan kaiken itse enkä jaa yhtään mitään.
Luulenpa, että kivikautinen heimo olisi hankkiutunut tällaisista ihmisistä eroon tavalla tai toisella. Nykyisessä yhteiskunnassa he voivat elää arvostettuina kanslaisina ja levittää sanomaansa. Kun ikä ja sairaudet tekevät tehtävänsä, he voivat noudattaa Randin esimerkkiä ja turvautua vihaamaansa julkiseen terveydenhuoltoon.
Heidän onnensa on, että valtaosa ihmisistä ei ajattele heidän tavallaan. Muten he saattaisivat joutua syömään niitä rahojaan.
Luokka: yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Leirin kapot
Haemme määräaikaiseen työsuhteeseen kahta (2) työvalmentajaa
Työ- ja elinkeinoministeriö on valinnut Lieksan kaupungin hallitusohjelman mukaiseen pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi käynnistyvään kuntakokeiluun. Kokeilu toteutetaan 1.9.2012 - 31.12.2015. Kokeilu on tarkoitettu yli 500 päivää työttömänä olleille ja niille vähintään 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä olleille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta.
1.1.- 31.12.2013 edellyttäen, että Lieksan kaupunginvaltuusto myöntää hankkeen omarahoitusosuuden ja Pohjois-Karjalan ELY -keskus myöntää hankkeeseen tarvittavan rahoituksen. Työsopimusta on mahdollista jatkaa 1.1.2014-31.12.2015 vastaavin edellytyksin. Palkkaus ja muut ehdot määräytyvät KVTES:n mukaan. Tehtävässä on neljän (4) kuukauden koeaika.
Tehtäväsi on pitkäaikaistyöttömien työllistymisen ja työnantajien työllistämisen esteiden vähentäminen. Teet tiivistä yhteistyötä pitkäaikaistyöttömien kanssa eri työllistämistä edistävien toimenpiteiden ajan.
Koulutuksena Sinulla on tehtävään soveltuva koulutus, joka voi olla hoitoalan, sosiaalialan tai muu vastaava. Työvalmentajan koulutus luetaan eduksi ja toivomme Sinulta myös kokemusta asiakkaiden kanssa tehtävästä työstä.
Tämä teksti on suoraan työvoimahallinnon mol-sivulta. Ilmaiseksi teetettävä työ on kirjattu hallitusohjelmaan ja nyt sitä ruvetaan toteuttamaan kokeilukunnissa. Lieksan kaupunki aikoo siis palkata tätä varten ihan oikeaan palkkatyöhön kaksi henkilöä.
Entäpä kohderyhmä ja itse kokeilu? Kuten ilmoitus kertoo, niin kohderyhmänä ovat pitkäaikaistyöttömät. Yli 500 päivää työttömänä olleet ovat niitä, jotka ovat saaneet työamarkkinatukea 500 päivän ajan. Yli 12 kuukautta työttömänä olleet ja syrjäytymisuhan alaiset ovat niitä, jotka ovat saaneet pääasiallisen elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Yhteistä molemmille ryhmille on se, että heidät voidaan määrätä ilmaistöihin laillisesti.
Työtä teetetään monella eri nimellä, kuten vaikkapa työharjoitteluna ja kuntouttavana työtoimintana. Yhteistä on nimikkeestä riippumatta se, että yksikään kokeiluun osallistuva ei tule saamaan oikeaa palkkatyötä. Tekemätöntä työtä varmasti löytyy, kunhan työvalmentajat ennättävät koluamaan kaikki työnantajat ja tarjoamaan ilmaisia työntekijöitä.
Työnantajille kelpaamattomat laitetaan sitten työpajoihin tarkan valvonnan alle. Sitä varten nykyisin oikein koulutetaan näitä työvalmentajia kuin keskitysleirien kapoja konsanaan.
Lieksan työttömyystilastot tulevat varmasti kaunistumaan, kun kaikki sijoitetaan jonnekin orjiksi. Palkkaa maksetaan vain vartijoille.
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 6 Kommenttia »
Uskomaton sotku
Talvivaaran kaivoksesta paljastuu jatkuvasti mitä merkillisimpiä asioita. Jo kertaalleen tukittu vuoto on alkanut uudelleen ja toivottavasti se saadaan tukittua lopullisesti.
Vakava vuoto näyttää olevan myös vastuuhenkilöiden liukeneminen olemattomiin. Kaivoksen perustaja ja suuromistaja Pekka Perä näyttää kadonneen kokonaan. Ministeri Jyri Häkämies siirtyy EK:n johtajaksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain mukaan ely-keskusten yleishallinnollinen ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle.
Vain ympäristöministeri Ville Niinistö näyttää joutuvan valokeilaan. Hyvin hän on tehtävänsä hoitanut ja toivottavasti hoitaa jatkossakin. Kaikki muut vuosikausia kaivoksen autuutta julistaneet ovat kadonneet tai ainakin pysyttelevät hiljaa.
Omituisia asioita paljastuu myös Kainuun ely-keskuksen toiminnasta ja henkilöistä. Ylijohtaja onkin vain lainassa Geologian tutkimuskeskukselta, josta hän on virkavapaalla. GTK:n tehtävä on edistää kaivostoimintaa ja kartoittaa malmivaroja.
Maan hallitus olisi voinut toimia jo kauan sitten. Kaivoslain mukaan Valtioneuvosto voi peruuttaa kaivosluvan, jos yritys toimii vastoin lupaehtoja tai on antanut erehdyttäviä tietoja toiminnastaan.
Jälkipyykkiä pestään varmasti kauan. Ministeri Niinistö väläytti eilen eduskunnan kyselytunnilla vahingonkorvauksen mahdollisuutta ja puhui ympäristörikkeestä. Ei tällainen katastrofi mikään rike ole, vaan ympäristörikos. Siitä säädetään Rikoslain 48 luvussa näin:
1 § Ympäristön turmeleminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,
[- - -]
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos ympäristön turmelemisessa
l) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat taikka
2) rikos tehdään 1 §:ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Mistähän löytyisi ensimmäinen nämä lainkohdat ääneen lukeva poliitikko?
Luokka: laki, ympäristönsuojelu | 4 Kommenttia »
Orjamarkkinoiden avaus
- Runsaat kaksi vuotta on Juuassa ollut pitkäaikaistyöttömille suunnattua kuntouttavaa työtoimintaa. Toiminta haluttaisiin jatkossa vakinaistaa työpajatoiminnaksi. Työpajan kautta tarjoutuisi työttömälle väylä takaisin työelämään tai koulutukseen.
Näin kertoi paikallislehti Vaarojen Sanomat yrittäjille, virkamiehille ja päättäjille järjestetystä aamukahvitilaisuudesta. Kunnan palkkaama kuntouttavan työtoiminnan vetäjä oli tilaisuudessa ylistänyt työpajatoimintaa yksipuolisesti. Se ei ole mikään ihme, koska hän saman jutun mukaan käy parhaillaan työvalmentajan erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Sen aikana hän perehtyy siihen, mitä työpajatoiminnan käynnistäminen vaatii.
- Työpajatoiminta on mahdollista saada aikaan hankerahoituksen kautta. Pitkällä tähtäimellä toiminta voisi olla osittain kannattavaa pyörien niillä tuloilla, joita saataisiin esimerkiksi alihankintatöistä, jatkaa tämä työvalmentaja.
Siinähän se totuus tuli. Työpajan tarkoitus olisi siis koota yhteen pitäaikaistyöttömiä tekemään yrityksille alihankintatöitä. Yritys maksaisi pienen korvauksen työpajalle ja itse työ tehtäisiin palkatta. Työntekijät saisivat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron ruokarahan päivässä. Keskitysleireillä toimittiin vähän samalla tavalla.
Jo tämän aamukahvitilaisuuden osanottajien koostumus on kuvaava. Paikalle oli kutsuttu yrittäjiä, kunnan virkamiehiä ja päättäjiä. Työttömien yhdistyksen edustajat taisivat tarkoituksella jäädä kutsumatta. Orjamarkkinoilla puhuvat vain myyjät ja ostajat, mutta orjilla ei ole puhevaltaa.
Oli tilaisuudessa puhuttu kauniisti myös asiakkaan omista tarpeista. Jokaisen kohdalla kuulemma mietitään polku hänen tilanteestaan lähtien ja työpaja tarjoaisi paikan ja mielekästä tekemistä. Ainakin tähän asti kuntouttava työtoiminta on ollut rakennusten purkamista, joten kaipa siihen on valittu vain sellaisia, jotka jatkossa tulevat kovasti työllistymään alalla.
Toiminnan vetäjä toivoo, että kunnan päättäjät suhtautuisivat työpajatoiminnan käynnistämiseen myötämielisesti. Voin kertoa jo nyt, että minä en suhtaudu myötämielisesti ilmaiseksi tehtävään työhön. Kuntouttavan työtoiminnan on oltava nimensä mukaisesti kuntouttavaa ja tähänastisesta toiminnasta pitää tulla vankkaa näyttöä. Sellaiseksi ei kelpaa oman työpaikkansa puolesta puhuvan toiminnan vetäjän vakuuttelu.
¤ ¤ ¤
Päivitys klo 11
Minä tiedän, että mielipiteeni tulee saamaan kritiikkiä. Ensi vuoden alussa aloittavana valtuutettuna minun odotetaan suhtautuvan myönteisesti viralliseen totuuteen. Keskustelun jatkamisen edellytys on, että saan julkisesti vastauksen kahteen kysymykseen:
1 Kuinka moni työtön on tämän runsaan kahden vuoden aikana osallistunut kuntouttavaan työtoimintaan?
2 Kuinka moni heistä on työllistynyt kuntouttavan työtoiminnan ansioista oikeaan palkkatyöhön pysyvästi tai edes tilapäisesti?
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 10 Kommenttia »
Ympäristörikos?
2008: Talvivaaran nikkelikaivos Sotkamossa aloitti toimintansa.
2008: Kaivoksen kipsisakka-altaassa eli jätealtaassa havaittiin vuoto.
2009: Seudun asukkaat valittivat haju- ja pölyhaitoista. Rikkivedyn haju tuntui välillä Kajaanissa saakka.
2010: Kaivoksen kipsisakka-altaassa jälleen vuoto.
2011: Tehtaan sulfaattipäästöjen havaittiin muuttaneen läheisten pienten järvien vettä suolaiseksi. Suolapitoisuus oli kohonnut Kivijärvessä, Kalliojärvessä ja Salmisessa.
Maaliskuu 2012: Talvivaaran työntekijä kuoli hengitettyään tehtaan ulkopuolella rikkivetypitoista ilmaa. Työntekijä oli näytteenottokierroksella, mutta hänellä ei ollut turvavarusteita.
Maaliskuu 2012: Kaivoksen ympäristöstä mitattiin sallitut raja-arvot runsaasti ylittäviä pitoisuuksia kadmiumia ja nikkeliä. Lumijoen mittauspisteessä oli kadmiumia 4,07 mikrogrammaa litraa kohden. Sallittu raja on 0,1 mikrogrammaa.
Maaliskuu 2012: Kaivoksesta pääsi metallipitoisia vesiä eteläiselle vesien purkureitille Kivijärven suuntaan. Kaivoksen johto arvioi, että metallipitoista vettä pääsi vesistöön noin kymmenen kuutiometriä.
Maaliskuu 2012: Poliisi alkoi tutkia, kuka laati yhtiön pieleen menneen yva-selvityksen pohjatiedot. Ympäristöluvassa vesistöä kuormittavan sulfaatin raja-arvoksi asetettiin yhtiön toivoma 130 milligrammaa litrassa. Todellisuudessa yhtiön laskemissa jätevesissä oli sulfaattia jopa 8 000 milligrammaa litrassa.
Huhtikuu 2012: Kaivoksen bioliuotusaltaasta löytyi lähes 30 kuollutta lintua. Tutkimuksessa selvisi, että linnuissa oli korkeita nikkeli-, mangaani-, sinkki- ja rautapitoisuuksia.
Marraskuu 2012: Kaivoksen kipsisakka-altaassa kolmas vuoto.
Tämä listaus julkaistiin Helsingin Sanomissa toissapäivänä. Tämän päivän Karjalaisessa kerrottiin erään ilomantsilaismiehen saaneen ehdollisen vankeusrangaistuksen törkeästä ympäristörikoksesta. Hän oli käsitellyt huolimattomasti ja ilman ympäristöviranomaisten lupaa romunkeräyksestä ja purku-urakoista syntynyttä jätettä sekä jatkanut toimintaa huomautuksesta huolimatta.
Muistissa on vielä hyvin myös tapaus Lokapojat. Useita henkilöitä tuomittiin ympäristörikoksesta, koska yritys oli pumpannut loka-autoistaan viemärijätettä ojiin ja yleiseen viemäriverkostoon.
Nyt Talvivaara ryöpyttää ongelmajätettä 5 000 kuutiometrin tuntivauhtia ympäristöön, mutta kukaan ei puhu rikoksesta mitään. Taitaa tosiaan olla niin, että laki on hämähäkinverkko. Hyttyset siihen takertuvat, mutta kimalaiset pörräävät suoraan läpi.
Vahingonkorvausoikeudenkäyntejä ainakin lienee odotettavissa runsaasti ja ne Talvivaaran kaivosyhtiö tulee häviämään. Ympäristölainsäädännössä noudatetaan ankaran vastuun periaatetta, joten vahingon aiheuttaja on aina vastuussa vaikka teko ei olisi tahallinen.
Ahneeseen käy kaikkein kipeimmin hänen kukkaroonsa koskeminen.
Luokka: ympäristönsuojelu | 3 Kommenttia »
Kestää se…
Pentti Haanpään novellissa Päntän äijän vajoaminen ikämiehellä oli käsittämättömän luja usko yksiöisen jään kestämiseen. Joka syksy ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen hän kokeili jään kestävyyttä ja uhosi, että kestää se, vaikka hevosen se kestää. Häntä veti jäälle potkukelkkailun tuottama vauhdin hurma ja joka syksy hän putosi jäihin vähintään kerran.
Talvivaaran kaivoksen jätevesiallas eli niin sanottu kipsisakka-allas on rakenteeltaan kuin yksiöinen jää. Nelosen uutisten mukaan sen pohja on ohuella hiekkakerroksella peitettyä louhosta, jonka päälle on levitetty puolentoista millimetrin vahvuinen muovikalvo. Jotkut rakentajat ovat kertoneet, että kalvo repeili jo rakennusvaiheessa.
Nyt sille kävi kuten yksiöiselle jäälle Päntän aijän alla: eipä kestänyt. Maastoon ja sitä kautta vesistöön on jo vuorokausien ajan valunut myrkyllistä jätevettä 100-200 litran sekuntivauhtia. Tunnissa lientä valuu noin 5 000 kuutiometriä. Se ei ole mitään tavallista vettä, vaan erittäin hapanta jätevettä, joka sisältää haitallisia määriä ainakin nikkeliä ja sulfaattia. Vuotokohtaa vasta etsitään.
Päntän äijää veti jäälle seikkailunhalu ja vauhdin hurma. Talvivaaran koko kaivoksen rakentaminen tuntuu perustuneen ahneuden vimmaan. Sieltä on kuulunut viime aikoina vain huonoja uutisia. Allas vuoti jo vuonna 2008, viime talvena kaivoksella kuoli yksi työntekijä rikkivetymyrkytykseen ja keväällä myrkkyaltaasta löytyi parvi kuolleita vesilintuja. Lähivesistöt ovat jo pilaantuneet ja myrkyt leviävät sekä etelään että pohjoiseen. Jo viime kesänä ne olivat Kallavedessä ja Oulujärvessä.
Kaikki huonot uutiset mitätöidään taikasanoilla “työllistävä vaikutus”. Kun se loitsu luetaan, niin kaikkien on vaiettava ja hiljennyttävä virallisen totuuden edessä. Tosiasiassa työllistävä vaikutus tarkoittaa lähinnä osakkeenomistajien voittoja, jotka oikeuttavat vaarantamaan ja jopa tuhoamaan ympäristön surutta.
Väkisin tulee mieleen edellisen hallituksen ympäristöministeri, joka askarteli vuosikausia haja-asutusalueiden jätevesiongelman kanssa. Myös Kainuun kotitalouksien jätevedet tunnetusti turmelevat koko Itämeren. Nyt Talvivaarasta karanneet myrkyt eivät kuitenkaan aiheuta juuri mitään vahinkoa, vaan pysyvät tiukasti rajatulla alueella.
Ainakin sanomalehti Karjalainen uutisoi tänään, että jätevettä valuu purona luontoon. Minusta näyttää ainakin tämän videon perusteella, että pitäisi puhua koskesta:watch?v=pyg35J06e8s&feature=youtu.be
Luokka: ympäristönsuojelu | 2 Kommenttia »
Uusliberalistin demokratia
Kun kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak sai sanomisiinsa nähden ansaitsematonta huomiota, niin samaan imuun näkyy pyrkivän toinenkin kokoomuksen nuori uusliberalisti. Aleksi Tolvanen pani paremmaksi ja vaati lapsilisien poistamisen lisäksi myös kaikkien muidenkin sosiaalietuuksien poistamista.
Hänen mielestään vähäosaisten tukemista ei saa jättää tunteettoman sosialistisen ideologian ja omahyväisten poliitikkojen ja byrokraattien armoille, vaan hyväosaiset hoitavat sen ihan vapaaehtoisesti. Kun auttajan omat rahat ovat kyseessä, niin hän myös seuraa tarkemmin avun kohdentumista. Näin apu menee varmasti oikeaan osoitteeseen eikä sillä tueta työtävieroksuvia roikaleita.
Tolvanen haluaa muuttaa koko yhteiskunnan uusliberalistiseksi yövartijavaltioksi. Siinä vain oikeuslaitos, poliisi ja armeija kuluvat valtion tehtäviin ja kaikesta muusta huolehtivat markkinavoimat. Työmarkkinat on vapautettava kaikesta sääntelystä ja jopa eläkejärjestelmä on kumottava. Näin saavutetaan täystyöllisyys.
Näillä friedmanilaisilla uusliberalisteilla on ajattelussaan perustavaa laatua oleva ristiriita. Heidän yhteiskuntamallinsa pohjautuu avoimeen ahneuteen ja kaikkien kilpailuun kaikkia vastaan. Silti he naiivisti kuvittelevat, että rikkaat ihan hyvää hyvyyttään auttaisivat köyhiä pyyteettömästi. Mistä tällainen vilpitön auttamishalu kumpuaisi? Siihen kysymykseen ei kukaan ole vielä vastannut.
Yövartijavaltiossa on paljon muitakin ongelmia. Oikeuslaitoksen, poliisin ja armeijan rekrytoinnissa tuskin olisi vaikeuksia, koska oikeutta ja turvallisuutta voisi ostaa rahalla. Ne kuuluisivat kuitenkin vain maksajille. Suurin osa kansasta olisi niitä, joita vastaan varakkaimpia suojeltaisiin.
Tästä tullaankin yövartijavaltion suurimpaan ongelmaan eli demokratiaan. Demokratiassa enemmistö päättää asioista, joten Tolvasen ihannevaltiota ei koskaan voida toteuttaa ja ylläpitää demokraattisesti. Yleinen reaktio kirjoituksiin kertoo selvästi, että nykyinen yhteiskuntamalli on enemmistön suosiossa. Enemmistö siis vaatii sosiaalietuuksien ylläpitämistä.
Rooman valtakunnassa vain roomalaiset saivat äänestää, joten suurin osa asukkaista oli ilman äänioikeutta. Ihan sama olisi tilanteen oltava uusilberalistisessa yhteiskunnassa. Enemmistöltä pitäisi äänioikeus ottaa pois, koska sitä kuitenkin käytettäisiin järjestelmän kannalta väärin äänestämällä etuuksien puolesta. Tähän loogiseen johtopäätökseen nämä nuoret uusilberalistit eivät koskaan päädy tai ainakaan he eivät sitä sano ääneen.
Eivät he sitä sano jatkossakaan. Koko uusliberalsimi on uskontoon verrattavaa toiveajattelua eikä sitä ole missään toteutettu onnistuneesti. Etelä-Amerikan sotilasjuntat sitä kokeilivat ja siellä kävi juuri kuten pahimmat epäilijät odottivat. Demokratia tuhottiin, koska uusliberalismi ja demokratia eivät mahdu samaan valtioon.
Luokka: sosiaalietuudet, talous, yhteiskunta | 14 Kommenttia »
Villiä menoa
Pihtiputaalla miesjoukko pahoinpiteli takaa-ajon jälkeen kaksi ulkomaalaista, jotka olivat näpistäneet kaupasta paristoja. Myös takaa-ajettavien auto rusikoitiin perusteellisesti. Sosiaalisessa mediassa on jopa ihmetelty tämän oikeudenmukaisen miesjoukon päätymistä rikoksesta epäillyiksi.
Minä en ihmettele sitä yhtään. Suomi ei ole mikään Villi Länsi, jossa sekalainen järjestyspartio lähtee omin päin lynkkaamaan rikoksesta epäiltyjä. Jokaisella on rikoksentekijän kiinniotto-oikeus, mutta siinäkin on oltava järki mukana. Koska oma järki ei siihen useinkaan riitä, niin Pakkokeinolaissa on asiasta säädetty erikseen.
Lain 1 §:n mukaan jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos.
Myymalävarkaankin saa siis jokainen ottaa kiinni, mutta kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle.
Jos kiinniotettava tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin.
Ei tämä sen vaikeampaa ole. Naurisvarasta ei hirtetä paikan päällä eikä omenavarasta saa ampua. Ylilyöntejä varten on Rikoslaissa monta pykälää voimakeinojen käytön liioittelusta omankädenoikeuteen. Jos voimaa liikaa käyttävä syyllistyy itse vaikkapa pahoinpitelyyn, niin hänet tuomitaan siitä.
Valtiovalta siis sallii kansalaisten toiminnan tiettyyn rajaan asti, mutta rankaisee ylilyönneistä. Tämä johtuu siitä, että järjestäytyneessä yhteiskunnassa valtiolla on väkivaltamonopoli. Vain valtion edustajat saavat käyttää voimakeinoja, mutta heidänkin on noudatettava lakia. Eduskunnan on turvatattava poliisille riittävät voimavarat. Niihin resursseihin on viimeistään nyt korkea aika satsata ja syrjäseutujen poliisin alasajo on lopetettava. Muuten meillä tulee kohta oikeasti ruumiita, kun yksittäiset ihmiset ja omatekoiset järjestyspartiot rupeavat lukemaan omaa lakiaan.
Pahapäisenä miehenä tunnettu häjy Antti Rannanjärvi oli kerran juovuksissa pyrkinyt rauhallisena tunnetun uskovaisen naapurinsa kotiin. Isäntä oli tullut ovelle vastaan kirves kourassa ja sanonut, että jos naapuri nyt tuloo, niin naapuri tuloo viimeisen kerran. Rannanjärvi oli poistunut paikalta mutisten, että enpä ole ennen nähnytkään naapurin suuttuvan.
En yllytä laittomaan uhkaukseen, mutta tällainen tiukkuus toimii vieläkin.
Luokka: laki, viranomaistoiminta, yhteiskunta | Ei kommentteja »
Tulevaisuudenkuva
Facebookissa leviää tänään Saul Schubakin kommentti, jossa hän vaatii lapsilisien poistamista. Schubak on Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja ja Kimmo Sasin eduskunta-avustaja. Aiemmin Schubak on kunnostautunut uusliberalismin ylistäjänä ja erityisesti pikavippifirmojen puolestapuhujana. Näin siis Schubak tänään:
Näiden kokoomusnuorten kannanotot ovat suorastaan pelottavia. Eilen kirjoitin Henri Heikkisestä, joka vaati sosiaalitukien saajien nimiä, osoitteita ja maksettuja tukisummia julkisiksi. Nämä nuoret miehet näyttävät julistaneen sodan kaikkia ns. alempia kansankerroksia vastaan. Siihen kerrokseen kuuluvat he haluavat määritellä itse lompakon perusteella.
Schubakiin ja hänen kaltaisiinsa on taidettu asentaa Hankenilla aivojen ja sydämen tilalle laskukone. Siltä ainakin tuntuu, kun lukee Schubakin selitystä kommentilleen:
Ensinnäkin tää on kommentti faebookissa, ei mikään Kokoomusnuorten kannanotto. Toisekseen meikäläinen ei kuulu minkään sortin yläluokkaan.
Mun huomio ei ole mikään eugenistiikkakannanotto vaan ihan perus taloustiedettä: Sitä mitä tuetaan saadaan lisää. Mun mielestä hyvä lähtökohta olisi se että lapsia tekevät ne, joilla on edellytykset tarjota lapselleen hyvä elämä. Mielestäni on moraalitonta tai ainakin harkitsematonta yhteiskunnan taholta lisätä syrjäytyneitä, huostaanotettuja, alkoholistivanhempien lapsia ja muita joille ei voida tarjota hyvää lapsuutta. Tästä voi varmasti olla montaa mieltä, mutta minun arvoissani lapsen oikeus kunnolliseen, ihmisarvoiseen lapsuuteen menee vanhemman etuoikeuden kasvattaa lapsia yhteiskunnan varoilla edelle.
Tällä kertaa Schubak sanoi niin paljon, että minä olen mykistynyt. Muistakaa, että nämä kokoomusnuoret ovat jo kärkkymässä vallan portailla. Ihan kohta he tarttuvat vallankahvaan kiinni. Sitten ei enää taistellakaan köyhyyttä vastaan, vaan ihan avoimesti köyhiä vastaan.
Luokka: yhteiskunta | 19 Kommenttia »
Julkista tietoa
- Mitäpä, jos verotietojen sijasta julkisia olisivatkin eniten sosiaalietuuksia saaneiden nimet? Ei ole väliä onko tuensaaja maahanmuuttaja vai ei. Lapsitehtailu ja kotona makoilu onnistuu kyllä ihan suomalaisiltakin.
Eikö tällä asialla ole yhteiskunnallista merkitystä? Eikö ole äänestäjien ja veronmaksajien kannalta tärkeää tietää, jos joku naapurustossa saa valtiolta ja kunnalta ilmaista rahaa enemmän kuin sinä tai minä kokopäivätyöstä? Jostain syystä arvelen, että vasemmistolaisten mielestä tämä ei ole ollenkaan niin tärkeä yhteiskunnallinen tieto kuin se, kumpi tienasi enemmän, Martina vai Tuksu.
Tällaista kirjoittaa kokoomusnuori Henri Heikkinen ilmeisen tuohtuneena siitä, että suurituloisten verotiedot ovat julkisia siinä missä pienituloistenkin. Sen sijaan yhteiskunnan tukien varassa elävän naapurin tietoja ei saa selville.
En ymmärrä miksi Heikkisen tai kenenkään muunkaan pitäisi saada tietää jonkun köyhän saamat rahamäärät ihan tarkalleen. Heikkinen tuntuu olevan huolissaan rikkaiden mahdollisesta joutumisesta rikoksen uhriksi, joten ehkä hän haluaa köyhille saman mahdollisuuden. Ehkä joku itsensä yhteiskunnan tukipylvääksi mieltävä haluaisi käydä opettamassa kotona makoilijoille ja lapsitehtailijoille kuria.
Heikkiselle lienee yllätys, että yhteiskunnan maksamat tuet löytyvät helposti joko lakikirjasta tai viranomaisten tiedotteista. Tietenkään siellä ei kerrota yksittäisten henkilöiden saamia etuuksia, mutta myöntämisen yleisperiaatteet kerrotaan. Tarvitsee selvittää vain joitain naapurin perustietoja, niin summat voi laskea hyvinkin tarkasti.
Tässä vielä muutamia vinkkejä. Asumistuen osuus on enintään 80 % kohtuullisista asumismenoista. Tuen saaja joutuu aina maksamaan itse vähintään 20 % asumiskustannuksista itse ja jos tukiviranomainen katsoo asunnon liian suureksi tai liian kalliiksi, niin omavastuuosuus on suurempi.
Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla 461,05 euroa kuukaudessa. Lapsikorotukset ja mahdolliset tuen alennukset löytyvät sentilleen samasta Toimeentulotukilaista kuin tuo perusosankin määrä. Työmarkkinatuki on 31,36 euroa arkipäivältä viitenä päivänä viikossa. Siitä maksetaan 20 % veroa. Ansioidonnaisen päivärahan määrät voi katsoa vaikka tästä taulukosta.
Siitä sitten vaan tutkimaan naapuruston saamia hulppeita tukia ja paheksumaan niitä.
Olen minä sentään Heikkisen kanssa muutamasta asiasta samaakin mieltä. Osoitetietojen julkaiseminen ei todellakaan ole tarpeen eikä minuakaan kiinnosta vertailla Martinan ja Tuksun tuloja. Ja Heikkistä en aio millään tavalla estellä muuttamasta maasta, jos salassapitolainsäädäntökään ei Suomessa ole kohdallaan.
Luokka: sosiaalietuudet, sosiaalitoimi, verotus | 6 Kommenttia »
Yksityistäminen kannattaa?
Kuopion seurakuntayhtymä ulkoisti hautojen kaivamisen ISS Palveluille reilu vuosi sitten. Urakkahinta sovittiin tarkistettavaksi vuosittain ja vuoden kuluttua ISS ilmoitti hinnankorotuksista. Syvän haudan kaivaminen tulisi jatkossa maksamaan 198 euroa nykyistä enemmän ja matalan haudan 180 euroa enemmän. Prosentteina korotukset ovat 182 ja 220. Korotusta perusteltiin sillä, että ISS:ltä puuttui taito laskea todellisia kustannuksia.
Tästä uutisesta tuli mieleeni kiteeläisen eduskunta- ja kunnallisvaaliehdokas Auvo Rouvisen (Vas.) hahmottelema koululaitoksen yksityistäminen. Hänen suunnitelmansa on puoliksi totta ja puoliksi liioittelua, mutta on vaikea sanoa, missä kohtaa se menee liioittelun puolelle. Auvo ei pahastune siitä, että lainaan vapaasti hänen omaa tekstiään.
Yrittäjä lupaa hoitaa koko kunnan koulupalvelut vaikkapa 7 % halvemmalla kuin toiminta nyt maksaa kunnan omana työnä. Urakkasopimus solmitaan ja työ alkaa. Ensimmäinen vuosi tuottaa tietenkin tappiota, koska kulut ovat mitä ovat ja yrittäjän on saatava henkilökohtainen voittonsa.
Mitään hätää ei kuitenkaan ole, koska sopimuksessa on otettu mahdollinen tappio huomioon. Kunta huomaa vasta tässä vaiheessa sitoutuneensa maksamaan kaikki aiheutuneet kustannukset. Lisäksi sopimuksessa on kohta, jonka mukaan urakkahintaa tarkistetaan vuosittain todellisten kustannusten mukaisesti. Ensimmäisenä vuotena puuttui ymmärrettävästi ammattitaito laskea kustannukset oikein.
Toisena vuotena hinta on kohdallaan ja todellisen voiton takominen voi alkaa. Kaikki pätevät opettajat irtisanotaan ja tilalle palkataan halvemmalla epäpäteviä ja kouluavustajia. Kunnalta laskutettava hinta on tietenkin sovittu pätevän henkilökunnan palkkojen mukaan.
Oppimistulokset romahtavat, joten kolmantena vuotena on asia korjattava. Nyt kaikki ammattitaitoiset opettajat ovat pitkäaikaistyöttömiä oltuaan vuoden poissa työmarkkinoilta. Heidät voidaan siis velvoittaa tekemään opettajan työtä työharjoitteluna ja kuntouttavana työtoimintana. Kela maksaa heille työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä. Yrittäjän palkkakustannukset ovat nolla, mutta hän laskuttaa sopimusten mukaisten palkkakustannusten mukaisesti.
Nyt luultavasti suuttuu opettajien ja vanhempien lisäksi myös kunta ja purkaa sopimuksen. Se ei enää haittaa yrittäjää, joka on myynyt yrityksensä kansainvälisille pääomasijoittajille ja siirtänyt rahansa veroparatiisiin. Kunta saa ihan vapaasti käräjöidä kansainvälisen suuryrityksen kanssa, jos luulee sille pärjäävänsä. Yrittäjä seuraa tapahtumia jostain ulkomailta palmun alta.
Kerrotaan nyt vielä, että Kuopion seurakuntayhtymä palautti hautojen kaivamisen takaisin omaksi työkseen. Kustannukset ovat vuositasolla noin 120 000 euroa ISS:n pyytämän 200 000 euron sijaan. Ja Rouvinen sanoi olevansa sen verran kiintynyt kesämökkiinsä, että ei halua jättää sitä suuttuneiden kuntalaisten poltettavaksi. Siksi hän päätti olla tekemättä kunnalle tarjousta.
Luokka: yhteiskunta, yksityistäminen | 3 Kommenttia »
Vitamiinipommi
Kirjailija Kalle Päätalo kertoo eräässä kirjassaan, kuinka sota-aikana propagandaa käytettiin muokkaamaan mieliä. Talvella 1941-42 maassa oli ruokapula ja sotasairaalassa oli päivittäin tarjolla vain umpijäätyneistä ja keitettäessä levinneistä perunoista valmistettua ruokaa. Perunat kipattiin kuorma-auton lavalta pihamaalle ja koirat kävivät kasalla nostamassa jalkaa.
Pahimpien pakkasten aikana radiossa joku professori sitten selitti, että jäätyneet perunat ovat parasta mahdollista ravintoa. Luontaiset vitamiinit tiivistyvät pakkasessa ja tekevät perunoista todellisia vitamiinipommeja. Sairaalan potilaat suhtautuivat asiaan vähän skeptisesti ja arvelivat koirien lirauttamien nesteiden ilmeisesti lisäävän myös kastikkeen vitamiineja.
Nyt Pellervon taloustutkimuskeskus näyttää ottaneen narrimaisen propagandistin roolin. Sen tutkimuksen mukaan kaivosten tuottamat taloudelliset hyödyt ovat viisinkertaiset verrattuna ympäristöhaittoihin. Polvijärven Kylynlahden kaivoksen hyödyt ovat jopa viisitoistakertaiset haittoihin nähden ja tuottavin on Talvivaara. Sen hyödyt nousevat 2,6 miljardiin euroon ja haitat ovat mitättömät 0,7 miljardia euroa.
Kaivokset ovat siis varsinaisia vitamiinipommeja talouslamasta kärsivälle maalle. Haitat ovat pelkkiä melu- ja hajuhaittoja, pieniä haitallisia päästöjä veteen ja ilmaan sekä ekosysteemin lievä tuhoutuminen. Ne siis eivät ole mitään verrattuna tiivistyneeseen hyötyyn.
Miten tällaisiin lukuihin on sitten päästy? Vastaus selviää ihan samasta lehtiuutisesta. Haitat on otettu suoraan kaivosten itsensä laatimista ympäristövaikutusselvityksistä ja niiden perusteella myönnetyistä ympäristölupa-asiakirjoista. Hyödyt taas perustuvat arvioihin työntekijöiden ja alihankkijpoiden palkoista ja kerrannaisvaikutuksista. Hyödyt laskettiin myös kuntasolla ja kunnille kertyvät tulot ovat arvioiden mukaan mittavia.
Tähän mennessä lienee kaikille selvinnyt, että kaivosten omat ympäristöselvitykset ovat täysin tuulesta temmattuja. Kaikki päästöt on niissä laskettu alakanttiin ja osa ilmi tulleista vaikutuksista on sellaisia, joita ei ole edes osattu tai viitsitty ennakoida. Myönnetyt ympäristöluvat perustuvat täysin näihin kaivosten omiin arvioihin, joiden laatimisessa on ollut omat omituisuutensa. Onhan mm. käynyt ilmi, että niitä ovat laatineet ympäristökeskusten virkamiehet virkavapaidensa aikana.
Haittojen vähätteleminen tuntuu ihan käsittämättömältä. Hatusta vetäistään jokin arvo käyttökelvottomaksi muuttuvalle vedelle ja tuhoutuvalle ekosysteemille ja asetetaan se vastakkain kaivoksen arvioidun elinkaaren tuottamien tulojen kanssa. Kaivos lähtee heti kun malmivarat loppuvat, mutta ekosysteemi ei toivu satoihin vuosiin.
Jonkun kirjailijan pitäisi säilyttää tällaisten tutkijoiden työ jälkipolvien naurettavaksi kuten Päätalo säilytti vitamiinipommeista puhuneen professorin höpinät.
Luokka: elinkeinoelämä, ympäristönsuojelu | 4 Kommenttia »
Kiitosten paikka
Valtuustoon valitun kuuluu kiittää äänestäjiään ja niin teen minäkin. Sain 92 henkilökohtaista ääntä eli viidenneksi eniten koko Juuan kunnassa, eniten SDP:n listalla ja toiseksi eniten vertausluvun perusteella. Tulos on erinomainen nollabudjetilla liikkeellä olleelle käytännössä ensikertalaiselle ehdokkaalle. Vuoden 1980 ehdokkuuttani tuskin itseni lisäksi enää kukaan muu muistaa.
Tulos on erikoinen, koska en varsinaisesti jalkautunut kentälle. En osallistunut vaalitilaisuuksiin enkä jakanut torilla esitteitä, kukkia ja makkaraa. Ainoa vaalityöni on ollut tämän blogini kirjoittaminen ja tätä olen tehnyt jo yli kaksi ja puoli vuotta. Vaikka alankin olla äijäiässä, niin tulos kertoo mielestäni jotain oleellista nykyajan vaikuttamiskeinoista. Netin kautta tavoittaa yllättävän suuren määrän ihmisiä. Tietenkin minulla syntyperäisenä juukalaisena on paljon vanhoja tuttuja jo nuoruusajoilta ja kaveruus on säilynyt myös poissaolovuosieni ajan. Ilman blogia ei kovin moni kuitenkaan olisi koskaan kuullut ajatuksiani maailman menosta. Kiitos kuuluu siis myös lukijoilleni ja juttujeni levittäjille.
Valtuuston kokoonpanossa tapahtui melkoisia muutoksia. Keskusta menetti peräti viisi paikkaa ja SDP yhden. Nämä paikat menivät kaikki Perussuomalaisille, jotka saivat uutena valtuustoryhmänä kuusi paikkaa. Vasemmistoliitto menetti ainoan paikkansa ja Kristillisdemokraatit palasivat valtuustoon yhdellä edustajalla.
Eniten taisivat hävitä naiset, koska uudessa valtuustossa heitä on vain viisi. Tämä johtuu enimmäkseen useiden pitkäaikaisten ja aiemmin paljon ääniä keränneiden naisten jättäytymisestä pois. Tämä harmillinen tosiasia aiheuttaa omat hankaluutensa ainakin lautakuntapaikkoja täytettessä, koska tasa-arvolain mukaan toimielinten jäsenistä pitää molempia sukupuolia olla saman verran.
Minulta on jo kysytty blogini tulevaisuudesta. Aionko jatkaa kirjoittelua ja muuttuuko tyyli? Aion jatkaa ja kuten jo paikallislehden toimittajalle sanoin, niin tyyli muuttuu vain yhdeltä osin. Tähän asti olen kertonut jälkikäteen, miten asiat olisi lain mukaan pitänyt tehdä. Jatkossa aion tehdä sen etukäteen.
Aion myös pitää lupaukseni ja kiinnittää huomiota asioiden valmistelun parantamiseen. Vanha valtuusto saa vielä päätettäväkseen ainakin yhden vähän hutiloiden valmistellun asian. Toivottavasti aikaa ei ensi vuonna tarvitse hirveästi tuhlata tällaisiin epätarkkuuksiin:
Kunnanhallitus päätti viime kokouksessaan esitttää valtuustolle vuoden 2012 talousarvion investointiosan muutosten hyväksymistä teknisen lautakunnan esityksen mukaisesti. Samalla kunnahallitus päätti esittää, että teknisen lautakunnan tulee ryhtyä toimenpiteisiin terveyskeskuksen sähköovien toteuttamiseksi välittömästi.
Käytännössä ehdotus tarkoittaa sitä, että sähköovia ei rakenneta ja rakennetaan. Lautakunnan esityksen mukaan niitä nimenomaan ei rakenneta. Koska kunnahallitus esittää tämän lautakunnan ehdotuksen hyväksymistä, niin niitä siis ei rakenneta. Samalla kunnahallitus sanoo kuitenkin, että ne rakennetaan.
Kyse on taas kerran pöytäkirjan epätarkkuudesta. Näistä lipsahduksista olisi jo aika päästä eroon.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 13 Kommenttia »
Hippasilla
- Minun mielestäni pitäisi tutkia, syyllistyykö Yle tässä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan uutisoidessaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan liittyen aiempaan uutiseen, jossa yhtä henkilöä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Näin osuvasti kuvaili eräs henkilö meneillään olevaa hippaleikkiä, joka liittyy blogiin Kunnollisvaalit 2012. Blogissa on julkaistu eri puolueissa ehdokkaina olevien pahimpia rasistisia ja fasistisia möläytyksiä kuvakaappauksina. Tämä ei selvästikään miellytä kaikkia blogiin päätyneitä, koskapa myös blogin tekijöitä epäillään Ylen uutisen mukaan samasta rikoksesta eli kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Rikoslain 11 luvun 10 § sanoo asiasta näin:
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Näyttää aika selkeältä, mutta vain näyttää. Vähän jokainen asiaa kommentoiva pyrkii vääntämään tekstin omaa näkemystään tukevaksi. Kaikkein kummallisin näkemäni tulkinta oli sellainen, että alkuperäisen tekstin kirjoittaja ja julkaisija ei olisi ollenkaan vastuussa. Rikokseen syyllistyisivät vain ne, jotka myöhemmin levittävät tätä alkuperäistä tekstiä.
Olisihan se mukavaa, jos laki taipuisi noudattamaan jokaisen mielinouteita. Sitä se ei kuitenkaan tee, joten mielenkiinnolla odottelen tuon Ylen uutisen mainitseman tutkinnan lopputulosta.
Kunnollisvaalit-blogin tekijät ovat linkistä ensimmäisenä avautuvasta lehdistötiedotteesta päätellen perehtyneet lakiin ja oikeuskäytäntöön. Siinä viitataan EIT:n antamaan päätökseen ns. Jersild-tapauksessa.
Siinä toimittajan rankaiseminen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan loukkasi toimittajan sananvapautta. Tiedonvälityksen vapauteen kuuluu oikeus kirjoittaa ja raportoida rasistisista ryhmistä, niiden toiminnasta ja mielipiteistä. Jersildin toimittamaan ohjelmaan oli sisältynyt esim. haastattelukohtauksia, jotka sinällään täyttivät rikoksen tunnusmerkistön. Niiden sisällyttämistä rasisminvastaiseen ohjelmaan ei pidetty rikoksena.
Myös kotimaiseen oikeuskäytäntöön on viitattu. Tuomioistuin ei pitänyt rajatulle piirille tarkoitettujen sähköpostien julkaisemista rikoksena.
Oma arvioni on, että blogin tekijöihin kohdistuva esitutkinta lopetetaan, koska rikosta ei ole tapahtunut. Jos kävisi toisin, niin syyttäjä tuskin nostaisi syytettä. Jos syyttäjä kuitenkin päättäisi syyttää, niin viimeistään tuomioistuin tuntisi ihan viran puolesta myös nämä ennakkopäätökset.
Paras neuvo on se vanha tuttu eli pitää harkita ennen kuin julkaisee mitään sosiaalisessa mediassa. Ajatteleminen ennen kirjoittamista ei ole sensuuria.
Luokka: laki, media, sananvapaus, äärioikeisto | 7 Kommenttia »
Työttömien varasto
Nykyajan työmarkkinoilla työnantajat tuntuvat edellyttävän, että jossain on varasto täynnä syömättömiä ja sontimattomia joka alan ammattilaisia. Sieltä heitä voi käydä poimimassa tarpeen mukaan ja tarpeen loputtua palauttaa takaisin varastoon. Hinnan on tietenkin oltava mahdollisimman edullinen ja mieluiten työvoimaa on saatava ilmaiseksi.
Soile Kulin löysi Facebookista juuri sopivan kuvan:
(Kuva: Byfånar & Dårfinkar)
Tätä asiaa eivät ihmiset halua uskoa eivätkä edes nähdä. Tänään päästän itseni vähällä ja annan toisten kirjoittaa juttuni. Näin kommentoi fb-kaverini Kari Kaarnavuori eilistä tekstiäni:
- Joittenkin käsityksestä näihin työttömien ympyröihin muodostuu kuva, ettei heillä ole aavistustakaan todellisesta tilanteesta. Se voi osoittautua vaaralliseki.
Ajatellaanpa ihmisiä, jotka ovat pätkätöissä, aika-ajoin työttömänä ja välillä jossain savipallon pyörittämiskurssilla, löytämässä jotain sisäistä yrittäjää tai jotain muuta työttömälle “todella tärkeää”. Näille jatkuvasti toimeentulon rajamailla häilyville työttömyys ei aina ole jyrkkä pudotus vaan jonkinlainen suunnanmuutos suunnilleen samalla tasolla.
Työelämässä onnistuneet ja työttömyyden välttäneet elävät omaa auvoista elämäänsä töineen ja työttömien arvosteluineen. Joittenkin kohdalle sitten sattuu työttömyys ja se tulee olemaan raju syöksy. Siinä vaiheessa ei ole tilanne hallinnassa, kun ei ole tuntunut tarpeelliselta aikanaan näillä asioilla sivistää itseään. Ei ole haluttu liittoja elättää ja työtä kyllä löytyy, jos vaan on haluja niitä tehdä.
Kun nämä onnistujat huomaavat yllättäen olevansa samassa jamassa loisijoitten, sosiaalipummien ja laiskottelijoitten kanssa, on siinä sitten vähäksi aikaa nielemistä.
Mikä estää työelämässä olevia selvittämästä, miten työttömiä kyykytetään? Mikä estää näkemästä, ettei työtön ole työtön sen takia, että kaljan kittaaminen kiinnostaa enemmän? Mikä estää näkemästä, että ei työttömänä oleminen käy yltäkylläisestä kulutusjuhlinnasta?
Miettikääpä tätä, kun seuraavan kerran kuulette naapurifirman YT-neuvotteluista ja samaan aikaan mielenne tekee moittia naamatutun työttömän leppoisaa elämää sohvalla loikoen ja kaljaa kiskoen, leveästi yhteiskunnan tuilla eläen.
Luokka: syrjäytyminen, työelämä, työllistämistoimenpiteet | 7 Kommenttia »
Rutina jatkuu
- Täällä rutistaan siitä, että työttömät harjoittelevat pienellä korvauksella. Jos otetaan esimerkiksi syrjäytymisuhan (kotonaan päivät viettävä) alla oleva nuori, niin eikö se ole koko yhteiskunnan kannalta parempi, että hän työttömyysetuudellaan todella lähtee kotoaan ja on sosiaalisessa kanssakäymisessä muidenkin kuin virkamiesten kanssa?
Näin rivakasti tuli asian oikeaa laitaa selittämään facebook-profiiliini joku eilisen juttuni lukenut ennestään tuntematon nuorenpuoleinen mies. Kuvasta päätellen hän on kokoomuksen kannattaja. Tällaiset ovet paukkuen sisään ryntääjät eivät ole erityisesti suosiossani, mutta selitetään nyt vielä kerran kalseaa asennettani ilmaistyötä kohtaan.
Ilmaiseksi tehtävä työ on ilmaiseksi tehtävä työtä vaikka sitä miten puolustelisi. Yhteiskunta siitä saattaa hyötyä jossain mielessä ja yrittäjä hyötyy varmasti, mutta se ilmaista työtä tekevä ei hyödy. Hän tekee rinnakkain samaa työtä palkatun henkilön kanssa ja saa ainoastaan katkeran oppitunnin hyväksikäytettynä olemisesta. Työnteko ei ole mitään sosiaalista seurustelua, vaan se on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Ihan kaikkeen ilmaistyöhön pitäisi soveltaa Rikoslain 47 luvun 3a §:ä:
Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vähän väliä saamme lukea lehdistä yrittäjistä, jotka on tuomittu tämän lainkohdan mukaan. He ovat yksiselitteisesti typeryksiä ja ansaitsevat rangaistuksensa. Jos joku palkkaa työntekijän työmarkkinatuen suuruisella palkalla, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi langettaa rangaistusta.
Työvoimalainsäädännössä ilmaistyö on tehty lailliseksi ja jopa suositeltavaksi. Näin ei pitäisi olla, vaan jokainen työttömiä hyväkseen käyttävä työnantaja pitäisi haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-toimistojen avulias henkilökunta pitäisi haastaa avunannosta rikokseen.
Ja jokainen ilmaistyön puolustelija pitäisi laittaa tekemään nykyistä työtään vähäksi aikaa työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla. Jos järki ei kasva päähän, niin siten hänet on laitettava tekemään samaa työtä kuntouttavana työtoimintana toimeentulotukea vastaan.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 11 Kommenttia »
Orja 4,92 eurolla
Helsinkiläinen viestintäalan yrittäjä antaa Uuden Suomen blogissaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten yritykset voivat saada itselleen työharjoittelijoita ja työelämävalmennettavia. Nämä ovat juuri niitä, joille yritys ei maksa yhtään palkkaa, vaan jotka saavat työmarkkinatuen ja 9 euroa päivässä ruokarahaa. Sinänsä ihan pätevä ohje neuvoo, miten yritys saa vain neljässä viikossa itselleen ilmaisen orjan. Byrokratia vaatii vähän vaivaa, mutta maksaa vain kaupparekisteriotteen verran eli 4,92 euroa.
“Näin helppoa tämä on! Vai onko? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut hakijoiden löytämisestä ja palkkaamisesta? Miten prosessia voitaisiin mielestäsi helpottaa kuntatasolla?”, tiedustelee kirjoittaja lopuksi.
Kirjoittaja on perehtynyt oikein hyvin byrokratiaan, mutta käsitteet hänellä ovat menneet pahasti sekaisin. Hän suosittelee kolmen kuukauden työsopimuksen tekemistä ja tiedustelee muiden kokemuksia työntekijöiden palkkaamisesta tällä tavalla.
Eivät nämä harjoittelijat ja valmennettavat ole työntekijöitä eikä heidän kanssaan solmita työsopimusta. He ovat ilmaistyövoimaa, joka ei saa palkkaa, jolle ei kerry eläkettä ja jolla ei ole mitään työsuhde-etuja.
Ehkä hän oikeasti näkee itsensä yhteiskunnan hyväntekijänä, joka tarjoaa työttömille mahdollisuuden. Tosiasiassa luultavasti hän itsekin heittää nämä harjoittelijansa ulos sopimuksen päätyttyä ja ottaa tilalle uusia. Jos hän on palkannut edes yhden harjoittelijan vakituiseen tai edes määräaikaiseen palkalliseen työsuhteeseen, niin siinä tapauksessa nostan hänelle hattua.
Näin edullista on siis toimia nykyajan orjamarkkinoilla, kun sen osaa. En kuitenkaan olisi kovin halukas kirjoittajan tapaan karsimaan tätä byrokratiaa yhtään helpommaksi. Ainakin haluaisin tehdä sen edes hiukan kalliimmaksi.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 15 Kommenttia »
Karkotuksen ongelma
Mitä pitäisi tehdä naapurin puista minun puolelleni pudonneille lehdille, kun naapuri ei suostu niitä haravoimaan? Näin kiteytti Suomessa rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisen ongelman osuvasti eräs kaverini Facebookissa iltauutisten jälkeen.
Uutisissa kerrottin, että Suomi päättää karkottaa vuosittain noin 200 henkilöä. Osaa karkotettaviksi määrätyistä ei voida poistaa maasta, koska mikään maa ei suostu ottamaan heitä vastaan. Samalla näytettiin eduskunnan kyselytuntia, jossa Ben Zyskowiczilla oli asiasta painavaa sanottavaa, mutta ei mitään ratkaisua. Hän sanoi yksiviivaisesti, että tarvitaan vain yksi tai kaksi rotevaa poliisimiestä saattamaan nämä henkilöt pois maasta. Hän ei sanonut minne nämä karkotettavat pitäisi saattaa.
Itse karkotuspäätös ei ole mikään ongelma. Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan karkottaa voidaan sellainen ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin.
Samoin voidaan karkottaa henkilö, joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle tai joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Myös pakolaisen saa karkottaa rikoksiin syyllistymisen perusteella. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Päätöksenteko ei siis ole ongelma, mutta täytäntöönpano voi olla. Jotkut maat eivät huoli edes omia kansalaisiaan takaisin, joten saattaa käydä ja on käynytkin niin, että yksikään maa maailmassa ei huoli jotain henkilöä. Suomi ottaa aina omat kansalaisensa takaisin ja niin tekee suurin osa muistakin maista. Kaikki eivät ota.
Silloin pitää toimia kriminaalipolitiikan ja diplomatian keinoin eli ottaa se harava käteen ja ruveta töihin. Rikoksiin Suomessa syyllistynyt kärsii rangaistuksensa ja sillä aikaa käydään neuvotteluja hänen kotimaansa kanssa karkottamisesta. Jos sopua ei synny, niin sitten toimitaan kuten omien syntyperäisten rikollisten kanssa: yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan. Näin tekevät muutkin maat, koska sama karkotusongelma on ihan yleinen.
Jos jollain on parempi ratkaisu, niin kertokoon minullekin. Älkää kuitenkaan enää vaivautuko ehdottamaan sitä saunan taakse taluttamista. Sivistysvaltio ei tapa ihmisiä.
* * *
Olen huomannut, että tämä asia on aika usein käsitetty väärin. Sinänsä ymmärrettävää, koska harvapa lakikirjaa jaksaa huvikseen selata. Oikaistaan nyt tavallisimmat epäselvyydet:
Ulkomaalaiset rikolliset eivät ole oman maansa lakeja pakoilevia rikollisia maahan tullessaan, vaan syyllistyvät rikoksiin vasta Suomessa. Heidät tuomitaan Suomen lakien mukaan ja he kärsivät rangaistuksensa Suomessa. Vasta sen jälkeen harkitaan karkotusta. Sama toimii myös toisin päin: ulkomailla rikoksiin syyllistynyt suomalainen saa rangaistuksen rikoksentekomaan lakien mukaan ja kärsii sen myös siinä maassa. Suomella on vain muutamien maiden kanssa sellainen sopimus, että vanki saa itse valita minkä maan vankilassa kärsii rangaistuksensa.
Luokka: EU, kunnallispolitiikka, laki, maahanmuutto | 1 Kommentti »
Historia toistaa itseään
Huonostikin palkattu työ on otettava vastaan. Alempiarvoinen aines ei saa loisia aikana, jolloin tekemätöntä työtä on tarjolla yllin kyllin. Työvoiman myyjä ei saa keinotella hinnoilla kuten muiden tuotteiden myyjä. Oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä. Rahvas on opetettava siihen, että leipä irtoaa vain kovalla työllä. Kerjäläiselle ei saa antaa mitään, sillä se mahdollistaa vetelehtimisen. Vetelehtivän nuorison kasvattaminen on saman rikkaruohon kasvattamista, jonka kitkemisessä valkoinen armeija on vuodattanut virroittain verta.
Lääkkeenä tähän tilanteeseen on vanhanaikainen hätäaputyö. Jos joku kieltäytyy ehdottomasti kaikesta hänelle osoitettavasta järkevästä tekemisestä - siis nimenomaan tekemisestä, ei ainoastaan palkkatyöstä - on kovalla kädellä otettava vastikkeeton tuki pois. Tukien euromäärästä on laskettavissa minimipalkan verran työtunteja ja tuen saamiseksi on nuoren ihmisen kyettävä osoittamaan, että hän on tämän tuntimäärän verran tehnyt jotain.
Ensimmäinen kappale on Hufvudstadsbladetin artikkelista 23.5.1918 ja jälkimmäinen espoolaisen perussuomalaisen kunnallisvaaliehdokkaan Uuden Suomen blogista 19.10.2012. Välissä on yli 94 vuotta, mutta sitä ei oikein huomaa.
Vastasin Ylen vaalikoneeseen ihan tahallani täsmälleen päinvastoin kuin ehdokkaana. Käänteiset vastaukset olivat lähes yhteneväiset kahden kokoomuslaisen ja kahden perussuomalaisen kuntani ehdokkaan kanssa. Täsmälleen sama tämä käänteinen vastaus oli heidän kanssaan väittämän “sosiaaliturvan asiakkaaksi pääsee nykyisin liian helposti” kohdalla.
Niin aina, työttömät vain makaavat sohvalla ja rahaa tulee joka lävestä. Näinhän tämä ajattelu kulkee, kun ei vaivauduta ottamaan selvää tukien todellisesta määrästä.
Työmarkkinatuki on suuruudeltaan 31,36 euroa viitenä päivänä viikossa. Siitä maksetaan veroa 20 %. Asumistukea maksetaan korkeintaan 80 % kohtuullisiksi katsottavista asumismenoista, joten asumisen perusomavastuuosuus on aina vähintään 20 %. Se on nipistettävä sitten siitä työmarkkinatuesta.
Jos henkilö ei saa edes työmarkkinatukea, niin toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalle 461,05 euroa. Perusosalla on katettava suunnilleen kaikki normaali eläminen. Sen on riitettävä ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin ja matkoihin.
Ja silti jokaiseen näitä asioita käsittelevään juttuuni löytyy vähintään yksi melskaaja, joka mielestään itsekin pärjäisi paremmin heittäytymällä yhteiskunnan elätiksi kuin tekemällä nykyistä työtään. Heille vastaan jo etukäteen Jope Ruonansuun sanoin, että en minä tiedä toimiiko se, mutta saapihan sitä kokeilla.
Näille ilmaisen työn vaatijoille en enää nykyisin viitsi vastata mitään. Hekin voisivat kokeilla elämistä omien oppiensa mukaan.
Luokka: historia, toimeentulotuki, työelämä | 3 Kommenttia »
Kuntouttavaa säästöä
Sipoon kunnanhallituksen päätös ruveta pyörittämään Matkahuollon toimintaa kuntouttavana työtoimintana ei ole mikään uusi keksintö. Samaa on tehty Iin kunnassa jo vuodesta 2007 alkaen ja sitä ennen Iin Matkahuolto toimi palkatta työskentelevien kehitysvammaisten voimilla. Näin kertoo Sipoon Sanomat jutussaan, jota voi kommentoida myös suoraan lehden verkkojulkaisuun.
Homma siis toimii niin, että yksi ainoa pitkäaikaistyötön värvätään 1 655 euron bruttopalkalla vastuuhenkilöksi. Hänelle annetaan alaisiksi kuntoutettavia pitkäaikaistyöttömiä, joille maksetaan vain työmarkkinatuki ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Toiminta tuottaa kunnalle kuulemma 40 000 euroa vuodessa voittoa.
Enemmän se tuottaa säästöinä. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen on kunnan velvollisuus. Jos sitä ei järjestetä, niin kunta maksaa Kelalle puolet maksetuista työmarkkinatuista. Kun työtön laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin maksuvelvollisuus lakkaa ja Kela maksaa kunnalle enemmän kuin tämä kuntoutettava saa päivässä ruokarahaa. Hänelle siis maksetaan se 9 euroa, mutta kunta saa Kelalta 10,09 euroa.
Koska kuntouttava työtoiminta on näinkin kannattavaa, niin milloinkahan sitä ruvetaan käyttämään todellisten säästöjen hakemiseen? Jokainen kunta voisi milloin tahansa irtisanoa ison osan henkilöstöstään ja korvata heidät kuntouttavaan työtoimintaan määrätyillä. Siivoojat, keittiöhenkilökunta ja toimistotyöntekijät lienevät ensimmäisinä vaaravyöhykkeessä.
Jokaisesta kunnasta löytyy työttömiä monen alan maistereita. Kunnat voisivat irtisanoa virastoistaan kaikki hallintojohtajasta alkaen ja korvata heidän kuntoutettavilla pitkäaikaistyöttömillä. Ehkä sentään hallintojohtajalle voitaisiin maksaa pari tuhatta euroa kuukaudessa, jotta hän toimisi halukkaammin piiskurina kuntoutettaville alaisilleen. Säästöt hallintomenoissa olisivat huikeita.
Jos lehtijuttuihin on uskomista, niin työmotivaatio suorastaan nousisi. Kaikkien lukemieni juttujen mukaan kuntoutettavat suorastaan uhkuvat pätevyyttä ja työintoa saadessaan mahdollisuuden näyttää osaamisensa.
Olette tietysti ihan oikeassa; ei näin saa eikä voikaan tehdä. Kysymys kuuluukin, että missä sitten kulkee se raja, jonka ylittäminen on jo mahdottomuuksiin menemistä? Kenen kohdalla ilmainen pakkotyö on mahdotonta, jos se ei ole sitä vaikkapa Matkahuollon töissä? Työttöminä on kaikkien alojen ammattilaisia ja heistä tulee nopeasti pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömät voidaan milloin tahansa velvoittaa kuntouttavaan työtoimintaan.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva | 6 Kommenttia »
Myönteistä kehitystä?
Pielisen-Karjalan alueen työttömyys laski ennätysvauhtia vuonna 2010, kertoo paikallislehden pikku-uutinen. Työttömiä työnhakijoita oli 250 edellisvuotta vähemmän ja prosentteina vähennys oli peräti 40.
Maakuntaliitto on voimiaan säästelemättä tutkinut tätä ilmiötä ja päätynyt itsestään selvään lopputulokseen. Myönteinen kehitys johtuu työvoimapoliittisten toimenpiteiden lisäämisestä alueella. Eri toimenpiteillä sijoitettujen määrä nousi 10 % vuodesta 2009. Eniten kasvoi työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevien määrä.
Siinähän se totuus tuli kaikessa karuudessaan. Eivät ihmiset töissä ole, vaan erilaisilla kursseilla, palkattomassa työharjoittelussa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja ties missä puuhamaassa. Yhteistä kaikille “eri toimenpiteillä sijoitetuille” on se, että yksikään heistä ei saa palkkaa. Tilastoja rumentamasta he kuitenkin ovat poissa.
Juuri vuonna 2010 sama paikallislehti teki ison jutun alkaneesta työvoimapoliittisesta kurssista. Kurssi oli jotain uutta ja mullistavaa. Aikaa ei haaskattu turhaan luentojen kuuntelemiseen, vaan käärittiin hihat ja ruvettiin töihin. Motivoituneet ja intoa uhkuvat kurssilaiset hajaantuivat ympäri pitäjää yrityksiin ja yhteisöihin töihin, siis maksuttomaan työharjoitteluun.
Lehti lupasi seurata jatkossakin kurssilaiten tulevia työuria, joita kuulemma aukeaa varmasti. Odottelen sitä juttua vieläkin.
Voin kertoa maakuntaliiton tutkijoiden tiedoksi pari muutakin syytä työttömien vähenemiseen. Heitä pääsee koko ajan eläkkeelle, joko iän tai yhä useammin työkyvyttömyyden takia. Se on heidän onnensa, koska liian monelle kohtalotoverille käy huonommin. Olen huomannut tänäkin vuonna monen nimeltä ja ulkonäöltä tutun viisikymppisen muuttaneen pysyvästi tuohon naapuriin, aidan toiselle puolelle. Asun hautausmaan vieressä.
Tosiasoiden tunnustaminen on viisauden alku. Pitäisi jo vähitellen uskoa, että eivät nämä työvoimapoliittiset toimenpiteet ole mitään muuta kuin tilastojen kaunistelua. Yksikään työnantaja ei palkkaa vähemmän koulutusta vaativiin töihin ketään niin kauan, kun näitä kurssilaisia kulkee jatkuvasti etsimässä itselleen harjoittelupaikkaa. Kurssin järjestäjät kun eivät tietenkään etsi näitä paikkoja, vaan se kuuluu kurssin opetusohjelmaan.
Ihan ensimmäiseksi pitää luopua tahallaan tehdystä tilastoharhasta. Vasta sen jälkeen ongelmaa voi katsoa suoraan silmiin.
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 4 Kommenttia »
Työttömän arkea
Kaikki TE-toimistojen virkailijat ja jopa jotkut työttömyysturva-asiamiehet eivät tunnu tietävän, että molempien osapuolten allekirjoittamaan asiakirjaan ei toinen osapuoli yksipuolisesti voi tehdä mitään muutoksia.
Työtön työnhakija pohdiskeli TE-toimistoon ilmoittautumisen yhteydessä mahdollista hakemista järjestettävälle kurssille. Hän ei luvannut sinne hakea, mutta sanoi harkitsevansa asiaa. Keskustelun jälkeen allekirjoitettiin normaalisti päivitetty työllistymissuunnitelma. Siihen ei kirjattu mitään tästä kurssista.
Työnhakija ei hakenut kurssille, koska se olisi ollut enimmäkseen ilmaista työharjoittelua ja siitä hänellä oli jo ennestään ihan tarpeeksi kokemuksia. Sama virkailija ilmoitti katkaisevansa työttömyysetuuden kurssilta kieltäytymisen takia. Kävi ilmi, että virkailija oli omin päin lisännyt hakemisen kurssille työllistymissuunnitelman sähköiseen versioon paperin allekirjoittamisen jälkeen. Hän väitti tekemänsä muutoksen sitovan työnhakijaa, koska asiasta oli keskusteltu.
Työnhakija ei hyväksynyt tulkintaa ja otti yhteyttä työttömyysturva-asiamieheen. Tämäkin oli sitä mieltä, että yksipuolisesti muutettu ja allekirjoittamaton työllistymissuunnitelma sitoo työnhakijaa.
Aivan uskomatonta ammattitaidon puutetta molemmilta. He eivät tunne lakia eivätkä edes omia ohjeitaan. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 momentin 14 -kohta sanoo näin:
Tässä laissa tarkoitetaan
…
14) työllistymissuunnitelmalla työ- ja elinkeinotoimiston yhdessä työnhakijan kanssa laatimaa suunnitelmaa
Saman lain 5 luvun 4 § 1 momentti taas kuuluu näin:
Työnhakija ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumisen seurannasta ja allekirjoittavat suunnitelman.
Jos lakia ei tunnetakaan, niin sentään edes viraston omilla verkkosivuilla oleva ohje pitäisi olla tuttu:
Työllistymissuunnitelma laaditaan TE-toimistossa yhdessä työnhakijan kanssa. Tavoitteena on nopea työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Työllistymissuunnitelmaan kirjataan yhteisesti sovitut palvelut ja toimenpiteet, jotka työnhakija hyväksyy allekirjoituksellaan. Tämän jälkeen työllistymissuunnitelma on sitova ja työnhakijan tulee noudattaa siihen kirjattuja asioita.
Nyt asia on kuulemma uudelleen harkittavana samalla virkailijalla. Toivottavasti hän tutustuu oman toimialansa itseään sitoviin säädöksiin ja ohjeisiin hiukan paremmin.
(Toivottavasi tästä on apua sille henkilölle, joka kysyi mielipidettäni ja toivoi vahvistusta omalle tulkinnalleen. Olet ihan oikeassa, pysy lujana.)
Luokka: laki, työttömyysturva, viranomaistoiminta | 7 Kommenttia »
Ollilan opit
- Keskeinen osa Suomen kilpailukyvyn palauttamista on työmarkkinoiden kehittäminen niin, että palkanmuodostus tukee kilpailukykyä ja että työvoiman uudelleen kohdentaminen tehostuu.
- Sopimusjärjestelmä ei toimi ja sen lopputulos on kehno. Kustannuskilpailukykymme on rapautunut. Näin on käynyt aikana, jolloin on ollut sekä liittokohtaisia että niin sanottu raamisopimus.
Tällaisia oli jutellut Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila viime lauantaina Jyväskylän Klubin 100-vuotisjuhlassa. Suomennettuna Ollila siis vaati palkkojen alentamista ja työehtosopimusjärjestelmän romuttamista. Tässä ei ole mitään uutta, koska nämä ovat keskeisiä uusliberalistien vaatimuksia. Työvoiman pitää olla halpaa tai mielellään ilmaista ja jokaisen on päästävä vapaasti kilpailemaan oman työvoimansa hinnalla.
Jokainen arvaa, mitä työntekijän ja työnantajan vapaa sopimusoikeus tarkoittaa. Se tarkoittaa tietenkin työnantajan tarjoamaa ota tai jätä -tilannetta. Jos ei tarjottu palkka kelpaa, niin tulijoita riittää.
Sitä työn hintaa on jo muokattu edulliseksi työttömillä teetetyillä ilmaistöillä, joista olen kirjoittanut kolmessa edellisessä jutussani. Kun ilmaisesta työstä on tehty täysin normaalia ja jopa suositeltavaa kuntouttamista, niin kohta kukaan ei saa sellaista palkkaa jolla eläisi. Työntekijät sysätään yhteiskunnan tuen varaan tai uusiberalistien ihannemaailmassa yksityisen hyväntekeväisyyden armoille. Sitä ei kukaan ole vielä kertonut missä vaiheessa rikkaat heräävät niin myötätuntoisiksi, että oikeasti alkavat auttaa köyhiä.
Eivät Ollilan vaatimukset vielä tähän lopu, vaan hän haluaa muuttaa verojärjestelmän painopistettä työn verotuksesta kulutusverotukseen. Tämä ainakin varmistaisi sen, että köyhä pysyy köyhänä tekipä hän miten paljon töitä tahansa. Kaikki “vapaasti sopimalla” saatu palkka hupenisi välttämättömiin perustarpeisiin.
Markkinoiden täydellinen vapaus, yksityistäminen, sosiaalimenojen alasajo ja kulutusvero ovat uusliberalistien tärkeimmät vaatimukset. Täysin vapaiden markkinoiden kuohuvan pinnan alla vallitsee kuitenkin rautainen logiikka, kuten uskonkappale kuuluu. Ollilan kaltaiset rikkaat ovat tietenkin niiltä kuohuilta turvassa omilla eristetyillä turva-alueillaan ja yövartijavaltion poliisi pitää köyhät sieltä poissa.
Luokka: yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Pakkotyötä toimeentulotuella
Vähän väliä esille putkahtelee ihan eduskuntaa myöten yhteiskunnallisia ajattelijoita, joiden mielestä toimeentulotukea saavat työttömät on pakotettava tekemään hyödyllistä työtä saamansa etuuden vastineeksi. Heille ja kaikille muillekin voin kertoa, että nämä vaatimukset voi lopettaa. Tämä asia on jo hoidettu kuntouttavan työtoiminnan nimellä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kertoo tämän selvästi Kuntouttavan työtoiminnan käsikirjassaan. Sieltä hyppää silmille tämä lause: Kuntouttavan työtoiminnan ajalta ei ole oikeutta työmarkkinatukeen työnhakijalla, joka on saanut työssäolovelvoitteen, tai jolle on asetettu työmarkkinatuen odotusaika.
Pahimmillaan tämä lause tarkoittaa sitä, että henkilö joutuu tekemään työtä toimeentulotukea vastaan jopa viisi kuukautta. Toimeentulotuen lisäksi hänelle maksetaan yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä.
Työttömyysturvalain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään toistuvasta kieltäytymisestä työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Heinäkuun 2012 alusta lähtien työssäolovelvoite tarkoittaa 12 kalenteriviikon tyoskentelyä esim. kuntouttavassa työtoiminnassa. Sen ajan tämä ns. kuntoutettava työntekijä joutuu hakemaan toimeentulotukea ja vasta sitten pääsee työmarkkinatuelle.
Huonommin käy niille, joille työssäolovelvoite on määrätty ennen 1.7.2012. Silloin työstä kieltäytyjä sai viiden kuukauden työssäolovelvoitteen jo yhden ainoan kieltäytymiseksi katsottavan käyttäytymisen perusteella. Työmarkkinatukea ei siis maksettu ennen kuin henkilö oli viisi kuukautta töissä tai työllistämistoimenpiteessä.
Lain siirtymäsäännöksen mukaan tämä viiden kuukauden työssäolovelvoite säilyy heillä entisellään. He siis joutuvat osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan viisi kuukautta toimeentulotuella ja yhdeksän euron ateriakorvauksella.
Odotusajasta säädetään Työttömyysturvalain 8 luvun 4 §:ssä. Työmarkkinatukeen ei ole viiden kuukauden aikana oikeutta sillä, joka ei täytä työssäoloehtoa tai jolla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta. Työssäoloehto tarkoittaa saman lain 5 luvun 3 §:n mukaan sitä, että henkilö on 28 työttömyyttä lähinnä edeltävän kuukauden aikana ollut töissä vähintään 34 kalenteriviikkoa. Jos siis tämä edellytys ei täyty, niin tällainenkin henkilö joutuu osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan viisi kuukautta toimeentulotuella.
Kuntouttava työtoiminta on aivan käsittämätön orjuutuksen muoto. Toimeentulotuki on sentään se yhteiskunnan viimesijaisin tukimuoto, mutta joillekin senkin saaminen on tehty työnteosta riippuvaiseksi.
Niin että älkääpä enää ainakaan julkisesti munatko itseänne vaatimalla työttömiä lumitöihin tai risusavottaan. Vaatimuksenne on jo toteutettu ihan kirjaimellisesti, koska juuri tällaisia töitähän kuntoutettavilla teetetään.
(Merja Roiniselle kiitos tuosta THL:n linkistä)
Luokka: toimeentulotuki, työelämä, työllistämistoimenpiteet | 4 Kommenttia »
Tauti leviää
Eilisen kuntouttavaa työtomintaa koskevan juttuni johdosta sain luettavakseni sellaisen kaksi vuotta vanhan pöytäkirjan, jota en oikeastaan olisi halunnut lukea. Se nimittäin osoittaa suoraan, miten härskiä hyväksikäyttöä kuntouttava työtoiminta on. Lisäksi tajusin, että tämä tauti on levinnyt kaikkialle eikä siinä nähdä mitään kummallista. Edes hyväksikäyttäjät itse eivät näe toimintansa huteraa moraalia.
Kyseessä oli Ylöjärven kaupungin työllisyyspalvelujen työllisyystyöryhmän 2.11.2010 pidetyn kokouksen pöytäkirja tai oikeammin kokousmuistio. Sen mukaan tärkeä yhteistyökumppani Etuovilla ry. oli joutunut pitämään kriisikokouksen. Yhdistyksen saamat Ely-keskuksen avustukset olivat myöhässä. Tämä maksatuksen myöhästely ja kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden vähäinen määrä eivät mahdollistaneet toimintaa seuraavana vuonna. Tämä sattui pahaan saumaan, koska yhdistys oli juuri suunnitellut toiminnan laajentamista perustamalla sosiaalisen yrityksen, johon oli tarkoitus palkata peräti 1,5 henkilöä töihin. Tarkoitus oli myydä kotipalvelua kunnille ja kuntalaisille, joten kuntoutettavia tarvittiin kipeästi tekemään työt.
Yhdistys siis ilmoitti kaksi vuotta sitten, että se vaatii välittömästi sekä yhteiskunnan rahaa että ilmaista työvoimaa voidakseen myydä tuottamiaan palveluja kunnille ja kuntalaisille. Orjat ja rahat loppuvat, toimittakaa äkkiä molempia lisää tai joudumme panemaan pillit pussiin.
Seuraavan asiana oli ilmoitus, että myös Ylöjärven työttömien yhdistyksen kanssa on tarkoitus tehdä samanlainen sopimus kuin Etuovilla ry:n kanssa on tehty. Sinnekin siis tarvittiin Ely-keskuksen rahaa ja kuntoutettavia työntekijöitä.
Kuulemani mukaan molemmilla rittää nyt sekä tilauksia että ilmaista työvoimaa.
Näitä sosiaalisia yrityksiä syntyy koko ajan lisää kaikkialle. Ne eivät pysty edes aloittamaan toimintaansa ilman valtiovallan tukea ja ilmaisia työntekijöitä. Muutama harva toiminnan pyörittäjä saa oikeaa palkkaa, mutta varsinainen tuote teetetään kuntouttavana työnä. Sitten nämä tekopyhät paistattelevat yhteiskunnan hyväntekijöinä, kun pääsevät kehumaan motivoitunutta työväkeään ja omaa erinomaisuuttaan kuntouttamisen saralla.
Ja tätä toimintaa valtiovalta tuntuu erityisesti suosivan. Koko yhteiskunta perustuu kohta ilmaiselle työlle, mutta sehän tässä näyttää olevan tarkoituskin. Pitää varmaan ruveta harkitsemaan sosiaalisen yrityksen perustamista. Orjiahan tuntuu saavan pelkästään vaatimalla.
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 8 Kommenttia »
Järkyttävää ja itsekästä
- Tämä on juuri sitä mitä Suomi tarvitsee ja on järkyttävää ja itsekästä, että tätä suunnitelmaa vastustetaan. Näin nuoret, pitkäaikaistyöttömät, mielenterveyskuntoutujat ja monet muut syrjäytyneet saavat mahdollisuuden osallistua vapaaehtoistyöhön, johon ketään ei pakoteta.
Suunnillen tässä oli tiivistettynä erään “nykyisin palkallaan toimeentulevan” vuodatus Sipoon Sanomissa olevaan uutiseen. Siinä kerrotaan kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen alaisuudessa toimivan Risteyksen suunnitelmasta ruveta pyörittämään Matkahuoltoa kuntouttavana työtoimintana. Itse uutisessa tosin puhutaan oppisopimuksesta ja palkkatuesta, mutta Sipoon kunnanhallituksen esityslistalla puhutaan vain kuntouttavasta työtoiminnasta. Uutinen kommentteineen löytyy täältä
Tämä palkallaan toimeentuleva ei selvästikään tiedä mitään kuntouttavan työtoiminnan luonteesta. Olen kyllä huomannut, että tietämättömyys on enemmänkin sääntö kuin poikkeus jopa päättäjätasolla. Ihmiset luulevat ihan vilpittömästi, että toiminta on vapaaehtoistyötä, jossa mukavalla porukalla puuhaillaan hyvässä hengessä kaikenlaista kivaa ja kuntouttavaa ja josta saa hyvän merkinnän ansioluetteloon. Saattaa näin joskus harvoin ollakin.
Tosiasiassa laki kuntouttavasta työtoiminnasta on laki ilmaisesta pakkotyöstä, jossa kuntouttavaa on vain lain nimi. Siihen voidaan määrätä jokainen työmarkkinatukea 500 päivää saanut, ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen työmarkkinatukea 180 päivää saanut tai viimeiset 12 kuukautta elantonsa toimeentulotuesta saanut.
Kuntoutettavaksi kelpaa vain työkykyinen henkilö, vajaakuntoiset ohjataan jo aktivointisuunnitelman yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Kuntouttava työtoiminta kestää 3 - 24 kuukautta kerrallaan, työtä tehdään 1 - 5 päivää viikossa ja vähintään neljä tuntia päivässä.
Työstä ei makseta palkkaa, vaan pelkkä työmarkkinatuki ja yhdeksän euroa päivässä ruokarahaa. Työ voi olla mitä tahansa ja usein se onkin sellaista, johon vajaakuntoista ei voisi ajatellakaan. Meillä kuntoutettavat ovat purkaneet käsivoimin tiilirakenteisia rivitaloja ja nyt Sipoossa heidän työllään aiotaan tuottaa matkahuoltopalveluja kuntalaisille.
Mitäs pahaa tässä sitten on? Jos joku ei näe tässä mitään omituista, niin Jope Ruonansuun sanoin aatelkoonpa ihan ite omalta kohaltaan. Hänelle tekisi hyvää joutua pitkäaikaistyöttömäksi ja päätyä tekemään vaikkapa nykyistä työtään kuntouttavana työtoimintana. Ehkä sitten mieleen juolahtaisi semmoinen pikkujuttu, että oikeastaan työstä kuuluisi saada palkkaa.
Sipoon tapauksessa tuntuu monille tärkeintä olevan, että Matkahuollon palvelu pelaa. Sen pelaaminen ilmaistyönä ei tunnu häiritsevän palvelun tarvitsijoita. Ainahan voi selittää itselleen ja muille, että orjat haluavat olla orjia ja suorastaan nauttivat siitä.
Luokka: sosiaalitoimi, työelämä, työllistämistoimenpiteet | 5 Kommenttia »
Sturm Abteilung marssii
Suomen Vastarintaliike on natsijärjestö. Sen tavoitteena on perustaa uusi kansallissosialistinen tasavalta, joka muodostuu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista sekä mahdollisesti Baltian maista. Nämä alueet muodostavat luontevan rodullisen ja kulttuurillisen alueen, jonka olemassaolon uusi valtio turvaa.
Ohjelmajulistuksen mukaan uusi valtio nojaa valtansa voimaan, armeijamalliseen hierarkiaan, kurinalaisuuteen, uskollisuuteen ja ennen kaikkea Johtajaan, jota tavallinen ihminen ei pysty kyseenalaistamaan. Tulevaisuudessa on yksi valtapuolue, Nationalsocialistisk Orden NSO, jonka johtavat jäsenet tulevat muodostamaan korkeimman senaatin, joka valitsee Johtajan ja toimii hänen neuvonantajanaan.
Tämä kummallinen joukko fanaatikkoja on tähän asti kunnostautunut lähinnä yön pimeydessä toimivana tarranliimaajaporukkana. Viime aikoina he ovat oikeasti aktivoituneet taistelemaan. Heinäkuussa Dan Koivulaakso joutui kaasuhyökkäyksen kohteeksi ja teosta epäiltynä on ollut kiinniotettuna Suomen Vastarintaliikkeeseen kuuluva mies. Hänet otettiin kiinni suoraan oikeudenkäynnistä, jossa hänet tuomittiin eduskuntavaalien alla tapahtuneesta väkivallanteosta kokoomuksen vaalikojulla.
Liikkeen nettijulkaisu Kansallinen Vastarintaliike julkaisi tuoreeltaan kyseisen miehen haastattelun. Siinä ei ainakaan pidetä kynttilää vakan alla, vaan likipitäen tunnustetaan teko ja jopa ylpeillään sillä. Lisäksi siinä esitetään huonosti verhottuja uhkauksia Kansan Tahdon kahdelle nimeltä mainitulle toimittajalle ja odotetaan innolla tilien tasaamista. Tässä tilien tasaamisessa luvataan käyttää sellaista kieltä, jota punaiset ymmärtävät parhaiten.
Sen kielen laatua voi arvailla saman jutun yhteydessä olevasta linkistä, jossa kerrotaan halvan puukon olevan kansallissosialistin paras vakuutus ja jonkin rajan olevan nyt ylitetty.
Haastattelu löytyy täältä. Jos käytätte WOT-turvallisuusluokittelua, niin älkää säikähtäkö punaista valoa. Se johtuu sisällöstä, ei linkin turvattomuudesta.
Taistelua tunnutaan janoavan ja epäilmättä sen tuolla tavalla saakin aikaan. Vastustajina vain eivät ole mitkään inhotut punaiset, vaan laki ja oikeuslaitos.
Ihan äkkiä katsoen löysin montakin eri lainkohtaa, joita voitaisiin soveltaa välittömästi. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 3 momentti sanoo näin:
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Rangaistus on vähintää neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.
Jos tämä tuntuu liian järeältä aseelta, niin otetaan seuraava pykälä. Järjestö on korostetun sotilaallisesti organisoitunut, joten RL 13 luvun 4 § olisi käyttökelpoinen:
Joka laittomasti perustaa, organisoi tai varustaa sotilaallisesti järjestäytyneen yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin, toimii sellaisessa yhteenliittymässä johtavassa asemassa, taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla tukee sitä tai siinä toimeenpanee tai antaa sotilaallista koulutusta, on tuomittava laittomasta sotilaallisesta toiminnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Nämä sankarit haluavat tietenkin tulla kohdelluiksi poliittisesti vainottuina, joten ehkä sittenkin olisi viisainta kohdella heitä rikollisryhmän jäseninä RL 17 luvun 1a §:n mukaisesti:
Se, joka:
1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,
[...]
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos yhteiskunta rupeaa tosissaan käyttämään omia aseitaan, niin puukko ja taistelumieli eivät taida riittää natsivallankumouksen tekoon.
Luokka: laki, äärioikeisto | 7 Kommenttia »
Lupauksia ja lokaa
Paikallislehden tämän päivän numerossa oli kirjoitettu lehden oman vaalipaneelin annista ja lisäksi puolueet olivat esitelleet omia ohjelmiaan. Hyviä ja oikein kannatettavia lupauksia näyttää kaikilla olevan, joten luulisi kunnan tulevaisuuden olevan turvattu.
Yhden puolueen ohjelmassa huomasin kuitenkin tiettyä ristiriitaa verrattuna sen valtakunnallisiin tavoitteisiin. Perussuomalaiset on yleensä halunnut profiloitua heikkojen ja vähäväkisten puolustajana, mutta Juuassa heillä on toinen henki. Meillä PS haluaa kieltää työttömiltä subjektiivisen lasten päivähoito-oikeuden ja karsia muutenkin sosiaalitoimen menoja. Nekin rahat pitäisi antaa yritystoiminnan tukemiseen.
Tämä linjaus ei sinänsä ihmetytä muuten kuin mahdottomuudellaan. Puolueen keulamies on pitkän linjan yrittäjä ja hän on aina ollut suunnilleen sitä mieltä, että kunnan rahat pitää antaa yrittäjille. Ehkä vaali-innossa ei ole ymmärretty mitä sanapari subjektiivinen oikeus tarkoittaa eikä sosiaalitoimen lainsäädäntökään tunnu olevan hallussa.
Vaalipaneelissa Keskustan edustaja oli esittänyt sellaisen toiveen, että valtuustoon ei äänestettäisi valittajia. Minä olen toista mieltä. Juuri valituksissa kunnostautuneita sinne pitääkin äänestää. Kun he itse pääsevät tekemään päätöksiä, niin valitusintokin laantuu. Harva viitsii valittaa omista päätöksistään, vaikka onhan sellaistakin nähty.
Itseäni en muuten laske valittajiin. Kirjoitan kunnan asioista kriittisesti, mutta koko viime vuoden aikana tein vain yhden oikaisuvaatimuksen. Silloin olin asianosainen kuten olin silloinkin, kun jo vuosia sitten tein aiemman oikaisuvaatimukseni. Molemmat vaatimukset hyväksyttiin, joten en ainakaan turhasta valita.
Muutenkin vierastan puhetta turhista valituksista. Ei sellaisia olekaan, vaan valitukseen on aina jokin lainmukainen peruste. Jos ei ole, niin sellaisista valituksista ei ole mitään syytä huolestua. Päättäjiä taitaakin pelottaa vanhan tavan horjuminen. Tapanahan on ollut tehdä päätöksiä laista ja hallintosäännöstä piittaamatta luottaen siihen, että ei kukaan ymmärrä kuitenkaan valittaa.
Sitten tämä otsikon toinen puoli eli loka. Blogiini oli taas viime yönä ilmestynyt herjaavia kommentteja, tietenkin nimimerkillä. “Autopartsikalle” tiedoksi, että sanaan pilkunnussija tulee j-kirjain. Muu osa tekstistäsi olikin sitten lähinnä kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävää. Tule sanomaan samat asiat omana itsenäsi päin naamaa, niin keskustelemme asiasta lisää käräjäoikeudessa.
Kaikille blogini kommenttiosastoon kuseskelijoille ilmoitan, että olen tämän blogin ehdoton diktaattori. Kaikki kommentit tulevat ensin vain minun nähtäväkseni ja nimimerkillä lauotut solvaukset eivät tule pääsemään julkisuuteen. Jos ette osaa olla eri mieltä asiallisesti, niin pysykää poissa.
Luokka: historia, kilpailutus, kunnallispolitiikka | 1 Kommentti »
Kauppa kannattaa
Juuan kunnanhallitus päätti viime maanantaina myydä omistamansa teollisuushallin irtaimistokauppana ja samalla vuokrata tontin, jolla halli sijaitsee. Pöytäkirjan mukaan halli myytiin ja maa-alue vuokrattiin tiloissa tällä hetkellä vuokralaisena olevalle Pielisen Konevuokraamo Oy:lle. Hankitun puolueettoman hinta-arvion mukaan hallin käypä arvo on 55 000 euroa, mutta päätöksessä otettiin huomioon vuokralaisen halliin tekemien korjaustöiden arvo hyvityksenä. Näin lopulliseksi hinnaksi tuli 40 000 euroa.
Oikein hyvä juttu, näin pitää tukea yritystoimintaa. Tässä on kuitenkin pari pientä ongelmaa.
Yleensä tällainen kauppa tehdään kiinteistökauppana, joka vaatii valtuuston päätöksen. Nyt on jostain syystä päädytty irrtaimiston kauppaan, joka kuuluu kunnanhallituksen toimivaltaan. Syytä valittuun menettelyyn en osaa arvailla, mutta olkoon nyt asia näin.
Oudompaa on se, että minun tietojeni mukaan hallissa ei ole vuokralaisena Pielisen Konevuokraamo Oy, vaan halli on vuokrattu Pielisen Kaluste Oy:lle vuonna 1997. Tämä Pielisen Kaluste siinä hallissa on remonttia tehnyt, mutta hintahyvitys siitä annettiin kokonaan toiselle yritykselle, joka ei ole edes vuokralainen.
Ehkä ja toivottavasti kunnanhallituksella on sellaista tietoa, jota minulla ei ole ja jota en esityslistasta ja pöytäkirjasta saakaan. Yritys saattaa olla muuttanut nimeään tai sitten molempien yritysten takana ovat samat henkilöt. Näin on viisainta olla, koska muuten kunnanhallitus on mennyt myymään hallin siinä vuokralaisena olevan yrityksen alta ja kaiken lisäksi antanut hintahyvityksen ihan väärälle yritykselle.
Tästä pääsenkin taas päätettävien asioiden valmisteluun ja esittelyyn. Asiat pitää kirjoittaa esityslistalle niin, että myös ulkopuolinen lukija ymmärtää mistä on kysymys. Ei siihen kovin paljon aikaa, paperia ja mustetta kulu. Päätöksenteko ei saa perustua pienen piirin tiedossa mahdollisesti oleviin asioihin, vaan tekstiä pitää kirjoittaa sen verran enemmän, että asia selviää myös sisäpiirin ulkopuolisille. Muuten herää sellainen epäilys, että joku teki tässä kannattavan kaupan jonkun toisen kustannuksella.
Saattoihan siinä niinkin käydä.
Luokka: elinkeinoelämä, kunnallishallinto | 3 Kommenttia »
Jurnuttaja
Tähän blogiini on ihan muutaman päivän sisällä pesiytynyt kommentoijaksi merkillinen jurnuttaja. Hän on ollut erityisen aktiivinen viime lauantain jutussani harkintavallan-vaarinkayttoa Hän käyttää eri nimimerkkejä ja antaa välillä jopa ymmärtää olevansa Juuan entinen kunnanjohtaja. Tämän ylilyönnin poistin asiattomana. Hänen vihjailevien kommenttiensa pääsisältö on, että minä joko en itse kirjoita Juuka-aiheisia juttujani tai ainakin saan niihin apua Sotkamon porakaivosta. Sotkamolla hän tietenkin viittaa entisen kunnanjohtajan nykyiseen asuinpaikkaan.
Kyseessä on ilmiselvästi joku paikkakuntalainen. Sen paljastaa jonkinlainen tietämys paikkakunnan asioista ja täydellinen tietämättömyys kunnan asioista ja lainsäädännöstä. Hän tuntuu olettavan, että kunnan hallintoelinten esityslistoja ja pöytäkirjoja ei tavallinen ihminen voi ymmärtää. Luultavastti hän itse ei niitä ymmärräkään, mutta haluaisi kovasti ymmärtää ja ehkä haluaisi niistä myös kirjoittaa. Halua on, mutta kyky puuttuu.
Saattaapa kyseessä olla myös vaalitaistelun alhainen muoto. Jotkut tuntuvat oikeasti pelkäävän mahdollista menestystäni vaaleissa. Kun omat kyvyt eivät riitä avoimeen ja omalla nimellä käytävään keskusteluun, niin turvaudutaan ilkeämieliseen vihjailuun.
Tehdään tämä nyt kerralla selväksi. Minä en tarvitse apua kunnan julkisten asiakirjojen lukemiseen ja ymmärtämiseen. Osaamiseni perustuu koulutukseeni ja pitkäaikaiseen työkokemukseeni eri kuntien palveluksessa. Olen luultavasti kirjoittanut enemmän esityslistoja kuin moni juukalainen luottamushenkilökään on niitä eläessään lukenut.
Entisen kunnanjohtajan tunnen vain ulkonäöltä, mutta emme ole koskaan tavanneet. Me siis emme puno salaperäisiä juoniamme kabinettien hämärissä.
On oikeastaan jollain tavalla imartelevaa, että minua niin kovasti tunnutaan pelkäävän. Mitään syytä siihen ei tosin ole, mutta eipä tällä paikkakunnalla ilkeyteen mitään erityistä syytä ole koskaan tarvittu. Siihen riittää ihan hyvin pieni erottuminen massasta omalla osaamisellaan. Se räjäyttää alkeellisen kateusreaktion: mikä tuo luulee olevansa?
Tähän asiaan en enää palaa, ellei aihetta anneta. Toivottavasti tämä salaperäinen kommentoija ottaa opikseen tai ainakin salaa paremmin IP-osoitteensa. Nykyisellään se olisi aika helppo selvittää, mutta en viitsi sitä tehdä. Olen valmis milloin tahansa keskustelemaan asioista blogini kommenttiosastossa, mutta nimettömät vihjailijat saavat elinikäisen porttikiellon.
Luokka: kunnallispolitiikka | Ei kommentteja »
Huoneentaulu
Sanomalehti Karjalainen oli viimeinkin saanut Juuan kunnalta joitain tietoja lääkärisopimuksen purkamisesta aiheutuneista kustannuksista. Välimiesoikeudessa tehtyä sopimusta ei julkaista, mutta kunta oli antanut tietoja kunnan ja Coronarian välisestä maksuliikenteestä.
Jos tiedot ovat kattavia, niin kunta joutui kyllä maksamaan purkamisesta, mutta niin joutui Coronariakin. Kun mukaan lasketaan kunnalle aiheutuneet asianajokulut, niin lopputulos on noin 90 000 euroa kunnalle voittoisa. Niin pitää tietysti ollakin, koska sopimus purettiin sopimusrikkomusten takia.
Tapahtumien kulku oli lyhyesti tämä: Kunta yksityisti terveyskeskuksen Coronarialle vuonna 2010. Jo vuoden 2011 alkupuolella sopimus purettiin useiden huomautusten jälkeen. Coronaria haastoi kunnan välimiesoikeuteen ja vaati kuusinumeroista korvaussummaa. Sen mukaan sopimus ei oikeuttanut kuntaa edes huomauttamaan puutteista, saati sitten purkamaan sopimusta.
Korvausta yhtiö myös sai. Kunta on maksanut tämän vuoden elokuussa Coronarialle 150 000 euroa, mutta laskutti Coronariaa 291 000 euroa. Lisäksi kunnalle aiheutui asianajokuluja noin 50 000 euroa.
Järjettömältähän tämä näyttää ja sellaisena pysyykin, koska välimiesoikeudessa tehty sopimus on salainen. Erityisesti ihmetyttää sen alkuperäisen sopimuksen tulkinnanvaraisuus. On käsittämätöntä, että kunta joutui maksamaan yleensä yhtään mitään laillisesta sopimuksen purkamisesta. Sopimustekstiä on tuskin kunnassa ymmärretty.
Asia on nyt kuitenkin loppuun käsitelty ja toivottavasti sopimuksia opittiin lukemaan jo neuvotteluvaiheessa. Toinen opittava asia olisi asioiden julkisuusperiaate. Kunta onnistui olemaan asiasta hiljaa puolitoista vuotta eikä olisi vieläkään puhunut siitä mitään, ellei lehti olisi ruvennut kyselemään periaatteessa julkisia tietoja. Kun asioista ei puhuta, niin epäilykset heräävät. Omituista on vieläkin se nihkeys, jolla kaikkiin tietopyyntöihin on suhtauduttu ihan viimeiseen asti.
Suosittelen kunnanjohtajan ja kunnan kokoushuoneen seinälle huoneentauluksi Kuntalain 29 §:n tekstiä. Sopii se ihan kaikkiin muihinkin kuntiin muistutukseksi:
Kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Kunnan on laadittava tarvittaessa katsauksia kunnan palveluja, taloutta, ympäristönsuojelua ja maankäyttöä koskevista asioista. Asukkaille on myös tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille.
Luokka: kunnallishallinto, laki, yksityistäminen | 1 Kommentti »
Harkintavallan väärinkäyttöä
Haluaisin nähdä Juuan kunnan käyttämät lakikirjat, koska niiden sisältö poikkeaa melkoisesti omista kirjoistani. Seuraavassa kokouksessaan kunnanhallitus aikoo esityslistan mukaan vesittää kaksi rikosoikeudellista periaatetta. Toinen on periaate, jonka mukaan tietämättömyys lain sisällöstä ei poista rangaistavuutta ja toinen seuraamusten kohdistuminen yksinomaan tekijään.
Kunnan työntekijä siirsi kunnan pakettiautolla pyörien päällä olevaa työmaakoppia. Paikalle sattunut poliisipartio totesi ajoneuvoyhdistelmän vaativan ns. pikku-e -ajokorttia, jota kuljettajalla ei ollut. Seuraamuksena oli 228 euron sakko liikennerikkomuksesta.
Nyt kunnahallitus aikoo maksaa sakon työntekijän puolesta. Perustelujen mukaan ajoneuvoyhdistelmän kokonaismassa ja sen asettamat vaatimukset ajokortille tulivat sekä työntekijälle että työnjohdolle yllätyksenä. Saattoivat hyvinkin tulla, mutta se ei vaikuta asiaan. Ignorantia legis nocet eli tietämättömyys lain sisällöstä ei poista rangaistavuutta.
Rangaistusseuraamus on aina henkilökohtainen; vain tekijää rangaistaan. Tätä seuraamusvastuuta ei voi siirtää kenenkään toisen kärsittäväksi. Jos kunnan työntekijä tuomittaisiin vankeuteen, niin tuskinpa edes Juuan kunnanhallitus miettisi vakavissaan jonkun kylän joutomiehen värväämistä kärsimään rangaistusta. Periaate on siis ihan sama rangaistuslajista riippumatta.
Jos kunnanhallitus nyt aikoo omalla päätöksellään kävellä laillisen seuraamusjärjestelmän yli, niin se syyllistyy harkintavallan väärinkäyttöön. Jos joku valittaa päätöksestä, niin hallinto-oikeus tulee varmasti hyväksymään valituksen ja kumoamaan päätöksen. En minä siitä aio valittaa, mutta joku muu sen saattaa tehdä.
Ymmärrän kyllä tämän tapauksen inhimillisen puolen oikein hyvin. Siksi minulla onkin kunnanhallitukselle parempi ehdotus: pankaa hattu kiertämään ja kerätkää sakkorahat vähin äänin. Vähin äänin siksi, että ette syyllistyisi laittomaan rahankeräykseen.
Luokka: kunnallishallinto, laki, oikeus | 14 Kommenttia »
Hankintaa ja perintää
Pari päivää sitten SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoi, että kuntien pitää asettaa hankinnoissaan sellaisia kriteerejä, joilla veroparatiiseja hyväkseen käyttävät yritykset voidaan sulkea pois kilpailusta. Eilen eduskunnassa ministeri Urpilainen pehmensi puoluejohtajan puheita ja sanoi ilmaisseensa poliittisen tahtotilan, jolla siirsi pallon kunnille.
Voivatko kunnat sitten sulkea kilpailutuksesta ulos laillista verokikkailua harjoittavia yrityksiä? Se saattaisi olla mahdollista Hankintalain 47 §:n mukaisella kokonaistaloudellisen edullisuuden periaatteella, mutta en suosittele kokeilemaan. Kunnat todennäköisesti sotkeentuisivat sellaiseen oikeudenkäyntien suohon, josta ylös pääseminen tulisi kalliiksi. Jo kilpailutuksen hävinneet yritykset ovat kärkkäitä haastamaan kuntia markkinaoikeuteen, joten kokonaan ulos sulkeminen moninkertaistaisi oikeudenkäyntien määrän. Suurilla yrityksillä on varaa käräjöidä, mutta kunnilla ei.
Kannattaa siis odotella muutoksia lainsäädäntöön. Ymmärsin Urpilaisen ja Ihalaisen puheista, että niitä olisi tulossa.
Jokainen kunta voi kuitenkin tehdä jotain jo nyt. Kunnat voivat ottaa laskujen perinnän takaisin itselleen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä intoa, jolla kunnat ovat ulkoistaneet saataviensa perinnän. Julkisoikeudelliset maksut ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä, joten niiden perintä on helppoa. Niin on muidenkin saatavien periminen. Haastehakemuksen osaa kirjoittaa jokainen toimistotyöntekijä ja oikeudenkäynti riidattomissa perintäasioissa tapahtuu kirjallisesti. Kuntiin ei siis tarvitse palkata perintälakimiehiä.
Ulkoistamalla perinnän kunnat lahjoittavat omien rahojensa lisäksi myös velallisten rahoja suoraan ulkomaille. Yksi ainoa terveyskeskusmaksu moninkertaistuu perintätoimiston käsittelyssa ja rahat katoavat veroparatiiseihin. Eilen Iltalehti kertoi Lindorff Oy:n harjoittamasta verojen minimoinnista.
Perintään keskittynyt Lindorff Oy maksoi viime vuonna veroja 60 704 euroa, mikä on vain 0,3 prosenttia 19,8 miljoonan euron liikevoitosta.
Saamisia rahoittava ja ostava Lindorff Invest Oy maksoi veroja suhteessa vielä vähemmän, 38 078 euroa, eli 0,2 prosenttia liikevoitosta.
Verorasitus on minimoitu siirtämällä 35 miljoonaa euroa konserniavustuksina konsernin hallintapalveluyhtiö Lindorff Finland Oy:yyn. Tämä taas siirsi 20,5 miljoonan edestä konserniavustuksia Ruotsin sivuliikkeelle Lindorff Group AB:lle.
Voittoja siirrettiin eteenpäin myös korkojärjestelyillä. Lindorff Finland Oy maksaa konsernivelalle 7,7 prosentin koron ja veloittaa konsernisaamisesta 5,9 prosenttia.
Pelkästään tällä korkoerolla on viime vuonna vähennetty IL:n selvityksen mukaan veroja 454 000 euroa.
Tällaista menoa ei ole mikään pakko suosia.
Luokka: elinkeinoelämä, kilpailutus, kunnallishallinto, laki | Ei kommentteja »
Orjakauppaa
Facebookissa sain uutislinkin, jossa kerrotaan Sipoon kunnan, Matkahuollon ja työttömien toimintakeskuksen yhteisestä suunnitelmasta ruveta pyörittämään Matkahuollon toimipistettä kuntouttavana työtoimintana, työharjoitteluna ja työelämävalmennuksena. Matkahuolto kouluttaa työttömät tehtäviinsä ja sen jälkeen nämä hoitavat pakettipalvelut, matkapalvelut, jakelun ja matkakorttien lataamisen. He siis tekevät Matkahuollon työt saamatta mitään palkkaa.
Äkkiä katsoen suunnitelma vaikuttaa lainvastaiselta. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan kuntouttavan työtoiminnann järjestää kunta. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse, tekemällä kirjallisen sopimuksen sen järjestämisestä toisen kunnan tai kuntayhtymän taikka rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 §:n 2 momentin mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä.
Matkahuolto on kiistatta liikeyritys, joten siltä ei voida hankkia kuntouttavaa työtoimintaa. Sipoossa on kuitenkin keksitty ovela kiertotie: kuntouttava työtoiminta hankitaan rekisteröidyltä työttömien yhdistykseltä, joka sitten myy työttömien ilmaiseksi tekemän työn Matkahuollolle. Saamansa tulot yhdistys käyttää toimintakeskuksen hyväksi eli rahoittaa omaa toimintaansa.
Melkosta varjotaloutta, jolla yhteiskunnan tärkeitä toimintoja nykyisin pyöritetään. En tiedä millainen sopimus aiotaan tehdä, mutta tiedän kyllä, ketkä tästä hyötyvät. Matkahuolto hyötyy ilman muuta. Se saa ilmaiset työntekijät tekemään yrityksen työt.
Myös kunta hyötyy. Se joutuu maksamaan jokaisen pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta Kelalle puolet, mutta kuntouttavassa työtoiminassa olevista se saa 10.09 euroa päivässä tuloa. Työt tekevälle työttömälle maksetaan yhdeksän euroa päivässä työmarkkinatuen lisäksi.
Työttömien yhdistys saa tuloja omaa toimintaansa varten ja kuntalaiset saavat tärkeän palvelun. Kaikki paitsi ne varsinaisen työn tekijät ovat tyytyväisiä. Työttömät ovat nykyajan orjia, joita ostetaan ja myydään yhteiskunnan pyörittämiseksi. Olemme siis siirtymässä orjatalousyhteiskuntaan.
Tässä vielä tämä hyvin positiiviselta näyttävä uutinen, jonka taakse ilkeyttäni menin kurkistamaan.
Luokka: työelämä, työllistämistoimenpiteet | 13 Kommenttia »
Mitä tehdään ja miten?
Sanomalehti Karjalaisen vaalikoneeseen vastatessani ensimmäinen ajatukseni oli, että kysymysten laatijat eivät ole tosissaan. Ensimmäiset kysymykset eivät mielestäni mitenkään liity kunnallisvaaleihin, mutta peilataanhan niillä tietysti ehdokkaiden ajatusmaailmaa. Tai sitten äänestäjien.
Pitäisikö markka palauttaa käyttöön? Pitäisikö maahanmuuttoa rajoittaa? Näiden jälkeen päästiin jo lähemmäksi kunta-alaa kysymällä pitäisikö koiravero palauttaa kaikkiin kuntiin. Aika pöhkö kysymys, kun suoraan sanon. Jokainen kunta voi itse päättää koiraverosta omasta puolestaan, mutta sen yleinen palauttaminen on lainsäädännöllinen asia.
Vastasin minä kuitenkin kaikkiin kysymyksiin ja jos joku nyt on kiinnostunut, niin voi kurkistaa tänne. Kuten näkyy, niin vain liikuntapaikkoihin minulla ei ole selvää näkemystä. En vastusta liikuntaa missään muodossa ja harrastan sitä itsekin päivittäin. Sattuu vain olemaan niin, että liikuntapuolue yli perinteisten puoluerajojen on jokaisen kunnan suurin puolue jo valmiiksi ilman minuakin.
Noin yleensä ottaen olisin kaivannut vaalikoneeseen vähän perustelumahdollisuutta vaikka en mikään selittelijä olekaan. Ymmärrän kuitenkin, että vaalikoneessa pitää olla selkeä vastaukset eikä mitään yleistä löpinää.
Vaalikoneella siis kysellään sitä, mitä pitäisi tehdä. Siellä ei kuitenkaan kysytä sitä, miten pitäisi tehdä. Tällä tarkoitan tietenkin hallinnon ja päätöksenteon organisointia. Juuan kunnassa kunnanvaltuusto on kokoontunut tänä vuonna vain kolme kertaa. Siellä ei siis todellakaan päätetä mistään nippeleistä, vaan suurista linjoista. Oikeastaan siellä ei päätetä juuri muusta kuin talousarviosta ja tilinpäätöksestä. Saattaa olla, että monet suuria lupailevat ehdokkaat eivät ole tulleet tätä huomanneeksi.
Koska asioita ei päätetä valtuustossa, niin ne päätetään kunnanhallituksessa ja lautakunnissa. Niihin ei jäseniä valita kunnallisvaaleissa, vaan vaalien jälkeisissä neuvotteluissa. Tietenkin vaalimenestys on valttia näissäkin neuvotteluissa.
Toimivallasta säädetään jokaisen kunnan hallintosäännössä. Se kuulostaa tylsältä jo sanana, mutta se on kunnan tärkein sääntö. Valtuuston harvat kokoukset johtuvat juuri hallintosäännöstä. Käytössä on Kuntaliiton mallisääntö, jota on joskus muokattu omiin tarpeisiin sopivaksi. Se ei ole mitään ylhäältä annettua ja kivitauluun hakattua totuutta, vaan valtuusto itse voi sitä muuttaa.
Jos asiat halutaan tehdä kiinnostavammiksi ja tuoda ne lähemmäksi kuntalaisia, niin hallintosääntöä pitää muuttaa. Valtuuston on otettava takaisin kunnanhallitukselle, lautakunnille ja virkamiehille luovuttamaansa toimivaltaa, jotta asioita voidaan käsitellä enemmän julkisissa kokouksissa.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 1 Kommentti »
Työkuri kovenee
Scott Adamsin sarjakuvassa Dilbert töyhtöpäiselle pomolle selvisi kerran karmea tilastollinen fakta: sairauspoissaoloista peräti 40 % ajoittuu maanantaille ja perjantaille. Prosenttilaskua ymmärtämättömänä hän halusi heti ryhtyä toimenpiteisiin.
Nyt tämä sama asia näyttää valjeneen myös kokoomukselle, joka päätti ottaa ohjelmaansa ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuden ajamisen. Taustalla on tietenkin ajatus, että työntekijät ovat laidasta laitaan pinnareita ja laiskimuksia, jotka haluavat potea krapulaansa työnantajan kustannuksella.
Turun yliopiston kansanterveystieteen professori Jussi Vahteran mukaan maanantain poissaolot ovat kuitenkin alhaisimpia. Jos kokoomuksessa ei tätä tiedetä, niin ikävä juttu. Jos tiedetään, niin kyseessä täytyy olla jokin prosenttilaskun vaikeutta syvällisempi ajatus.
Niin siellä onkin. Vaatimuksiin kuuluu myös kahden viikon sairastaminen 80 %:n palkalla. Tämä nyt viimeistän paljastaa sen, että työntekijät eivät ole tälle työväenpuolueelle mikään voimavara, vaan yritysten tärkein joustovara. Työvoimapulasta ei enää jatkuvassa irtisanomisuutisten ryöpytyksessä tarvitse puhua, joten nyt voi olla rehellinen. Tehkööt töitä ja pitäkööt turpansa kiinni. Sairaita ja vaivaisia ei elätetä eikä yrityksillä ole mitään sosiaalista vastuuta.
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on ainoana hurrannut tälle ajatukselle. Se taas ei ihmetytä yhtään, koska siellä on jo vuosia johdonmukaisesti ajettu työntekijöiden aseman heikentämistä. Maagiset sanat “kansainvälinen kilpailukyky” oikeuttavat ihan mitä tahansa.
Myös Suomen pienyrittäjät ry. kunnostautuu merkillisillä ulostuloillaan. Viime viikolla siellä vaadittiin irtisanomissuojan poistamista kokonaan ja eilen kuului taas kummia. Yhdistys ehdotti, että irtisanomisjan palkka pitäisi siirtää ammattijärjestöjen maksettavaksi.
Uskokaa pois, niin nämä kaikki ovat vaatimustensa kanssa ihan tosissaan. Tarkoitus on viedä ay-liikkeeltä kaikki mahdollisuudet ajaa työntekijöiden etuja. Sen jälkeen neuvotellaan yksittäisten työntekijöiden kanssa “tasavertaisina sopimuskumppaneina” kaikista työsuhteen ehdoista. Käytännössä ne ehdot sanellaan.
Tosin minusta alkaa näyttää siltä, että palkattuja työntekijöitä ei kohta ole enää olemassakaan. Työt teetetään TE-toimistosta saatavalla ilmaistyövoimalla. Sana “työvelvoite” tullaan vielä kuulemaan monta kertaa.
Luokka: työelämä, yhteiskunta | 10 Kommenttia »
Häjykapitalismin äänitorvi
Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank on sitä mieltä, että kunnat eivät saisi tuottaa mitään sellaisia palveluja, jotka markkinavoimat voivat tuottaa. “Kunnan ei pidä ensinkään tuottaa mitään palveluita. Kunnan tehtävä on hoitaa viranomaistoimintaa, johon kuuluu muun muassa veronkanto, erilaisista rahanjakoperiaatteista päättäminen ja pakkotoimet”, hän sanoi eilen Kokoomuksen Nuorten Liiton yrittäjyys- ja kuntaseminaarissa. Koko uutisen voitte lukea täältä.
Luultavasti saamme ihan tuota pikaa lukea täsmälleen tätä samaa oppia taloustieteitä opiskelevien kokoomusnuorten omista blogeista. Heidän joukossaan tällainen ajattelu lankeaa tunnetusti otolliseen maaperään. Kokoomusnuoret saattavat olla ajattelussaan vilpittömiä ihan tietämättään. Professorin pitäisi tietää paremmin.
Kunnan tehtävä on nimenomaan tuottaa palveluja, se on koko kunta-alan lainsäädännön perusta. Kunta ei ole veroviranomainen eikä myöskään mikään järjestys- ja pakkotoimiviranomainen. Ne tehtävät kuuluvat valtiolle lukuunottamatta joitain lähinnä kunnallisille sosiaali- ja terveysviranomaisille kuuluvia pakkotoimia. Kunta joko tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Joka tapauksessa kunta on niiden palvelujen järjestämisestä lakisääteisessä vastuussa.
Kun siis verotus ja pakkotoimet eivät kuulu kunnille, niin niille jäisi Lillrankin oppien mukaan vain päättäminen rahanjakoperiaatteista. Kunta siis toimisi pelkästään verovarojen välittäjänä yksityisille palveluntuottajille ja pitäisi yllä omaa byrokratiaansa vain sitä varten. Se olisi rahansiirron liukuhihna.
Juuri siihen uusliberalistit pyrkivätkin. He haluavat päästä käsiksi verovaroihin ihan vanhan ajan häjyjen hengessä. Vahvin ja ilkein tekee mitä haluaa ja muut pälyilevät peloissaan nurkissa. Kunnissa tarvittaisiin vain kilpailutusorganisaatio ja kassa. Sekin kilpailutusorganisaatio voitaisiin kohta lakkauttaa, kun markkinavoimat jakaisivat reviirinsä haluamallaan tavalla.
Tämäkin on uusliberalistien tavoitteena. Tähän talousajatteluun kuuluu olennaisena osana paikallishallinnon ja lopulta koko nykyisenkaltaisen valtion lakkauttaminen. Sen tilalle halutaan yövartijavaltio, joka huolehtii vain tuomioistuinlaitoksesta ja järjestyksen säilymisestä. Kaikki muu on markkinavoimien vapaata temmellyskenttää.
Verotusorganisaatio pitää tietysti myös säilyttää. Yhteen kasaan kootut verovarat on paljon helpompi jakaa yrityksille kuin kilpailla palvelutuotannolla yksittäisten ihmisten rahoista vapailla markkinoilla. Juuri tähän näillä Lillrankin opetuksilla pyritään.
Miten tässä sitten kävisi pienituloisen ihmisen? Hän saisi tietenkin edelleen maksaa veroja, mutta ihan toinen asia on se, mitä hän saisi vastineeksi. Ainakaan köyhä ei saisi enää mitään. Uusliberalismin johtaviin periaatteeisiin kuuluu kaikkien sosiaaletuuksien ja ilmaispalvelujen poistaminen. Köyhät jätetään yksityisen hyväntekeväisyyden varaan.
Luokka: kunnallistalous, yhteiskunta, yksityistäminen | 5 Kommenttia »
Säästöjä ja verotusta
Ihmetellen luin Ranskan hallituksen ensi vuoden budjettisuunnitelmista ja pakko sitä oli mielessään vertailla meidän hallituksemme suunnitelmiin. Ranska aikoo ottaa rikkailta, mutta meillä otetaan köyhiltä ja keskituloisilta.
Ranska ei suunnittele julkisten menojen leikkausta, vaan pelkkää jäädyttämistä nykyiselle tasolle. Yli miljoona euroa vuodessa ansaitseville aiotaan säätää tilapäinen, peräti 75 %:n tulovero ja yli 150 000 ansaitseviltakin veroa peritään 45 %. Lisäksi hallitus aikoo tiukentaa osinkotuloverotusta ja yritysverotusta.
Suomessa hallitus leikkaa julkista sektoria koko ajan rankalla kädellä. Eri ministeriöillä näyttää olevan käynnissä ihan kilpailu siitä, mikä hallinnonala saadaan nopeimmin ajettua kokonaan alas. Veronkorotukset kohdistuvat kaikkein kovimmin pienituloisiin, koska ensimmäiseksi päätettiin korottaa arvonlisäveroa. Muistelen kyllä, että sitä ei vaikkapa nykyisen valtiovarainministerin vaalilupausten mukaan pitänyt korottaa, mutta paljon joutavaahan sitä muutenkin luvataan.
Miten Ranskassa onnistuu se, mikä Suomessa ei mitenkään onnistu? Se johtuu siitä, että Suomessa rikkailla ei ole rahaa ja jos onkin, niin sitä on niin vähän, että ei sillä mitään aukkoja paikata. Näin on ainakin Ben Zyskowicz julistanut aina silloin, kun joku erehtyy ehdottamaan rikkaiden verotuksen lisäämistä. Lisäksi meidän rikkaamme kuulemma muuttavat maasta heti, jos heidän rahoihinsa uhataan koskea. Se on ihan ymmärrettävä ajatus, koska heidän rahansa ovat jo pääosin ulkomailla.
Myöskään osinkotuloihin ja yritysten voittoihin ei saa koskea yhtään nykyistä enempää. Jos joku sellaista ehdottaa, niin heti nousee meteli työllistämisen vaikeutumisesta, kansainvälisen kilpailukyvyn heikkenemisestä, investointihalukkuuden loppumisesta ja ties mistä. Kyllä tekin tämän litanian ulkoa osaatte.
Koska rikkailla ei ole rahaa eikä osinkoihin ja yritysten tuottoihin saa koskea, niin sitten mennään köyhien taskuille. Köyhänkin on syötävä ja sairaan saatava lääkkeensä, joten arvonlisäveroa voidaan vähän nostaa. Ei köyhä rahalla mitään tee muutenkaan, koska ei ole siihen tottunut. Näinhän meille takavuosina kertoi eräs sittemmin finanssialalla menestynyt kansanedustaja.
Kun yllättäen huomataan että ei sitä rahaa ole köyhilläkään, niin leikkaukset ovat ainoa keino. Näin toimii sellainen hallitus, jossa edustettuina ovat lähes kaikki puolueet ja kaikissa asioissa on päästävä yhteisymmärrykseen.
Luokka: Luokittelematon | 1 Kommentti »
Palautus vai pöydällepano?
Vanhana kunnan eri hallintoelinten sihteerinä luen jatkuvasti vähän ihmetellen Juuan kunnan pöytäkirjoja. Ainoat virheettömät pöytäkirjat syntyvät vain sellaisista kokouksista, joissa kaikki ehdotukset hyväksytään esittelijän ehdotuksen mukaisina. Jos päätetään jotain muuta, niin virhe tai epäselvyys kirjaamisessa näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Juuan kunnanhallituksen 25.9. pidetyn kokouksen pöytäkirja ilmestyi verkkosivulle eilen. Sen lukeminen tökkäsi jo ensimmäiseen varsinaiseen käsiteltyyn asiaan.
Kyse oli erään koulukiinteistön myynnistä, josta kunnanhallituksen piti antaa valtuustolle esitys. Esittelijän ehdotuksen mukaan valtuustolle esitetään tarjouskilpailun järjestämistä siten, että pohjahinnaksi asetetaan 10 000 euroa.
Kunnanhallitus päätti kuitenkin äänestyksen jälkeen jatkovalmistella asiaa siten, että kohteesta suoritetaan hinta-arvio.
Asiallisesti ottaen oikein järkevä päätös, mutta mitä se käytännössä merkitsee? Onko nyt kysymyksessä asian palauttaminen uudelleen valmisteltavaksi vai pöydällepano valmisteluohjein? Tämä ei selviä päätöksestä.
Mitä väliä sillä sitten on, kun kerran päätös on järkevä? On sillä. Päätöksiä voi olla vain neljää eri lajia: esittelijän ehdotus hyväksytään sellaisenaan tai esittelijän itsensä kokouksessa muuttamana, päätös tehdään esittelijän ehdotuksesta poiketen, asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tai asia pannaan pöydälle. Mitään jatkovalmistelun kaltaista epämääräistä päätöstä ei ole olemassakaan.
Jos asia pannaan pöydälle, niin se otetaan seuraavassa kokouksessa esille täsmälleen samassa muodossa. Esittelijä voi myös muuttaa esitystään pöydällepanon aikana, kunhan muutos kerrotaan selvästi. Toimielin voi myös antaa ohjeet muuttaa esitystä pöydällepanon aikana. Jos asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi, niin se tulee uudelleen valmisteltuna esille sitten joskus, kun esittelijä on sen uudelleen valmistellut. Ajankohta ei välttämättä ole seuraava kokous, ellei toimielin anna tällaisia valmisteluohjeita.
Nyt päätettiin jotain pöydällepanon ja palauttamisen väliltä. Käytännössä päätös lienee tulkittavissa palauttamiseksi, mutta varmuutta tästä ei ole. Sitä kun ei ole selvästi sanottu.
Asia lienee kunnanhallitukselle itselleen ihan selvä, mutta pöytäkirjanpitäjällä on kokoussanasto jatkuvasti hakusessa. Eivät pöytäkirjat mitään proosakirjallisuutta ole, vaan virallisia asiakirjoja, joilta vaaditaan täsmällistä kielenkäyttöä.
Pöytäkirjaan olisi pitänyt merkitä näin:
Kunnanhallitus päätti palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että kohteesta hankitaan hinta-arvio.
Päätös tehtiin esittelijän ehdotuksen vastaisesti äänestyksin neljällä äänellä kolmea ääntä vastaan jäsen NN:n tehtyä jäsen MM:n kannattamana päätökseksi tulleen ehdotuksen. Vähemmistöön kuuluivat jäsenet A, B ja C.
Luokka: kunnallishallinto | 1 Kommentti »
Lopun odottelua?
Kirjailija Kalle Päätalon setä ja täyskaima oli tunnettu jatustelija ja hohoilija. Jokaiselle Päätalonsa lukeneelle ovat varmasti jääneet mieleen hänen usein toistuneet mietteensä: “Hohhoijaa…ei asiat niin mene, etteikö ne jotenkin mene…näkkyypähän ja tuurissa se on, kelle iso k***pä kasvaa.”
Pentti Haanpää puolestaan tuumaili jotenkin niin, että toivostaan luopunut ihminen voi ihan hyvin raakata partansa ja käydä valmiiksi ruumislaudalle pitkälleen odottelemaan loppua.
Tällaiset ajatukset tulivat mieleeni luettuani aamulla paikallislehden ja ajeltuani sen jälkeen syyssateisella Juuan kirkonkylän kylänraitilla. Hiljaista on ja yleisin kulkuneuvo on rollaattori. Kunnan ikärakenne on mitä on ja on tietysti hieno asia, että ehtoopuolle kulkeneet liikkuvat sujuvasti asioillaan. Kunnioitan vilpittömästi jokaista ikäihmistä.
Kunnan huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden suhde työikäisiin on tällä hetkellä 65. Vuonna 2030 sen arvioidaan olevan 122. Loppuahan tällainen tietää, eikä minullakaan mitään ihmelääkettä siihen ole tarjota. Jos olisi, niin rikastuisin konsulttina myymällä tätä tietoa kunnille.
Paikallislehti oikeastaan kertoo vahingossa yhden pahan vian. Se on kunnan päättäjien ja virkamiesten alistuneen oloinen asenne. Terveystoimen talouspäällikkö kertoi kunnan ja yrittäjien aamukahvitalisuudessa, että terveyskeskuksen vuotavalle katolle pitäisi varmaan tehdä jotain. Remontti maksaisi noin kaksi mijoonaa euroa ja hän suhtautuu kuten tämä Päätalon setä: Kyllä ne asiat jotenkin järjestyvät.
Samassa jutussa sosiaali- ja terveysjohtaja kertoo kovia tosiasioita. Ostopalvelujen osuus sote-palveluista on 57 %. Hoitopaikoista kaksi kolmasosaa on ostopalveluja. Valtionosuudet eivät ole entistä luokkaa eivätkä kunnan verotulot käytännössä kasva ollenkaan. Henkilöstömitoitus on 0,6 eli suosituksena oleva 0,5 ylitetään, joten jotain hyvääkin kerrottavaa on.
Joskus tulee tosiaan sellainen epäilys, että kunta on jo käynyt ruumislaudalle pitkälleen odottelemaan kuoliniskua. Toivon olevani väärässä ja näiden mietteiden olevan vain harmaan sään aikaansaannosta. Haluan uskoa siihen, että sekä nykyiset että tulevat päättäjät pystyvät yhdessä miettimään valoisampaa tulevaisuutta. Tosiasiat ovat kaikkien tiedossa ja niiden tunnustaminenhan on tunnetusti viisauden alku.
Kunnassa aikoinaan vaikuttaneesta nuohooja Jupusta kerrotaan paljon juttuja. Erään tarinan mukaan kunnanjohtaja oli kutsunut koolle yleisötilaisuuden pohtimaan kunnan tulevaisuutta. Lasten tekemisen tärkeydestä puhuttaessa oli tämä suurperheen isä kysynyt, että minne saavat vapaaehtoiset ilmoittautua.
Tästä tuli näköjään vaalijuttu. Ei ollut tarkoitus eikä ukko ala pehmetä. Aina ei vaan jaksa arvostella kaikkea kovin sanoin.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 2 Kommenttia »
Tykillä perhosta?
Maailma menee menojaan ja varsinkin politiikassa puheenaiheet vaihtuvat nopeasti. Oikeuslaitos toimii sitten omalla vauhdillaan ja siksipä Nuorisosäätiön vaalirahasotkuja käsitellään oikeudessa vasta nyt. Yleisö ei enää jaksa paljon kiinnostua, mutta syytetyille oikeuskäsittely on ymmärrettävästi tukala paikka.
Eilen kuultiin syytettynä olevaa säätiön varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana toiminutta kansanedustaja Antti Kaikkosta. Hän sanoi olevansa syytön ja erään uutisen mukaan hän oli kyseenalaistanut koko oikeudenkäynnin järkevyyden. Oikeuden puheenjohtaja oli sitten kertonut hänelle, että syyte on nostettu, joten siitä asiasta ei enää tässä vaiheessa keskustella.
Kaikkonen sanoi koko oikeudenkäynnin olevan perhosen ampumista tykillä. Hän ei katso syyllistyneensä rikokseen, koska vaalirahoituksen jakamista säätiöstä pidettiin asianmukaisena. Niin oli aina ennenkin tehty eivätkä valvovat viranomaiset ja tilintarkastajat huomauttaneet asiasta.
Kaikkonen siis vetoaa tietämättömyyteen sekä laista että säätiön säännöistä. Tässä kohtaa puolustus ontuu. Vaikka säätiön puheenjohtaja ei tuntisikaan säätiön sääntöjä eikä lakia, niin ainakin hänen pitäisi ne tuntea. Roomalaisesta oikeudesta on peräisin periaate, jonka mukaan tietämättömyys lain sisällöstä ei poista rangaistavuutta. Ignorantia legis nocet. Periaate on hyvin ymmärrettävä, koska ilman sitä yksikään syytetty ei oikeudessa tietäisi koskaan mitään minkään lain sisällöstä.
Kaikkonen vetoaa myös säätiössä vallinneeseen tapaan. Ei sekään oikein vakuuta, koska jo Olaus Petrin vanhat tuomarinohjeet kumoavat tämän väitteen. Kohta 15 sanoo näin:
Paha tapa älköön ketään auttako, se on: ei kukaan voi asiaansa sillä auttaa, että sanoo monta olevan, jotka tekevät samoin kuin hän on tehnyt, koska se, mitä hän tehnyt on, havaitaan olevan vastoin lakia.
En tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta oikeus tuntee ja tekee aikanaan päätöksensä. Mietin vain, että Kaikkosen puolustus on lähtenyt liikkeelle ihan yleisillä oikeusperiaatteilla turhan helposti kumottavilla väitteillä.
Luokka: laki | 1 Kommentti »
Reipas kepinheiluttaja
Olen ennenkin huomannut melkoista ristiriitaa Kokoomuksen varttuneemman väen ja nuoremman polven näkemyksissä. Erityisen selvästi erot korostuvat Kokoomusnuorten blogisivulla, jonne on koottu tulevaisuuden päättäjien ajatuksia. Siellä jylläävät uusliberalismin peittelemättömät aatteet ja köyhimyksille annetaan kyytiä. Samalla lätkitään korville myös oman puolueen aikuisia aina presidentti Niinistön syrjäytymistyöryhmää myöten.
Yksi ylimielisimmistä kirjoittajista näkyy olevan Henri Heikkinen. Hän kiteyttää blogissaan Ei lisää rahaa syrjäytyneille koko syrjäytymisogelman kahteen asiaan: 1) Ei ole töitä ja 2) Ei ole työhaluja. Siinä koko ongelma ja ratkaisut ovat myös hyvin yksinkertaisia.
Ensimmäinen ongelma ratkaistaan vapauttamalla talous. Jokaisen pitää yritystoiminnassaan saada tehdä ihan mitä haluaa yhteiskunnan siihen puuttumatta. Myös verotusta pitää keventää, jotta liiketoiminnasta saadut voitot pysyvät varmasti omistajalla itsellään. Työllistämistä ja tietysti myös irtisanomista on helpotettava ja työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava.
Ja sitten ne työhaluttomat sohvalla makaajat on saatava töihin kepillä. Kaikki työ on otettava vastaan tukien menettämisen uhalla. Heikkinen ei taida tietää, että tarjottu työ on jo nyt otettava vastaan, tai etuudet menetetään.
Näillä lääkkeillä Heikkinen siis poistaisi työttömyyden ja syrjäytyneisyyden sekä nostaisi talouden nousuun. Töihin olisi jokaisen tultava kenen tahansa käskystä, milloin tahansa ja käskijän määräämään hintaan. Se käskijä saisi pitää kaikki voitot itsellään maksamatta veroja eikä häntä saisi muutenkaan valtiovalta häiritä tärkeässä syrjäytymisen estämistouhussaan. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, kumpaan joukkoon Heikkinen katsoo itse kuuluvansa, käskijöihin vai käskettäviin.
Jostain pulpahti mieleeni Täällä pohjantähden alla-trilogiassa mainittu jonkun isännän ja torpparin “yhdessä” laatima vuorkasopimus: “Töihin on tultava aina kun käsketään ja jos ei tulla, niin torpasta pois.”
Tällaiset uusliberalismin läpitunkemat ja omaan tulevaisuuteensa äärettömän itsevarmasti suhtautuvat ovat kokoomusnuorissa silmiinpistävän runsaslukuisia. Pitäkääpä varanne, sillä kohta he ovat oikeasti päättämässä asioistamme. He eivät rupea lässyttämään pehmoisia mistään hyvinvointiyhteiskunnasta muuten kuin omaa hyvinvointiaan tarkoittaen. Muille he antavat armotta keppiä.
Luokka: politiikka, työelämä | 5 Kommenttia »
Outo ehdotus
Uutisten mukaan Suomen pienyrittäjät ry. vaatii työsuhdeturvan poistamista. Varsinkin nuoria työntekijöitä pitäisi voida irtisanoa ilman erokorvauksia ja irtisanomisaikaa, koska nykyinen lainsäädäntö sanktioineen estää työllistämästä syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Pienyrittäjien järjestö haluaa ottaa malliksi Britanniassa tekeillä olevan irtisanomista helpottavan lainsäädännön.
Tämä julkilausuma on joko kännissä laadittu tai sitten siinä tavoitellaan jotain kyynisyyden ennätystä. Ainakaan sen laatijat eivät tunnu tietävän paljoakaan Suomen lainsäädännöstä tai Britannian suunnitelmista oman lainsäädäntönsä muuttamiseksi.
Suomen lainsäädäntö ei määrää erokorvauksia irtisanotuille. Joillain aloilla korvauksia maksetaan vapaaehtoisesti, varsinkin imagosyistä tai jos alalla on puutetta ammataitoisista työntekijöistä. Laittomien irtisanomisten tapauksissa tuomioistuin voi määrätä maksettavaksi vahingonkorvausta, mutta se on kokonaan eri asia. Pienyrittäjät ry. siis vaatii laista poistettavaksi sellaista, mitä siellä ei ole.
Järjestö esittää helpotusta nuorten työllistämiseen vaatimalla irtisanomisoikeutta ilman irtisanomisaikaa. Varsinkin nuoria palkattaessa meillä käytetään yleisesti koeaikaa. Koeajalla olevan työntekijän työsuhde voidaan purkaa milloin tahansa ja mistä tahansa syystä. Sen lisäksi yritys voi lomauttaa tai irtisanoa työntekijöitään tuotannollisista tai taloudellisista syistä, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista. Järjestö vaatii siis lakiin sellaista, mitä siellä jo on.
Minun tietääkseni Britannia suunnittelee irtisnomisajan lyhentämistä neljästä kuukaudesta yhteen kuukauteen. Suomessa irtisanomisaika on jo nyt alle neljä vuotta kestäneissä työsuhteissa yhden kuukauden mittainen. Pienyrittäjät siis vaativat taas lakiin sellaista, mitä siellä jo on.
Erityisen pahasti näissä vaatimuksissa särähtää vetoaminen syrjäytymisuhan alla olevien nuorten työllistämisen helpottamiseen. Herää kysymys, että onko tarkoitus vain hyötyä kyynisesti menossa olevasta syrjäytymiskeskustelusta ja ruveta teeskentelemään hyväntekijää.
Pohjimmaisena syynä taitaa sittenkin piillä se työnantajien ääneen lausumaton unelma: jossain pitäisi olla varastossa loputtomasti ammattitaitoisia työntekijöitä ja sieltä heitä voitaisiin hakea tarpeen mukaan. Tarpeen loputtua tavara pitäisi voida palauttaa varastoon.
Luokka: laki, työelämä | 4 Kommenttia »
Elä kuten opetat
Jonkun facebookin humoristin mukaan itseään ei pidä googlettaa, koska se on syntiä, kasvattaa karvat kämmeniin ja mädättää selkärangan. Minä nyt kumminkin sorruin tähän syntiin ja sain siitä mahdollisten muiden seuraamusten lisäksi ainakin aiheen tämän aamun tekstiin.
Olen monta kertaa kirjoittanut kuntouttavasta työtoiminnasta ja aina siitä on kehittynyt hyvä keskustelu ainakin facebookissa. Maaliskuussa julkaisemani jutun oli joku näköjään laittanut Iltalehden keskustelupalstalle ja siellähän vasta keskusteltu olikin. Jos teillä on aikaa ja halua, niin voitte lukea koko ketjun täältä ja minun puolestani vaikka jatkaakin sitä.
Tässäkin ketjussa oli se pakollinen sohvalla makaajien kiroaja, jonka mukaan työtä on tehtävä ilman palkkaa, pelkän elantonsa eteen. Tällaisille ihmisille toivon ihan suoraan pahuksen jyrkkää elämän alamäkeä, jotta he pääsisivät kokeilemaan omia opetuksiaan käytännössä. Muuta sanottavaa minulla ei heille olekaan, koska yleensä en viitsi sanoa ihmisiä idiooteiksi.
Muutenkin ihmisten pitäisi elää omien opetustensa mukaisesti. Siksipä esimerkiksi tämä Juuan kuntaan palkattu kuntouttavan työtoiminnan vetäjä joutaisi myös itse tekemään työtään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla. Hänkin oli TE-toimiston kirjoilla työttömänä työnhakijana ennen kuin hänet pelastettiin kunnan palkkalistoille.
En jauha nyt enempää kuntouttavasta työtoiminnasta. Sanon vain vielä kerran, että se on ihan oikein ja paikallaan silloin, kun oikeasti pyritään kuntouttamaan vajaakuntoisia työttömiä takaisin työelämään ja se tehdään asiantuntevasti. Kun sitä käytetään ilmaisen työvoiman lähteenä kuten Juuka tekee, niin silloin toimitaan vastoin lain henkeä ja mahdollisesti jopa sen kirjainta.
Jos joku saarnaa kristillistä rakkautta, niin osoittakoon sitä myös käytännön toimissaan. Jos taas joku väittää köyhyyden jalostavan, niin näyttäköön esimerkkiä ja ruvetkoon jalostuneeksi köyhäksi. Ja jos joku neuvoo yhteisöllisyyteen, niin tehköön sen eteen jotain pelkän puhumisen sijaan.
Nyt pitää tietysti miettiä, että elänkö itse omien opetusteni mukaan. Olen antanut itsestäni sen kuvan, että olen köyhien ja syrjäytyneiden puolestapuhuja. Pakko myöntää, että enemmänkin voisin tehdä. Olen minä kuitenkin vastannut jokaiselle neuvonpyytäjälle ihan asiallisesti jotain, vaikka ensireaktioni yleensä onkin jyrisevä kiroilu siitä, että en minä mikään ilmainen oikeusaputoimisto ole.
Tämä ei ollut kehoitus lähettää niitä neuvonpyyntöjä.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Yksityistettyä edunvalvontaa
Kaikki hallinnon organisaatiomuutokset näyttävät johtavan toiminnan yksityistämiseen. Pohjois-Karjalan oikeusaputoimisto on pyytänyt jo 29.5.2012 yrityksiltä tarjouksia edunvalvontapalvelujen tuottamiseen 1.1.2013 alkaen Juuassa. Kunnassa on väestöön nähden paljon edunvalvonnan asiakkaita, noin 140 henkilöä.
Vuoden 2008 loppuun asti yleinen edunvalvoja oli kunnallinen viranhaltija, mutta nykyisin hän on osa yleistä oikeusaputoimistoa. Oikeusapu on ollut jo toistakymmentä vuotta valtion toimintaa.
Vuoden 2009 alusta lukien myös Juuan yleinen edunvalvonta siirtyi oikeusaputoimistolle. Juuka kuuluu Pohjois-Karjalan oikeusaputoimistoon, jonka pääpaikka on Joensuussa. Asioita siis ruvettiin hoitamaan 90 kilometrin päästä ilman henkilö- ja paikallistuntemusta.
Tästä on selvitty ja olisi selvitty jatkossakin, mutta nyt kuvioihin tuli mukaan valtion säästöohjelma. Sen mukaan oikeusavusta on vähennettävä 55 henkilötyövuotta vuoteen 2015 mennessä. Oikeusaputoimisto päätyi pudottamaan Juuan työlistoiltaan, koska paikkakunnalla ei muutenkaan ole omaa henkilökuntaa.
Tässä nähdään sama kehitys kuin kuntien yhdistämisessä. Syrjäkylät jäävät velipuolen asemaan, kun kehitetään keskustaajamien palvelutarjontaa.
Nyt Juukaan haetaan sopivaa yrittäjää hoitamaan koko edunvalvontaa ja varmasti sellainen myös löydetään. Nykyajan huutolaisauksuunit kiinnostavat kovasti markkinavoimia. Onhan tiedossa varmaa rahantuloa eikä asiakkaista tarvitse paljon välittää. Heillähän ei itsellään ole sananvaltaa edes itseään koskevissa asioissa eikä heidän sukulaisiltaan tarvitse kysellä mitään.
Laki kyllä määrää, että edunvalvojan on saatava päämiehensä hyväksyntä kaikkiin oikeustoimiin ja lupa esim. kiinteistökauppoihin on saatava maistraatilta. Luvan myöntämisen perusteena on asiakkaan etu, joka käytännössä voi olla ihan mitä tahansa. Yleensä se on omaisuuden muuttaminen helpommin käsiteltäväksi rahaksi, joten kyseessä on enemmänkin edunvalvojan työn helpottaminen.
En tiedä millainen mahtaa olla yrityksille suunnattu tarjouspyyntö. Jos tarjoukseen pitää sisältyä ihan kaikki edunvalvontaan kuuluvat tehtävät ilman toimenpiteiden erilliskorvauksia, niin se on hyvä. Silloin ongelmana on vain periaatteessa vastenmielinen vajaavaltaisilla rahastaminen. Jos jokaisesta toimenpiteestä laskutetaan erikseen, niin odotettavissa on valtava määrä kiinteistökauppoja ja pesänjakoja. Paikallislehden yleisönosastossa on jo nyt käyty keskustelua edunvalvojien vaatimuksesta tapahtuneista kuolinpesien jakamisesta.
Maistraatit valvovat yhä jatkossakin kaikkien edunvalvojien toimintaa tarkastamalla tilit vuosittain. Varsinaisia väärinkäytöksiä ei siis pääse tapahtumaan ja jos tapahtuu, niin ne selvitetään.
Silti jokaisen kannattaisi vielä tolkuissaan ollessaan tehdä edunvalvontavaltuutus. Siinä henkilö määrää etukäteen, kuka hoitaa hänen asioitaan siinä vaiheessa, kun oma toimintakyky on mennyt. Kun valtuuttaa tulevaisuuden asioidensa hoitajaksi taatusti luotettavan henkilön, niin ei tarvitse joutua huutolaisena halvimman tarjouksen tehneelle.
Luokka: vanhustenhoito, viranomaistoiminta, yhteiskunta, yksityistäminen | Ei kommentteja »
Minun lupaukseni
Jossain Aapelin pakinassa valtuustoehdokas sanoi, että kyllähän maapallo nyt pyörii, mutta jos minua ei valita valtuustoon, niin ensi vuonna ei sekään ole enää varmaa. Veikko Huovisen novellissa Jutta Grahnin mies kummallinen kaveri huuteli hihittäen sängyn alta hävyttömyyksiä, mutta ei näyttänyt naamaansa.
Minä en ole kumpaakaan sorttia. Koska olen kirjoittanut paljon kunnan epäkohdista jopa ilkeään sävyyn, niin kieltäymällä pyynnöstä asettua ehdolle olisin Jutta Grahnin miehen kaltainen. Sanojensa takana pitää uskaltaa seistä.
Olen siis ehdokkaana Juuan kunnanvaltuustoon SDP:n listalla sitoutumattomana. SDP:n listalla olen siksi, että olen jo facebookin profiilissa kertonut olevani konservatiivi yleisdemokraatti. Arvostan kovasti vuonna 1979 kuollutta isoisääni, joka oli pitkäaikainen työväenliikkeen mies ja kahden sodan rintamaveteraani. Hänen oppinsa oli yksinkertainen: porvari pitää itse kaiken saaliinsa ja jakaa sen korkeintaan oman väen kesken. Sosialidemokraatti haluaa pitää myös vähäväkiset mukana. Jos ei muusta syystä, niin edes vastapalveluksen toivossa.
Olin sosialidemokraattisen nuorisojärjestö SNK:n edustajana kouluneuvostossa jo 1970-luvulla. Sen jälkeen olin valtuustoehdokkaana vuonna 1980 ja valtuustopaikasta jäi puuttumaan viisi ääntä. Se oli hyvä asia, koska opiskelin silloin Tampereella ja sen jälkeen opiskelu ja työ kuljettivat minua eri puolelle Suomea. Joka mutkassa olen oppinut uutta.
En koskaan ole liittynyt puolueen jäseneksi enkä aio sitä tehdä nytkään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aikoisin pullikoida ryhmäpäätöksiä vastaan ilman perusteita. Demokratiassa ei yksi ihminen voi tehdä mitään päätöksiä, vaan hänen on toimittava sekä omassa ryhmässään että yhteistyössä toisten ryhmien kanssa. Vaikuttamisen on tapahduttava jo ennen varsinaista valtuuston kokousta, valmisteluvaiheessa.
Tästä päästäänkin sitten niihin lupauksiini. Jos minut valitaan valtuustoon, niin yksikään laiton tai huonosti valmisteltu päätös ei tule menemään läpi. Jos menee, niin jätän varmasti eriävän mielipiteeni. Juuan kunta tekee valitettavan paljon suorastaan lainvastaisia päätöksiä ja vielä enemmän kehnosti valmisteltuja. Tämä saattaa olla joko laiskuutta tai osaamattomuutta, mutta joka tapauksessa se on typerää. Tällaisilla päätöksillä kunta antaa suoraan aseet käteen valittajille ja päätöksenteko jumiutuu pitkäksi aikaa.
Uskallan väittää olevani kunta-alan ja hallintojuridiikan asiantuntija. Olen suorittanut Tampereen yliopistossa kunnallistutkinnon ja olen oikeustieteen kandidaatti. Olen toiminut Maaningan kunnan taloussihteeriä eli kamreerina kaksi vuotta ja Helsingin kaupungin apulaiskaupunginsihteerinä kymmenen. Äänestäjät voivat siis uskoa, että osaan lukea esityslistoja myös rivien välistä. Virheet, laittomuudet ja puutteellisuudet suorastaan hyppäävät silmilleni, kuten pitkäaikaiset lukijani ovat ehkä huomanneetkin.
En minä niitä virheitä etsimällä etsi. Tärkeämpiä minulle ovat kolme periaaatetta, joita pyrin muuallakin elämässäni noudattamaan. Ne ovat oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, joiden toteutuminen varmistetaan parhaiten laillisuudella.
Kerroinkin nyt poikkeuksellisen paljon itsestäni, mutta se loppuu tähän. Jatkossa puhun vain asioista. Kaikkiin asioihin minulla ei ole mielipidettä, mutta aika moniin on jo valmiina ja niihin muihin muodostan mielipiteeni kuuntelemalla asiasta enemmän tietäviä.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, laki | 9 Kommenttia »
Paluu sääty-yhteiskuntaan
Kontrollia ja ihmisten kaikinpuolista vartiointia pidetään vasemmistolaisten touhuna. Ei se niin ole. Se on yhteiskunnan oikeistolaistumisen ja eriarvoistumisen merkki. Kun taloudellinen ja poliittinen valta keskittyvät yhä harvempien käsiin, nämä harvat rakentavat turvakseen yhteiskunnan tehokkaan valvontakoneiston. Historiakin sen osoittaa.
1590-luvun lopulla käytiin Nuijasotana tunnettu talonpoikaiskapina. Sen jälkeen sääty-yhteiskunta kehittyi hämmästyttävän nopeasti. Poliittinen ja taloudellinen valta keskittyivät harvalukuisen aatelin käsiin ja alamaisten ainoa tehtävä oli toimia järjestelmän maksajana ja ylläpitäjänä.
Tällainen yhteiskunta vaatii toimiakseen ankaran kontrollin ja ankarat lait. Kun maallinen laki ei riittänyt, julisti Kaarle IX vuonna 1609 Mooseksen lain toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Jos laki ei tuntenut jotain rikosta ja siitä määrättävää rangaistusta, luki tuomioistuin Vanhaa Testamenttia. Sieltä löytyi ja löytyy yhä edelleen valtava määrä rikoksia, joista kuolema on ainoa rangaistus. Tätä noudatettiin kirjaimellisesti.
Koska pienen joukon täytyi johtaa ja hallita massoja, oli kontrollin oltava tehokas. Sitä se olikin ja se ulottui aivan kaikkiin elämänaloihin. Nykyihmisestä tuntuu huvittavalta, kuinka innokkaasti kirkko ja maallinen esivalta etsivät ja rankaisivat vaikkapa salavuoteuteen syyllistyneitä tai jumalanpalveluksesta pinnaajia. Aikalaisista se ei ollut erityisen huvittavaa.
Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kiristyy, rangaistukset ankaroituvat ja sääty-yhteiskunta palaa takaisin muodossa tai toisessa. Näin sanoi oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Heikki Ylikangas jo opiskeluaikoinani.
Yhä useammat vaativat ankarampia rangaistuksia, jopa kuolemantuomiolla on omat kannattajansa. On helppoa aloittaa yleisesti erityisen paheksuttavista rikoksista, mutta siitähän se aina alkaa. Kun ns. kansalaismielipide saadaan hyväksymään suunnilleen lynkkausmeininki, niin silloin alkaa suunta olla selvä. Rangaistusten ankaroittamista on odotettavissa kautta linjan.
Nykyajan alinta kastia ovat kerjäläiset, toimeentuloluukun väki, pitkäaikaissairaat, vanhukset, alkoholistit ja yleensä syrjäytyneet. Näille ryhmille on yhteistä se, että he ovat yhteiskunnan alimmalla portaalla ja niinpä heihin saa kohdistaa melkeinpä mitä tahansa kontrollikeinoja. Ilmaiseksi tehtävä työ nähdään kuntouttavaksi ihmelääkkeksi kuten ennen, kun irtolaisia tuomittiin pakkotyölaitoksiin.
Lainsäädäntö suosii hyväosaisia ja polkee syrjäytyneitä. Hyvätuloisilla on jo kauan ollut terveydenhuollossa yhteiskunnan tukema maksullinen ohituskaistansa ja köyhä kuolee leikkausjonoon. Varakkaalla vanhuksella ei ole hätää, mutta kansaneläkkeen varassa elävä laskee joka sentin tarkasti. Toimeentulotuki ei enää ole perusoikeus, vaan yhteiskunnan kustannuksella loisimista. Elinkeinoelämän johtajat vaativat eläkeiän nostamista ja jäävät itse eläkkeelle alle kuusikymppisinä.
Tavallisia työssäkäyviä kontrolloidaan myös arveluttavin keinoin. Eräs yksityistetty terveysasema puhallutti kaikki sairauslomaa hakevat, kunnes eduskunnan oikeusasiamies siihen puuttui. Tarkoitus lienee ollut karsia joukosta alemmalle portaalle pudotettavia, jotta muutkin pysyisivät varpaillaan.
Nyt huomasin itsekin olleeni väärässä. Ei sääty-yhteiskunta ole tulossa takaisin. Me elämme siinä jo.
Luokka: historia, laki, yhteiskunta | 6 Kommenttia »
Salainen sopimus
Jos jokin asia on pidettävä salassa, niin ei se yleensä päivänvaloa kestäkään. Tämä vanha totuus tuli mieleeni lukiessani aamun Karjalaisesta Juuan kunnan ja Coronarian jo elokuussa kaikessa hiljaisuudessa sopimasta vahingokorvauksesta. Riita on sovittu ja kunta maksaa, mutta yksityiskohdat pysyvät kunnanjohtajan mukaan salassa. Edes summaa ei kerrota.
Sopimus liittyy tietenkin terveyskeskuksen yksityistämisen sotkuihin. Näin se meni:
Kunta päätti kevättalvella 2010 yksityistää koko terveyskeskuksen ja kilpailutuksen voitti Coronaria. Jo saman vuoden aikana kunta joutui antamaan Coronarialle useita huomautuksia sopimusrikkomuksista. Palvelut eivät toimineet sovitulla tavalla. Lopulta kunta irtisanoi sopimuksen keväällä 2011 ja osti palvelut tilapäisenä suorahankintana Attendolta. Coronaria kiisti sopimukseen vedoten jopa kunnan oikeuden huomauttaa palvelujen puutteista.
Coronaria vei sopimuksen irtisanomisen välimiesoikeuteen ja uhkasi julkisesti kuntaa kuusinumeroisella korvausvaatimuksella. Kunta palkkasi asianajajan ja antoi hänelle avoimen asianajovaltakirjan ilman mitään toimintaohjeita.
Asiassa on päästy sopuratkaisuun jo elokuussa. Sopimukseen on kirjattu pykälä, jonka mukaan koko sopimus on pidettävä salassa. Se on pidetty niin hyvin salassa, että edes sopimuksen syntymisestä ei ole kerrottu. Korvausummasta ei kunnanjohtaja Pekka Pietiäinen suostunut tietenkään kertomaan lehdelle mitään.
Pietiäisen mukaan sopimus ei ole dramaattinen, siinä kaikki. Hän ei kerro edes sitä, onko lopputulos kunnalle edullinen, vahingollinen vai huono kompromissi.
Minä sanon tähän, että nyt alkaa riittää kunnan salailu. Kunnan maksuliikenne on periaatteessa täysin julkista tietoa. Kuntalaisia kiinnostaisi varmasti tietää ainakin sen ilmeisesti kuusinumeroisen korvaussumman ensimmäinen numero. Sopimuksen salassapidon kirjaaminen itse sopimukseen on tietysti sekin sopimusasia, mutta sen hyväksyminen osoittaa käsittämätöntä piittaamattomuutta ja ylimielisyyttä. Saattaa kyse olla taas kerran tyhmyydestäkin.
Ei se salassa pysy. Jokaisella kuntalaisella on oikeus vaatia sopimusta nähtäväkseen. Kun sitä ei näytetä, on kieltäytymisestä tehtävä valituskelpoinen päätös. Sen päätöksen voi sitten viedä oikaisuvaatimuksen kautta hallinto-oikeuden ja lopulta KHO:n ratkaistavaksi.
Lisäksi jokaisella valtuutetulla on oikeus saada tiedokseen kaikki ne asiat, joita hän luottamustoimensa hoitamiseksi katsoo tarpeelliseksi.
Kun näitä tietoja nyt sanomalehden lisäksi rupeavat muutkin vaatimaan, niin minulla on muutamia lisäksymyksiä:
Paljonko asianajajalle maksettiin palkkiota tästä neuvottelutuloksesta?
Kun Coronaria voitti sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan järjestetyn kilpailutuksen, niin hävinnyt Attendo valitti asiasta. Valitus on yhä vireillä KHO:ssa. Miksi kunta ei vaatinut valituksen peruuttamista siinä vaiheessa, kun Attendolta ostettiin palvelut suorahankintana?
Nyt suorahankintaa Attendolta jatketaan yhä, vaikka päätösten mukaan koko hankinta piti kilpailuttaa vuoden 2012 aikana. Missä viipyy kilpailus ja onko se edes vireillä?
Luokka: kunnallishallinto, laki, terveydenhoito, yksityistäminen | 4 Kommenttia »
Yhteiskunnan elätit
Sain eilen viisi hädän täyttämää avunpyyntöä, neljä facebookin yksityisviestinä ja yhden sähköpostiini. Aiheet olivat yhdistelmiä niistä tavallisista köyhien ongelmista: toimeentulotuen epäselvyydet, Kelan päätösten käsittämättömyys ja virkailijoiden ylimielisyys, asuntohuolet, krooninen sairaus, TE-toimiston byrokratia ja oudot toimintatavat, työttömyys ja palkaton työ sekä kaikkien näiden yhdistelmät.
Pyynnöt ovat ahdistavaa luettavaa. Ymmärrän inhimillisen hädän, mutta minulla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia auttaa jokaista. Jos pystyn suoralta kädeltä antamaan neuvon, niin tietenkin sen teen. Ikävä kyllä ilman tarkkoja tietoja ja päätöksiä en useimmiten voi antaa kuin yleisiä ohjeita.
Viestien tuleminen minulle kertoo siitä, että yhteiskunnan turvaverkot eivät kerta kaikkiaan toimi. Tuntematon blogien kirjoittaja koetaan viimeiseksi oljenkorreksi ja surukseni minun on joskus puhallettava se viimeinenkin toivonkipinä sammuksiin. En voi oikeastaan tehdä muuta kuin neuvoa kääntymään sosiaaliasiamiehen tai muiden viranomaisten puoleen. Se on vähän sama kuin jos käskisi juuri turpiinsa saanutta menemään ottamaan lisää turpiinsa.
Ja sitten sitä saa lukea entisen kansanedustajan köyhiin kohdistuvaa inhoa ja raivoa. Itse kansanedustajan sopeutumiseläkettä nauttiva Tuulikki Ukkola pauhaa hyvinvointivaltion eläteistä käsittämättömällä vimmalla täällä
Kyytiä saavat opiskelijat, jotka ovat kaikki laiskoja lurjuksia ja viettävät vuosikymmeniä oppilaitosten kirjoilla valmistumatta. Heille pitää määrätä lukukausimaksut ja opintotuet pitää ottaa pois. Kaikkein pahimpia loisia ovat työttömät, jotka saavat nin hulppeita työttömyyskorvauksia, että niiden turvin voi jäädä vaikkapa remontoimaan kesämökkiä. Tämä on ihan varma tieto, koska Ukkola muistelee joskus jostain lukeneensa, että työttömyyskorvaus on peräti 90 % viimeisen työn palkasta.
Hirveä on kuilu entisen kansanedustajan tietojen ja työttömän arkitodellisuuden välillä. Miten ihmeessä näin olemattomilla tiedoilla varustettu ennakkoluuloinen ja omahyväinen ihminen on voinut toimia kansanedustajana? Eikö hän ole oppinut mitään edustajavuosinaan vai onko hän oppinut vain ajamaan omaa etuaan ja halveksimaan itseään huonompia?
Kyllä minä ymmärrän, että Ukkola on tuohtunut presidentti Niinistön syrjäytymiskampanjan saamasta pilkallisesta vastaaotosta. Hän ei kuitenkaan tajua sitä, miksi se vastaanotto oli mitä oli. Ukkola elää samassa epärealistisessa todellisuudessa kuin Niinistön työryhmäkin. Pitäisikö minunkin neuvoa asunnottomuuden uhkaamaa ja sosiaaliviraston tylyttämää yksinhuoltajaa leipomaan pullaa?
Ehkä minun pitäisi kääntää kaikki saamani avunpyynnöt suoraan presidentin työryhmälle. Voisin lähettää ne vaikka Ukkolan kautta. Näin hekin näkisivät edes pienen palan siitä hädästä ja avuttomuudesta, joka on liian monille arkipäivää.
Ehkä tämä minua jatkuvasti positiivisella tavalla ällistyttävän fb-kaverini Hanna Järvisen esille kaivama sitaatti on Ukkolalle ja muille köyhien inhoajille etäisesti tuttu:
Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: “Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. (Jaak. 2: 15-16)
Luokka: media, mielipide, sosiaalitoimi, syrjäytyminen | 10 Kommenttia »
Laitonta ketjutusta
Kunnan kotipalvelussa työskenteli kotiavustajan määräaikainen sijainen heinäkuusta 2001 alkaen. Häntä voi todellakin sanoa määräaikaiseksi sijaiseksi, sillä hänen kanssaan solmittiin kymmenen vuoden aikana 150 erillistä työsopimusta. Marraskuusta 2008 lähtien työsopimuksia solmitttiin katkoksitta, joten hän oli töissä koko ajan.
Viimeinen määräaikainen työsopimus päättyi 12.9.2010 eikä häntä sitten ihan heti tarvittukaan. Syynä oli kesken työsopimuksen puhjennut jännetuppitulehdus, joka johti sairauslomaan. Sittemmin hän on taas ollut samassa työssä, jälleen määräaikaisesti.
Sitten kuvaan tuli mukaan Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty. Sen lakimies lähetti kunnalle kovan kirjeen, jossa annettiin muutamia vaihtoehtoja. Ensimmäinen oli, että laiton ketjutus lopetetaan ja henkilö palkataan vakituisesti. Toisen mukaan kunta maksaa vahingonkorvauksena yhdeksän kuukauden palkan lomarahoineen. Kolmas vaihtoehto oli käräjäoikeus.
Kunta oli ensin ehdottomasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole työsopimuslain vastainen määräaikaisten työsuhteiden laiton ketjuttaminen. Ei sittenkään, vaikka samaan aikaan kunta on palkannut kaksi uutta työntekijää kotipalveluun vakituisesti. Lopulta kunta tajusi seinän tulleen vastaan ja sosiaali- ja terveyslautakunta esitti 10.9.2012 uuden toimen perustamista ja henkilön siirtämistä siihen suoraan.
Lopputulos siis näyttää tässä vaiheessa oikeudenmukaiselta ja lailliselta. Asia on päätettävä vielä kunnanhallituksessa, mutta tuskinpa sielläkään on halua lähteä oikeusprosessiin, jossa menestymisen mahdollisuudet ovat olemattomat.
Koko jupakka kertoo karua kieltään siitä, miten ihmisen työpanosta käytetään hyväksi ja kun hän on tilapäisesti työkyvytön, niin hänet heitetään yli laidan. Tulee taas mieleen se jo aiemmin sanomani: Nykyajan työnantajat haluavat kokonaisen varastollisen syömättömiä ja sontimattomia eri alojen työntekijöitä. Varastosta heitä voidaan ottaa tarpeen mukaan ja tarpeen loputtua palauttaa takaisin.
Tämä kunta voisi olla ihan mikä tahansa. Koska Jyty:n kirjeen ja kunnan päätöksenteon välillä kului yli vuosi erilaisiin pähkäilyihin ja vetkutteluihin, niin siitä arvaatte kyseessä olleen Juuka.
Luokka: laki, työelämä | 3 Kommenttia »
Rajanvetoa
Helsingin käräjäoikeus valitsi turvallisimman tien ja noudatti pilkuntarkasti Korkeimman oikeuden aiempaa linjausta pysäköintivirhemaksuasiassa. Käräjäoikeus päätti, että kyse ei ole julkisen vallan merkittävästä käytöstä, vaan yksityisoikeudellisesta sopimuksesta. Pysäköimällä autonsa tietynlaisella ilmoituksella merkitylle alueelle autoilija hyväksyy ehdot eli kyltissä kerrotun sopimuksen. Sopimusrikkomuksesta seuraa virhemaksu.
Tämä siis noudattaa KKO:n ennakkopäätöstä, mutta Suomessa ennakkopäätös ei ole alempia oikeusasteita sitova. Käräjäoikeus olisi voinut noudattaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantaa ja päättää toisin. Valiokunnan mukaan virhemaksu on aina julkisen vallan merkittävää käyttöä ja sen saa määrätä vain laissa siihen oikeutettu viranomainen eli poliisi tai pysäköinninvalvoja.
Rajanvetoa käydään julkisen vallan ja yksityisomistuksen suojan välillä. Periaatteessa jokaisella on oikeus määrätä yksityisen omaisuutensa käyttämisen ehdoista. Yksityiset pysäköintialueet ovat tämän tulkinnan mukaan puhtaasti yksityistä omaisuutta, joten omistaja saa päättää niiden käytöstä perittävistä maksuista. Samoin hän saa päättää reagoinnistaan sopimusrikkomuksiin. Kenenkään ei ole pakko sitoutua hiljaiseen sopimukseen, vaan autonsa voi viedä muuanne.
Perustuslakivaliokunta taas on sitä mieltä, että virhemaksujen määrääminen ja periminen ei enää kuulu yksityisen omistusoikeuden suojaan, vaan se on julkisen vallan käyttöä.
Perustuslakivaliokunnan ja KKO:n tulkintojen ero ei ratkea muuten kuin lailla. Joko yksityiset pysäköintivirhemaksut salllitaan selvästi tai sitten ne kielletään yhtä selvästi. KKO voisi tietysti halutessaan ottaa tämän uusimman tapauksen käsittelyynsä ja muuttaa aiempaa tulkintaansa. Jotenkin minusta vain tuntuu, että se ei sitä tee. Pattitilanne on selvästi havaittavissa.
Eduskunta yrittää nyt ratkaista tätä ongelmaa. Se ei taida onnistua ihan helpolla, sillä ainakin Ben Zyskowicz kritisoi eilen valiokunnan kantaa. Hänen mukaansa valiokunnan lausunnon takana on yhden käden sormin laskettava valtiosääntöpapisto, joka valvoo oikean uskon noudattamista.
Meillä ei monien muiden maiden tapaan ole perustuslakituomioistinta, joka ratkaisisi lakien perustuslainmukaisuuden. Ylin perustuslain tulkitsija on lainsäädäntövaiheessa perustuslakivaliokunta, mutta nyt KKO näytää ottaneen itselleen perustuslakituomioistuimen roolin. En ole kyllä yhtään varma sen valiokunnankaan asiantuntemuksesta, koska siellä ei ole juridista osaamista juuri muilla kuin asiantuntijoilla. Kai he sitten ovat sitä valtiosääntöpapistoa.
KKO:n nykytulkinta antaa mukavia mahdollisuuksia rahastaa omaisuudellaan. Käräjäoikeudet saattavat päätyä ratkomaan vaikkapa tämän Naurunappula.com:sta löytämäni kuvan kaltaisia tapauksia.
Luokka: laki, yhteiskunta | Ei kommentteja »
Järkeä perintään
“Pienikin maksamaton lasku voi viedä velallisen ensi vuonna nopeasti käräjille. Mikäli valmisteilla oleva lakiesitys toteutuu, velkojen perintä siirretään oikeuteen jopa jo noin 50 päivän kuluttua velan alkuperäisestä eräpäivästä.”
Näin alkoi sanomalehti Karjalaisen valmisteilla olevaa lakimuutosta koskeva juttu, jota varten oli kyselty mielipiteitä lähinnä perintätoimistoilta. Ei ole yllättävää, että juuri perintätoimistot suhtautuvat nuivasti esitykseen. Nehän rahastavat ihmisten ahdingolla, joten nopea oikeuskäsittely kaventaa niiden leipää.
Minä lähden siitä ajatuksesta, että periaattessa jokainen haluaa maksaa velkansa ajallaan. Jos siihen ei jostain syystä pysty, niin perintätoimistot iskevät haukkana kimppuun. Ne lähettävät neljä maksullista perintävaatimusta ja vasta sitten vievät asian oikeuteen. Jokainen vaatimus maksaa ja oikeudenkäyntikulut maksavat suhteettomasti tehtyyn työhön nähden.
Otetaan esimerkiksi vaikka sadan euron maksamatta jäänyt velka. Ensin velkoja lähettää viisi euroa maksavan maksumuistutuksen. Sen jälkeen perintä siirtyy toimistolle, joka lähettää lyhyen ajan sisällä neljä 21 euron hintaista perintävaatimusta. Jos maksua ei vieläkään tule, niin toimisto kirjoittaa valmiille lomakepohjalle haastehakemuksen. Käsittely oikeudessa on kirjallista ja yksipuolista, joten paikalla eivät ole enempää velallinen kuin velkojakaan. Ei siellä ole perintätoimistostakaan ketään. Oikeudenkäyntikulut muodostuvat siis pelkästä haastehakemuksen kirjoittamisesta ja tulostamisesta.
Oikeus antaa yksipuolisen tuomion ja satasen velka on on nyt 323 euroa. Perintätoimiston osuus tästä on 218 euroa. Neljä perintävaatimusta maksavat 21 euroa kappaleelta eli yhteensä 84 euroa ja toimiston oikeudenkäyntikulut ovat 134 euroa. Aikaa tähän ruljanssiin on mennyt noin kolme kuukautta.
Oikeudenkäyntikulujen osalta laki on syyskuuun alusta jo muuttunut järkevämmäksi. Nyt kuluja voi periä vain 50 euroa ja se alkaa olla vähän järkevämmässä suhteessa työmäärään. Esimerkkitapauksessa loppusumma on siis nykyisin 229 euroa, josta perintätoimiston osuus 124 euroa.
Suunnitteilla oleva lakimuutos vähentäisi maksullisten perintävaatimusten määrän kahteen ja alentaisi niidenkin hintaa. Ensimmäinen vaatimus maksaisi 14 euroa ja toinen 7 euroa. Oikeudenkäyntikulujen katto olisi edelleen syyskuun alusta voimaan tullut 50 euroa.
Tämähän näyttää velallisen kannalta oikein hyvältä. Eipä ihme, että perintätoimistot eivät ole ihastuksissaan.
Luokka: laki, oikeus | 6 Kommenttia »
Likainen temppu
Eräs fb-kaverini ihmetteli eilen, että tämän blogini linkki on saanut WOT:ssä eli Web of Trustissa turvallisuuden laskua tarkoittavan keltaisen valon. WOT on selaimeen ladattava lisäosa, joka näyttää hakukoneissa ja vaikkapa fb-sivuilla linkkien turvallisuuden tutuilla liikennevalosymboleilla. Vihreä on turvallinen, keltainen merkitse varoitusta ja punainen on tietysti hälytysvalo. Kun valo käy ikävän väriseksi, niin lukijat katoavat.
Latasin WOT:n itselleni täältä ja pahalta tosiaan näyttää. Blogini linkissä paistaa keltainen valo.
WOT perustuu käyttäjäkokemuksiin, eli jokainen sen selaimeensa ladannut voi arvioida kaikkia linkkejä. Linkin liikennevalo näyttää neljää eri kategoriaa: linkin luotettavuuden, asioinnin turvallisuuden, tietosuojan ja lapsiturvallisuuden asteikolla 1 - 100. Minun blogini linkin turvallisuus on lähellä sataa muuten, mutta luotettavuus on vain 47.
WOT:n esittelysivun mukaan sitä ei voi käyttää väärin, mutta kyllä sitä voi. Ilmeisesti kukaan yksittäinen henkilö ei voi arvosteluryöpyllään yksin alentaa linkin luokitusta ja vaikka voisikin, niin se vaatisi valtavasti aikaa ja viitseliäisyyttä. Sen sijaan iso joukko organisoidusti toimivia arvostelijoita voi pudottaa luokitusta nopeasti. Minä olen nyt joutunut tällaisen organisoidun hyökkäyksen kohteeksi.
Ja mistä niin päättelen? No vaikkapa siitä, että WOT:n arvostelussa linkistäni otettu pikkukuva näyttää olevan peräisin jutustani 14.8.2012. Ensimmäinen arviointi on siis annettu silloin ja sen jälkeen niitä on täytynyt tulla paljon. Asialla on siis ollut aikamoinen joukko klikkailijoita. Juttuni 14.8. koski Finnish Defence Leaguen toimintaa :historiaa-kirjoitetaan
Jäljet siis näyttävät johtavan sylttytehtaalle. Nämä sananvapauden vankkumattomat kannattajat puolustavat omaa sananvapauttaan, mutta haluavat tukkia muiden suut. Kaikki keinot ovat käytössä eikä mikään temppu ole liian halpamainen.
FDL:n aktiiviset kannattajat ovat tunnettuja ilmiantohalustaan. He luultavasti ilmiantaisivat vaikka oman äitinsä, jos se edistäisi heidän asiaansa. Yksi ilmiantotykitykityksen organisaattori on vanha tuttuni Leon Degrelle. Hän näkyy yllyttävän aivotonta mölisijäkaartiaan ilmiantamaan erästä facebookin FDL:n vastaista ryhmää näin kauniilla sanoilla:
Näin se homma etenee. Ensin tukitaan vastustajien suut ja sitten heidän kirjojaan poltetaan. Kyllä te tiedätte mitä sen jälkeen poltetaan.
Kaikki lukijani voivat ladata selaimeensa WOT:n ja arvostella blogini luotettavuuden ihan itse. Kyllä minä tiedän ketkä innostuvat tämän jutun jälkeen painelemaan sitä punaista hullun lailla, mutta toivottavasti saan myös puolueettomia arvoita. Te kaikki päätätte, eivät muutamat äärimmäistä ajattelua edustavat selkärangattomat.
Luokka: media, sananvapaus, sensuuri | 14 Kommenttia »
Katkaisija päässä
Kahdella tai useammalla tuolilla istuvilla poliittisilla päättäjillä on omasta mielestään poikkeuksetta päässään katkaisija, jolla he voivat virittää aivonsa toimimaan vain ja yksinomaan sen kulloisenkin tuolin mukaan. Tätä itsepetoksen lajia olen usein ihmetellyt.
Ministeri Päivi Räsänen antoi ymmärtää oman päänsä toimivan juuri tällä tavalla. Hän sanoi US:n blogikirjoituksessaan, että ei millään tavalla rohkaissut tai pyytänyt Päivi Nergiä hakemaan kansliapäällikön virkaa. Räsänen myös kiistää ehdottomasti suosineensa Nergiä ja pitää kaikkia epäilyjä suorastaan loukkaavina.
Räsäsen päätökseen ei siis millään tavalla vaikuttanut Nergin aiempi jäsenyys Kristillisdemokraateissa eikä myöskään toimiminen Kansan Raamattuseuran Säätiössä. Räsänen sulki mielestään sekä oman evenkelikaalisen kristillisyytensä että puolueen puheenjohtajuuden ja teki valinnan vain hakijoiden ansoiden perusteella ministerinä.
En usko. Tuskin edes Räsänen syvällä sisimmässään uskoo näin tai jos uskoo, niin sitten hän osaa pettää itseäänkin. Johan sen sanoo terve järkikin, että kaikkiin päätöksiin vaikuttavat ainakin taustalla myös muut kuin puhtaasti asiaperusteet. Näin ihminen toimii.
Tämä sama itsepetos alkaa aika usein jo ensimmäisen kunnallisvaaliehdokkuuden aikana. Eräs Perussuomalaisten ehdokas sanoo omassa blogissaan olevansa myös FDL:n kannattaja, mutta ei katso näiden kahden asian liityvän mitenkään toisiinsa:
“Minä nimittäin kuulun FDL:ään, samoin myös Perussuomalaisiin. FDL:n jäsenenä vastustan (ääri)islamin leviämistä koko Eurooppaan, en pelkästään Suomeen. Perussuomalaisena taasen olen maahanmuuttokriittinen ja tyytymätön Suomen nykyiseen pakolaispolitiikkaan. Tietyssä suhteessa tämä sivuaa myös DL:n ajamaa asiaa, mutta suvaitsevaiston asenteellisuuden ja suorien hyökkäysten vuoksi pidän kuitenkin nämä kaksi asiaa erillään.”
Hänenkin päässään on siis jo katkaisija, josta hän säätää islamin vastustamisen pois päältä silloin, kun puhuu Perussuomalaisena kunnallisvaaliehdokkaana kriittisesti maahanmuutosta. Ei tämäkään kuulosta uskottavalta.
Jokaisella on tietysti omat ajatuksensa vähän jokaisesta asiasta ja niin pitääkin olla. Jos muuta vaaditaan, niin päättäjiksi pitäisi valita kerta kaikkiaan mistään tietämättömiä erakkoja, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja eikä yhtään ajatusta päässään.
Ne ajatukset kannattaa tuoda reilusti julki. Itseään ehkä voi pettää loputtomiin, mutta kaikkia muita ei.
Luokka: politiikka, yhteiskunta | Ei kommentteja »
Syökää silakkaa
Monet muistavat vielä, miten pääministeri Harri Holkeri aikoinaan köyhyydestä kysyttäessä tokaisi, että syökööt silakkaa. Silloinen kansan närkästyminen oli valtava; pääministerihän tuntui ihan selvästi vähättelevän köyhiä ja köyhyyttä.
Ajat ovat muuttuneet. Nyt itse presidentti saa tehdä saman ja sitä hymistellään yleisesti. Onneksi sentään eivät ihan kaikki niele mitä tahansa. Emilia Kukkala ja Tiina Lintunen ovat käsitelleet presidentin asettaman nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä pohtineen asiantuntijatyöryhmän lopputulosta niin hyvin, että minulla ei ole heidän teksteihinsä mitään lisättävää.
Mitäpä tämä kymmenistä eri alojen asiantuntijoista koostuva ryhmä sitten ehdotti? Sieltä löytyy esimerkiksi tällaisia suosituksia:
Nuku ja syö hyvin, muista liikkua.
Älä vietä liikaa aikaa netissä.
Harrastaminen ei ole kilpailua, varo suorituspaineita.
Lue lapselle ääneen.
Älä lyö.
Älä usko mainoksia.
Älä anna lapselle viinaa.
Anna kansalaisjärjestöille rahaa ja osallistu niiden toimintaan.
Harjaa hampaat aamuin illoin.
Kannattaa olla töissä. Ei kannata olla työtön eikä varsinkaan pitkäaikaistyötön.
Tee läksyt.
Älä hanki päihderiippuvuutta.
Älä joudu koulukiusatuksi.
Älä nosta sosiaalitukia. Niiden nostajissa on eniten syrjäytyneitä ja syrjäytyneisyys periytyy.
Yritä. Sijoita. Älä tee tappiota, tee voittoa.
Vältä mielenterveysongelmia.
Paistaa se päivä risukasaankin.
Näyttääkö tämä jotenkin oudolta? Jos ei näytä, niin ette huomanneet mitään eroa vuoden asiaa miettineen asiantuntijaraadin pohdinnoissa ja kuusi tuntia facebookissa olleen keljuiluryhmän suosituksissa. Ensimmäiset kahdeksan suositusta nimittäin ovat oikeasti siitä presidentin työryhmän julkaisusta. Loput ovat peräisin facebookiin tänään perustetusta ryhmästä Niksejä syrjäytymisen ehkäisemiseen.
Tästä puuttuu enää Holle Holopaisen takavuosien roolihahmo Frank Papan lopputokaisu: Kosketelkaa tosianne. Tai ei sekään puutu. Sekin löytyy virallisen työryhmän suosituksista muodossa kannusta, kosketa, hali, pusi, silitä.
Luokka: syrjäytyminen, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Kun naama on vino
Joidenkin käsitys sananvapaudesta on merkillinen. He vaativat itselleen vapautta sanoa ihan mitä tahansa ilman rajoituksia, mutta haluavat sensuroida toisten mielipiteitä, jos ne eivät satu heitä miellyttämään. Erityisesti facebookissa tällainen sensuuri on helppoa. Ei tarvitse kuin organisoida kannattajakunta ilmiantamaan epämieluisa kirjoittelu, niin facebook toimii koneellisesti poistaen jopa täsmälleen samoja julkaisuja, joita ilmiantajat julkaisevat itse omilla sivuillaan.
Yksi pahimpia näkemiäni sensuroijia on Finnish Defence League FDL. Tämä omien sanojensa mukaan ei-rasistinen, uskonnollisesti neutraali ja puolueisiin sitoutumaton islamomofobinen ja maahanmuuttajavastainen “kansalaisjärjestö” sensuroi tehokkaasti oman sivunsa. Sinne on ihan turha linkittää vaikkapa oikaisua heidän valhepropagandaksi todistettaviin juttuihinsa. Oikaisu katoaa sieltä hetkessä ja eri mieltä oleva saa vaahtosuisen haukkumisryöpyn.
Omalla sivullaan jokaisella on tietenkin diktaattorin valtuudet. Sen lisäksi tämä porukka on kuitenkin yllättävän arkaa katselemaan edes omia puheitaan toisten julkaisemana. Kun joku ottaa täysin laillisia kuvakaappauksia heidän omista jutuistaan ja julkaisee niitä, niin silloin FDL:n kannattajakunta suorastaan istuu ilmiantonapin päällä. He siis syyttävät peiliä omasta vinosta naamastaan. Tai oikeastaan koulukiusaaja siinä kiiruhtaa kantelemaan opettajalle, että se löi takaisin.
Tällainen ilmiantomenettely on raukkamaista. Suorastaan halveksittavaksi sen tekee se, että yksi ylläpitäjistä antaa ymmätää olevansa reservin upseeri. Tällaisia ylläpitäjä 777 siellä tällä viikolla jutteli:
Minun mielestäni RUK:n “mujahideen-linjasta” ja puskaraiskauksista tällä tavalla vihjaileva ei voi olla reservin upseeri. Jos on, niin hänen ei pitäisi olla. Eivät nämä puheet sinänsä minua hätkäytä, näitähän on nähty.
Sen sijaan suomalaisen reservin upseerin kunnialle ei sovi huudella hävyttömyyksiä salanimellä naisen selän takaa. Tällä naisella tarkoitan tietenkin FDL:n Mimosaa, jolla ainoana joukosta on rohkeutta esiintyä omana itsenään valokuvia myöten.
Luokka: media, mielipide, sananvapaus | 2 Kommenttia »
Niin mieli muuttuu
Sisäministeri Päivi Räsänen nosti oman suosikkinsa sisäministeriön kansliapäälliköksi ohi useiden muiden hakijoiden. Virkaan valitulla Päivi Nergillä on kristillisdemokraattitausta. Edellisissä eduskuntavaaleissa hän ylsi puolueen listoilta varasijalle. Sisäministeriön alan kokemusta valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana työskennelleellä Nergillä ei ole. Koulutukseltaan hän on maa- ja metsätieteiden maisteri ja agronomi. Nerg ohitti lukuisat muut hakijat, muun muassa ministeriön poliisiosaston johtajan, keskusrikospoliisin apulaispäällikön sekä rajaturvallisuusvirasto Frontexin pääjohtajan.
Päivi Räsänen vastusti vielä helmikuussa 2010 jyrkästi poliittisia virkanimityksiä. Hän sanoi, että virkoihin tulee valita pätevin riippumatta siitä, onko hakija jonkin puolueen jäsen. Demokratian tulee toteutua vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden toimesta, ei virkakoneiston kautta. Jos virka on tosiasiallisesti auki vain yhden puolueen edustajille, yli 95 prosenttia kansalaisista jää valintamahdollisuuden ulkopuolelle. Virkaläänitykset sisältävät myös korruption mahdollisuuden.
Tietenkin Räsänen kiistää kirkkain silmin kaikki epäilykset poliittisesta nimityksestä. Hän pitää Nergiä ehdottomasti ansoituneimpana hakijana. Saattaahan näin tietysti ollakin, mutta oikeastaan pitäisi tietää ne Räsäsen kriteerit. Minusta näyttää siltä, että vaakakupissa ovat painaneet eniten poliittinen menneisyys ja uskonsisaruus.
Jostain syystä kaikki vastustavat poliittisia virkanimityksiä siihen asti, kunnes pääsevät niistä itse osallisiksi. Sen jälkeen entiset puheet unohtuvat ja kakkua jaetaan häpeilemättä omille tukijoukoille.
Räsäsen osakkeet eivät tähänkään asti ole olleet silmissäni kovin korkealla. Syynä on liiallinen uskonnon sekoittaminen politiikkaan. Nyt ne osakkeet romahtivat täydellisesti. Tämän jälkeen ei enää kukaan voi sanoa mitään poliittisia virkanimityksiä vastaan. Jatkossa on pakko hyväksyä kuka tahansa sopivaksi katsottu mihin tahansa virkaan. Sehän on todistetusti maan tapa.
Tietenkin pitää muistaa kääntää asia muuksi tällä vakiofraasilla: Poliittinen kanta ei saa olla este valinnalle.
Luokka: politiikka, yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Alle normaalitason
Eilen erehdyin sanomaan, että Juuan yksityistetty terveyskeskus toimii hyvin. Olisi näköjään pitänyt lukea sosiaali- ja terveyslautakunnan 10.9. pidettävän kokouksen esityslista ensin, niin en olisi puhunut läpiä päähäni.
Terveyskeskus on siis yksityistetty Attendolle toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella siihen asti, kunnes lopullinen kilpailutus saadaan aikaan tänä vuonna. Kunnalla on lisäksi kaksi virkalääkäriä, joista toinen on johtava lääkäri.
Sopimuksen mukaan toimintakatkos on tilanne, jolloin lääkäripalvelujen tarjonta on alle 50 % normaalitasosta tai päivystyksessä ei ole lääkäriä tai sairaanhoitajaa ollenkaan. Johtavan lääkärin raportin mukaan kesän aikana viikolla 27 lääkäripalveluja on ollut 55,5 tuntia ja viikolla 30 vain 55 tuntia. Molemmat tapaukset alittavat tämän normaalitason. Lisäksi kesäaikaan Attendo on lähettänyt paikalle lääkäreitä, joiden suomen kielen taito on ollut puutteellinen. Toiminnan suunnitelmallisuus ja jatkuvuus ovat puuttuneet, koska tieto terveyskeskukseen saapuvista lääkäreistä on saatu vasta muutamaa päivää aikaisemmin.
Nyt sosiaali- ja terveyslautakunta aikoo antaa huomautuksen asiasta Attendolle. Tämä on täysin sopimuksen mukaista toimintaa, joten ainakin sopimus on tällä kertaa laadittu vähän paremmin kuin ulkoistuksen alkuaikoina. Aiempi toimija Coronaria kun kiisti ja luultavasti kiistää yhä kunnan oikeuden edes huomauttaa puutteellisuuksista, sopimuksen irtisanomisesta puhumattakaan. Tätä asiaa on puitu välimiesoikeudessa jo pari vuotta eikä loppua taida olla näkyvissä. Ei se ole ihmekään, koska kunta ei ole antanut palkkaamalleen asianajajalle minkäänlaisia ohjeita.
Nähtäväksi jää, miten Attendo reagoi huomautukseen. Joka tapauksessa tilanne on erittäin ikävä. Virkalääkäreitä ei saada eikä niitä lääkäreitä näytä olevan Attendollakaan suurista lupauksista huolimatta. Sitä minä tässä nyt mietin, että miten Attendo mahtanee suoriutua tulevista tehtävistään. Onhan se polkaissut yhdessä Uuden Suomen blogipalvelujen kanssa mahtavan mainoskiertueen, jolla se aikoo haalia lisää ulkoistettuja palveluja itselleen.
Terveyskeskuksessa asioiminen on siis todellista arpapeliä. Koskaan ei voi tietää onko paikalla lääkäriä ja jos on, niin onko hänen kanssaan yhteistä kieltä.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, yksityistäminen | 3 Kommenttia »
Käsi kunnan taskussa
Terveyspalveluja tuottavalla yksityisellä Attendo Oy:llä ovat kädet kyynärpäitä myöten pohjoiskarjalaisten kuntien taskuissa. Viimeisin kilpailutus näyttää näin sivullisen silmissä ihan siltä, että yritykset ovat jakaneet reviirit ja Pohjois-Karjala kuuluu Attendon läänitykseen.
Rääkkylän kunta ulkoisti sosiaali- ja terveyspalvelunsa toukokuun 2011 alusta lukien. Aluksi palvelut ostettiin suorahankintana Attendolta ilman kilpailutusta, mutta markkinaoikeus määräsi kunnan järjestämään tarjouskilpailun. Kunta sai kuitenkin väliaikaisesti kilpailutuksen järjestämisen ajaksi ostaa palvelut suorahankintana entiseen tapaan.
Nyt on sitten kilpailutettu. Kunnanjohtaja Yrjö Erosen mukaan kilpailutus kiinnosti monia ja kuntaan tuli lukuisia yhteydenottoja. Tarjouksen jätti lopulta kuitenkin vain yksi ainoa yritys. Oikein arvasitte, se oli Attendo, joka siis on myynyt palvelut kunnalle jo yli vuoden ajan.
Itse kilpailutus jäjestettiin etevästi. Kunta määritteli ensin palvelun hinnan ja pyysi sitten tarjouksia siitä, millaista palvelua hinnalla saa. Hinta oli 9,6 miljoonaa euroa vuodessa. Suunnilleen sillä hinnalla Attendo siis on jo yli vuoden tuottanut palvelut, joten sillä oli selvä etulyöntiasema kilpailutuksessa.
Kerrataanpa vielä Juuan kunnan ulkoistamisen kiemuroita. Kunta yksityisti ja ulkoisti terveyskeskuksensa Coronarialle keväällä 2010. Kilpailutuksen hävinnyt Attendo valitti asiasta ja valitus on tiettävästi edelleen vireillä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Coronaria ei pystynyt noudattamaan sopimusta, joten kunta irtisanoi sopimuksen vuoden 2011 alusta alkaen. Tästä suuttuneena Coronaria pani vireille oikeusprosessin, josta ei ole kerrottu julkisuuteen yhtään mitään. Sopimuksen mukaan erimielisyydet käsitellään välimiesoikeudessa ja kunta on palkannut asianajajan hoitamaan juttua.
Uusi tilapäinen hankintasopimus tehtiin helmikuussa 2011 Attendon kanssa vuoden 2011 loppuun asti. Sen jälkeen sopimusta on jatkettu toistaiseksi kahden kuukauden irtisanomisajalla siihen saakka, kunnes uusi kilpailutus saadaan vuoden 2012 aikana järjestettyä. Attendo on siis jo puolentoista vuoden ajan järjestänyt palvelut ilman kilpailutusta.
Kunta ei ole ainakaan julkisuudessa kertonut, miten tarjouskilpailun järjestäminen etenee vai eteneekö se mitenkään. Kuluja kunnalle kertyy koko ajan kahdesta vireillä olevasta oikeudenkäynnistä. Kunta kun ei ymmärtänyt edes vaatia Attendolta vanhan valituksen vetämistä pois KHO:sta. Oikeudenkäynneistä ei kerrota mitään ja tuskinpa moni tietää edes niiden olemassaolosta.
Palveluthan kyllä toimivat, mutta hintoihinsa ne tulevat. Saahan nähdä, kuinka monta tarjousta saadaan, jos nyt kilpailutusta aiotaan edes järjestää. Minulla on jo omat epäilyni asiasta.
Luokka: elinkeinoelämä, kunnallishallinto, kunnallistalous, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Yksityistetään pappipalvelut
Julkisen sektorin toimintaa on viime aikoina yksityistetty estottomasti ja monet vaativat tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä lisää yksityistämistä ja kilpailuttamista. Heidän mielestään julkinen sektori ei kerta kaikkiaan voi toimia kannattavasti, vaan tuottaa pelkkiä kuluja. Yksityistäminen muuttaa kaiken kuin taikaiskusta tuottavaksi liiketoiminnaksi.
Hautausmaan viersssä asuvana olen usein sivusta seurannut hautajaisia. Hautojen kaivaminen ja täyttäminen ulkoistettiin jo vuosia sitten. Ensin yksityinen kaivinkoneurakoitsija kaivaa haudan. Arkun ja muun rekvisiitan toimittaa yksityinen hautausurakoitsija, joka myös arkuttaa vainajan. Hautajaisten jälkeen yksityinen urakoitsija peittää haudan.
Ainoa hautajaisiin osallistuva viranhaltija on pappi. Näin ainakin meillä, koska kanttorin virkaa ei ole saatu täytettyä. Seurakunta käyttää keikkakanttoreita tai sitten musiikki tulee nauhalta. Olenkin miettinyt, että miksi tämän papin pitää olla viranhaltija? Eikö hänkin voisi hoitaa tehtävänsä ihan liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti?
Kunnallisten terveyskeskusten yksityistämisessä ei nähdä mitään ongelmaa. Kunta on rakennuttanut terveyskeskukset ja vastaa täysin niiden ylläpitokustannuksista. Yksityiset lääkärifirmat tulevat vain tekemään työnsä ja lääkärit vaihtuvat usein.
Ihan sama tilanne on seurakunnilla. Kirkot on rakennettu jo kauan sitten, samoin seurakuntasalit. Joukko markkinahenkisiä pappeja voisi perustaa vaikkapa firman nimeltään Pappikeskus ja markkinoida kaikkia kirkollisia pappipalveluja kastamisesta hautajaisiin asti. Kaikkien tilaisuuksien kaavahan on periaatteessa sama, joten papin henkilöllä ei olisi niin väliä. Riittää, että hänet on papiksi koulutettu.
Ihan sama on tilanne lääkäreiden kohdalla. Potilasta täysin tuntematon lääkäri tosin voi kiireessä tehdä virheitä, mutta yksikään vainaja ei tule valittamaan, vaikka uppo-outo pappi hautajaisissa puhuisi ihan pehmoisia vainajan maallisesta vaelluksesta.
Seurakunnan hallinto voisi kilpailuttaa pappipalvelut ja laatia tarjouspyynnön, johon sisältyisivät kaikki papille seurakunnassa kuuluvat tehtävät. Kansainväliset pääomasijoittajat tietenkin kiinnostuisivat yksityisistä pappiyrityksistä, mutta sehän on lääkärifirmojen tapauksessa kuulemma pelkkä etu. Yrityksen perustaneet papit voisivat kohta myydä firmansa pääomasijoittajille ja ruveta elämään leppoisasti koroillaan. Tietenkin he voisivat halutessaan toimia keikkapappeina mukavissa tilaisuuksissa.
Eihän näin voi tehdä, niinkö sanotte? Tietenkin voi. Ei rahalla ole moraalia, joten ei sillä voi olla uskontoakaan.
PS Älkää nyt tosissanne ottako. Katselin lauantaina keittiön ikkunasta hautajaisia ja trollauksen halu kävi ylivoimaiseksi.
Luokka: mielipide, yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Se koira älähtää
Eilen uutisoitiin parikin suomalaiseen äärioikeistoon liittyvää tapahtumaa. Yle kertoi nettisivullaan facebookissa Breivikiä ylistäneen englantilaisen miehen pidättämisestä. Miehellä oli yhteyksiä English Defence Leagueen ja sitä kautta myös suomalaiseen vastaavaan yhteisöön. Kenellekään asioita edes vähän seuraavalle yhteys ei ole yllätys. Finnish Defence League FDL toimii täysin emojärjestönsä EDL:n ohjauksessa ja valvonnassa, vaikka FDL muuta sinnikkäästi väittääkin. Näin siis Yle:
FDL reagoi tapansa mukaan voimakkaasti ja värikkäin sanankääntein. Asialla näyttäisi olevaan vanha tuttu rääväsuu 007, jolle tavallisen tekstin kirjoittaminen on ylivoimaisen vaikeaa. Hänen jokainen julkaisunsa on täynnä ylisanoja ja herjaavaa provokaatiota.
Toinen tapaus sattui Hartolan markkinoilla, kun natsijärjestö Suomen Vasterintaliikkeen edustaja pahoinpiteli miehen omalla myyntikojullaan. Paikalla ollut Leon Degrelle eli Klaus Elovaara näkee tilanteen niin, että naamioituneet äärivasemmistolaiset ovat hyökänneet rauhaarakastavien patrioottien kimppuun. Hän ehdottaa FDL:lle ilmeisen rauhanomaista väkivallan aktiivista torjuntaa:
Vähän myöhemmin Elovaara täsmentää ehdotuksensa sisältöä tai ainakin kertoo, mitä itse suunnittelee tekevänsä.
Klaus Elovaara oli ainakin alussa keskeinen toimija FDL:n sisäpiirissä. Saattaapa hän olla siellä vieläkin. Ainakin 007:n kirjoitustyyli sopii kummallisen hyvin yhteen Elovaaran tekstien kanssa, mutta yhtä hyvin asialla voi olla joku toinenkin. FDL tykkää kovasti leikkiä salaperäistä maanalaista järjestöä, jossa aktiivit joutuvat oman turvallisuutensa takia esiintymään salanimillä.
Minusta tuntuu, että tavallisten kansalaisten turvallisuus tässä alkaa olla vaarassa.
Luokka: yhteiskunta, äärioikeisto | 8 Kommenttia »
Aitoa SA-tyyliä
Suomen Vastarintaliike on omalla myyntikojullaan pahoinpidellyt asiakkaan keskellä kirkasta päivää Hartolan markkinoilla tänään. Tästä uutisoidaan varmasti vielä muuallakin, mutta ensimmäinen näkemäni juttu löytyy täältä uusnatsit-pahoinpitelivat-miehen-hartolan-markkinoilla
Suomen Vastarintaliike on natsijärjestö. Sen tavoitteena on perustaa uusi kansallissosialistinen tasavalta, joka muodostuu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista sekä mahdollisesti Baltian maista. Nämä alueet muodostavat luontevan rodullisen ja kulttuurillisen alueen, jonka olemassaolon uusi valtio turvaa.
Uusi valtio nojaa valtansa voimaan, armeijamalliseen hierarkiaan, kurinalaisuuteen, uskollisuuteen ja ennen kaikkea johtajaan, jota tavallinen ihminen ei pysty heti kyseenalaistamaan. Nykyisen demokratiakäsitteen kannattaja kannattaa samalla myös mm. homojen avioliitto- ja adoptio-oikeutta, siionistista finanssiplutokratiaa sekä kansainvälistä yläluokkaa. Arjalaiset ihmiset pyritään nykyisin muuttamaan ajattelemattomiksi, mutta asiat muuttuvat. Tulevaisuudessa on yksi valtapuolue, Nationalsocialistisk Orden NSO, jonka johtavat jäsenet tulevat muodostamaan korkeimman senaatin, joka valitsee johtajan ja toimii hänen neuvonantajanaan.
Ylläoleva on heidän omasta ohjelmastaan Aiemmin nämä keskittyivät liimailemaan tarrojaan yön pimeydessä, mutta nykyisin he järjestävät omia taistelukoulutuspäiviään ja kuten nähdään, ovat ruvenneet käyttäytymään avoimen väkivaltaisesti ihan aitoon SA-tyyliin. (SA = Sturmabteilung, Natsi-Saksan poliittinen taistelujoukko)
Hartolan tapaus käsiteltäneen pahoinpitelynä, mutta olisikohan jo aika ymmärtää tämän toiminnan todellinen luonne?
Yhteiskunnalla on oikeus, velvollisuus ja mahdollisuus puolustaa itseään. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 2 momentti sanoo näin:
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea.
Teosta säädetty minimiragaistus on 4 kuukautta ja maksimi 4 vuotta vankeutta.
Luokka: laki, politiikka | 8 Kommenttia »
Laillinen ryöstö?
Liikemies Yrjö Laakkoselle määrättiin 16 päiväsakkoa hänen ajettuaan 80 km/h nopeusrajoitusalueella 114 km/h. Laakkosen tuloilla sakon määrä on 36 464 euroa. Sanomalehti Karjalaisen jutussa Laakkonen pitää saamaansa sakkoa laillisena ryöstönä. Aika yllättävää on, että monet pieni- ja keskituloiset tuntuvat sosiaalisessa mediassa olevan Laakkosen kanssa samaa mieltä.
Nämä ymmärtäjät taitavat tuijottaa vain Laakkosen sakon kokonaismäärää ja verrata sitä omaan talouteensa. Tuommoinen summa vaikuttaa silloin tietenkin hirveältä. Tosiasiassa Laakkosen rangaistus on sama kuin minkä täysin tulotonkin saisi samasta ylinopeudesta eli 16 päiväsakkoa. Päiväsakon hinta taas määräytyy puhtaasti tulojen mukaan. Kuukauden nettotuloista vähennetään peruskulutusvähennys 255 euroa ja erotus jaetaan luvulla 60. Pienin päiväsakon määrä on kuitenkin 6 euroa.
Tätä kaavaa Laakkoseenkin on sovellettu, joten sakko on ihan laillinen. Minusta se on myös oikeudenmukainen, koska sakon on tarkoituskin tuntua kukkarossa opetuksena.
Suhteessa ikävämmin käy vaikkapa toimeentulotuella elävälle, jos hän syyllistyy samaan ylinopeuteen. Hänkin saa 16 päiväsakkoa ja häneen sovelletaan periaatteessa samaa laskuria. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla 461,05 euroa, joten kaavan mukaan hänen päiväsakkonsa hinnaksi tulisi suunnilleen 3,4 euroa ja kokonaissakoksi 54,40 euroa. Päiväsakon pienin määrä on kuitenkin kuusi euroa ja ylinopeussakko aina vähintään 115 euroa.
Kaikkein köyhin joutuu siis maksamaan suhteessa paljon enemmän kuin nyt suureen ääneen valittava Laakkonen. Näkyy tosiaan olevan niin, että rikasta kirpaisee kaikkein eniten hänen kukkaroonsa koskeminen. Harvoinpa näkee köyhän pääsevän alueen valtalehteen valittamaan sakkojensa epäoikeudenmukaisuudesta.
Ei lehtijuttu tietenkään mikään ihme ole. Laakkonen on yksi merkittävimpiä omistajia Pohjois-Karjalan kirjapaino -konsernissa, johon myös Karjalainen kuuluu. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Oman sakkonne voittee halutessanne katsoa tästä sakkolaskurista
Luokka: laki, media | 4 Kommenttia »
Eläkeläisiä ja työttömiä
Eilen A-studiossa noin nelikymppinen entinen kansanedustaja kertoi, että edustajavuosien aikana hänen juristin ammattitaitonsa katosi, joten hän katsoi parhaaksi jäädä kansanedustajan sopeutumiseläkkeelle. Lainsäätäjänä istuessaan hän siis tyhmistyi niin paljon, että kadotti kykynsä soveltaa ja tulkita itse säätämiään lakeja. Voihan se niinkin olla, mutta saattoipa päätökseen vaikuttaa myös leppoisan eläkeläiselämän houkutus.
Kansanedustajien sopeutumiseläke on luonut muita työttömiä tasa-arvoisemman säädyn eli entiset kansanedustajat. Sopeutumiseläke koskee ennen vuoden 2011 vaaleja kansanedustajiksi valittuja, mutta ei enää keväällä 2011 ensimmäistä kertaa eduskuntaan päässeitä. Siis jos joku on valittu eduskuntaan vuonna 2007 tai sitä ennen, niin hän on oikeutettu tähän eläkkeeseen. Samoin oikeus säilyy, jos joku ennen vuotta 2011 edustajaksi valittu on pudonnut eduskunnasta, mutta valitaan sinne myöhemmin uudelleen.
Sopeutumiseläkeläisiä on tällä hetkellä 63 henkilöä ja 12 heistä on syntynyt 1960- tai peräti 1970-luvulla.
Eläkkeiden määrät eivät ole julkista tietoa, mutta määräytymisen yleiset periaatteet ovat. Yhdestä kaudesta kertyy eläkettä noin 900 euroa kuukaudessa, kahdesta kaudesta noin 1 900 euroa ja kolmesta kaudesta noin 2 800 euroa. Täyden eläkkeen eli noin 3 600 euroa saa neljästä kaudesta. Luvut ovat kolmen vuoden takaa, joten summat saattavat nykyisin olla suurempia.
Seitsemän vuotta eli vajaat kaksi kautta kansanedustajana oikeuttaa sopeutumiseläkkeeseen ja tätä eläkettä maksetaan koko lopppuikä. Kaksi kautta eduskunnassa istunut saa siis semmoiset pari tuhatta euroa joka kuukausi. Kukaan ei koskaan vaadi häntä tekemään mitään rahan vastineeksi.
Kun tavallinen kansalainen jää työttömäksi, niin hän saa ensin ansiosidonnaista päivärahaa määräajan, mikäli kuuluu ammattiliittoon. Sen jälkeen hän putoaa peruspäivärahalle ja myöhemmin työmarkkinatuelle. Niiden molempien suuruus on 31,36 euroa päivässä. Tästä maksetaan veroa 20 %. Lisäksi työtön saa jatkuvasti kuulla ihan eduskunnasta asti vaatimuksia mennä vaikkapa lumitöihin ilmaiseksi saamiensa rahojen vastineeksi.
Jos työmarkkinatuella oleva työtön sanoo, että ammattitaito on kadonnut tässä työttömänä ollessa, joten enpä nyt pysty ottamaan työtä vastaan, niin se rahan tuleminen loppuu heti. Hän joutuu kunnan toimeentulotuelle, jota rangaistukseksi alennetaan 20 %. Jos ammattitaito on edelleen kateissa, niin tukea alennetaan 40 %.
Kaikki työttömät ovat tasa-arvoisia, mutta työttömät kansanedustajat ovat tasa-arvoisempia kuin muut.
Luokka: toimeentulotuki, työelämä, työttömyysturva | 2 Kommenttia »
Pietarit hiilivalkealla
Suojelupoliisi julkaisi tutkimusraportin, jonka mukaan Breivikin hengenheimolaiset saattavat olla uhka myös Suomessa. Kuten tiedetään, niin Breivikiä elähdytti ajattelu, jonka mukaan muslimien maahanmuutto tuhoaa yhtenäiskulttuurin ja erityisen syyllisiä tähän ovat monikultturia edistävät mielipidevaikuttajat ja poliitikot.
Heti raportin julkaisemisen jälkeen alkoi verkossa semmoinen kuhina, että sitä voi verrata kepillä hämmennettyyn kusiaispesään. Kaikille Breivikin näkemyksiä myötäilevää tekstiä suoltaneille tuli hirmuinen kiire sanoutua ehdottomasti irti tästä ajattelusta. Henki oli, että nuo muut ehkä ovat väkivaltaisia, mutta en minä. Pelko mahdollisesta valokeilaan joutumisesta säikäytti. Niinhän se Pietarikin hiilivalkealla kolmesti kielsi Mestarin.
Ensin kielletään, mutta samaan hengenvetoon jatketaan entisellä linjalla. Kieltäjät toistavat edelleen uskomuksiaan vihervasemmistolaisesta mokutuksesta, suvaitsevaiston salaliitosta ja kulttuurimarxismin mädätyksestä. Joskus pistää ihan oikeasti epäilemään, että näiden ihmisten päässä olevat helyt eivät ole oikein järjestyksessä. Niin kaukana arkitodellisuudesta he tuntuvat elävän.
Eräs alalla ansioitunut kirjoittaja näki Suojelupoliisin raportissa kiihottamista kansanryhmää vastaan eli rikoksen. Kansanryhmäksi hän tietenkin katsoi itsensä ja muut samoin ajattelevat. Samalla hän syytti Suojelupoliisia yksityisyyden suojan törkeästä loukkaamisesta, koska raportissa mainittiin nimettömiä kirjoittajia vilisevä Hommafoorumi. Näin avaraa laintulkintaa en ole vielä ennen nähnyt eikä tällaisella ajattelulla olekaan mitään tekemistä lain kanssa. Se on salaliittoja ympärillään näkevän tajunnanvirtaa.
Joillain ihmisillä tuntuu olevan hallussaan Totuus, jota me tyhmät emme suostu ymmärtämään. He itse näkevät selvästi valtamedian sumutuksen, vihervasemmiston ylivallan, suvaitsevaiston fasismin ja Demlan mädättämän Suojelupoliisin läpi. Ei ole mitenkään yllättävää, että samat ihmiset tuntuvat uskovan joka ikiseen esille putkahtavaan salaliittoteoriaan. Uskovaisen mieli on avara ja looginen uskovainen pystyy yhdistelemään kaikista teorioista itselleen uskottavan kokonaisuuden. Samanhenkiset sitten tietenkin sen omaksuvat, mutta meille muille teoria näyttäytyy vähintään kummallisena.
Kirjoittelu siis jatkuu ja jatkukoon minun puolestani. Jokaisella on oltava sananvapaus kunhan lakia ei rikota. On kuitenkin hyvä, että Suojelupoliisi on havahtunut seuraamaan tätä joskus huolestuttavalta vaikuttavaa melskausta. Joku saattaa ottaa jutut tosissaan ja ruveta toimimaan.
Luokka: maahanmuutto, media, mielipide, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Into ylitti kyvyn
Tarkastuslautakunnan on hankittava tilintarkastuskertomuksessa tehdystä muistutuksesta asianomaisen selitys sekä kunnanhallituksen lausunto. Valtuusto päättää toimenpiteistä, joihin tarkastuslautakunnan valmistelu, tilintarkastuskertomus ja siinä tehdyt muistutukset antavat aihetta. Hyväksyessään tilinpäätöksen valtuusto päättää vastuuvapaudesta tilivelvollisille.
Tämä Kuntalain 75 §:n 3 momentti pääsi unohtumaan Lieksan tarkastuslautakunnalta kesäkuussa ja nyt seurauksena on ainakin lisää kunnan viranomaistyötä, esitutkintapyyntö kunnianloukkauksesta ja mahdollisesti myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tästäkin on jo tehty tutkintapyyntö poliisille.
Tässä kävi lehtitietojen mukaan suunnilleen näin: Jotkut tarkastuslautakunnan jäsenet olivat varmoja siitä, että kaupungin sosiaalitoimi myöntää toimeentulotukea maahanmuuttajille enemmän kuin muille hakijoille. He tekivät omin päin tutkimuksen, joka näytti tukevan lähtöolettamaa. Siitä innostuneena tarkastuslautakunta esitti kaupunginvaltuustolle muistutuksen antamista sosiaalijohtajalle ja johtavalle sosiaalityöntekijälle.
Lautakunta ei kuitenkaan muistanut pyytää enempää asianomaisten selitystä kuin kunnanhallituksen lausuntoakaan. Tarkastuskertomus poistettiin valtuuston esityslistalta ja asiaa ruvettiin tutkimaan.
Kyllä sitä kannattikin tutkia. Lautakunnan omassa tutkimuksessa on sosiaalijohtajan nyt pyydetyn lausunnon mukaan toimittu vastoin tietosuojaa koskevia määräyksiä. Jo yli 30 asiakasta on pyytänyt tietoja siitä, keille kaikille heitä koskevia tietoja on luovutettu. Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto on arvioinut Lieksan kaupungin toimeentulotukien myöntämiskäytännöt selkeiksi ja lainsäädännön mukaisiksi.
Sen sijaan Lehto ei kiittele näitä omatoimisen tutkimuksen tekijöitä. Hänen mukaansa tutkimus vaikuttaa sekä asiantuntemattomalta että kestämättömältä. Hän sanoo suoraan, että tutkimuksen teettämistä lienee ohjannut tietoinen pyrkimys lietsoa vastenmielisyyttä yhtä asukasryhmää kohtaan. Hänen mielestään tulisi tutkia, täyttääkö tutkimus rikollisen kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön.
Onko tarkastuslautakunnalla sitten oikeutta tutkia toimeentulotukikäytäntöä? Tietenkin on, on jopa velvollisuus. Kuntalain 74 § sanoo näin:
Tarkastuslautakunnalla ja tilintarkastajalla on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja ja nähtäväkseen asiakirjoja, joita tarkastuslautakunta tai tilintarkastaja pitää tarpeellisina tarkastustehtävän hoitamiseksi.
Tarkastuslautakunta ei kuitenkaan saa tutkia mitään asiaa etsimällä todisteita jollekin lähtöolettamalle, kuten nyt taisi tapahtua. Olettamaa tukevat todisteet huomioitiin, mutta kaikki sitä vastaan puhuvat todisteet sivuutettiin. Ja ne salassapitoa koskevien säännösten estämättä hankitut tiedot ovat edelleen salaisia. Se tarkoittaa sitä, että niitä ei levitellä kahvipöydässä, kauppareissulla ja internetissä.
Ja tähän tulee taas vakiokommentteja, joiden mukaan kaikki tietävät, miten mamuja hyysätään ja nyt taas suvaitsevaisto tukkii toisinjattelijoiden suut. Vastaan kaikille etukäteen, että jos lautakunta olisi toiminut puolueettomasti ja noudattanut lakia, niin asia olisi selvitetty jo aikoja sitten. Nyt sen selvittäminen saattaa vaatia jopa käräjäreissun. Kaikkea ne ennakkoluulot ja yksisilmäisyys teettävät.
Luokka: kunnallishallinto, laki, maahanmuutto, toimeentulotuki | Ei kommentteja »
Karenssin kaksi kastia
Mahtoivatkohan kansanedustajat ymmärtää, millaisen lakimuutoksen hyväksyivät muuttaessaan Työttömyysturvalakia mukamas parempaan suuntaan? Siinä samalla kun tuli jaetuksi työstä kieltäytyneeksi tulkitut kahteen eri kastiin ihan sen mukaan, milloin tämä kieltäytyminen on tapahtunut.
Lakia muutettiin heinäkuun alusta lähtien lisäämällä siihen uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Nyt kumotun, vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.
Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen. Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.
Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta ei kaikkien osalta.
Lain siirtymäsäännökset antavat kylmää kyytiä niille, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se karenssi säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.
Jos henkilön katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.
Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttää sen uuden lain ollessa voimassa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.
Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos potkaistut eivät ryömi sinne takaisin. Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017. Jos elävät enää silloin.
Luokka: laki, työttömyysturva | 2 Kommenttia »
Kunta ja sosiaalinen media
- Juuan markkinointia on hoidettu tänä kesänä ensimmäistä kertaa facebookissa ja blogissa. Kokemukset ovat olleet erittäin myönteiset.
Näin sanoi Juuan kunnanjohtaja Pekka Pietiäinen sanomalehti Karjalaisen jutussa, jossa Pohjois-Karjalan kunnanjohtajilta kysyttiin kunnan näkymistä sosiaalisessa mediassa. Minusta tämä kunnanjohtajan lausuma tuntui kovin merkilliseltä, koska mielestäni kunta ei ole näkynyt oikeastaan ollenkaan facebookissa enempää kuin blogeissakaan. Omissa jutuissani kunta kyllä näkyy, mutta näitä tositarinoita ei kunnanvirastossakaan laskettane varsinaisesti markkinoiniksi. Valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen Pertti Wickström pitää omaa blogiaan, jossa ansiokkaasti pohdiskelee kunnan asioita.
Facebookista löysin nopealla haulla muutaman kuntaan liittyvän sivun. Ensin avautui Juuka, joka on minulle vanhastaan tuttu. Siellä on nykyisin pelkkä Wikipedian artikkeli kunnasta ja paikallisten yritysten mainoksia. Vielä reilu vuosi sitten siellä oli jopa keskustelua, mutta seinä tyhjeni, kun liitin sinne pari omaa blogikirjoitustani. Sivun ylläpitäjästä minulla ei ole tietoa ja epäilen, ettei sellaista nykyisin olekaan.
Juuan matkailuneuvonta tosiaankin toimi tänä kesänä omalla sivullaan facebookissa. Sivulla on kaikkiaan 40 tykkääjää ja elokuun 10. päivä sinne oli laitettu viimeinen merkintä, jossa kerrotaan matkailuneuvonnan olevan suljettu.
Ellinkulma eli kunnan ikäosaamiskeskus kouluttaa nykyisin ikäihmisiä facebookin käyttöön, mutta ei ole saanut omalle sivulleen kuin 33 tykkääjää. Viimeisin merkintä on ilmeisesti paikkakunnalla vierailleen turistin, joka 13.6. kiittää ja kertoo, että oli kiva käydä.
Samaisella Ikäosaamiskeskus Ellinkulmalla on ollut huhtikuusta 2011 lähtien blogi osoitteessa osake-hanke. Koko tänä aikana blogissa on ollut vain 6 300 kävijää eikä se ole mikään ihme. Samat iänikuiset perustiedot ovat siellä kömpelösti aseteltuina ja viimeisin merkintä on tehty ties milloin. Ellinkulmassa työskentelee päätoimisesti neljä henkilöä, mutta yksikään heistä ei kai koe tarpeelliseksi kirjoitella mitään kuulumisia.
Sitten on tietysti joukko vapaamuotoisia yksityishenkilöiden ylläpitämiä oikein hyödyllisiä ja hauskoja fb-ryhmiä. Hyvin nopeasti löytyivät ainakin Juuka - Pohjolan Pariisi, Polovelan Papattajat ja Dynamo Juuka. Näiden kanssa ei kunnalla virallisesti ole mitään tekemistä.
Teen kunnalle ihan rakentavassa hengessä ja ilman keljuilua ehdotuksen: Perustakaa kunnalle oma sivu facebookiin. Siellä voisi tiedottaa kuntalaisia kiinnostavista asioista ja vaikka kertoa luottamushenkilöiden ja virkamiesten omia ajatuksia vapaamuotoisesti. Siellä voisi päästä myös kuntalaisten kanssa oikeaan keskusteluyhteyteen hyvässä hengessä. Kunnanvirastosta löytyy varmasti joku, joka voi sivun perustaa ja ylläpito-oikeuden voitte antaa useammalle viranhaltijalle ja työntekijälle. Näin kenenkään aikaa ei kulu tehtävään liikaa.
Minä lupaan olla ensimmäisiä siitä sivusta tykkääjiä.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka, media, mielipide | 2 Kommenttia »
Asennevammoja
- Timosella paha asennevamma. Kyllä tosiaan kannattais ottaa asioista selvää ennenkuin alkaa tuonkaltaista soopaa maailmalle syytämään.
Tällainen kommentti näkyi olevan erään eilisen juttuni facebookissa jakaneen kaverini seinällä. Kerroin eilen kontiolahtelaisesta nuoresta kunnallisvaaliehdokkaasta, joka maakuntalehden yleisönosastossa vaati nuorten työttömyystukien määräaikaistamista. Hänen mielestään tukien lopettaminen kokonaan vaikkapa vuoden jälkeen saisi vailla työtä tai koulutuspaikkaa olevat nuoret ottamaan itseään niskasta kiinni.
Sanoin myös, että maassa on 350 000 työtötä ja 35 000 avointa työpaikkaa. Lisäksi ilman koulutuspaikkaa jää opiskeluhaluistaan huolimatta valtava määrä nuoria. Kysyin myös, mitä näille tuuliajolle jätettäville nuorille sitten oikein pitäisi tehdä, koska vaaliehdokas ei sitä kertonut. Ja sitten minulla sanotaan olevan asennevamma.
Asennevammastani ilmeisesti kertovat kaikki kirjoitukseni, joissa puolustan työttömiä ja jopa annan neuvoja sosiaalilainsäädännön viidakossa selviämiseen. Sen sijaan oikea asenne lienee köyhien halveksiminen ja jalkoihin tallominen vahvemman ja hyvätuloisen oikeudella. Työttömät, sairaat, eläkeläiset ja muut pieneläjät lienevät yhteiskunnan ongelmajätettä, joka pitäisi loppusijoittaa jonnekin. Rahaa ja ruokaa he eivät tarvitse, koska helle riittää pelkkä keppi.
Lapinlahden Lintujen vanhassa sketsissä joukko hyvinvoivan näköisiä puttaajia laittoi maailmaa kohdalleen. Yksi räyhäsi, että mitä helevettiä ne työttömät valittaa, että ei oo töitä? Menisivät töihin, saatana, niin ei tarviis valittaa. Ja avustukset pois, perhana, kaikki avustukset pois, niin vienti alkais vetää ja tuonti kanssa.
Sketsi oli tehty 90-luvun laman alussa. Sen jälkeen näyttää yhä kasvava osa Suomen väestöstä omaksuneen vakavissaan tuon asenteen, josta silloin kauan sitten saatiin makeat naurut. Heikki Turusen sanoin: voi tätä haistapaskan maailmaa.
Luokka: media, mielipide, työttömyysturva | 1 Kommentti »
Ja näitä riittää
- Valtiolla on myös peiliinkatsomisen paikka. Sellaisen tukijärjestelmän ylläpitäminen, joka mahdollistaa ihmisten joutenolon ja -elämisen, ei ole millään tasolla rationaalinen. Varsinkin yhä useamman ihmisen käyttäessä sitä hyväkseen. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tulisi ottaa käyttöön määräaikaiset tuet. Jos opiskelu- tai työpaikkaa ei löydy, loppuu tukien saaminen tietyn määräajan, esimerkiksi vuoden, jälkeen. Näin mitään muuta vaihtoehtoa ei jää, kuin ottaa itseään niskasta kiinni.
Tällaisia päästeli sanomalehti Karjalaisen yleisönosastossa kontiolahtelainen Tuukka Rissanen, kokoomusnuori ja kuntavaaliehdokas (kok). Hänen kirjoituksensa kohdistuu 1990-luvulla syntyneisin, joita hän nimittää yhteiskunnan tukiverkostojen varaan heittäytyväksi pullamössösukupolveksi.
Google ei tunnen Tuukka Rissasta enkä tunne minäkään. Koska hän kuuluu kokoomusnuoriin, niin hän lienee itsekin melko nuori aikuinen. Kirjoituksesta paistaa läpi valitettavan yleinen asenne: kun minun ei ole tarvinnut turvautua yhteiskunnan apuun, niin sen tarvitsijoissa täytyy olla jotain pahasti vialla. He laiskottelevat yhteiskunnan rahoilla ja vaativat koko ajan lisää. He eivät mene töihin eivätkä opiskelemaan. He ovat pullamössöä. Heidät täytyy panna kuriin.
Tällainen ihminen ei tunne elämän realiteetteja. Maassa on 350 000 työtöntä ja 35 000 avointa työpaikkaa. Joka syksy jää tuhansia nuoria vaille opiskelupaikkaa ilman omaa syytään. Niitä paikkoja ei kerta kaikkiaan ole riittävästi. Silti ilmeisen hyvin menestyvä nuori mies kehtaa osoittaa syyttävällä sormella työttömiä tai vailla opiskelupaikkaa olevia ikätovereitaan ja moittia heitä laiskoiksi.
Kaiken huippu on ajatus määräaikaisista tuista. Rissasella tuntuu olevan sellainen vakaa käsitys, että ongelmat ratkeavat ottamalla köyhiltä pois kaikki tuet. Keppi on paras ratkaisu köyhyysogelmaan.
Rissasen ja muiden samalla tavalla ajattelevien suurin virhe on jättää ajatuksensa kesken. He eivät koskaan esitä niin sanottua lopullista ratkaisua köyhyysongelmiin. Viimeistenkin tukien poistaminen syrjäyttäisi ihmiset lopullisesti, mutta nämä itsensä ylentäneet vaativat siis kovempaa kuria.
Mikähän mahtaisi olla sitten sen tien päässä? Olisiko se kerjuulle ajaminen vai pakkotyölaitos? Vai kenties työtä jalkaraudoissa? Pitäsikö pakkotyötä höystää vielä raipaniskuin? Vai pitäisikö ratkaisun olla ihan lopullinen? Tällaisia minä kysyisin Tuukka Rissaselta, jos joskus hänet tapaisin.
Tällainen vanheneva äijä rupeaa miettimään, että yhteiskunnassa täytyy tosiaan olla jotain pahasti vialla, kun se kasvattaa näin piittaamattoman ylimielisiä nuoria. Saapa nähdä, miten oman sukupolvensa syyllistäjä menestyy vaaleissa.
(Ari Vehkaselle kiitos kuvan linkittämisestä.)
Luokka: mielipide, politiikka, yhteiskunta | 15 Kommenttia »
Hampaaton laki
Sastamalan Sylvään koulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen puututtuaan oppilaiden koulumatkalla tapahtuvaan tupakointiin. Rehtori toimi koulun järjestyssäännön mukaisesti, mutta järjestyssääntö oli vastoin lakia. Tupakoinnin haitoista opiskelu, kysymyksiin vastaaminen ja tupakoimattomuuteen sitoutuminen eivät ole lakiin perustuvia rangaistuksia.
Omista kouluajoistani on jo kauan eikä minulla tuoreempia kokemuksia koulumaailmasta. Siksi en ota kantaa siihen, mitä kouluissa voidaan tehdä ja mitä pitäisi voida. Olen ymmärtänyt, että opetusministeri Gustafsson aikoo asiaan paneutua ja hyvä niin. Jo terve järki sanoo, että järjestyssäännöt ilman sanktion mahdollisuuksia ovat ihan turhia.
Turhia ovat myös hampaattomat lait ja juuri sellainen on tupakkalaki. Tarvitaan sinisilmäinen hölmö tai suomalainen kansanedustaja säätämään sellainen laki, jota ei voi mitenkään valvoa, jonka rikkomista ei voi estää eikä sen rikkomiseen syyllistyvää voida rangaista. Lakia on kehuttu maailman tiukimmaksi, koska siihen kirjatun tavoitteen mukaan tarkoitus on tehdä Suomi savuttomaksi.
Lain mukaan tupakan myynti, välittäminen tai luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kiellettyä jopa vankeuden uhalla. Teoriassa savukkeen alaikäiselle tarjoaja voisi joutua vankilaan, mutta edes poliisi ei voi ottaa sitä savuketta nuorelta pois eikä estää häntä sitä polttamasta. Lain kannattajien mukaan laki antaa nuorille signaalin, että yhteiskunta ei hyväksy alaikäisen tupakointia. Minun mielestäni se antaa sellaisen signaalin, että kaikki lait ovat ylimalkaisia elämänohjeita, joita voi noudattaa halutessaan. Tai jättää kokonaan noudattamatta ja nauraa päälle.
Ikävintä yleisen lainkuuliaisuuden kannalta on, että edes poliisilla ei ole keinoja valvoa lain noudattamista. Poliisi voi pyytää tupakoivaa nuorta tumppaamaan sätkänsä, mutta ei voi takavarikoida hänen tupakoitaan. Sakko tupakointirikkomuksesta voidaan määrätä vain siinä tapauksessa, että joku kiellosta huolimatta jatkaa tupakointia sellaisessa paikassa, jossa se lain mukaan on kiellettyä. Tämä koskee ihan kaikkia iästä riippumatta, mutta nuorta ei voida sakottaa pelkästään sen takia, että hän tupakoi alle 18-vuotiaana. Käytännössä tämä johtaa siihen, että poliisi tuskin viitsii edes huomautella asiasta. Nuori puolestaan saattaa ajatella, että ihan minkä tahansa lain rikkominen on täysin normaalia ja hyväksyttävää.
Jo täydellisen tupakoimattomuuden tavoitteen kirjaaminen lakiin on tekopyhää hurskastelua. Ihan yhtä hyvin rikoslakiin voitaisiin kirjata, että lain tavoitteena on poistaa maasta kaikki rikollisuus. Tällaista ei kukaan menisi ehdottamaan, koska kaikki tietävät tavoitteen epärealistiseksi. Tupakkalaki on täysin symbolinen laki, joka ilmeisesti antaa lainsäätäjille syvää moraalista tyydytystä. Nyt he voivat todeta, että ovat oman osansa tehneet. Nyt vain kaikkien on elettävä lain mukaan.
Lakiin pitää kirjata vain käskyjä ja kieltoja, joiden rikkomisesta on säädetty rangaistus ja joita voidaan valvoa tehokkaasti. Tavoitteet ja ylimalkaiset elämänohjeet kuuluvat lain esitöihin ja komiteamietintöihin, eivät lakitekstiin.
Luokka: laki, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Paluu menneisyyteen
Sattuipa silmiini Iltalehden juttu, jossa kerrottiin tunarin restauroimasta sata vuotta vanhasta freskosta espanjalaisessa kirkossa. Jos juttu on totta, niin jälki on kyllä hirveää. Harrastelijan tarkoitus oli hyvä, mutta taidot puuttuivat.
Meillä ollaan restauroimassa koko yhteiskuntaa sadan vuoden takaiseen muotoonsa. Jo muutama vuosi sitten kaikki poliitikkomme unohtivat kokonaan sanan hyvinvointivaltio ja alkoivat puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Tämä enteili sitä, että julkisen sektorin osuutta kansalaisten hyvinvoinnin järjestämisessä pienennetään ja vastuuta siirretään ties minne. Yksilön oman vastuun lisäksi korostetaan yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoistyötä.
Harrastelijat siis päästettiin restauroimaan hyvinvointivaltiota ja jälki on sen mukaista. Eri ministereillä tuntuu olevan suorastan kilpailu siitä, kuka saa ajettua oman hallinnonalansa nopeimmin alas. Tällä hetkellä johdossa näyttää olevan kuntaministeri ja hyvänä kakkosena tulevat tasaväkisesti sisäministeri ja puolustusministeri.
Hallituksen suurkuntahanke on selvää paluuta sadan vuoden takaisiin kuntiin. Silloin mm. lähes koko nykyisen Pohjois-Karjalan alueen kattoi Pielisjärven kunta. Välimatkat olivat hevospelien aikana valtavia eikä kukaan olisi ymmärtänyt sanaa lähidemokratia, vaikka sellainen olisi keksittykin. Kohta varmaan joku keksii sitoa kunnallisen äänioikeuden maksettuihin veroihin. Näin tehtiin aina vuoteen 1917 asti.
Sosiaalitoimen yksityistäminen on ihan sitä samaa restaurointia. Vanhustenhoito ja jopa toimeentulotuki yksityistetään ja kilpailutetaan kuten huutolaisauksuunissa ennen. Halvimman tarjouksen tekijä saa huutolaiset hoidettavakseen. Viimeiseimpänä uutuutena on edunvalvonnan yksityistäminen. Kirjailija Kalle Päätalon äiti Riitu oli lapsena orvoksi jäätyään joutunut huutolaiseksi ja holhoojat olivat jotenkin oudolla tavalla saaneet omikseen perheen maat.
Sisäministeri esitti Liikkuvan Poliisin lakkauttamista ja poliisipiirejä on yhdistelty jo kauan. Haja-asutusalueella ei poliisia enää näy, eikä sitä oikeastaan kannata pyytääkään paikalle. Vainajatkin ovat ehtineet jo jäähtyä poliisin viimein ennättäessä tutkimaan asioita. Tavoitteena näyttää olevan paluu 150 vuoden takaiseen häjyaikaan, jolloin isossa pitäjässä oli yksi ainoa ruma vallesmanni taistelemassa roistolaumoja vastaan. Tai sitten paikalliset perustavat omia järjestyskaartejaan, kuten tehtiin vajaa sata vuotta sitten.
Varuskuntien lakkauttaminen etenee rutisten, mutta etenee kuitenkin. Ainakin itäinen Suomi on kohta täysin vailla armeijan läsnäoloa. Tavoitteena lienee palata ruotujakolaitokseen, jossa muutamat talot yhdessä velvoitettiin ylläpitämään sotamies.
Seuraavaksi saamme varmaan käyttöön vuosina 1664 - 1883 voimassa olleen palveluspakon. Silloin jokaisen oli pystyttävä todistamaan olevansa jonkun toisen palveluksessa ellei sattunut kuulumaan omistavaan luokkaan. Työtä vailla oleva tuomittiin irtolaisena pakkotyölaitokseen. Oikeastaan tähän ollaan menossa hyvää vauhtia, koska jokainen työtön voidaaan jo nykyisin määrätä työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan tekemään työtä ilman palkkaa.
Tunareita ei pitäisi päästää restauroimaan yhtään mitään.
Luokka: historia, yhteiskunta | 7 Kommenttia »
Jatkossa huolellisemmin
Viime lauantaina kirjoitin Juuan kunnanjohtajan toimivaltansa ylittäen tekemästä päätöksestä, jolla hän vastoin hallintosääntöä myönsi tekniselle johtajalle palkallista virkavapaata ylemmän AMK-tutkinnon suorittamista varten. En kritisoinut kirjoituksessani koulutusta, palkallista virkavapaata enkä teknistä johtajaa. Kritiikkini kohdistui hallintosäännön vastaiseen menettelyyn ja asian katoamiseen kunnanhallituksen esityslistalta.
Eiliseen kunnanhallituksen kokoukseen asia oli taas ilmestynyt ylimääräisenä ja päätöskin saatiin tehtyä. Lyhyesti sanottuna kunnanjohtaja siis myönsi viime tammikuussa palkallista virkavapaata, vaikka hänellä ei ole tällaista toimivaltaa. Päätös olisi kuulunut kunnanhallitukselle.
Kunnanhallituksella on otto-oikeus kunnanjohtajan ja muiden viranhaltijoiden tekemiin päätöksiin. Jokaisessa kunnanhallituksen kokouksessa on vakioasiana viranhaltijoiden tekemien päätösten vahvistaminen. Kunnanhallitus päättää, että se joko käyttää otto-oikeuttaan kunnanhallituksen kokousten välissä tehtyihin päätöksiin tai kuten tavallista, ei käytä.
Eilisen kunnanhallituksen kokouksen pöytäkirjan mukaan kunnanjohtaja ei tuonut tätä virkavapausasiaa kunnanhallituksen harkintaan tammikuussa tehtyään päätöksen. Hän kertoi siitä vasta toukokuussa, jolloin virkavapaa oli jo pidetty. Kunnanhallitus joutui nyt toteamaan, että otto-oikeutta ei enää voida käyttää. Samalla kunnanhallitus heristi kohteliaasti sormeaan ja kehoitti jatkossa noudattamaan huolellisuutta henkilöstöä koskevien asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.
Kunnajohtajalle siis sanottiin suunnilleen että sattuuhan sitä, vaikka hän toimi vastoin virkavelvollisuuksiaan peräti kaksi kertaa samassa asiassa. Ensimmäinen oli toimivallan ylitys ja toinen asian jättäminen esittelemättä otto-oikeuden käyttämistä varten. Kunnanhallitus toteaa itsekin, että olisi asiasta tiedon saatuaan käyttänyt otto-oikeuttaan. Todennäköisesti kunnanhallitus olisi vahvistanut päätöksen sellaisenaan jo tammikuussa, joten asia olisi ollut kunnossa.
Nyt kunnanhallitus käytti harkintaansa ja antoi armon käydä oikeudesta. Hyvä näin, mutta kunnanhallitukselle ei taidettu edes esitellä muita vaihtoehtoja. Selvää on tietenkin, että jo pidettyä virkavapaata ei enää voi perua. Kunnahallituksella olisi kuitenkin ollut mahdollisuus periä tekniseltä johtajalta takaisin virkavapausajalta väärin perustein maksettu palkka.
Se olisi minunkin mielestäni ollut epäreilua, koska uskon teknisen johtajan toimineen vilpittömästi. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaatia kunnanjohtajaa korvaamaan kunnalle aiheuttamansa vahinko. Se olisi saattanut olla paljon opettavaisempaa kun pelkkä pyyntö olla jatkossa huolellisempi.
Tämä on kokonaisuudessaan pikkujuttu, mutta kuvaa hyvin kunnan toimintaa. Jos tällaisissa asioissa viitataan säädöksille kintaalla, niin mahtaako samaa tapahtua myös isommissa asioissa? Se tässä huolestuttaa, ei yhden virkamiehen parin viikon palkallinen virkavapaus.
Luokka: kunnallishallinto | 6 Kommenttia »
Tarranliimaajien vallankumous
- Parlamentarismi ei tuota tuloksia. Rauhanomaisesti emme kykene ravistelemaan suomalaisia hereille. Koska Suomen Vastarintaliike on vallankumouksellinen kansallissosialistinen järjestö, on kukin sen aktivisteista valmis uhraamaan ja puolustamaan aatettaan ja tovereitaan viimeiseen asti. Meidän on vastaisuudessa oltava entistä näkyvämpi, hyökkäävämpi ja kiinteämpi liike. Kykymme ja arvomme ihmisinä tullaan mittaamaan suhteessa vallankumoukseen. Millään muulla ei lopulta ole väliä.
Tällaisia juttelee ihan omalla nimellään ja kasvoillaan Suomen Vastarintaliikkeen uusi, edeltäjänsä nimeämä johtaja. Lisää tästä liikkeestä voitte halutessanne lukea täältä ?p=5289
Suomen Vastarintaliike on natsijärjestö. Heidän tavoitteenaan on perustaa uusi kansallissosialistinen tasavalta, joka muodostuu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista sekä mahdollisesti Baltian maista. Nämä alueet muodostavat luontevan rodullisen ja kulttuurillisen alueen, jonka olemassaolon uusi valtio turvaa.
Uusi valtio nojaa valtansa voimaan, armeijamalliseen hierarkiaan, kurinalaisuuteen, uskollisuuteen ja ennen kaikkea johtajaan, jota tavallinen ihminen ei pysty heti kyseenalaistamaan. Nykyisen demokratiakäsitteen kannattaja kannattaa samalla myös mm. homojen avioliitto- ja adoptio-oikeutta, siionistista finanssiplutokratiaa sekä kansainvälistä yläluokkaa. Arjalaiset ihmiset pyritään nykyisin muuttamaan ajattelemattomiksi, mutta asiat muuttuvat. Tulevaisuudessa on yksi valtapuolue, Nationalsocialistisk Orden NSO, jonka johtavat jäsenet tulevat muodostamaan korkeimman senaatin, joka valitsee johtajan ja toimii hänen neuvonantajanaan.
Ylläoleva on heidän omasta ohjelmastaan parin vuoden takaa, mutta ei tavoite ole miksikään muuttunut. Toimintatavat sen sijaan ovat. Aiemmin nämä keskittyivät liimailemaan tarrojaan yön pimeydessä, mutta nykyisin he järjestävät omia taistelukoulutuspäiviään ja kuten nähdään, esiintyvät täysin avoimesti.
Tällainen avoimuus on yhteiskunnan kannalta hyvä asia, mutta heidän itsensä kannalta uskaliasta. Valtiovalta ei suhtaudu kovin suopeasti vallankumoussuunnitelmiin. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 2 momentti sanoo asiasta näin:
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Teosta säädetty minimiragaistus on 4 kuukautta ja maksimi 4 vuotta vankeutta.
Eivät nämä koskaan mitään vallankuomusta tule tekemään. Olen kuitenkin 22.7.1977 vannomassani sotilasvalassa luvannut näin:
Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
En usko natsivallankumouksen koskaan etenevän tarrojen liimaamista pitemmälle, joten enpä viitsi vaivata viraanomaisia millään ilmoituksella. Jos tämä kirjoitus sattuu jonkun viranomaisen silmiin, niin voin sanoa täyttäneeni valani velvoituksen.
Luokka: laki, maanpuolustus, sananvapaus, yhteiskunta | Ei kommentteja »
Ajatuksen outo lento
Kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara julkaisi eilen Uuden Suomen blogissaan kirjoituksen, jonka ajatusta minä en oikein ymmärrä. Koska juttu Kuka hyötyy vanhusten laitoshoidosta? on lyhyt, niin julkaisen sen kokonaan tässä:
Ministeri Guzenina-Richardson haluaa korkeat, tiukat henkilöstömitoitukset vanhuspalvelulaitoksiin (vanhainkodit ja pitkäaikaishoito). Jotta kunta pystyy ne täyttämään, tulee vanhusten avohoitoa (kotihoito, palveluasuminen) vähentää kunnassa. Kuka tästä hyötyy?
Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista. Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.
Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.
Avopalveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoitoa tulisi kehittää, jotta voimme asua kotona mahdollisimman pitkään, ei kuitenkaan aina loppuun saakka, sillä vanhusta tulee hoitaa turvallisesti ja hänen omaa tahtoaan kunnioittaen.
Näin siis Sirpa Asko-Seljavaara. Hän tuntuu ajattelevan, että jossain vaanii häijy yhteiskunta, joka haluaa kaapata kotihoidossa olevat vanhukset laitoksiin ja hoitaa heitä siellä väkisin. Hoidettavan eläke- ja muut tulot tämä hävytön yhteiskunta vie lähes kokonaan, mutta jättää omaisuuden rauhaan odottamaan perittävän kuolemaa.
Onneksi tähän hätään rientävät hoidosta 2 000 - 4 000 euroa kuukaudessa perivät yksityiset palveluntuottajat, jotka pakottavat vanhuksen myymään omaisuutensakin pystyäkseen maksamaan hoidon. Vasta rahojen loputtua ja omaisuuden kadottua antaa yhteiskunta kalliin palvelusetelin.
Asko-Seljavaarasta on tainnut tulla kommunisti, koskapa hän suhtautuu näin epäilevästi yksityisiin palveluntuottajiin ja suorastaan vihamielisesti perintöön.
Tällaista tekstiä syntyy vaalien alla, kun asioista näköjään mitään tietämätön yrittää manipuoloida vielä vähemmän tietäviä äänestäjiään. Tässä maassa ei ole eikä tänne tule sellaista määrää laitoshoitopaikkoja, että kaikki vanhukset voitaisin niihin kaapata. Ei sittenkään, vaikka rahaa lapioitaisiin yhä kiihtyvällä tahdilla ostopalveluihin. On ihan varmaa, että kotona asumaan pystyvät saavat siellä jatkossakin asua.
Ydinajatuksena tässä kummallisessa tekstissä lienee, että vanhustenhoitoon kaavailtu henkilöstömitoitus on se kaiken pahan alku ja juuri. Mistähän löytyisi joku puhumastaan asiasta jotain tietävä kokoomuspoliitikko?
Luokka: mielipide, politiikka, vanhustenhoito | 5 Kommenttia »
Mistä näitä tulee?
-Tämä sosiaaliturva ei toimi, kun työttömän ei tarvitse tehdä ollenkaan töitä tai yleensä ettei vaadita rahan vastineeksi edes aamulla menemään jonnekin. Se vasta ihmisen rampauttaa.
Näin pohdiskeli taas kerran eräs tuleva kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas facebookissa. Minä en lakkaa ihmettelemästä näiden ihmisten ajattelua. Heillä ei tunnu olevan mitään käsitystä sosiaaliturvan ja työnteon välisestä suhteesta ja kaikkein vähiten työttömyydestä. Heillä on merkillinen päähänpinttymä, jonka mukaan työttömät ovat työttömiä omasta halustaan ja siksi heidät pitäisi pakottaa tekemään jotain hyödyllistä ilmaiseksi. Jos mitään tekemistä ei löydy, niin sitten työttömien pitäisi ainakin “mennä jonnekin” rahan vastineeksi.
Mikähän mahtaisi olla sellainen paikka, jonne työttömien pitäisi mennä aamuisin rahan vastineeksi? Mahdetaankohan nyt taas kerran puhua vaikkapa lumitöistä, vanhustenhoidosta ja tuhansista muista tekemättömistä töistä? Vai pitäisikö työttömien mennä johonkin toimintakeskukseen seisoskelemaan tumput suorina tai askartelemaan vaikkapa joulukuusenkoristeita? Vai olisiko pelkkä asennossa seisottaminen torilla mitään?
Kumpikohan rampauttaa ihmistä enemmän, pelkkä työttömyys vai työttömyys höystettynä ilmaisella työnteolla tai pelkällä velvollisuudella mennä jonnekin päivittäin?
Sanotaan se nyt taas kerran. Työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työtön on sellainen, jolla ei ole työpaikka eikä kukaan maksa hänelle palkkaa. Siksi työttömälle maksetaan työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea tarkoituksena pitää hänet hengissä sen aikaa, että se työpaikka löytyy. Työttömyysetuutta tai jopa toimeentulotukea vastaan tehtävä työ on hävytöntä ilmaisen työn teettämistä.
Olen ennenkin kertonut tapauksen vajaan kymmenen vuoden takaa, jolloin toimin vähän aikaa työttömien yhdistyksen toiminnanjohtajana. Yhdistyksen kirpputorin ja ruokalan tiloihin tuli eräs hyvin pukeutunut rouva kyselemään, että missä täällä niitä työttömiä on. Hänestä kun olisi niin mukava niitä katsoa ja hän oikein asiakseen sitä varten lähti liikkeelle. Harmittaa, että en tullut kysyneeksi odottiko rouva kenties näkevänsä sirkustemppuja vai halusiko hän vain käskeä näitä joutilaita menemään töihin.
Nyt ne sen rouvan ajatusmaailmalla varustetut ihimiset pyrkivät ja varmaan pääsevätkin valtuustoihin. Eduskunnassahan heitä jo on.
Luokka: politiikka, työttömyysturva | 9 Kommenttia »
Pidetään piilossa
Jos työnantaja ei kohtele työntekijöitään tasapuolisesti, niin työilmapiiri kärsii. Juuan kunnan työilmapiirin oletan melko huonoksi ja olen vähän sellaista kuullutkin. Syynä on yksinkertaisesti se, että kunnan henkilöstöpolitiikka perustuu tasapuolisuuden sijaan henkilösuhteisiin, sukulaisuuteen, kaveruuteen ja ihan pelkkään pärstäkertoimeen.
Yksi saa, mutta toinen ei saa samaa. Lisäksi päätökset tehdään vaivihkaa ja yritetän pitää salassa. Työyhteisö ne kuitenkin tietää ja lipsahtaapa joskus jotain julkisuuteenkin. Viime kunnanhallituksen esityslistalle pääsi vahingossa yksi virkavapausasia, mutta se poistettiin kiireen vilkkaa kokouksessa.
Kunnanjohtaja päätti viime tammikuussa myöntää tekniselle johtajalle palkallista virkavapaata kaikkiaan 14 päivää tammi-toukokuun väliselle ajalle ylempään AMK-tutkintoon kuuluvia opintoja varten. Kunnan hallintosäännön 35 §:n mukaan kunnajohtajalla ei tällaista oikeutta ole. Hän saa kyllä myöntää palkatonta virkavapaata 30 päivän ajan, mutta ei palkallista. Lisäksi hän saa määrätä alaisiaan koulutukseen, mutta se koskee vain tavanomaista työhön liittyvää työajalla tapahtuvaa kurssitusta.
Kunnanjohtaja siis ylitti toimivaltansa ja asia oli tarkoitus korjata hyväksyttämällä asia jälkikäteen kunnanhallituksella. Näin ei kuitenkaan tehty eikä asia näytä olevan seuraavankaan kokouksen esityslistalla. Ilmeisesti kunnanhallitus päätti olla hiljaa ja toivoa, että kukaan ei asiaa huomaisi.
En minä tätä opiskelua vastusta ollenkaan, en edes palkallisena. Oppi on aina hyväksi eikä kunnan taloutta kaada kenenkään kahden viikon mittainen palkallinen virkavapaus. Se tässä vain ihmetyttää, että miksi toisille annetaan mahdollisuus täydentää ammatillista koulutustaan palkallisesti, mutta jotkut toiset eivät pääse edes työhönsä suoraan liittyville parin vuorokauden mittaisille koulutuspäiville. Lisäksi tiedän ainakin yhden henkilön suorittaneen nykyisen tehtävänsä edellyttämän tutkinnon kesälomiensa aikana ja palkatonta virkavapaata ottaen.
Kunnan pitäisi laatia kelvollinen henkilöstöstrategia ja saattaapa sellainen ollakin jossain nurkassa pölyttymässä. Kukaan ei ainakaan ole sitä ihan äsken tutkinut, saati sitten soveltanut.
Luokka: koulutus, kunnallishallinto | 3 Kommenttia »
Laillista kikkailua
Hoitajien henkilöstömitoituksen lisääminen lakiin kuulemma tuhoaa koko terveydenhuollon ja julkisen sektorin talouden. Näinhän meille kerrotaan. Minun mielestäni on ihme, ettei se julkinen talous ole jo täysin tuhoutunut. Yksityiset suuryritykset myyvät yhä enemmän kunnille ostopalveluja nimenomaan hoitoalalla ja lisääntyvässä määrin myös sosiaalialalla lastensuojelua myöten. Veroja ne kuitenkin maksavat voitoistaan käsittämättömän vähän.
Esimerkiksi näitä kaikkia palveluja myyvän Mehiläisen omistaa Ambrea, joka taas kuuluu Jerseyn veroparatiisissa reksiteröityyn Triton-konserniin. Toissa tilikaudella Mehiläinen tuotti voittoa 40 miljoonaa euroa, josta se maksoi yhteisöveroa Suomeen vain 360 000 euroa.
Viimeksi kuluneella poikkeuksellisen lyhyellä tilikaudella 1.5. - 31.12.2011 Mehiläinen tuotti voittoa 21,7 miljoonaa euroa, josta se maksoi yhteisöveroa 542 287 euroa. Yhteisövero on suomessa 26 %, mutta Mehiläisen tapauksessa se oli vain 2,5 %.
Rahat on siirretty emoyhtiö Ambrealle Jerseyn saarelle konserniavustuksina ja korkovähennyksinä. Konserniavustus on suoraa rahansiirtoa ja korkovähennys toimii näin:
Kansainvälinen emoyhtiö siirtää varojaan suomalaiselle tytäryhtiölle lainoina, jota ne eivät välttämättä edes tarvitse. Tytäryhtiön emoyhtiölle maksamat korot ovat verovähennyskelpoisia, joten ne pienentävät verotettavaa voittoa. Mehiläinen on velkaa muille saman konsernin yrityksille peräti 23 miljoonaa euroa ja saamisia sillä on niiltä vain kolme miljoonaa.
Mehiläisen lisäksi tätä tekevät kaikki palveluja myyvät kansainväliset yritykset. Laillinen veronkierto tai virallisesti verosuunnittelu sujuu oikein hyvin. Verotuksen pienentämiseksi ulkomaille siirretyt voitot on kuitenkin hankittu osittain verovaroin, kunnille myydyistä ostopalveluista. Ja jokainen tietää, keneltä ne kunnan rahat ovat peräisin.
Niin kauan kuin tällainen rahan virtaaminen ulkomaille on laillista on turha tulla höpöttämään henkilöstömitoituksen tuhoisasta vaikutuksesta julkiseen talouteen. Tukitaan tällaiset rahavuodot, niin ongelma ainakin pienenee.
Luokka: elinkeinoelämä, talous, terveydenhoito, yhteiskunta | 6 Kommenttia »
Kataisen palkka-ale
Pääministeri Jyrki Katainen julisti eilen, että oppisopimuskoulutuksessa olevien palkkaa tulee pudottaa roimasti. Hänen retoriikkansa oli mielenkiintoista. Syvällä vakaumuksen rintaäänellä hän kertoi esimerkin kuorma-autoyrittäjästä, joka ottaa opinhaluisen nuoren koulutettavaksi oppisopimuksella ja joutuu maksamaan tälle täyden ammattimiehen palkan. Eihän tässä ole mitään tolkkua, hän perusteli julistustaan.
Harvoin kuulee pääministerin suusta noin onnetonta perustelua. Olisi ihan oikeudenmukaista kuitata hänen mietteensä lyhyesti sanomalla VMP, mutta yritän olla vähän Kataista perusteellisempi.
Työnantaja ei maksa oppisopimuskoulutuksessa olevalle täyttä ammattimiehen palkkaa. Ammattikoululaisten etujärjestö Sakki ry:n mukaan oppisopimuskoulutuksessa olevalle maksetaan työjaksoilta palkkaa, joka on noin 70 - 80 % työehtospoimuksen alarajasta. Palkka ei siis missään tapauksessa ole ammattimiehen palkka.
Kouluttavatko työnantajat sitten nuoria oppisopimuksella ihan hyvää hyvyyttään, palkkaa maksaen ja korvauksetta? Eivät kouluta. Työnantajalle maksetaan ammattiin valmistavasta koulutuksesta oppilasta kohti 1-250 euroa kuukaudessa ja joissain tapauksissa jopa 350 euroa. Lisäkorvausta maksetaan 1-200 euroa kuukaudessa.
Jos koulutettavaksi otetaan työtön henkilö, niin tämän lisäksi työnantajalle maksetaan palkkatuen perusosana 23,50 euroa päivältä ja lisäosaa, joka on enimmillään 60 % perustuesta. On siis ihan selvää, että oppisopimuskoulutuksesta ei koidu työnantajalle pelkkiä kustannuksia ilman mitään korvauksia.
En missään tapauksessa halua vähätellä oppisopimuskoulusta ja sitä järjestäviä työnantajia. He tekevät erinomaista työtä ja ovat kaikki saamansa korvaukset ansainneet. Kataista minä kritisoin poliittisena helppoheikkinä toimimisesta. Hänen puheissaan kaikuu se vanha tuttu kokoomuksen ajatus, jonka mukaan työpaikkoja luodaan ja työllisyyttä parannetaan mahdollisimman halvalla tai peräti ilmaisella työvoimalla.
Entä jos joku ottaisi Kataisen puheet ihan tosissaan ja toteuttaisi ne sellaisenaan? Oppisopimuskoulutettavilta vietäisiin suurin osa nyt maksettavasta palkasta, mutta ilmeisesti kaikki työnantajan tuet pidettäisiin ennallaan. Näin päättelen siitä, että Katainen ei puhunut niistä korvauksista mitään.
Epäilemättä se esimerkkinä toimiva kuorma-autoyrittäjä ottaisi paljon lisää opetettavia, koska se olisi taloudellisesti kannattavaa. Koulutettavat tekisivät hänelle työtä työharjoittelujaksojen aikana ja firma saattaisi menestyä hyvin. Mikään ei kuitenkaan takaisi, että ne koulutuksesta valmistuneet saisivat pysyvän työpaikan. Ei työnantajan kannattaisi palkata ammattimiehiä, joille joutuisi oikeasti maksamaan TES:n mukaista ammattilaisen palkkaa. Hän ottaisi tietenkin uusia koulutettavia tekemään työt puoli-ilmaiseksi.
Tällä tavalla saataisiin paljon niitä Kataisen kaipailemia potentiaalisia yrittäjiä. Kuinkahan moni heistä oikeasti pystyisi perustamaan kujetusalan yrityksen ja onnistuisi työllistämään edes itsensä? Kalusto on melkoisen kallista.
Sama pätee ihan kaikilla muillakin aloilla. Työnantaja ei maksa täyttä palkkaa, jos hänellä on mahdollisuus saada työntekijöitä halvemmalla. Sanon minä sen sittenkin: VMP.
(Ne Kataisen unohtamat työnantajan saamat tuet löytyvät täältä: rahoitus.html)
Luokka: koulutus, politiikka, työelämä | 4 Kommenttia »
Rikolliset
Rikoslain mukaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun voi tuomioistuin määrätä yhdyskuntapalveluun. Palvelu ajoitetaan yhtä pitkälle ajanjaksolle kuin alkuperäinen vankeusrangaistus on. Työtä tehdään yleensä 3-4 tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. Työ tehdään julkisyhteisön (valtio, kunnat, seurakunnat) tai julkisoikeudellisen yhdistyksen palveluksessa.
Tähän ei ole mitään huomautettavaa; rikollinen on rangaistuksensa ansainnut ja yhdyskuntapalvelun on lainsäätäjä katsonut soveliaaksi rangaistusmuodoksi.
Rikollisia kohdellaan kuitenkin lievemmin kuin pitkäaikaistyöttömiä. Työtön voidaan määrätä pelkällä työvoimaviranomaisen hallinnollisella päätöksellä kuntouttavaan työtoimintaan tekemään ilmaista työtä 3 - 24 kuukaudeksi kerrallaan. Työ tehdään julkisyhteisön (valtio, kunnat, seurakunnat) tai julkisoikeudellisen yhdistyksen palveluksessa. Työtä on tehtävä 1 - 5 päivänä viikosssa vähintään neljä tuntia päivässä. Palkkaa ei makseta, vaan kuntouttavalla työtoiminnalla rangaistu saa pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä ruokarahaa.
Yhdyskuntapalveluun tuomittu on tehnyt jonkin rikoksen. Pitäaikaistyöttömän ainoa rikos on työttömyys. Jos työtön on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan, työmarkkinatukea työttömyyspäivärahakauden jälkeen 180 päivää tai jos hän on viimeiset 12 kuukautta saanut elantonsa toimeentulotuesta, niin hänet voidaan määrätä kuntouttavaan työtoimintaan.
Tuomittu rikollinen ja pitäaikaistyötön tekevät rinta rinnan samaa työtä, mutta rikollinen tekee sitä vähemmän.
Tässä sama asia kuvana:
Luokka: historia, kriminaalipolitiikka, työelämä, työllistämistoimenpiteet | 3 Kommenttia »
Historiaa kirjoitetaan
Kaikkien kansanliikkeiden tai sellaisiksi aikovien kannattaa aloittaa hyvissä ajoin oman historiansa kirjoittaminen, jotta menneisyydestä saadaan mahdollisimman mieluisa ja sankarillinen. Jonkinlaista kummallista hupia minulle tuo Finnish Defence Leaguen meneillään oleva menneisyyden kartoitus. Tämä islaminvastainen porukka lienee toiminut facebookissa vasta reilun vuoden, mutta sankaritarun aineksia alkaa olla jo koossa.
Virallisen version mukaan liikkeen ainoa näkyvä hahmo Mimosa Koiranen on ihan yksin ja omasta aloitteestaan perustanut FDL:n huolestuttuaan median vääristelystä. Näin se tapahtui:
Ehkä kaikki oikeasti kävi näin. Ehkä Mimosa tosiaan koki jumalaiseen ilmestykseen verrattavan hengellisen herätyksen Tampereella tapahtuneen tuhopolton seurauksena ja päätti ilman mitään ulkomaisia esikuvia perustaa facebookiin ryhmän puolustamaan suomalaisia arvoja ja puolueetonta tiedotusta.
Minunkin hataran muistini mukaan ryhmä ilmestyi juuri Tampereen tuhopolton aikoihin. Mimosan nimeä en silloin tiennyt, koska hän ei kirjoitellut ainakaan omalla nimellään. Kaikki muut kirjoittelivat ja kaikkein eniten ääntä pitivät Klaus Elovaara ja Jani Viinikainen. Jutut olivat sitä tasapuolista muslimien, homojen ja viherpunikkien vihaamista, jota nämä herrat harjoittivat ja harjoittavat yhä lukuisissa muissakin ryhmissä. Siksi en kiinnittänyt FDL:n touhuihin juuri mitään huomiota.
Sitten tälle “kansanliikkeelle” ruvettiin etsimään näkyvää edustajaa yllättävän demokraattisesti äänestyksellä. Tämä on aika kummallista, koska luulisi liikkeen perustajan olevan itseoikeutettu johtaja. Äänestyksessä oli ehdolla useita nimiä, kuten kuvasta näkyy:
Äänestyksen voitti siis Mimosa, mutta hyvänä kakkosena oli Klaus Elovaara ja Jani Viinikainen sijoittui kolmanneksi. FDL:n kannalta äänestystulos oli varmasti hyvä asia, mutta miksi ihmeessä perustaja mahtoi kokea tarpeelliseksi äänestyttää oman liikkeensä johtajasta?
Mimosa sanoo, että English Defence Leaguella ei ollut mitään tekemistä FDL:n kanssa. Samaa väitettä on toisteltu useinkin, vaikka kaikki nimeä, tunnusta ja toimintatapoja myöten on selvää EDL:n kopiointia. Yhteyttäkin pidetään tiiviistii, kuten tässä nähdään:
Ennen nettiaikaa oman historiansa pystyi kirjoittamaan uusiksi niin monta kertaa kuin halusi, mutta nykyisin siinä voi tulla uskottavuusongelmia. Kaikesta kun jää jälki ja joku ne jäljet kuitenkin muistaa.
Keskiviikko 15.8.
Kuten odottaa sopi, niin FDL:ssä teksti otettiin vastaan asiallisesti kritisoiden:
Eipä taida olla tuossa joukossa yhtään aikuista.
Luokka: historia, media | 4 Kommenttia »
Hölynpölyä
Mitä tekee pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kunnanhallitus silloin, kun se joutuu antamaan lainvastaisesta toiminnastaan selityksen Aluehallintovirastolle? Se kirjoittaa sivun verran itsestäänselvyyksiä ja hölynpölyä, mutta ei vastaa kantelussa esitettyyn ollenkaan. Syyn se vierittää kokonaan sellaiselle taholle, joka ei kunnanhallituksen oman määräyksen takia ole asiaa edes päässyt käsittelemään.
Kyse on etsivän nuorisotyön projektista, jonka sivistyslautakunta päätti aloittaa päätöksellään 15.6.2010. Projektin tarkoituksena oli tavoittaa tuen tarpeessa olevia nuoria hyvissä ajoin ennen syrjäytymistä ja saattaa heidät palvelujen ja muun tuen piiriin. Rahoitus projektiin saatiin ministeriöltä ensiksi ajalle 1.7.2010 - 31.5.2011 ja heti perään aina 31.3.2012 saakka. Tätä jatkorahoitushakemusta ei lautakunta käsitellyt, vaan sen hoiti sivistysjohtaja virkansa puolesta.
Uutta jatkorahoitusta olisi pitänyt hakea joulukuun 2011 alkuun mennessä. Sitä ei kuitenkaan haettu, koska kunnanhallitus päätti epävirallisesti ja siis pöytäkirjan ulkopuolella lopettaa koko projektin. Sivistysjohtajalle annettiin määräys olla hakematta rahoitusta ja häntä kiellettiin esittelemästä asiaa lautakunnalle.
Kunnanvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen kanteli asiasta Aluehallintovirastolle. Kunnanhallitus antoi niin sanotun selvityksensä 9.5.2012. Selvityksessä kerrataan projektin eteneminen ja tarkoitus ja referoidaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä. Sanallakaan ei kerrota, miten projekti loppui. Lopuksi koko asia laitetaan lautakunnan omaksi syyksi tällä lauseella:
Juuan sivistyslautakunta ei ole tehnyt erillispäätöstä jatkorahoituksen hakemiseksi projektimuotoiselle etsivänuorisotyölle 31.3.2012 jälkeiselle ajalle.
Selitys päättyy juuri kun ollaan pääsemässä itse asiaan. Tietenkään lautakunta ei hakenut rahoitusta, koska kunnanhallitus sen hakemisen nimenomaan kielsi. Kielsipä vielä epävirallisesti, pelkän kahvipöytäkeskustelun tuloksena ilman, että asiasta olisi tehty merkintää pöytäkirjaan. Tämän päätöksen puuttumisen on kunnanjohtaja kantelun tekijälle suoraan myöntänyt, vaikka se ei ole edes tarpeen. Näkeehän sen jokainen pöytäkirjoja lukeva, että tällaista päätöstä ei ole koskaan tehty.
Kunnanhallitus siis kielsi epävirallisella ja siten lainvastaisella päätöksellään lautakunnan esittelijää esittelemästä lautakunnan toimivaltaan kuuluvaa asiaa. Ymmärrän hyvin, että tätä on hankala selittää kanteluviranomaiselle.
Olisihan projekti voinut jatkua, jos sivistysjohtaja olisi uskaltanut toimia vastoin laitonta määräystä ja esitellyt rahoitushakemuksen lautakunnalle. Harva kuitenkaan tohtii tehdä omaa elämäänsä hankalaksi uhmaamalla ylempiään.
Luokka: kunnallishallinto, laki | 1 Kommentti »
Tapaoikeus ja laki
Jotkut lietsovat jatkuvasti kauhukuvia islamin maailmanvalloituksesta ja sharia-lainsäädännön voittokulusta. Sharia kärkkyy suunnilleen rajallamme ja oikeastaan on jo täällä. Kohta sitten kivitetään julkisesti avionrikkojia ja silvotaan pikkutyttöjä, eivätkä Suomen viranomaiset mahda asialle mitään.
Jos näille pelkoaan huutaville vouhottajille yrittää puhua järkeä, niin seurauksena on joukkohyökkäys. Tälle massamölinälle on tyypilistä, että kenelläkään ei ole yhtään mitään järkevää kommentoitavaa heille sanottuun. He toistavat omia uskonkappaleitaan tilskuttaen kuin itsepäinen lintu yhtä ja samaa. Näin se taas kerran käy:
Kommentoin siis erästä viestiketjua ihan toisella sivulla, mutta FDL katsoi aiheelliseksi nostaa kommenttini omaksi päivityksekseen. Mitäs kamalan suvakkimaista minä sitten oikein sanoin? Sanoin, että erilaisia uskonnollisia tapoja saa noudattaa, mikäli ne eivät ole ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa. FDL:n mielestä minä olen unohtanut, että jotkut ääriainekset noudattavat shariaa äärimuodossaan.
En minä sitä ole unohtanut. Jos joku noudattaa Suomen lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevaa uskonnollista tapaa, niin hän syyllistyy rikokseen. Kaksi al-shabaab -yhteyksistä epäiltyä jäi kiinni, joten Suomen laki myös toimii. Näille FDL:n vänkääjille ja ajatustenlukijoille ei mene päähän tämä perusasia:
Suomen oikeusjärjestelmä ei salli lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevaa uskonnollista tapaoikeutta, ei yhtään minkään uskonnon. Jos sen sijaan jokin uskonnollinen tapa, kuten vaikkapa sapatti tai paasto, ei ole ristiriidassa Suomen lain kanssa, niin kenelläkään ulkopuolisella ei pidä olla tähän tapaan mitään sanomista.
Järjen äänellä puhumista yrittävä saa siis vastaansa mölinää ja erityisesti FDL:n ylläpitäjiltä myös psykologisen pika-analyysin.
Näin siis päädytään pika-analyysin kautta suvakkivastustajan esittelyyn. Lopuksi sitten tämä toisessa paikassa jutun alunperin aloittanut sulkee ympyrän ja palaa takaisin omaan lähtöolettamaansa kertomalla, että vastustajat eivät ymmärrä moneen kertaan jauhettuja totuuksia. Tässä asiassa olen tämän Sari Karlströmin kanssa kerrankin samaa mieltä.
Suomen oikeusjärjestelmän perusteisiin tutustuminen olisi ihan hyödyllistä myös FDL:lle ja sen myötäilijöille. Ja kun nyt FDL katsoo asiakseen linkittää myös tämän blogini esittelysivun, niin ennen niitä odotettavissa olevia kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia kannattaa lukea, miten olen luvannut niihin suhtautua.
klo 20.20
FDL näkyy jatkavan samasta aiheesta vielä näin:
...tuo suvakkiväki ei todellakaan tunnu tajuavan, että Euroopassa toimii jo SHARIA-OIKEUKSIA eli asiat päätetään SHARIA-MUKAAN. Sahrai EI OLE mikään tapa, jollaisia esim joulukuusenkoristelu tai siivouskäytännöt. M
M:lle tiedoksi, että juridiikassa tapaoikeudella tarkoitetaan muuta kuin lainsäädäntöelimissä säädettyä lakia. Tällaista tapaoikeutta ovat mm. sharia ja Mooseksen laki, jota muuten Ruotsin valtakunnassa käytettiin toissijaisena oikeuslähteenä 1600-luvulla. Oleellista on tajuta, että kukaan ei ole tuomassa shariaa Suomen säädännäisoikeuden rinnalle, saati sitä korvaavaksi.
Luokka: laki, oikeus | 6 Kommenttia »
Hallinnon tasapuolisuus
- Nimeni on ylikersanddi NN ja dapani duledde dundemaan. Olen viddumainen mies, mudda olen viddumainen kaikille dasapuolisesdi. Minulla ei ole suosikkeja.
Näin esitteli itsensä aikoinaan aliupseerikoulun joukkueenjohtaja ja hän osoittautui sanojensa mittaiseksi mieheksi. Ei hän oikeasti niin kauhean paha ollut, mutta hän oli aina ehdottoman tasapuolinen kaikkia alaisiaan kohtaan. Hänellä ollut suosikkeja eikä inhokkeja. Hän tulee aina mieleeni silloin, kun mietin hallinnon tasapuolisuuden vaatimusta.
Hallinnon oikeusperiaattesta säädetään Hallintolain 2 luvun 6 §:ssä näin:
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Otetaanpa muutama eilen kuulemaani tapaus Juuan kunnan hallinnon tasapuolisuudesta. Verkkosivujensa mukaan kunta omistaa 385 vuokra-asuntoa, joista yli puolet on aravavuokra-asuntoja. Näitä arava-asuntoja vuokrattaessa asetetaan kunnan kertoman mukaan etusijalle eniten asunnon tarpeessa olevat pienituloisimmat ja vähävaraisimmat hakijat.
Kuntaan muuttoa suunnitteleva entinen juukalainen ja toinen täällä jo asuva henkilö ovat mitenkään tosiinsa liittymättä tiedustelleet kunnan vuokra-asuntoa. Heille on sanottu suoraan, että luottotiedoissa olevan häiriömerkinnän takia he eivät koskaan tule saamaan kunnalta asuntoa. Kuitenkin myös luottotietonsa menettäneille vuokrataan jatkuvasti asuntoja vaatimalla heiltä takuuvuokra ja muutaman kuukauden vuokraennakko. Molemmat asunnonkyselijät ovat ilmoittaneet halukkuutensa maksaa sekä takuuvuokra että kolmen kuukauden vuokraennakko. Heidän tapauksessaan se ei auta, vaan heihin sovelletaan eri sääntöjä.
Molemmissa tapauksissa unohtui hallinnon tasapuolisuus ja toisessa myös perustuslaki. Sen mukaan jokaisella on oikeus valita asuinpaikkakuntansa itse. Kunta tai sen yksittäinen virkamies eivät saa toimia portinvartijana estämässä ei-toivottujen henkilöiden muuttamista kuntaan. Asia saattaa paluumuuttajan osalta mennä myös Rikoslain puolelle. Hän sattuu olemaan romani ja jos tämä vaikuttaa hänen kohteluunsa, niin sitten voidaan puhua jo syrjinnästä.
Toinen tapaus liittyy romuajoneuvoon, joka lain mukaisesti on siirtynyt kunnan omaisuudeksi määräajan kuluttua. Ojaan hylätty ajoneuvo oli hinattu kunnan varikolle ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan sen kunnalta sadalla eurolla. Asiasta vastaava viranhaltija oli luvannut harkita tarjousta. Kun asiaa tiedusteltiin seuraavan kerran, niin ajoneuvo oli myyty viranhaltijan tuttavalle 50 eurolla.
Rahallisesti tämä on pikkujuttu, mutta periaatteellisesti ja asenteellisesti iso. Hallinnon tasapuolisuuden lisäksi unohtui myös kunnan etu. Toivottavasti virkamiehellä oli edes oikeus tehdä kauppa, koska irtaimen omaisuuden myynnistä päättää hallintosäännön mukaan kunnanhallitus. Se voi tosin delegoida toimivaltaansa tältä osin lautakunnille ja viranhalitjoille.
Virka voi antaa oikeuden olla viddumainen, mutta silloin sitä on oltava tasapuolisesti kaikille. Sekä mukavien että vähemmän mukavien virkamiesten on sovellettava hallinnossa samoja sääntöjä kaikkiin. Suosikkeja ja inhokkeja ei saa olla.
Luokka: kunnallishallinto, laki | 6 Kommenttia »
Jakamisen tuskaa
Ainakin Ylelle eilisen päivän tärkein uutinen näytti olevan kuntien valtionosuuksien määrä. Köyhimmät kunnat saavat jopa 70 % tuloistaan valtionosuutena ja 50 % on ihan tavallinen määrä syrjäseudun kunnissa. Uutinen korosti, että silti kunnat vastustavat hallituksen suunnittelemaa kuntauudistusta. Viesti siis oli, että kehtaavatkin köyhät vielä pullikoida vastaan, vaikka hallitus tekisi köyhistä kunnista rikkaita pakkonaittamalla niitä keskenään.
Kuten ertäs fb-kaverini totesi, niin sama asia olisi voitu uutisoida toisinkin. Yhtä hyvin olisi voitu kertoa, että parhaat veronmaksajat ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin erityisesti pääkaupunkiseudulle. Kolmatta kertaa tuota uutista katsoessani mieleeni hiipi epäilys, että koko uutinen on hallituksen masinoima propagandatemppu kuntauudistuksen tueksi.
Kunnallisalaa vähänkään tuntevalle se ei ole edes uutinen. Valtionosuudet ovat hinta siitä, että ihmiset saavat perustuslain mukaisesti valita itse asuinpaikkansa ja että heille on taattava tasavertaiset mahdollisuudet peruspalveluihin. Näiden köyhien kuntien menoista suunnilleen 80 % on lakisääteisiä sosiaali-, terveys- ja opetustoimen menoja. Valtiovalta on siis ihan itse määrännyt tietyt tehtävät pakolliseksi kaikille kunnille. Se on sitä kansalaisten tasavertaisuutta.
Valtionosuusjärjestelmä on vanhaa perua ja sillä siis taataan peruspalvelut. Isojen ja rikkaiden kuntien marina näiden pienten syöttiläiden elättämisestä on ihan yhtä vanhaa perua kuin itse järjestelmäkin. Olisi paljon mukavampaa käyttää itse kaikki verotulot kuin jakaa niitä köyhemmille.
Tässä vaiheesa pitänee asiaa tuntemattomille selittää lyhyesti, miten tämä järjestelmä toimii. Valtio kerää myös kunnallisverot ja tilittää ne kunnille oman budjettinsa kautta. Valtionosuusjärjestelmä kompensoi erilaisessa taloudellisessa asemassa olevien kuntien tilannetta ja antaa köyhille enemmän kuin niiden todelliset verotulot ovat. On siis ihan totta, että tällä tavalla rikkaat auttavat köyhiä. Sehän koko järjestelmän tarkoitus onkin.
Silti isoilla ja rikkailla näyttää olevan millä mällätä. Helsinkiläiset ja espoolaiset voisivat vähän tutkia oman kuntansa talousarviota ja miettiä, mitä kaikkea muuta kuin lakisääteistä kotikunta tekee ja ennen kaikkea, millä hinnalla. On yleisesti tunnettua, että pienet kunnat tuottavat peruspalvelut paljon pienemmillä yksikkökustannuksilla kuin suuret. Suuressa kunnassa on raskas hallintokoneisto ja suuri kone käy myös tyhjää, mutta silti Helsingillä on varaa miettiä ihan vakavissaan vaikkapa jotain Guggenheim-museon rahoittamista.
Mikä sitten olisi vaihoehto valtionosuusjärjestelmälle? Jos rahoitus loppuisi, niin pienet kunnat menisivät konkurssiin. Asukkaat pitäisi sitten kai pakkosiirtää suuriin kaupunkeihin, mutta missä he asuisivat? Missä lapset koulutettaisiin, sairaat ja vanhukset hoidettaisiin ja missä lisäväki kävisi töissä? Ja mitä tehtäisiin autioiksi jääville kunnille, tulisiko niistä susien ja karhujen temmellyskenttä vai myytäisiinkö ulkomaille?
Ei sellaista tarkoitusta tietenkään ole. Aikomus on yhdistää kuntia siinä harhaluulossa, että useita pieniä köyhiä yhdistämällä saadaan yksi iso rikas. Ei se niin mene, vaan köyhiä yhdistämällä saadaan iso köyhä. Tulevan suurkunnan tulot ja menot voi laskea helposti. Otetaan alueen nykyisten kuntien talousarvot ja lasketaan menot ja tulot yhteen.
Koko juttu on siis vain sitä peruskitinää: mutta kun ne ovat meidän rahojamme.
Luokka: aluepolitiikka, kunnallistalous, yhteiskunta | 1 Kommentti »
Rahan liikkeitä
Sattuipa tänä aamuna silmiini parikin uutista, jotka pistävät miettimään rahan liikkeitä ja yksityistämisen seurauksia. Jos ette ole sattuneet vuosien varrella huomaamaan, niin tämän maan julkinen sektori on likipitäen yksityistetty. Oikeastaan viimeisiä viedään nyt, kun terveydenhoitoa ja sosiaalitointa yksityistetään kovaa vauhtia.
Yksityistämisen kannattajat sanovat, että menettely tuottaa laadukkaiden ja edullisten palvelujen lisäksi myös verotuloja. Niin se tuottaakin, kun puhutaan työntekijöiden tuloverosta. Saman tuloveron he tosin maksaisivat myös julkiselta sektorilta saamastaan palkasta. Itse yritykset sen sijaan pystyvät hyvin helposti välttämään yhteisöveron, mikäli ne ovat osa kansainvälistä suuryhtiötä. Useimmat ovat, kuten vaikkapa terveys- ja sosiaalipalveluja tuottavat Mehiläinen, Attendo ja Coronaria.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan valtio menettää vuosittin noin 1,6 miljardin verotulot kansainvälisten yritysten harjoittaman siirtohinnoittelun takia. Näin helposti se käy:
Konsernin Suomen yksikkö ottaa lainaa veroparatiisiin rekisteröidyltä emoyhtiöltä tarvitsipa se sitä tai ei. Korko sovitaan poikkeuksellisen suureksi. Suomen yksikkö maksaa tätä lainaa ja korkoja emoyhtiölle, jolloin tytäryhtiön tulos muuttuu alhaiseksi, on nolla tai näyttää peräti tappiolliselta. Näin Suomen yksikkö välttyy maksamasta yhteisöveroa Suomeen. Se voitto näkyy sitten siellä veroparatiisin emoyhtiön tuloksessa, Suomen verottajan ulottumattomissa.
Toiminta on laillista, jos se tehdään säädösten mukaisesti eli lainaa otetaan todelliseen tarpeeseen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka paljon sitä otetaan ihan keinottelumielessä.
Sitten se toinen pikku-uutinen. Ylen jakelutekniikka yksityistettiin vuosituhannen vaihteen digiuudistuksen yhteydessä aika vähin äänin. Vuonna 2003 tämä yksityistetty Digita Oy myytiin ranskalaiselle TDF-konsernille 300 miljoonalla eurolla. Nyt TDF on myynyt koko roskan australialaiselle Commonwealth Bankin omistamalle infrarahastolle nimeltään First State Investment. Kauppasummaa ei kerrota. Toiminta lienee kuitenkin melko kannattavaa, koska vuonna 2011 Digita tuotti ranskalaisille omistajilleen 21 miljoonaa euroa voittoa.
Sitä tulee väksinkin miettineeksi, että kuinka paljon Digita olisi mahtanut tuottaa voittoa kotimaisessa omistuksessa. Ja kuinka paljon siitä voitosta olisi saatu valtiolle yhteisöveroa.
Kuka sitten maksaa näiden kansainvälisten yritysten voitot? Niin, miettikääpä sitä. Kuka se maksaa suomalaisten televisio-ohjelminen lähettämisen ja niiden katsomisen? Kuka maksaa kunnan velvoitteena olevat terveyspalvelut?
Luokka: elinkeinoelämä, talous, yhteiskunta | 2 Kommenttia »
Lupaukset ja todellisuus
Jossain Aapelin pakinassa valtuustoehdokas julisti, että kyllähän maapallo nyt pyörii, mutta jos minua ei valita valtuustoon, niin ensi vuonna se ei ole ollenkaan varmaa. Tällaisen ehdokkaan on helppo pitää lupauksensa. Jos hänet valitaan, niin asia on kunnossa ja lupaus on pidetty. Jos ei valita, niin aina voi sanoa tehneensä myönnytyksiä yhteisen edun nimissä.
Hallituksen budjettiriihessä ei lupausten pitäminen ole yhtä helppoa. Ennen vaaleja SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto lupasivat, että arvonlisäveroa ei koroteta. Nyt kukaan ei sano sanaakaan suunniteltua yhden prosenttiyksikön korotusta vastaan. Mitään ei sanottu edes keväällä, jolloin nyt toteutettavat linjaukset sovittiin. Kohti tasaveroa mennään sosialidemokraattisen valtiovarainministerin johdolla.
Kokoomus ja RKP lupasivat, että tuloverotusta ei kiristetä. Kevään sopimuksen mukaan tuloverojen tarkistuksista luovutaan ja käytännössä se tarkoittaa verotuksen kiristämistä. Yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseville räätälöity solidaarisuusvero on sitä ihan suoraan.
Kaikki lupasivat, että kansalaisten peruspalveluista ei tingitä. Nyt kuntien valtionosuuksia leikataan reilusti, joten se tarkoittaa automaattisesti peruspalveluiden huononemista. Jos joku ei vielä tiedä, niin valtionosuudet eivät enää aikoihin ole olleet korvamerkittyjä tiettyyn tarkoitukseen. Ne ovat könttäsummia, jotka kunnat saavat käyttää oman harkintansa mukaan. Näin hallitus sirtää vastuun ikävistä ratkaisuistaan paikallistasolle.
Tähänkin budjettiriiheen on valittu yksi huomionkerääjä, josta keskustellaan kovasti. Se on tietenkin oman auton käytöstä työtehtävissä maksettavien kilometrikorvausten alentaminen. Perustelut ovat lennokkaita. Näin suositaan joukkoliikennettä, vähennetään autoilua, muutetaan autokantaa vähemmän kuluttavaksi ja pelastetaan ilmasto. Tosiasiassa työn tekeminen muutetaan työntekijälle kalliimmaksi.
Uskallan ennustaa, että kilometrikorvauksen alentamisesta luovutaan “kovan väännön” jälkeen. Se kova vääntö on teatteripeliä ja kaikki tietävät jo tässä vaiheessa, ettei sitä ollut tarkoituskaan toteuttaa. Kyse on kuitenkin vain 70 miljoonan euron säästöstä. Se voidaan nipsaista jostain muualta, kenties taas kuntien valtionosuuksista.
Vaalilupaukset kannattaisi aina asettaa tuon Aapelin pakinan päähenkilön mukaan. Vaikka kansan poliittinen muisti onkin lyhyt, niin aina joku kuitenkin muistelee niitä vanhoja lupauksia.
Luokka: politiikka, talous, yhteiskunta | Ei kommentteja »
Sulle ja mulle
Kuntien pienissä sisäpiireissä on yleisesti sellainen tapa, että kerran taloon päässyt ei lähde sieltä millään. Jos joku johtajantapainen on palkattu määräaikaisesti, niin määräajan kuluttua umpeen hänen tietenkin pitäisi etsiä muita töitä. Kunnat räätälöivät hänelle kuitenkin uuden työn tai peräti viran.
Turussa apulaiskaupunginjohtaja Maija Kytän määräaikainen pesti umpeutui. Hän jäi kuitenkin kaupungin palvelukseen ja hänelle järjestettiin korkeapalkkainen suunnittelijan virka. Apulaiskaupunginjohtajana hänen päätehtävänsä oli sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen ja samassa yhteydessä organisaatiota piti keventää. Kuitenkin kävi toisin; hallinnollisia virkoja perustettiin lisää ja työilmapiiri romahti. Tästä Kyttä palkittiin hyväpalkkaisella viralla. Asiasta voitte lukea tarkemmin tästä linkistä.118359-johtajien-ylimaaraiset-edut
Tästäpä tuli mieleeni Juuan kunnanhallituksen viime kokouksen esityslistalta poistettu asia. Esityslista ilmestyi kunnan verkkosivulle kokousta edeltävänä iltana, joten kuntalaisen pitää näköjään olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa saadakseen tietää mitä aiotaan päättää ja mitä ei sitten päätetäkään.
Näin se käy: Viime keväänä kunnanhallitus päätti epävirallisessa keskustelussaan antaa ohjausta sivistystoimelle. Sivistysjohtajaa kiellettiin hakemasta valtionosuutta hyvin alkaneelle etsivälle nuorisotyölle, koska nuorisosihteerin palkkauskustannuksia olisi kunnan maksettavaksi jäänyt peräti pari tuhatta euroa vuodessa. Siis koko toiminnan palkkausta myöten olisi rahoittanut valtio. Kunnanhallituksen virallista päätöstä lopettaa toiminta ei ole olemassakaan.
Koska työ ei jatkunut, niin nuorisosihteeri sanoi itsensä irti. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin palkattiin kunnan tekniselle puolelle sellaiseen tehtävään, jota ei ollut virallisesti olemassakaan ja johon ei ollut kunnanhallituksen täyttölupaa.
Siitä muutaman päivän kuluttua kunnanjohtaja myönsi hänelle luvan suorittaa rakennusalan AMK-tutkinto työn ohella. Kunnanjohtajalla ei hallintosäännön ja kunnanhallituksen linjauksen mukaan ole oikeutta tehdä tällaista päätöstä, joten hän ylitti toimivaltansa. Nyt kunnanhallituksen piti käyttää omaa toimivaltaansa ja hyväksyä kunnanjohtajan päätös. Asia poistettiin esityslistalta, joten nuorisosihteeri opiskelee nyt rakennusalaa ilman laillista päätöstä. Syytä poistoon en tiedä. En tiedä sitäkään, miten kunta aikoo nyt selvittää tämän sotkun.
Tuettu opiskelu on tietysti ihan hyvä asia, mutta menettelynä koko touhu on lievästi sanottuna kummallista. Jos joku sanoo itsensä irti kunnan palveluksesta, niin silloin hänen pitää myös lähteä. Minä en suostu uskomaan kenenkään olevan niin korvaamaton ja etevä, että hänet pitää ihan kouluttaa tehtävään, jota ei ole olemassakaan.
(Stacylle kiitos tuosta Turkua koskevasti linkistä.)
* * *
8.8.2012
Kaksi eri henkilöä on oikaissut minua tässä asiassa, kiitos molemmille. Juuan kunnanhallituksen esityslistalta poistettu asia ei koskenut eronneen nuorisosihteerin uutta työpaikkaa ja koulutusta. Hänet siis palkattiin toiseen tehtävään ja laitettiin koulutukseen virkamiespäätöksellä. Poistetussa asiassa oli kysymys kunnanjohtajan toimivaltansa ylittäen hyväkymästä teknisen johtajan koulutuksesta. Nyt kunnanjohtaja aikoi itse esitellä oman virheensä korjaamista. Herää tietysti kysymys, että millähän koulutuksella tekninen johtaja on virkaansa valittu, mutta se on toinen juttu.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 1 Kommentti »
Onko väliä?
Liian usein törmään väitteeseen, jonka mukaan julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat automaattisesti kalliita ja huonoja, joten ne pitäisi kilpailuttaa ja yksityistää. Näin saataisiin laadukkaita ja edullisia palveluja ennen kaikkea terveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen. Ministeri Paavo Arhinmäki kuulemma halveksii suomalaisia yrittäjiä vastustaessaan hoitoalan yksityistämistä.
Kun vuonna 1979 aloitin kunnallistutkinnon opiskelun Tampereen yliopiston julkisen hallinnon opetujaostossa, niin ensimmäisiä oppimiani asioita oli tämä: Kunnan tehtävänä on tuottaa jäsenilleen palveluja ilmaiseksi tai omakustannushintaan. Nykyisin tätä pidetään suunnilleen kommunismina ja kunnan tehtäväksi nähdään verorahojen siirtäminen ulkomaalaisten pääomasijoittajien tilille veroparatiiseihin.
Suurimmat terveyspalvelujen tuottajat eivät ole kotimaisia. Esimerkiksi Attendon omistavat ruotsalaiset ja Mehiläisen kansainväliset pääomasijoittajat. Onko omistajuudella sitten mitään merkitystä?
On sillä. Yrityksen tarkoitus on ihan lain mukaan tuottaa omistajilleen voittoa. Kun julkisen sektorin toiminta yksityistetään, niin toiminnan on tuotettava voittoa. Muuten omistajat suuttuvat. Voitto on siis saatava siitä samasta toiminnasta, jonka julkinen sektori tekee itse omakustannushintaan tai pientä palvelumaksua vastaan. Kukaan ei vielä ole pystynyt vastaamaan tyhjentävästi tähän yksinkertaiseen kysymykseen: Miten julkisen sektorin kannattamaton ja kallis toiminta muuttuu yksityistettynä kannattavaksi ja halvaksi? Mistä välistä yritys aikoo saada sen voittonsa?
Jos nämä yksityiset voittoa tuottavat toimijat olisivat suomalaisia, niin ne maksaisivat edes veroa. Nyt Mehiläinen maksaa yhteisöveroa Suomeen 0,3 miljoonaa euroa ja siirtää samanaikaisesti emoyhtiölleen konserniavustuksena verottajan ulottumattomiin 30 miljoonaa. Palvelut maksetaan verorahalla ja ne rahat siirtyvät samantien veroparatiisiin lihottamaan omistajia. Liukuhihna se on, ei mitään järkevää palvelutuotantoa.
Attendo sai viime talvena Ruotsissa ikävää julkisuutta, kun levisi tieto vanhusten täyttyneiden vaippojen punnitsemisesta säästömielessä. Tästäpä voikin päätellä jotain sen voiton etsimisestä.
Ihan turhaan minä taas tämänkin kirjoitin. Uskovaisten päätä ei voi kääntää ja yksityistämisinto hipoo uskonnollisuutta. Uskovainen ei muuta mieltään edes selvien numeroiden edessä. Onneksi kunnissa suhtaudutaan asiaan jo terveemmin. Moni yksityistäjien saarnoihin höyrähtänyt on tullut järkiinsä kohoavien kustannusten edessä. Laatu saattaa olla moitteetonta, mutta hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan. Ei ainakaan siellä, missä hyvän ja halvan on tuotettava voittoa.
Luokka: elinkeinoelämä, kunnallistalous, terveydenhoito | 14 Kommenttia »
Rääväsuita ja miehen puhetta
Muslimien vihaväkivallasta ja verenhimoisesta juutalaisvainosta maailmankartalle pongahtaneessa Montaubanin kaupungissa on paikallisille moskeijoille lahjoitettu teurasjätteitä muistuttamaan siitä, että sivistyneissä länsimaissa ei ole syntiä syödä possua. Takapajuiset musulmaanit luonnollisesti repivät siitä kaftaaninsa, koska heidän uskonnolleen vieraiden kulttuurien vastaanottaminen on jumalan pilkkaa…Me sivistyneet länsimaalaiset olemme osanneet ottaa opiksemme monista musulmaaniruokakulttuurin helmistä, kuten harissasta, falafelista, kuskuksesta, okrasta, kebabista jne, jotka ovat löytäneet tiensä rikastuttamaan länsimaista ruokakulttuuriamme, niin herää kysymys, että mikä tekee ählämistä niin takapajuisen, että ei voi ottaa vastaan meidän ruokakulttuurime herkullista possua. 007
Tällaisia kirjoitteli yksi omasta nokkeluudestaan ilmeisen viehättynyt länsimaisen sivistyksen edustaja Finnish Defence Leaguen sivulla facebookissa. FDL:n ylläpitotiimi pitänee itseään verbaalisesti kovinkin lahjakkaana, mutta minulle tulee mielikuva keskenkasvuisesta yrittämässä puhua Göbbelsin propagandaa suu täynnä sontaa ja huumorilehti Pahkasian tyyliä epäonnistuneesti tavoitellen.
FDL sanoo olevansa ei rasistinen, ei väkivaltainen ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Tekstien perusteella se on rasistinen, väkivaltaa ihannoiva ja uskonnollisesti islamin vastainen olematta edes kansalaisjärjestö. Se on pelkkä facebookin sivu, jossa nimettömät ylläpitäjät suoltavat vainoharhaista sanomaa. Ainoat kasvot tälle Englannista johdetulle kyhäelmälle on antanut joku kuvien perusteella keski-ikäinen Mimosa, joka hänkin esiintyy taiteilijanimellä.
Uskonnollisen näkemyksensä FDL tekee harvinaisen selväksi. Entäpä sitten epäpoliittisuus, väkivallan vastaisuus ja heidän nykysin mainostamansa seksuaalisten vähemmistöjen puolustaminen? FDL:n kuvat puhukoot puolestaan:
Näin siis vastustetaan väkivaltaa. Politiikka ja homous niputetaan sitten mukavasti yhteen:
Olette ihan oikeassa, ei näiden kanssa kannattaisi keskustella. Nimettömät pitäisi aina jättää huutamaan yksin. Joskus kuitenkin tekee mieli kysäistä vähän tarkennusta näihin merkillisiin viesteihin. Kysin eilen, pitäisikö FDL:n mielestä viedä sian teurasjätteitä synagoogaankin. Vastaus oli, että ei pidä ja sen lisäksi minulle esitettiin vastakysymys: Miten koet sen, että juutalaisista ei ole uhkaa muslimeille Euroopassa, mutta toisinpäin uhkaa on?
Kyseessä on muunnelma kysymyksestä “Joko olet lopettanut juopottelun ja perheesi hakkaamisen?” Kysymykseen ei voi vastata myöntämättä samalla itse kysymykseen asetettua ennakko-olettamaa oikeaksi. Jos olisin kertonut tuntemuksistani ihan mitä tahansa, niin olisin tullut myöntäneeksi uhkakuvan oikeaksi. Tämä hirveiden uhkakuvien näkeminen ja niillä pelotteleminen onkin FDL:n ainoa viesti, joskin väliin lipsahtelee homovastaisuutta ja muuta ylläpitäjien päässä kulloinkin pyörivää soopaa.
Suorapuheiseksi ja rehdiksi mieheksi tietämäni fb-kaveri näkyi kiinnostuvan lievästi tästä keskustelusta. Hän laittoi asiat kohdalleen ja sanoi ihan suoraan sen, miten jokaisen tervejärkisen pitäisi suhtautua tähän porukkaan:
Onhan se nyt hieman eri asia, jos viedään eri kulttuurien ruokaa ruuan takia näytille kuin että se viedään provosointimielessä. Mielestäni kaikki nuo ulkomaalaisvastaiset järjestöt pitäisi lailla kieltää ja antaa vitsaa paljaalle perseelle jokaiselle niiden jäsenelle. Keskenkasvuisia rääväsuita ovat jokainen. Vanhimmatkin heistä.
Sananvapaus on arvokas ja mielenkiintoinen asia.
Luokka: historia, kriminaalipolitiikka, media, mielipide | 3 Kommenttia »
Notkeaselkäinen etsii töitä
Kun uusliberalisti jää yllättäen työttömäksi, niin hän ei tule järkiinsä ja tarkista ajatteluaan. Sen sijaan hän syyttää ay-liikettä ja harjoitettua vasemmistopolitiikkaa siitä, ettei hän pysty periaatteidensa mukaisesti kilpailuttamaan vapaasti työvoimaansa markkinoilla. Työnantajia on liian vähän, koska ay-liike on tehnyt työntekijöiden palkkaamisen niin kalliiksi. Tällaisia tarinoi eräs Nokian Salon tehtaalta työttömäksi jäänyt Milton Friedmanin oppien kannattaja Uuden Suomen blogissaan
Tämä työtön harmittelee kovasti sitä, että ay-liike näkee työntekijän hyvinvoinnin tärkeämpänä kuin yrittäjien ja ennen kaikkea pienyrittäjien aseman. Työttömän työnhakijan kannalta kun olisi ilman muuta parempi, jos ay-liikettä ei olisi ollenkaan. Silloin vallitsevan vapaan kilpailun hengessä työntekijä ja työnantaja voisivat vapaasti tasavertaisina sopimuskumppaneina sopia palkasta ja muista työehdoista. Näinhän tämä libertalistien ajattelu kulkee.
Minulla on tälle introvertiksi individualistiksi itseään sanovalle suuri uutinen: ay-liike tosiaan ajaa vain työntekijöiden etuja. Työnantajilla on ihan omat järjestönsä, joiden kanssa työehtosopimuksista neuvotellaan. Kirjoittajan kannattaisi perehtyä uusliberalistisen talousteorian lisäksi myös ihan oikeaan elämään työmarkkinoilla.
Sitä hän on juuri nyt tekemässä ja oppia tulee kantapään kautta. Hän on jo kuullut, että työvoimaviranomaisten järjestämä koulutus on humpuukia eikä sitä kautta saa töitä. Seuraavaksi hän ehkä oppii, kuinka hänen loputtomiin ymmärtämänsä työnantajat käyttävät työttömiä hyväkseen. Hän saattaa päätyä johonkin oman alansa työhön palkattomaksi työharjoittelijaksi työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.
Kirjoituksen perusteella voi jo päätellä, mitä hän silloin sanoo. Sekin on ay-liikkeen vika, koska se on tehnyt vakituisten työntekijöiden irtisanomisen niin vaikeaksi, ettei edes narsistia voida potkaista ulos hänen itsensä tieltä.
Todennäköisesti näin notkeaselkäinen uusliberalisti kuitenkin saa aika nopeasti uuden työpaikan, vieläpä pienenä pomona. Vapaan kilpailun kannattajana hän luultavasti suostuu tekemään työtä vaikkapa sopimuksia pienemmällä palkalla. Sopimuksethan ovat vain paperia.
On tietysti totta, että ay-liike on unohtanut työttömien puolustamisen ja keskittynyt työssäkäyvien etuihin. Sekin on kuitenkin parempi kuin “täydellinen sopimusvapaus” työnantajien ja yksittäisten työntekijöiden kesken. Tarvitaan todellakin elämästä vierautunut individualisti tai jonkin harvinaisen alan erikoisosaaja kuvittelemaan, että työntekijä olisi aidosti tasavertainen sopimuskumppani työnantajan kanssa. Tavallisen työn tekijälle sopimuskumppani sanoisi, että ota tai jätä; oven takana on kyllä halvemmalla tulijoita jonoksi asti.
Ilman ay-liikettä päätyisimme hyvin nopeasti Viron tilanteeseen. Siellä ei käytännössä enää ole ay-liikettä ja sopiminen on vapaata. Ainoa rajoitus on valtion säätämä minimipalkka, mutta siitäkin tingitään. Tässä hyvä esimerkki siitä sopimusvapaudesta, joka virolaisten rakennusmiesten mukana on rantautunut meillekin:119586-virolaisrakentajan-palkka-voi-jaada-kahteen-euroon
Tämä Uuden Suomen kirjoittaja ei muuten maininnut, millaista työttömyysetuutta hän saa tällä hetkellä. Ay-liikken vastustajana hän ei tietenkään saane liiton päivärahaa. Jos saa, niin hän on oman aatteensa petturi.
Luokka: työelämä | 11 Kommenttia »
Omat säännöt
Kunnan toimielinten kesätauon aikana ei pääse tapahtumaan kovin suuria munauksia, mutta tauon päätyttyä ollankin sitten hyvässä vedossa. Olen ennenkin sanonut osittain leikilläni, että Juuan kunta noudattaa päätöksenteossa omia lakejaan ja sääntöjään. Eilinen kunnanhallituksen kokous osoitti kuitenkin, että tämä on totta.
Kokouksessa oli ihan normaaliin tapaan omana asianaan edellisen kunnanvaltuuston kokouksen päätösten täytäntöönpano. Pöytäkirjaan merkittiin näin:
Kunnanhallitus totesi kunnanvaltuuston kokouksen 14.6.2012 päätösten syntyneen laillisessa järjestyksessä ja kuuluvan valtuuston toimivaltaan sekä päätti panna kunnanvaltuuston päätökset täytäntöön.
Syntyivätkö ne päätökset laillisessa järjestyksessä?
Kokouksessaan 14.6.2012 valtuusto vahvisti vuoden 2011 tilinpäätöksen ja myönsi tili- ja vastuuvapauden toimielinten jäsenille ja tehtäväalueiden johtaville viranhaltijoille. Kokouksessa olivat tämänkin asian kohdalla mukana kaikki seitsemän kunnanhallituksen jäsentä. Yksikään ei ilmoittanut olevansa esteellinen. Kunnanhallituksen jäsenet siis myönsivät itselleen tili- ja vastuuvapauden.
Nyt samat seitsemän kunnanhallituksen jäsentä päättivät, että valtuuston tämäkin päätös oli syntynyt laillisessa järjestyksessä. He siis suunnilleen totesivat, että Juuan kunnassa ei ole tarpeen noudattaa lakia eikä esteellisyyssäännöksiä. Ehkä he katsovat olevansa parhaita tuomareita omassa asiassaan.
Esityksen tehnyt kunnanjohtaja ja päätöksen tehneet kunnahallituksen jäsenet eivät ilmeisesti ole koskaan tutustuneet Kuntalain 52 §:än tai olettavat olevansa lain yläpuolella. Voi tietysti olla niinkin, että kaikki ovat autuaan ymmärtämättömiä yleensä mistään päätöksenteon laillisuuteen liittyvistä asioista. Siinä tapauksessa heille pitäisi toivottaa hyvää tulevaisuutta jossain muualla kuin kunnallisessa päätöksenteossa.
Luokka: kunnallishallinto, laki | 4 Kommenttia »
Outo signaali
Eilen illalla kirjoitin merkillisestä uutisesta, joka muistutti enemmän mätäkuun juttua kuin uutista. Meille kerrottiin, että työryhmä pohtii hallitusohjelman mukaisesti sosiaalietuuksien poistamista järjestäytyneiltä rikollisilta. Ihan odotetusti tämä on joidenkin mielestä loistoidea, koska mojova lisärangaistus tietysti on aina paikallaan eikä rikoksia pidä suosia. Olen samaa mieltä siitä, että rikoksia ei pidä suosia. Tässä kuitenkin muutamia perussyitä, joiden takia pidän eilistä uutista lievästi sanottuna omituisena.
Työryhmän työ perustuu kuulemma hallitusohjelmaan. Minä löysin sieltä työllä ja tuskalla yhden ainoan asiaan edes etäisesti liittyvän lauseen. Sivulla 28 otsikon Sisäinen turvallisuus alla lukee näin: “Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa tehostetaan ja selvitetään uuden erityislain tarve.”
Sitä jotenkin olettaisi, että tällaisella lauseella tarkoitettaisiin jotain yhteiskunnan kannalta oikeasti vaarallista järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta hallituksella on toinen tulkinta. Sen mielestä järjestäytynyttä rikollisuutta torjutaan parhaiten puuttumalla yksittäisten rikollisten sosiaalietuuksiin.
Koko ajatus on juridisesti heikolla pohjalla. Siinä sekoitettaisiin täydellisesti rikoslainsäädännön mukainen seuraamusjärjestelmä ja sosiaalialan lainsäädäntö. Rikosasiat käsitellään oikeudessa ja vain oikeus määrää seuraamukset. Nähtävästi lakiin pitäisi nyt kirjata tuomioistuimelle oikeus määrätä vaikkapa työttömyyskorvaus menetetyksi, vaikka henkilö olisi työttömyysturvalainsäädännön mukaan siihen oikeutettu. Tämä muistuttaa vähän vuonna 1969 kumottua oheisrangaistusta eli kansalaisluottamuksen menettämistä määräajaksi.
Suunnitelma koskisi vain järjestäytynyttä rikollisuutta. Kuten jo eilen kerron, niin järjestäytyneestä rikollisuudesta on laissa vain yksi maininta RL 6 luvun 5 §:ssä. Sen mukaan rikoksen tekeminen vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä on rangaistuksen koventamisperuste. Tätä lainkohtaa sovelletaan erittäin harvoin, koska tällaisia järjestäytyneitä rikollisryhmiä ei juuri ole. Niitä ei oikeastaan ole missään muualla kuin Aku Ankka-sarjakuvalehdessä ja vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Karhukoplan ainoa tavoite on ryövätä Roopen rahat ja elokuvissa lippalakkipäinen roistojengi istuu tupakansavuisessa kellarissa punomassa juoniaan hyvin pukeutuneen pomon johdolla.
Etuuksia ei siis voitaisi poistaa muilta kuin järjestäytyneiltä rikollisilta. Niitä ei voitaisi poistaa esimerkiksi yksin toimivilta ammattimaisilta myymälävarkailta ja vielä vähemmän satunnaisilta rötöstelijöiltä. Ei pidä unohtaa, että rikoksesta saatu hyöty tuomitaan joka tapauksessa valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamuksista on säädetty RL 10 luvussa ja ammattirikollinen voi menestyä vain siinä tapauksessa, että ei jää kiinni.
Uutisissa haastateltu poliisijohtaja Robin Lardot sanoi, että tarkoituksena olisi antaa signaali. Hän kysyi myös, sallitaanko sellainen, että toinen viranomainen eli poliisi yrittää torjua rikollisuutta ja samaan aikaan toinen taho myötävaikuttaa siihen, että henkilö voi jatkaa rikollista toimintaa. Lardot siis melkein nimeää nämä etuuksien myöntäjät avunantajiksi rikoksiin.
Hallitukselta tuli tosiaan outo signaali tai sitten toimittaja ei osannut kysyä oikeita kysymyksiä.
Luokka: kriminaalipolitiikka, laki, sosiaalitoimi, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Suurimmat rikolliset
Uutisissa kerrottiin, että työryhmä miettii sosiaalietuuksien poistamista rikollisilta. Hallitusohjelmassa on kuulemma sovittu, että selvitetään mm. työttömyyskorvauksen ja asumistuen poistamista järjestytyneiltä rikollisilta. Ilmeisesti hallituksella on luja usko köyhyyden kaikkinaiseen parantavaan voimaan. Joku toinen voisi epäillä, että sulkeminen yhteiskunnan myöntämien etuuksien ulkopuolelle ajaa syvemmälle rikollisuuteen.
Tiedotusvälineillä taitaa olla aihepula tai hallituksella tekemisen puute kotimaan asiossa. Kukaan ei vielä oikein tuntunut tietävän onko tällainen edes laillisesti mahdollista. Jos on, niin kenelläkään ei ole aavistustakaan, mitä kaikkia etuuksia lisärangaistuksen tulisi koskea ja miten se lakiteknisesti toteutetaan. Rikosseuraamukset nimittäin määrää tuomioistuin ja sosiaalietuuksista päättävät ihan muut viranomaiset.
Vielä tärkeämpää on huomata, että nyt mietittävä menettely tulisi koskemaan vain järjestäytynyttä rikollisuutta, siis ammattirikollisia. Lainsäädännössä ei varsinaisesti määritellä järjestäytyneen rikollisuuden käsitettä muualla kuin Rikoslain 6 luvun 5 §:ssä, jossa säädetään rangaistuksen koventamisperusteista. Pykälän 2-kohdan mukaan koventamisperuste on mm. rikoksen tekeminen vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä.
Tätä lainkohtaa käytetään erittäin harvoin, tuskin edes vuosittain. Kansalaisen mielestä jokin porukka saattaa liiveineen ja tunnuksineen näyttää järjestäytyneeltä rikollisjoukolta, muttta oikeus ei näe samoin. Ryhmät eivät ole järjestäytyneet nimenomaan vakavien rikosten tekemisen tarkoituksessa, vaan järjestäytymisen syy on jokin muu asia. Yhdistys- ja kerhotoiminta on laillista eivätkä kaikki ole vastuussa muutamien jäsenten tekemisistä.
Etuuksien poistaminen tulisi siis koskemaan hyvin harvoja henkilöitä. Taas voidaan epäillä, että tästä se sitten alkaa. Jos etuudet ensin poistetaan ammattirikollisilta, niin sen jälkeen on helppo laajentaa lakia koskemaan kaikkia rikoksesta tuomittuja. Jos köyhyyden uskotaan parantavan, niin tällainen johtopäätös on ihan looginen.
Asiasta tullaan varmasti keskustelemaan paljon. Jostain syystä ei ole kuulunut keskustelua niistä kaikkein suurimmista rikollisista, joita etuuksien poistamisella on rangaistu jo kauan. Tarkoitan tietenkin työttömiä, jotka ilmeisesti on luokiteltu ammattirikollisiakin pahemmiksi. Kun työvoimaviranomaiset tulkitsevat työttömän kieltäytyneen työstä tai koulutuksesta, niin etuus lakkautetaan välittömästi. Epäilty todetaan syylliseksi ilman esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä pelkällä viranomaispäätöksellä ja päätös pannaan täytäntöön valituksista huolimatta. Lisärangaistuksena seuraa toimeentulotuen alentaminen 20 % ja kaikkein paatuneimpien rikoksenuusijoiden tukea alennetaan 40 %.
Tiedän, se on ihan eri asia.
Luokka: kriminaalipolitiikka, laki, työttömyysturva | 10 Kommenttia »
Hätäisesti hosuen
Facebookissa leviää usein osoitteesta adressit.com erilaisia adresseja, joihin pyydetään allekirjoitusta jonkin asian puolesta tai jotain vastaan. Olen joskus itsekin allekirjoittanut jonkin luononsuojeluun liittyvän adressin ja onhan näistä muistakin se hyöty, että välillä tulee tutustuttua uuteen asiaan.
Eilen illalla tutustuin adressiin nimeltään “Emme hyväksy pakkokeinoesitysttä sosiaalihuollossa”. Siinä todetaan muun muassa, että emme hyväksy lääkityksen antamista tietämättä emmekä hyväksy sitä, että potilaalta viedään oikeus valittaa hallinto-oikeuteen omaisuuden väliaikaisesta haltuunotosta. Siis onko nyt suunnitteilla sellainen laki, jonka mukaan potilaita voitaisiin lääkitä mielin määrin heidän tietämättään ja lisäksi heidän omaisuutensa voitaisiin ottaa haltuun ilman valitusoikeutta? Sehän kuulostaa aivan hirveältä.
Eipä ole. Adressin liitteenä on linkki lakiluonnokseen ja sen perusteluihin. Luonnoksen nimi on Esitys laiksi potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan perusoikeuksien rajoittamisesta välttämättömän hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi. Mitä ilmeisimmin adressin alullepanija ei ole itse lukenut lakiluonnosta tai ei ole ymmärtänyt lukemaansa.
Tällä hetkellä kaikkia lakiluonnoksessa mainittuja tahdonvastaisia keinoja joudutaan käyttämään, mutta läheskään kaikista ei ole mitään säännöksiä laissa. Tilanne on monesti oikeusturvan kannalta arveluttava, koska perustuslain mukaan perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain lain nojalla. Uusi lakiluonnos kerää kaikki mahdolliset toimet saman lain alle ja sääntelee pakon käytön edellytyksistä ja menettelytavoista. Luonnoksen 34 §:n mukaan kaikki päätetyt rajoitustoimenpiteet on kirjattava.
Lakiluonnoksen 21-22 §:n mukaan hoitoa ja lääkitystä voidaan antaa potilaan tai asiakkaan vastustuksesta huollimatta, jos hoitamatta jättäminen uhkaa vaarantaa vakavasti hänen terveytensä. Lääkitä voidaan vastustuksesta huolimatta tai jopa tietämättä vain silloin, jos terveys muuten vakavasti vaarantuu. Tietämättä lääkitseminen tosiaan vaikuttaa oudolta, mutta toivottavasti luonnos muuttuu tältä osin.
Kenenkään omaisuutta ei voida ottaa haltuun ilman valitusoikeutta. Luonnoksen 29 §:n mukaan voidaan väliaikaisesti ottaa haltuun sellaisia aineita tai esineitä, jotka soveltuvat vaarantamaan vakavasti omaa tai toisen terveyttä tai turvallisuutta ja on todennäköistä, että niitä myös käytetään tähän tarkoitukseen. Haltuunotto on kirjattava ja omaisuus on palautettava hoidon tai toimenpiteen päätyttyä. Jos omaisuutta ei voida palauttaa, on siitä tehtävä kirjallinen ja valituskelpoinen päätös.
Luonnoksen 39 § mukaan omaisuuden haltuunotosta saa valittaa hallinto-oikeuteen, mutta ei enää siitä ylemmäksi. Valitusoikeutta ei siis olla poistamassa, se lukee luonnoksessa ihan selvästi.
Lukemani perusteella en allekirjoita tuota adressia, mutta enpä kiellä enkä käske toisia millään tavalla. Saahan sitä vapaasti vastustaa sellaista, mitä ei olla suunnittelemassakaan.
(Kiitokset fb-kaverilleni Petri Rautiaiselle aiheen nostamisesta esille.)
Luokka: laki, sosiaalitoimi, terveydenhoito | 3 Kommenttia »
Muuttuuko ihminen?
En näköjään voi kirjoittaa yhtään työttömyyttä, toimeentulotukea tai yleensä sosiaalietuuksia käsittelevää juttua ilman vakiokommenttia. Kommentoija vaihtuu, mutta sisältö on aina sama. Se kuuluu suunnilleen niin, että suomalainen ei saa sossusta ja muista viranomaisista mitään, mutta maahanmuuttajille annetaan ihan kaikki valmiina eteen.
Tällaiset kommentoijat ovat jotenkin putkiaivoisia. Heillä ei tunnu pyörivän päässään mitään muuta kuin ennakkoluuloihin, huhupuheisiin ja jatkuvaan tietoiseen valehteluun perustuva harhaluulo, jonka mukaan sosiaaliviranomaiset jakavat maahanmuuttajille avokäsin rahaa jopa tiskin alta. Kaikki tämä raha on sitten tietenkin suoraan pois suomalaisilta tarvitsijoilta.
Ihan turha näille ihmisille on tarjota mitään oikeaa tietoa. He eivät usko lakitekstiä eivätkä viranomaisten lakiin perustuvia tiedotteita. He eivät uskoisi vaikka omin silmin pääsisivät tutkimaan toimeentulotukipäätöksiä. He alkaisivat vängätä, että jossain on kuitenkin salainen rahasto, josta kaikki ne kultakellot, autot, kakaroiden polkupyörät ja muut ylellisyydet maksetaan. Kaikkihan sen tietävät ja sitä paitsi työkaverin äidin tutun serkulle oli sosiaalityöntekijä ihan suoraan näin sanonut.
Kai tällainen epäluulo kuuluu ihmisluontoon. Kadehtijoita löytyy sekä hyvätuloisista että varattomista. Hyvätuloisista on historiassa hyvänä esimerkkinä kirjailija Ilmari Kianto, joka tiesi kunnan apua saavien salassa nauttivan sellaisia herkkuja, että niihin ei edes köyhällä kirjailijalla ole aina varaa. Tavallinen työtätekevä ei niistä osaa edes uneksia.
Pentti Haanpää puolestaan sanoi mielestäni kohdalleen, että on harhaluuloa kuvitella köyhyyden jalostavan. Ei se jalosta, vaan tekee ihmisestä inhottavan tympeän ja vastenmielisen olennon, joka on valmis kaivamaan sormimutkalla leipäpalan toisen köyhän suusta.
Aikoinaan tämä kotini tienoo oli ollut kunnan köyhille pieneläjille edullisesti vuokraamaa heinämaata. Jokaisessa mökissä oli välttämätönä pitää lehmää, mutta heinien haaliminen oli maattomille vaikeaa. Kunnan toiminta oli kaikkien vuokralaisten mielestä puolueellista, koska naapurin alueella kasvoi parempaa heinää. Ihan samanlaista tureikkoa se oli tietenkin kaikki, mutta erityisesti akat olivat päätyneet tappelemaan jopa verissäpäin, kun toinen erehtyi vetäisemään viikattellaan rajan väärälle puolelle.
Herjaaminen oli ollut ihan tavanomaista. Naapurin akka oli kuulemma antanut persettä jollekin kunnan silmäätekevälle ja siten saanut paremman palstan.
Tämä tuli mieleeni lueskeltuani eilen uutisiin päässyttä facebookin ryhmää Sinun maksamasi verorahat ovat minun! Siellä kaksi naista jutteli ilmeisen vakavissaan, että hyysäriakat käyvät pakolaiskeskuksissa saamassa maahanmuuttajamiehiltä “patukkaa”. Lapsista tulee sitten sen värisiä, että yhteiskunnan rahahanat aukeavat.
Niinpä niin. Ihminen ei muutu, mutta yritetään vielä kerran. Tässä linkissä on yleisimpiä maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja oikeita vastauksia. Eivät tätä lue ne joiden pitäisi, mutta saanpahan sanoa yrittäneeni taas kerran ennakkoluulot
Luokka: historia, maahanmuutto, toimeentulotuki, yhteiskunta | 4 Kommenttia »
Asiakas on aina väärässä
Sanomalehden yleisönosastossa (Karjalainen 23.7.) nimimerkki Kyykytetty ja turhautunut työtön kertoi, että TE-toimisto oli neuvonut ja kannustanut hakemaan opiskelupaikkaa ja omaehtoisen opiskelun tukea. Hän oli innostunut asiaan, hakenut opiskelupaikkaa ja saanutkin sen. TE-toimisto ei kuitenkaan myöntänyt omaehtoisen opiskelun tukea vaan ehdotti sen sijaan saman alan palkatonta työkokeilua.
Ala ei työvoimaviranomaisten mukaan ole työllistävä eikä opiskelu siten paranna merkittävästi työllistymismahdollisuuksia. Toimiston mukaan asiakkaalla ei myöskään ole työnantajayhteyksiä kyseiselle alalle, joten hänen pitäisi hankkia niitä ennen opiskelun aloittamista tekemällä ilmaista työtä. Työnantaja ei kuitenkaan halua ottaa erikoisalalle kouluttamatonta edes ilmaiseksi. Kaksi oppilaitosta kouluttaa tämän alan ammattilaisia, joten nähtävästi heille kuitenkin on tarvetta.
Kouluttamaton ei siis pääse kokeilemaan työtä edes ilman palkkaa eikä TE-toimisto viisaudessaan halua henkilöä koulutukseen, koska hänellä ei ole suhteita eikä ala muutenkaan työllistä. Onko TE-toimistolle tosiaan myönnetty tällaiset valtuudet päättää työttömien omaehtoisesta kouluttautumisesta?
Vaitettavasti on. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 9 luku on tylyä luettavaa. Luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan TE-toimisto yksin arvioi, onko omaehtoisen opiskelun tukeminen työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä.
2 kohdan mukaan tukea voidaan myöntää, jos opiskelun katsotaan olennaisesti parantavan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Sanamuoto antaa TE-toimistolle diktaattorin valtuudet katsoa asia ihan miten tahansa.
Eipä ihme, että kirjoittaja tuntee itsensä kyykytetyksi ja turhautuneeksi. Hän on joutunut tekemisiin erehtymättömien TE-toimiston virkailjoiden kanssa, jotka suuressa viisaudessaan kieltävät tuetun opiskelun. Toimisto tietää kaiken, asiakas ei mitään.
Se tässä vain ihmetyttää, että mistä näitä työvoimapolitiikan erehtymättömiä asiantuntijoita onkin löytynyt TE-toimistoon. Heidän asiantuntemuksensa tosin tuntuu nykyisin keskittyvän ilmaistöiden suosittelemiseen, mutta pulinat pois. Lain mukaan he tietävät kaiken.
Luokka: työelämä, työttömyysturva, viranomaistoiminta | 5 Kommenttia »
Valtakuntien heiluttelijat
Päivittäin käy yhä selvemmäksi luottoluokittajien mahtiasema ja valtakuntien avuttomuus markkinavoimien heiluteltavana. Luokittajien tuomio valtioiden luottokelpoisuudesta tuntuu olevan Jumalan sanaa, jota tiedotusvälineet huolestuneina toistelevat. Jumalat ovat suuttuneet milloin millekin valtiolle, jokaiselle vuorollaan.
Välillä on hyvä palauttaa mieliin luottoluokittajien todellinen asema markkinavoimien palveluksessa ja valtuuksien epämääräisyys. Yle:n MOT kertoi viime helmikuun 27. päivä tällaisia asioita:
Luottoluokittajat eivät ole minkään valtion viranomaisia, vaan ne ovat yksityisiä voittoa tuottavia yrityksiä. Mitkään viranomaiset eivät edes valvo niitä, vaan ne toimivat puhtaasti liiketaloudellisten periaatteiden mukaan. Yrityksinä ne ovat erittäin kannattavia.
Ne eivät ole edes riippumattomia. Periaatteena on, että luokiteltava itse maksaa arvion luokituksesta. Luotonantajille tämä tieto sitten tarjoillaan ilmaiseksi. Ainakin tällainen kyynisyyteen taipuvainen ihminen saattaa ruveta epäilemään luokitusten puolueettomuutta juuri tämän nurinkurisuuden takia.
Luokittajat eivät ole osoittautuneet erityisen huolellisiksi tai edes älykkäiksi. USA:n pankkien takavuosien jättimunaus eli asuntolainojen viipalointi, niputus ja myynti luokiteltiin kolmen A:n nerokkuudeksi. Kaikki tietävät, miten siinä sitten kävi.
Jossain vanhassa Niskavuori-elokuvassa vanhaemäntä antoi määräyksiä saatavien perinnästä. Hän lenaili velkakirjoja ja julisti jokaisen kohdalla tylysti: Uloshakuun! Pehtoori lähti siitä paikasta toteuttamaan annettuja määräyksiä.
Luokittajat lienevät jonkinlaisia markkinavoimien isäntärenkejä. Ne tekevät kaiken likaisen työn heti, kun kamarin keinutuolissa istuva markkinavoimien vanhaemäntä käskee laittamaan jonkun velallisen rästit uloshakuun.
Luokka: kriminaalipolitiikka, talous | 5 Kommenttia »
Tyhmä vai ylimielinen?
Kansanedustaja Jussi Halla-aho aikoo säilyttää blogitekstinsä ennallaan huolimatta Korkeimman oikeuden lainvoimaisesta tuomiosta. Oikeus määräsi hänet poistamaan tiettyjä kohtia ja niin Halla-aho kierosti tekikin. Hän korvasi poistamansa kohdat linkeillä ja otteilla uutisista, joissa kerrottiin sanasta sanaan poistettavaksi määrätyn tekstin sisältö.
Poliisi on ottanut Halla-ahoon yhteyttä antamatta tarkempia menettelyohjeita. Poliisi ei uutisten mukaan ollut tietoinen kirjoitusten tämänhetkisestä sisällöstä ja sillä meni sormi suuhun. Ilman ohjeita ei Halla-aho osaa toimia.
On tämä nyt vaikeaa ja kannattajat hurraavat venkoilijalle. Ilmaista julkisuutta ropisee tekemättä mitään - ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Otetaanpa Halla-ahon kirjoitusten sisältöön mitenkään liittymätön kuviteltu tapaus ajalta ennen internetiä. Joku naulaa ladon seinään ison julisteen, jossa uhkaa ampua naapurinsa viikon kuluttua. Oikeus tuomitsee hänet laittomasta uhkauksesta ja määrää julisteen poistettavaksi. Heti seuraavana päivänä tämä henkilö laittaa samaan paikkaan uuden julisteen. Nyt siinä lukeekin, että tällä paikalla oli vielä eilen juliste, jossa oikeuden päätöksen ja sanomalehtien uutisten mukaan olen uhannut ampua naapurini viikon kuluttua. Hän päätyy uudelleen oikeuteen ja saa rikoksenuusijana ankaramman rangaistuksen.
Verkkoon kerran laitetun poistaminen ei tietenkään ole yhtä helppoa kuin konkreettisen julisteen, mutta periaate on sama.
Miten KKO:n päätöstä pitäisi sitten käytännössä noudattaa? Sitä minä en osaa varmaksi sanoa, mutta monet muistanevat vielä Hannu Salaman kirjan Juhannustanssit sensuroinnin. Oikeuden päätöksen jälkeen painetuissa kirjoissa oli joko pelkkää tyhjää poistettujen kappaleiden kohdalla tai sitten maininta, että tekstiä on oikeuden päätöksellä poistettu. Ihan varmaksi en tätä muista, mutta näin tämä tekemällä tehty ongelma saataisiin ratkaistua ja oikeuden päätös pantua täytäntöön. Arkistoista alkuperäinen kirjoitus löytyisi tietysti aina, mutta niin löytyi poistettu teksti myös ennen oikeuden päätöstä myydyistä Salaman kirjoista.
Jos poliisit eivät olleet tietoisia Halla-ahon tekstien tämänhetkisestä sisällöstä, niin eivät hekään suurta kiitosta ansaitse. He eivät viitsineet tarkistaa asiaa ja lähtivät hoitamaan virkatehtäväänsä tietämättä millainen on tilanne ja mitä heidän pitää tehdä.
En enää ota mitään kantaa alkuperäisiin kirjoituksiin tai KKO:n tuomioon ja sen perusteluihin. Siitä asiasta on kirjoitettu paljon ja kirjoitetaan varmasti lisääkin. Nyt on kysymys ylimmän oikeusasteen lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta, jota kansanedustaja välttelee oudolla tavalla. Jos laki ja sen nojalla annettu tuomio eivät häntä miellytä, niin kansanedustajana hänen velvollisuutensa on toimia lain muuttamiseksi. Kiukuttelu lakia ja oikeuden päätöstä vastaan ei sovi kansanedustajan arvolle.
Vastaan itse tuohon otsikon kysymykseen, että Halla-aho heittäytyy ylimielisyyttään tyhmemmäksi kuin oikeasti on.
Luokka: laki, sananvapaus | 1 Kommentti »
Aatteen paloa
Kukaan ei puhu tarkoitusperästä, kaikki huutavat vain fasisteiksi ja natseiksi… En jaksa provosoitua tuollaisesta, koska sitä samaa vanhaa paskaa tulee koko ajan… Näissä lapsissako maamme tulevaisuus?
007
Näin surkeasti valitteli Finnish Defence Leaguen agentti 007 eräässä kommentissaan FDL:n fb-sivulla. Tällainen sorretun huokaus pistää tietenkin miettimään, että mikä sitten mahtaa olla se FDL:n aate ja tarkoitusperä, josta pitäisi puhua. Onneksi sitä ei tarvitse kauan etsiä, koska eräs aktiivijäsen näkyi selittävän sen ihan kuvalla:
Eipä tätä ideologiaa voi enää selvemmin sanoa. Kun sivun nimettömät ylläpitäjät yrittävät koukeroisen ivallisella kielen raiskaamisella hämärtää perimmäistä tarkoitusta, niin rivimiehet kertovat totuuden. Ei tarvinne erityisemmin selittää kenen norjalaisen maailmakuvaa tällainen ristiretkiaate edustaa.
Tuosta FDL:n kielenkäytöstä muuten eräs fb-kaverini kirjoitti joskus näin:
Nuo FDL:n 007-muppetin jutut ovat niin itseään toistavia, että niiden kanssa voisi pelata vanhaa kunnon hevonpaskabingoa. Siis kirjoitetaan seuraavat sanat 4X4 ruudukkoon ja kun tulee pysty- tai vaakarivi täyteen, niin BINGO!
1. rabulisti
2. pisuaarimedia
3. suvaitsevaisuusfasismi
4. verbaalinen ripuli
5. pseudointellektuelli
6. kulttuurimarxisti
7. henkselien paukuttelu
8. post-taistolainen krapula
9. mediasuojatyöpaikkavirkamies
10. viherpiiperö
11. islamofilia
12. musulmaani
13. somalialoinen
14. erkkonatsit
15. etnopopulistinen
Tämä FDL:n klovnilauma tekee blogien kirjoittamisesta liian helppoa, joten jätän heidät toistaiseksi pyörittelemään “aatettaan”.
Luokka: media, yhteiskunta | 2 Kommenttia »
Mauton juttu
Norjan murhenäytelmän vuosipäivänä on saanut lukea paljon paikalla pidetystä muistotilaisuudesta. Tällaisen tapahtuman luulisi saavan jokaisen ihmisen aatteeseen ja ideologiaan katsomatta päättämään mielessään, että näin ei saa tapahtua toiste.
Näköjään se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jotkut tuntuvat oikein odottavan uusintaa ja syyttävät tapahtuneesta uhreja. Lukekaapa tarkkaan, kuinka Finnish Defence League esittää “surunvalittelunsa”:
Massamurhan aatteellisena innoittajana ovatkin siis toimineet sosialidemokraatit, ei suinkaan FDL:n itsensäkin ajama Euroopassa valitettavalla tavalla lisääntynyt ääriajattelu. Jos ette vielä satu tietämään mikä tämä tällainen FDL oikein on, niin lukekaa vaikka täältä Kalevi Sorsan säätiön äsettäin julkaisema tutkimus
FDL toimii pääasiallisesti vain facebookissa, mutta se on jatkuvasti tehnyt erilaisia ulostuloja myös kaduille. Viimeisinpänä tempauksena oli yritys osallistua Tampereen Pride-tapahtumaan ihan vain näytösluonteisesti, kuten he itsekin jo suunnitteluvaiheessa myönsivät. Ajatuksena oli esiintyä julkisesti seksuaalivähemmistöjen puolustajana islamia vastaan. Eihän heillä mitään muuta ideologiaa olekaan kuin islamin vastustaminen. Useat FDL:n kannattajat ovat puolestaan profiloituneet erityisesti homojen vihaajina.
Ryhmän nimetön ylläpitotiimi toimii erilaisin numeroin ja salanimin. Erityisen vastenmielisellä tavalla on aina kirjoittanut juuri tämä 007, mutta tällä kertaa hän törkeydessään ylitti jopa itsensä.
Tuosta “pahoittelusta” voisi löytää jopa verhotun uhkauksen: Jos demarit eivät muuta aatteellisia linjauksiaan meidän haluamallamme tavalla, niin emme voi taata, etteikö Norjan tapahtuma toistu.
Luokka: sananvapaus, yhteiskunta | 3 Kommenttia »
Oikeuden voitto?
Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella turvetuotanto on tappanut Jukajoen täysin elottomaksi. Siinä eivät elä enää edes pieneliöt, kaloista puhumattakaan. Turvetuottaja Vapo kiistää syyllisyytensä, mutta korostaa varmuuden vuoksi, että lupaehtoja on noudatettu tarkasti. Luvan myöntänyt ely-keskus sanoo, että lupaa myönnettäessä ei arvattu, että suo on hapanta. Myös ely:n mukaan lupaehtoja on noudatettu. Koska lupa on myönnetty asianmukaisesti ja lupaehtoja on noudatettu, nähtävästi kukaan ei aio tehdä asialle mitään.
Näin kirjoitin marraskuussa 2010. Nyt Aluehallintovirasto on tutkinut asiaa ja määrännyt Vapon korvauksiin vuodesta 2009 lähtien aiheutuneista kalakuolemista. Avi määräsi Vapon maksamaan paikalliselle kalastusosuuskunnalle huikean 4 600 euron korvauksen. Summa sisältää kertakaikkisina korvauksina 2 800 euroa ja muita kalataloudellisia vahinkoja 1 800 euroa.
Lisäksi Vapo velvoitettiin maksamaan Pohjois-Karjalan ely-keskukselle kalatalousmaksua, jolla ehkäistään vesistöön johdettavien päästöjen vaikutuksia kaloille ja kalastukselle. Tämä maksu on vuosien 2012-16 aikana 600 euroa vuodessa ja vuodesta 2017 lähtien 300 euroa vuodessa. Tällaisilla summilla epäilemättä ehkäistään kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin haitat.
Jotta vitsi olisi täydellinen, niin Aluehallintovirasto ei pelkästään sallinut Vapon jatkaa turvetuotantoaan alueella. Sen lisäksi virasto myönsi luvan yhdelle uudelle 38,1 hehtaarin kokoiselle turvetuotantoalueelle. Samalla tietenkin annettiin velvoite puhdistaa jatkossakin turvetuotantoalueen jätevedet.
Väkisin tulee mieleen Olaus Petrin tuomarinohjeiden kohta 10: Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.
Ainakin tämä päätös tuntuu sisältävän melkoisesti sitä armoa.
Luokka: laki, ympäristönsuojelu | 1 Kommentti »
Väkivaltaa ja yllytystä
Toimittaja Dan Koivulaakso sai eilen Oulussa silmilleen pippurisumutetta tapahtumassa, jossa käsiteltiin homo- ja transpakolaisten asemaa ja äärioikeiston muodostamaa uhkaa. Tekijää ei tietääkseni ole vielä saatu kiinni, joten motiiveista ei ole tietoa. Huolestuttavaa tällainen kehitys kuitenkin on. Näitä kaasun suihkuttajia ja kananmunien viskelijöitä ilmestyy liian usein erilaisiin tapahtumiin.
Tekijä tuomittaneen aikanaan pahoinpitelystä ja mahdollisesti vaaran aiheuttamisesta. Jos teolle ilmenee poliittinen motiivi, niin olisi korkea aika ruveta käyttämään Rikoslaista löytyviä vähän ankarampia pykäliä. Muistutanpa mieliin, mitä RL 14 luvun 5 § sanoo poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta:
Joka väkivallalla tai vakavan vaaran toisen hyvinvoinnille käsittävällä uhkauksella estää toista
1) ilmaisemasta mielipidettään yleisistä asioista niitä varten tarkoitetussa kokouksessa tai muussa tilaisuudessa taikka tiedotusvälineessä tai muuten julkisesti,
2) osallistumasta yleisiä asioita varten järjestettyyn kokoukseen, kulkueeseen tai muuhun tilaisuuteen tai
3) perustamasta yhdistyksen yleisiä asioita varten taikka liittymästä tai kuulumasta sellaiseen tai toimimasta siinä,
on tuomittava poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tässä tapauksesa Koivulaaksoa estettiin väkivallalla ilmaisemasta mielipidettään yleisistä asioista niitä varten tarkoitetussa tilaisuudessa. Hänen kimppuunsa käytiin juuri ennen hänen puheenvuoronsa alkamista. Jos joku on eri mieltä lainkohdan soveltumisesta, niin esittäköön toki perustellun juridisen mielipiteensä.
Vähitellen pitäisi harkita myös yllyttäjien saattamista edesvastuuseen. Sehän on selvä, että niitä yllyttäjiä ei mistään löydy. Vajaassa vuorokaudessa ovat kaikki suoranaista yllytystä täynnä olevat nettisivustot kilvan sanoutuneet irti teosta. Sanamuodot vaihtelevat, mutta kukaan ei tietenkään ole koskaan yllyttänyt ketään yhtään mihinkään. Yksittäinen sekopää siellä on ollut asialla.
Niin varmaan onkin. Valitettavasti yksittäiset sekopäät lukevat näitä sivuja ilmeisen innokkaasti ja aina joku heistä päättää toimia. Yllyttäjiäkin varten löytyy laista pykälä eli RL 5 luvun 5 §:
Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.
Miksi minä nyt näin tylyjä pykäliä kaivelin esille? Ihan siksi, että yhteiskunnalla on velvollisuus suojella kansalaisten poliittisia toimintavapauksia ja fyysistä koskemattomuutta. Henkilökohtaisesti pidän väkivaltaan ja erityisesti poliittiseen väkivaltaan turvautuvia aivottomina ääliöinä. Siihen yllyttäjiä pidän selkärangattomina lieroina, joilla ei ole rohkeutta edes myöntää vastuutaan.
Luokka: laki, yhteiskunta | 10 Kommenttia »
Käsiteltävä viivytyksettä
Facebookissa eräs kaveri mietti oman kuntansa sosiaalitoimen menettelyä toimeentulotukiasiassa. Siellä kuulemma käsittelyajat ovat niin pitkiä, että koko ajan ollaan joko lain rajamailla tai reilusti ulkopuolella. Ihan samaa tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, joten katsotaanpa vähän menettelyn lainmukaisuutta.
Perjantaina saapunut hakemus kirjataan saapuneeksi seuraavana maanantaina. Siitä seitsemäntenä arkipäivänä hakemus käsitellään ja tuki maksetaan päätöstä seuraavana kolmantena arkipäivänä. Otetaan ihan esimerkki kuluvasta henäkuusta:
Hakemus on jätetty perjantaina 6.7. ja se kirjataan saapuneeksi maanantaina 9.7. Siitä seitsemäs arkipäivä saapumispäivä poislukien on keskiviikko 18.7. Rahat ovat tilillä päätöstä seuraavana kolmantena arkipäivänä eli maanantaina 23.7. Odottavan aika on pitkä ja nälkäisenä odottavan vielä pitempi.
Tässä on lievästi sanottuna keljuilun makua ja rikotaan siinä lakiakin. Hallintolain 18 §:n mukaan asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiselle sinä päivänä, jolloin se on annettu viranomaiselle. Mikään ei siis oikeuta lykkäämään hakemuksen kirjaamista saapuneeksi seuraavaan arkipäivään. Toimeentulotukilain 14a §:n pääsäännön mukaan hakemus on käsiteltävä siten, että asiakkaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ei vaarannu.
Kiireellisisessä tapauksessa hakemus on käsiteltävä samana tai seuraavana arkipäivänä ja tuki on maksettava heti. Vähemmän kiireellisissä tapauksissa hakemus on käsiteltävä viivytyksettä ja viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä ja tuki on maksettava viivytyksettä. Seitsemän arkipäivää on siis ehdoton takaraja eikä mikään automaattinen viivyttelyoikeus. Kolmen päivän odotusaika päätöksenteon ja täytäntöönpanon välillä on myös vastoin lakia, koska se haiskahtaa tahalliselta viivyttelyltä.
Nyt annan neuvon kaikille niille, jotka tietävät joutuvansa turvautumaan toimeentulotukeen myös seuraavan kuukauden aikana. Hakemus kannattaa jättää jo hyvissä ajoin edellisen kuukauden aikana. Toimeentulotukilain 14a §:n 2 momentin mukaan seuraavaa kuukautta koskeva tukipäätös on tehtävä ja pantava täytäntöön kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä, jos hakemuksen saapumisesta on kulunut enemmän kuin seitsemän arkipäivää.
Katsotaan vielä kalenterista kuluvan vuoden heinä-elokuun vaihde. Hekemus on jätettävä yli seitsemän arkipäivää ennen kuukauden vaihtumista eli viimeistään perjantaina 20.7. Sitä jätettäessä on vaadittava, että se kirjataan välittömästi saapuneeksi. Tällöin hakemus on käsiteltävä vimeistään keskiviikkona 1.8. ja lain nimenomaisen määräyksen mukaan se on pantava täytäntöön samana päivänä kuin se on tehty. Tuo edellisessä kappaleessa korostamani “ja” tarkoittaa juuri sitä.
Jos viranomainen ei noudata lakia, niin sen toiminnasta voi jättää vapaamuotoisen kantelun oikeuskanslerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai aluehallintovirastolle. Sen voi jättää myös näille kaikille.
Luokka: laki, sosiaalitoimi | 4 Kommenttia »
Hyvät veljet ja siskot
Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän mielipidekyselyn mukaan 35 % suomalaisista näkee kunnallista korruptiota paljon tai melko paljon, mutta 56 % ei näe sitä ollenkaan. Nuoret näkevät sitä vähemmän kuin keski-ikäiset ja sekä Vasemmistoliiton että Perussuomalaisten kannattajat näkevät sitä kaikkein eniten. Keskustan äänestäjien silmiin sitä osuu vähiten.
Tutkimus koskee mielipiteitä ja se selittääkin aika paljon tuloksia. Jos lähtökohtana on, että roistoja ne ovat kaikki, niin korruptiota epäilee varmasti. Jos taas luottaa siihen, että meidän miehemme ja naisemme hoitavat asiat kuten ennenkin, niin epäilykselle ei ole sijaa. Nuoria taas harvemmin kiinnostaa koko kunnallishallinto, joten aika moni ei edes tiedä valtuuston, hallituksen ja lautakuntien välistä eroa.
Ei tämä kuitenkaan mikään humpuukitutkimus ole. Kunnissa esiintyy rakenteellista korruptiota, mutta sen näkeminen vaatii alan tuntemusta. Kuntien päätöksiä ei voi ostaa rahalla, vaan koko järjestelmä perustuu monimutkaisiin verkostoihin. Juuri siksi korruptio ei näy selvästi eikä se täytä edes rikoksen tunnusmerkistöä. Kaikki päätökset voidaan perustella objektiivisen kuuloisesti, joten päättäjätkään eivät aina näe asioiden taustoja.
Järki, hyöty, ystävyys, sukulaisuus, asiaperustelut ja laillisuus sekoittuvat helposti sellaiseksi puuroksi, että se kestää juridisen tarkastelun. Osaaja pystyy perustelemaan kaiken muodollisesti oikein ja kunhan jääviyssääntöjä noudatetaan, niin kaikki menee hyvin. Joskus asioista jää ikävä sivumaku, mutta päättäjä voi todeta vahingoniloisena kakun olevan hyvää, mutta sitä ei kaikille anneta.
Olen kirjoitellut Juuan kunnan asioista aika paljon, mutta kerrataanpa muutamia mielenkiintoisia tapauksia. Käräjäreissun välttämiseksi korostan, että päätöksistä ei löydy mitään lainvastaista. Sen sijaan tapaukset kertovat korutonta kieltään hyvien veljien ja siskojen toiminnasta keskinäisen kehumisen kerhossa.
Entinen kansanedustaja ja kunnan johtava luottamushenkilö palasi parin vuoden ulkomaanmatkan jälkeen kotikuntaan. Hänet valittiin välittömästi terveyskeskuksen johtavaksi hoitajaksi, mutta kauan hän ei siinä tehtävässä viihtynyt. Hänet nimettiin projektisuunnittelijaksi suunnittelemaan ikäihmisten osaamiskeskusta. Hyvän suunnittelutavan mukaisesti hän suunnitteli ensimmäiseksi itselleen projektinjohtajan työn.
Samaisen projektin yhdistys- ja yrityskoordinaattorin tehtävät kilpailutettiin. Sitä ennen yrityskartoitus tilattiin kunnanjohtajan päätöksellä kiireellisyyteen vedoten ilman kilpailutusta sosiaali- ja teveyslautakunnan jäsenen yhden miehen hydrauliikka-alan konsulttifirmalta. Kovin yllättävää ei ollut, että samainen firma voitti kilpailutuksen.
Sosiaali- ja terveysjohtajan viransijaiseksi peräti kahden vuoden ajaksi valittiin kunnanhallituksen jäsen. Tai oikeastaan valinta on väärä sana. Paikkaa ei edes julistettu haettavaksi, vaan hänet kutsuttiin siihen. Kuvaavaa on, että kunnavaltuusto teki muotovirheen käsitellessään asiaa, mutta siihen ei kukaan kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Esityslistalle oli viransijaisuus joko vahingossa tai tahallaan merkitty vain vuoden mittaiseksi. Asiaa käsiteltäessä valtuuston puheenjohtajisto muutti kynällä kunnahallituksen esityksen vastaamaan todellisuutta.
Minun mielipiteeni eivät siten koskaan perustu näppituntumaan ja ennakkoluuloihin. Kaiken olen lukenut kunnan omien hallintoelinten pöytäkirjoista. Oman kotikunnan verkkosivujen tutkimista suosittelen muillekin asioista kiinnostuneille.
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 4 Kommenttia »
Työllistymissuunnitelman ansa
Eräs lukijani kertoi henkilökohtaisessa viestissään, että hänelle oli TE-toimistossa työnnetty allekirjoitettavaksi valmiiksi laadittu aktivointisuunnitelma. Suunnitelmaan sisältyi kuntouttava työtoiminta, jota hän ei hyväksynyt. Niinpä hän kieltäytyi allekirjoittamasta sitä ja seurauksena oli tietenkin karenssi. Hän halusi täsmennystä kirjoituksiini, joiden mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta voi kieltäytyä.
Pitää huomata, että näitä suunnitelmia on kahta eri lajia. Työllistymissuunnitelma perustuu julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin. Se laaditaan yhteisesti sopien silloin, kun henkilö ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Suunnitelmaan kirjataan kaikki yhdessä sovitut toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi ja suunnitelma päivitetään aina ilmoittautumisen yhteydessä. Juuri tässä vaiheessa on oltava tarkkana. Jos suunnitelmaan on merkitty yhtenä mahdollisuutena kuntouttava työtoiminta, niin siitä ei enää sen jälkeen voi kieltäytyä ilman seuraamuksia.
Lain nimenomaisen määräyksen mukaan työllistymissuunnitelma laaditaan yhdessä sopien, joten se ei koskaan voi olla yksipuolinen saneluratkaisu. Juuri tähän perustuu tulkintani kieltäytymismahdollisuudesta. Lainkohta on Laki julkisesta työvoimapalvelusta 5:4 §.
Aktivointisuunnitelma laaditaan siinä vaiheessa, kun työnhakijaan on päätetty ruveta soveltamaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia. Kuten olen monesti ennenkin sanonut, on lain nimi täysin harhaanjohtava. Kuntouttavaan työtoimintaan määrättävän ei tarvitse olla kuntoutuksen tarpeessa, vaan siihen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan, saanut työmarkkinatukea päivärahakauden jälkeen 180 päivän ajan tai pääasiallinen toimeentulo on muodostunut viimeisen 12 kuukauden ajan toimeentulotuesta, voidaan terve ja työkykyinen henkilö määrätä kuntouttavaan työtoimintaan.
Tästä olen kirjoittanut tarkemmin mm. jutussani laki-ilmaistyovelvollisuudesta
Aktivointisuunnitelma laaditaan periaatteessa yhteistyössä työnhakijan, TE-toimiston ja kunnan kanssa. Laissa on kuitenkin ikävä 2 luvun 8 §:n 3 momentti: Jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei henkilölle voida viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarjota työtä tai työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta. Tässä vaiheessa ei siis enää voi kieltäytyä.
Tai voi tietenkin, mutta siitä seuraa rangaistus. Heinäkuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen kieltäytymisestä seuraava työttömyysetuuden menetys kestää 60 päivää. Siltä ajalta voi saada kunnan toimeentulotukea, mutta sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen johdosta. Lakimuutos on kuitenkin huomattava parannus verrattuna entiseen viiden kuukauden työvelvoitteeseen.
Tämä on melkoinen viidakko. Siksi onkin syytä varoittaa, että nämä lakia yleisellä tasolla selittävät juttuni eivät kelpaa kartaksi. Näitä pitää käyttää kompassina, joka ohjaa oikeaan suuntaan tässä ryteikössä.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva | 2 Kommenttia »
Tärkeysjärjestys
Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta päätti kesäkuussa esittää kunnanhallitukselle, että Juuka julistetaan savuttomaksi kunnaksi. Esitys tuli lautakunnan kokoukseen ylimääräisenä asiana, mutta mitenkään uusi ajatus se ei ole. Lautakunta on ihan esittelytekstinkin mukaan keskustellut asiasta useaan otteeseen.
Esitys oli, että vain terveyskeskus julistettaisiin savuttomaksi. Lautakunta ei kuitenkaan ujostellut, vaan laajensi esitystä koskemaan koko kuntaa. Savuttomuus voi tietenkin koskea vain kuntaa työpaikkana ja kunnan omistamia tiloja, mutta tavallisen kuntalaisen tekemisiin ei kunnalla ole mitään oikeutta puuttua. Tosin olen melko varma, että tämä ei ole ihan kaikille selvä asia.
Saahan sitä puuhastella, jos ei tärkeämpää tekemistä keksi. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut ajatella tämänkin esityksen hintaa. Vaikka koko homma raukeaisi, niin valmistelua ja selvityksiä se kuitenkin vaatii. Jos ajatusta ruvetaan toteuttamaan, niin se vasta hintoihinsa tulee.
Savuttomasta kunnasta on tietenkin tehtävä projekti johtajineen, työntekijöineen ja ohjausryhmineen. Projektia vetämään palkataan joku omaan työhönsä leipääntynyt terveyskeskuksen viranhaltija, joka haluaa profiloitua projektinjohtajana. Tietenkin hommaan voidaan palkata ihan ulkopuolelta joku sopivaksi katsottu sukulainen tai tuttava, jolla sattuu olemaan työn tarvetta. Kokouksia pidetään, puhetta piisaa ja ohjausryhmän kokouspalkkiot pyörivät.
Sitten alkavat ongelmat. Kunta voi työnantajana kieltää tupakoinnin työaikana, mutta ei muulloin. Ruokatunnilla ja kahvitauoilla saa edelleen polttaa kenenkään siihen puuttumatta. Työaikana luvatta polttavia varten on tietenkin mietittävä sopivat sanktiot, mutta niissä on oltava varovainen. Olisi varmasti mukava päästä jakelemaan kirjallisia varoituksia tai jopa potkuja salatupakoijille, mutta siitä seuraisi mielenkiintoisia oikeudenkäyntejä.
Lautakunta siis suunnittelee surutta lisäkustannuksia, vaikka pyysi samassa kokouksessa peräti 1.9 miljoonan euron ylitysoikeutta kuluvan vuoden talousarvioon. Lisäksi terveyskeskuksen ulkoistamisesta on vireillä ainakin kaksi oikeudenkäyntiä, joiden lopullisesta hinnasta ei ole mitään tietoa. Lautakunta on tuskin selvillä edes siitä, kuinka paljon kunta on tähän mennessä joutunut maksamaan pelkkiä asianajopalkkioita. Minä en sitä tiedä, mutta lautakunta saisi sen helposti selville kysymällä.
En minä vastusta ollenkaan kunnan julistamista savuttomaksi. Se vain kannattaisi tehdä samalla tavalla kuin se on tehty muuallakin eli julistetaan savuttomaksi ja unohdetaan koko juttu. Omatekoiset tupakkapoliisit kyllä huolehtivat työkavereiden syyllistämisestä ja ilmiannoista kuten tähänkin asti. Ei siihen tarvita mitään virallista organisaatiota, jolla ei kuitenkaan ole lakiin perustuvaa toimivaltaa.
Kun isoille asioille ei osata tehdä mitään, niin paneudutaan sitten kaikella tarmolla pieniin.
Luokka: kunnallispolitiikka, terveydenhoito | 3 Kommenttia »
Ankaramman lain periaate
Jos laki on muuttunut rikoksen tekohetken ja oikeudessa annettavan tuomion välillä, niin tekijä tuomitaan sen lain mukaan, josta seuraa lievempi rangaistus. Tätä kutsutaan lievemmän lain periaatteeksi. Otsikon mukaista ankaramman lain periaatetta ei tunnusteta periaatteena, mutta se näkyy olevan käytössä silloin, kun rangaistaan työttömiä työttömyysetuuksien menettämisellä.
Työttömyysturvalakia muutettiin heinäkuun alusta lähtien. Lakiin tehtiin uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Nyt kumotun, vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.
Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen. Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.
Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta entäpä se ankaramman lain periaate?
Se löytyy lain siirtymäsäännöksistä ja siellä räimitäänkin märällä rätillä korville niitä, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se nimittäin säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.
Vielä epäoikeudenmukaisemmalta tuntuu niiden kohtalo, joille on määrätty työssäolovelvoite juuri ennen uuden lain voimaantuloa. Jos henkilön katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.
Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttää sen heinäkuussa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.
Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos heitetyt eivät ryömi sinne takaisin. Vähät siitä, että samalla on luotu ihan uusi ja koko oikeusjärjestelmän vastainen ankaramman lain periaate.
Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017. Jos elävät.
Luokka: laki, työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva | 9 Kommenttia »
Kaunis on kuolla…
Pentti Haanpään novellissa Nuori Narkaus ja sota parantumattomasti keuhkotautinen nuorukainen piristyi kovasti kuullessaan uutisia Euroopassa alkaneesta suursodasta. Hän lähti liikkeelle kuin kuolemanenkeli julistamaan tulevia sodan kauhuja. Hänen mukaansa nyt vasta alkaakin se iso lahtaus, jossa ihmiskunta hävitetään niin olemattomiin, että jäljelle jääneet suutelevat näkemiään jalanjälkiä.
Nuoren Narkauksen oma elämä oli siihen asti ollut masentunutta kuolemanpelkoa ja odottelua, mutta nyt hän sai sisältöä olemiseensa toisten pelottelusta. Oli lohdullista tietää, että kohta kuolee paljon muitakin nuoria.
Vähän samanlaisia kuolemanenkeleitä tuntuu nykyisinkin olevan liikkeellä. Jotkut ovat jo mielestään sodassa ja jotkut vasta toivovat sitä tulevaksi. Tässä meillä yksi, joka on jo pitemmän aikaa käynyt sotaa Eurooppaa uhkaavia barbaarilaumoja vastaan:
Tällainen ajattelu muistuttaa mielestäni 1500-luvun eurooppalaisen maailmankuvaa. Silloin Eurooppaa uhkasi konkreettisen islamin muodostaman sotilaallisen uhan lisäksi myös lukuisa joukko mielikuvituksellisia ulkoisia uhkia. Merellä uhkasivat merihirviöt ja maarajojen takana vaanivat koiranpäiset ihmiset ja muut hirviöt. Lisäksi koko ajan piti pelätä noitia, kerettiläisiä, haamuja ja muita arkipäiväisiä kauhuja kulkutaudeista puhumattakaan. Maailmankuvaan kuului jatkuva pelko ja uhattuna olemisen tunne.
Silloin turvauduttiin uskonnon suomaan lohtuun. Periaatteessa en yleensä puutu kenenkään uskonasioihin, mutta nyt teen poikkeuksen. Satuin nimittäin lukemaan erään kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokkaan kommentin Raimo Ilaskiven Uudessa Suomessa julkaisemaan Euroopan taloutta koskevaan blogikirjoitukseen. Tällaista ratkaisua toivoo tämä henkilö:
Myös hänen oma reseptinsä sodasta selviämiseen on kristallinkirkas:
Hyvät naiset, tämmöinen peli ei vetele. Oman kriisiajan tehtäväni tarkkaan tietävänä reserviläisenä kiellän teitä lietsomasta ja toivomasta sotaa. Nykyaikaisessa sodankäynnissä te ette voi luottaa siihen, että teitä pystytään suojelemaan samalla tavalla kuin viime sodissa. Jo ihan senkin takia teidän olisi viisaampaa jättää sotapuheet vähemmälle. Minä en näe Euroopan sotaa muualla kuin teidän mielikuvituksessanne.
Luokka: maanpuolustus, mielipide | 8 Kommenttia »
Laiskoja juoppoja
Jokaiseen kuntouttavasta työtoiminnasta tai yleensä työttömyydestä kirjoittaamaani juttuun saan muutamia kommentteja, joiden mukaan työttömien massat haluavat löhöillä kotisohvalla viinaa litkien eikä työnteko kiinnosta heitä ollenkaan. Sellaiset yhteiskunnan syöpäläiset pitää pakottaa työhön vaikka lunta lapioimaan tai kääntelemään vanhuksia hoitolaitoksiin. Palkkaa heille ei tietenkään tarvitse eikä saa maksaa, koska työtä on tehtävä sosiaalietuuksien vastineeksi.
Näillä kommentoijilla on pysyvä asenneongelma: he eivät halua ymmärtää työttömyyskorvauksen tai muun sosiaalietuuden ja palkan välistä eroa. Sanotaan se taas kerran: Palkkatyö on sellaista toimintaa, josta maksetaan oman alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki ja toimeentulotuki ovat vastikkeettomia etuuksia, joiden avulla ihminen pidetään hengissä siihen asti, kunnes hän löytää palkkatyötä.
Turha tätä on jankuttaa, koska suurimmalle osalle ihmisiä ero on itsestään selvä. Tahallaan ymmärtämättömiä ovat sellaiset itsensä yhteiskunnan pönkkäpuuksi kokevat, jotka eivät siedä silmissään köyhiä työttömiä.
Eivät he usko edes tilastoja. Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä oli toukokuussa 454 817 ja samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli 35 388. Minua kiinnostaisi tietää, miten joku kuvittelee survovansa kaikki nämä työttömät noihin työpaikkoihin. Ei se onnistu mitenkään, mutta se ei näitä tietäjiä häiritse. He sivuuttavat koko asian ja sanovat, että kyllä tekemätöntä työtä aina löytyy. Löytyyhän sitä, mutta palkanmaksajista on puutetta. Juuri siksi työttömät halutaankin ilmaisiin pakkotöihin.
Ei näitä kommentoijia häiritse sellainenkaan uhkakuva, että tätä vauhtia ilmaistyöstä tulee pääsääntö. Ilmeisesti he katsovat oman työpaikkansa niin turvatuksi, että työttömyys ja sen mukanaan tuoma ilmaistyöhön joutuminen eivät missään olosuhteissa kosketa heitä itseään. Saattaisi olla ihan oikein, että he pääsisivät kokeilemaan tätä opettamaansa elämäntapaa ja päätyisivät vaikkapa entiseen työpaikkaansa tekemään entistä työtään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ateriakorvauksella.
Tuosta työttömien joukosta muuten lähes 84 000 henkilöä on TE-toimiston kirjoissa merkinnällä “työvoiman ulkopuolella”. Heillä on ilmoittautumisvelvollisuus, mutta heitä ei edes yritetä auttaa. He ovat se kaikkein alin kasti eli työmarkkinatuelta toimeentulotuelle pudotetut. Tämän joukon jatkoksi päätyy helposti. Ei tarvita mitään muuta kuin TE-toimiston tulkinta työstä tai koulutuksesta kieltäytymisestä. Se tietää ikuista karenssia. Päästäkseen takaisin työmarkkinatuelle henkilön on ensin oltava työssä tai koulutuksessa viisi kuukautta. Se ei onnistu käytännössä milloinkaan, koska tällaiseen henkilöön ei kohdisteta aktiivisia työvoimatoimenpiteitä.
Yritänpä vielä sanoa muutaman järjen sanan siitä kotisohvalla juopottelusta. Työmarkkinatuki on 31,36 euroa päivässä viideltä päivältä viikossa. Siitä maksetaan veroa 20 %. Jos työmarkkinatukea ei saa, niin toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla henkilöllä 461,05 euroa kuukaudessa. Jokainen voi halutessaan kokeilla, miten jatkuva juopotteleminen onnistuu näillä summilla.
Vaikka työttömiä on yli 400 000 ja sama määrä ihmisä erään tutkimuksen mukaan juo pullollisen viinaa joka päivä, niin ei kannata saada mitään ahaa-elämystä. Juopottelemaan kykenee vain se, jolla on siihen rahaa. Joskus epäilen, että nämä halveksuvia kommentteja nakkelevat tekevät sen humalapäissään itsetunnon ollessa korkeimmillaan.
Luokka: työllistämistoimenpiteet, työttömyysturva | 21 Kommenttia »
Ilmainen on halvinta
Sanomalehti Karjalaisessa oli puolen sivun mittainen oikein asiallinen juttu rakennusten purkutöiden kiristyvästä kilpailusta. Alan yrittäjä kertoi, että osaaminen, kalusto ja lainsäädäntö kehittyvät jatkuvasti asettaen työnjohdolle ja työntekijöille uusia vaatimuksia.
Yrittäjän mukaan jo pelkkä purkutyön aloittamisen vaatima paperisota vie ammattilaiseltakin useita päiviä. Työntekijöiltä vaaditaan monenlaisia papereita asbestityön edellyttämästä luvasta alkaen ja ammattitaiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa koulutusta. Työnjohdon on oltava paikalla kohteessa koko purkutyön ajan.
Pitempään juttujani lukeneet arvannevat jo, mitä ajan takaa. Tietenkin palautan mieleen pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan tavan päästä eroon purettavista rakennuksista ja esittäytyä samalla pitkäaikaistyöttömien kuntouttajana. Kevättalvella kirjoitin siitä, kuinka kunta puratti käytöstä poistettuja rivitalojaan kuntouttavana työtoimintana. Kunta käytti ilmaista ja kouluttamatonta työvoimaa tähän vaativaan ammattityöhön. Juttu löytyy täältä:niin-sanottua-kuntoutusta-2
Työntekijät eivät siis saa palkkaa, vaan heille maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä. Kun nyt rupean miettimään viime aikoina näkemiäni purkutöitä, niin nämä viisi rivitaloa eivät ole ainoat ilmaiseksi puretut rakennukset. Parin vuoden sisällä kunnan keskustaajamasta on kadonnut lisäksi ainakin kaksikerroksinen vanha oppilasasuntola runkoa myöten ja vähintään kolme kunnan omistamaa omakotitaloa.
Veikkaanpa, että työsuojeluviranomaisilla olisi ollut paljonkin sanottavaa aina työntekijöiden turvavarusteista alkaen. Vaadittavasta ammattitaidosta lienee turha puhuakaan, koska ainakaan mitään koulutusta ei työnantaja järjestä. Eihän kunta varsinaisesti ole edes työnantaja, vaan se on kuntouttavan työtoiminnan järjestäjä.
Näin siis kunta säästää ja kuntouttaa. Monet kunnan päättäjistä ja kuntalaisista eivät ymmärrä, mistä tässä on kysymys. He luulevat, että työ on oikeaa palkkatyötä. Sitten on tietenkin niitä, joiden mielestä tämä on hemmetin hyvä juttu: työttömät tekevät leipänsä eteen työtä. Näin ajattelevat pitäisi pakottaa tekemään nykyistä työtään ilmaiseksi vähän aikaa, niin ehkä mielipide muuttuisi.
Minä en tunnetusti ole ihastunut tähän ilmaistyöhön. Muuten se täyttäisi kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, mutta valitettavasti se on täysin laillista toimintaa. Itse toiminnalle en siis mahda mitään, mutta voin luvata, että seuraavaan purkukohteeseen ilmestyvät myös työsuojeluviranomaiset paikalle.
Luokka: työllistämistoimenpiteet | 6 Kommenttia »
Hallinnon ryteikössä
Erno Paasilinnan mukaan yhteiskunta on kuin metsä; turvallinen osaajalle, mutta eksyneet kiertävät kehää. Tämä pätee erityisesti viranomaisten kanssa tekemisissä olevaan kansalaiseen. Hallintolain mukaan päätös on aina perusteltava, perusteluissa on ilmoitettava mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja lisäksi on kerrottava sovelletut lainkohdat. Jo lakia noudattamalla saadaan aikaan melkoinen metsä, mutta valitettavasti asiat ovat usein vielä huonommin.
Kun tavallinen asioistaan huolehtiva kansalainen saa miltä tahansa hallinnon instanssilta mitä tahansa asiaansa koskevan päätöksen, alkavat tulkintaongelmat. Jos päätös on hakemuksen mukainen, ei asiaa tarvitse sen kummemmin pohtia. Usein päätös kuitenkin sotii hakijan tervettä järkeä ja oikeustajua vastaan. Näin on aina silloin, kun jokin hakemus on hylätty ja päätöksen perustelut eivät lukijalle avaudu.
Ensin päätös on käännettävä virkakieleltä suomeksi. Kaikista hienoista tavoitteista ja kielen kehittämispyrkimyksistä huolimatta hallinnon kieli on yhä turhan monimutkaista ja koukeroista. Kaiken kruunaa viittaus lakipykäliin, joita ei kuitenkaan avata. Kansalainen joutuu siis itse etsimään, lukemaan ja tulkitsemaan ne lainkohdat. Se ei aina ole helppoa ammattilaisellekaan, saati sitten lakitekstiä ja oikeusjärjestelmää tuntemattomalle peruskansalaiselle.
Päätösten kankea muotoilu kertoo asenneongelmasta tai ymmärtämättömyydestä. Joko halutaan näyttää omaa ylemmyyttä tai sitten ei vain tajuta, että itselle selvä asia ei ole selvää tekstiä muille. Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku ei osaa selittää asiaa ymmärrettävästi, niin hän ei luultavasti ole ymmärtänyt sitä itsekään.
Päätöksen mukana tulevat muutoksenhakuohjeet. Ne ovat tasoltaan hyvin erilaisia; vieläkin näkee sellaisia ohjeita, joiden sanamuoto näyttää olevan peräisin puolen vuosisadan takaa vaikka ne muuten ovatkin nykyisen lain mukaisia.
Valituksen laatiminen ei ole helppoa. Ei riitä, että kansalainen tuntee tulleensa väärin kohdelluksi. Hänen pitää osata ilmaista tuntemuksensa perustellusti ja mielellään yksilöityihin lainkohtiin vedoten. Tässäkin piilee ansa. Jos erehtyy vetoamaan väärään lainkohtaan tai ei onnistu muuten perustelemaan vaatimuksiaan kunnolla, tyrmää helppoa voittoa hakeva virkamies valittajan heti. Hänen tarvitsee vain todeta, että vaatimuksia ei ole yksilöity riittävästi tai ei ole kerrottu, mitä lainkohtaa vastaan päätös sotii. Se on vähän sama kuin sanoisi valttajaa tyhmäksi.
Juristiltahan apua saa, mutta se taas maksaa. Aina ei apua saa sieltäkään. Virkamiehenä ollessani sain kerran eteeni asianajajan kaupunginhallituksen päätökseen laatiman valituksen. Tämä poikkeusyksilö oli jotenkin onnistunut läpäisemään hallinto-oikeuden tentin ymmärtämättä kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen ja lautakunnan välisiä eroja ja toimivallan rajoja.
Että miksikö minä nyt tämmöisiä mietin? Olen viettänyt aika monta vuotta sekä laatimalla näitä päätöksiä että vastapuolena lukemalla toisten kirjoittamia tekstejä. Päätösten määrä lisääntyy koko ajan ja samalla lisääntyvät myös valitukset. En tiedä kuinka paljon koulussa nykyisin kansalaisen perustaitoja opetetaan, mutta ihan varmasti opetusta pitäisi lisätä. Ja virkamiehet pitäisi kerran vuodessa istuttaa äidinkielen asiatyylin kurssille.
Luokka: laki, viranomaistoiminta | 5 Kommenttia »
Toivoton vippi
Pari vuotta sitten lainasin 20 euroa eräälle tutulle miehelle, joka asiakseen tuli sitä krapulassa pyytämään. Hän vannoi ja vakuutti maksavansa vipin takaisin parin päivän kuluttua, kun saisi tulossa olevan rahalähetyksen. Takaisinmaksupäiväkin sovittiin.
Maksupäivä koitti ja mieskin saapui. Hän oli kuitenkin juovuksissa ja sanoi kyllä saaneensa rahaa, mutta ostaneensa viinaa. Uusi takaisinmaksupäivä sovittiin ja sama kuvio toistui: rahat olivat menneet totutun elämäntavan ylläpitämiseen. Kielsin häntä enää tulemasta kertomaan moista uutista ja käskin ilmestymään pihamaalleni vasta sitten, kun on oikeasti aikeissa maksaa sen vippinsä. Raha jäi kokonaan saamatta, koska mies sittemmin kuoli.
Kyllä minä jo lainatessani arvasin, että sitä rahaa en koskaan enää näe. Sitä minä vain mietin, että mahtaako Suomen hallitus ajatella samalla tavalla Kreikalle annettavasta tuesta. Ainakin Taloussanomien mukaan Kreikan näyttää olevan yhtä vaikea muuttaa elämäntapojaan kuin tämän viinalle person tuttavavainaani.
Kreikan talouden säästöjä seuraavan EU:n, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston muodostaman johtotroikan asiantuntijat ovat raportoineet, että Kreikka ei ole toteuttanut mitään sovittuja säästöjä. Hyödyttömiä valtionkonttoreita ei ole suljettu, valtion omaisuuutta ei ole yksityistetty, veroja ei ole nostettu, julkisen sektorin työpaikkoja ei ole leikattu, maan pankkeja ei ole pääomitettu eikä massiivista veronkiertoa ole pysäytetty. Edes seuraavan kahden vuoden aikana toteutettavaksi sovittuja 14,5 miljardin euron säästöjä ei ole eritelty.
Näistä sovituista toimenpiteistä voi olla montaa eri mieltä, mutta sillä ei nyt ole merkitystä. Oleellista on, että näistä asioista on sovittu tuen saamisen ehtona, mutta rahat ovat menneet entisen tyylin jatkamiseen. Ei mahda mitään, mutta minä näen näissä kahdessa tapauksessa periaatteellista samankaltaisuutta, vaikka puhutaankin ihan eri summista. Se pikkurahan vippaaja halusi hetkellistä helpotusta oloonsa ja lupasi auliisti vaikka mitä. Ehkä hän uskoi itsekin lupauksiinsa.
Ministeri Stubb taisi sanoa pari päivää sitten jotain sellaista, että Kreikan asiat ovat nyt kunnossa ja muun väittäminen on populismia. Olkoon sitten niin, en minä viitsi tulevaa hellepäivää pilata moisella asialla. Minä lähden uimaan ja jätän tämänkin asian ministereiden murheeksi. Heille siitä maksetaan.
Luokka: EU | 3 Kommenttia »
Vallan rajat
Sanomalehti Kaleva kirjoitti eilen, että Pyhäjärven kaupunginhallitus ja -valtuusto ovat ottaneet asiakseen paikallislehden linjan puimisen. Pyhäjärven Sanomien toimittajia on kutsuttu kehityskeskusteluihin, jotka lehdessä on tulkittu painostukseksi. Lehden mukaan kaupunginhallitus on luvannut järjestää potkuja, jos kirjoittelu ei muutu hallinnolle myönteisemmäksi. Lehden linjasta on keskusteltu jopa valtuuston kokouksessa.
Joillekin on tainnut nousta valta päähän ja toimivallan rajat ovat unohtuneet jopa niin perusteellisesti, että kaupunki pyrkii ennakkosensuuriin. Ei tämä mitenkään poikkeuksellinen ilmiö ole, mutta aina se on yhtä kummallinen. Kunnan päättäjät päättävät kunnan asioista, mutta muihin he eivät saa koskea. Kaikkein vähiten he saavat vaikuttaa sananvapauteen.
Onhan näitä nähty ja tullaan näkemään jatkossakin. Uusilla valtuutetuilla on joskus taipumusta luulla toimivaltaansa suuremmaksi kuin mitä se on, mutta yleensä he oppivat hyvin nopeasti. Pahempia tapauksia ovat sitten vuosikymmeniä keskeisillä paikoilla istuneet, jotka saattavat ruveta kuvittelemaan itseään jopa kaikkien kuntalaisten esimiehiksi ja johtajiksi.
Pohjoiskarjalaisessa Juuan kunnassa ei perinteisesti ole ollut ongelmia paikallislehden linjan kanssa. Lehti kirjoittaa sanasta sanaan sen, mitä kunnanvirastosta kulloinkin käsketään. Toimittajat eivät tunnu koskaan löytävän mitään epäkohtia eikä niiden löytyminen kannatakaan. Kunnassa on pitkä perinne, jonka mukaan paikallislehteä julkaisevan pitäjäseuran puheenjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja ovat sama henkilö. Näin on ollut jo vuosikymmeniä, vaikka henkilöt ovat vaihtuneet.
Lehti ei tuota ongelmia, mutta yksittäiset kuntalaiset saattavat olla kiusallisia. Heitä varten on kunnassa ihan omanlainen menettelynsä. Heidät kutsutaan työhaastattelun varjolla nuhdeltavaksi ilman aikomustakaan palkata heitä töihin. En tiedä onko tätä tapahtunut muille, mutta minulle on. Olen siitä kertonut vuosi sitten jutussani kylakarajat
Ei prosessi vielä näihin käräjiin loppunut, mutta en jaksa palata enää näihin asioihin. Halutessanne voitte lukea vanhoja tarinoitani viime joulukuulta, jolloin esitin kunnalle tanssiinkutsun.
Sen jälkeen kunnanhallitus joutui hyväksymään oikaisuvaatimukseni ja päättämään asian uudelleen. Tietenkin minulle on sanottu suoraan, että en tule koskaan valituksi mihinkään kunnan tehtävään.
Mahdollisesti katsomme, mitä äänestäjät sanovat. Olen jo allekirjoittanut suostumukseni ehdokkaaksi, mutta ehdokkuutta ei vielä ole vahvistettu. Siksipä en kerro siitä tässä vaiheessa tämän enempää.
(Fb-kaverilleni Seija Romanille kiitokset Pyhäjärven tapauksen esille nostamisesta. Siitä ajatukseni lähti vaeltamaan taas omille teilleen.)
Luokka: kunnallishallinto, kunnallispolitiikka | 2 Kommenttia »
Esteellisyys ei ole este
Kun yksityistetään kunnallisia palveluja, niin sitten yksityistetään laista piittaamatta ihan kaikki. Ilmeisesti näin ajateltiin pohjoiskarjalaisessa Rääkkylän kunnassa, kun terveystoimen lisäksi yksityistettiin myös koko sosiaalitoimi Attendo Oy:lle.
Eihän se ihan putkeen mennyt. Siinä hötäkässä yksityistettiin myös sellaiset toiminnat, joita ei lain mukaan voi yksityistää, vaan jotka on ehdottomasti hoidettava virkatoimena. Tällaisia ovat lasten huostaanototot ja päihdehuoltolain mukaiset pakkohoitopäätökset. Rääkkylä ulkoisti nekin, vaikka yritti saada touhun näyttämään lailliselta.
Lakia yritettiin kiertää näin: Attendo Oy:lle ulkoistettua sosiaalitointa johtaa sosiaalityön ammatillinen johtaja, jonka työnantaja ja palkanmaksaja on Merikratos Oy. Merikratosilla on yhteistyösopimus Attendo Oy:n kanssa. Kunnan mielestä mitään lain mukaista esteellisyyttä ei ole siinä, että tämä ulkoistettu ammatillinen johtaja toimii nimellisesti kunnan omana virkamiehenä tehdessään viranomaispäätöksiä. Hän siis ikään kuin vaihtaa päälleen virkamiehen takin silloin, kun päätös sitä vaatii. Palkkansa hän saa myös näistä virkatoimista Merikratosilta.
Valvira ei tätä menettelyä hyväksynyt. Kunta valitti Valviran päätöksestä ja myös Kuopion hallinto-oikeus katsoi toiminnan olevan vastoin lakia. Rääkkylän kunnanjohtaja ei usko edes hallinto-oikeuden päätöstä, vaan aikoo esittää kunnanhallitukselle jatkovalituksen tekemistä KHO:lle.
Hän perustelee aikeitaan kysymällä, onko tärkeämpää suitsia yksityisiä palveluntuottajia kuin huolehtia siitä, että kuntalaiset saavat palveluja. Ovelasti muotoiltu kysymys on kuitenkin väärin asetettu. Oikeastaan kunnanjohtaja kysyy, että onko nyt meidänkin ihan pakko noudattaa lakia, kun lainvastaisella toiminnalla pärjätään kivasti.
Tietenkin lakia on noudatettava. Tiettyjä toimintoja ei voi yksityistää ennen kuin laki sen nimenomaisesti sallii. Nykyinen laki ei hyväksy mitään omaperäisiä tulkintoja, vaan virkamiespäätökset tekee virkamies, jolla on virkasuhde kuntaan. Yksityiseltä yritykseltä palkkansa saava ei voi olla virkamies. Ei tämän tajuaminen niin vaikeaa pitäisi olla.
Näitä lain ja käytäntöjen yhteentörmäyksiä tulee jatkossakin niin kauan, kunnes lainsäädäntö ennättää mukaan tähän yksityistämisintoon. Kunnissa kehitellään luovia ratkaisuja, jotka törmäävät lain selvään kirjaimeen. Jääräpäisyyttään Rääkkylä ottaa selkäänsä vielä KHO:ltakin, mutta ehkä sitten ottaa opikseen.
* * *
Kun nyt esteellisyydestä puhutaan, niin mainitsenpa vielä Juuan kunnallisesta päätöksentekolotosta, johon eräs kommentoija kiinnitti huomioni. Edellisessä valtuuston kokouksessa myönnettiin tili- ja vastuuvapaus vuodelle 2011 toimielinten jäsenille ja tehtäväalueiden johtaville viranhalijoille. Tarkkaan luettuna päätös ei siis koske kunnanjohtajaa, joka ei ole minkään erityisen tehtäväalueen johtava virkamies. Oikeampi sanamuoto olisi ollut tarkastuslautakunnan esittämä vastuuvapauden myöntäminen kaikille tilivelvollisille. Ei se vielä mitään, mutta ainakin pöytäkirjan mukaan kaikki kunnanhallituksen jäsenet istuivat paikoillaan valtuutettuina ja myönsivät tili- ja vastuuvapauden itselleen. Sillä tavalla.
Luokka: kunnallishallinto, laki, sosiaalitoimi | 1 Kommentti »
Jos luulet ymmärtäneesi…
- Me taisimme voittaa taistelun. Nyt meidän on vain selitettävä uskottavasti, että olimme suunnitelleet tämän kaiken.
Jotenkin näin sanoi preussilainen marsalkka Blücher adjutantilleen vuonna 1813 käydyn Katzbachin sekavan taistelun jälkeen. Sama henki tuntuu jatkuvasti olevan vallalla EU:n huippukokousten päätösten selittämisessä. Aamuyön tunteina päätetään jotain ja seuraavana päivänä kokoonnutaan uudelleen päättämään siitä, mitä oikein päätettiin ja kuinka nerokkaasti se oli päätetty. Sitä ennen jokaisen maan edustajat ovat ennättäneet julistaa oman maansa tiedotusvälineille omaa voittoaan.
Viime viikonlopun kokouksesta meille levisi sellainen tieto, että Euroopan pysyvää vakausmekanismia käytetään vastoin EVM:n sääntöjä ja Suomen eduskunnan päätöstä tukemaan suoraan kriisipankkeja. Eilen pääministeri Katainen ilmoitti, että muut maat ovat puhuneet höpöjä ja se höpöpuhe on levinnyt meillekin. Pankkeja voidaan tukea suoraan EVM:n varoista vasta sitten, kun eurooppalainen pankkivalvontavirasto saadaan toimimaan. Se taas toimii aikaisintaan vuoden kuluttua. Sitten luin jostain englantilaisen arvion, jonka mukaan EU:n komissio saattaa julistaa hätätilan, jolloin EVM voisi kuitenkin antaa suoraa pankkitukea.
Minä alan vakavissani epäillä, että kukaan ei enää ymmärrä yhtään mitään. Kaikkien maiden johtajat yrittävät epätoivoisesti teeskennellä ymmärtävänsä kaiken, vaikka heillä ei enää aikoihin ole ollut mitään käsitystä siitä, millaisen padon he ovat avanneet. Ihmismieli keksii järjestyksen peittääksen sekasorron, jota ei kestä katsoa.
Voi tietysti olla niinkin, että vain minä olen tyhmä. Siitä huolimatta varoitan muitakin: Jos luulet ymmärtäneesi kaiken, olet varmasti käsittänyt jotain väärin.
Luokka: EU | 4 Kommenttia »