Uuninpankkopoika Saku Timonen

Hallitus on tuomassa eduskunnalle esityksen, jonka avulla vakituisia työntekijöitään lomauttanut yritys voi tarjota nuorisotakuun mukaista paikkaa nuorelle, kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Arto Satonen kertoo.

Esityksen mukaan yritys voisi myös samalla hakea nuoren Sanssi-palkkatukea, jota saa enimmillään 700 euroa kuukaudessa yhdeksän kuukauden ajan. Aiemmin tämä ei ole ollut mahdollista ja lainsäädäntö on rajannut suuren joukon yrityksiä nuorisotakuujärjestelmän ulkopuolelle.

Näin kertoo verkkolehti Nykypäivä. Samassa jutussa kerrotaan muistakin hyvistä suunnitelmista työllistää nuoria. Esillä ovat ainakin koeajan pidentäminen ja alennettu palkka. Tietenkään matala palkka ei ole tavoite, vaan tärkeintä on työllistäminen.

Ja paskan marjat. Meneillään on aivan uskomaton kansan uudelleenkasvatus nuorisotakuun nimellä. Uusi sukupolvi opetetaan heti koulun jälkeen tekemään palkatonta työtä nuorten työpajoissa. Sieltä heidät ohjataan yrityksiin tekemään joko palkatonta työtä työkokeiluna tai työtä matalammalla palkalla. Senkin palkan maksaa valtio työnantajalle palkkatukena. Tärkeää on vain työn tekeminen, mutta siitä maksettavalla palkalla ja palkasta saatavilla verotuloilla ei näytä olevan mitään merkitystä.

Tähän asti ehdoton sääntö on ollut, että palkkatukea ei myönnetä sellaisille yrityksille, jotka ovat lomauttaneet tai irtisanoneet vakituisia työntekijöitään. Nyt siis sekin mahdollistetaan. Ei tarvita kovin kummoista ennustajaa kertomaan seurauksista.

Yritykset potkivat tietenkin pihalle vakituiset pitkäaikaiset työntekijänsä ja korvaavat heidät palkkatuella palkatuilla nuorilla.  Vain hölmö jättää tällaisen tilaisuuden käyttämättä.

Ihmettelen kovasti, jos entinen ay-johtaja ja nykyinen työministeri Lauri Ihalainen esittelee tällaisen lakimuutoksen. Vielä enemmän ihmettelen sitä, jos ay-liikekin nielee tämän. Silloin uskon, että ihmiset ovat täysin tietämättömiä ja piittaamattomia siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu.

Kun tämäkin asia osuu omalle kohdalle, niin parku on oleva suuri. Lomautetut seuraavat sivusta, kun heidät korvataan uusilla ja halvemmilla työntekijöillä. Myöhäistä se sitten on.

Töissä käynti on erityisen tärkeää nuorille. Työ tuo arkeen rutiinia ja tarkoituksen nousta aamulla sängystä. Toisin kuin Etelä-Euroopassa Suomessa ei ole suurta pulaa työstä. Sen sijaan meidän haasteemme on saada nuoret työmarkkinoille. Tähän haasteeseen on vastattava sekä kepillä että porkkanalla. Toimeentulotukea on pienennettävä ja vastaavasti työn vastaanottamisen houkuttelevuutta parannettava.

Näin sanoo Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Ville Sipiläinen julistuksessaan  Työ on parasta sosiaaliturvaa.

Kokoomusnuoret näkevät työttömyyden syyksi laiskuuden. Työttömät eivät halua tehdä töitä, koska he mieluummin makaavat kotona liian hyvien sosiaalietuuksien turvin. Siksi työnteko on tehtävä houkuttelevaksi alentamalla roimasti sosiaalietuuksia. Vastavuoroisesti myös palkkoja on alennettava ja irtiosanomissuojaa heikennettävä. Sipiläinen puhuu kyllä kepistä ja porkkanasta, mutta en minä tässä julistuksessa näe mitään muuta kuin keppiä.

Työttömyystilastoilla ei KNL:ssä juuri päätä vaivata, koskapa Suomessa ei kuulemma varsinaisesti ole pulaa töistä. Minunkin mielestäni tekemätöntä työtä tässä maassa riittää, mutta meiltä puuttuu palkan maksajia.

KNL:n mukaan ratkaisu on sosiaalietuuksien alentamisen lisäksi myös nuorten aloituspalkkojen laskeminen ja irtisanomissuojan heikentäminen. Ihan ääneen ei sentään vielä sanota, että tässä ihanneyhteiskunnassa työt tehtäisiin taatusti elämiseen riittämättömällä palkalla ilman mitään irtisanomissuojaa. Jos ei kelpaa, niin saa lähteä kävelemään. Toimeentulotukea ei tietenkään laiskureille ja lintsareille tipu.

Pieniä palkkoja kompensoitaisiin veroeduin. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät palkattaisiin veronmaksajien varoilla yksityisiin yrityksiin. Yrittäjä saisi työntekijät ja maksaisi heille niin mitätöntä palkkaa, että sitä ei verotettaisi. Muut veronmaksajat siis kustantaisivat koko touhun.

Näitä kokoomusnuorten ulostuloja lukiessa tulee aina ihmetelleeksi mistä nämä oikein ammentavat kannatuksensa. Lieneekö jotenkin hienoa olla kokoomusnuori ja halveksia laiskoja työttömiä? Onkohan kaikilla kannattajilla itsellään niin turvattu tulevaisuus, että kannattaa edistää palkkojen alentamista ja työsuhdeturvan heikentämistä?

Vai onko niin, että kun on kokoomusnuori, niin voi vetää skumppaa eikä tarvitse sitoa itseään kiinni johonkin suojeltavaan puuhun? Muistelen joskus jonkun nuoren neidin näin julkisesti todenneen.

Suurin osa maamme pitkäaikaistyöttömistä lienee jo saanut työnhakukursseilla opastusta siihen, miten haastatteluun mentäessä kammataan tukka ja miten haastattelijalle sanotaan käsipäivää. TE-toimistot ovat vuosien varrella syytäneet näennäiskoulutusta järjestäville firmoille reppukaupalla rahaa ja siivonneet samalla työttömyystilastoja.

Työttöminä on yhä enemmän korkeammin koulutettuja, joten kekseliäät koulutusfirmat ovat löytäneet uuden markkinaraon. Ne myyvät työttömistä koostuvaa ihmismateriaalia yrityksille ja lisäksi rahastavat TE-viranomaisia koulutuksesta, jota eivät enää järjestä.

Tämän koulutuksen nmimi on FEC-koulutus (Further Educated with Companies) ja sitä markkinoidaan loistavana väylänä saattaa työttömät työnhakijat ja työnantajat yhteen. Jos haluatte lukea imelää ylisanaista vuodatusta, niin googlettakaa sanalla FEC-koulutus.

Bisnes pyörii näin: Ensin koulutusfirma myy räätälöimäänsä FEC-koulutusta TE-viranomaisille noin 2 500 euron hintaan/työtön koulutettava. Sen jälkeen firma kauppaa koulutettaviaan työnantajille alansa ammattilaisina puolen vuoden ajaksi. Hinta on edullinen, noin 6 000 euroa koko ajalta, joten yritysten kannattaa tarttua tarjoukseen. Tämä raha maksetaan koulutusyrittäjälle. Työnantaja ei sitoudu palkkaamaan tätä harjoittelijaa koulutuksen päätyttyä ja harjoittelijalla voi teettää käytännössä mitä tahansa. Koulutuksen päätyttyä koulutusfirma tarjoaa uuttaa ammattilaista jatkamaan työtä.

Koulutusfirma siis ansaitsee sellaiset 8 500 euroa/ koulutettava työtön ja sen ainoa panos on parin viikon teoriakoulutus ennen harjoittelun alkamista. Työnantaja saa koulutetun ammattilaisen tuhannen euron kuukausikustannuksella pompoteltavakseen. Se työtön joutuu tekemään työnantajan määrämät työt ja saa työmarkkinatuen sekä yhdeksän euron kulukorvuksen työpäivää kohti.

Kaikki tämä tapahtuu TE-toimistojen innokkaalla avulla ja viime kädessä pakkoon perustuen. Jos koulutus ei kelpaa, niin työnhakija menettää työmarkkinatuen. Ja kelpaahan se koulutus, koska työttömät höynäytetään ihan oikeasti luulemaan, että työnantaja olisi kiinnostunut palkkaamaan heidät koulutuksen jälkeen töihin. Ei ole, koska oikealle työntekijälle pitäisi maksaa oikeaa palkkaa. Lisäksi se koulutusyrittäjä on työntajan yhteistyökumppani ja kenties muutenkin kaveri. Hän järjestää kyllä lisää halpatyövoimaa.

Koulutusyrittäjä pitäisi tuomita rangaistukseen ihmiskaupasta ja työnantaja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-viranomaiset pitäisi tuomita avunannosta molempin rikoksiin. Valitettavasti tämä ihmiskauppa on kuitenkin työvoimapoliittisen lainsäädännön suojelemaa.

Jokaisen työttömyyskorvausta saavan tulisi kuulua johonkin tätä varten perustettavaan yleishyödyllisen työn keskusjärjestöön ja tehdä 10-15 tuntia viikossa yleishyödyllistä työtä erikseen sovitussa kohteessa. Järjestöt huolehtisivat ihmisten perehdytyksestä ja soveltuvuuden arvioimisesta. Jos henkilö ei halua tehdä töitä ihmisten parissa, yhteiskunnastamme löytyy varmasti tekemistä muualtakin.Lähtökohta voisi olla myös se, että julkisen puolen kohteissa vain omaiset tai yleishyödylliset järjestöt voisivat toimia vanhusten avustajina.

Näin kirjoittaa kokoomuslainen Sanna Vauranoja Uuden Suomen blogissaan. Hän on ilmeisesti nähnyt vanhustenhuollon epäkohtia käsittelevän ohjelman 45 minuuttia ja ymmärrettävällä tavalla huolestunut asiasta. Vauranojan ratkaisu ongelmaan on kuitenkin se ikävällä tavalla yleistyvä ajattelu, jonka mukaan työttömät pitäisi velvoittaa tekemään työtä työttömyysetuuden vastineeksi.

Kun tällaiset yhteiskunnalliset ajattelijat näkevät tekemätöntä työtä, niin he muistavat heti maamme työttömät. Ihan ensimmäisenä heille tulee mieleen, että työttömät pitää saada tekemään nuokin työt. Jostain kumman syystä heille ei juolahda mieleen esittää, että työttömät palkattaisiin tekemään niitä töitä. Aina ne pitää tehdä ilmaiseksi.

Mitenkähän nämä ihmiset saisi ymmärtämään sen yksinkertaisen perusasian, että työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan alan TES:n mukainen vähimmäispalkka? Työttömyysetuus puolestaan on se mitättömän suuruinen summa, jolla työtön pidetään juuri ja juuri hengissä hänen etsiessään palkkatyötä.

On Vauranojan ajattelussa pari muutakin kummallisuutta. Hän olettaa, että vanhusten hoityöhön voidaan ihan pystymetsästä määrätä melkein kuka tahansa. Jos joku ei siihen sovellu tai ei halua tällaista työtä tehdä, niin hänelle löytyy sitten jotain muuta ilmaistyötä. Melkein arvaan, että Vauranoja ajattelee lumitöitä. Niitähän yleensä tyrkytetään työttömien palkatta tehtäväksi.

Omituinen on myös ehdotus jokaisen työttömän pakollisesta kuulumisesta perustettavaan yleishyödyllisen  työn keskusjärjestöön. Se ei ole pelkästään omituinen ehdotus, vaan se on myös vastoin perustuslakia. Perustuslain 13 §:n mukaan Suomessa on yhdistymisvapaus. Se tarkoittaa oikeutta kuulua johonkin yhdistykseen tai järjestöön. Yhtä lailla se tarkoittaa myös oikeutta olla kuulumatta yhtään mihinkään. Ketään ei voida velvoittaa kuulumaan mihinkään Organisation Todtin kaltaiseen työjärjestöön.

Yhdistymisvapauden mitätöinti tuskin kuitenkaan on mikään ongelma sellaiselle, joka jo valmiiksi kannattaa palkatonta pakkotyötä sekä vanhustenhoidon että työttömyyden ratkaisuna.

Keskustan kansanedustaja Kimmo Tiilikainen ehdotti, että työttömät voisivat ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman että sillä olisi vaikutusta työttömyysetuuteen. Tämä on niin järkevä ehdotus, että sitä ei luultavasti tulla koskaan toteuttamaan.

Nykyinen tilanne on osa-aikatyön vastaanottamisen suhteen järjetön. Jokaisesta ansaitusta eurosta on tehtävä tarkka tili ja kaikki ansiot vaikuttavat työttömyysetuuteen. Byrokratiasta aiheutuu lisäksi sellainen viive, että pahimmassa tapauksessa pöydästä pääsee loppumaan leipä. Työttömysetuuden käsittely viivästyy eikä osa-aikaisesta työstä saatu palkka riitä elämiseen. Lisäksi vaatii melkoista laskutaitoa selvittää etukäteen ansion vaikutus työttömyysetuuteen.

Tiilikaisen ehdotus herätti myös kaikki työttömiä laiskoina lurjuksina pitävät. Oikein lehtiuutisiin on etsitty sellaisia työttömiä, jotka ylimieleisen oloisesti ilmoittavat kieltäytyvänsä osa-aikatyöstä joka tapauksessa. Saman rahan kun saa ihan vaan kotona lekottelemalla.

Nämä haastatellut työttömät ovat erehtyneet pahan kerran tai sitten toimittajat ovat keksineet jutut omasta päästään. Osa-aikaisestakaan työstä ei niin vain kieltäydytä ilman seuraamuksia.  Oikeus kieltäytymiseen on säädelty tarkasti laissa. Työttömysturvalain 2a luvun 5 §:n 1 momentti sanoo asiasta näin:

Henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänelle tarjottua osa-aikatyötä silloin, kun työstä maksettava palkka ja hänelle mahdollisesti maksettava soviteltu työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten vähentämisen jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus.

Työstä voi siis kieltäytyä vain siinä tapauksessa, että työstä saatu palkka on pienempi kuin työttömyysetuus. Kun ajatellaan vaikkapa työmarkkinatuen pienuutta, niin sen alle menevä palkka on jo suoranaista pilkantekoa. Kukaan järjissään oleva ei ota sellaista työtä vastaan. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että sekin vähäinen raha olisi suoraa leivänjatketta.

Kun suurvalta Ruotsi aikoinaan kävi sotia, niin miehiä tarvittiin paljon lippujen ja sitä tietä mullan alle. Aikana 1620-1720 kolmasosa aikuisista Ruotsin ja siis myös Suomen miehistä kuoli sotapalveluksessa. Tällaisesta mieshukasta seurasi tietenkin valtava työvoimapula, jota katovuodet vielä pahensivat. Valtiovalta korjasi tilannetta säätämällä irtolaisuuden kielletyksi ja irtolaismehet armeijaan. Myös sisäinen passi otettiin käyttöön estämään kuljeskelua paremman työpaikan perässä.

Kun nämä toimet eivät riittäneet, niin vuonna 1663 määrättiin palveluspakko. Jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai mieluummin toisen palveluksessa. Tämä koski myös sairaita ja vajaakuntoisia. Vuoden 1739 palkollissäännössä kriminalisoitiin joutenolo ja jopa työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen ihminen alistui tämän isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa palkollistaan ruumiillisesti ja palvelijan oman kirstun avaimen täytyi olla isännän hallussa.

Palkkojen nousu estettiin tehokkaasti palkkasääntelyllä ja rajoittamalla työpaikan vaihto-oikeus vain römppäviikkoon kerran vuodessa. Luvatta työstä poistunut etsintäkuulutettiin. Kun työtä pakoileva lurjus saatiin kiinni, hänelle tuomittiin sakkoja, jotka usein muunnettiin raipparangaistukseksi. Sitten palattiinkin entistä nöyrempinä töihin. Palveluspakko kumottiin vasta 1883.

Arvaatte jo, mitä ajan takaa. Työvoimapulasta on pidetty kovaa meteliä jo vuosikausia. Aina laman iskiessä parku vähän vaimenee, mutta silloinkin varoitetaan, että työvoimapula iskee heti kun lama hellittää. Ei mene enää kauan, kun tässä maassa säädetään taas palveluspakko. Myös palkkasääntely ja työpaikan vaihto-oikeuden rajoittaminen tulevat sen mukana, koska työvoiman myyjän markkinoita ei tulla sallimaan. Kurinpito-oikeutta ei tule ihan entisen mallin mukaan, mutta jollain keinolla suut tukitaan varmasti.

Tämä ei ole höpinää vaan ennustus. Viinme aikojen kovenevat puheet ovat siitä selvä merkki. Kaikki työ on otettava vastaan millä tahansa palkalla. Työttömien kolmen kuukauden ammattitaitosuoja on poistettava. Työttömien on mentävä lumitöihin työttömyysetuutensa vastineeksi. Tämä ei ole oleskeluyhteiskunta, jossa istutaan toisten kattamiin pöytiin. Seuraavaksi joku sanoo suoraan, että joka ei tee työtä, niin se ei sitten syökään.

Kohta huomaamme noudatettavan vuoden 1795 ohjetta työntekijän ajankäytöstä: “Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.

VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa aloittamallaan linjalla. Nyt hän on vaatinut, että työttömän työnhakijan olisi otettava vastaan kaikki tarjottu työ työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Hän siis puhuu ammattitaitosuojan poistamisesta tuntematta sitä koskevia nykyisiä säädöksiä. Ammattitaitosuoja kestää vain kolme kuukautta.

Työttömysturvalain 2a luvun 8 § sanoo asiasta näin:

Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Kolmen kuukauden aika alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.

Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työsuhteen alkamisesta pätevä syy erota työstä, josta hän olisi 1 momentin perusteella voinut kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen.

Kolmen kuukauden ammattitaitosuoja on siis Vartiaisen mielestä liikaa ja kaikkien pitäisi ottaa kaikki työ vastaan. Tosin sen verran Vartiainen lieventää kantaansa, että tapauskohtaista harkintaa pitää olla. Professorista ei välttämättä tule bussikuskia.

Kyllä tulee, jos professorilla on bussin kuljettamiseen oikeuttava ajokortti ja hänelle sellaista työtä tarjotaan kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi rekisteröitymisestä. Jos professori kieltäytyy, niin hän menettää työttömyysetuutensa. Näin sanoo laki jo nyt.

Vartiainen ei näköjään tunne asioita, joita haluaa laittaa uusiksi. Sen lisäksi hänen ymmärryksensä toimii muutenkin oudosti. Hänen viestinsä pääsisältöhän oli, että Suomeen on saatava lisää matalapalkkaisia töitä. Hän haluaa käyttöön Saksan mallin, jossa työttömät määrätään ottamaan vastaan sellaisia töitä, joilla ei elä.

Tästä luultavasti innostuvat vain työnantajat. Nälkäpalkka alentaa kyllä virallista työttömyyttä, mutta samalla yhteiskunta subventoi työnantajia. Koska työllä ei elä, niin on haettava sosiaalietuuksia. Näin kätevästi saadaan joutavat töihin ja yhteiskunta maksaa heidän elämisensä. Työnantaja saa työstä koituvan hyödyn.

Jostain syystä tätä menettelyä tuntuvat suosivan juuri ne, jotka eniten puhuvat julkisen talouden kriisistä ja sosiaalisten tulonsiirtojen kasvusta. Tukien maksaminen ei kuitenkaan häiritse heitä silloin, kun niitä joudutaan maksamaan töissä oleville.

VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa päivän Helsingin Sanomissa oman työllisyyspolitiikkansa saarnaamista. Hänen mukaansa työvoiman määrän kasvu kasvattaa myös työllisyyttä lisäämällä avoimia työpaikkoja. Mitä enemmän työvoimaa on tarjolla, niin sen paremmat mahdollisuudet sillä on työllistyä.

Häveliäästi Vartianen jättää kertomatta, että tämän teorian toteutuminen edellyttää suuria määriä työttömiä ja palkkojen roimaa alentamista. Vielä parempi tietysti on, jos työvoima on täysin ilmaista. Tekemätöntä työtä löytyy tunnetusti aina ja ilmainen työvoima työllistyy varmasti. Sitä minä en sitten tiedä millä tämän työvoiman on tarkoitus elää vai onko sellaista tarkoitusta ollenkaan.

Kun nostetaan eläkeikää, vaikeutetaan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä ja tuodaan maahan lisää työvoimaa, niin saadaan paljon joutilaita käsiä vailla työtä. Heitä voi sitten ottaa palvelijoiksi hyväosaisille. Ohjeet palvelijoiden kohteluun voidaan kopioida suoraan vaikkapa Jeesus Siirakin kirjan 33 luvusta:

Rehu ja vitsa ja kuorma aasille, leipä ja kuri ja työ palvelijalle.

Pidä palvelija työssä, niin saat itse levätä; jätä hänen kätensä joutilaiksi, niin hän vaatii vapautta.

Ies ja ohjakset notkistavat niskan. Häijylle orjalle piinapenkki ja kidutus.

Aja hänet työntekoon, ettei hän olisi joutilas, sillä joutilaisuus opettaa paljon pahaa.

Pane hänet työhön, niin kuin se hänelle sopii; ja ellei tottele, pane hänet raskaisiin jalkarautoihin.

Jos tämä tuntuu vähän liian vanhanaikaiselta kohtelulta, niin otetaan avuksi vuoden 1795 ohje työntekijän ajankäytöstä:

Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin.

Älkää ottako tätä juttua ihan tosissanne. En joulukiireiden keskellä keksinyt parempaa sanottavaa, mutta halusin toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää joulua. Tasan vuoden toimineen kävijälaskurin mukaan teitä on ilahduttavan paljon.

Nämä 275 irtisanottavaa menisivät varmasti töihin, jos vaan eläkeikää nostettaisiin, iäkkäimpien palkkoja alennettaisiin, sairauslomat poistettaisiin ja kotihoidontuki lopetettaisiin. Niin mihin töihin? No, tekemään sitä tekemätöntä työtä, jota kyllä terveelle ja työtä vieroksumattomalle aina löytyy.

Näin sarkastisesti luonnehti Facebookissa Veli-Matti Hurskainen Accenturen ilmoitusta lopettaa toimintansa Oulussa ja supistaa sitä muualla.

Tulen tänään eläneeksi päivälleen 55 vuotta ja minun oli tarkoitus kirjoittaa aiheeseen liittyvä mukava kirjoitus. Ei nyt kuitenkaan tule mitään mukavaa mieleen, joten jatkan entisellä linjalla. Kuten Esa Niemitalo onnittelussaan totesi, niin ikä tuo järkähtämättömän mielipiteen. Saa sanoa vaikka varhaiseksi vanhuudenhöperyydeksi, mutta en tunne enää tarvetta notkistella mihinkään suuntaan.

Vanhan äijän oikeudella siis rutisen nykyisestä haistapaskan meiningistä. Vallalla olevan ideologian mukaan myös työmarkkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Työttömyys ei ole työttömyyttä, vaan oma valinta työn ja vapaa-ajan välillä. Työttömyydestä on siis tehtävä ja on jo tehty niin sietämätöntä, että vapaana lekottelija valitsee työn mieluummin kuin työttömyyden. Palkkatyötä ei kuitenkaan löydy, mutta ei ole tarkoituskaan. Ilmaiseksi tehtävä työ on monien arkipäivää ja yhä useamman tulevaisuutta.

Myös palkkatyöstä on tehtävä sietämätöntä. Pääministeri tarjosi juuri äsken uutisissa työmarkkinajärjestöille valintaa kepin ja ruoskan välillä. Jos järjestöt eivät saa aikaan esitystä työurien pidentämiseksi, niin valtiovalta antaa sekä keppiä että ruoskaa veronkorotusten ja budjettileikkausten muodossa. Tämä kaikki tehdään kuulemma hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Olen ennättänyt nähdä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen. Se kesti suunnilleen ensimmäiset 40 elinvuottani. Nyt joudun näkemään sen täydellisen purkamisen ja paluun sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisen arvo määräytyy vain varallisuuden mukaan. Köyhällä työttömällä ei enää nykyisin ole mitään arvoa, vaan hänet pakotetaan tekemään töitä ilmaiseksi. Töissä olevalla on arvoa tasan niin kauan, kun hän pystyy tuottamaan osakkeenomistajille voittoa. Kun työteho heikkenee, niin hän on pelkkää ongelmajätettä.

Luultavasti tulen näkemään myös demokratian tuhon, koska demokratia ei sovi vallalla olevaan markkina-ajatteluun. Demokratiassa päätöksentekoon osallistuvat nekin, jotka eivät maksa päätöksistä aiheutuvia kuluja. Ei mene kauan, kun joku sanoo tämän ääneen ja tästä tulee virallinen totuus. Markkinavoimat tulevat korvaamaan demokratian kansan tahdon ilmaisijana ja siihen kansaan eivät enää kuulu kaikki.

Ehkä kansan pitäisi noudattaa pääministerin neuvoa ja oikeasti herätä. Tosin en taida tarkoittaa ihan samanlaista heräämistä kuin pääministeri.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen näyttää vakavissaan pyrkivän maan vihatuimmaksi mieheksi. Tuoreessa muistissa on vielä hänen vaatimuksensa kotihoidontuella lekottelevien äitien patistamisesta takaisin työelämään. Nyt hän vaatii ikääntyville työntekijöille palkanalennusta, koska nämä muuttuvat epäkiinnostaviksi ja ovat rasite työnantajalle. Vaihtoehtoisesti hän esittää ikääntyville pienempiä yleiskorotuksia.

Samassa lausunossaan Vartiainen esittää myös eläkeiän nostamista ikäsyrjinnän estämiskeinona. Korkeampi eläkeikä kannustaisi työntekijöitä huolehtimaan paremmin työkunnostaan. Tämä logiikka ei minulle oikein aukea. Jos ikääntyvät työntekijät ovat tehottomia ja siksi epäkiinnostavia, niin miten eläkeiän nostaminen lisäisi heidän motivaatiotaan työskennellä pienemmällä palkalla kauemmin?

Vartiainen esittää siis ihan kirkkain silmin laissa selvästi kielletyn ikäsyrjinnän ottamista käyttöön. Näillä puheillaan hän ohittaa jopa EK:n vimeaikaisen kilpalaulannan työehtojen huonontamisesta. EK:n Lasse Laatunen ennätti jo todeta Vartiaisen ehdottaman keinon lainvastaiseksi.

Jos Vartiainen pyrkii vain ärsyttämään, niin siinä hän on jo onnistunut. Sosiaalisessa mediassa oli eilen kaivettu esille suunnilleen kaikki hänen viimeaikaiset puheensa. Osansa saivat niin äitien moittiminen laiskottelijoiksi kuin johtajan itsensä kehuskelut päivätorkuista työpaikan antiikkisohvalla ja rentoutumisesta alkoholin avulla.

Kenen suulla Vartiainen sitten puhuu? Valtion laitoksen johtajana hänen tulkitaan ilman muuta puhuvan valtion suulla. Pääministeri Kataisen eiliset puheet työmarkkinaratkaisujen välttämättömyydestä vaihtoehtona rajuille leikkauksille sopivat hyvin yhteen Vartiaisen puheiden kanssa. Toisaalta ylijohtaja puhuu kuin EK:n toimeksiannosta, mutta ei siinäkään mitään uutta olisi. Niin tuntuvat puhuvan ministeritkin.

Jos Vartiainen juttelee ihan omia ajatuksiaan, niin hän on vieraantunut elämästä jo aikoja sitten. Hänellä ei ole minkäänlaista kunnioitusta pitkän työuran tehneitä ja eläkeikää lahestyviä kohtaan. Ei hän kunnioita nuoriakaan, joiden hänen aiempien lausuntojensa mukaan pitäisi myös tehdä työtä pienemmällä palkalla. Luultavasti hänen mielestään ihan kaikkien palkkaa pitäisi alentaa. Itseään hän tuskin kuitenkaan tarkoittaa.

Ihan sattumalta osui silmiini tutkimus, joka ei sovi yhteen Vartiaisen ajatusten kanssa. Tiede-lehdessä 12/2012 kerrotaan Roope Uusitalon ja Tuomas Pekkarisen tutkimuksesta. Sen mukaan ihmisen tuottavuus kasvaa tasaisesti noin 43-vuotiaaksi asti ja pysyy sen jälkeen ennallaan. Tuottavuus ei siis laske iän myötä, joten Vartiaisen käsitys ei perustu oikein mihinkään.

Näin käy, kun ihmiseltä puuttuu se ihmisjärjen osa, jota ymmärrykseksi sanotaan. Vartiaiselle pitäisi oikeastaan päästää ihan kansallinen röhönauru. Hän näyttää jotenkin siltä, että nauru koskee hänen kovemmin kuin suuttuminen tai järkiperäinen kritiikki.

Hyvinvointiyhteiskuntaa puolustetaan poistamalla hyvinvointi. Työuria on jatkettava alusta, keskeltä ja lopusta. Eläkeikää on nostettava, päivittäistä työaikaa on lisättävä, opintotukea on alennettava, työttömyysetuudet on otettava pois, pienten lasten äidit on saatava töihin, sosiaalietuuksia on leikattava, palkalliset sairauslomat on poistettava. Kansan on uhrauduttava, jotta Suomi saadaan nousuun. Talvisodan hengestä ei ihan vielä ole puhuttu, mutta varmasti kohta puhutaan.

Tällaistahan meille on viime aikoina tuputettu varsinkin Ylen suosiollisella avustuksella. Joka ilta uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin ilmestyy joku Elinkeinoelämän Keskusliiton uudistetun johtotroikan edustaja julistamaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista. Vahingossakaan he eivät sano, että yritysten olisi tingittävä voitoista ja osingoista. Ne ovat pyhiä asioita, joihin ei saa kajota.

EK:n Jyri Häkämies, Ilpo Kokkila ja uusimpana Lasse Laatunen kirmaavat kuin vasikat keväisellä laitumella. Jos ette tiedä miten vasikat siellä kirmaavat, niin kerrotaan. Se kirmaaminen on älytöntä mölähtelyä ja hullulta näyttävää juoksua takapäätä viskoen. Ei voi mitään, mutta juuri sellaisen mielikuvan nämä arvokkaan näköiset herrat puheillaan antavat.

Huono taloustilanne on ennen kaikkea kansan vika. Niinhän se on aina ollut ja parempi väki on sen aina tiennyt. Aikoinaan katovuodet, nälänhädät ja sodat johtuivat kansan synneistä. 1990-luvun lama johtui kansan kulutusjuhlasta. Nykyinen lama johtuu kansan laiskuudesta. Siihen ei auta kuin selkäsauna. EK:n johto on mitä ilmeisimmin katsonut tämän Lapinlahden Lintujen parikymmentä vuotta vanhan videopätkän ja ottanut sen tosissaan: watch?v=bHuBE3Zw-c4

Keravan kaupunki on ruvennut ojentamaan auttavan kätensä kotona asuville vanhuksille ja poistamaan pihateiltä lumiauran jättämät vallit. Näin positiivisesti asiasta kertoo Yle.

Äkkiä luettuna tämä vaikuttaa erinomaiselta ajatukselta. Moni vanhus tarvitsee tällaista palvelua eikä hintakaan päätä huimaa. Tämä juttu pitää kuitenkin ymmärtää yhteiskuntaan pesiytyneen sairaan ajattelun arkipäiväistämisenä. Sen ajattelun mukaan työttömät joutavat tekemään töitä ilmaiseksi. He jopa voittavat tässä kaupassa, koska näin he välttyvät syrjäytymiseltä.

Jutun mukaan kaupungin työllistämisyksikössä on töissä 40 henkilöä. Tämä on silkkaa hölynpölyä. Eivät nämä 40 henkilöä ole missään oikeissa töissä, vaan he ovat TE-toimiston kaupungille määräämiä orjia. He saavat työstään vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron ruokarahan päivässä. Palvelun saajan lumityöstä maksama kertahinta on kuin pilkkaa tehden yhden työntekijän päivittäisen ruokarahan suuruinen.

Neljäkymmentä rivakkaa lumenkolaajaa ennättää moneen paikkaan yhden päivän aikana. Jokaiselta asiakkaalta laskutetaan yhdeksän euroa ja rahat menevät kaupungin kassaan. Niillä voikin sitten maksaa vaikka työllistämisyksikön päällikölle kuukausipalkkaa. Kaupunki teettää työt ilmaisella työvoimalla, ansaitsee toiminnalla ja saa lisäksi jokaisesta “työllistetystä” 10,09 euroa palkkiota Kelalta. Kaiken huippuna kaupunki vielä ottaa tehdystä työstä kunniankin itselleen ja rehvastelee palvelun tarjoamisella.

Se työntekijä saa vain hikisen paidan, työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Ai niin, tietenkin hän saa “mahdollisuuden tehdä tätä työtä”, kuten jutussakin niin positiivisesti ilmaistaan.

En minä vastusta sitä, että kaupunki järjestää ikäihmisille tällaista palvelua. En missään tapauksessa vastusta sitäkään, että työttömät oma-aloitteisesti ja täysin vapaaehtoisesti käyvät ilmaiseksi tai pullakahvia vastaan auttamassa vanhuksia. Minä vastustan ehdottomasti sitä, että kaupunki teettää raskasta työtä ilmaisella työvoimalla.

Jos nyt oikein markkinatalouden kannalta ajetellaan, niin tämä toimintahan suorastaan vääristää kilpailua. Monet pienyritykset ja yksityiset tekevät tällaista työkseen, mutta eihän heillä ole mitään mahdollisutta kilpailla ilmaista työvoimaa käyttävien kanssa.

Miettikääpä, haluaisitteko itse tehdä lumitöitä vähintään neljä tuntia päivässä yhdeksän euron päiväpalkalla ja lahjoittaa varsinaisen työpalkan ja kunnian tekemästänne työstä kaupungille.

Vähäkyröläisen puualan yrityksen työnjohtaja värväsi kirgisialaisia maanmiehiään Suomeen orjatyöhön. Hän kuittasi työntekijöden palkat itselleen ja antoi ne ansainneille vain pieniä summia käteen. Tehtaan johto ei tiennyt asiasta mitään, vaikka osa työntekijöistä majoitettiin yrityksen sosiaalisiin tiloihin. Nyt työnjohtajaa syytetään ihmiskaupasta ja yrityksen johtoa kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Syyte on paikallaan ja oikeus tutkikoon asian. Samaan aikaan meillä on kuitenkin reilusti yli 100 000 ihmistä koko ajan tilanteessa, joka täyttää ihmiskaupan tai ainakin kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön.

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.

Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä.

Sama toiminta on joissain tapauksissa hirmuinen rikos ja joissin taas yhteiskunnalle otollinen teko.

Sosiaalidarvinismin piti olla kuollut ja kuopattu jo kauan sitten, mutta se näyttää nostavan rumaa päätään yhä useammin. Lyhyesti sanottuna sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten rakenteiden oikeuttamista luonnonlakina. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Ihmisyhteisö on taistelukenttä, jossa vahvin alistaa heikomman.

Näitä sosiaalidarvinisteja putkahtelee esille kiihtyvällä tahdilla. Heidän mukaansa työehtosopimukset ja sosiaaliset tuet ovat yhteiskunnan mädättävää humpuukia. Omistamattoman luokan on tehtävä ankarasti työtä ansaitakseen oikeuden olemassaoloon. Markkinatalous on evoluutio, jossa heikomman aineksen tehtävä on kuolla pois. Tämän ajattelun yksi kirkkaimista viime aikoina näkemistäni helmistä löytyy täältä.

Ajankohtaisen kakkosen syrjäytymisilta oli vauhdittanut tämän kirjoittajan päästämään vihansa estoitta irti tai sitten kyseessä on etevä trolli. Peitellymmin tätä samaa ajattelua edustavat kaikki ne, joiden mielestä sosiaalietuudet pitäisi lakkauttaa ja työehtosopimukset purkaa. Täystyöllisyys saataisiin aikaan, kun työnantaja ja yksittäinen työntekijä neuvottelisivat työsuhteen ehdoista “tasavertaisina” neuvottelukumppaneina. Kukaan ei saisi yhtään mitään tekemättä työtä.

Tätä ajattelua näyttää edustavan myös VTTK:n johtaja Juhana Vartiainen. Hänen mukaansa työehtosopimusten yleissitovuus pitäisi purkaa, koska joidenkin ihmisten työpanos alittaa taulukkopalkan. Näitä vähemmän tuottavia ihmisiä ovat esimerkiksi huonosti kieltä osaavat maahanmuuttajat ja vajaakuntoiset. Heidän on kuitenkin saatava töihin, mutta palkkaa heille pitäisi maksaa vähemmän kuin muille samaa työtä tekeville. Vartiaisen ajatuksista kirjoitti Taloussanomat

Tuossa teemaillassa kokoomusnuori Henri Heikkinen edusti omaa menestynyttä itseään. Hän on vaatinut julkisuudessa jo kauan kaikkien yhteiskunnan tukimuotojen poistamista, verotuksen keventämistä ja koko valtion ajamista mahdollisimman alas. Markkinavoimat osaavat hoitaa kaiken paremmin.

Heikkinen on unohtanut kertoa, että hän on itse saanut vihaamaltaan valtiolta Tekesin kautta 300 000 euroa omalle yritykselleen. Tämän firman menestystarinan voitte lukea täältä.

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia puhujia, mutta nyt näyttää olevan tarkoituksena tahallinen yhteiskuntarauhan horjuttaminen. Jos nämä höpöttäjät tutustuisivat edes vähän työehtosopimusten historiaan, niin he tajuaisivat niiden tarkoituksena olevan työ- ja yhteiskuntarauhan turvaamisen. Jos joku haluaa anarkiaa, niin hänen pitää valmistautua pärjäämään myös ihan oikeassa olemassaolon taistelussa. Sitä ei varmasti kukaan meistä halua.

Viime viikolla pääministeri Jyrki Katainen ehdotti, että pienten lasten äidit on saatava osa-aikatöihin. Viikonloppuna valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen pani paremmaksi ja vaati kaikkia käsipareja töihin Suomen nostamiseksi lamasta. Vähän väliä kuuluu elinkeinoelämän suunnalta vaatimuksia, joiden mukaan työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta.

Kukaan ei sano mistä näitä töitä löytyy. Onko Kataisella tiedossaan osa-aikainen työ jokaiselle nykyisin lapsiaan kotona hoitavalle äidille? Onko Urpilaisen taskussa työpaikka jokaiselle käsiparille ja ilmeisesti myös yksikätisille? Ymmärtävätkö työurien jatkamisen vaatijat itsekään vaatimustensa sisältöä? Ei ole, ei ole ja tuskin ymmärtävät.

Ei ongelmana ole työntekijöiden puute, vaan työpaikkojen vähyys. Karkeasti sanoen maassa on tälläkin hetkellä 150 000 työtöntä työnhakijaa ja jos kaikki työllistämistoimenpiteissä palkatta olevat lasketaan mukaan, niin heitä on 300 000. Avoimia työpaikkoja on jatkuvasti suunnilleen 15 000 ja niistäkin yhä suurempi osa alkaa olla työharjoittelijoiden paikkoja. Työharjoittelua tehdään pelkällä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.

Tekemätöntä työtä löytyy ihan varmasti, sen tietää jokainen. Palkan maksajista tässä pulaa on. Alkaa väkisinkin näyttää siltä, että nämä töihin patistelijat eivät aiokaan maksaa mitään palkkaa. Yhä useampi työ on tehtävä ilmaiseksi ja työstä tulee kansalaisvelvollisuus. Nämä puheet ovat pelkkää mielien muokkausta, jolla saadaan työttömät näyttämään laiskoilta ja työhaluttomilta lurjuksilta. Heidät pitää pakottaa työhön, mutta palkasta ei edelleenkään puhuta.

Tähän mielien muokkaamiseen osallistui viime viikolla myös Ajankohtainen kakkonen. Siinä toimittaja kiersi miljoonasalkun kanssa kyselemässä kuntapäättäjiltä, miksi kunnat maksavat näin paljon sakkoja työllistämisen laiminlyönnistä. Koko juttu perustui yksipuolisesti ja osittain väärin ymmärrettyyn kuntien työllistämisvelvoitteeseen. Täältä voitte lukea Kari Laurilan erinomaisen analyysin ohjelmasta

Ministerit puolestaan tekevät itsestään narrin näillä hengennostatuspuheillaan.

Työttömiä patistetaan kovasti ryhtymään yrittäjiksi. Siinä piilee kuitenkin monia vaaroja, joista ei tarvinne erikseen varoitella. Jos oman alan isot firmat joutuvat irtisanomaan väkeään, niin pienten menestyminen ei liene mitenkään varmalla pohjalla.

Jos uudeksi yrittäjäksi houkuteltu joutuu vuosien kuluttua lopettamaan yritystoiminnan, niin TE-toimistossa voi olle muhimassa melkoinen pommi. Sain tänään vanhaan juttuuni sellaisen kommentin, joka ansaitsee tulla nostetuksi esille:

Ikuinen karenssi on olemassa. Minulla se on jatkunut jo vuodesta 2002 ja ilmeisesti se loppuu viime kesän lakimuutoksen tuoman armahduksen myötä vuonna 2017. Viisitoista vuotta karenssia lienee Suomen ennätys tai ainakin aika lähellä sitä. Asia juontaa juurensa siitä, että vuonna 2002 sain kolmen kuukauden työssäolovelvoitteen, mutta aloinkin sitten yrittäjäksi. Sitä kesti hyvällä pohjalla 10 vuotta, jonka aikana maksoin veroja Suomen valtiolle valehtelematta miljoonan.

Yrityksellä meni vähän huonommin viimeiset kaksi vuotta, joten niitä yrittäjän YEL-maksujakin tuli maksettua minimi. Nyt kun yritys on kokonaan ajettu alas ei minulla ole oikeutta työttömyysturvaan, koska YEL-tulojen tarkastelujakson aikana ei ole riittävästi maksettua omaa turvaa. Kaiken huippu on, että päättivät vielä työssäoloehdon olevan voimassa yhä edelleen.

En ole siis ollut missään työssä ollenkaan. En kyllä menekään, koska velkaa on tästä yrityksestä nyt sen verran, että työhön ei kannatakaan mennä. On käsittämätöntä että voi olla karenssia 2002 lukien, jonka jälkeen on ollut omasta mielestään kymmenen vuotta 24/7 töissä, muttei sitten ollutkaan. Tällainen toiminta ei ainakaan minun kohdalla suurta hurraa-huutoa nostata tällaiselle ns. edistysvaltiolle. Sanotaan nyt näin kauniisti, että lähinnä katkeruutta herättää.

Kymmenen vuoden työ yrittäjänä siis nollattiin täysin ja vanhat synnit kaivettiin esille. Saadakseen työmarkkinatukea tämä entinen yrittäjä joutuu olemaan töissä, työelämävalmennuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa, työharjoittelussa tai koulutuksessa kolme kuukautta. Vain työstä maksetaan palkkaa, kaikki nuo muut on tehtävä ilmaiseksi.

Tämän tarinan opetus lienee, että jos rupeaa yrittäjäksi, niin kannattaa ruveta menestyväksi yrittäjäksi. Sitä varman menestymisen reseptiä ei tosin taida TE-toimistosta saada, mutta sieltä saa varmasti rangaistuksen huonosta menestymisestä.

Nykyajan työmarkkinoilla työnantajat tuntuvat edellyttävän, että jossain on varasto täynnä syömättömiä ja sontimattomia joka alan ammattilaisia. Sieltä heitä voi käydä poimimassa tarpeen mukaan ja tarpeen loputtua palauttaa takaisin varastoon. Hinnan on tietenkin oltava mahdollisimman edullinen ja mieluiten työvoimaa on saatava ilmaiseksi.

Soile Kulin löysi Facebookista juuri sopivan kuvan:

(Kuva: Byfånar & Dårfinkar)

Tätä asiaa eivät ihmiset halua uskoa eivätkä edes nähdä. Tänään päästän itseni vähällä ja annan toisten kirjoittaa juttuni. Näin kommentoi fb-kaverini Kari Kaarnavuori eilistä tekstiäni:

- Joittenkin käsityksestä näihin työttömien ympyröihin muodostuu kuva, ettei heillä ole aavistustakaan todellisesta tilanteesta. Se voi osoittautua vaaralliseki.

Ajatellaanpa ihmisiä, jotka ovat pätkätöissä, aika-ajoin työttömänä ja välillä jossain savipallon pyörittämiskurssilla, löytämässä jotain sisäistä yrittäjää tai jotain muuta työttömälle “todella tärkeää”. Näille jatkuvasti toimeentulon rajamailla häilyville työttömyys ei aina ole jyrkkä pudotus vaan jonkinlainen suunnanmuutos suunnilleen samalla tasolla.

Työelämässä onnistuneet ja työttömyyden välttäneet elävät omaa auvoista elämäänsä töineen ja työttömien arvosteluineen. Joittenkin kohdalle sitten sattuu työttömyys ja se tulee olemaan raju syöksy. Siinä vaiheessa ei ole tilanne hallinnassa, kun ei ole tuntunut tarpeelliselta aikanaan näillä asioilla sivistää itseään. Ei ole haluttu liittoja elättää ja työtä kyllä löytyy, jos vaan on haluja niitä tehdä.

Kun nämä onnistujat huomaavat yllättäen olevansa samassa jamassa loisijoitten, sosiaalipummien ja laiskottelijoitten kanssa, on siinä sitten vähäksi aikaa nielemistä.

Mikä estää työelämässä olevia selvittämästä, miten työttömiä kyykytetään? Mikä estää näkemästä, ettei työtön ole työtön sen takia, että kaljan kittaaminen kiinnostaa enemmän? Mikä estää näkemästä, että ei työttömänä oleminen käy yltäkylläisestä kulutusjuhlinnasta?

Miettikääpä tätä, kun seuraavan kerran kuulette naapurifirman YT-neuvotteluista ja samaan aikaan mielenne tekee moittia naamatutun työttömän leppoisaa elämää sohvalla loikoen ja kaljaa kiskoen, leveästi yhteiskunnan tuilla eläen.

- Täällä rutistaan siitä, että työttömät harjoittelevat pienellä korvauksella. Jos otetaan esimerkiksi syrjäytymisuhan (kotonaan päivät viettävä) alla oleva nuori, niin eikö se ole koko yhteiskunnan kannalta parempi, että hän työttömyysetuudellaan todella lähtee kotoaan ja on sosiaalisessa kanssakäymisessä muidenkin kuin virkamiesten kanssa?

Näin rivakasti tuli asian oikeaa laitaa selittämään facebook-profiiliini joku eilisen juttuni lukenut ennestään tuntematon nuorenpuoleinen mies. Kuvasta päätellen hän on kokoomuksen kannattaja. Tällaiset ovet paukkuen sisään ryntääjät eivät ole erityisesti suosiossani, mutta selitetään nyt vielä kerran kalseaa asennettani ilmaistyötä kohtaan.

Ilmaiseksi tehtävä työ on ilmaiseksi tehtävä työtä vaikka sitä miten puolustelisi. Yhteiskunta siitä saattaa hyötyä jossain mielessä ja yrittäjä hyötyy varmasti, mutta se ilmaista työtä tekevä ei hyödy. Hän tekee rinnakkain samaa työtä palkatun henkilön kanssa ja saa ainoastaan katkeran oppitunnin hyväksikäytettynä olemisesta. Työnteko ei ole mitään sosiaalista seurustelua, vaan se on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Ihan kaikkeen ilmaistyöhön pitäisi soveltaa Rikoslain 47 luvun 3a §:ä:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Vähän väliä saamme lukea lehdistä yrittäjistä, jotka on tuomittu tämän lainkohdan mukaan. He ovat yksiselitteisesti typeryksiä ja ansaitsevat rangaistuksensa. Jos joku palkkaa työntekijän työmarkkinatuen suuruisella palkalla, niin yksikään tuomioistuin ei epäröi langettaa rangaistusta.

Työvoimalainsäädännössä ilmaistyö on tehty lailliseksi ja jopa suositeltavaksi. Näin ei pitäisi olla, vaan jokainen työttömiä hyväkseen käyttävä työnantaja pitäisi haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. TE-toimistojen avulias henkilökunta pitäisi haastaa avunannosta rikokseen.

Ja jokainen ilmaistyön puolustelija pitäisi laittaa tekemään nykyistä työtään vähäksi aikaa työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla. Jos järki ei kasva päähän, niin siten hänet on laitettava tekemään samaa työtä kuntouttavana työtoimintana toimeentulotukea vastaan.

Helsinkiläinen viestintäalan yrittäjä antaa Uuden Suomen blogissaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten yritykset voivat saada itselleen työharjoittelijoita ja työelämävalmennettavia. Nämä ovat juuri niitä, joille yritys ei maksa yhtään palkkaa, vaan jotka saavat työmarkkinatuen ja 9 euroa päivässä ruokarahaa. Sinänsä ihan pätevä ohje neuvoo, miten yritys saa vain neljässä viikossa itselleen ilmaisen orjan. Byrokratia vaatii vähän vaivaa, mutta maksaa vain kaupparekisteriotteen verran eli 4,92 euroa.

“Näin helppoa tämä on! Vai onko? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut hakijoiden löytämisestä ja palkkaamisesta? Miten prosessia voitaisiin mielestäsi helpottaa kuntatasolla?”, tiedustelee kirjoittaja lopuksi.

Kirjoittaja on perehtynyt oikein hyvin byrokratiaan, mutta käsitteet hänellä ovat menneet pahasti sekaisin. Hän suosittelee kolmen kuukauden työsopimuksen tekemistä ja tiedustelee muiden kokemuksia työntekijöiden palkkaamisesta tällä tavalla.

Eivät nämä harjoittelijat ja valmennettavat ole työntekijöitä eikä heidän kanssaan solmita työsopimusta. He ovat ilmaistyövoimaa, joka ei saa palkkaa, jolle ei kerry eläkettä ja jolla ei ole mitään työsuhde-etuja.

Ehkä hän oikeasti näkee itsensä yhteiskunnan hyväntekijänä, joka tarjoaa työttömille mahdollisuuden. Tosiasiassa luultavasti hän itsekin heittää nämä harjoittelijansa ulos sopimuksen päätyttyä ja ottaa tilalle uusia. Jos hän on palkannut edes yhden harjoittelijan vakituiseen tai edes määräaikaiseen palkalliseen työsuhteeseen, niin siinä tapauksessa nostan hänelle hattua.

Näin edullista on siis toimia nykyajan orjamarkkinoilla, kun sen osaa. En kuitenkaan olisi kovin halukas kirjoittajan tapaan karsimaan tätä byrokratiaa yhtään helpommaksi. Ainakin haluaisin tehdä sen edes hiukan kalliimmaksi.

Huonostikin palkattu työ on otettava vastaan. Alempiarvoinen aines ei saa loisia aikana, jolloin tekemätöntä työtä on tarjolla yllin kyllin. Työvoiman myyjä ei saa keinotella hinnoilla kuten muiden tuotteiden myyjä. Oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä. Rahvas on opetettava siihen, että leipä irtoaa vain kovalla työllä. Kerjäläiselle ei saa antaa mitään, sillä se mahdollistaa vetelehtimisen. Vetelehtivän nuorison kasvattaminen on saman rikkaruohon kasvattamista, jonka kitkemisessä valkoinen armeija on vuodattanut virroittain verta.

Lääkkeenä tähän tilanteeseen on vanhanaikainen hätäaputyö. Jos joku kieltäytyy ehdottomasti kaikesta hänelle osoitettavasta järkevästä tekemisestä - siis nimenomaan tekemisestä, ei ainoastaan palkkatyöstä - on kovalla kädellä otettava vastikkeeton tuki pois. Tukien euromäärästä on laskettavissa minimipalkan verran työtunteja ja tuen saamiseksi on nuoren ihmisen kyettävä osoittamaan, että hän on tämän tuntimäärän verran tehnyt jotain.

Ensimmäinen kappale on Hufvudstadsbladetin artikkelista 23.5.1918 ja jälkimmäinen espoolaisen perussuomalaisen kunnallisvaaliehdokkaan Uuden Suomen blogista 19.10.2012. Välissä on yli 94 vuotta, mutta sitä ei oikein huomaa.

Vastasin Ylen vaalikoneeseen ihan tahallani täsmälleen päinvastoin kuin ehdokkaana. Käänteiset vastaukset olivat lähes yhteneväiset kahden kokoomuslaisen ja kahden perussuomalaisen kuntani ehdokkaan kanssa. Täsmälleen sama tämä käänteinen vastaus oli heidän kanssaan väittämän “sosiaaliturvan asiakkaaksi pääsee nykyisin liian helposti” kohdalla.

Niin aina, työttömät vain makaavat sohvalla ja rahaa tulee joka lävestä. Näinhän tämä ajattelu kulkee, kun ei vaivauduta ottamaan selvää tukien todellisesta määrästä.

Työmarkkinatuki on suuruudeltaan 31,36 euroa viitenä päivänä viikossa. Siitä maksetaan veroa 20 %.  Asumistukea maksetaan korkeintaan 80 % kohtuullisiksi katsottavista asumismenoista, joten asumisen perusomavastuuosuus on aina vähintään 20 %. Se on nipistettävä sitten siitä työmarkkinatuesta.

Jos henkilö ei saa edes työmarkkinatukea, niin toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalle 461,05 euroa. Perusosalla on katettava suunnilleen kaikki normaali eläminen. Sen on riitettävä ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin ja matkoihin.

Ja silti jokaiseen näitä asioita käsittelevään juttuuni löytyy vähintään yksi melskaaja, joka mielestään itsekin pärjäisi paremmin heittäytymällä yhteiskunnan elätiksi kuin tekemällä nykyistä työtään. Heille vastaan jo etukäteen Jope Ruonansuun sanoin, että en minä tiedä toimiiko se, mutta saapihan sitä kokeilla.

Näille ilmaisen työn vaatijoille en enää nykyisin viitsi vastata mitään. Hekin voisivat kokeilla elämistä omien oppiensa mukaan.

Sipoon kunnanhallituksen päätös ruveta pyörittämään Matkahuollon toimintaa kuntouttavana työtoimintana ei ole mikään uusi keksintö. Samaa on tehty Iin kunnassa jo vuodesta 2007 alkaen ja sitä ennen Iin Matkahuolto toimi palkatta työskentelevien kehitysvammaisten voimilla. Näin kertoo Sipoon Sanomat jutussaan, jota voi kommentoida myös suoraan lehden verkkojulkaisuun.

Homma siis toimii niin, että yksi ainoa pitkäaikaistyötön värvätään 1 655 euron bruttopalkalla vastuuhenkilöksi. Hänelle annetaan alaisiksi kuntoutettavia pitkäaikaistyöttömiä, joille maksetaan vain työmarkkinatuki ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Toiminta tuottaa kunnalle kuulemma 40 000 euroa vuodessa voittoa.

Enemmän se tuottaa säästöinä. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen on kunnan velvollisuus. Jos sitä ei järjestetä, niin kunta maksaa Kelalle puolet maksetuista työmarkkinatuista. Kun työtön laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin maksuvelvollisuus lakkaa ja Kela maksaa kunnalle enemmän kuin tämä kuntoutettava saa päivässä ruokarahaa. Hänelle siis maksetaan se 9 euroa, mutta kunta saa Kelalta 10,09 euroa.

Koska kuntouttava työtoiminta on näinkin kannattavaa, niin milloinkahan sitä ruvetaan käyttämään todellisten säästöjen hakemiseen? Jokainen kunta voisi milloin tahansa irtisanoa ison osan henkilöstöstään ja korvata heidät kuntouttavaan työtoimintaan määrätyillä. Siivoojat, keittiöhenkilökunta ja toimistotyöntekijät lienevät ensimmäisinä vaaravyöhykkeessä.

Jokaisesta kunnasta löytyy työttömiä monen alan maistereita. Kunnat voisivat irtisanoa virastoistaan kaikki hallintojohtajasta alkaen ja korvata heidän kuntoutettavilla pitkäaikaistyöttömillä. Ehkä sentään hallintojohtajalle voitaisiin maksaa pari tuhatta euroa kuukaudessa, jotta hän toimisi halukkaammin piiskurina kuntoutettaville alaisilleen. Säästöt hallintomenoissa olisivat huikeita.

Jos lehtijuttuihin on uskomista, niin työmotivaatio suorastaan nousisi. Kaikkien lukemieni juttujen mukaan kuntoutettavat suorastaan uhkuvat pätevyyttä ja työintoa saadessaan mahdollisuuden näyttää osaamisensa.

Olette tietysti ihan oikeassa; ei näin saa eikä voikaan tehdä. Kysymys kuuluukin, että missä sitten kulkee se raja, jonka ylittäminen on jo mahdottomuuksiin menemistä? Kenen kohdalla ilmainen pakkotyö on mahdotonta, jos se ei ole sitä vaikkapa Matkahuollon töissä? Työttöminä on kaikkien alojen ammattilaisia ja heistä tulee nopeasti pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömät voidaan milloin tahansa velvoittaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Vähän väliä esille putkahtelee ihan eduskuntaa myöten yhteiskunnallisia ajattelijoita, joiden mielestä toimeentulotukea saavat työttömät on pakotettava tekemään hyödyllistä työtä saamansa etuuden vastineeksi. Heille ja kaikille muillekin voin kertoa, että nämä vaatimukset voi lopettaa. Tämä asia on jo hoidettu kuntouttavan työtoiminnan nimellä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kertoo tämän selvästi Kuntouttavan työtoiminnan käsikirjassaan. Sieltä hyppää silmille tämä lause: Kuntouttavan työtoiminnan ajalta ei ole oikeutta työmarkkinatukeen työnhakijalla, joka on saanut työssäolovelvoitteen, tai jolle on asetettu työmarkkinatuen odotusaika.

Pahimmillaan tämä lause tarkoittaa sitä, että henkilö joutuu tekemään työtä toimeentulotukea vastaan jopa viisi kuukautta. Toimeentulotuen lisäksi hänelle maksetaan yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä.

Työttömyysturvalain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään toistuvasta kieltäytymisestä työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Heinäkuun 2012 alusta lähtien työssäolovelvoite tarkoittaa 12 kalenteriviikon tyoskentelyä esim. kuntouttavassa työtoiminnassa. Sen ajan tämä ns. kuntoutettava työntekijä joutuu hakemaan toimeentulotukea ja vasta sitten pääsee työmarkkinatuelle.

Huonommin käy niille, joille työssäolovelvoite on määrätty ennen 1.7.2012. Silloin työstä kieltäytyjä sai viiden kuukauden työssäolovelvoitteen jo yhden ainoan kieltäytymiseksi katsottavan käyttäytymisen perusteella. Työmarkkinatukea ei siis maksettu ennen kuin henkilö oli viisi kuukautta töissä tai työllistämistoimenpiteessä.

Lain siirtymäsäännöksen mukaan tämä viiden kuukauden työssäolovelvoite säilyy heillä entisellään. He siis joutuvat osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan viisi kuukautta toimeentulotuella ja yhdeksän euron ateriakorvauksella.

Odotusajasta säädetään Työttömyysturvalain 8 luvun 4 §:ssä. Työmarkkinatukeen ei ole viiden kuukauden aikana oikeutta sillä, joka ei täytä työssäoloehtoa tai jolla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta. Työssäoloehto tarkoittaa saman lain 5 luvun 3 §:n mukaan sitä, että henkilö on 28 työttömyyttä lähinnä edeltävän kuukauden aikana ollut töissä vähintään 34 kalenteriviikkoa. Jos siis tämä edellytys ei täyty, niin tällainenkin henkilö joutuu osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan viisi kuukautta toimeentulotuella.

Kuntouttava työtoiminta on aivan käsittämätön orjuutuksen muoto. Toimeentulotuki on sentään se yhteiskunnan viimesijaisin tukimuoto, mutta joillekin senkin saaminen on tehty työnteosta riippuvaiseksi.

Niin että älkääpä enää ainakaan julkisesti munatko itseänne vaatimalla työttömiä lumitöihin tai risusavottaan. Vaatimuksenne on jo toteutettu ihan kirjaimellisesti, koska juuri tällaisia töitähän kuntoutettavilla teetetään.

(Merja Roiniselle kiitos tuosta THL:n linkistä)

- Tämä on juuri sitä mitä Suomi tarvitsee ja on järkyttävää ja itsekästä, että tätä suunnitelmaa vastustetaan. Näin nuoret, pitkäaikaistyöttömät, mielenterveyskuntoutujat ja monet muut syrjäytyneet saavat mahdollisuuden osallistua vapaaehtoistyöhön, johon ketään ei pakoteta.

Suunnillen tässä oli tiivistettynä erään “nykyisin palkallaan toimeentulevan” vuodatus Sipoon Sanomissa olevaan uutiseen. Siinä kerrotaan kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen alaisuudessa toimivan Risteyksen suunnitelmasta ruveta pyörittämään Matkahuoltoa kuntouttavana työtoimintana. Itse uutisessa tosin puhutaan oppisopimuksesta ja palkkatuesta, mutta Sipoon kunnanhallituksen esityslistalla puhutaan vain kuntouttavasta työtoiminnasta. Uutinen kommentteineen löytyy täältä

Tämä palkallaan toimeentuleva ei selvästikään tiedä mitään kuntouttavan työtoiminnan luonteesta. Olen kyllä huomannut, että tietämättömyys on enemmänkin sääntö kuin poikkeus jopa päättäjätasolla. Ihmiset luulevat ihan vilpittömästi, että toiminta on vapaaehtoistyötä, jossa mukavalla porukalla puuhaillaan hyvässä hengessä kaikenlaista kivaa ja kuntouttavaa ja josta saa hyvän merkinnän ansioluetteloon. Saattaa näin joskus harvoin ollakin.

Tosiasiassa laki kuntouttavasta työtoiminnasta on laki ilmaisesta pakkotyöstä, jossa kuntouttavaa on vain lain nimi. Siihen voidaan määrätä jokainen työmarkkinatukea 500 päivää saanut, ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen työmarkkinatukea 180 päivää saanut tai viimeiset 12 kuukautta elantonsa toimeentulotuesta saanut.

Kuntoutettavaksi kelpaa vain työkykyinen henkilö, vajaakuntoiset ohjataan jo aktivointisuunnitelman yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Kuntouttava työtoiminta kestää 3 - 24 kuukautta kerrallaan, työtä tehdään 1 - 5 päivää viikossa ja vähintään neljä tuntia päivässä.

Työstä ei makseta palkkaa, vaan pelkkä työmarkkinatuki ja yhdeksän euroa päivässä ruokarahaa. Työ voi olla mitä tahansa ja usein se onkin sellaista, johon vajaakuntoista ei voisi ajatellakaan. Meillä kuntoutettavat ovat purkaneet käsivoimin tiilirakenteisia rivitaloja ja nyt Sipoossa heidän työllään aiotaan tuottaa matkahuoltopalveluja kuntalaisille.

Mitäs pahaa tässä sitten on? Jos joku ei näe tässä mitään omituista, niin Jope Ruonansuun sanoin aatelkoonpa ihan ite omalta kohaltaan. Hänelle tekisi hyvää joutua pitkäaikaistyöttömäksi ja päätyä tekemään vaikkapa nykyistä työtään kuntouttavana työtoimintana. Ehkä sitten mieleen juolahtaisi semmoinen pikkujuttu, että oikeastaan työstä kuuluisi saada palkkaa.

Sipoon tapauksessa tuntuu monille tärkeintä olevan, että Matkahuollon palvelu pelaa. Sen pelaaminen ilmaistyönä ei tunnu häiritsevän palvelun tarvitsijoita. Ainahan voi selittää itselleen ja muille, että orjat haluavat olla orjia ja suorastaan nauttivat siitä.

Facebookissa sain uutislinkin, jossa kerrotaan Sipoon kunnan, Matkahuollon ja työttömien toimintakeskuksen yhteisestä suunnitelmasta ruveta pyörittämään Matkahuollon toimipistettä kuntouttavana työtoimintana, työharjoitteluna ja työelämävalmennuksena. Matkahuolto kouluttaa työttömät tehtäviinsä ja sen jälkeen nämä hoitavat pakettipalvelut, matkapalvelut, jakelun ja matkakorttien lataamisen. He siis tekevät Matkahuollon työt saamatta mitään palkkaa.

Äkkiä katsoen suunnitelma vaikuttaa lainvastaiselta. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan kuntouttavan työtoiminnann järjestää kunta. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse, tekemällä kirjallisen sopimuksen sen järjestämisestä toisen kunnan tai kuntayhtymän taikka rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 §:n 2 momentin mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä.

Matkahuolto on kiistatta liikeyritys, joten siltä ei voida hankkia kuntouttavaa työtoimintaa. Sipoossa on kuitenkin keksitty ovela kiertotie: kuntouttava työtoiminta hankitaan rekisteröidyltä työttömien yhdistykseltä, joka sitten myy työttömien ilmaiseksi tekemän työn Matkahuollolle. Saamansa tulot yhdistys käyttää toimintakeskuksen hyväksi eli rahoittaa omaa toimintaansa.

Melkosta varjotaloutta, jolla yhteiskunnan tärkeitä toimintoja nykyisin pyöritetään. En tiedä millainen sopimus aiotaan tehdä, mutta tiedän kyllä, ketkä tästä hyötyvät. Matkahuolto hyötyy ilman muuta. Se saa ilmaiset työntekijät tekemään yrityksen työt.

Myös kunta hyötyy. Se joutuu maksamaan jokaisen pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta Kelalle puolet, mutta kuntouttavassa työtoiminassa olevista se saa 10.09 euroa päivässä tuloa. Työt tekevälle työttömälle maksetaan yhdeksän euroa päivässä työmarkkinatuen lisäksi.

Työttömien yhdistys saa tuloja omaa toimintaansa varten ja kuntalaiset saavat tärkeän palvelun. Kaikki paitsi ne varsinaisen työn tekijät ovat tyytyväisiä. Työttömät ovat nykyajan orjia, joita ostetaan ja myydään yhteiskunnan pyörittämiseksi. Olemme siis siirtymässä orjatalousyhteiskuntaan.

Tässä vielä tämä hyvin positiiviselta näyttävä uutinen, jonka taakse ilkeyttäni menin kurkistamaan.

Scott Adamsin sarjakuvassa Dilbert töyhtöpäiselle pomolle selvisi kerran karmea tilastollinen fakta: sairauspoissaoloista peräti 40 % ajoittuu maanantaille ja perjantaille. Prosenttilaskua ymmärtämättömänä hän halusi heti ryhtyä toimenpiteisiin.

Nyt tämä sama asia näyttää valjeneen myös kokoomukselle, joka päätti ottaa ohjelmaansa ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuden ajamisen. Taustalla on tietenkin ajatus, että työntekijät ovat laidasta laitaan pinnareita ja laiskimuksia, jotka haluavat potea krapulaansa työnantajan kustannuksella.

Turun yliopiston kansanterveystieteen professori Jussi Vahteran mukaan maanantain poissaolot ovat kuitenkin alhaisimpia. Jos kokoomuksessa ei tätä tiedetä, niin ikävä juttu. Jos tiedetään, niin kyseessä täytyy olla jokin prosenttilaskun vaikeutta syvällisempi ajatus.

Niin siellä onkin. Vaatimuksiin kuuluu myös kahden viikon sairastaminen 80 %:n palkalla. Tämä nyt viimeistän paljastaa sen, että työntekijät eivät ole tälle työväenpuolueelle mikään voimavara, vaan yritysten tärkein joustovara. Työvoimapulasta ei enää jatkuvassa irtisanomisuutisten ryöpytyksessä tarvitse puhua, joten nyt voi olla rehellinen. Tehkööt töitä ja pitäkööt turpansa kiinni. Sairaita ja vaivaisia ei elätetä eikä yrityksillä ole mitään sosiaalista vastuuta.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on ainoana hurrannut tälle ajatukselle. Se taas ei ihmetytä yhtään, koska siellä on jo vuosia johdonmukaisesti ajettu työntekijöiden aseman heikentämistä. Maagiset sanat “kansainvälinen kilpailukyky” oikeuttavat ihan mitä tahansa.

Myös Suomen pienyrittäjät ry. kunnostautuu merkillisillä ulostuloillaan. Viime viikolla siellä vaadittiin irtisanomissuojan poistamista kokonaan ja eilen kuului taas kummia. Yhdistys ehdotti, että irtisanomisjan palkka pitäisi siirtää ammattijärjestöjen maksettavaksi.

Uskokaa pois, niin nämä kaikki ovat vaatimustensa kanssa ihan tosissaan. Tarkoitus on viedä ay-liikkeeltä kaikki mahdollisuudet ajaa työntekijöiden etuja. Sen jälkeen neuvotellaan yksittäisten työntekijöiden kanssa “tasavertaisina sopimuskumppaneina” kaikista työsuhteen ehdoista. Käytännössä ne ehdot sanellaan.

Tosin minusta alkaa näyttää siltä, että palkattuja työntekijöitä ei kohta ole enää olemassakaan. Työt teetetään TE-toimistosta saatavalla ilmaistyövoimalla. Sana “työvelvoite” tullaan vielä kuulemaan monta kertaa.

Olen ennenkin huomannut melkoista ristiriitaa Kokoomuksen varttuneemman väen ja nuoremman polven näkemyksissä. Erityisen selvästi erot korostuvat Kokoomusnuorten blogisivulla, jonne on koottu tulevaisuuden päättäjien ajatuksia. Siellä jylläävät uusliberalismin peittelemättömät aatteet ja köyhimyksille annetaan kyytiä. Samalla lätkitään korville myös oman puolueen aikuisia aina presidentti Niinistön syrjäytymistyöryhmää myöten.

Yksi ylimielisimmistä kirjoittajista näkyy olevan Henri Heikkinen. Hän kiteyttää blogissaan Ei lisää rahaa syrjäytyneille koko syrjäytymisogelman kahteen asiaan: 1) Ei ole töitä ja 2) Ei ole työhaluja. Siinä koko ongelma ja ratkaisut ovat myös hyvin yksinkertaisia.

Ensimmäinen ongelma ratkaistaan vapauttamalla talous. Jokaisen pitää yritystoiminnassaan saada tehdä ihan mitä haluaa yhteiskunnan siihen puuttumatta. Myös verotusta pitää keventää, jotta liiketoiminnasta saadut voitot pysyvät varmasti omistajalla itsellään. Työllistämistä ja tietysti myös irtisanomista on helpotettava ja työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava.

Ja sitten ne työhaluttomat sohvalla makaajat on saatava töihin kepillä. Kaikki työ on otettava vastaan tukien menettämisen uhalla. Heikkinen ei taida tietää, että tarjottu työ on jo nyt otettava vastaan, tai etuudet menetetään.

Näillä lääkkeillä Heikkinen siis poistaisi työttömyyden ja syrjäytyneisyyden sekä nostaisi talouden nousuun. Töihin olisi jokaisen tultava kenen tahansa käskystä, milloin tahansa ja käskijän määräämään hintaan. Se käskijä saisi pitää kaikki voitot itsellään maksamatta veroja eikä häntä saisi muutenkaan valtiovalta häiritä tärkeässä syrjäytymisen estämistouhussaan. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, kumpaan joukkoon Heikkinen katsoo itse kuuluvansa, käskijöihin vai käskettäviin.

Jostain pulpahti mieleeni Täällä pohjantähden alla-trilogiassa mainittu jonkun isännän ja torpparin “yhdessä” laatima vuorkasopimus: “Töihin on tultava aina kun käsketään ja jos ei tulla, niin torpasta pois.”

Tällaiset uusliberalismin läpitunkemat ja omaan tulevaisuuteensa äärettömän itsevarmasti suhtautuvat ovat kokoomusnuorissa silmiinpistävän runsaslukuisia. Pitäkääpä varanne, sillä kohta he ovat oikeasti päättämässä asioistamme. He eivät rupea lässyttämään pehmoisia mistään hyvinvointiyhteiskunnasta muuten kuin omaa hyvinvointiaan tarkoittaen. Muille he antavat armotta keppiä.

Uutisten mukaan Suomen pienyrittäjät ry. vaatii työsuhdeturvan poistamista. Varsinkin nuoria työntekijöitä pitäisi voida irtisanoa ilman erokorvauksia ja irtisanomisaikaa, koska nykyinen lainsäädäntö sanktioineen estää työllistämästä syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Pienyrittäjien järjestö haluaa ottaa malliksi Britanniassa tekeillä olevan irtisanomista helpottavan lainsäädännön.

Tämä julkilausuma on joko kännissä laadittu tai sitten siinä tavoitellaan jotain kyynisyyden ennätystä. Ainakaan sen laatijat eivät tunnu tietävän paljoakaan Suomen lainsäädännöstä tai Britannian suunnitelmista oman lainsäädäntönsä muuttamiseksi.

Suomen lainsäädäntö ei määrää erokorvauksia irtisanotuille. Joillain aloilla korvauksia maksetaan vapaaehtoisesti, varsinkin imagosyistä tai jos alalla on puutetta ammataitoisista työntekijöistä. Laittomien irtisanomisten tapauksissa tuomioistuin voi määrätä maksettavaksi vahingonkorvausta, mutta se on kokonaan eri asia. Pienyrittäjät ry. siis vaatii laista poistettavaksi sellaista, mitä siellä ei ole.

Järjestö esittää helpotusta nuorten työllistämiseen vaatimalla irtisanomisoikeutta ilman irtisanomisaikaa. Varsinkin nuoria palkattaessa meillä käytetään yleisesti koeaikaa. Koeajalla olevan työntekijän työsuhde voidaan purkaa milloin tahansa ja mistä tahansa syystä. Sen lisäksi yritys voi lomauttaa tai irtisanoa työntekijöitään tuotannollisista tai taloudellisista syistä, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista. Järjestö vaatii siis lakiin sellaista, mitä siellä jo on.

Minun tietääkseni Britannia suunnittelee irtisnomisajan lyhentämistä neljästä kuukaudesta yhteen kuukauteen. Suomessa irtisanomisaika on jo nyt alle neljä vuotta kestäneissä työsuhteissa yhden kuukauden mittainen. Pienyrittäjät siis vaativat taas lakiin sellaista, mitä siellä jo on.

Erityisen pahasti näissä vaatimuksissa särähtää vetoaminen syrjäytymisuhan alla olevien nuorten työllistämisen helpottamiseen. Herää kysymys, että onko tarkoitus vain hyötyä kyynisesti menossa olevasta syrjäytymiskeskustelusta ja ruveta teeskentelemään hyväntekijää.

Pohjimmaisena syynä taitaa sittenkin piillä se työnantajien ääneen lausumaton unelma: jossain pitäisi olla varastossa loputtomasti ammattitaitoisia työntekijöitä ja sieltä heitä voitaisiin hakea tarpeen mukaan. Tarpeen loputtua tavara pitäisi voida palauttaa varastoon.

Kunnan kotipalvelussa työskenteli kotiavustajan määräaikainen sijainen heinäkuusta 2001 alkaen. Häntä voi todellakin sanoa määräaikaiseksi sijaiseksi, sillä hänen kanssaan solmittiin kymmenen vuoden aikana 150 erillistä työsopimusta. Marraskuusta 2008 lähtien työsopimuksia solmitttiin katkoksitta, joten hän oli töissä koko ajan.

Viimeinen määräaikainen työsopimus päättyi 12.9.2010 eikä häntä sitten ihan heti tarvittukaan. Syynä oli kesken työsopimuksen puhjennut jännetuppitulehdus, joka johti sairauslomaan. Sittemmin hän on taas ollut samassa työssä, jälleen määräaikaisesti.

Sitten kuvaan tuli mukaan Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty. Sen lakimies lähetti kunnalle kovan kirjeen, jossa annettiin muutamia vaihtoehtoja. Ensimmäinen oli, että laiton ketjutus lopetetaan ja henkilö palkataan vakituisesti. Toisen mukaan kunta maksaa vahingonkorvauksena yhdeksän kuukauden palkan lomarahoineen. Kolmas vaihtoehto oli käräjäoikeus.

Kunta oli ensin ehdottomasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole työsopimuslain vastainen määräaikaisten työsuhteiden laiton ketjuttaminen. Ei sittenkään, vaikka samaan aikaan kunta on palkannut kaksi uutta työntekijää kotipalveluun vakituisesti. Lopulta kunta tajusi seinän tulleen vastaan ja sosiaali- ja terveyslautakunta esitti 10.9.2012 uuden toimen perustamista ja henkilön siirtämistä siihen suoraan.

Lopputulos siis näyttää tässä vaiheessa oikeudenmukaiselta ja lailliselta. Asia on päätettävä vielä kunnanhallituksessa, mutta tuskinpa sielläkään on halua lähteä oikeusprosessiin, jossa menestymisen mahdollisuudet ovat olemattomat.

Koko jupakka kertoo karua kieltään siitä, miten ihmisen työpanosta käytetään hyväksi ja kun hän on tilapäisesti työkyvytön, niin hänet heitetään yli laidan. Tulee taas mieleen se jo aiemmin sanomani: Nykyajan työnantajat haluavat kokonaisen varastollisen syömättömiä ja sontimattomia eri alojen työntekijöitä. Varastosta heitä voidaan ottaa tarpeen mukaan ja tarpeen loputtua palauttaa takaisin.

Tämä kunta voisi olla ihan mikä tahansa. Koska Jyty:n kirjeen ja kunnan päätöksenteon välillä kului yli vuosi erilaisiin pähkäilyihin ja vetkutteluihin, niin siitä arvaatte kyseessä olleen Juuka.

Eilen A-studiossa noin nelikymppinen entinen kansanedustaja kertoi, että edustajavuosien aikana hänen juristin ammattitaitonsa katosi, joten hän katsoi parhaaksi jäädä kansanedustajan sopeutumiseläkkeelle. Lainsäätäjänä istuessaan hän siis tyhmistyi niin paljon, että kadotti kykynsä soveltaa ja tulkita itse säätämiään lakeja. Voihan se niinkin olla, mutta saattoipa päätökseen vaikuttaa myös leppoisan eläkeläiselämän houkutus.

Kansanedustajien sopeutumiseläke on luonut muita työttömiä tasa-arvoisemman säädyn eli entiset kansanedustajat. Sopeutumiseläke koskee ennen vuoden 2011 vaaleja kansanedustajiksi valittuja, mutta ei enää keväällä 2011 ensimmäistä kertaa eduskuntaan päässeitä. Siis jos joku on valittu eduskuntaan vuonna 2007 tai sitä ennen, niin hän on oikeutettu  tähän eläkkeeseen. Samoin oikeus säilyy, jos joku ennen vuotta 2011 edustajaksi valittu on pudonnut eduskunnasta, mutta valitaan sinne myöhemmin uudelleen.

Sopeutumiseläkeläisiä on tällä hetkellä 63 henkilöä ja 12 heistä on syntynyt 1960- tai peräti 1970-luvulla.

Eläkkeiden määrät eivät ole julkista tietoa, mutta määräytymisen yleiset periaatteet ovat. Yhdestä kaudesta kertyy eläkettä noin 900 euroa kuukaudessa, kahdesta kaudesta noin 1 900 euroa ja kolmesta kaudesta noin 2 800 euroa. Täyden eläkkeen eli noin 3 600 euroa saa neljästä kaudesta. Luvut ovat kolmen vuoden takaa, joten summat saattavat nykyisin olla suurempia.

Seitsemän vuotta eli vajaat kaksi kautta kansanedustajana oikeuttaa sopeutumiseläkkeeseen ja tätä eläkettä maksetaan koko lopppuikä. Kaksi kautta eduskunnassa istunut saa siis semmoiset pari tuhatta euroa joka kuukausi. Kukaan ei koskaan vaadi häntä tekemään mitään rahan vastineeksi.

Kun tavallinen kansalainen jää työttömäksi, niin hän saa ensin ansiosidonnaista päivärahaa määräajan, mikäli kuuluu ammattiliittoon. Sen jälkeen hän putoaa peruspäivärahalle ja myöhemmin työmarkkinatuelle. Niiden molempien suuruus on 31,36 euroa päivässä. Tästä maksetaan veroa 20 %. Lisäksi työtön saa jatkuvasti kuulla ihan eduskunnasta asti vaatimuksia mennä vaikkapa lumitöihin ilmaiseksi saamiensa rahojen vastineeksi.

Jos työmarkkinatuella oleva työtön sanoo, että ammattitaito on kadonnut tässä työttömänä ollessa, joten enpä nyt pysty ottamaan työtä vastaan, niin se rahan tuleminen loppuu heti. Hän joutuu kunnan toimeentulotuelle, jota rangaistukseksi alennetaan 20 %. Jos ammattitaito on edelleen kateissa, niin tukea alennetaan 40 %.

Kaikki työttömät ovat tasa-arvoisia, mutta työttömät kansanedustajat ovat tasa-arvoisempia kuin muut.

Pääministeri Jyrki Katainen julisti eilen, että oppisopimuskoulutuksessa olevien palkkaa tulee pudottaa roimasti. Hänen retoriikkansa oli mielenkiintoista. Syvällä vakaumuksen rintaäänellä hän kertoi esimerkin kuorma-autoyrittäjästä, joka ottaa opinhaluisen nuoren koulutettavaksi oppisopimuksella ja joutuu maksamaan tälle täyden ammattimiehen palkan. Eihän tässä ole mitään tolkkua, hän perusteli julistustaan.

Harvoin kuulee pääministerin suusta noin onnetonta perustelua. Olisi ihan oikeudenmukaista kuitata hänen mietteensä lyhyesti sanomalla VMP, mutta yritän olla vähän Kataista perusteellisempi.

Työnantaja ei maksa oppisopimuskoulutuksessa olevalle täyttä ammattimiehen palkkaa. Ammattikoululaisten etujärjestö Sakki ry:n mukaan oppisopimuskoulutuksessa olevalle maksetaan työjaksoilta palkkaa, joka on noin 70 - 80 % työehtospoimuksen alarajasta. Palkka ei siis missään tapauksessa ole ammattimiehen palkka.

Kouluttavatko työnantajat sitten nuoria oppisopimuksella ihan hyvää hyvyyttään, palkkaa maksaen ja korvauksetta? Eivät kouluta. Työnantajalle maksetaan ammattiin valmistavasta koulutuksesta oppilasta kohti 1-250 euroa kuukaudessa ja joissain tapauksissa jopa 350 euroa. Lisäkorvausta maksetaan 1-200 euroa kuukaudessa.

Jos koulutettavaksi otetaan työtön henkilö, niin tämän lisäksi työnantajalle maksetaan palkkatuen perusosana 23,50 euroa päivältä ja lisäosaa, joka on enimmillään 60 % perustuesta. On siis ihan selvää, että oppisopimuskoulutuksesta ei koidu työnantajalle pelkkiä kustannuksia ilman mitään korvauksia.

En missään tapauksessa halua vähätellä oppisopimuskoulusta ja sitä järjestäviä työnantajia. He tekevät erinomaista työtä ja ovat kaikki saamansa korvaukset ansainneet. Kataista minä kritisoin poliittisena helppoheikkinä toimimisesta. Hänen puheissaan kaikuu se vanha tuttu kokoomuksen ajatus, jonka mukaan työpaikkoja luodaan ja työllisyyttä parannetaan mahdollisimman halvalla tai peräti ilmaisella työvoimalla.

Entä jos joku ottaisi Kataisen puheet ihan tosissaan ja toteuttaisi ne sellaisenaan? Oppisopimuskoulutettavilta vietäisiin suurin osa nyt maksettavasta palkasta, mutta ilmeisesti kaikki työnantajan tuet pidettäisiin ennallaan. Näin päättelen siitä, että Katainen ei puhunut niistä korvauksista mitään.

Epäilemättä se esimerkkinä toimiva kuorma-autoyrittäjä ottaisi paljon lisää opetettavia, koska se olisi taloudellisesti kannattavaa. Koulutettavat tekisivät hänelle työtä työharjoittelujaksojen aikana ja firma saattaisi menestyä hyvin. Mikään ei kuitenkaan takaisi, että ne koulutuksesta valmistuneet saisivat pysyvän työpaikan. Ei työnantajan kannattaisi palkata ammattimiehiä, joille joutuisi oikeasti maksamaan TES:n mukaista ammattilaisen palkkaa. Hän ottaisi tietenkin uusia koulutettavia tekemään työt puoli-ilmaiseksi.

Tällä tavalla saataisiin paljon niitä Kataisen kaipailemia potentiaalisia yrittäjiä. Kuinkahan moni heistä oikeasti pystyisi perustamaan kujetusalan yrityksen ja onnistuisi työllistämään edes itsensä? Kalusto on melkoisen kallista.

Sama pätee ihan kaikilla muillakin aloilla. Työnantaja ei maksa täyttä palkkaa, jos hänellä on mahdollisuus saada työntekijöitä halvemmalla. Sanon minä sen sittenkin: VMP.

(Ne Kataisen unohtamat työnantajan saamat tuet löytyvät täältä: rahoitus.html)

Rikoslain mukaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun voi tuomioistuin määrätä yhdyskuntapalveluun. Palvelu ajoitetaan yhtä pitkälle ajanjaksolle kuin alkuperäinen vankeusrangaistus on. Työtä tehdään yleensä 3-4 tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. Työ tehdään julkisyhteisön (valtio, kunnat, seurakunnat) tai julkisoikeudellisen yhdistyksen palveluksessa.

Tähän ei ole mitään huomautettavaa; rikollinen on rangaistuksensa ansainnut ja yhdyskuntapalvelun on lainsäätäjä katsonut soveliaaksi rangaistusmuodoksi.

Rikollisia kohdellaan kuitenkin lievemmin kuin pitkäaikaistyöttömiä. Työtön voidaan määrätä pelkällä työvoimaviranomaisen hallinnollisella päätöksellä kuntouttavaan työtoimintaan tekemään ilmaista työtä 3 - 24 kuukaudeksi kerrallaan. Työ tehdään julkisyhteisön (valtio, kunnat, seurakunnat) tai julkisoikeudellisen yhdistyksen palveluksessa. Työtä on tehtävä 1 - 5 päivänä viikosssa vähintään neljä tuntia päivässä. Palkkaa ei makseta, vaan kuntouttavalla työtoiminnalla rangaistu saa pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä ruokarahaa.

Yhdyskuntapalveluun tuomittu on tehnyt jonkin rikoksen. Pitäaikaistyöttömän ainoa rikos on työttömyys. Jos työtön on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan, työmarkkinatukea työttömyyspäivärahakauden jälkeen 180 päivää tai jos hän on viimeiset 12 kuukautta saanut elantonsa toimeentulotuesta, niin hänet voidaan määrätä kuntouttavaan työtoimintaan.

Tuomittu rikollinen ja pitäaikaistyötön tekevät rinta rinnan samaa työtä, mutta rikollinen tekee sitä vähemmän.

Tässä sama asia kuvana:

Kun uusliberalisti jää yllättäen työttömäksi, niin hän ei tule järkiinsä ja tarkista ajatteluaan. Sen sijaan hän syyttää ay-liikettä ja harjoitettua vasemmistopolitiikkaa siitä, ettei hän pysty periaatteidensa mukaisesti kilpailuttamaan vapaasti työvoimaansa markkinoilla. Työnantajia on liian vähän, koska ay-liike on tehnyt työntekijöiden palkkaamisen niin kalliiksi. Tällaisia tarinoi eräs Nokian Salon tehtaalta työttömäksi jäänyt Milton Friedmanin oppien kannattaja Uuden Suomen blogissaan

Tämä työtön harmittelee kovasti sitä, että ay-liike näkee työntekijän hyvinvoinnin tärkeämpänä kuin yrittäjien ja ennen kaikkea pienyrittäjien aseman. Työttömän työnhakijan kannalta kun olisi ilman muuta parempi, jos ay-liikettä ei olisi ollenkaan. Silloin vallitsevan vapaan kilpailun hengessä työntekijä ja työnantaja voisivat vapaasti tasavertaisina sopimuskumppaneina sopia palkasta ja muista työehdoista. Näinhän tämä libertalistien ajattelu kulkee.

Minulla on tälle introvertiksi individualistiksi itseään sanovalle suuri uutinen: ay-liike tosiaan ajaa vain työntekijöiden etuja. Työnantajilla on ihan omat järjestönsä, joiden kanssa työehtosopimuksista neuvotellaan. Kirjoittajan kannattaisi perehtyä uusliberalistisen talousteorian lisäksi myös ihan oikeaan elämään työmarkkinoilla.

Sitä hän on juuri nyt tekemässä ja oppia tulee kantapään kautta. Hän on jo kuullut, että työvoimaviranomaisten järjestämä koulutus on humpuukia eikä sitä kautta saa töitä. Seuraavaksi hän ehkä oppii, kuinka hänen loputtomiin ymmärtämänsä työnantajat käyttävät työttömiä hyväkseen. Hän saattaa päätyä johonkin oman alansa työhön palkattomaksi työharjoittelijaksi työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.

Kirjoituksen perusteella voi jo päätellä, mitä hän silloin sanoo. Sekin on ay-liikkeen vika, koska se on tehnyt vakituisten työntekijöiden irtisanomisen niin vaikeaksi, ettei edes narsistia voida potkaista ulos hänen itsensä tieltä.

Todennäköisesti näin notkeaselkäinen uusliberalisti kuitenkin saa aika nopeasti uuden työpaikan, vieläpä pienenä pomona. Vapaan kilpailun kannattajana hän luultavasti suostuu tekemään työtä vaikkapa sopimuksia pienemmällä palkalla. Sopimuksethan ovat vain paperia.

On tietysti totta, että ay-liike on unohtanut työttömien puolustamisen ja keskittynyt työssäkäyvien etuihin. Sekin on kuitenkin parempi kuin “täydellinen sopimusvapaus” työnantajien ja yksittäisten työntekijöiden kesken. Tarvitaan todellakin elämästä vierautunut individualisti tai jonkin harvinaisen alan erikoisosaaja kuvittelemaan, että työntekijä olisi aidosti tasavertainen sopimuskumppani työnantajan kanssa. Tavallisen työn tekijälle sopimuskumppani sanoisi, että ota tai jätä; oven takana on kyllä halvemmalla tulijoita jonoksi asti.

Ilman ay-liikettä päätyisimme hyvin nopeasti Viron tilanteeseen. Siellä ei käytännössä enää ole ay-liikettä ja sopiminen on vapaata. Ainoa rajoitus on valtion säätämä minimipalkka, mutta siitäkin tingitään. Tässä hyvä esimerkki siitä sopimusvapaudesta, joka virolaisten rakennusmiesten mukana on rantautunut meillekin:119586-virolaisrakentajan-palkka-voi-jaada-kahteen-euroon

Tämä Uuden Suomen kirjoittaja ei muuten maininnut, millaista työttömyysetuutta hän saa tällä hetkellä. Ay-liikken vastustajana hän ei tietenkään saane liiton päivärahaa. Jos saa, niin hän on oman aatteensa petturi.

Sanomalehden yleisönosastossa (Karjalainen 23.7.) nimimerkki Kyykytetty ja turhautunut työtön kertoi, että TE-toimisto oli neuvonut ja kannustanut hakemaan opiskelupaikkaa ja omaehtoisen opiskelun tukea. Hän oli innostunut asiaan, hakenut opiskelupaikkaa ja saanutkin sen. TE-toimisto ei kuitenkaan myöntänyt omaehtoisen opiskelun tukea vaan ehdotti sen sijaan saman alan palkatonta työkokeilua.

Ala ei työvoimaviranomaisten mukaan ole työllistävä eikä opiskelu siten paranna merkittävästi työllistymismahdollisuuksia. Toimiston mukaan asiakkaalla ei myöskään ole työnantajayhteyksiä kyseiselle alalle, joten hänen pitäisi hankkia niitä ennen opiskelun aloittamista tekemällä ilmaista työtä. Työnantaja ei kuitenkaan halua ottaa erikoisalalle kouluttamatonta edes ilmaiseksi. Kaksi oppilaitosta kouluttaa tämän alan ammattilaisia, joten nähtävästi heille kuitenkin on tarvetta.

Kouluttamaton ei siis pääse kokeilemaan työtä edes ilman palkkaa eikä TE-toimisto viisaudessaan halua henkilöä koulutukseen, koska hänellä ei ole suhteita eikä ala muutenkaan työllistä. Onko TE-toimistolle tosiaan myönnetty tällaiset valtuudet päättää työttömien omaehtoisesta kouluttautumisesta?

Vaitettavasti on. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 9 luku on tylyä luettavaa. Luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan TE-toimisto yksin arvioi, onko omaehtoisen opiskelun tukeminen työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä.

2 kohdan mukaan tukea voidaan myöntää, jos opiskelun katsotaan olennaisesti parantavan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Sanamuoto antaa TE-toimistolle diktaattorin valtuudet katsoa asia ihan miten tahansa.

Eipä ihme, että kirjoittaja tuntee itsensä kyykytetyksi ja turhautuneeksi. Hän on joutunut tekemisiin erehtymättömien TE-toimiston virkailjoiden kanssa, jotka suuressa viisaudessaan kieltävät tuetun opiskelun. Toimisto tietää kaiken, asiakas ei mitään.

Se tässä vain ihmetyttää, että mistä näitä työvoimapolitiikan erehtymättömiä asiantuntijoita onkin löytynyt TE-toimistoon. Heidän asiantuntemuksensa tosin tuntuu nykyisin keskittyvän ilmaistöiden suosittelemiseen, mutta pulinat pois. Lain mukaan he tietävät kaiken.

Vielä 1970-luvulla puhuttiin ihan yleisesti hallintoalamaisista. Enää kansalaisia ei sellaisiksi sanota, mutta näköjään ajattelu ei ole muuttunut. Eilen illalla törmäsin facebookissa näin tylyyn kuvaan:

(Kuva: Lena Wiksten)

Tällainen tiedonanto on kuulemma Porin TE-toimiston ovessa. TE-toimisto edellyttää asiakkailtaan tietokoneyhteyttä, koneen käyttötaitoja ja verkkopankkitunnuksia. Mikähän tässä mahtoi mennä pieleen?

Kaikilla ei vielä nykyisinkään ole tietokonetta eikä sen käyttämiseen tarvittavaa osaamista, eikä viranomainen voi niitä asiakkailtaan vaatia. Kaikki eivät edes saa verkkopankkitunnuksia vaikka haluaisivat. Pankkitilin avaaminen jokaiselle kuuluu kyllä pankkien peruspalveluvelvoitteeseen, mutta verkkopankkitunnusten myöntäminen ei kuulu. Esteenä voi olla pankin vapaan harkinnan mukaan vaikkapa maksuhäiriömerkintä tai säännöllisten tulojen puute. Pankin ei ole pakko hyväksyä työmarkkinatukea tai toimeentulotukea pankkitunnuksiin oikeuttaviksi säännöllisiksi tuloiksi.

Mikään laki ei siis velvoita pankkeja myöntämään verkkopankkitunnuksia kaikille. Sen sijaan viranomaisten on useammankin lain nojalla palveltava kaikkia asiakkaitaan tasapuolisesti. Perustuslain 6 § sanoo näin:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

TE-toimistojen toiminta perustuu lakiin, joten asiakkaita on kohdeltava tasapuolisesti. Verkkoyhteyksien, tietokonetaitojen tai verkkopankkitunnusten puuttuminen ovat sellaisia henkilöön liittyviä syitä, joiden perusteella ketään ei saa asettaa eri asemaan.

Hallintolain 6 § puolestaan sanoo näin:

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Kuvan kaltaisesta lapusta ei siis kannata välittää, vaan pitää marssia sisään ja vaatia lain edellyttämää palvelua. Jos viranomainen ilmoitukseensa vedoten kieltäytyy palvelemasta, niin kieltäytymisestä on annettava valituskelpoinen kirjallinen päätös. Jo pelkkä tällaisen ilmoituksen näkeminen oikeuttaisi tekemään asiasta hallinnollisen kantelun.

Minun tietääkseni tässä maassa on yhä edelleen sellaisia töitä, joissa ei vaadita tietotekniikan osaamista. Ainakin osaamattomia ihmisiä on, eivätkä he välttämättä mitään syrjäytyneitä ole. Ja vaikka olisivatkin, niin silti heillä on oikeus saada palvelua.

Helsingin käräjäoikeus lopetti kovalla kädellä Finnairin tekniikan työtaistelun alkuunsa. Oikeus määräsi turvaamistoimena seitsemälle ammattiliitolle 400 000 euron uhkasakon kullekin, jos lakkoa ei lopeteta. Yhteensä uhkasakko on siis peräti 2,8 miljoonaa euroa. Tällaisen uhan edessä lakkoilu loppuu varmasti.

En ole työoikeuden asiantuntija, mutta käräjäoikeuden päätöksessä on useitakin kummallisen tuntuisia asioita. Päätös saattaa olla lain kirjaimen mukainen, mutta lain henkeä se tuntuu rikkovan. Lakkoilu kuuluu sentään perusoikeuksiin. En ole ihan varma siitäkään, onko käräjäoikeus edes oikea tuomioistuin, vai olisiko pitänyt odottaa työtuomioistuimen ratkaisua.

Käräjäoikeus sivuutti asianosaisen kuulemisen periaatteen määrätessään uhkasakon yksipuolisesti työnantajan vaatimuksesta. Ammattiliitoille ei annettu mahdollisuutta lausua asiasta omaa mielipidettään eikä oikeus edes perustellut liittojen kuulematta jättämistä. Asianosaisen kuuleminen on yksi prosessioikeuden tärkeimpiä periaatteita ja sen mukaan molemmilla osapuolilla on oikeus tuoda näkökantansa esille ennen ratkaisua.

Sakon nimeäminen uhkasakoksi kuulostaa myös kummalliselta. Työehtosopimuslaki ei tunne uhkasakkoa, vaan hyvityssakon. Sen määrä voi olla enintään 29 500 euroa, joten käräjäoikeus kymmenkertaisti lain salliman ylimmän määrän.

Jopa työoikeuden asiantuntijat ovat erimielisiä asiasta, joten eipä minun kummasteluni mikään ihme ole. Professori Kari-Pekka Tiitinen on sitä mieltä, että käräjäoikeus ylitti toimivaltansa, mutta Seppo Koskisen mukaan päätös oli oikea. Heidän perustelujaan en tarkemmin tunne, mutta Jyrki Virolaisen perustelut olen lukenut. Hänenkin mukaansa päätös noudattaa lakia.

Virolaisen mukaan kysymyksessä on Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukainen turvaamistoimenpide. Se voidaan määrätä yksipuolisesti rahasaamisen turvaamiseksi (1§), esinettä tai oikeutta koskevan paremman saamisen turvaamiseksi (2§) tai muun yksityisoikeustyyppisen oikeuden tai etuuden turvaamiseksi (3§). Virolaisen mukaan kyseessä on juuri 3 §:n mukainen etuuden turvaaminen.

En pysty väittelemään Virolaisen kanssa päätöksen lainmukaisuudesta. Jotenkin vain tuntuu siltä, että lakia kyllä noudatettiin, mutta juuri sen lain soveltumisesta tähän tapaukseen en edelleenkään ole varma. Kysymys on kuitenkin lakon laillisuudesta ja se asia on edelleen vireillä työtuomioistuimessa. Myös käräjäoikeuden päätös tulee varmasti pikavauhtia ylempien oikeusasteiden tutkittavaksi.

Väkisin tulee mieleeni aiemminkin kertomani tositapaus historiasta. Vuonna 1923 oikeusministeri määräsi Suomen sosialistisen työväenpuolueen kirjapainon ja arkistot takavarikoitavaksi, mutta siihen oikeuttavaa lakia ei löytynyt. Niinpä takavarikko perusteltiin vuoden 1734 kalastuslailla, jonka mukaan laittomat pyydykset piti tuomita kruunulle menetettäväksi.

Pohjoiskarjalaisella Juuan kunnalla on merkillinen tapa tehdä päätöksiä ihan kuin kokeillakseen, huomaako kukaan niiden lain- ja sopimustenvastaisuutta. Jos ei huomaa, niin ollaan hiljaa tyytyväisiä siitä, että meillä tehdään niin kuin halutaan. Jos huomaa, niin sitten kumotaan päätökset muina miehinä vihellellen.

Viime joulukuussa valittiin sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikön viransijainen lainvastaisesti hakijoiden ulkopuolelta. Asiasta tehty oikaisuvaatimus hyväksyttiin, päätös kumottiin ja sitten sama henkilö valittiin tehtävään uudelleen. Nyt kunnanhallitus on toiminut ihan yhtä tökerösti teknisen toimen henkilöjärjestelyissä.

Kunnanhallitus päätti 10.1.2012 antaa teknisen toimen valmisteltavaksi koko teknisen puolen kokonaisuudistuksen henkilöjärjestelyjen osalta. Tässä yhteydessä oli tarkoitus käydä läpi kaikki uudet ja lakkautettavat virat ja toimet sekä eläkejärjestelyt, kuten tietysti asiaan kuuluukin. Päätös oli siis ihan täyttä asiaa.

Jo 20.3.2012 kunnanhallitus työnsi kuitenkin uudelleen näppinsä peliin myöntämällä rakennustarkastajalle luvan siirtyä osa-aikaeläkkeelle 1.8.2012 alkaen. Ei tässäkään vielä mitään hirveän kummallista ole, koska osa-aikaeläkkeen edellytykset täyttyivät. Vasta 8.5.2012 tehtiin merkillinen päätös.

Silloin kunnanhallitus päätti aiemmasta uudelleenorganisoinnin valmistelua koskevasta päätöksestään piittaamatta perustaa uuden projekti-insinöörin toimen ja siirtää tämän kohta osa-aikaeläkkeelle siirtyvän rakennustarkastajan siihen. Palkkaus määriteltiin kokonaispalkkana 4 000 euroa/kk ja osa-aikaeläkkeen alettua 2 000 euroa/kk. Tämä järjestely tupsahti niin sanotusti kyökin ovesta yllätyksenä, kuten voi päätellä sen teknisellä puolella saamasta vastaanotosta.

Päätöksestä tekivät oikaisuvaatimuksen Juuan JHL 314 ry:n pääluottamusmies, Tekniikka ja Terveys KTKN Ylä-Karjala ry:n pääluottamusmies ja kunnan oma talonrakennusmestari. Kaikki vetosivat siihen, että kunnallinen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus ei tunne ollenkaan sellaista käsitettä kuin kokonaispalkka. Palkan on perustuttava tehtävänkuvauksiin ja sopimuksessa määriteltyihin vaativuustekijöihin. Kunnanhallituksen päätös on siis selvästi vastoin sopimusta.

Tämän lisäksi kunnan talonrakennusmestari perusteli vaatimustaan sillä, että päätös on vastoin kunnanhallituksen aiempaa teknisen toimen uudelleenorganisoinnin valmistelua koskevaa päätöstä. Tätä päätöstä ei kumottu eikä muutettu uudesta järjestelystä päätettäessä.

Kunnanjohtajan sijaisena asian tällä viikolla esittelevän hallintojohtajan kunniaksi on sanottava, että hän esittää kaikkien oikaisuvaatimusten hyväksymistä ja kunnanhallituksen päätöksen kumoamista. Hän toimi vieläpä erittäin nopeasti, koska sai asian valmisteltua heti oikaisuvaatimusajan kuluttua umpeen. Tästä voi päätellä, että kyllä kunnassa tiedettiin aiemman päätöksen sopimuksenvastaisuus.

Sitä ei voi päätellä, miksi tällainen päätös yleensä tehtiin. Luultavasti päättäjät kysyvät sitä asian aiemmin esitelleeltä kunnanjohtajalta. Minunkin mielestäni tämä rakennustarkastaja on mukava mies, mutta se ei oikeuta suhmuroimaan päätöksiä omien mieltymysten mukaan sopimuksista ja aiemmista päätöksistä piittaamatta.

Kuluneella viikolla on ollut käynnissä merkillinen kilpalaulanta, jossa valtion, elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen silmäätekevät ovat koettaneet päihittää toisensa ehdotuksillaan keinoiksi tuhota hyvinvointiyhteiskunnan tähänastiset saavutukset.  Sävellajiksi on valittu tavallisille palkansaajille keljuilu.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen uusi, sosialidemokraattina tehtäväänsä valittu ja libertarismin nimiin vannova ylijohtaja Juhana Vartiainen sen aloitti. Hän sanoi pitävänsä pienten lasten hoitovapaata turhanpäiväisenä lekotteluna, josta pitäisi päästä eroon. Äidit on saatava nopeasti takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Ymmärrettävästi monet lapsiperheet toivottivat Vartiaisen tervetulleeksi kokeilemaan sitä lekottelua.

Heti perään Björn Wahlroosin pohjoiskarjalainen maalaisversio, liikemies Kyösti Kakkonen, ärsytti tapansa mukaan tahallaan kertomalla omia mietteitään. Hän ehdotti, että joulu ja muut kirkolliset juhlapyhät pitäisi siirtää viikolopuksi. Näin vältyttäisiin turhilta tuotantokatkoksilta. Ennen kaikkea saataisiin aikaan ihmeparanemisia, kun nykyisin pyhien takia lyhyinä työviikkoina ilmenee niin paljon äkillisiä sairastumisia.

Tämmöiset puheet minä laitan Kakkosen ylimielisyyden ja lahjussyytteiden hylkäämisen aiheuttaman helpotuksen piikkiin. Nyt on varaa taas laukoa mitä mieleen tulee. Sen sijaan ihmettelen palkansaajajärjestöjen lähtemistä mukaan samaan kuoroon. Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder oli sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi antaa terveelle ja työkykyiselle aikuiselle ilmaiseksi yhtään mitään. Monet ovat ihan aiheellisesti kysyneet, että mitähän varten nämä terveet, työkykyiset ja työssäkäyvät aikuiset sitten veroja maksavat, jos heidän sen lisäksi pitäisi maksaa vielä erikseen kaikista yhteiskunnan tuottamista palveluista aina kirjastoa myöten.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpäällä oli ehdotus opintojen nopeuttamiseksi. Hänen mielestään opiskelun tulisi kestää täydet 12 kuukautta vuodessa ilman mitään turhia kesä- ja joululomia. Näin valmistumisajat lyhenisivät ja työelämä saisi uusia osaajia nopeasti. Tästä voisi päätellä Mäenpään viettäneen oman opiskeluaikansa kesälomat kuin vanhoissa Suomi-filmeissä ikään, ylioppilaslakki päässä maaseudulla soudellen ja heinäpellolla piikoja vilkuillen. Yhtäjaksoinen opiskelu ilman loma-aikojen työkokemusta taitaisi tuottaa suunnilleen samanlaisia elämästä vieraantuneita maistereita.

Mitä ihmettä tässä maassa oikein on tekeillä? Näyttää ihan siltä, että jossain on päätetty tuhota vuosikymmenien aikana vaivalla rakennetun hyvinvointiyheiskunnan viimeisetkin rippeet. Sen lisäksi syy vieritetään tavallisten palkansaajien, lapsiperheiden  ja opiskelijoiden niskoille. Tämä Lapinlahden Lintujen vanha sketsi on muuttunut todellisuudeksi. watch?v=bHuBE3Zw-c4

Björn Wahlroosin mukaan työttömyys on korkeiden palkkojen, hyvien työttömyyskorvausten ja työttömien huonon moraalin syytä. Tällaisia olosuhteita ajavat ja ylläpitävät ammattiliitot sekä hyvää tarkoittavat mutta harkitsemattomat poliitikot.

“Työmarkkinat eivät kerta kaikkiaan toimi, kun työttömät työnhakijat joko kieltäytyvät töistä tai työehtosopimukset tai anteliaat työttömyyskorvaukset estävät alentamasta palkkavaatimuksia”.

Tällaisia viisauksia on Wahlroos nyt kuulemma ladellut kirjansa julkistamistilaisuudessa. Sietämättömässä ylimielisyydessään tämä maailman mittakaavassa vähäinen finanssimoguli on keksinyt uudelleen ikivanhan idean. Syytetään työttömiä laiskoiksi ja ammattiyhdistysliikettä riistäjäksi. Kaiken kruunaavat hyväntahtoisen hölmöt poliitikot, jotka mielistelevät rahvasta.

Suoraan kääntäen työttömyys siis loppuisi, jos työehtosopimukset poistettaisiin ja työnantaja saisi yksin määrätä palkat. Kun työttömät vielä pakotettaisiin töihin työnantajan sopivaksi katsomalla palkalla tai vaikka ilmaiseksi, niin köyhien moraalikin korjaantuisi.

Ongelmana tässä ovat tietysti ne tyhmät poliitikot. Heistä ei pääse eroon, ellei samalla hankkiuduta eroon koko demokratiasta. Tällaiset yksittäiset rikkaat tietävät hyvin, että heidän ihmisiä halveksivat ajatuksensa eivät tule koskaan menemään läpi demokraattisessa päätöksenteossa. Sen takia nämä rikkaat vihaavatkin demokratiaa.

Syvästä vastenmielisyydestäni huolimatta pitänee lukea tuo kirja. Kiinnostaa tietää, miten Wahlroos ratkaisee tämän demokratian tuottaman ongelman. Mahtaisiko hän kaventaa vaalioikeutta vai äänioikeutta, tai kenties molempia?

Ettei syytettäisi olkiukon kimppuun hyökkämisestä, niin en tiedä kirjan sisällöstä yhtään sen enempää kuin mitä olen parista uutisesta lukenut. Siksi minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten syvällisesti Wahlroos käsittelee demokratian tuottamaa ongelmaa. Sen minä tiedän kuitenkin historiasta, että Rooman valtakunnassa vain roomalaiset äänestivät ja heitä oli vähemmistö.

On Wahlroos povannut myös hyvinvointivaltion loppua. Se loppuu kuulemma siihen, että maailman köyhät tulevat hyvinvointivaltioon loisimaan, jolloin rikkaat saavat tarpeekseen ja muuttavat veroparatiiseihin asumaan. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei taitaisi kovin monelle tulla ikävä. Vaikka Wahlroos maksaakin veroja ihan kiitettävästi, niin ei hän yksin muutaman muun rikkaan kanssa hyvinvointivaltiota ylläpidä. Kyllä ne rahat tulevat tavallisen kansan taskusta.

Viime perjantain juttuni niin-sanottua-kuntoutusta-2 julkaistiin tänään sellaisenaan paikallislehden yleisönosastossa. Mahdollista palautetta odotellessani rupesin muistelemaan tämän kunnan työvalmentajan palkkaamisen historiaa. Hänhän se kertoili viime viikon lehtijutussa, miten kuntouttavan työtoiminnan tärkeintä antia ovat sosiaaliset suhteet ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Hän jätti kohteliaasti kertomatta kunnalle toiminnasta koituvasta taloudellisesta hyödystä.

Hänen omat sosiaaliset suhteensa lienevät kunnossa, koskapa hänet 1.3.2011 tehtävään palkattiin. Vuotta vanhemmat päätökset näkyvät  poistuvan kunnan verkkosivulta, joten sitä päätöstä sieltä ei enää löydy. Maaliskuun 15. päivänä 2011 pidetyn kokouksen pöytäkirja siellä kuitenkin on ja silloin vahvistettiin hänen palkkauksensa perusteet.

Työvalmentajan tehtävänä on etsiä yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa kuntouttavaan työtoimintaan kelpaavia työttömiä henkilöitä. Hänen työaikansa on 85 % normaalista työajasta ja palkka on 2 400 euroa kuukaudessa. Hänen palkkaukseensa saadaan myös palkkatukea, joten hän on itse ollut työtön työnhakija. Sitä en muista, että tehtävä olisi ollut yleisesti haettavana. Tuskinpa oli.

Kyllä minä vuosi sitten luin myös sen nyt verkosta poistuneen kunnanhallituksen pöytäkirjan, jossa henkilön palkkaamista perusteltiin. Tietenkään en sen sisältöä enää muista, mutta pystyn minä ne perustelut päättelemään muutenkin. Ne olivat epäilemättä sitä samaa höpinää positiivisista vaikutuksista, syrjäytymisen ehkäisemisestä, sosiaalisista suhteista ja työelämässä kiinni pysymisestä. Saattaa siellä olla jotain puhetta jopa urapolun esiin lakaisemisesta ja merkittävistä mahdollisuuksista työllistyä oikeille työmarkkinoille.

Työnohjaajaksi etsimään työttömiä ilmaistöihin palkattiin siis työtön henkilö. En nyt viitsi ruveta ilkeilemään mistään keskitysleirien kapoista, jotka valittiin vankien joukosta kuria pitämään. Helmikuussa postilaatikossani oli jäätynyt koiranpaska ja näin kevään korvalla se tavara rupeaa muuttumaan löysemmäksi.

Työministeri Lauri Ihalainen on nimennyt kansanedustaja Tarja Filatovin selvittämään välityömarkkinoiden mahdollisuuksia tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Vaikeasti työllistyviä ovat tietenkin pitkäaikaistyöttömät.

“Olemme saaneet paljon yhteydenottoja eri puolilta maata yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka kantavat huolta siitä, miten kaikkien osallistumista työmarkkinoille edelleen edistetään ja tuetaan”, perustelee ministeri Ihalainen selvityshenkilön asettamista.

Tällainen viattomalta näyttävä uutinen sattui eilen silmiini. Jutussa myös kerrottiin, mitä tarkoittaa omituinen sana “välityömarkkinat”. Se tarkoittaa yhdistysten ja työllistävien säätiöiden tarjoamia määräaikaisia työmahdollisuuksia joko palkkatuetussa työssä tai ilman työsuhdetta työharjoitteluna tai työelämävalmennuksena.

Sieltähän se totuus tuli. Ministeri on epäilemättä saanut paljon yhteydenottoja, mutta ei niissä oikeasti kanneta huolta kaikkien osallistumisesta työmarkkinoille. Niissä ollaan kiinnostuneita ilmaisen työvoiman saamisesta.  Yhdistykset ja säätiöt ovat viimeinkin oivaltaneet sen, minkä kunnat ovat tienneet jo kauan. Ei kannata maksaa palkkaa, kun työntekijät saa ilmaiseksi vetoamalla omaan armeliaisuuteensa, yhteiskunnalliseen vastuuntuntoonsa ja heikoimmista huolehtimiseen.

Palkkatuetussa työssä ei ole mitään vikaa. Työntekijälle maksetaan oikeasti palkkaa ja hänelle on ihan samantekevää, maksaako työnantaja sen omasta pussistaan vai välittääkö vain valtion itselleen antamaa rahaa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus sen sijaan ovat häikäilemätöntä hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä palkattomassa työssä. Vielä vastenmielisemmäksi sen tekee hurskas puhe työmarkkinoille pääsyn tukemisesta. Ilmaisen työn tekijä ei koskaan tule pääsemään oikeille työmarkkinoille, vaan häntä siirrellään palkattomasta työstä toiseen milloin milläkin nimikkeellä.

Katselin eilen Mikko Niskasen 40 vuotta sitten ohjaamaa mestariteosta Kahdeksan surmanluotia. Siinä työttömille järjestyi lyhytaikaista ja raskasta työtä kunnan viemärityömaalla. Kaivinkoneen ilmestyessä paikalle jaettiin lopputilejä, mutta palkka oli kuitenkin ihan oikeaa rahaa. Nykyisin vastaavaa työtä teetettäisiin kunnan järjestämänä kuntouttavana työtoimintana ilman palkkaa.

Jos joku ei usko, niin lukekoon viime perjantaina kirjoittamani jutun Juuan kunnan kuntouttavasta työtoimnnasta niin-sanottua-kuntoutusta-2. Kuntoutettavat purkavat käsipelillä viittä tiiliseinäistä rivitaloa. Koneiden vuokraus on kallista touhua, mutta miehet eivät maksa mitään. He tuottavat kunnalle selvää rahaa.

Joensuun kaupunki aikoo satsata työllistämiseen ja erityisesti kuntouttavaan työtoimintaan. Tätä en ihmettele ollenkaan, koska tämä niin sanottu kuntoutus antaa kunnalle ilmaista työvoimaa ja hyödyttää muutenkin kunnan taloutta selvällä rahalla.

Tämä johtuu siitä, että Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin. Sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille ja tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa, koska kuntoutukseen kelpaa vain työkuntoinen. Lain 3 §:n mukaan kuntoutuksen tarpeeseen riittää, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Pelkkä työttömyys siis katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, koska ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä työttömän ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän enimmillään 24 kuukauden ajaksi.

Kunta hyötyy toiminnasta enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hänellä ei ole vaihtoehtoja. Niinpä hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Päivän lehtien mukaan ainakin joka kymmenes työelämässä mukana oleva tekee palkatonta työtä työvoimapoliittisen toimenpiteen tai muun harjoittelun nimellä. Tämä on luonut tosiasiallisesti kahdet työmarkkinat, jossa toisille maksetaan samasta työstä palkkaa ja toisille ei. Jotkut yritykset jopa nojaavat koko toimintansa ilmaisiin työntekijöihin.

On hyvä, että tämä on viimeinkin ymmärretty uutisoinnin arvoiseksi asiaksi. Työmarkkinoiden vääristymisen lisäksi toiminta on lainvastaista, koska työvoimapoliittisen työharjoittelun pitäisi aina johtaa vakituiseen palkkatyöhön. Tästä ei ole pahemmin koskaan piitattu.

Olen ennenkin sanonut, että mielestäni tässä täyttyy myös rikoksen tunnusmerkistö. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo asiasta näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Palkaton työharjoittelu asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan taloudellisen pakon ja muun ahdingon takia. Jos työelämävalmennuksen nimissä ilmaiseen työharjoitteluun käsketty kieltäytyy, niin hän menettää työttömyysetuutensa. Samalla hänen toimeentulotuksensa pienenee 20 %. Jos tämä ei ole taloudellisen ahdingon hyväksikäyttöä, niin mikähän sellaista mahtaisi olla?

Rikolliseen menettelyyn syyllistyvät työnantajan lisäksi työvoimaviranomaiset, joita voitaisiin syyttää yllytyksestä tai avunannosta rikokseen. Samoin syytteeseen voitaisiin asettaa kunnan viranomaiset, jotka järjestävät kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai rekisteröidylle yhdistykselle ilmaisia työntekijöitä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä.

Kukaan ei tietääkseni koskaan ole rikosilmoitusta tehnyt, eikä se kannatakaan muuten kuin ehkä julkisuusmielessä. Ilmaistyö on muualla lainsäädännössä määrättyä toimintaa, joten ristiriita rikoslain ja muun lainsäädännön välillä on ilmeinen. Jos jollain olisi sisua ja halua, niin saataisiin ihan virallinen päätös siitä, että orjatyö on laillista.

Kun ravintola palkkaa työntekijän 500 euron kuukausipalkalla, ei yksikään tuomioistuin epäröi määrätä rangaistusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Jos sama yrittäjä ymmärtäisi ottaa ilmaisia työharjoittelijoita TE-toimiston suosiollisella avustuksella, häntä kehuttaisiin suureksi hyväntekijäksi.

Näin näyttävästi otsikoi paikallislehti Vaarojen Sanomat TE-toimiston johtaja Antero Kaikkosen hastattelun. Jutussa hän kehuu Juuan kunnan toimia ja yhteistyötä TE-toimiston kanssa erinomaiseksi ja julistaa, että kuntouttavaa työtoimintaa kehitetään edelleen eikä tätä touhua jätetä. Kunta on palkannut yhden työntekijän etsimään kuntoutettavia ja ohjaamaan heitä ilmaistöihin.

Mitä sitten on tämä niin loistava kuntouttava työtoiminta?

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille ja tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa jo siksi, että kuntouttamisen tarvetta ei tarvitse erikseen tutkia. Riittää, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Tällainen henkilö voidaan määritellä kuntouttamisen tarpeessa olevaksi ihan työkunnosta ja -haluista riippumatta.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Nurinkurista on, että jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Tämä todistaa sen, että pelkkä työttömyys katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, koska ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä vaikkapa työttömän toimistotyön ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän jopa 24 kuukauden ajaksi.

Kunta hyötyy toiminnasta paljon enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Voiko tästä sitten mitenkään kieltäytyä? Kyllä voi, mutta se on osattava tehdä etukäteen. Jokaisen ilmoittautumisen yhteydessä työttömän työllistämissuunnitelma päivitetään. Jos siihen on merkitty toimenpiteeksi kuntouttava työtoiminta, sen voi vaatia poistettavaksi. Tähän TE-toimiston on pakko suostua, koska työllistämissuunnitelma laaditaan yhteistyössä työttömän kanssa eikä toinen osapuoli voi sitä sanella.

Joku saattaa nyt huomata, että tämä juttu on lähes sanasta sanaan kopio viime tammikuussa kirjoittamastani. Niin on, mutta niin ovat aina nämä lehtijututkin.

Teuvo Hakkarainen ja 29 muuta perussuomalaista kansanedustajaa ovat jättäneet aloitteen ilmaistyön velvoitteesta nuorille työttömille. Esityksen mukaan pitäisi myöntää 100 000 euroa sen tutkimiseksi, miten peruspäivärahalla, työmarkkinatuella tai pelkällä toimeentulotuella oleville nuorille voitaisiin määrätä työvelvoite.

Työtä pitäisi tehdä 1-2 viikkoa kuukaudessa ilman palkkaa. Työnantaja saisi toki halutessaan maksaa myös palkkaa, mutta se pienentäisi työvelvollisen saamaa etuutta. Kokeilualueeksi ehdotetaan Viitasaaren, Pihtiputaan ja Kinnulan alueita. Hakkaraisen oma saha sijaitsee tietenkin ihan sattumalta Viitasaarella.

Onhan näitä ehdotuksia tullut ennenkin, mutta yleensä toisen “työväenpuolueen” eli kokoomuksen suunnalta. Nyt “työväenpuolue ilman sosialismia” paljasti todelliset kasvonsa, eivätkä ne ole kauniit. Puolue siis vaatii ilmaiseksi tehtävää pakkotyötä yrityksissä, jotka työvoimaviranomainen määräisi. Työtön saisi lähetteen ilmoittautua ilmaistyöhön sillä uhalla, että menettää työttömyysetuutensa.

Kun työttömyys lisääntyy, nousevat esiin aina nämä ilmaisen työn vaatijat. He perustavat vaatimuksensa sille tosiasialle, että kyllä tekemätöntä työtä aina löytyy, vaikka palkanmaksajaa ei löydykään. Suoraan sanottuna he haluavat saalistaa orjia omiin yrityksiinsä. Muun väittäminen on pelkkää kaunistelua. Jos työstä ei kannata maksaa palkkaa, niin ei sitä kannata tehdäkään. Harva halunnee tehdä työtä vaikkapa siellä Hakkaraisen sahalla ihan vain tekemisen ilosta.

Yritetäänhän tätä selitellä sillä, että näin nuoret pysyvät kiinni työelämän rytmissä ja saavat tilaisuuden osoittaa kykynsä. Tämä on täyttä soopaa, koska ilmaistyön mahdollistuessa varsinainen palkkatyö katoaa lopulta kokonaan. Miksipä maksaa palkkaa, jos saa palkatonta väkeä?

Aloitteen allekirjoittajat eivät taida tietää, että tätä heidän kaipaamaansa ilmaistyötä on jo nyt liian helppo teettää. Yritys saa työvoimaviranomaisilta milloin tahansa työelämävalmennukseen, työkokeiluun tai työharjoitteluun määrättyjä. Se on täsmälleen sitä samaa, jota he nyt haluavat laajentaa koskemaan kaikkia työttömiä. Kaksi ihmistä tekee rinnakkain samaa työtä, mutta toiselle ei makseta palkkaa. Jos se palkaton rupeaa narisemaan, niin häntä voi uhata ilmiannolla työvoimaviranomaisille. Silloin leipäkortti menee hyllylle.

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnanvaltuuston puheenjohtaja kirjoitti paikallislehdessä tiukkaa tekstiä kunnan päätöksenteon salaperäisyydestä. Vapaasti tulkiten hän sanoi suunnilleen, että päätöksiä turataan pimeässä eikä valmisteilla olevista asioista kerrota aina edes johtaville luottamushenkilöille.

Lopullisesti puheenjohtaja oli hermostunut kuultuaan paikallisradion uutisista, että Juuan kunta aikoo korottaa veroprosenttia. Vain pari päivää aiemmin luottamushenkilöille oli järjestetty salainen talousseminaari, jossa asiasta ei oltu hiiskuttu sanaakaan.

Uutinen osoittautui ankaksi, koska toimittaja oli tehnyt jutun loppukesällä tekemiensä haastattelujen perusteella. Silloin kunnanjohtaja oli pohdiskellut ääneen valtion säästötoimien aiheuttamia pahimpia uhkakuvia. Korotusta ei siis ole tulossa, mutta ainakin kunnan virallisen protokollan ykkösjohtaja sai pontta jo aiemmin esittämilleen vaatimuksille.

Hän on puhunut avoimuudesta ennenkin ja ehdottanut mm. valtuuston epävirallisten varjokokousten lopettamista. Häntä on kuulemma kuitenkin varoitettu liiallisesta avoimuudesta. Jos lehdistö pääsee vapaasti seuraamaan päätöksentekoa, seuraa kuulemma väärinkäsityksiä ja virheellistä uutisointia.

Niinpä niin. Kunnan päättäjille pitäisi lukea kovalla äänellä kuntalain 29 §. Siellä sanotaan näin:

Kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Kunnan on laadittava tarvittaessa katsauksia kunnan palveluja, taloutta, ympäristönsuojelua ja maankäyttöä koskevista asioista. Asukkaille on myös tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille.

Tiedottamattomuus se vasta vaarallista onkin. Kun tietoa ei anneta, alkavat huhut liikkua. Siitä meillä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa juuri tuo paikallisradion toimittajan virhe.

Tehoaakohan puheenjohtajan sana? Ainakin sosiaali- ja terveyslautakunnan 25.10. pidettävän kokouksen esityslista on periaatteessa kunnan verkkosivulla. Asioiden otsikot näkyvät oikein hyvin, mutta itse listatekstit eivät aukea.

Olenkin jo odotellut, milloin joku keksii vaatia rahaa työnhakijalta siitä hyvästä, että ottaa hänet töihin. Nyt sellainen epeli on ilmestynyt, ja vieläpä TE-toimiston viralliselle työpaikkailmoitusten sivulle. Lukekaapa huolella tämä ilmoitus:Job.do?lang=fi&jobID=7823402&index=5&anchor=7823402

Mahtavan yritysidean saanut “työnantaja” siis etsii palvelukseensa mielellään korkeakoulutettua toimittajaa tai sisällöntuottajaa. Tämän tehtävänä on artikkelien kirjoittaminen, keskustelun seuraaminen ja moderointi. Suomeksi tämä tarkoittaa ihan tavallista blogin kirjoittamista, jota tuhannet ihmiset tekevät päivittäin.

“Minä hoidan sivusto teknisen ylläpidon, ohjelmoinnin, verkkosivun rakentamisen, hakukoneoptimoinnin sekä mainostuksen”, lupaa yrittäjä. Ilmeisesti ainakin kielenhuolto jää kokonaan bloggaajan omalle vastuulle. Tätä sivuston teknistä ylläpitoa muuten jokainen ilmaisblogi tekee ilmaiseksi, esimerkkinä vaikkapa tämä sivusto, jolle itse kirjoitan.

Työpaikka edellyttää muutaman vuoden sitoutumista projektiin ja noin tuhannen euron alkupääoman sijoittamista. Mitään tuottoa ei ole luvassa vähään aikaan ainakaan näille sisällöntuottajille, mutta tulevaisuudessa rahaa on mahdollisesti luvassa muillekin kuin sivuston perustajalle.

Saattaahan tällainen touhu periaatteessa joskus tuottaakin jotain kirjoittajille. Epäilen kuitenkin, että tätä sivustoa ei koskaan perusteta. Koko ilmoitushan on suomennettavissa suunnilleen näin: Maksa minulle tuhat euroa, niin pääset kirjoittamaan ilmaiseksi blogia, joka tuottaa minulle jopa tuhansia euroja kukaudessa.

Näitä TE-toimiston työpaikkailmoitussivuja ei taida seurata tai moderoida kukaan.

Käytännössä sama toiminta voi joskus olla laitonta ja joskus laillista. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus vangitsi muovialan alihankintayritystä pyörittäneen miehen, jota epäillään kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Hän on tuonut yritykseensä töihin vironvenäläisiä työntekijöitä ja maksanut heille noin euron suuruista tuntipalkkaa.

Rikoslain 47 luvun 3 a § sanoo kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä näin :

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämä yrittäjä oli hölmö. Hän nimittäin olisi oikein toimimalla saanut itselleen täysin ilmaista suomalaista työvoimaa. Hänen olisi vain tarvinnut toimia yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa. Jos hän olisi järjestänyt työttömille tarkoitettua työharjoittelua ja työelämävalmennusta, häntä olisi kehuttu.

TE-toimisto olisi lähettänyt hänelle täysin ilmaisia työntekijöitä, jotka olisivat saaneet Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Työnantajalle ei olisi tullut mitään kustannuksia. Jostain merkillisestä syystä lainsäädäntömme sallii ja jopa kannustaa kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävään toimintaan silloin, kun on kyse työttömistä.

Tällainen yhdeksän euron orja asetetaan huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi hänen taloudellista ahdinkoaan, mutta sen selitetään olevan hänen etunsa. Näin hän pääsee näyttämään osaamisensa ja pystyy luomaan auki urapolkua ja blaablaablaa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että jonkun rohkean pitäisi tehdä rikosilmoitus näistä työttömiä hyväkseen käyttävistä työnantajista. Samalla pitäisi tietysti ilmiantaa myös suuremmat syylliset eli TE-toimiston virkailijat avunannosta ja yllytyksestä rikokseen. Juttu on jo etukäteen hävitty, mutta ainakin saataisiin selvä näyttö siitä, että kiskonnan tapainen työsyrjintä on joissain tapauksissa täysin laillista.

Tämä muovialan yrittäjä oli hölmöytensä lisäksi myös liian pieni tekijä. On aika hyvin tiedossa, että Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla maksetaan puolalaisille sähköasentajille puolentoista euron tuntipalkkoja. Silti työn teettäjät kulkevat vapaina eikä heitä edes epäillä mistään rikoksesta.

Laki on joskus sellainen hämänhäkinverkko. Kärpäset siihen takertuvat, mutta paarmat pörräävät suoraan läpi.

“Tule Juuan kuntaan hoitamaan sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikön sijaisuutta. Sinua odottaa haasteellinen työ ja mukava työyhteisö. Sijaisuus voi alkaa heti ja on todennäköisesti pitkäaikainen. Odotamme sinulta taloushallinnon osaamista ja kunnallisen alan tuntemusta. Sosiaali- ja terveysalan tuntemus on eduksi.”

Tällainen ilmoitus oli tämän päivän Karjalaisessa. Aivan oikein, kyseessä on juuri se sama viransijaisuus, jonka täyttämisen kiemuroista olen aiemmin kirjoittanut esimerkiksi jutussani kylakarajat

Kesällä viransijaisuuden täyttäminen tyssäsi siihen, ettei kunnanhallitus myöntänyt viransijaisuuden täyttölupaa. Täyttölupa ei koskaan ollut edes esityslistalla, vaan täyttökielto oli epävirallisten keskustelujen tulos. Tarjottu kiistattoman pätevä sijainen ei miellyttänyt.

Edes täyttöluvan puuttuminen ei olisi estänyt palkkaamista, koska hallintosäännön mukaan viransijaisten ottamisesta päättää kunnanjohtaja yksin. Nykyinen sosiaali- ja terveysjohtajakin on viransijainen kunnanjohtajan päätöksellä.

Ihan sama aiotaan tehdä nytkin. Enempää sosiaali- ja terveyslautakunnan kuin kunnanhallituksenkaan esityslistalla ei ole ollut asiasta minkäänlaista mainintaa. Päätös on syntynyt joidenkin keskeisten henkilöiden neuvonpidon tuloksena ja lehti-ilmoitus on varmasti yllätys monelle päättäjällekin. Todennäköisesti samat junailijat ovat jo valinneet tehtävään sopivan henkilön ja hakukierros on pelkkä julkisivun ylläpidon vaatima muodollisuus.

Tästä kielii jo ilmoituksen ympäripyöreä sanamuoto. Valittavalta edellytetään vain epämääräistä taloushallinnon osaamista ja kunnallisalan tuntemusta. Edes sosiaali- ja terveysalan tuntemusta ei vaadita, mutta se on eduksi. Nämä edellytyksethän täyttää vaikkapa jokainen tilitoimistossa työskentelevä merkonomi, jonka puoliso on kunnan luottamushenkilö. Eläkkeelle lähiaikoina jäävällä viran vakinaisella haltijalla on korkeakoulututkinto. Koska hallintosääntö ei aseta mitään kelpoisuusvaatimuksia, voidaan päätös tehdä muodollisesti oikein totutulla tavalla kavereiden kesken.

Tietenkin aion hakea tehtävään. Haluan nähdä, millä perusteilla tällä kertaa sivuutetaan kaksi korkeakoulututkintoani, kahden vuoden kokemus toisen kunnan kamreerina, noin viidentoista vuoden muu kunnallisalan kokemukseni mm. Helsingin apulaiskaupunginsihteerinä ja kaikki juridinen osaamiseni.

Eilisen Savon Sanomien verkkolehden mukaan Ylä-Savon sairaanhoidon kuntayhtymä on uhannut Iisalmen Koljonvirran sairaalan lopettamisesta julkisuuteen kertonutta henkilöä potkuilla heti, kun hänet saadaan selville.

Toimitusjohtaja ja henkilöstöjohtaja ovat kertoneet sairaalan henkilökunnalle tutkivansa työntekijöiden sähköpostit ja puhelintiedot vuotajan selvittämiseksi. Vuotajaa pyydettiin ilmiantamaan itsensä. Toimitusjohtajan mukaan keskeneräisistä asioista kertominen kuuluu kuntayhtymän hallitukselle.

Muutamaa tuntia myöhemmin verkkolehti julkaisi toimitusjohtajan vastineen asiasta. Hänen mukaansa julkaistussa jutussa oli täysin virheellistä ja valheellista tietoa. Työntekijöille oli vain kerrottu, miten työnantaja voi menetellä, jos työntekijät toimivat moitittavalla tavalla.

Kuntayhtymä aikoo kuitenkin selvittää sähköpostitietoja tutkimalla, kuka on vuotojen takana. Työntekijöille on ilmoitettu, että heiltä pyydetään kirjallinen, nimenomainen ja tiettyä aikaväliä koskeva suostumus asiaan.

Mikähän tuossa ensimmäisessä jutussa mahtoi olla sitä “täysin virheellistä ja valheellista tietoa”?  Jos työntekijöille kerrotaan, että työnantaja voi antaa potkut moitittavalla tavalla toimineelle työntekijälle, on se minun mielestäni tässä tilanteessa ihan selvä uhkaus. Vielä ikävämpi on aikomus selvittää vuotaja sähköpostitietoja tutkimalla. Laki ei anna työnantajalle oikeutta selvittää näitä tietoja yksipuolisesti, mutta jos työntekijät allekirjoittavat tarkasti määritellyn suostumuksen, tiedot voidaan tutkia. Mitä mahtaa tapahtua niille, jotka eivät tätä suostumusta anna?

Tällainen toiminta antaa johdosta aika ikävän kuvan. Siellä ei ilmeisesti olla kuultukaan Kuntalain nimenomaisesta määräyksestä, jonka mukaan yleistä mielenkiintoa herättävistä valmisteilla olevista asioista on tiedotettava. Sairaalan lopettaminen kiinnostaa varmasti alueen asukkaita, mutta siitä halutaan kertoa ilmeisesti vasta sitten, kun asia on jo päätetty.

Sähköisestä tietosuojasta annettua Lex Nokiaa on sitten tutkittukin ihan suurennuslasin kanssa. Laki säädettiin lähinnä estämään teollisuusvakoilua, ei urkkimaan kuntien ja kuntayhtymien muutosvastarintaan taipuvaisten työntekijöiden tekemisiä. Voi sitä tietysti siihenkin halutessaan käyttää. Ainakin toimitusjohtaja on kuulemma jo saanut tietosuojavaltuutetulta siunauksen aikeilleen. Tämä taitaakin olla enimmäinen kerta, kun lakia käytetään, joten kuntayhtymä pääsee historiaan.

En totisesti haluaisi olla töissä tuollaisessa paikassa.

Kansanedustaja Mika Niikon mielestä työnantajan tulisi tietää työntekijän seksuaalinen suuntautuminen. “Jos tuo niitä omia arvojaan esiin työssään tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että työpaikan arvot tulevat toteutumaan”, hän sanoo.

Niinpä niin. Kansanedustaja ei ymmärrä, että lain mukaan seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään arvo tai vakaumus. Se on mainittu omana kohtanaan Työsopimuslain syrijintäkieltoa koskevassa 2 luvun 2 §:ssä. Laitetaan nyt selvyyden vuoksi koko ensimmäisen momentin ensimmäinen lause näkyville:

Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Saman pykälän 4 momentin mukaan tätä sovelletaan myös työhönotossa. Näitä asioita ei saa edes kysyä, koska pelkkä kysyminen koskee henkilökohtaista ja henkilöön käyvää tietoa. Papilta voidaan kyllä kysyä hänen uskonnollisen vakaumuksensa perään, koska papin tehtävä on julistuksellinen. Sen sijaan hänen seksuaalista suuntautumistaan ei voida kysyä.

Niikon vakaumukseen kuuluu hänen omien sanojensa mukaan suvaitsevaisuus, mutta se ei tarkoita sitä, että ihan kaikkea suvaittaisiin. Hän siis sanoo suunnilleen, että suvaitsee kaikkia, mutta pidättää itselleen oikeuden olla suvaitsematta kaikkia niitä, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin hän itse. Niikon henkilökuvaa hahmotellaan täällä:84481-case-niikko-homorekisterin-taustavoima

Tuosta siteeraamastani lainkohdasta saisi aikaan monta juttua. Jokainen työhaastatteluissa käynyt tietää, että lakia rikotaan surutta. Sukupuolista suuntausta kysyttäneen sentään melko harvoin, mutta noita muita kiellettyjä asioita kysytään ihan yleisesti. Työnhakijalla on oikeus olla vastaamatta, mutta luultavasti siitä työpaikasta on kieltäytymisen jälkeen turha haaveilla.

Takavuosina olin erään pienen kunnan koko kunnanvaltuuston haastateltavana hakiessani hallintojohtajan virkaa. Eräs miespuolinen valtuutettu kysyi, olenko homoseksuaali, kun vielä liki viisikymppisenä olen poikamies. Sanoin kysymyksen olevan laiton, mutta vastasin että en ole, ja vaikka olisinkin, niin tuskinpa Te vastaisitte minun makuani. Jostain syystä minua ei valittu virkaan.

Alusta saakka luomisen päämääränä on ollut rakkauden täyttämä täydellinen universumi. Alussa kaikkeus oli yhdessä pisteessä, johon sisältyi potentiaalisena koko nykyinen maailma. Universumin syntyhetkellä ykseys hajautui moneudeksi, joka mahdollisti rakkauden vapaan virtaamisen ja sen esteenä olevan pahan eriytymisen. Nykyisen maailman tehtävä on pahuuden suodattaminen ja sen lopullinen hävittäminen. Tämän puhdistumisprosessin kautta nykyinen universumi jalostuu täydelliseksi, ja luomisen päämäärä toteutuu.

Inhoan vallan väärinkäyttöä. Tällä hetkellä inhoan erityisesti mediavallan väärinkäyttöä. Jatkuvasti mediassa valehdellaan kansalaisille. Valitsen tarkoin ne väylät, joiden kautta tulen julkisuuteen, ja esiinnyn omilla ehdoillani…Sopuleiksikin heitä on kutsuttu, mutta minä näen eduskunnan käytävillä verenhimoisia hyeenoja. Demokraattisesti vaaleilla valituilla kansaedustajilla on vastassaan röyhkeä, ylimielinen ja valehteleva roskajoukko. He eivät kunnioita ketään - sen tähden en itsekään heitä arvosta pennin vertaa. Julkisen sanan neuvosto on korppi. Mätämunien takia koko ammattikunta tulee halvaksi. Onneksi kansa ei ole yhtä tyhmää kuin tiedonvälittäjänsä vaan osaa itse hakea totuuden valheiden verkosta.

Mitähän yhteistä mahtaa olla näillä kahdella tekstillä? Niiden molempien takana on kansanedustaja James Hirvisaari. Ensimmäinen ote on Bittikirkon sivuilta kopiotu ja jälkimmäisessä on otteita Hirvisaaren pari päivää sitten julkaistusta blogitekstistä.

Bittikirkossa universaalin rakkauden sanomaa julistava henkilö muuttuu poliitikkona sappea tihkuvaksi vihaajaksi. Minun on hyvin vaikea ymmärtää näin kahtiajakautunutta persoonaa. Suoraan sanottuna tekstit ja tyylit poikkeavat  niin täydellisesti, että ne kumoavat toisensa. Kumpikaan persoonallisuus ei ole uskottava.

Minulla ei ole mitään uskontoja eikä niiden tunnustajia vastaan. Tunnen monia hienoja uskovaisia ihmisiä, jotka elävät kuten opettavat. Tunnen myös niitä, jotka puhuvat uskonnon sanomaa, mutta toimivat täsmälleen sen vastaisesti. Heitä sanotaan tekopyhiksi.

Yrityksistäni huolimatta en löydä kunnon sanaa kuvaamaan henkilöä, jonka viesti muuttuu foorumin mukaan näin täydellisesti. En uskalla arvailla, millainen hän mahtaa olla teoissaan.

Jätän mielipiteiden muodostamisen lukijoiden varaan. Bittikirkon löydätte täältä index.htm ja Hirvisaaren jo kuuluisuutta saaneen uusimman blogin täältä 83548-vallan-vaarinkaytto

Entinen ministeri ja kansanedustaja Suvi Lindén saa kansanedustajan sopeuttamiseläkettä noin 5 000 euroa kuukaudessa. Koska eläkeläisellä on hyvä olla harrastuksia, hän toimii erilaisissa luottamustehtävissä. Yksi niistä on Oulun seudun koulutuskuntayhtymän puheenjohtajuus.

Luottamustoimista maksettavista kokous- ja vuosipalkkioista maksetaan työeläkemaksu ja muut normaalit lakisääteiset maksut. Palkkio myös vähentää kansanedustajan sopeuttamiseläkettä. Nyt Lindén on sopinut koulutuskuntayhtymän kanssa, että hänen luottamustoimesta saamansa palkkio muutetaan toimenpidepalkkioksi. Hän siis laskuttaa jokaisesta puheenjohtajana tekemästään asiasta erikseen, olipa kysymys kokouksen johtamisesta tai vaikka edustamisesta.

Tällä tempulla hän säästää 4 250 euroa vuodessa, koska toimenpidepalkkio ei vähennä sopeuttamiseläkettä. Myös kaikki lakisääteiset maksut jäävät tällä järjestelyllä pois. Pieneläkeläisen on näköjään pakko vähän kikkailla, jotta rahat riittäisivät.

Lindénin mukaan kyse ei kuitenkaan ole mistään kikkailusta, vaan ihan järjen sanelemasta ratkaisusta. Muussa tapauksessa sopeuttamiseläke pienenisi. Lindén siis sanoo, että kyse ei ole kikkailusta, vaikka vähän pitääkin kikkailla. Käytäntö on kuulemma ihan tavallinen kaikilla sopeuttamiseläkeläisillä.

Jokin tässä nyt sotii kansalaisen yleistä oikeustajua vastaan. Entinen kansanedustaja laistaa kaikki lakisääteiset maksut ja laskuttaa luottamustoimen hoitamisesta toimenpidepalkkion. Kaiken hän tekee ihan sen takia, että eläke ei pienenisi ja koska kaikki muutkin niin tekevät.

Laskutukseen perustuvaa työtä voi olla ihan niin paljon kuin Lindén itse haluaa. Kuntayhtymän puheenjohtajan tehtäviin kuuluu kokousrutiinien lisäksi myös edustamista. Nyt Lindén kirjoittaa laskun jokaisesta tilaisuudesta, johon hän osallistuu kuntayhtymän puheenjohtajana. Reipas eläkeläinen järjestää äkkiä itsensä niin  lukuisiin kissanristiäisiin, että palkkioita kertyy paljon vuosipalkkiota enemmän.

Ihan samaa tehdään myös työelämässä. Esimerkiksi Juuan kunnan useiden yhteistyötahojen kanssa vetämän ikäihmisten palvelukeskuksen yritys- ja yhdistyskoordinaattori tekee laskutustyötä. Hän käy päivittäin työssä osaamiskeskuksessa, puhelin ja sähköposti ovat kunnan, mutta hän ei ole kuntaan eikä minnekään muuannekaan työ- tai virkasuhteessa. Hänen yhden miehen yrityksensä nimittäin voitti työstä järjestetyn tarjouskilpailun. Menestymistä tarjouskilpailussa saattoi hiukan edistää se, että hänen yritykseltään tilattiin jo toiminnan suunnitteluvaiheessa yritys- ja yhdistyskartoitus kiireellisenä, ilman tarjouskilpailua.

Tässäpä oivallinen keino kaikille työtätekeville välttää työeläke- ja muut maksut. Sovitaan työnantajan kanssa, että kaikki työ laskutetaan erikseen. Tai perustetaan yhden henkilön yritys, joka käy töissä ja laskuttaa konsulttipalkkiot tehdystä työstä. Ei se ole kikkailua, kuten Lindén ja monet muut voivat todistaa.

Pelkän asumis- ja toimeentulotuen varassa elävien kotitalouksien määrä on muutamassa vuodessa kaksinkertaistunut, kertoo Valtiontalouden tarkastusvirasto. Tämä pieni lehtiuutinen sai minut etsimäään tarkastusviraston nettisivuilta enemmän tietoa. Olisin nimittäin halunnut tietää, kuinka paljon näitä yhteiskunnan pahnanpohjimmaisia oikein on. En löytänyt sieltäkään muuta kuin maininnan määrän kaksinkertaistumisesta.

Ehkä heitä on nin paljon, että luvuista ei uskalleta puhua.

Tämän joukon jatkuva kasvu johtuu vuoden 2006 lakiuudistuksesta, kuten tarkastusvirastokin yksiselitteisesti toteaa. Silloin velvoitettiin pitkään työmarkkinatukea saaneet osallistumaan kunnan ja työvoimaviranomaisten tarjoamiin työllistämispalveluihin, kuten työvoimakoulutukseen tai työharjoitteluun. Jos pitkäaikaistyötön ei ota vastaan tarjottua palvelua, hän menettää työmarkkinatuen.

Nämä kauniit sanat ovat virallinen versio. Tosiasiassa lakimuutosta käytetään härskisti ihmisten simputtamiseen ja tilastojen siivoamiseen. Palvelutarjonta sisältää näennäiskursseja, mahdottomien matkojen taakse sijoittuvaa työharjoittelua ja monella eri nimellä teetettävää ilmaistyötä. Näistä kieltäytyjä menettää työmarkkinatuen ja joutuu turvautumaan kunnan myöntämään toimeentulotukeen.

Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen ero on rahamääräisesti oikeastaan olematon. Toimeentulotukilaissa on kuitenkin säädetty rangaistus tällaiselle kieltäytyjälle. Tukea alennetaan ensimmäisestä kieltäytymisestä 20 % ja toisesta sitä voidaan alentaa jopa 40 %.  Kukaan ei taatusti tiedä, kuinka paljon maassa on näitä alennetulla toimeentulotuella sinnitteleviä.

Miksi ihmiset sitten kieltäytyvät näistä palveluista? Vastauksia on yhtä monta kuin kieltäytyjiäkin, mutta yleensä ottaen vika on palvelutarjonnassa. Oikeaa palkkatyötä ei ole tarjolla ollenkaan. On vain lapsellisia kursseja, palkatonta työharjoittelua, palkatonta työelämävalmennusta ja palkatonta kuntouttavaa työtoimintaa. Työmarkkinatuen lisäksi saatava yhdeksän euron korvaus ei usein riitä edes matkoihin, saati sitten ruokaan.

Olen kuullut jopa sellaisen väitteen, että jotain työharjoittelupaikkaa tarjotaan usealle työttömälle samanaikaisesti. Kaikki muut kuin harjoittelijaksi valittu menettävät kieltäytymisen takia työmarkkinatukensa. Tämän väitteen todenperäisyyttä en mene vannomaan, mutta en minä tätäkään ihmettelisi.

Nyt kun uusi hallitus on julistanut perusturvaa nostamalla parantavansa kaikkein köyhimpien asemaa, odotan juuri näihin oikeasti kaikkein köyhimpiin kohdistuvia parannuksia. Joku ministeri voisi aloittaa vaikka kysymällä sieltä tarkastusvirastosta köyhien kotitalouksien määrää.

Silmiini sattui Talouselämä-lehden artikkeli marraskuulta 2010. Siinä kerrottiin, kuinka Britannia aikoo velvoittaa työttömät tekemään neljä viikkoa vuodessa ilmaistyötä. Kieltäytyjää uhkaa etuuksien menetys kolmen kuukauden ajaksi.

En tiedä, miten tämän toteuttaminen on Britanniassa onnistunut, mutta ainakin britit ovat kaukana jäljessä meistä. Meillähän tämä ilmaistyö on ollut lakisääteistä jo kymmenkunta vuotta. Tätä eivät ole tajunneet ne, jotka jatkuvasti ovat vaatimassa työntekoa etuuksien vastineeksi.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta säädettiin vuonna 2001. Lain nimi hämää, koska kuntoutettaviksi kelpaavat vain moitteettoman työkuntoiset työttömät. Vajaakuntoiset ohjataan sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Kuntouttava työtoiminta kestää kerrallaan 3 - 24 kuukautta ja palkaksi siitä saa työmarkkinatuen lisäksi yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä.

Siis ihminen voidaan pakottaa tekemään ilmaistyötä jopa kahden vuoden ajan etuuksien menettämisen uhalla. Kieltäytymisestä seuraa käytännössä ikuinen karenssi. Tuen uudelleen saamisen ehtona nimittäin on viiden kuukauden mittainen työ tai osallistuminen johonkin muuhun työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen.

Laki julkisesta työvoimapalvelusta vuodelta 2002 pitää sisällään määräykset työkokeilusta, työelämävalmennuksesta ja työharjoittelusta. Lain 8 luvun 5 §:n mukaan työkokeilu kestää enintään kuusi kuukautta ja työelämävalmennus ja työharjoittelu enintään 12 kuukautta kerrallaan. On tietenkin sijoittavasta työnantajasti kiinni, mitä tehtäviä toimintaan sisältyy, mutta käytännössä kyse on aina ihan tavallisesta työstä. Palkkaa siitä ei tietenkään makseta, vaan se samainen työmarkkinatuki ja ruokaraha. Kieltäytymisen seuraus on sama ikuinen karenssi.

Työelämävalmennus siis kestää enintään 12 kuukautta kerrallaan. Laki on kuitenkin laadittu niin ovelasti, että oltuaan tämän valmennuksen jälkeen työttömänä 12 kuukautta työtön voidaan määrätä uudelleen samaan työelämävalmennukseen. Harjoittelussa työttömyysaika on vielä lyhempi, sillä vuoden harjoittelun jälkeen kolme kuukautta työttömänä ollut voidaan määrätä uudelleen harjoitteluun.

Näin homma pyörii vuodesta toiseen. Työttömät tekevät ilmaistyötä milloin milläkin nimikkeellä, eikä palkkatyöstä ole koskaan mitään toiveita. Kukapa hullu palkkaa maksaisi, kun ilmaista työvoimaa on saatavilla.

Näihin juttuihin saan yleensä ainakin pari kommenttia, joissa tätä orjatyötä puolustetaan. Vakioselitys on, että on toki parempi tehdä leipänsä eteen työtä kuin maata kotona sohvalla. Näille turvallisuuteen tuudittautuneille yhteiskunnan tukipylväille ehdotan seuraavaa ajattelua:

Tehdään sinusta itsestäsi työtön ja määrätään sinut työvoimapoliittisena toimenpiteenä tekemään nykyistä työtäsi työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväpalkalla. Tai tehdään kuten fb-kaverini Auvo Rouvinen ehdotti ja arvotaan joka vuosi 10 % työssäolevista työttömiksi. Sitten heidät määrätään takaisin entiseen työhönsä tällä mahtavalla korvauksella. Näin kansantalous kasvaa ja säästyy mittava summa osinkoihin.

Eihän näin voi tehdä, niinkö sanotte? Miksi ei voi? Mikä sopii yksille, niin sen pitää ilman muuta sopia myös toisille.

Suurten valtionyhtiöiden toimitusjohtajat saivat roimia palkankorotuksia vuonna 2010. HS:n selvityksen mukaan valtion pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien yhteenlasketut palkat ja bonukset nousivat viime vuonna nelinkertaista vauhtia verrattuna kaikkien isojen pörssiyhtiöiden johtajiin. Tavallisiin työntekijöihin verrattuna palkat nousivat vielä rajummin.

Vielä kesäkuussa valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala sanoi selvittävänsä, miten palkkakuilua johdon ja tavallisten työntekijöiden välillä voisi kaventaa. Nyt Hautala peruu puheitaan. “Täällä omistajaohjausyksikössä tuloerojen kasvulle on vaikea tehdä mitään.”

Tämän asian täytyy tosiaan olla kiveen hakattu, koska sille ei edes ministeri mahda mitään. Johtajien palkat nousevat, vaikka vuonna 2009 annettiin palkitsemisohje. Sen antaminen oli suora seuraus Fortumin optio- ja osakepalkkioista nousseesta metelistä, mutta edes selvä ohje ei mahda asialle mitään.

Tai oikeastaan selvä ohje muuttaisi asioita, mutta ohje on kaikkea muuta kuin selvä. Siihen on nimittäin kirjattu mahdollisuus poiketa tästä ohjeesta “erityisestä syystä”. Käytännössä erityinen syy voi olla ihan mikä tahansa. Riittää, että johtaja haluaa lisää palkkaa ja yritys on valmis sitä maksamaan.

Hautala kertoo, että valtionyhtiöiden johtajien palkkoja ei voi verrata tavalliseen palkansaajaan. Verrokkiryhmä on yksityisten yhtiöiden johtohenkilöt. Siitä huolimatta valtionyhtiöiden johtajien palkat ovat nousseet nelinkertaisesti juuri verrokkiryhmään nähden.

Johtajaparat lienevät olleet tosi syvässä palkkakuopassa, josta on lähdetty kiipeämään pois vauhdilla. Se on onnistunut poikkeuksellisen hyvin, koska nyt suurimpien valtionyhtiöiden johtajat ansaitsevat enemmän kuin monien isojen pörssiyhtiöiden kollegat. Heidän täytyy siis olla yritysmaailman terävintä huippua.

Tätä sopii kuitenkin epäillä. Patria on sotkeentunut lahjusjuttuihin ympäri maailman ja Destian toimitusjohtaja joutui leivättömän pöydän ääreen. Outokumpu maksoi muutenkin kohta eläköityvälle johtajalleen 1,9 miljoonan erokorvauksen.

Kuka muistaa vielä aikaa, jolloin valtionyhtiöiden johtajat olivat valtion virkamiehiä? He saivat suhteessa pientä palkkaa, mutta olivat silti työlleen omistautuneita ja arvostettuja. Nykyisin liikemaailman pyrkyrit asettavat vertailukohdakseen suuren maailman johtajat ja vaativat mahdottomia. Kummallisinta on, että se mahdoton heille myös annetaan.

Ei tätä asiaa neuvottelemalla ja sopimalla saada muutettua. Vuoden 2009 ohje pitää vain repiä ja  rakentaa koko asetelma uudelleen järjellisistä lähtökohdista. Minä olen niin tyhmä, että en suostu uskomaan kenenkään työpanoksen olevan 1 742 920 euron arvoinen vuodessa. Fortumin toimitusjohtaja kuitenkin on näin arvokas.

Ja kun mietitään, miten itsestään selvä asia sähkön hinnan nouseminen on, ei edes työpanos vaikuta vaativan erityisen suurta bisnesvainua.

Puolitoista vuotta sitten paikallislehtemme julkaisi jutun työvoimakoulutuksesta. Joku koulutusfirma oli keksinyt uuden ja mullistavan konseptin, jonka mukaan aikaa ei tuhlata turhaan oppitunneilla istumiseen. Koulutettavat lähetettiin parin viikon teoriajakson jälkeen usean kuukauden kestävään työharjoitteluun yrityksiin. Ajatuksena oli tietenkin, että harjoittelija saa kykynsä näyttämällä jalan työelämän ovenrakoon ja sitä kauttaa tulee palkatuksi vakituiseen työhön. Kyllä te tämän vanhan virren tunnette.

Lehti lupasi seurata kurssilaisia jatkossakin ja kirjoittaa heidän sijoittumisestaan työelämään. Sitä uutista odottelen vieläkin ja saan odotella lopun ikääni.

Työ- ja elinkeinoministeriö nimittäin julkaisi vuoden 2009 tilastot työllistämistoimien vaikutuksesta työllistymiseen. Kaikista toimiin osallistuneista työllistyi avoimilla työmarkkinoilla 23 %.  Parhaiten pärjäsivät ammatilliseen työvoimakoulutukseen ja tukityöllistämiseen osallistuneet, joista työpaikan sai 31 %.  Valmentavaan työvoimakoulutukseen ja työharjoitteluun osallistuneiden kohdalla tilanne oli surkein: heistä vain 12 % sai työpaikan.

Tämän nyt ei pitäisi ihmetyttää edes ministeriön virkamiehiä. Ammatillinen työvoimakoulutus tarkoittaa sitä, että työtön koulutetaan uuteen ammattiin tai hänen entisen ammattinsa tiedot päivitetään. Tällaisella henkilöllä on tietenkin parhaat mahdollisuudet työllistyä.

Tukityöllistämisessä työnantajalle maksetaan siitä, että hän palkkaa työttömän töihin. Tästä hyötyvät sekä työnantaja että työntekijä. Työnantajan palkkakustannukset pienenevät ja työttömälle on ihan samantekevää, kenen pussista hänen palkkansa maksetaan.

Valmentava työelämäkoulutus hyödyttää ainoastaan koulutusta järjestäviä firmoja. Ne kyhäävät kokoon työnhaku- ja valmennuskursseja, joiden sisältö saattaa olla ihan mitä tahansa. Moni kursseille osallistunut on kertonut katkerasti askartelu- ja keskustelukerhoista, joissa aikuinen ihminen tuntee itsensä pahasti narratuksi. Nämä kurssit ovat vain tilastojen kosmetiikkaa.

Työharjoittelu ja työelämävalmennus ovat palkatonta työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväpalkalla. Yksikään järjissään oleva työnantaja ei palkkaa harjoittelijaa vakituiseksi edes palkkatuella niin kauan, kun ilmaisen työntekijän tilalle on tulossa heti perään toinen ilmainen.

Jos ministeriössä osattaisiin tulkita omia tutkimuksia, niin tyhjänpäiväinen koulutus loppuisi kokonaan. Ei kukaan aikuinen ihminen tarvitse kurssia, jolla neuvotaan kampaamaan tukka ennen työhaastattelua. Samoin lopetettaisiin ilmainen harjoittelu ja työelämävalmennus. Turhasta koulutuksesta säästyvillä rahoilla lisättäisiin palkkatuettua työtä.

Jostain syystä epäilen kuitenkin, ettei näin tehdä.

Työttömyys on vähentynyt koko maassa. Pohjois-Karjalassa työttömiä on 9,4 % vähemmän kuin vuosi sitten ja kaikkein eniten henkseleitään voi paukutella Juuka. Meillä työttömiä on nyt peräti 23 % vähemmän kuin viime kesänä. Onko kunnassa siis avautunut valtavasti uusia työpaikkoja?

Ei tietenkään ole. Korkeintaan torin jäätelökioskin kesämyyjä on työllistynyt, mutta tietääkseni hänkin on jo monena kesänä toiminut yksityisyrittäjänä. Osan huikeasta luvusta selittävät vuoden aikana kuolleet ja eläköityneet, joista monen nimikin on tiedossani. Suurin kunnia tästä kehityksestä lankeaa kuitenkin kunnan toiminnalle. Viime talvena kuntaan palkattiin työvalmentaja, jonka tehtävänä on haalia työttömiä ilmaistöihin. Tätä kutsutaan kuntouttavaksi työtoiminnaksi.

Toiminta perustuu vuonna 2001 säädettyyn lakiin  kuntouttavasta työtoiminnasta. Koko laissa ei ole muuta kuntouttavaa kuin sen nimi, koska se ei puhu varsinaisesta kuntoutuksesta yhtään mitään. Se määrää vain siitä, millä menettelyllä pitkäaikaistyöttömät saadaan ilmaistöihin. Jos ette usko, niin lukekaapa tuo laki. Siellä ei puhuta kuntoutuksesta missään muualla kuin otsikossa.

Heti alkuun määritellään ne, joita laki koskee. Lain mukaan kuntoutukseen määrätään pelkän työttömyyden perusteella, vajaakuntoisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan tai ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen 180 päivää tai jos hänen toimeentulonsa on muodostunut viimeiset 12 kuukautta toimeentulotuesta, on aktivointisuunnitelmassa määriteltävä henkilö kuntouttavaa työtoimintaa tarvitsevaksi. Siis pelkkä työttömyys määrää kuntoutuksen tarpeen.

Nyt joku älähtää, että olen tulkinnut väärin; kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vajaakuntoisille. En ole tulkinnut väärin, laki on ihan selvä. Vajaakuntoiset eivät edes kelpaa kuntoutettaviksi. Heidät ohjataan käyttämään sosiaali- ja terveyspalveluja siihen asti, että he tulevaisuudessa kykenevät osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntoutus on tarkoitettu vain terveille ja työkuntoisille.

Mihin nämä Juuan työttömät sitten ovat kadonneet? Sitä minä en tiedä. Lain mukaan kunta järjestää kuntoutuksen joko omana työnään tai toimittaa kuntoutettavia kuntayhtymille, rekisteröidyille yhdistyksille, säätiöille, valtion virastoille tai rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille. Yrityksiin ei kuntoutettavia saa missään tapauksessa ohjata. Niinpä en väitäkään, että kunta rikkoisi tässä kohtaa lain selvää säännöstä, mutta en minä sitäkään ihmettelisi.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa työpäivässä ruokarahaa. Tämä riittää kaunistamaan tilastoja ja saamaan työvalmentajan toiminnan näyttämään loistavalta. Elämiseen se ei tietenkään riitä, tuskin edes työmatkakuluihin, mutta se on taas ihan toinen juttu.

Paikallislehti repäisee tästä varmasti ison tarinan. Siinä haastatellaan onnellisia kuntoutettavia, jotka eivät vaihtaisi osaansa mihinkään, tuskin edes oikeaan palkkatyöhön. Vain jotkut hankalat tahot tohtivat kirjoitella tätä loistavaa järjestelyä vastaan, mutta näitä tyyppejä ei kannata noteerata. Hehän vain lukevat jotain typerää lakikirjaa tietämättä käytännön elähdyttävästä vaikutuksesta yhtään mitään.

Sanomalehti Karjalaisen toimittaja löysi kesän piristykseksi Tuloverolain iät ja ajat voimassa olleen pykälän ja teki siitä ison jutun. Tämä harhaanjohtava uutinen “verottajan uudesta tulkinnasta” peittyi nopeasti Norjan järkyttävien tapahtumien varjoon. Sitä ennen uutinen herätti melkoista raivoa ja synnytti ainakin yhden humoristisen ryhmän facebookissa. Ryhmä vaatii tyhjien pullojen palauttamista verotoimistoon.

Tuloverolaki on vuodelta 1992, mutta jo kauan sitä ennen verotettavien tulojen määritelmä on ollut sama kuin nykyisin. Lain 29 §:n mukaan rahana tai rahanarvoisena etuutena saaduista tuloista on maksettava veroa. Lain 89 § säätää tästä muutamia poikkeuksia. Verotettavaa tuloa eivät ole luonnontuotteista ja äidinmaidosta saadut tulot. Metsämarjoja, sieniä, käpyjä ja ravinnoksi tai lääkeaineiden valmistukseen käytettäviä kasveja tai niiden osia saa kerääjä myydä ilman verovelvollisuutta. Äidinmaito on mainittu nimenomaisena lisäyksenä tähän jokamiehenoikeuteen perustuvaan verovapauteen.

Periaatteessa siis palautuspulloista saaduista rahoista pitää ja on ennenkin pitänyt maksaa veroa. On kuitenkin huomattava, että lain 29 § 2 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tulojen hankkimisesta aiheutuneet kulut. Pullonkerääjä voi siis vähentää vaikkapa polttoaineesta ja suojavaatetuksesta aiheutuneet kulut tuloistaan. Lisäksi pitää muistaa, että verotettavalla tulolla on myös alaraja.

Usea verovirkamies ennätti todeta julkisuudessa, että käytännössä verottaja ei ole tippaakaan kiinnostunut pullonkerääjien ansoista. Kontrolli on täysin mahdotonta ja kerääminen on paljon järkevämpi tapa kuin pullojen rikkominen luontoon. Koska verotoimistoissa kuitenkin on töissä myös pilkunviilaajia, olisi lakiin syytä lisätä yksi lause. Tuloverolain 89 §:än on helppo lisätä verovapaus myös kertakäyttöisten juomapakkauksien palauttamisesta saaduista tuloista.

Toivottavasti joku kansanedustaja on jo tajunnut tämän.

Paljon suurempi ongelma kuljeskelee parasta aikaa Suomen soilla ja metsissä, ulkomaalaiset marjanpoimijat. He eivät ole ongelma siksi, että keräävät marjoja jokamiehenoikeudella, vaan siksi, että koko touhu näyttää olevan jonkinlaista orjatyötä.

Nämä ihmiset tulevat Suomeen turistiviisumilla keräysfirman kutsusta. He maksavat itse kaikki matkasta ja viisumista aiheutuneet kulut. Heidät majoitetaan alkeellisin oloihin johonkin autioon koulurakenukseen. He tekevät ympäripyöreitä päiviä ilman mitään sosiaalietuuksia ja työsuojelua. He nimittäin eivät ole kenenkään palveluksessa, vaikka käytännössä heidän on pakko myydä keräämänsä marjat heidät kutsuneelle yritykselle yrityksen itsensä määräämään hintaan. Huonona marjavuotena koko homma saattaa käydä poimijalle itselleen tappiolliseksi.

Tällaiselle työleirille ei kukaan suomalainen suostu pienellä pakollakaan osallistumaan, ja sen nämä marjayrittäjät muistavat syyllistäen sanoa. Suomalainen kun voi myydä keräämänsä marjat kenelle haluaa, vaikka torilla suoraan kuluttajille.

Olisikohan tärkeämpää peräänkuuluttaa ihmisoikeuksia kuin vaania naapurin palauttamia pulloja?

Pienten kuntien päätöksenteossa yhteen hiileen puhaltaminen tarkoittaa sitä, että yhteisen mielipiteen muodostaa pieni joukko itsensä eliitiksi katsovia päättäjiä. Yhteisöllisyyden nimissä muut saavat varoa sanomisiaan, etteivät vain vahingossa tulisi loukanneeksi näitä kellokkaita. Jos tämä yhteiseksi päätetty etu sattuu olemaan lainvastainen, niin ikävämpi juttu lain kannalta. Kaikkein ikävin juttu on laillisuuden vaatijoiden kannalta, sillä he saavat silmilleen ryöpyn sontaa. Heidän käsityskykyään arvostellaan julkisesti.

Juuan ja Kolin puolueeton paikallislehti Vaarojen Sanomat julkaisi tänään yleisönosastossaan tunnetun paikallisen yrittäjän kirjoituksen. Se koski taas kerran muun muassa pieleen mennyttä maakauppaa, jossa kunta myi eräälle yritykselle varikkoalueen. Yksi valtuutettu valitti päätöksestä, koska piti hintaa liian alhaisena ja katsoi kaupan olevat EU-säädösten vastainen. Päätös kumottiin ja maakauppa palautui lähtöruutuun.

Jo toissa keväänä samainen lehti julisti pääkirjoituksessaan, että valituksen takana ovat Pilli ja Pulla. Toinen on entinen kunnanjohtaja ja toinen tämä valittaja. He lyövät tahallaan kapuloita päätöksenteon rattaisiin. Lehti myös syyllistyi todennäköiseen kunnianloukkaukseen vihjailemalla tämän valtuutetun kirkkovaltuuston puheenjohtajana keplotelleen itselleen seurakunnan saneerausurakoita.

Nyt selvisi ainakin se, kuka saneli silloiselle päätoimittajalle pääkirjoituksen sisällön. Yleisönosastoon kirjoittanut yrittäjä sanoo suoraan näin: “Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Hiltunen sitä vastoin imuroi itselleen muun muassa kappelin saneeraustyön ilman lain määräämää kilpailuttamista.” Hiltunen on tämä menestyneen valituksen jättänyt valtuutettu. Hän voisi ihan hyvin viedä lehden poliisille ja pyytää selvittämään, ovatko sekä kirjoittaja että lehti syyllistyneet kunnianloukkaukseen.

Jotkut näyttävät katsovat kunnan eduksi yksittäisen yrittäjän edun. Kunnanhallitukselle on jätetty selvityspyyntö erään sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenen vaalikelpoisuudesta. Tämä yrittäjäjärjestön hallituksen varapuheenjohtaja on viime syksystä lähtien toiminut kunnan ja useiden yhteistyökumppaneiden perustamassa ikäihmisten osaamiskeskuksessa yhdistys- ja yritysverkottajana. Toiminta on sosiaali- ja terveyslautakunnan alaista ja tämä sama henkilö on siis lautakunnan jäsen. Kuntalain 36 §:n mukaan vaalikelpoinen lautakuntaan ei ole asianomaisen lautakunnan alainen kunnan palveluksessa oleva henkilö.

Tästä selvityspyynnöstä ei paikallislehti ole kirjoittanut mitään. Aikanaan siihen kuitenkin annetaan vastaus ja odotan sitä mielenkiinnolla. Saattaahan olla, että lakia on kierretty eikä henkilö jostain syystä olekaan kunnan palveluksessa. Laki ei saa rajoittaa pienen piirin määrittelemää kunnan etua, joka nyt vain sattuu usein olemaan yrittäjän etu.

Onhan se niin väärin, että toimeentulonsa eteen joutuu tekemään töitä. Tällaisen kommentin sain nimimerkiltä “Työläinen” parin päivän takaista Paltamon työvoimataloa koskevaan juttuuni. Siellähän työttömän saamat sosiaalietuudet lasketaan yhteen, nimetään palkaksi ja pistetään ihminen tekemään työtä joko työvoimatalolle tai lahjoitetaan hänet jollekin yritykselle.

Saan näitä kommentteja aina, kun kirjoitan ilmaistyöstä. Luultavasti niitä tulee tähänkin juttuun. Mistä ihmeestä riittää näitä työelämän peruskäsitteitä ymmärtämättömiä? Maailman paras peruskouluko siihen on syyllinen vai joko älyllisesti ala-arvoinen viihde on tehnyt suomalaisille lobotomian? En jaksa selittää jokaiselle erikseen, joten vasarretaan nyt vielä kerran päähän se palkkatyön ja ilmaistyön välinen pieni ero.

Palkkatyö on sellaista työtä, josta maksetaan alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja josta kertyy eläkettä. Jos tällaista työtä ei kerta kaikkiaan löydy, niin ihminen pidetään hengissä erilaisilla sosiaalietuuksilla parempia aikoja odoteltaessa. Sosiaalietuuksia vastaan ei tehdä työtä, koska silloin ei enää ole kysymyksessä etuus, vaan työ.

Tätä eroa on vuosikausia hämärretty ihan tahallaan. Työttömiä velvoitetaan osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen etuuksia vastaan. Koulutusta pidän ihan järkevänä silloin, kun se oikeasti tähtää työpaikan löytymiseen ja se on ihan sitä varten suunniteltu. Suurin osa työvoimakoulutuksesta on täyttä humpuukia ja tilastojen kaunistamista. Työharjoittelu ja työelämävalmennus ovat ilmaistyötä ja hyväksikäyttöä. Niissä tehdään oikeaa työtä ilman palkkaa.

Nyt joku neropatti sanoo taas kerran, että kyllä tästä maasta tekemätöntä työtä löytyy, ei laiskoja kotisohvalle elätetä. Ihan varmasti löytyy tekemätöntä työtä, mutta ei löydy palkanmaksajaa. Jos tekemättömät työt teetetään lisääntyvästi ilmaistyövoimalla, ei niitä palkanmaksajia löydy kohta ollenkaan. Kukapa hullu palkkaa maksamaan rupeaisi, kun näissä työvoimataloissa voi pistäytyä orjamarkkinoilla?

Nyt jään odottelemaan kommentteja, joissa toistuvat ainakin sanat laiskuus, kotisohva, kaljoittelu, makaaminen ja tekemätön työ. Ne kertovat siitä, että lukea osataan, mutta luetun ymmärtäminen on jo vaikeampi juttu.

Eilen A-studio esitteli Paltamon työvoimatalon ns. Paltamon mallia työttömien työllistämiseksi. Kyseessä näyttää olevan varsinainen ihmisten kierrätyskeskus, josta yritykset saavat käydä poimimassa ilmaista työvoimaa ja palauttaa takaisin tarpeen loputtua.

Työttömät otetaan työvoimataloon nimellisesti töihin. Heidän jo muutenkin saamansa etuudet, kuten päiväraha tai työmarkkinatuki sekä mahdollinen toimeentulotuki tulkitaan palkaksi tehtävästä työstä. Siihen lisätään kannustuslisää satasen verran kuukaudessa. Tällä rahalla työtön työskentelee työvoimatalossa tai hänet lähetetään johonkin yritykseen tekemään ilmaista työtä.

Nyt on näköjään viimeinkin toteutettu se monien haaveilema työttömien pakkotyö, jossa pakotetaan tekemään ilmaista työtä tukien vastineeksi. Tästä riemuitsevat varmasti kaikki ne, jotka ovat vuosikausia vaahdonneet laiskureiden ruokkimisesta kotisohville. Lakisääteisiin tukiin lisätään kannustuslisää satanen ja siinäpä on sitten palkka. Oikeasti sitä palkkaa on vain se kannustuslisä.

Törkeyden huippu on työntekijöiden ohjaaminen yrityksiin ilmaistyövoimaksi. Haastateltu nuorukainen sanoi asian kohdalleen: Avoimia työpaikkoja ei koko paikkakunnalle tule, koska yritykset saavat hakea ilmaisia työntekijöitä tarpeen mukaan.

Kaikkein tyytyväisin näytti olevan kunnanjohtaja, jonka mukaan tämä on kannustavaa yrittäjyyttä. Hänellä on syytäkin olla tyytyväinen, koska tällä tempputyöllistämisellä kunta välttyy maksamasta omaa osuuttaan pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta. Melkoisen tyytyväisiä olivat ymmärrettävästi myös yrittäjät, koska he saavat ilmaisia työntekijöitä. Kumma kyllä pahemmin eivät valittaneet edes nämä “työntekijät”. Heidät oli varmaankin valikoitu haastatteluun ja vielä sopivasti peloteltu potkuilla ja karenssilla.

Nyt joku sanoo taas, että parempihan se on ihmisen tehdä jotain kuin syrjäytyä kotisohvalla. Niin varmaan onkin ja se kävi ilmi myös haastatteluista. Asia nyt kuitenkin on niin, että jos tehdään työtä, niin siitä on maksettava palkkaa. Jos palkkaa ei makseta, on kyse orjatyöstä. Lakisääteisten tukien lisäksi maksettu kannustuslisä eli se ainoa varsinainen palkka ei ole mitään palkkaa, vaan ihmisten pilkkaamista.

Toivon totisesti, että myös työtahti ja työn tulokset ovat suoraan verrannollisia palkkaan. Satasen kuukausipalkalla ei kannata odottaa saavansa ahkeria ja motivoituneita puurtajia.

Työpaikkailmoitukset ovat nykypäivän arkilyriikkaa, jolla ei ole paljon kiinnekohtia todellisuuteen. Palvelukseen halutaan yleensä nuoria ja koulutettuja moniosaajia, joilla on vuosien kokemusta kaikesta mahdollisesta. Halutun henkilön kuvaukset taas ovat sellaisia, että vaatimukset täyttävä olisi luultavasti skitsofreenikko.

Työnhakijat vastaavat samalla mitalla ansioluetteloissaan. Jokainen on koulutettu, kokenut ja dynaaminen energiapakkaus, joka on parhaimmillaan sekä ryhmän jäsenenä että yksin puurtaessaan. Erilaisissa työnhakuoppaissa ja kursseilla neuvotaan laatimaan “persoonallisia” hakemuksia sillä seurauksella, että kaikki ansioluettelot ovat toistensa kopioita.  Oman persoonallisuuden luonnehdinnat muovautuvat enemmän ihannekuvaksi kuin todellisuutta vastaavaksi.

Ilkikurista huumoria harrastava riihimäkeläinen fb-kaverini Hanna Järvinen on nähtävästi tullut samantapaisiin ajatuksiin. Hän nimittäin kirjoitti muistiinpanoihinsa itsestään negatiivisen ansioluettelon. Hänen luvallaan julkaisen sen kokonaan.

Päivän Karjalaisen haastattelussa Joensuun seudun TE-toimiston johtaja Jarmo Valtonen riemuitsee. Pohjois-Karjalassa on tänä vuonna vähemmän työttömiä kuin kertaakaan sitten vuoden 1990 ja työttömyys putoaa vielä lisää. Työttömyysastekin laskee alle 13 prosentin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1991.

Tämä olisi hyvä uutinen, ellei Valtonen paljastuisi samassa jutussa viran puolesta höpöttäjäksi ja oman toimintansa perusteettomaksi kehujaksi. Työttömiä on nyt 9530, mutta tästä luvusta puuttuvat kuulemma työvoimakoulutuksessa olevat ja palkkatuella työllistetyt. Heitä on peräti 38 % työttömistä. Joku parempi laskija voi miettiä, kuinka paljon työttömiä on, jos nämä oikeasti työttömät mutta tilastoista siivotut lasketaan mukaan.

Tilastoista puuttuu paljon muitakin kuin näennäiskoulutuksessa ja palkkatuetussa työssä olevat. Niistä puuttuvat työelämävalmennettavat, kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat, työharjoittelijat ja kokonaan työmarkkinatuelta ja sitä myötä työttömyystilastoista pudotetut. Valtonen on kuitenkin sitä mieltä, että kaikki aktiviteetti on  parempaa kuin joutenolo kotona sohvalla.

Onpa tietenkin, mutta tuosta sohvalla makaamisen kieli- ja mielikuvasta voisi jo vähitellen luopua. Se on jotenkin halventava ja närää herättävä: siellä sitä vaan sohvalla maataan ja kaljarahat napsahtavat tilille automaattisesti.

Koska TE-toimiston johtaja pääsee lehdessä puhumaan noin kritiikittömästi, niin minä kirjoitan yhtä lailla ilman kritiikkiä oman näkemykseni tilastojen kaunistumisesta. Valtaosa kadonneista työttömistä löytyy jostain näistä ryhmistä:

1. Kuolleet.

2. Opiskelun tai työn takia muuttaneet.

3. Syystä tai toisesta eläköityneet.

4. Työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa tai kuntouttavassa työssä ilmaistyötä tekevät.

5. Palkkatuettua työtä tekevät. Tässä on jotain järkeä, koska työstä maksetaan oikeaa palkkaa. Työtä tekevälle on ihan sama, kuka hänen palkkansa maksaa.

6. Erilaisilla kursseilla jatkuvasti ravaavat. Näihin kursseihin sisältyy nykyisin entistä enemmän työharjoittelua, joten kursseja järjestävät konsulttitoimistot saavat rahaa vähemmällä vaivalla.

7. Työmarkkinoiden ulkopuolella olevat. Tähän ryhmään joutuu silloin, jos erehtyy kieltäytymään turhista kursseista tai ilmaistyöstä. Tällaista ihmistä ei enää ole olemassakaan muualla kuin kunnan toimeentuloluukulla.

Työkseen tilastolukuja keinotekoisesti pienentävät viran puolesta höpöttäjät osaavat selitellä. Pakkohan heidän on, koska muuten he osoittautuisivat tarpeettomiksi ja joutuisivat omiin tilastoihinsa.

Kokoomus ja SDP pääsivät odotetusti sopuun Portugalin tukemisesta ja muista EU:n talouskriisiin liittyvistä asioista. Meidän annettiin tuoreeltaan ymmärtää, että nyt Suomi asettaa ehtoja koko Euroopalle, vaatii jämäkästi sijoittajavastuuta ja on muutenkin kaikin puolin tiukkana. Sopimus ei kuitenkaan kestä kriittistä lukemista, vaan osoittautuu suurelta osin hurskaiksi toiveiksi ja tyhjäksi lätinäksi. Katsotaanpa tarkemmin muutamaa yksityiskohtaa.

Portugalin tuki: Suomi asettaa ehdoksi, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajien kanssa näiden pysymiseksi maassa. Saahan neuvottelut aloittaa, mutta ainakaan tämän mukaan mikään ei pakota viemään niitä loppuun. Jos lainanantajat vetäytyvät, niin kukaan ei mahda sille mitään.

Suomi asettaa ehdoksi, että Portugali varmistaa lainojen takaisinmaksun myymällä omaisuuttaan. Tämä on ikävä kohta Portugalin kansalle ja osoittaa taas kerran todeksi sen, että SDP on innokas yksityistäjä. Maan koko julkinen sektori tullaan yksityistämään.

Väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline ERVV: Suomen tavoitteena on, että mahdollisten lainamuotoisten tukipakettien yhteydessä pankkien omistajat ja sijoittajat kantavat vastuunsa. Näin mitätön on siis se paljon kehuttu sijoittajavastuu, pelkkä tavoite. Jos sijoittajavastuu ei toteudu, niin sitten kai vain kohautetaan olkapäitä ja todetaan, että tavoite ei toteutunut.

Pankkivero: Erityisen tärkeää on ottaa käyttöön pankkivero, joka kerää etukäteen varoja kriisien hoitamiseen. Jos tätä ei saada EU-tasolla hoidettua, niin Suomi toteuttaa veron kansallisesti. Eivät pankkiveroa pankit maksa, vaan kyllä se siirtyy tavalla tai toisella kuluttajan eli pankin asiakkaan maksettavaksi.

On tietenkin hyvä, että edes tällainen sopimus saatiin aikaan. Onpahan ainakin kaikki toiveet ja kauniit periaatteet pantu paperille ja hallitusneuvottelut edistyvät. Ei kuitenkaan kannata nielaista kaikkea hehkutusta ihan ruotoineen, koska tässäkin asiassa riittäisi pienempi intoilu. Jos joku on kiinnostunut, niin voi lukea koko sopimuksen sisällön täältä:index.php?option=com_content&view=article&id=54689:naein-kokoomus-ja-sdp-sopivat-tiedote-portugali-paketista&catid=1:politii

Ranskan oikeistolainen ministeri vaati maanantaina, että toimeentulotukea saavat on pakotettava tuen vastikkeeksi yhdyskuntatyöhön vähintään viideksi tunniksi viikossa. Sopivia töitä olisivat vaikkapa siivous, vartiointi koulujen lähettyvillä ja vastaanottotehtävät julkishallinnossa. On vain ajan kysymys, milloin joku kansanedustaja ehdottaa ihan vakavissaan tätä meilläkin.

Minä jo melkein arvaan, kuka se tulee olemaan. Kokoomuksen Jaana Pelkonen ehdotti jo vaalikampanjassaan toimeentulotukea vastikkeelliseksi. Siinä sivussa hän tuli osoittaneeksi, että ei tunne nykyistä toimeentulotukilakia ollenkaan. Hän tuntui luulevan, että toimeentulotukea saa jokainen, kunhan vain ilmoittaa sosiaalivirastoon rahan tarpeen ja tarvittavan summan.

Olen aina ihmetellyt, millaisessa järjestyksessä näiden vastikkeellisen toimeentulotuen vaatijoiden pään helyt oikein ovat. He lähtevät siitä olettamasta, että tuen saaja on laiska, ei halua töitä ja viihtyy köyhyydessä. Siksi hänet pitää pakottaa tekemään jotain hyödyllistä leipänsä eteen.

He sekoittavat tahallaan työn ja ilmaistyön välisen eron. Työ on sitä, että ihminen myy työpanostaan ja saa siitä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sillä palkalla hänen on tarkoitus elättää itsensä ja perheensä. Toimeentulotuki on jo lain sanamuodon mukaan viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoitus on turvata toimeentulo ja edistää itsenäistä selvitymistä, siis pitää ihminen hengissä. Orjatyötä on se, että saadakseen toimeentulotuen mukaisen mitättömän summan joutuu yhdyskuntapalveluun.

Jos joku ei tiedä, niin yhdyskuntapalvelu on rikoslain mukainen rangaistus, joka voidaan määrätä tietyistä lievistä rikoksista. Köyhyys ja työttömyys eivät ole ainakaan vielä rikoksia, mutta tulevaisuudesta en mene vannomaan.

Erikseen ovat sitten jo olemassa olevat ilmaisen pakkotyön muodot, kuten kuntouttava työtoiminta, työharjoittelu ja työelämävalmennus. Niistä olen paasannut jo aiemmin ja paasaan varmasti vielä lisääkin.

Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa on aina talon isäntäväen ja palkollisten välissä isäntärenki, pehtoori. Hän on se, joka välittää käskyt ja valvoo, että niitä noudatetaan. Pehtoorin asema on pirullisesti puun ja kuoren välissä, koska hän ei ole isäntä eikä renki. Hänestä itsestään on kiinni, kumpaan joukkoon hän katsoo samaistuvansa.

Kuntien eri hallintoalojen johtavia viranhaltijoita voidaan hyvin verrata pehtooreihin. Kaikessa pelkkää kunnan taloudellista etua katsova johtava viranhaltija on päättäjien mieleen, koska hän tekee likaisen työn itse eikä jätä sitä vaaleilla valituille päättäjille. He ovat juuri niitä, jotka puhuvat kunnan asioista kuin ne olisivat heidän omiaan. Puhtaasti heikoimpien kuntalaisten puolesta puhuva viranhaltija taas tekee oman olonsa sietämättömäksi ylempiensä edessä. Siksi heitä onkin hyvin vähän.

Eilen luin lehdestä, että joku Helsingin kaupungin sosiaalitoimen johtava viranhaltija vastusti jyrkästi lapsilisävähennyksen poistamista toimeentulotuesta. Hänen mukaansa toimeentulotuen maksaminen täysimääräisenä myös lapsilisiä saaville perheille kasvattaisi kaupungin sosiaalimenoja kestämättömällä tavalla.

Tällainen pehtoori on talolle kullanarvoinen, koska hän ottaa kantaa asioihin, jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu. Tietenkin hänen vastuullaan on talousarvion noudattaminen, mutta ei hänen tehtävänsä ole sanoa, millaisia uudistuksia pitää tei ei pidä tehdä. Niistä asioista päättää vaaleilla valittu valtuusto talousarviossa tai - kuten tässä lapsilisäasiassa - vaaleilla valittu eduskunta.

Sunnuntaina rupattelin erään kunnan pehtoorin kanssa muun muassa kuntouttavasta työtoiminnasta. Hän osoittautui isäntärenkinä vähän arveluttavammaksi tapaukseksi, koska hän ymmärsi kuntoutuksen yksilölle aiheuttamat negatiiviset puolet, kuten ilmaisen työn teettämisen ruokapalkalla.

Kyllä hänestäkin vielä kelpo pehtoori sukeutuu, kunhan aikaa kuluu. Jo nyt hän muisti korostaa kuntoutuksen merkitystä kuntatalouden kannalta. On ihan totta, että puhtaasti siltä kannalta katsottuna kuntoutus kannattaa. Kunta säästää oman osuutensa Kelalle maksettavasta työmarkkinatuesta ja saa selvää rahaa 10,09 euroa jokaisesta kuntoutettavan tekemästä työpäivästä. Lisäksi kunta saa ilmaista työvoimaa, jota voidaan käyttää helpottamaan vaikkapa vanhustenhuollon ammattihenkilöstön työpaineita.

Semmoistahan se on. Talon puolta pitävää pehtooria arvostetaan, mutta isäntäväen kamariin hänen on mentävä hattu kourassa. Liikaa väen puolella oleva isäntärenki joutuu maantielle. Valinta on helppo, koska pehtoorinkin on syötävä.

Aika usein ihmettelen oikeistolaisesti ajattelevien ujoutta sanoa suoraan, että he haluavat yksityistää vaikkapa nyt sellaisen asian kuin peruskoulun puhtaasti ideologian ja yksityisen voitontavoittelun takia. Sen sijaan he verhoavat halunsa silmiinpistävän huonosti erilaisilla toiminnallisilla ja taloudellisilla tekosyillä. Näin tekee myös Uuden Suomen bloggaaja Marjo Tossavainen tässä jutussaan: 66950-napit-irti-peruskoulusta-porvari

Tossavainen ei teoriassa näe mitään ongelmaa peruskoulun tuotteistamiseksi yksityiseksi ja tuottavaksi liiketoiminnaksi. Yksityiskoulut ovat tehokkaita, hallinnollisilta kustannuksiltaan edullisia, sitoutuneita ja pedagogisesti vapaita. Tossavainen jättää sanomatta, että ne tietenkin ovat myös kalliita, mutta sen hän tietää, että vaurastuva keskiluokka haluaa vaatia parempia opetuspalveluja lastensa yksilöllisille oppimistarpeille jo pienestä pitäen.

Hän tietenkin tarkoittaa sanoa, että peruskoulu joutaa jäädä vähävaraisen rahvaan kouluksi. Paremman väen jälkikasvu ansaitsee parasta ja kalleinta opetusta, mitä rahalla saa. Näin turvattaisiin myös tulevaisuuden eliitin rekrytoituminen paremmista piireistä.

Opettajana Tossavainen tietää peruskoulun tuntijaosta enemmän kuin minä, joten siihen osaan hänen tekstistään en pysty sanomaan mitään. Hänen oikeustieteen opintonsa lienevät kuitenkin ihan alussa, koska hän tukiopetusta käsittelevässä kappaleessa sekoittaa subjektiivisen ja harkinnanvaraisen oikeuden keskenään. Hän sanoo ihan oikein, että tukiopetus on subjektiivinen oikeus. Sitten hän kuitenkin väittää, että tukiopetusta ei anneta riittävästi varojen puutteen takia.

Subjektiiviseen oikeuteen on kunnalla oltava varaa, siinä ei auta mikään selittely. Esimerkiksi päivähoito ja toimeentulotuen perusosa ovat myös subjektiivisia oikeuksia. Niistäkään ei kunta voi kiemurrella irti rahanpuutteeseen vetoamalla.

Tossavainen on historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Haluaisinpa totisesti tietää, millaista yhteiskuntaoppia hän mahtaa oppilailleen opettaa. Ehkä hän kertoo lapsille suoraan, että peruskoulu on yhteiskunnan viimeinen sosialistinen saareke, jonne vasemmisto on linnouttautunut vastustamaan autuaaksitekevää voittoa tuottavaa liiketoimintaa.

Päivän Karjalainen kirjoitti ylistävän kokosivun artikkelin Honkalampi-säätiön järjestämästä työvalmennuksesta työttömille. Kyse on siis siitä, että pelkästään työttömyydestä kärsiviä kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään teettämällä heillä ilmaista työtä. Tätä ei nimenomaan mainittu, mutta juuri siitähän tässä työvalmiuksen kehittämisessä on kysymys.

Säätiön työvalmennuksessa voi työskennellä mm. metalli-, kiinteistönhoito- ja kuljetusalalla, erilaisissa kokoonpanotehtävissä, keittiö- ja puhdistuspalveluissa, kirjansidonnassa sekä toimisto- ja tietotekniikka-alalla. Ei säätiöllä itsellään tällaisia toimintoja tietenkään ole, vaan se välittää ilmaista työvoimaa yrityksille.

Viime vuonna tähän valmennukseen osallistui 1 080 työtöntä. Määrä on melkoinen ja luulisi työelämävalmiuksien kehittyneen niin paljon, että yritykset palkkaisivat ilomielin hyviksi osoittautuneita valmennettaviaan töihin. Sehän tämän homman tarkoitus virallisesti on.

Toisin kuitenkin kävi, koska töitä sai vain 160 kaikkiaan 1 080 valmennettavasta. Säätiö itse pitää tulosta hyvänä, mutta ei se minusta kovin kehuttava ole. Minne loput 920 kuntoutettavaa päätyivät ja miksi, jää arvailun varaan. He luultavasti jatkavat samaa kuntoutus, koulutus ja valmennuskierrettään hyödyttäen erilaisia koulutusfirmoja ja erityisesti niitä yrityksiä, joissa he välillä toiveikkain mielin käyvät antamassa työpanoksensa. Työstään he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa työpäivässä.

Suoraan sanottuna minua oksettaa tällaisen hyväksikäytön jatkuva ylistäminen. Kyllä minä sen ymmärrän, että toiminnasta hyötyvät sitä kehuvat, mutta toimittajat voisivat välillä hiukan itsekin miettiä, mitä heille syötetään. Tai vielä parempi olisi, jos he kysyisivät joskus jonkun hyväksikäytetyn rehellistä mielipidettä. Ei kukaan järjissään oleva työnantaja palkkaa vakituisia työntekijöitä niin kauan, kun nämä kuntouttajat lähettävät heille ilmaistyövoimaa oven täydeltä.

Kotikuntani Juuka palkkasi oikein työvalmentajan hoitamaan ilmaistyön välitystä sekä kunnalle että ulkopuolisille. Kunta ainakin aikoo ensi kesänä rakentaa ulkoilureitin kirkonkylän jokirantaan perinteisenä lapiotyönä. Työvoimaksi otetaan kuntouttavaan työtoimintaan määrättyjä pitkäaikaistyöttömiä, jotka siis saavat raskaasta työstään vain työmarkkinatuen ja ruokarahan.

On tällaisia työmaita ennenkin ollut, mutta silloin niitä sanottiin reilusti hätäaputöiksi. Jopa maamme ensimmäinen rautatie rakennettiin ruokapalkalla. Armeija on perinteisesti käyttänyt työtä simputtamisen välineenä. Mistähän löytyisi Rokan Antteja, jotka löisivät nyrkin pöytään ja kysyisivät, että pidätkö sinä minua hölmönä vai oletko sellainen itse? Oikeissa töissä teen mitä pitää, mutta pyöreitä kiviä polkujen reunaan en rupea asettelemaan.

Minusta tuntuu siltä, että Juuassa ei enää ollenkaan synny uutta palkkatyötä, vaan kaikki työ teetetään ilmaistyövoimalla. Eilen kirjoitin siitä, kuinka kunta aikoo laajentaa ilmaisen työvoiman kauppaa yrityksille kuntouttavan työtoiminnan nimissä. Vaikka laki suoraan kieltää kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen yrityksiltä, on säännöstä helppo kiertää. Ei tarvitse muuta kuin nimetä ilmaistyö työharjoitteluksi tai työelämävalmennukseksi, niin yhdeksän euroa päivässä ansaitsevia työnantajalle ilmaisia työntekijöitä saa vapaasti käyttöönsä.

Kunta myös haluaa pitää työvoiman kaupan omana monopolinaan. Tänään kunnanhallituksen esityslistalla on Juuan työttömät ry:n avustushakemus toimistotyöntekijän ja työsuunnittelijan puoleen palkkaan. Yhdistys on ollut merkittävä työllistäjä, koska sillä on ollut sekä ruokala että kierrätyskeskus, mutta nyt se on vaikeuksissa. Syy vaikeuksiin on TE-toimiston tiukentunut laintulkinta. Ruokala on katsottu yritystoiminnaksi, joten se ei enää saa palkkatukea samanlaisin ehdoin kuin aiemmin.

Kunnanhallitus ei tule myöntämään yhdistykselle avustusta. Ei yksittäisen yhdistyksen avustaminen tietysti välttämättä kunnalle kuulukaan, mutta kunnanhallituksen perustelut kertovat todellisen syyn. Perustelujen mukaan kunnan palkkaaman työvalmentajan myötä kuntouttavan työtoiminnan piirissä on jo 35 - 40 henkilöä ja tätä toimintaa aiotaan jatkaa.

Työttömien yhdistys on aina maksanut työllistetyille palkkaa. Ei kovin paljoa, mutta kuitenkin oikeata palkkaa oikeasta työstä. Kunta ei halua millään tavalla edistää näin turmiollista toimintaa myöntämällä yhdistykselle avustusta palkkakuluihin. Sen sijaan kunta varmasti hyvin mielellään toimittaa kuntouttavan työtoiminnan nimellä yhdistykselle ilmaistyövoimaa. Se taas sotiii yhdistyksen toimintaperiaatteita vastaan, koska yhdistyksen tarkoituksena on edistää oikeata työllistymistä.

Toivon vilpittömästi, että kaikki kuntouttavaan työtoimintaan, työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen komennetut ymmärtävät tulevansa hyväksikäytetyiksi. Ymmäryksen myötä toivon myös työtahdin olevan yhdeksän euron päiväpalkan mukaista. Ei kai kukaan vakavissaan kuvittele saavansa ilmaiseksi motivoitunutta työntekijää?

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan palkkalistoilla on viime elokuun puolivälistä lähtien ollut määräaikainen työvalmentaja. Hänen tehtävänään on ollut seuloa pitkäaikaistyöttömien joukosta riittävän hyväkuntoisia henkilöitä kuntouttavaan työtoimintaan. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimittäin niin etevästi laadittu, että kuntoutettavaksi kelpaa vain valmiiksi täysin työkuntoinen pitkäaikaistyötön.

Kuntouttava työtoiminta on ihan tavallista työtä, mutta siitä ei makseta palkkaa. Kuntoutettava saa vain työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Tähän asti kunta on työllistänyt näitä kuntoutettavia työkykyisiä itse ja aikoo jatkaa samalla linjalla. Ensi kesänä kirkonkylään rakennetaan ulkoilupolku ilman konevoimaa, perinteisenä lapiotyönä. Arvatkaapa huviksenne, ketkä tämän työn tekevät ja millaisella palkalla. Oikein, tietenkin kuntoutettavat.

Jotenkin tämä touhu tuo mieleeni 1860-luvun suuret nälkävuodet, jolloin ensimmäinen rautatie rakennettiin jauhopalkalla.

Työvalmentajan määräaikainen pesti on päättymässä, joten huomenna kunnanhallitus jatkaa hänen työsuhdettaan peräti kahdella vuodella. Hänen palkkaansa en tiedä, mutta ei hän ainakaan kuntoutettava ole. Jatkoa toiminta saa siksi, että tämä kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävä menettely on kunnalle erittäin kannattavaa. Esityslistatekstin mukaan kunta saa korvausta valtiolta kuntouttavan työtoiminnan asiakkaistaan, joita on 35-40,  noin 3 400 euroa/kk sekä sen lisäksi säästää Kelalle työttömistä henkilöistä maksettavien kuntaosuuksien muodossa 6 000 - 7 000 euroa/kk. Kyseessä on siis pelkkä ansaitsemis- ja säästökeino, vaikka listatekstissä ujosti mainitaan sen ennaltaehkäisevän sosiaalityön luonne.

Tietenkin järjestely kannattaa, koska kunta saa jokaisesta kuntoutettavasta 10,09 euroa päivässä. Kuntoutettava itse saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa. Lisäksi kunta joutuu maksamaan Kelalle jokaisesta työttömästä kuntaosuutta puolet työmarkkinatuesta, joka siis nyt ilmaistyön ansiosta säästyy.

Tämä ihmiskauppa on niin kannattavaa, että kunta ryhtyy välittämään ilmaistyövoimaa myös yrityksille. Juuri sitä tarkoitusta varten työvalmentajan pestiä jatketaan ensin kahdella vuodella ja sen jälkeen tehtävä luultavasti vakinaistetaan. Kunnanhallituksen esityslistan mukaan toimintaa tullaan jatkossa kehittämään yrityksien suuntaan sijoittamalla työttömiä henkilöitä yrityksiin. Kunta aikoo siis ruveta harjoittamaan orjakauppaa suoraan vastoin lakia.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 § 1 momentin mukaan kunta järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse tai kirjallisella sopimuksella toisen kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 § 2 momentti nimenomaisesti kieltää toiminnan hankkimisen yksityiseltä yritykseltä.

Lakipykälistä kannattaisi aina lukea kaikki monentit.

Jos työsyrjinnässä asetetaan työntekijä tai työnhakija huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työntekijän tai työnhakijan taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämä Rikoslain 47 luvun 3 a § näyttäisi sanamuotonsa puolesta soveltuvan ihan sellaisenaan kaikkiin niihin tapauksiin, joissa työtön tekee palkatonta työtä työharjoittelun, kuntouttavan työtoiminnan, työelämävalmennuksen tai minkä tahansa työllistämistoimenpiteen nimellä. Työntekijän taloudellista ahdinkoa käytetään hyväksi uhkaamalla häntä työttömyysetuuksien menettämisellä ja toimeentulotuen leikkauksella, ellei hän suostu työskentelemään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla ihan missä tahansa TE-toimiston määräämässä paikassa.

Yllytyksestä säädetään Rikoslain 5 luvun 5 §:ssä: Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.

Näyttäisi siis siltä, että jokainen työttömän palkattomaan työhön ottanut työnantaja syyllistyy kiskonnan tapaiseen työsyrjintään ja välittäjänä toiminut TE-toimiston virkailija rikokseen yllyttämiseen. Ikävä kyllä asia vain näyttää siltä, koska muualla lainsäädännössä on nähty oikeaksi suosia palkatonta työtä. Työelämävalmennus, työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta ovat täysin laillista työsyrjintää, koska kyse on työllistämisen pyhästä missiosta.

Vai onko toiminta sittenkään laillista? Jätän kysymyksen tahallani auki, koska kenelläkään ei ole siihen vastausta. Sitä ei nimittäin ole koskaan oikeudessa tutkittu. Minun tietääkseni kukaan ei ole milloinkaan tehnyt esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta rikosilmoitusta.

Kysyä kuitenkin sopii, miksi vaikkapa ravintolatyöntekijän palkkaaminen tuhannen euron kuukausipalkalla on kiskonnan tapaista työsyrjintää, mutta saman työntekijän ottaminen harjoittelijaksi 400 euron työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä ruokarahalla ei ole.

Valtion tuottavuusohjelman nimissä TE-toimistot aikovat lopettaa kokonaan vaikeasti työllistettävien pitkäaikaistyöttömien palvelemisen. Ne keskittyvät jatkossa vain työn vaihtajien ja työnantajien palvelemiseen; vaikeasti työllistettävät ohjataan muualle. Tästä kasvojenkohotuksesta kertoi työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Kimmo Ruth Helsingin Sanomissa 4. helmikuuta.

TE-toimistot vastaavat jatkossa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan ja muuttuvat työtä ja työvoimaa hakevien kohtaamispaikoiksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pitkäaikaistyöttömien rupusakki saa painua helvettiin haisemasta ja ihmisten jaloissa pyörimästä.

Tämä poroerottelu toteutetaan asiakassegmentoinnilla, jossa työnhakijat jaetaan kolmeen luokkaan. Kahdesta ensimmäisestä luokasta ei ole tietoa, mutta kolmanteen  kuuluvat pitkäaikaistyöttömät. Heidän segmenttinimensä on “työelämään kuntoutuvat”, ja heidät ohjataan palvelemaan itseään verkossa ja työelämän palvelukeskuksissa (typ). Näitä palvelukeskuksia on koko maassa vain 39 ja yli puolet kunnista ei ole mukana niiden toiminnassa. Ruthin mukaan keskukset kattavat kuitenkin maan suurimmat alueet melko hyvin.

Mihinkään luokkaan eivät kuulu “palvelujen ulkopuolella lepäävät” työttömät. Heidät aiotaan jättää kokonaan palvelematta, koska TE-toimistoissa ei ole mitään palveluvalikoimaa tälle porukalle, vaan he vaativat kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, kiteyttää Ruth.

Nämä suunnitelmat herättävät useitakin kysymyksiä, joista ensimmäisenä tulee mieleen toiminnan lainmukaisuus. Kuka päättää ja millä perusteilla, mihin luokkaan työnhakija kuuluu? Todennäköisesti päätöksen tekee yksittäinen TE-toimiston virkailija työttömyyspäivien määrän tai vaikkapa vain pärstäkertoimen perusteella. Perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä ja viranomaisissa aiotaan siis murtaa pelkästään yksittäisen virkailijan näkemykseen perustuvalla päätöksellä.

Näistä uusista pitkäaikaistyöttömille tarkoitetuista työelämän palvelukeskuksista ja niiden alueellisesta kattavuudesta ei ole mitään muuta tietoa, kuin että ne kattavat suurimmat alueet “melko hyvin”. Mitähän tämä nyt sitten mahtaa tarkoittaa? Kun segmenttinimeltään työelämään kuntoutuvaksi määritelty pitkäaikaistyötön käännytetään pois TE-toimistosta, niin minne hänen on mentävä? Vai onko hänen palveltava itse itseään verkossa?

Saadakseen kunnan toimeentulotukea on työttömän osoitettava olevansa työtön työnhakija. Kohta hän ei voi ilmoittautua lähimmässä TE-toimistossa, vaan hänen on asioitava ties missä sijaitsevassa lähimmässä työelämän palvelukeskuksessa.

TE-toimistot aikovat totisesti kohottaa kasvojaan ja siivota nurkkansa. Erityisesti “palvelujen ulkopuolella lepäävien” etuusasiakkaiden kohtelu näyttää suorastaan heitteillejätöltä. TE-toimistoilla ei ole heille mitään palveluvalikoimaa, vaan he tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluja. Kukaan ei heitä kuitenkaan niihin ohjaa, vaan he saavat toimia ihan omin päin. Jos he eivät siihen pysty, ei se ole ainakaan TE-toimiston murhe. Siellä keskitytään paremman väen palveluun.

Näin vaalien alla köyhillä ja työttömillä on valtavasti ystäviä. Joku ehdokas voisi kysellä vähän tämänkin segmentoinnin perään.

Koko palkansaajarintama on yhtä mieltä siitä, että ammattijärjestöille pitäisi säätää ryhmäkanneoikeus työntekijöiden oikeusturvan parantamiseksi. Kanteella ammattiliitto voisi ajaa asioita, joissa samat työelämän laittomuudet kohdistuvat moneen työntekijään. Tällaisia olisivat vaikkapa työaikalain soveltamiseen, joukkoirtisanomisiin, yhdenvertaisuuteen, työsuojeluun, määräaikaisiin työsuhteisiin ja etujen yksipuoliseen poistamiseen liitttyvät rikkomukset.

Nykyisen järjestelmän mukaan jokaisen työntekijän on haastattava työnantaja erikseen omalla taloudellisella riskillään. Asiat eivät aina ole yksiselitteisiä ja myös häviämisen mahdollisuus on olemassa. Silloin maksamaan joutuu paitsi omat, niin myös vastapuolen kulut. Tämä on juuri sitä vastenmielistä rahalla oikeutta -ajattelua, jota työnantajat joskus käyttävät painostuskeinonaan. Olenpa kerran kuullut työnantajan sanovan suoraan, että katsotaan, kumman kukkaro käräjöidä kestää.

Vasemmistopuolueet ja vihreät kannattavat ammattiliittojen kollektiivista kanneoikeutta. Uudet työväenpuolueet kokoomus ja keskusta toimivat tässäkin asiassa Elinkeinoelämän keskusliiton kellokkaina ja vastustavat uudistusta. Perustelut ovat suoraan EK:n suusta ihan lähtökohtaista ajatusvirhettä myöten.

Se ajatusvirhe on, että kollektiivinen kanneoikeus ei kuulu Suomen oikeusjärjestelmään. Tämä keskustelu käytiin jo vunna 2006, jolloin päätettiin kuluttaja-asiamiehen ryhmäkanneoikeudesta. Sen mukaan kuluttaja-asiamies voi ajaa mukaan ilmoittautuneiden asiaa ja käyttää asianosaisen puhevaltaa elinkeinonharjoittajaa vastaan. Jo yli viisi vuotta sitten todettiin, että rajoitettu ryhmäkanne ei sodi oikeusjärjestelmämme periaatteita vastaan. Lakia ei ole kertaakaan käytetty, mutta juuri se saattaa osoittaa sen tehokkuuden: elinkeinonharjoittaja taipuu mieluummin noudattamaan lakia kuin lähtee oikeuteen suurta joukkoa ja kuluttaja-asiamiestä vastaan.

Tässäpä taitaa piillä se periaatteellinen ja todellinen syy ay-liikkeen ryhmäkanneoikeuden vastustamiseen. Jos sellainen olisi, ei isokaan työnantaja voisi enää lukea lakia lompakostaan. Jos vastapuolena ja rahoittajana olisi ammattiliitto, olisi työnantajalla oikeasti syytä noudattaa voimassa olevia lakeja.

Lakia ei oikeusministeriössä edes valmistella, koska poliittinen päätös puuttuu. Lisäksi ihmisiä pelotellaan harhaanjohtavasti sillä, että ryhmäkanne muuttaisi oikeusjärjestelmäämme amerikkalaiseen suuntaan, jolloin jokainen työnantaja saisi pelätä koko ajan mahdollista ryhmäkannetta. USA:n oikeusjärjestelmä sallii ryhmäkanteen kaikissa asioissa, joten kanteisiin nimiä keräävät juristit ovat siellä arkipäivää. Suomessa tästä ei olisi pelkoa, sillä laki rajaisi kanneoikeuden vain ammattiliittoihin.

Sinänsä on kummallista, että työehtosopimusrikkomuksissa järjestökanne on jo mahdollinen. Jos työnantaja rikkoo sopimuksen sijasta lakia, on jokaisen mietittävä, että mahtaakohan oikeudenkäynti kannattaa. Ei se kannata silloin, jos selväkin asia on jätettävä kesken rahojen loppumisen takia.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska sisällöltään se on selvästi laki ilmaistyövelvollisuudesta. Sen tarkoitus on saada ilmaistyövoimaa julkisyhteisöille tai rekisteröidyille yhdistyksille sekä tuottaa kunnalle valtion rahaa.

Kuntouttamisesta puhuminen on harhaanjohtavaa jo siksi, että kuntouttamisen tarvetta ei tarvitse erikseen tutkia. Siihen riittää se, että henkilö on saanut peruspäivärahaa 500 päivän ajan, työmarkkinatukea 180 päivän ajan tai saanut elantonsa toimeentulotuesta viimeisen 12 kuukauden ajan. Tämä riittää määrittelemään ihmisen kuntouttamisen tarpeessa olevaksi ihan työkunnosta ja -haluista riippumatta.

Kun kuntoutustarve täyttyy, laaditaan yhdessä kunnan, TE-toimiston ja työttömän kanssa aktivointisuunnitelma. Ensin kartoitetaan henkilön työura ja aiempien työllistämistoimenpiteiden vaikutukset. Vasta tässä vaiheessa selvitetään työllistämistä edistävien sosiaali-, terveys- , kuntoutus- ja koulutuspalvelujen tarve. Nurinkurista on, että jos tarvetta näihin palveluihin ei ole, on henkilö sopiva ohjattavaksi kuntouttavaan työtoimintaan. Tämä todistaa sen, että pelkkä työttömyys katsotaan vajaakuntoisuudeksi ja kuntoukseen kelpaa vain se, jolla ei ole kuntoutuksen tarvetta.

Sitten selvitetään mahdollisuus tarjota oikeaa palkallista työtä. Sitä ei tietenkään ole kunnalla eikä kenelläkään muullakaan kuntoutusta järjestävällä tarjota, koska kuntouttavalla työllä ei saa korvata mitään virka- tai työsuhteessa tehtävää työtä. Tätä lainkohtaa kierretään avoimesti, sillä ei kuntoutettaville ole olemassa mitään erityistehtäviä. Työt ovat täsmälleen niitä samoja, joita kunta muuten joutuisi hoitamaan palkatulla työvoimalla. Nimeämällä vaikkapa työttömän toimistoalan ammattilaisen kuntoutettavaksi saa kunta ilmaisen työntekijän jopa 24 kuukauden ajaksi.

Itse asiassa kunta hyötyy toiminnasta melkoisesti enemmänkin. Kuntouttavan työn järjestäminen on kunnan vastuulla ja ellei sitä järjestetä, joutuu kunta maksamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen kuluista. Kuntoutettavaksi ottaminen poistaa tämän maksuvelvollisuuden ja lisäksi valtio maksaa kunnalle jokaisesta kuntoutettavan työpäivästä 10,09 euroa. Itse ilmaistyön tekijä saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta ei neuvotella. Siitä voi kieltäytyä, mutta silloin toimeentulotuki alenee 20 %. Toistuva kieltäytyminen alentaa tukea 40 %. Tähän ei työttömällä ole varaa, joten hänellä ei ole vaihtoehtoja. Niinpä hän tekee samaa työtä rinta rinnan työehtosopimuksen mukaista palkkaa saavan vakituisen henkilön kanssa.

Olen kuullut kuntoutusta kehuttavan vuolain ylisanoin. Se kuulemma aktivoi, antaa mahdollisuuksia näyttää kykynsä, auttaa lapioimaan urapolun auki ja ties mitä. Tähän sanon vain, että puhukaahan te, niin minä pitelen hevosta.

Pikku Kakkosen Joulukalenteri on tänä vuonna ollut lastentarinan muotoon puettu kuvaus nykyajan työelämästä. Joulupukin pajaan saapui konsultiksi tekeytynyt konniainen -mikä se sitten onkaan - visionaan pilata vanhanajan joulu. Konsultti Konniainen aloitti työnsä konsulttien tapaan ravakasti. Ensimmäiseksi hän käski käyttää joulukonvehtien täytteenä silliä, sitten seurasi nopeaan tahtiin muita työelämän uudistuksia. Pukin Muori sai uuden bisneshenkisen imagon ja hänet lähetettiin kurssitettavaksi, puhelinvaihde uudistettiin toimimattomaksi ja kaikkien tonttujen työtehtävät vaihdettiin keskenään niin, ettei kukaan osannut uutta työtään. Jopa Joulupukki koki muodonmuutoksen kiiltävätakkiseksi ja lettipartaiseksi rockhemmoksi.

Muutosvastarintaa edustaa Tonttu Toljanteri, joka ainoana ihmettelee konsultin touhuja. Kaikki muut tottelevat konsultin mielettömiä uudistushankkeita enemmän tai vähemmän mukana ollen, mutta tottelevat kuitenkin. Toljanteri on vanha jäärä, jonka asenteet ovat nykyaikaan sopimattomat.

Tämmöistähän se työelämän uudistaminen vastaamaan nykyajan haasteita globalisoituvassa maailmassa tahtoo olla. En nyt tarkoita Jari Sarasvuota ja muita hänenkaltaisiaan tarinatalouden mannekiineja. He ovat vain hurmoshenkisiä sananjulistajia, jotka järjestävät hintavia tupailtojaan trendikkäille firmoille, joilla on liikaa rahaa. Tarkoitan niitä konsultteja, joille yritykset ja erityisesti julkiset viranomaiset ovat ulkoistaneet oman ajattelunsa.

Konniainen on liikkeellä pahat mielessä, mutta oikeat konsultit tarkoittavat hyvää. Heiltä kuitenkin liian usein puuttuu konsultoitavan organisaation tarkoituksen ja toiminnan tuntemus. Heillä jokaisella on oma muutoskaavansa, jota he surutta soveltavat joka ikiseen sorkkimaansa organisaatioon. Osaamattomuutensa he piilottavat ammattislangilla, jossa viljellään sisällöttömiä iskulauseita ja käsittämättömiä ylätason abstraktioita, joilla ei ole kiinnekohtia arkitodellisuuteen.

Organisaation jäsenten aivot ja takapuoli puutuvat jatkuvissa kehittämisrituaaleissa, joissa kirjataan itsestäänselvyyksiä tai silkkaa hölynpölyä visioinnin nimissä. Sanat strategia, visio ja missio lietsovat myyttiä edistyksestä ja sanojen käyttäjien vihkiytymisestä salattuun tietoon. Ne pyrkivät estämään kommunikaation edistämisen sijaan.

Sanalla muutosvastarinta mitätöidään terve järki, terve epäluulo ja vankka kokemus. Epäilys, kyynisyys ja ironia ovat kerettiläistä muutosvastarintaa. Vastarinnan syitä ei selvitetä, mutta siitä rangaistaan.

Minua on pyydetty joulun kunniaksi kirjoittamaan positiivinen juttu. Tässä se tulee: Joulukalenteri  päättyy hyvin ja Toljanteri onnistuu pelastamaan vanhanajan joulun. Joulun jälkeen sitten voittekin mennä kurssille, jonka otsikko kuuluu:

Huomisen haasteelliset prosessikohtaiset vuorovaikutukset organisaation osaamisenhallinnan innovoivassa strategisen brändäyksen casessa ja avainpotentiaalin kompetenssi menestystekijöiden luovaan uudistamiseen globalisoituneessa postmodernissa työelämässä.

Kauniista puheista huolimatta työntekijät eivät ole minkään yrityksen tärkein voimavara, vaan tärkein joustovara. Tämä kävi selvästi ilmi vaikkapa Finnairin lentoemäntien ja stuerttien lakon aikana. Tosin lakkolaisten vaatimuksista piti tietoa oikein etsiä, koska nykyinen uutisointi keskittyy lakoista yrityksille aiheutuviin tappioihin ja asiakkaille koituviin hankaluuksiin. Niinpä tuntui ihan selvältä, että Finnair kaatuu justiinsa mahdottomiin vaatimuksiin eikä asiasta selvitä muuten kuin halpatyövoimaa palkkaamalla.

Kun lakko kiristäen ja uhkaillen saatiin loppumaan, löytyi Finnairilta 10 miljoonaa imagon kohottamiseen. Uusiksi menevät virkapuvut, koneiden maalaus ja sisustus sekä muut sievät asiat, eikä rahapulasta ole tietoakaan. Työntekijät ovat siis poikkeuksetta vain se välttämätön paha kaikkien yritysten toiminnassa.

Tärkein voimavara ovat yhtiön johtajat. Heidän pahennusta herättänyt optiojärjestelmänsä on jo vanhanaikainen, sillä nyt on  kehitetty uusi ja tuottavampi keino palkita ylintä johtoa. Optioiden huono puoli on se, että niistä joutuu maksamaan veroa palkkatulojen veroprosentin mukaan. Uusin keksintö on perustaa johtajia varten uusi sijoitusyhtiö, jolle yritys lainaa rahaa johtajille suunnattujen yrityksen omien osakkeiden ostamista varten. Näistä osaketuloista maksetaan pääomaveroa vain 28 %, joten toiminta kannattaa ja on täysin laillista.

Ensimmäisenä tämän uuden järjestelyn otti käyttöönsä Konecranes Oy. Lehtitietojen mukaan uusi johdon palkitsemisjärjestelmä kiihdytti yhtiön ennennäkemättömään nousuun. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että johtajille maksetaan hyvää palkkaa vain siitä hyvästä, että he ovat johtajia. Varsinaista työtään eli yrityksen tuoton kasvattamista he rupeavat tekemään vasta sitten, kun ylimääräisten palkkioiden järjestelmä on kohdallaan.

Kun työntekijät vaativat lisää palkkaa, heitä uhataan lomautuksilla ja irtisanomisilla. Yhtiöiden johdolle räätälöidään vapaaehtoisesti mahdollisimman edullisia lisäpalkkioita. On vahinko, etteivät työntekijät voi yhtiöittää itseään ja tekemäänsä työtä. Silloin he voisivat myydä toiselle yhtiölle vain oman yhtiönsä tuottaman työpanoksen ja ottaa palkkansa pääomatuloina. Oman itsensä muodostaman yhtiön johtajina he voisivat palkita itseään johtajille tarkoitetuilla eduilla.

Joissain ammateissa tämä on mahdollista, mutta ei onnistu vaikkapa lentoemännillä tai Konecranesin metallimiehillä. Jos kaikki olisivat porkkanoilla palkittavia johtajia, niin silloin ei olisi kepillä kannustettavia johdettavia. Eihän semmoinen sovi.

“Kyllä minä uskallan väittää, että edes köyhimmät ihmiset Suomessa eivät missään helvetissä elä.” Näin julisti kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz käsiteltäessä nuorten toimeentulotuen leikkaamista rangaistuksena koulutuspaikan puuttumisesta.

Kansanedustajana vietetyt vuosikymmenet ovat epäilemättä koulinneet Zyskowiczin köyhyyden erikoisasiantuntijaksi ja omien äänestäjien tapaaminen Strindbergin kahvilassa on antanut erinomaista tietoa köyhimpien elämästä. Olen siis uskovinani, että mies tietää mistä puhuu.

Joku voisi kuitenkin kertoa minulle, miksi Suomi jatkuvasti rikkoo YK:n ihmisoikeuksien julistusta, EU:n perusoikeuskirjaa ja omaa perustuslakiaan pakottamalla työttömät kansalaisensa palkattomiin pakkotöihin.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon.

EU:n perusoikeuskirjan mukaan ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä eikä muuta pakollista työtä. Suomen perustuslaki edellyttää, että julkinen valta huolehtii työvoiman suojelusta. Kuitenkin meillä työskentelee jatkuvasti tuntematon määrä Suomen kansalaisia palkatta ja rangaistuksen uhalla pakkotyön määritelmät täyttävissä oloissa. Puhun tietenkin työmarkkinatoimenpiteiden kohteena olevista työttömistä työnhakijoista.

Työmarkkinatoimenpiteen nimikkeellä työtön voidaan määrätä mihin tahansa työhön, johon hänen katsotaan pystyvän. Työstä ei makseta palkkaa, koska työ on virallisesti kuntoutusta, työharjoittelua, valmennusta tai työssäoppimista. Kyseessä on kuitenkin aivan normaali työnteko, joka tuottaa työllistävälle yritykselle tulosta. Työmarkkinatoimenpiteen kohteella ei vain ole oikeutta palkkaan, eläkkeeseen, lomaan tai edes irtisanoutumiseen. Irtisanoutuminen aiheuttaa välittömästi työttömyysturvan loppumisen ja putoamisen toimeentulotuelle. Toimeentulotukea leikataan 20-40 % rangaistuksena irtisanoutumisesta.

Meillä on siis tilanne, jossa samassa työpaikassa vierekkäin samaa työtä tekevistä toinen saa lain ja työehtosopimuksen mukaisen palkan. Se toinen saa noin 400 euroa kuukaudessa työmarkkinatukea ja 9 euroa työpäivässä kulukorvausta. Työpanoksen odotetaan olevan molemmilla sama, koska palkattoman työntekijän uhkana on koko ajan työantajan ilmoitus työvoimaviranomaisille työstä kieltäytymisestä.

Ihmisoikeuksia rikotaan joissain muissa maissa, mutta eihän toki Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa. Täällä pakkotyö on hoidettu siististi lainmukaiseksi eduskunnan hyväksymällä lainsäädännöllä.  Jos Zyskowicz ja hänen kaltaisensa suostuisivat joskus oikeasti kuuntelemaan tai edes tapaamaan oikean köyhän, he eivät ehkä olisi niin varmoja asiastaan. Jos meillä ei ihan vielä helvetin sisällä ollakaan, niin portilla ainakin jo kolistellaan.

(Kiitos fb-kaverilleni Siru Erlingille tämänkertaisesta näkökulmasta.)

Kontiolahden kunnanjohtaja on oikeudessa syytettynä kunnianloukkauksesta. Hän oli bussimatkalla moottorikelkkasafarilta palattaessa laukonut mielipiteitään kunnan johtavalle luottamushenkilölle päin naamaa sanoen tätä hoitoa vailla olevaksi mielisairaaksi. Toisessa tapauksessa hän haukkui ravintolaillan aikana erästä toista luottamushenkilöä tunnetuksi valehtelijaksi. Kunnanjohtajan kannalta ikävää on, että bussipuheet nauhoitettiin ja niitä käytetään todisteina.

Helsingin kaksi korkeaa virkamiestä olivat lehtitietojen mukaan juovuksissa koko Romanian matkansa ajan tutustuessaan kerjäläisten asuinoloihin. Matkalla mukana ollut toisen alainen kertoi nimettömänä lehdessä, että hän ei ole koskaan ennen joutunut häpeämään toisten puolesta niin paljoa.

Nämä tapaukset ovat täysin erillisiä, mutta yhteisenä tekijänä niissä on viina ja siihen suhtautuminen työyhteisössä. Tapaukset kuvastavat myös laajemminkin johtamiskulttuuria. Kontiolahdella kunnanjohtajan ja luottamushenkilöiden suhde on varmasti pitkään ollut kireä ja jossain vaiheessa padot murtuivat. Virkamiehen asema näyttää nyt ikävältä, koska hän on puheillaan suoranaisesti loukannut esimiehiään.

Helsingin miesten tapauksessa koko asiaa ei olisi edes huomattu, ellei Suomen Kuvalehti olisi nostanut aihetta näkyvästi esille. Kenellekään Helsingin kaupungintaloa tuntevalle ei asiassa ole mitään muuta uutta kuin se, että kauan jatkuneeseen juopotteluun on nyt pakko puuttua. Se tullaan tekemään hyvin varovaisesti, koska huolimatta kauniista puheista ei talossa ole minkäänlaista yhtenäistä menettelyohjetta. Hoitoonohjaus- ja kurinpitotoimet räätälöidään tapauskohtaisesti pärstäkertoimen mukaan ottaen huomioon mahdollisten poliittisten tukijoiden mielipiteet.

Otsikossa lupasin ennustuksia, mutta sitä ennen siteeraan vanhaa venäläistä sananlaskua: Totuuksien puhujan on syytä pitää hevonen satuloituna. Ja nyt niitä ennustuksia.

Kontiolahden kunnanjohtaja tulee melko varmasti saamaan tuomion kunnianloukkauksesta. Sen jälkeen hänen luottamuksensa kunnanjohtajan virkaan asetetaan kyseenalaiseksi ja pitkän erottamisprosessin jälkeen hän joutuu pakkaamaan laukkunsa. Hän teki sen virheen, että puhui juovuksissa suunsa puhtaaksi julkisesti.

Helsingin virkamiehet tulevat selviämään pelkällä puhuttelulla tai korkeintaan varoituksella. Vanhan käytännön mukaan heidät tai ainakin toinen heistä siirretään uusiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Itsenäisyyspäivänä tulee kunniamerkki ja ylennys reservissä.

Tämän nimettömänä esimiehensä puolesta hävenneen alaisen asema on ikävämpi. Hän tulee huomaamaan joutuneensa tarkkailtavaksi. Hänen jokainen virkatoimensa syynätään tarkasti ja työaikaseuranta tapahtuu suurennuslasilla. Hänelle annetaan lisää tehtäviä, jotka ovat työteliäitä, mutta toisarvoisia. Hän saattaa joutua toistuvasti vaihtamaan työhuonetta ilman ennakkoilmoitusta, kunnes hän lopulta huomaa istuvansa jossain pienessä komerossa. Hänen yksityiselämästään juorutaan avoimesti ja häntä paheksutaan. Näin käy tietenkin vain siinä tapauksessa, että hänellä ei ole jonkin vahvan poliittisen ryhmän täyttä taustatukea.

Kuulostaako ilkeältä? Tietenkin kuulostaa, mutta ottakaa huomioon, että minä olen ollut kymmenen vuotta Helsingin kaupungintalossa töissä ja tunnen sekä kyseiset ihmiset että talon tavat.

Juuassa toimi reilusti yli kymmenen vuotta työttömien yhdistyksen ylläpitämä ruokala, kirpputori ja kierrätyskeskus. Ruokala oli ylivoimaisesti suosituin toimintamuoto ja se tuotti juuri sen verran, että toimintaa kannatti ylläpitää. Voittoa se ei ole koskaan tuottanut, mutta se on pystynyt kustantamaan oman toimintansa ja on työllistänyt jatkuvasti muutamia ihmisiä kerrallaan. Työllistäminen ei olisi ollut mahdollista ilman suurinta mahdollista palkkatukea, koska voittoa ei tavoiteltu. Niinpä maksettu palkka on muodostunut pääosin palkkatuesta.

Nyt ruokala on sulkenut ovensa luultavasti lopullisesti. Työttömiltä poistui mahdollisuus edulliseen ruokailuun ja melkoisen aukon sulkeminen jätti koko kylän palvelutarjontaan. Syynä on verottajan ja TE-keskuksen uusi laintulkinta.

Tämän uuden tulkinnan mukaan ruokalan ylläpito on liiketoimintaa ja siitä on maksettava samat verot kuin kenen tahansa liikkeenharjoittajan toiminnasta. Asiaan ei vaikuta millään tavalla se, että liiketoiminnan ei ole koskaan ollut tarkoitus tuottaa voittoa. Koska yhdistys verottajan mukaan harjoittaa liiketoimintaa, ei se enää saa korkeinta mahdollista palkkatukea. Toiminta on tehty mahdottomaksi, koska palkkatuen pienentäminen estää henkilökunnan palkkauksen. Siihen ei ole enää varaa liiketoiminnasta maksettujen verojen jälkeen.

Ruokalatoiminta siis loppui ja on vain ajan kysymys, milloin myös kierrätyskeskus sulkee ovensa. Jäljelle jää vain pieni kirpputori, josta toiminta joskus 90-luvulla on alkanutkin. Tämä vaikuttaa ihan tarkoitukselliselta kuristamiselta, vaikka kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksista aina niin kauniisti puhutaankin. Nämä puheet ovat kuitenkin vain harhaa ja niillä tarkoitetaan täysin ilmaista vapaaehtoistyötä.

Puheet ja teot eivät kohtaa, koska työttömien halutaan olevan vapaiden työmarkkinoiden käytettävissä. Vapaiden työmarkkinoiden puuttuminen ei vaikuta asiaan mitenkään, sillä kyse on periaatteesta. Ei ole sopivaa, että työttömät työllistävät itse itseäään palkkatuella ja samalla tuottavat kipeästi kaivattuja palveluja. Kilpailuetu vääristää markkinoita, vaikka paikkakunnan ravintolayrittäjät ovat moneen kertaan vakuuttaneet, että ruokalan asiakkaat eivät ole pois heidän omasta asiakaskunnastaan.

Työministeri Anni Sinnemäki todisti Kiteen työllisyysfoorumilla, että hän ei ole ymmärtänyt tätäkään asiaa. Ministeri tulkitsi lakia niin, että korkeinta palkkatukea voisi käyttää kirpputori- ja ruokalatoimintaan, mutta ei muuanne myytäviin palveluihin. Hän siis tarjosi neuvoksi juuri sitä samaa laintulkintaa, jonka verottaja ja TE-toimistot ovat muutama kuukausi sitten todenneet lainvastaiseksi. Kukahan päivittäisi ministerin tiedot hänen omasta toimialastaan?

Työpaikkakiusatuksi ilmoittautuminen näyttää olevan tämän hetken trendi. Kiusatuiksi ovat ilmoittautuneet jo ainakin Suomen Pankin eläkkeelle jäänyt johtaja Sinikka Salo ja keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Seuraavana lienevätkin sitten vuorossa ne kestojulkkikset, jotka viime vuosien aikana ovat aina kulloisenkin trendin mukaan poteneet masennusta, burn outia, syömishäiriöitä ja olleet koulukiusattuja.

Kaikki nämä ihmiset tekevät hallaa varsinaiselle asialle eli oikealle työpaikkakiusaamiselle. En minä väitä, että Salo ja Korhonen valehtelevat, mutta oudoilta heidän väitteensä kuulostavat. Molemmat ovat olleet esimiesasemassa ja ovat tunnettuja kovasanaisuudestaan enemmän kuin alistuvasta kärsimyksestä. Maallikko olettaisi helposti heidän olevan enemmänkin kiusaajia kuin kiusattuja.

Kiusatuksi itsensä kokeminen on subjektiivinen tunne: niin on, jos siltä tuntuu. Salo oli kuitenkin Suomen Pankin johtaja, jolla ei varsinaisia esimiehiä ole ollenkaan. Korhonen puolestaan oli sellaisessa asemassa, jossa varmasti sekä saadaan että annetaan kovaa palautetta.  Salo onkin jo perunut puheensa ja Korhosen motiivina saattaa ihan hyvin olla hakea tukea 200 000 euron ylityökorvauksille, joita hän keksi ruveta laskuttamaan vasta tultuaan syrjäytetyksi puoluesihteerin tehtävästä.

Jonkun mielestä heidän puheensa nostavat ongelman hyvin esille: jos tuollaisiakin kiusataan, niin miksi sitten ei ketä muuta tahansa? Saattaa asia olla niinkin, mutta saattaa se olla toisinkin. Jos näiden kahden puheiden uskottavuuden kanssa on vähän niin ja näin, niin koko ongelma muuallakin saatetaan kuitata pötypuheena.

Kiusaaminen on monessa työpaikassa päivittäistä ja jatkuu vuodesta toiseen. Se ajaa ihmisiä alkoholismiin, mielenterveysongelmiin, ennenaikaiselle eläkkelle ja jopa hautaan. Siksi siihen ei saa suhtautua kevyesti eikä kenenkään johtavassa asemassa olleen pitäisi heitellä perustelemattomia syytöksiä. Itse kiusaamisen monista ilmenemismuodoista on kirjoitettu niin paljon, että minulla ei ole siihen mitään uutta annettavaa. Omakohtaisista kokemuksistani saattaisin kirjoittaa, mutta tapanani ei ole avautua tuntemattomille.

Pohjois-Karjalassa Kontiolahden kunnassa on virinnyt mielenkiintoinen oikeusprosessi. Kaksi kunnan luottamushenkilöä on tehnyt rikosilmoituksen kunnanjohtaja Kari Käyhköä vastaan kunnianloukkauksesta ja syyttäjä on päättänyt nostaa syytteet. Asiakirjat ovat oikeudenkäyntiin asti salaisia, mutta niukkojen tietojen mukaan kunnanjohtajalla on jo vuosien ajan ollut tapana unohtaa käytöstavat kosteissa illanvietoissa. Hän  haukkuu luottamushenkilöt, siis omat esimiehensä, pataluhaksi. Viimein kahden luottamushenkilön malja on valunut yli.

Kunnanjohtajalla on nyt tuhannen taalan paikka ilmoittautua työpaikkakiusatuksi. Kävipä oikeudenkäynnissä miten tahansa, on hänen asemansa vaakalaudalla. Kunnanjohtaja voidaan erottaa, jos hän menettää valtuuston luottamuksen. Jos vähän ilkeästi ennustan, niin viimeistään siinä vaiheessa kunnanjohtaja ilmoittaa olevansa työpaikkakiusattu.